Brexit http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/159770/all Fri, 16 Nov 2018 11:46:33 +0200 fi Prkln Brexit http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264269-prkln-brexit <p>Theresa May on tukkipuun kuoren alla, vastassa koko EU ydin ja kuorena oma kansanäänestys. Jokainen voi kuvitella mihin päin jousto tulee jos May ponnistaa. Kyllä siinä kuori ratkeaa ennemmin kuin ydintukki kaatuu. Kokeilkaa itse neuvotella yksin 27 neuvottelijaa vastaan, niin että saatte kiukkuisen oman joukkonne edut niin suureksi, että voitte olla ylpeä neuvottelutuloksesta.</p><p>Kansallisen edun mukainen sopimus on siis aika mahdoton ajatuksenakin, jos vastassa on EU, joka ei tietystikään voi antaa 27 maan edun kaatua yhden eroavan jäsenmaan eduksi.</p><p>Mikään ei ole niin helppoa, kuin arvostelu, ei tarvita kovinkaan kummallisia leukaluita kun voi arvostella ja loukata.</p><p>Tähän sopii mielestän vanha suomalainen sananlasku, että ei ole peilin syy jos naama on vino. Ei ole Mayn syy, että vaalitulos oli mikä oli. May toimii tässä kansanäänestyksen peilinä, hän otti tehtäväkseen saattaa kansanäänestyksen tulos voimaan, vaikka itse äänesti aikoinaan toisin.</p><p>Nyt kaikki ovat huomanneet, kuinka vähän valtaa yksittäinen kansakunta omistaa kun neuvottelee EU:ta vastaan. Suomessa on kehoitukset EU-erosta kadonneet kuin pieru Saharaan, kukaan ei enää julista oman markan edullisuudesta, koska sen hinta on niin kova, että kuviteltuakaan hyötyä ei saa enää koskaan takaisin palautettua.</p><p>Cameronin tyhmyydestä tässä nyt maksetaan. David Cameron ihastui liiaksi omaan egoonsa, onhan hän kuninkaan jälkeläinen, mutta ei mitään muuta enää. Se fantasiamaailma, jossa David Cameron eli on nyt paljastunut ankaraksi, eikä May sen enempää kuin kukaan muukaan olisi voinut parempaa Brexittiä neuvotella.</p><p>Hankalaksi tämän asian tekee se, että voittajia ei tässä sotkussa ole kummallakaan puolella pöytää. Vaikka kuinka britit nyt haluavat suurta läpimurtoa tai osa jopa uutta kansanäänestystä asiasta, niin sitä ei ole näkyvissä, eikä tule.</p><p>David Cameronin kadottua politiikasta on tilalle noussut Jeremy Corbyn, siinä missä Corbyn pelaa sisäpolitiikkaa, kun May yrittää selvitellä vain Cameronin sotkua. Missä olikaan Corbyn silloin kun May yksin taisteli ja neuvotteli, no hän oli hiomassa omaa taktiikaansa hiljaisuudessa.</p><p>Sokea reetakin pystyi ennustamaan kaikkia tyydyttävän neuvottelutuloksen mahdottamaksi, joten oli paljon antoisampaa jättäytyä kaikesta tästä paskasta pois ja alkaa nokkia sitten kun tulos oli lautaselle aseteltu.</p><p>Theresa May jätettiin yksin, mutta nyt hänet voidaan uhrata, kun neuvottelut on käyty. Tuskin kukaan uskaltaa avata tätä pakettia kuitenkaan, vaan ärinä ja purina on näennäistä uhoamista. Tähän mahdollisuuteen Theresa Mayn usko perustuu, kun hän sanoo pysyvänsä pääministerinä. Rohkea yksinäinen nainen, joka on kovin aliarvostettu niin EU:ssa kuin omiensa joukossa kotimaassaan. Ehkä arvostus tulee joskus myöhemmin kun kansakin saa etäisyyttä nykyiseen tunnemyrskyynsä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Theresa May on tukkipuun kuoren alla, vastassa koko EU ydin ja kuorena oma kansanäänestys. Jokainen voi kuvitella mihin päin jousto tulee jos May ponnistaa. Kyllä siinä kuori ratkeaa ennemmin kuin ydintukki kaatuu. Kokeilkaa itse neuvotella yksin 27 neuvottelijaa vastaan, niin että saatte kiukkuisen oman joukkonne edut niin suureksi, että voitte olla ylpeä neuvottelutuloksesta.

Kansallisen edun mukainen sopimus on siis aika mahdoton ajatuksenakin, jos vastassa on EU, joka ei tietystikään voi antaa 27 maan edun kaatua yhden eroavan jäsenmaan eduksi.

Mikään ei ole niin helppoa, kuin arvostelu, ei tarvita kovinkaan kummallisia leukaluita kun voi arvostella ja loukata.

Tähän sopii mielestän vanha suomalainen sananlasku, että ei ole peilin syy jos naama on vino. Ei ole Mayn syy, että vaalitulos oli mikä oli. May toimii tässä kansanäänestyksen peilinä, hän otti tehtäväkseen saattaa kansanäänestyksen tulos voimaan, vaikka itse äänesti aikoinaan toisin.

Nyt kaikki ovat huomanneet, kuinka vähän valtaa yksittäinen kansakunta omistaa kun neuvottelee EU:ta vastaan. Suomessa on kehoitukset EU-erosta kadonneet kuin pieru Saharaan, kukaan ei enää julista oman markan edullisuudesta, koska sen hinta on niin kova, että kuviteltuakaan hyötyä ei saa enää koskaan takaisin palautettua.

Cameronin tyhmyydestä tässä nyt maksetaan. David Cameron ihastui liiaksi omaan egoonsa, onhan hän kuninkaan jälkeläinen, mutta ei mitään muuta enää. Se fantasiamaailma, jossa David Cameron eli on nyt paljastunut ankaraksi, eikä May sen enempää kuin kukaan muukaan olisi voinut parempaa Brexittiä neuvotella.

Hankalaksi tämän asian tekee se, että voittajia ei tässä sotkussa ole kummallakaan puolella pöytää. Vaikka kuinka britit nyt haluavat suurta läpimurtoa tai osa jopa uutta kansanäänestystä asiasta, niin sitä ei ole näkyvissä, eikä tule.

David Cameronin kadottua politiikasta on tilalle noussut Jeremy Corbyn, siinä missä Corbyn pelaa sisäpolitiikkaa, kun May yrittää selvitellä vain Cameronin sotkua. Missä olikaan Corbyn silloin kun May yksin taisteli ja neuvotteli, no hän oli hiomassa omaa taktiikaansa hiljaisuudessa.

Sokea reetakin pystyi ennustamaan kaikkia tyydyttävän neuvottelutuloksen mahdottamaksi, joten oli paljon antoisampaa jättäytyä kaikesta tästä paskasta pois ja alkaa nokkia sitten kun tulos oli lautaselle aseteltu.

Theresa May jätettiin yksin, mutta nyt hänet voidaan uhrata, kun neuvottelut on käyty. Tuskin kukaan uskaltaa avata tätä pakettia kuitenkaan, vaan ärinä ja purina on näennäistä uhoamista. Tähän mahdollisuuteen Theresa Mayn usko perustuu, kun hän sanoo pysyvänsä pääministerinä. Rohkea yksinäinen nainen, joka on kovin aliarvostettu niin EU:ssa kuin omiensa joukossa kotimaassaan. Ehkä arvostus tulee joskus myöhemmin kun kansakin saa etäisyyttä nykyiseen tunnemyrskyynsä.

]]>
85 http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264269-prkln-brexit#comments Brexit Fri, 16 Nov 2018 09:46:33 +0000 Ari Alsio http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264269-prkln-brexit
Mikä on Brexit-sopimuksen sisältö? Tietääkö kukaan edes jotain? http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264245-mika-on-brexit-sopimuksen-sisalto-tietaako-kukaan-edes-jotain <p><strong>&nbsp;</strong>Olen juuri seurannut Yle:n iltauutiset, jossa Brexit-sopimuksen ja pääministeri Mayn tilanetta puitiin monelta kantilta. Se tuli selväksi, että sopimus on monen brittipoliitikon mielestä niin huono, että sitä ei pidä hyväksyä. Sen sijaan siitä ei puhuttu halaistua sanaa, että mikä siinä on huonoa. Mutta vastustaa pitää.</p><p>Olen yrittänyt löytää Brexit-sopimuksen sisällöstä tietoa Yle:stä, MTV:stä ja googlaamalla. Ei mitään. Jossain arveltiin, että brittien pitää jäädä EU:n tulliunioniin, joka käytännössä tarkoittaa EU:n vapaakauppa-aluetta. Mielestäni tämä on juuri se asia, jonka britit ovat halunneet EU:sta eikä mitään muuta. EU on sanonut, että britit eivät voi ottaa rusinoita pullasta, vaan pitää ottaa koko juttu kuten mukaan lukien ihmisten vapaa liikkuminen, joka on taasen briteille yksi perussyy erota EU:sta.</p><p>Koko juttu vaikuttaa minusta erikoiselta hohkaamiselta. Uutisvälineet eivät tiedä sopimuksen sisällöstä mitään, ja näyttää siltä, että brittipoliitikot eivät tiedä yhtään enempää, mutta kovasti pitää vastustaa.</p><p>Kun valtamedia ei tiedä tai ei osaa välittää tietoa, niin onko jollakin yhtään enempää tietoa tai edes valistunutta arvausta???</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Olen juuri seurannut Yle:n iltauutiset, jossa Brexit-sopimuksen ja pääministeri Mayn tilanetta puitiin monelta kantilta. Se tuli selväksi, että sopimus on monen brittipoliitikon mielestä niin huono, että sitä ei pidä hyväksyä. Sen sijaan siitä ei puhuttu halaistua sanaa, että mikä siinä on huonoa. Mutta vastustaa pitää.

Olen yrittänyt löytää Brexit-sopimuksen sisällöstä tietoa Yle:stä, MTV:stä ja googlaamalla. Ei mitään. Jossain arveltiin, että brittien pitää jäädä EU:n tulliunioniin, joka käytännössä tarkoittaa EU:n vapaakauppa-aluetta. Mielestäni tämä on juuri se asia, jonka britit ovat halunneet EU:sta eikä mitään muuta. EU on sanonut, että britit eivät voi ottaa rusinoita pullasta, vaan pitää ottaa koko juttu kuten mukaan lukien ihmisten vapaa liikkuminen, joka on taasen briteille yksi perussyy erota EU:sta.

Koko juttu vaikuttaa minusta erikoiselta hohkaamiselta. Uutisvälineet eivät tiedä sopimuksen sisällöstä mitään, ja näyttää siltä, että brittipoliitikot eivät tiedä yhtään enempää, mutta kovasti pitää vastustaa.

Kun valtamedia ei tiedä tai ei osaa välittää tietoa, niin onko jollakin yhtään enempää tietoa tai edes valistunutta arvausta???

]]>
56 http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264245-mika-on-brexit-sopimuksen-sisalto-tietaako-kukaan-edes-jotain#comments Brexit Thu, 15 Nov 2018 19:21:15 +0000 Antero Ollila http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264245-mika-on-brexit-sopimuksen-sisalto-tietaako-kukaan-edes-jotain
Brexit junnaa vielä pitkään http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264143-brexit-junnaa-viela-pitkaan <p>Brittien itsenäisyyshaaveista syntynyt brexit on ollut otsikoissa jo pitkään, vuosikaudet. Brexitistä puhuttiin jo paljon ennen kansanäänestystä. Kansanäänestyksestä, jossa brexit päätettiin toteuttaa, on siitäkin jo aikaa.</p> <p>Kaiken aikaa on brexitiä pyritty ratkaisenmaan englantilaisille ja eurooppalaisille hyvällä tavalla, mutta se on vaikeaa, koska sellaista hyvää tapaa tehdä brexit ei ole olemassakaan.&nbsp;</p> <p>Pitäisi etsiä vähiten huono tapa tehdä brexit, mutta kukaan ei halua hyväksyä huonoa brexitiä, ei ainakaan omalta kannaltaan huonoa brexitiä.</p> <hr /><p>Paras tapa ratkaista brexit olisi hylätä se kokonaan, mutta se ei käy niile briteille jotka haaveilevat Englannin itsenäisyydestä.</p> <hr /><p>Minä veikkaan että brexitiä joudutaan ensin lykkäämään, jotta se saataisiin ratkaistua. Lykkäämistä jatketaan, kunnes aihe käy vanhanaikaiseksi tavalla tai toisella.</p> <p>Brexit käy vanhanaikaiseksi jos nationalismi leviää ja syttyy uusi eurooppalainen sota. Toinen mahdollisuus on se että itsenäisyyshaaveista luovutaan.</p> <hr /><p>Minä veikkaan etteivät britit luovu itsenäisyyshaaveistaan ja seurauksena on sota, sota Irlannista, sota Skotlannista ja lopulta suuri eurooppalainen sota, missä myös isot ydinasevallat Venäjä ja USA ovat osallisina.</p> <p>Kiinalaiset katselevat sitä sotaa sivusta, mutta sodan loputtua he korjaavat koko potin, sen mitä Euroopasta, Ameriikasta ja Venäjästä on vielä jäljellä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Brittien itsenäisyyshaaveista syntynyt brexit on ollut otsikoissa jo pitkään, vuosikaudet. Brexitistä puhuttiin jo paljon ennen kansanäänestystä. Kansanäänestyksestä, jossa brexit päätettiin toteuttaa, on siitäkin jo aikaa.

Kaiken aikaa on brexitiä pyritty ratkaisenmaan englantilaisille ja eurooppalaisille hyvällä tavalla, mutta se on vaikeaa, koska sellaista hyvää tapaa tehdä brexit ei ole olemassakaan. 

Pitäisi etsiä vähiten huono tapa tehdä brexit, mutta kukaan ei halua hyväksyä huonoa brexitiä, ei ainakaan omalta kannaltaan huonoa brexitiä.


Paras tapa ratkaista brexit olisi hylätä se kokonaan, mutta se ei käy niile briteille jotka haaveilevat Englannin itsenäisyydestä.


Minä veikkaan että brexitiä joudutaan ensin lykkäämään, jotta se saataisiin ratkaistua. Lykkäämistä jatketaan, kunnes aihe käy vanhanaikaiseksi tavalla tai toisella.

Brexit käy vanhanaikaiseksi jos nationalismi leviää ja syttyy uusi eurooppalainen sota. Toinen mahdollisuus on se että itsenäisyyshaaveista luovutaan.


Minä veikkaan etteivät britit luovu itsenäisyyshaaveistaan ja seurauksena on sota, sota Irlannista, sota Skotlannista ja lopulta suuri eurooppalainen sota, missä myös isot ydinasevallat Venäjä ja USA ovat osallisina.

Kiinalaiset katselevat sitä sotaa sivusta, mutta sodan loputtua he korjaavat koko potin, sen mitä Euroopasta, Ameriikasta ja Venäjästä on vielä jäljellä.

]]>
6 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264143-brexit-junnaa-viela-pitkaan#comments Brexit Wed, 14 Nov 2018 06:46:24 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264143-brexit-junnaa-viela-pitkaan
Kohti haasteellista puheenjohtajuutta http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263294-kohti-haasteellista-puheenjohtajuutta <p>Suomen kausi EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiona sijoittuu vuoden 2019 viimeisen 6 kk:n ajalle. Pestistä on tulossa monella tapaa mielenkiintoinen eikä haasteita puutu.</p><p>Suomen on ensinnäkin saatava oma hallitus kasaan pikapikaa huhtikuun vaalien jälkeen. Toisekseen vasta Euroopan parlamentin toukokuisten vaalien jälkeen päästään kesä-heinäkuussa kasaamaan komissiota, jonka lopullinen hyväksyminen on aiemminkin venynyt syksyyn saakka. Toimielimet päättävät vasta uusissa kokoonpanoissaan tavoitteistaan, jotka ohjaavat EU:n toimintaa seuraaviin vuoden 2024 vaaleihin asti.</p><p>Toki töitä ei tule puuttumaan siihenkään saakka, sillä paljon on ns. siirtyvää agendaa eli edelliseltä puheenjohtajamaalta keskeneräisiksi jääneitä asioita. Suomi muodostaa yhdessä meitä edeltävän puheenjohtajamaan Romanian ja meitä seuraavan Kroatian kanssa puheenjohtajatrion, jonka yhteisen trio-ohjelma hyväksytään joulukuussa 2018 Eurooppa-neuvoston strategisen ohjelman 2014 &ndash; 2019 pohjalta. Tällä hetkellä näyttää, että esimerkiksi monivuotisia rahoituskehysneuvotteluita ei saada valmiiksi, vaan erittäin suuri ja vaativa asiakokonaisuus saattaa olla vielä Suomen kauden päänsärky. Myös Brexit-neuvotteluiden takarajoja ollaan poliittisesti venyttämässä, jotta edes jonkinmoinen erosopimus saadaan aikaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Jokaisen puheenjohtajuusmaan tarkasti suunnitellun ohjelman voi totaalisesti sotkea ennalta odottamaton kriisi. Sellaiseksi veikataan jo nyt Italian venkoilua yhteisesti sovitun kasvu- ja vakaussopimuksen budjettikurin kanssa. Entä jos ennestään jättiveloissa olevan Italian luotto menee, ja pankit ovat pelättyäkin huonommassa kunnossa. Italian kaatumiseen eivät nykyiset tukipakettirakenteet enää riitä. Silloin varmasti oikeasti pitäisi miettiä liiran palauttamista vaihtoehtona koko euron kaatumiselle.</p><p>Suomen omien kansallisten tavoitteiden määrittämiseen ei siis juuri aikaa jää, ja niinpä nykyisen eduskunnan toimesta asetettiin työryhmä kokoamaan eduskuntaryhmien näkemyksiä EU-puheenjohtajuuden ohjelmaksi.</p><p>Konsensus-hengessä yritimme löytää kansallisesti tärkeitä aiheita, joita voitaisiin myöhemmin sisällyttää koko unionin tavoitteisiin, kuten aikoinaan kävi Suomen ajaman Pohjoisen ulottuvuuden politiikan osalta. Parlamentaarisesti valmisteltua kahdeksan sivuista paperia koottiin &rdquo;buffet-pöytä&rdquo; ajatuksella; jospa tuleva hallitus siitä jotakin itselleen noukkii. Melkoinen noutopöytä kolmen otsakkeen alle kasatusta esityksestä lopulta tuli.</p><p>Kansalaiset keskiöön &ndash;otsakkeen alle saatiin niin talouspolitiikkaa, osaamista ja koulutusta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, veronkierron estoa kuin vielä maahanmuuttoakin. Ilmastopolitiikan alle tulivat puolestaan meille tärkeät bio- ja kiertotalous. Vahvempi Eurooppa sai sisällökseen monenkeskisten järjestelmien puolustamisen, arktisen politiikan ja kaupan ja kehityksen kysymykset.</p><p>Onneksi ryhmässä oli myös aimoannos realismia. Tunnustimme sen, että suuri joukko puheenjohtajuuskauden ohjelmasta tulee myös muiden prioriteeteista, ja niiden yhteensovittamisesta. Onnistuneena puheenjohtajamaana pidetään sitä, joka onnistuu pragmaattisesti löytämään toimivia kompromisseja, joihin kaikki ovat kuitenkin lopulta vähän tyytymättömiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä puheenjohtajuuskaudesta sitten jää mieleen? Hyvä testata, moniko muistaa Suomen edellisen puheenjohtajuuskauden tärkeimmät päätökset; juuri ja juuri vast&rsquo;ikään puheenjohtajana olleen Viron digitaaliagenda saattaa jollakin olla mielessä.</p><p>Omalla 5-vuotiskaudellani meppinä Euroopan parlamentissa ehdin näkemään 10 puheenjohtajuuskautta. Lähes jokainen puheenjohtajamaa jakoi pestinsä muistoksi räikeän mainoskravatin ja &ndash;huivin. Vähän kyyniseksi lopuksi voi tältä pohjalta voi todeta, että vain Irlannin puheenjohtajuus jäi mieleen. He sentään jakoivat kunnollisen kudotun villakaulahuivin, josta me skandinaavit olimme tyytyväisiä ja italialaiset pyörittelivät päätään!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen kausi EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiona sijoittuu vuoden 2019 viimeisen 6 kk:n ajalle. Pestistä on tulossa monella tapaa mielenkiintoinen eikä haasteita puutu.

Suomen on ensinnäkin saatava oma hallitus kasaan pikapikaa huhtikuun vaalien jälkeen. Toisekseen vasta Euroopan parlamentin toukokuisten vaalien jälkeen päästään kesä-heinäkuussa kasaamaan komissiota, jonka lopullinen hyväksyminen on aiemminkin venynyt syksyyn saakka. Toimielimet päättävät vasta uusissa kokoonpanoissaan tavoitteistaan, jotka ohjaavat EU:n toimintaa seuraaviin vuoden 2024 vaaleihin asti.

Toki töitä ei tule puuttumaan siihenkään saakka, sillä paljon on ns. siirtyvää agendaa eli edelliseltä puheenjohtajamaalta keskeneräisiksi jääneitä asioita. Suomi muodostaa yhdessä meitä edeltävän puheenjohtajamaan Romanian ja meitä seuraavan Kroatian kanssa puheenjohtajatrion, jonka yhteisen trio-ohjelma hyväksytään joulukuussa 2018 Eurooppa-neuvoston strategisen ohjelman 2014 – 2019 pohjalta. Tällä hetkellä näyttää, että esimerkiksi monivuotisia rahoituskehysneuvotteluita ei saada valmiiksi, vaan erittäin suuri ja vaativa asiakokonaisuus saattaa olla vielä Suomen kauden päänsärky. Myös Brexit-neuvotteluiden takarajoja ollaan poliittisesti venyttämässä, jotta edes jonkinmoinen erosopimus saadaan aikaan.

 

Jokaisen puheenjohtajuusmaan tarkasti suunnitellun ohjelman voi totaalisesti sotkea ennalta odottamaton kriisi. Sellaiseksi veikataan jo nyt Italian venkoilua yhteisesti sovitun kasvu- ja vakaussopimuksen budjettikurin kanssa. Entä jos ennestään jättiveloissa olevan Italian luotto menee, ja pankit ovat pelättyäkin huonommassa kunnossa. Italian kaatumiseen eivät nykyiset tukipakettirakenteet enää riitä. Silloin varmasti oikeasti pitäisi miettiä liiran palauttamista vaihtoehtona koko euron kaatumiselle.

Suomen omien kansallisten tavoitteiden määrittämiseen ei siis juuri aikaa jää, ja niinpä nykyisen eduskunnan toimesta asetettiin työryhmä kokoamaan eduskuntaryhmien näkemyksiä EU-puheenjohtajuuden ohjelmaksi.

Konsensus-hengessä yritimme löytää kansallisesti tärkeitä aiheita, joita voitaisiin myöhemmin sisällyttää koko unionin tavoitteisiin, kuten aikoinaan kävi Suomen ajaman Pohjoisen ulottuvuuden politiikan osalta. Parlamentaarisesti valmisteltua kahdeksan sivuista paperia koottiin ”buffet-pöytä” ajatuksella; jospa tuleva hallitus siitä jotakin itselleen noukkii. Melkoinen noutopöytä kolmen otsakkeen alle kasatusta esityksestä lopulta tuli.

Kansalaiset keskiöön –otsakkeen alle saatiin niin talouspolitiikkaa, osaamista ja koulutusta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, veronkierron estoa kuin vielä maahanmuuttoakin. Ilmastopolitiikan alle tulivat puolestaan meille tärkeät bio- ja kiertotalous. Vahvempi Eurooppa sai sisällökseen monenkeskisten järjestelmien puolustamisen, arktisen politiikan ja kaupan ja kehityksen kysymykset.

Onneksi ryhmässä oli myös aimoannos realismia. Tunnustimme sen, että suuri joukko puheenjohtajuuskauden ohjelmasta tulee myös muiden prioriteeteista, ja niiden yhteensovittamisesta. Onnistuneena puheenjohtajamaana pidetään sitä, joka onnistuu pragmaattisesti löytämään toimivia kompromisseja, joihin kaikki ovat kuitenkin lopulta vähän tyytymättömiä.

 

Mitä puheenjohtajuuskaudesta sitten jää mieleen? Hyvä testata, moniko muistaa Suomen edellisen puheenjohtajuuskauden tärkeimmät päätökset; juuri ja juuri vast’ikään puheenjohtajana olleen Viron digitaaliagenda saattaa jollakin olla mielessä.

Omalla 5-vuotiskaudellani meppinä Euroopan parlamentissa ehdin näkemään 10 puheenjohtajuuskautta. Lähes jokainen puheenjohtajamaa jakoi pestinsä muistoksi räikeän mainoskravatin ja –huivin. Vähän kyyniseksi lopuksi voi tältä pohjalta voi todeta, että vain Irlannin puheenjohtajuus jäi mieleen. He sentään jakoivat kunnollisen kudotun villakaulahuivin, josta me skandinaavit olimme tyytyväisiä ja italialaiset pyörittelivät päätään!

]]>
0 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263294-kohti-haasteellista-puheenjohtajuutta#comments Brexit EU Italia Puheenjohtajuus Rahoituskehykset Mon, 29 Oct 2018 05:40:52 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263294-kohti-haasteellista-puheenjohtajuutta
Kova brexit - miksiköhän? http://janituononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262884-kova-brexit-miksikohan <p>Saanko muistuttaa Jean-Claude Junckerin sanoista, kun brexit-sopimusta ei tahdo millään syntyä.</p><p>Iltalehti: Jean-Claude Juncker: Kukaan ei enää uskalla erota EU:sta, kun he näkevät miten Britanniaa rangaistaan, 20.3.2017<br /><a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201703202200088531_ul.shtml" title="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201703202200088531_ul.shtml">https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201703202200088531_ul.shtml</a></p><p>&nbsp;</p><p>Tämä tuli mieleeni, kun luin EU-vihamielisyydestä ja itseaiheutetusta pula-ajasta.</p><p>Iltalehti: IL-analyysi: Pöytä EU-vihamielisyydelle katettiin jo vuosia sitten - näistä neljästä syystä Britannia haluaa eroon EU:sta</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2f093d3a-7c91-472b-89d2-b1baed9e4884_ul.shtml" title="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2f093d3a-7c91-472b-89d2-b1baed9e4884_ul.shtml">https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2f093d3a-7c91-472b-89d2-b1baed9e4884_u...</a></p><p>&nbsp;</p><p>Eu on rauhanprojektiksi aika kostonhaluinen?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Saanko muistuttaa Jean-Claude Junckerin sanoista, kun brexit-sopimusta ei tahdo millään syntyä.

Iltalehti: Jean-Claude Juncker: Kukaan ei enää uskalla erota EU:sta, kun he näkevät miten Britanniaa rangaistaan, 20.3.2017
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201703202200088531_ul.shtml

 

Tämä tuli mieleeni, kun luin EU-vihamielisyydestä ja itseaiheutetusta pula-ajasta.

Iltalehti: IL-analyysi: Pöytä EU-vihamielisyydelle katettiin jo vuosia sitten - näistä neljästä syystä Britannia haluaa eroon EU:sta

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2f093d3a-7c91-472b-89d2-b1baed9e4884_ul.shtml

 

Eu on rauhanprojektiksi aika kostonhaluinen?

]]>
20 http://janituononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262884-kova-brexit-miksikohan#comments Brexit EU Jean-Claude Juncker Sun, 21 Oct 2018 07:39:30 +0000 Jani Tuononen http://janituononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262884-kova-brexit-miksikohan
Dead man walking – Merkel kaput? http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261608-dead-man-walking-merkel-kaput <p>USA:n vankilaslangissa varoituksella &ldquo;<em>Dead man walking</em>&rdquo; ilmoitetaan ihmisestä, joka on jo tuomittu ja jota viedään teloituspaikalle.</p><p>Tämän termin tarkoituksena on alleviivata sitä, että kyseinen henkilö voi tehdä mitä tahansa koska hän on jo valmiiksi kuollut.</p><p>Vertaus on tietysti makaaberi ja vertahyytävä mutta sitä voi soveltaa poliittisessa mielessä Angela Merkeliin. Hän kärsi tiistaina kohtalokkaan ja kirvelevän tappion parlamentin CDU/CSU ryhmän puheenjohtajan vaalissa. Hänen läheinen liittolaisensa ja ehdokkaansa <em>Volker Kauder</em> ei tullut valituksi salaisessa lippuäänestyksessä tämän ryhmän puheenjohtajaksi.</p><p>Kauder on johtanut CDU/CSU:n ryhmää jo 13 vuotta. Siitäkin huolimatta, että <em>Horst Seehofer</em> (CSU) and <em>Alexander Dobrindt</em> suosittelivat Kauderia hän kärsi tappion. Merkelin luottomiehen sijasta valituksi tuli <em>Ralph Brinkhaus</em>. Heti valintansa jälkeen voittaja riensi muistuttamaan siitä, että hänen ehdokkuutensa ei ollut epälojaalisuuden merkki Merkelille.</p><p>Tappiota ei voi kuitenkaan valkopestä. Olipa niin tai näin, Merkel on nyt poliittisessa umpikujassa. Joulukuussa kokoontuva CDU:n puoluekokous tullee suurella todennäköisyydellä valitsemaan jonkun muun puolueen puheenjohtajaksi. &nbsp;Ainakin on selvää, että mikäli Merkel selviäisi, ei hänellä olisi kanslerina uskottavuutta eikä auktoriteettia.</p><p>Merkel on poliittisesti &rdquo;dead man walking&rdquo;.</p><p><strong>Suuri koalitio &ndash; kuolleiden laiva?</strong></p><p>Ja samaan suuntaan kulkevat myös hänen hallituskumppaninsa CSU:sta ja SPD:stä. Horst Seehofer on vain varjo itsestään alistuttuaan ensin pakolaispalautusasiasiassa kaksi kuukautta sitten ja nöyrryttyään nyt äärimmäisen nolosti alentamaan luottamustaan nauttivan tiedustelujohtajan <em>Hans-Georg Maaßen&rsquo;in </em>&rdquo;aamiaistirehtööriksi&rdquo; päätetyn ylennyksen sijaan turvallisuuspoliittiseksi valtiosihteeriksi.</p><p>Häntä odottaa varma suurtappio, jossa CSU menettää puolivuosisataisen ehdottoman enemmistön Baijerin paikallisvaaleissa. Sen jälkeen hänen puolueensa väistämättä tarvitsee syntipukkia.</p><p>Sosialidemokraattienkin puheenjohtaja <em>Andrea Nahles</em> selvisi puolueensa kapinasta vain tiukalla itsekritiikillä ja anteeksipyynnöillä hänen vastustajiensa riemuksi. Kannatuksen romahdus ja AfD:n ohiajo siitä tuskin kuitenkaan korjaantuvat - joten johtajanvaihdos näyttää täälläkin olevan edessä.</p><p>Koko hallitus muistuttaa saksalaisten tarinoiden<em> Totenschiff&rsquo;iä,</em> kuolleiten laivaa, joka pysyy pinnalla miehistön menehtyessä yksi toisensa jälkeen.</p><p><strong>Voittaja Brinkhaus </strong></p><p>Voittaja Brinkhaus on todennut, että aikoo tehdä yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa ja on ottanut yhteen Merkelin kanssa kaksi kertaa. Vuonna 2018 hän esimerkiksi hyökkäsi Ranskan presidentin <em>Emmanuel Macronin</em> suunnitelmia vastaan Euroopan tulevaisuudesta. Kaikesta lojaalisuuden vakuutteluista huolimatta, Merkelin ja Brinkhausin linjaerot ovat varsin suuret.</p><p>Suurpolitiikan äkkikäänteet suosivat nyt Brinkhausia. Britannian brexit on lässähtämässä Theresa Mayn jo tähyillessä varmasti tappiollisiin uusiin vaaleihin ainoana ulospääsynä umpikujasta. Saksan finanssipiirit haluavat riemulla ohjata &rdquo;eksyneen lampaan&rdquo; takaisin karsinaan Edellytyksenä sille on kuitenkin, että Ranskan suurista EU:n keskittämissuunnitelmista luovutaan ainakin toistaiseksi liian kovana palana Britannialle.</p><p>Vielä kerran näyttää hyvin todennäköiseltä, että - niin tai näin - Merkelin auringonlasku on alkanut. Hänen suosiotansa söi viimeksi &rdquo;<em>Causa Maaßen</em>&rdquo;, soutamisineen ja huopaamisineen. Asian epäonnistunut &rdquo;koplaus&rdquo; tehtiin SPD:n ja CSU:n johtajien kesken ja Merkel hyväksyi sen nopeasti.</p><p>Kyseinen vääntö tulkittiin kuitenkin mahtavien taustavoimien taholta kansan tahdon ylitse kävelyksi. &nbsp;Samoin Saksan mahtava teollisuusliitto, eräänlainen EK haluaa näyttää, että ulkomaalaisvirtaa ei saa yrittää hillitä. (<a href="http://www.spiegel.de/wirtschaft/soziales/deutschland-bdi-verliert-geduld-mit-bundesregierung-a-1229889.html" title="http://www.spiegel.de/wirtschaft/soziales/deutschland-bdi-verliert-geduld-mit-bundesregierung-a-1229889.html">http://www.spiegel.de/wirtschaft/soziales/deutschland-bdi-verliert-gedul...</a>)</p><p>Merkelin suurin ongelma on ollut kuitenkin Saksan avoin turvapaikkapolitiikka. Tavalliset kansalaiset ovat saaneet siitä tarpeekseen poliittisen kentän joka puolella. Tulijoiden määrä ja heidän tuomansa sosiaaliset ongelmat puhumattakaan rikollisuuden kasvamisesta ovat kerta kaikkiaan pelästyttäneet saksalaisen keskiluokan. &rdquo;Täti Merkelin&rdquo; miltei täydellinen mahtiasema on nyt sulanut, sillä CDU:n kannattajat ovat alkaneet äänestämään AfD:tä enemmän ja enemmän.</p><p>Hieman luettavaa: <strong>(</strong><a href="https://www.bild.de/bild-plus/politik/inland/politik-inland/kanzlerin-verliert-abstimmung-5-gruende-fuer-die-merkel-klatsche-57471492,view=conversionToLogin.bild.html"><strong>https://www.bild.de/bild-plus/politik/inland/politik-inland/kanzlerin-verliert-abstimmung-5-gruende-fuer-die-merkel-klatsche-57471492,view=conversionToLogin.bild.html</strong></a><strong>). </strong></p><p><strong>Mitä se merkitsee Suomelle?</strong></p><p>Suomen terminaalivaiheessa olevalle Sipilän hallitukselle Merkelin lähtö olisi myrkkyä.</p><p>Sipilän hallitus on ulkopoliittisesti peesannut Saksaa. Sipilän kabinetti on ollut kaiken kaikkiaan Merkelin uskollinen aseenkantaja &ndash; sivuajatuksenaan, että mikäli me olemme tottelevaisia niin &rdquo;Täti Merkel&rdquo; on sitten lojaali meille isoissa pöydissä, jonne Suomea ei kelpuuteta. Salaisena toiveena on ollut, että Täti Merkel suojelisi Suomea aggressiiviselta Venäjältä.</p><p>Vuoden 2017 Suomen hallituskriisissä Merkel siunasi tapahtuneen &rdquo;Arvo-Pohja kumouksen.&rdquo; Oli alusta asti selvää, että Merkel ei olisi halunnut saada Suomen ulkoministeriksi nuivaa suomalaista vaan suosi tottelevaisempaa käskyläistä.</p><p>TIetyllä tavalla Merkelin mahtiaseman romahtaminen merkitsee sitä, että Saksan ja Ranskan väliset kaavailut federatistisemmasta EU:sta joudutaan hautaamaan.</p><p>**&nbsp;</p><p>Merkel itse kommentoi äänestystä viisaasti hänelle tuhoisan äänestyksen jälkeen.</p><p>&rdquo;Näin demokratia toimii. Joskus on häviöitä eikä ole mitään mahdollisuutta sokeroida sitä.&rdquo;</p><p>Se toimiiko demokratia Suomessa, nähdään keväällä 2019.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> USA:n vankilaslangissa varoituksella “Dead man walking” ilmoitetaan ihmisestä, joka on jo tuomittu ja jota viedään teloituspaikalle.

Tämän termin tarkoituksena on alleviivata sitä, että kyseinen henkilö voi tehdä mitä tahansa koska hän on jo valmiiksi kuollut.

Vertaus on tietysti makaaberi ja vertahyytävä mutta sitä voi soveltaa poliittisessa mielessä Angela Merkeliin. Hän kärsi tiistaina kohtalokkaan ja kirvelevän tappion parlamentin CDU/CSU ryhmän puheenjohtajan vaalissa. Hänen läheinen liittolaisensa ja ehdokkaansa Volker Kauder ei tullut valituksi salaisessa lippuäänestyksessä tämän ryhmän puheenjohtajaksi.

Kauder on johtanut CDU/CSU:n ryhmää jo 13 vuotta. Siitäkin huolimatta, että Horst Seehofer (CSU) and Alexander Dobrindt suosittelivat Kauderia hän kärsi tappion. Merkelin luottomiehen sijasta valituksi tuli Ralph Brinkhaus. Heti valintansa jälkeen voittaja riensi muistuttamaan siitä, että hänen ehdokkuutensa ei ollut epälojaalisuuden merkki Merkelille.

Tappiota ei voi kuitenkaan valkopestä. Olipa niin tai näin, Merkel on nyt poliittisessa umpikujassa. Joulukuussa kokoontuva CDU:n puoluekokous tullee suurella todennäköisyydellä valitsemaan jonkun muun puolueen puheenjohtajaksi.  Ainakin on selvää, että mikäli Merkel selviäisi, ei hänellä olisi kanslerina uskottavuutta eikä auktoriteettia.

Merkel on poliittisesti ”dead man walking”.

Suuri koalitio – kuolleiden laiva?

Ja samaan suuntaan kulkevat myös hänen hallituskumppaninsa CSU:sta ja SPD:stä. Horst Seehofer on vain varjo itsestään alistuttuaan ensin pakolaispalautusasiasiassa kaksi kuukautta sitten ja nöyrryttyään nyt äärimmäisen nolosti alentamaan luottamustaan nauttivan tiedustelujohtajan Hans-Georg Maaßen’in ”aamiaistirehtööriksi” päätetyn ylennyksen sijaan turvallisuuspoliittiseksi valtiosihteeriksi.

Häntä odottaa varma suurtappio, jossa CSU menettää puolivuosisataisen ehdottoman enemmistön Baijerin paikallisvaaleissa. Sen jälkeen hänen puolueensa väistämättä tarvitsee syntipukkia.

Sosialidemokraattienkin puheenjohtaja Andrea Nahles selvisi puolueensa kapinasta vain tiukalla itsekritiikillä ja anteeksipyynnöillä hänen vastustajiensa riemuksi. Kannatuksen romahdus ja AfD:n ohiajo siitä tuskin kuitenkaan korjaantuvat - joten johtajanvaihdos näyttää täälläkin olevan edessä.

Koko hallitus muistuttaa saksalaisten tarinoiden Totenschiff’iä, kuolleiten laivaa, joka pysyy pinnalla miehistön menehtyessä yksi toisensa jälkeen.

Voittaja Brinkhaus

Voittaja Brinkhaus on todennut, että aikoo tehdä yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa ja on ottanut yhteen Merkelin kanssa kaksi kertaa. Vuonna 2018 hän esimerkiksi hyökkäsi Ranskan presidentin Emmanuel Macronin suunnitelmia vastaan Euroopan tulevaisuudesta. Kaikesta lojaalisuuden vakuutteluista huolimatta, Merkelin ja Brinkhausin linjaerot ovat varsin suuret.

Suurpolitiikan äkkikäänteet suosivat nyt Brinkhausia. Britannian brexit on lässähtämässä Theresa Mayn jo tähyillessä varmasti tappiollisiin uusiin vaaleihin ainoana ulospääsynä umpikujasta. Saksan finanssipiirit haluavat riemulla ohjata ”eksyneen lampaan” takaisin karsinaan Edellytyksenä sille on kuitenkin, että Ranskan suurista EU:n keskittämissuunnitelmista luovutaan ainakin toistaiseksi liian kovana palana Britannialle.

Vielä kerran näyttää hyvin todennäköiseltä, että - niin tai näin - Merkelin auringonlasku on alkanut. Hänen suosiotansa söi viimeksi ”Causa Maaßen”, soutamisineen ja huopaamisineen. Asian epäonnistunut ”koplaus” tehtiin SPD:n ja CSU:n johtajien kesken ja Merkel hyväksyi sen nopeasti.

Kyseinen vääntö tulkittiin kuitenkin mahtavien taustavoimien taholta kansan tahdon ylitse kävelyksi.  Samoin Saksan mahtava teollisuusliitto, eräänlainen EK haluaa näyttää, että ulkomaalaisvirtaa ei saa yrittää hillitä. (http://www.spiegel.de/wirtschaft/soziales/deutschland-bdi-verliert-geduld-mit-bundesregierung-a-1229889.html)

Merkelin suurin ongelma on ollut kuitenkin Saksan avoin turvapaikkapolitiikka. Tavalliset kansalaiset ovat saaneet siitä tarpeekseen poliittisen kentän joka puolella. Tulijoiden määrä ja heidän tuomansa sosiaaliset ongelmat puhumattakaan rikollisuuden kasvamisesta ovat kerta kaikkiaan pelästyttäneet saksalaisen keskiluokan. ”Täti Merkelin” miltei täydellinen mahtiasema on nyt sulanut, sillä CDU:n kannattajat ovat alkaneet äänestämään AfD:tä enemmän ja enemmän.

Hieman luettavaa: (https://www.bild.de/bild-plus/politik/inland/politik-inland/kanzlerin-verliert-abstimmung-5-gruende-fuer-die-merkel-klatsche-57471492,view=conversionToLogin.bild.html).

Mitä se merkitsee Suomelle?

Suomen terminaalivaiheessa olevalle Sipilän hallitukselle Merkelin lähtö olisi myrkkyä.

Sipilän hallitus on ulkopoliittisesti peesannut Saksaa. Sipilän kabinetti on ollut kaiken kaikkiaan Merkelin uskollinen aseenkantaja – sivuajatuksenaan, että mikäli me olemme tottelevaisia niin ”Täti Merkel” on sitten lojaali meille isoissa pöydissä, jonne Suomea ei kelpuuteta. Salaisena toiveena on ollut, että Täti Merkel suojelisi Suomea aggressiiviselta Venäjältä.

Vuoden 2017 Suomen hallituskriisissä Merkel siunasi tapahtuneen ”Arvo-Pohja kumouksen.” Oli alusta asti selvää, että Merkel ei olisi halunnut saada Suomen ulkoministeriksi nuivaa suomalaista vaan suosi tottelevaisempaa käskyläistä.

TIetyllä tavalla Merkelin mahtiaseman romahtaminen merkitsee sitä, että Saksan ja Ranskan väliset kaavailut federatistisemmasta EU:sta joudutaan hautaamaan.

** 

Merkel itse kommentoi äänestystä viisaasti hänelle tuhoisan äänestyksen jälkeen.

”Näin demokratia toimii. Joskus on häviöitä eikä ole mitään mahdollisuutta sokeroida sitä.”

Se toimiiko demokratia Suomessa, nähdään keväällä 2019.

]]>
17 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261608-dead-man-walking-merkel-kaput#comments Brexit Hallituskoalitio Liittokansleri Angela Merkel Wed, 26 Sep 2018 15:24:01 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261608-dead-man-walking-merkel-kaput
Lääkkeiden saatavuus varmistettava potilaille syntyy Brexitistä sopimusta tai ei http://sannalauslahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260264-laakkeiden-saatavuus-varmistettava-potilaille-syntyy-brexitista-sopimusta-tai-ei <p>Brexit on yksi ajankohtaisimmista aiheista.&nbsp; Julkisesta keskustelusta saa helposti mielikuvan, että Brexitissä on kyse pelkästä poliittisesta väännöstä. Sen vaikutukset tulevat kuitenkin olemaan mitä erilaisimpia niin kansalaisten kuin yritysten arjessa.&nbsp;Osa vaikutuksista kohdentuu yhteiskuntamme näkökulmasta kriittisiin tekijöihin.</p><p>Yksi esimerkki tästä on lääkkeiden saatavuus. Britanniasta tuodaan tällä hetkellä muihin EU-maihin kuukausittain jopa 45 miljoonaa lääkepakkausta. Mikäli Brexit-sopimusta ei saada aikaan, voi Britannian ja EU:n välille yhdessä yössä nouseva tullimuuri hankaloittaa ja viivästyttää myös lääkekuljetuksia merkittävästi. Neuvotteluiden päättyminen sopimuksettomaan tilanteeseen voisi siis pahimmillaan aiheuttaa ongelmia lääkkeiden saatavuuteen.</p><p>Valmistautuminen on käynnissä lääketeollisuudessa. Potilasturvallisuuden ja lääkkeiden saatavuuden varmistamiseksi lääkeyritykset ryhtyivät valmistautumaan Brexitiin välittömästi kansanäänestyksen tuloksen selvittyä vuonna 2016. Myös se ei-toivottu vaihtoehto, ettei sopimusta Britannian ja EU:n välillä saataisi aikaan, on otettu valmistautumisessa huomioon.</p><p>Asiat eivät kuitenkaan tapahdu hetkessä. &nbsp;Lääketeollisuudessa muutosten tekeminen vaatii riittävän pitkän siirtymisajan ja myös resursseja, sillä Britannia on ollut merkittävä toimija EU-maiden yhteisessä lääkkeiden lupajärjestelmässä. Yritykset ovatkin jo nyt siirtämässä tuhansien lääkkeiden myyntilupia Britanniasta muualla EU:ssa sijaitseville yrityksille. Lääkepakkauksiin ja potilasinformaatioon tarvittavat muutokset vaativat paljon työtä, samoin lääkkeiden laadun varmistamiseen liittyvien toimien siirtäminen muihin EU-maihin. Samoin joudutaan pohtimaan eri maissa olevien lääkevarastojen kasvattamistarvetta ennen mahdollista Brexitiä. &nbsp;</p><p>Monet Brexitin myötä vaadittavista muutoksista ovat varsin työläitä toteuttaa, ja niihin liittyvä hallinnollinen työ tulee ruuhkauttamaan myös viranomaisia. &nbsp;Jokainen lääkkeissä tapahtuva muutos nimittäin käynnistää oman viranomaisprosessinsa EU-maiden yhteisessä lääkevirastossa tai Suomen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksessa Fimeassa.&nbsp; Tämä ja saatavuuteen liittyvien asioiden ratkominen tulee lisäämään viranomaistyötä. &nbsp;Fimean työpanos ja rooli koko EU:n yhteisen lääkevalvontaverkoston toiminnassa kasvaa, jos Britannian viranomaisten vahva työpanos menetetään. Nämä muutokset on huomioitava tarvittavina lisäresursseina.</p><p>Suomalaisten näkökulmasta lääkkeiden saatavuus on turvattava.&nbsp;Osa suomalaistenkin tarvitsemista, elintärkeistä lääkkeistä valmistetaan Britanniassa. Lääkehuollon katkeamattoman toiminnan turvaamiseksi olisi ehdottoman tärkeää, että Britannia ja EU pääsevät sopimukseen Brexitin ehdoista ja hallitulle muutokselle jää riittävästi aikaa. Tarvittaessa sopimuksettomassa tilanteessa on tehtävä erityisratkaisuja lääkehuollon osalta. Vähintään tulisi saada aikaan erillissopimus, jossa varmistetaan kansalaisten näkökulmasta kriittisille aloille vähintään kahden vuoden siirtymäaika.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Brexit on yksi ajankohtaisimmista aiheista.  Julkisesta keskustelusta saa helposti mielikuvan, että Brexitissä on kyse pelkästä poliittisesta väännöstä. Sen vaikutukset tulevat kuitenkin olemaan mitä erilaisimpia niin kansalaisten kuin yritysten arjessa. Osa vaikutuksista kohdentuu yhteiskuntamme näkökulmasta kriittisiin tekijöihin.

Yksi esimerkki tästä on lääkkeiden saatavuus. Britanniasta tuodaan tällä hetkellä muihin EU-maihin kuukausittain jopa 45 miljoonaa lääkepakkausta. Mikäli Brexit-sopimusta ei saada aikaan, voi Britannian ja EU:n välille yhdessä yössä nouseva tullimuuri hankaloittaa ja viivästyttää myös lääkekuljetuksia merkittävästi. Neuvotteluiden päättyminen sopimuksettomaan tilanteeseen voisi siis pahimmillaan aiheuttaa ongelmia lääkkeiden saatavuuteen.

Valmistautuminen on käynnissä lääketeollisuudessa. Potilasturvallisuuden ja lääkkeiden saatavuuden varmistamiseksi lääkeyritykset ryhtyivät valmistautumaan Brexitiin välittömästi kansanäänestyksen tuloksen selvittyä vuonna 2016. Myös se ei-toivottu vaihtoehto, ettei sopimusta Britannian ja EU:n välillä saataisi aikaan, on otettu valmistautumisessa huomioon.

Asiat eivät kuitenkaan tapahdu hetkessä.  Lääketeollisuudessa muutosten tekeminen vaatii riittävän pitkän siirtymisajan ja myös resursseja, sillä Britannia on ollut merkittävä toimija EU-maiden yhteisessä lääkkeiden lupajärjestelmässä. Yritykset ovatkin jo nyt siirtämässä tuhansien lääkkeiden myyntilupia Britanniasta muualla EU:ssa sijaitseville yrityksille. Lääkepakkauksiin ja potilasinformaatioon tarvittavat muutokset vaativat paljon työtä, samoin lääkkeiden laadun varmistamiseen liittyvien toimien siirtäminen muihin EU-maihin. Samoin joudutaan pohtimaan eri maissa olevien lääkevarastojen kasvattamistarvetta ennen mahdollista Brexitiä.  

Monet Brexitin myötä vaadittavista muutoksista ovat varsin työläitä toteuttaa, ja niihin liittyvä hallinnollinen työ tulee ruuhkauttamaan myös viranomaisia.  Jokainen lääkkeissä tapahtuva muutos nimittäin käynnistää oman viranomaisprosessinsa EU-maiden yhteisessä lääkevirastossa tai Suomen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksessa Fimeassa.  Tämä ja saatavuuteen liittyvien asioiden ratkominen tulee lisäämään viranomaistyötä.  Fimean työpanos ja rooli koko EU:n yhteisen lääkevalvontaverkoston toiminnassa kasvaa, jos Britannian viranomaisten vahva työpanos menetetään. Nämä muutokset on huomioitava tarvittavina lisäresursseina.

Suomalaisten näkökulmasta lääkkeiden saatavuus on turvattava. Osa suomalaistenkin tarvitsemista, elintärkeistä lääkkeistä valmistetaan Britanniassa. Lääkehuollon katkeamattoman toiminnan turvaamiseksi olisi ehdottoman tärkeää, että Britannia ja EU pääsevät sopimukseen Brexitin ehdoista ja hallitulle muutokselle jää riittävästi aikaa. Tarvittaessa sopimuksettomassa tilanteessa on tehtävä erityisratkaisuja lääkehuollon osalta. Vähintään tulisi saada aikaan erillissopimus, jossa varmistetaan kansalaisten näkökulmasta kriittisille aloille vähintään kahden vuoden siirtymäaika.

]]>
12 http://sannalauslahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260264-laakkeiden-saatavuus-varmistettava-potilaille-syntyy-brexitista-sopimusta-tai-ei#comments Kotimaa Brexit Sat, 01 Sep 2018 05:00:00 +0000 Sanna Lauslahti http://sannalauslahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260264-laakkeiden-saatavuus-varmistettava-potilaille-syntyy-brexitista-sopimusta-tai-ei
Luurangot taloustieteilijöiden kaapeissa http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259332-luurangot-taloustieteilijoiden-kaapeissa <p>Helsingin Sanomat muistuttaa monia tieteellisiä aikakauslehtiä siinä, että myös Hesari julkaisee <em>valikoitujen</em> asiantuntijoiden mielipiteitä, jotka noudattelevat ja tukevat <em>toimituksen omaa poliittista kantaa</em>.</p><p>Valtiovarainministeriön kansantalousosaston entinen ylijohtaja, EVA:n ex-toimitusjohtaja ja Aalto-yliopiston entinen <a href="https://www.professoriliitto.fi/?x23370=490169" target="_blank">työelämäprofessori</a> (ei siis taloustieteen emeritusprofessori, kuten lehdessä sanotaan) Sixten Korkman väittää Helsingin Sanomien <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005785139.html" target="_blank">kolumnissaan</a>, että &rdquo;maailma kaipaa rationaalista populismia&rdquo;, joka laittaisi &rdquo;kapitalismia kuriin&rdquo;.</p><p>Saman olisi voinut sanoa ilman titteleitä kuka tahansa.</p><p>On huvittavaa, että &rdquo;populismi&rdquo; alkaa kelvata myös populismin kriitikoille. Korkman tosin paheksuu edelleen &rdquo;nationalistiseksi&rdquo; luonnehtimaansa populismia. Hän jatkaa brexitin arvostelua ja iloitsee etukäteen Yhdysvaltain liittotason vaaleista, joissa Donald Trumpin asema saattaa heikentyä. Samalla hän pelkää Ruotsidemokraattien voittoa ja nousua suurimmaksi puolueeksi.</p><p>Korkman kirjoittaa, että &rdquo;[<em>o</em>]<em>lisi aivan luonnollista, jos populismin syyttävä sormi osoittaisi huonosti säädeltyä rahoitusjärjestelmää ja räikeitä tuloeroja. Mutta ei: syntipukkia haetaan EU:sta, muukalaisista, eliitistä tai mediasta.</em>&rdquo; Hän myös jatkaa: &rdquo;<em>Yritykset sulkea rajoja eivät korjaa niitä Afrikan ongelmia, jotka pakolaisvirtaa aiheuttavat.</em>&rdquo;</p><p>Suomenruotsalaisen huvitteluliberalismin perinteestä ammentava hyvinvointisukupolven edustaja ei näytä pystyvän tulkitsemaan eikä ymmärtämään, mistä niin brexit kuin Trump-ilmiökin perimmältään kertovat. Ne kertovat länsimaisen keskiluokan ja työväenluokan halusta pitää asemastaan kiinni: pyrkimyksestä sanoa vastalauseensa niin kapitalismille, globalisaatiolle kuin internationalismillekin.</p><p>Juuri niitä EU:n liittovaltiopolitiikalla, maahanmuutolla ja työvoiman siirroilla on edistetty. Kyseisen politiikan tueksi ovat menneet valikoitua journalismia harjoittava valtamedia ja elitisoitunut viranomaisvalta, joka on koettanut tukahduttaa arvostelun sensuurillaan.</p><p>Niinpä &rdquo;populismiksi&rdquo; (virheellisesti) moitittu yhteiskuntakritiikki on kohdistunut aivan oikein osuessaan federalisteihin, keskittämispolitiikkaan ja väestöjensiirtojen suosijoihin (populismin käsitteen sisällöstä tarkemmin <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225870-mita-on-populismi" target="_blank">täällä</a>).</p><p>Korkmania vastaan voidaan lisäksi todeta, että myöskään kehitysmaalaisten maahanmuutto Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan ei korjaa Afrikan ongelmia. Sen sijaan kehitysmaille tappiollinen väestövuoto <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189005-kuinka-kehitysapu-kurjistaa" target="_blank">pahentaa</a> kehitysmaiden kurjuuskierrettä ja luo uusia ongelmia velkakurimuksessa ja pankkien talutusnuorassa oleviin entisiin hyvinvointivaltioihin.</p><p>Kansallista etua peräänkuuluttava politiikka on luonnollinen seuraus kansainvälisyyden ylikorostamisesta. Kun kansainvälinen kapitalismi ja sosialistinen internationalismi ovat paiskanneet kättä Euroopan kansalaisten oman edun yli, on selvää, että tuloksena on kansalaisten vastareaktio.</p><p>Korkman ei näytä lainkaan käsittävän, että brexitin ja Trump-ilmiön kautta halutaan palauttaa kansallista itsemääräämisoikeutta niin taloudellisissa, väestöpoliittisissa kuin kulttuurisissakin asioissa. Sen sijaan hän jatkaa entisen levyn pyörittelyä ja sanoo, että &rdquo;[<em>k</em>]<em>aipaamme nykyistä vahvempaa kansainvälistä yhteistyötä</em>&rdquo;.</p><p>Kyseinen tendenssi on väärä, ja painoa pitäisi siirtää kansallisen toimintatason suuntaan, sillä vahvat kansallisvaltiot ovat hyvinvointiyhteiskuntien edellytyksiä. Liberaalit ovat ajatelleet virheellisesti, että kansallista etua edistetään parhaiten kansainvälisen yhteistoiminnan kautta. Nyt lähes kaikki valta on Brysselissä, Strasbourgissa ja Frankfurtissa.</p><p>Kontrasti Trumpin ja Putinin vetämiin ryhtiliikkeisiin kasvaa ja korostuu, sillä EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin <a href="http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258164-taas-kannissa" target="_blank">juopottelusta</a> on tullut Euroopan unionissa vallitsevan todellisuuspaon ja valheen kurimuksessa piehtaroinnin vertauskuva.</p><p>Pääkomissaarin kännissä toikkarointi ja hänen <a href="https://www.verkkouutiset.fi/jean-claude-juncker-karl-marxin-200-vuotisjuhlaan/" target="_blank">suosionosoituksensa</a> kommunismin pääideologille Karl Marxille eivät ole millään tavoin harmittomia vaan halveksuttavia. Ne kielivät nimenomaan EU:n elitisoitumisesta, byrokratisoitumisesta ja epädemokraattisuudesta sekä siitä, että komissaareja ei valita vapailla vaaleilla, minkä vuoksi puheenjohtajaksi on voinut nousta José Manuel Barroson kaltaisia &rdquo;entisiä&rdquo; kommunisteja.</p><p>Omasta mielestäni Euroopalla on neljä tietä, joista yksi on eliitin ajama liittovaltiopolitiikan tie. Se johtaa aina vain syvemmälle euroalueen sysimustaan syleilyyn.</p><p>Toinen tie on sosialismin tie, jolla valtioiden rahoituskriisi pyritään ratkaisemaan ottamalla pankit valtioiden haltuun. Kolmas on nationalismin tie, jolla kohdataan toisenlaisia pakkotoimia ja väkivaltaisuuksia.</p><p>Neljäs tie &ndash; ja samalla tie, jota itse kannatan &ndash; on paluutie, jota kulkien peräännytään kunnianhimoisiksi osoittautuneista EU-sitoumuksista ja palautetaan EU hallitusti takaisin vapaakauppaliitoksi. Vapaakauppa on mahdollista ilman yhteistä valuuttaa, niin kuin myös Korkman on jälkiviisaasti tunnustanut kirjassaan <em>Euro &ndash; Valuutta vailla valtiota</em> (2013). Hänen peräänsä voisi heittää Milton Friedmanilta tunnetun lauseen, että hyvinvointivaltio ja väestöjen vapaa liikkuvuus ovat mahdoton yhdistelmä.</p><p>Korkman voisi löytää etsimänsä &rdquo;syntipukin&rdquo; itsestään, sillä hän oli aikoinaan ajamassa Suomea osaksi euroaluetta &ndash; kannanotto, jota hän on kierrellen ja kaarrellen katunut kolmessa populaarissa talouskirjassaan (arvioin niitä <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228326-sixten-kuin-sixteen" target="_blank">tässä</a> kirjoituksessani).</p><p>Korkman on useimpien johtavien poliittisten virkamiesten tavoin menneen maailman mies. Hän vaikuttaa yhtä populistiselta ja epätoivoiselta kuin taloustieteen rocktähdeksi sanottu vasemmiston suosikki Thomas Piketty, jonka hurjia visioita arvioin <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228271-thomas-piketty-kurpitsanaamio-vai-taytetty-ankka" target="_blank">täällä</a>.</p><p>Vasemmistopopulismi kelpuutetaan median <em>suosion </em>kohteeksi, oikeistopopulismia ei &ndash; ehkä juuri siksi, että kurinalainen talouspolitiikka, kansallisten erojen tunnustaminen ja kansallisen edun vaaliminen <em>eivät ole </em>populismia vaan realismia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomat muistuttaa monia tieteellisiä aikakauslehtiä siinä, että myös Hesari julkaisee valikoitujen asiantuntijoiden mielipiteitä, jotka noudattelevat ja tukevat toimituksen omaa poliittista kantaa.

Valtiovarainministeriön kansantalousosaston entinen ylijohtaja, EVA:n ex-toimitusjohtaja ja Aalto-yliopiston entinen työelämäprofessori (ei siis taloustieteen emeritusprofessori, kuten lehdessä sanotaan) Sixten Korkman väittää Helsingin Sanomien kolumnissaan, että ”maailma kaipaa rationaalista populismia”, joka laittaisi ”kapitalismia kuriin”.

Saman olisi voinut sanoa ilman titteleitä kuka tahansa.

On huvittavaa, että ”populismi” alkaa kelvata myös populismin kriitikoille. Korkman tosin paheksuu edelleen ”nationalistiseksi” luonnehtimaansa populismia. Hän jatkaa brexitin arvostelua ja iloitsee etukäteen Yhdysvaltain liittotason vaaleista, joissa Donald Trumpin asema saattaa heikentyä. Samalla hän pelkää Ruotsidemokraattien voittoa ja nousua suurimmaksi puolueeksi.

Korkman kirjoittaa, että ”[o]lisi aivan luonnollista, jos populismin syyttävä sormi osoittaisi huonosti säädeltyä rahoitusjärjestelmää ja räikeitä tuloeroja. Mutta ei: syntipukkia haetaan EU:sta, muukalaisista, eliitistä tai mediasta.” Hän myös jatkaa: ”Yritykset sulkea rajoja eivät korjaa niitä Afrikan ongelmia, jotka pakolaisvirtaa aiheuttavat.

Suomenruotsalaisen huvitteluliberalismin perinteestä ammentava hyvinvointisukupolven edustaja ei näytä pystyvän tulkitsemaan eikä ymmärtämään, mistä niin brexit kuin Trump-ilmiökin perimmältään kertovat. Ne kertovat länsimaisen keskiluokan ja työväenluokan halusta pitää asemastaan kiinni: pyrkimyksestä sanoa vastalauseensa niin kapitalismille, globalisaatiolle kuin internationalismillekin.

Juuri niitä EU:n liittovaltiopolitiikalla, maahanmuutolla ja työvoiman siirroilla on edistetty. Kyseisen politiikan tueksi ovat menneet valikoitua journalismia harjoittava valtamedia ja elitisoitunut viranomaisvalta, joka on koettanut tukahduttaa arvostelun sensuurillaan.

Niinpä ”populismiksi” (virheellisesti) moitittu yhteiskuntakritiikki on kohdistunut aivan oikein osuessaan federalisteihin, keskittämispolitiikkaan ja väestöjensiirtojen suosijoihin (populismin käsitteen sisällöstä tarkemmin täällä).

Korkmania vastaan voidaan lisäksi todeta, että myöskään kehitysmaalaisten maahanmuutto Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan ei korjaa Afrikan ongelmia. Sen sijaan kehitysmaille tappiollinen väestövuoto pahentaa kehitysmaiden kurjuuskierrettä ja luo uusia ongelmia velkakurimuksessa ja pankkien talutusnuorassa oleviin entisiin hyvinvointivaltioihin.

Kansallista etua peräänkuuluttava politiikka on luonnollinen seuraus kansainvälisyyden ylikorostamisesta. Kun kansainvälinen kapitalismi ja sosialistinen internationalismi ovat paiskanneet kättä Euroopan kansalaisten oman edun yli, on selvää, että tuloksena on kansalaisten vastareaktio.

Korkman ei näytä lainkaan käsittävän, että brexitin ja Trump-ilmiön kautta halutaan palauttaa kansallista itsemääräämisoikeutta niin taloudellisissa, väestöpoliittisissa kuin kulttuurisissakin asioissa. Sen sijaan hän jatkaa entisen levyn pyörittelyä ja sanoo, että ”[k]aipaamme nykyistä vahvempaa kansainvälistä yhteistyötä”.

Kyseinen tendenssi on väärä, ja painoa pitäisi siirtää kansallisen toimintatason suuntaan, sillä vahvat kansallisvaltiot ovat hyvinvointiyhteiskuntien edellytyksiä. Liberaalit ovat ajatelleet virheellisesti, että kansallista etua edistetään parhaiten kansainvälisen yhteistoiminnan kautta. Nyt lähes kaikki valta on Brysselissä, Strasbourgissa ja Frankfurtissa.

Kontrasti Trumpin ja Putinin vetämiin ryhtiliikkeisiin kasvaa ja korostuu, sillä EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin juopottelusta on tullut Euroopan unionissa vallitsevan todellisuuspaon ja valheen kurimuksessa piehtaroinnin vertauskuva.

Pääkomissaarin kännissä toikkarointi ja hänen suosionosoituksensa kommunismin pääideologille Karl Marxille eivät ole millään tavoin harmittomia vaan halveksuttavia. Ne kielivät nimenomaan EU:n elitisoitumisesta, byrokratisoitumisesta ja epädemokraattisuudesta sekä siitä, että komissaareja ei valita vapailla vaaleilla, minkä vuoksi puheenjohtajaksi on voinut nousta José Manuel Barroson kaltaisia ”entisiä” kommunisteja.

Omasta mielestäni Euroopalla on neljä tietä, joista yksi on eliitin ajama liittovaltiopolitiikan tie. Se johtaa aina vain syvemmälle euroalueen sysimustaan syleilyyn.

Toinen tie on sosialismin tie, jolla valtioiden rahoituskriisi pyritään ratkaisemaan ottamalla pankit valtioiden haltuun. Kolmas on nationalismin tie, jolla kohdataan toisenlaisia pakkotoimia ja väkivaltaisuuksia.

Neljäs tie – ja samalla tie, jota itse kannatan – on paluutie, jota kulkien peräännytään kunnianhimoisiksi osoittautuneista EU-sitoumuksista ja palautetaan EU hallitusti takaisin vapaakauppaliitoksi. Vapaakauppa on mahdollista ilman yhteistä valuuttaa, niin kuin myös Korkman on jälkiviisaasti tunnustanut kirjassaan Euro – Valuutta vailla valtiota (2013). Hänen peräänsä voisi heittää Milton Friedmanilta tunnetun lauseen, että hyvinvointivaltio ja väestöjen vapaa liikkuvuus ovat mahdoton yhdistelmä.

Korkman voisi löytää etsimänsä ”syntipukin” itsestään, sillä hän oli aikoinaan ajamassa Suomea osaksi euroaluetta – kannanotto, jota hän on kierrellen ja kaarrellen katunut kolmessa populaarissa talouskirjassaan (arvioin niitä tässä kirjoituksessani).

Korkman on useimpien johtavien poliittisten virkamiesten tavoin menneen maailman mies. Hän vaikuttaa yhtä populistiselta ja epätoivoiselta kuin taloustieteen rocktähdeksi sanottu vasemmiston suosikki Thomas Piketty, jonka hurjia visioita arvioin täällä.

Vasemmistopopulismi kelpuutetaan median suosion kohteeksi, oikeistopopulismia ei – ehkä juuri siksi, että kurinalainen talouspolitiikka, kansallisten erojen tunnustaminen ja kansallisen edun vaaliminen eivät ole populismia vaan realismia.

]]>
3 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259332-luurangot-taloustieteilijoiden-kaapeissa#comments Brexit Donald Trump Euro Euroopan unioni Talouspolitiikka Sat, 11 Aug 2018 07:54:44 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259332-luurangot-taloustieteilijoiden-kaapeissa
Demokratian kriisi on Suomessa http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258465-demokratian-kriisi-on-suomessa <p>Demokratia joutuu kriisiin, jos nykyiset vallanpitäjät eivät kunnioita kansanäänestysten valintoja.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa tilanne on ehkä jopa pahempi kuin muissa länsimaissa, sillä hallituksessa istuu yhä näennäisellä mandaatilla väliaikaiseen tarkoitukseen luotu pienpuolue ilman yksiinkään vaaleihin osallistumista ja vailla kannatusta, ainoana tehtävänään tukea Sipilän ja Orpon agendaa sekä tietysti nostaa itselleen ministerin palkkioita ja pohjustaa uusia loikkauksiaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka Suomessa on vallassa tällainen historiallisen häpeällinen Sipilän loikkarihallitus, ovat &nbsp;lehdet keskittyneet lähinnä haukkumaan muiden maiden kansalaisten presidentinvalintoja tai kansanäänestyksiä (kuten Trump ja Brexit).</p><p>&nbsp;</p><p>Valtamediassa ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta koeta kovin haitalliseksi Suomessa vallitsevaa demokratiavajetta istuvan nukkehallituksen myötä, koska siniset soinilaiset tukevat riittävästi eliitin tukemia nykyisiä vallanpitäjiä. Suomen lehdistö ei ainakaan nykypäivänä tässä valossa vaikuta järin pätevältä demokratian suojelijalta vaan olisi pikemminkin valmis takaisin Kekkoslovakiaan jos vain sille mieluinen johtaja löytyy.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka Sipilän nukkehallituksen tilanne korjautuu itsestään tulevilla uusilla eduskuntavaaleilla, on totuus uskallettava sanoa ääneen. Kansanvaltaa &nbsp;tulee kunnioittaa myös silloin kun vaalien lopputulos on itselle epämieluisa. Vaalien lopputulosta ei tule pyrkiä kiertämään teknisillä muotoseikoilla tai epäasiallisella painostuksella.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Demokratia joutuu kriisiin, jos nykyiset vallanpitäjät eivät kunnioita kansanäänestysten valintoja. 

 

Suomessa tilanne on ehkä jopa pahempi kuin muissa länsimaissa, sillä hallituksessa istuu yhä näennäisellä mandaatilla väliaikaiseen tarkoitukseen luotu pienpuolue ilman yksiinkään vaaleihin osallistumista ja vailla kannatusta, ainoana tehtävänään tukea Sipilän ja Orpon agendaa sekä tietysti nostaa itselleen ministerin palkkioita ja pohjustaa uusia loikkauksiaan.

 

Vaikka Suomessa on vallassa tällainen historiallisen häpeällinen Sipilän loikkarihallitus, ovat  lehdet keskittyneet lähinnä haukkumaan muiden maiden kansalaisten presidentinvalintoja tai kansanäänestyksiä (kuten Trump ja Brexit).

 

Valtamediassa ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta koeta kovin haitalliseksi Suomessa vallitsevaa demokratiavajetta istuvan nukkehallituksen myötä, koska siniset soinilaiset tukevat riittävästi eliitin tukemia nykyisiä vallanpitäjiä. Suomen lehdistö ei ainakaan nykypäivänä tässä valossa vaikuta järin pätevältä demokratian suojelijalta vaan olisi pikemminkin valmis takaisin Kekkoslovakiaan jos vain sille mieluinen johtaja löytyy.

 

Vaikka Sipilän nukkehallituksen tilanne korjautuu itsestään tulevilla uusilla eduskuntavaaleilla, on totuus uskallettava sanoa ääneen. Kansanvaltaa  tulee kunnioittaa myös silloin kun vaalien lopputulos on itselle epämieluisa. Vaalien lopputulosta ei tule pyrkiä kiertämään teknisillä muotoseikoilla tai epäasiallisella painostuksella.

 

]]>
16 http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258465-demokratian-kriisi-on-suomessa#comments Brexit Demokratia Donald Trump Juha Sipilän hallitus Siniset Fri, 20 Jul 2018 14:49:18 +0000 Ville Tavio http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258465-demokratian-kriisi-on-suomessa
Brexit: hoippuen kohti mitättömyyttä http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta <p>Britanniassa on nähty taas uusi käänne Brexit-saagassa, liian mones jotta se enää hätkäyttäisi. Saaga tuntuu sekä noudattavan että jättävän noudattamatta Marxin teesiä, että viime kerran tragedia toistuu ensi kerralla farssina. EU-eron seuraukset voivat olla vain traagiset. Ne vain tulevat esiin niin hitaasti, että sitä ei tavallinen kansalainen (muut kuin kansalaiset voivat olla poikkeus) välttämättä pitkään aikaan huomaa. Toteutumatta jäävä talouskasvu on määritelmällisesti jotain sellaista, jota ei voi suoraan kokea. Britannian kansainvälisen aseman marginalisoituminen on jo hyvässä vauhdissa, mutta ei sekään ole asia, joka liikuttaa suuria äänestäjäjoukkoja. Itse eroprosessi on saanut yhä farssimaisemia piirteitä. Siispä ensin näyttää syntyvän farssi ja vasta sitten, joskus vuosien kuluttua, havaitaan eletyn tragediassa.</p><p>Venyessään Brexit on turruttanut mielet ja siksi(kin) syrjäytynyt polttavimpien poliittisten ongelmien agendalta. EU:n puolella tämä on ymmärrettävissä, sillä vahingollisuudestaan huolimatta Brexit ei kuitenkaan ole elämän ja kuoleman kysymys jäljelle jäävälle EU:lle, ei ainakaan niin kauan kuin Britannia ei näytä saavan seuraajia. Toisekseen, EU:n taivaalle on taas noussut Brexitiäkin pahempia ongelmia kuten maahanmuuttokriisin kroonistuminen ja siihen liittyvä Saksan hallituksen hoippuminen kaatumisen partaalla.</p><p>Britanniassa tunnutaan elävän jonkinlaisessa absurdissa keinotodellisuudessa. Kiistellään sellaisista Brexitin toteuttamisvaihtoehdoista, jotka ovat joko erittäin huonoja tai vielä huonompia, mutta joille on yhteistä se, että EU ei voi niitä hyväksyä luopumatta kauppapoliittisen autonomiansa ja sisämarkkinoiden pyhimmistä periaatteista. Sinänsä loogista on, että polttavimmaksi ongelmaksi nousi EU:n ulkorajan ilmaantuminen Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välille, mikä uhkaa romuttaa jo rauhoittuneeksi uskotun konfliktin. Ulkorajan vääjäämättömyys on asia, jota ei ole onnistuttu millään tempulla häivyttämään epämääräiseksi, molempien osapuolten omien tarpeiden mukaan tulkittavaksi <em>fudgeksi</em>. Brittipuolelta hahmotellut ratkaisut ongelmaan vaikuttavat sekä riittämättömiltä että käyttökelvottomilta. Tullirajan vetäminen Brittien saarten ja Pohjois-Irlannin väliin poistaisi ongelman Irlannista, mutta jakaisi Yhdistyneen kuningaskunnan kahteen tullialueeseen ja on siksi &ndash; sinänsä ymmärrettävästi &ndash; Mayn hallitukselle mahdoton poliittisesti. Raja EU:n ja Britannian välille nousee kuitenkin myös muuanne kuin Irlantiin, ja vaikka siitä ei väkivaltaisen konfliktin uhkaa Doverin ja Calais&rsquo;n välille tulekaan, taloudellisesti se on ajan mittaan turmiollista. &rdquo;Pehmeä Brexit&rdquo; auttaisi, mutta, ironista kyllä, kovimpien brexiteerien valitus siitä, että Britanniasta silloin tulisi EU:n vasallivaltio (tai siirtomaa kuten Boris Johnson viimeksi sanoi), on tavallaan oikea. Britannia joutuisi noudattamaan laajaa osaa EU-säännöistä, mutta ei enää voisi olla mukana päättämässä niiden sisällöstä, mikä on jotakuinkin täsmälleen päinvastainen tulos kuin Brexitillä tavoiteltu. Heidän ratkaisunsa olisi, että luovutaan myös pääsystä EU:n markkinoille, välittämättä siitä mitä se maksaisi; itse asiassa kiistäen ilmiselvien tosiasioiden vastaisesti, että se maksaisi mitään.</p><p>Brexitiä vastustavienkin brittien näyttää olevan vaikea ymmärtää EU:n ja kolmansien maiden suhteen luonnetta ja, <em>ipso facto</em>, oman maansa asemaa eron toteuduttua. Tämä näkyy argumentoinnissa, jota viimeksi (5.7.) FT:n toimittaja James Blitz käytti: että EU:n, 500 miljoonaa asukasta (oikeammin noin 440 miljoonaa), ja Britannian, 60 miljoonaa, suhde ei koskaan voi olla täysin tasavertainen, ja että siksi Mayn hallituksen tavoitteet eroneuvotteluissa ovat epärealistiset. Ja kun se mitä Britannia on tavoitellut, on valikoiva osallistuminen EU-markkinoihin aloilla, joissa se siitä erityisesti hyötyisi, &rdquo;rusinoiden poimiminen pullasta&rdquo;, &rdquo;tasavertaisuus&rdquo; siis tämän käsityksen mukaan merkitsisi oikeutta niitä poimia.</p><p>Lähes kymmenen kertaa suurempana EU voisi näyttää briteille kaapin paikkaa sellaisella suurvalta-asenteella, että entinen imperiumi sen varmasti tunnistaisi. Tosiasiassa se ei tee mitään sellaista, vaan sen tavoittelema erojärjestely (ja mahdollinen tuleva pysyvä suhdejärjestely) on nimenomaan tasavertainen. Se vain on tasavertainen alemmalla oikeuksien ja velvoitteiden tasolla kuin jäsenyys, ja niin sen on ei-jäsenen kanssa oltavakin. Miten paljon alemmalla tasolla, sekin on jätetty lähinnä brittien oman valinnan varaan.</p><p>Maaliskuun lopun 2019 vääjäämättä lähestyessä on lopultakin merkittävä osa Britannian talouselämästä alkanut tuntea todellista huolta siitä mitä se maksaisi, jos Britannia tosiaan joutuu ulos EU:sta todellisen tullirajan taakse. Kuitenkaan ei siltäkään taholta ole noussut esiin sellaisia &ndash; ainakaan merkittäviä &ndash; voimia, jotka uskaltaisivat kertoa tai ainakaan pystyisivät vakuuttavasti kertomaan, että keisarilla ei ole vaatteita päällään eli että ainoa todella Britannian taloudelliset edut turvaava ratkaisu olisi perua Brexit. Ei sellaista tahoa tosin ole noussut esiin talouselämän ulkopuoleltakaan, sillä ei Tony Blairia ja muutamia hänen hengenheimolaisiaan voi pitää merkittävinä poliittisina toimijoina nykypäivän Britanniassa. Molemmissa pääpuolueissa on kyllä niitä, jotka eron seuraukset ymmärtävät, mutta niskan päällä ovat brexiteerit, eri syistä mutta järjettömyyden määrässä tasapäisesti kilvoitellen.</p><p>Englantilainen jännityskirjailija Peter Lovesey julkaisi vuonna 1971 viktoriaaniseen aikakauteen sijoitetun dekkarin nimeltä &rdquo;Wobble to Death&rdquo;, joka suomennettiin nimellä &rdquo;Hoippuen kohti kuolemaa&rdquo;; kerrankin hyvä suomennos. Mistähän syystä se tuli nyt mieleen? Ehkä siksi, että viktoriaaniseen suuruuden aikaan Brexitin ajajatkin tuntuvat halajavan ja hoippuen heidän maansa matkaa tekee, ei enää suuruuteen vaan mitättömyyteen. Näkyvintä hoippuminen on tietenkin hallitus- ja yleisemmin poliittisten päättäjien tasolla, mutta koskee koko kansakuntaa. Tony Blairia pilkattiin aikoinaan siitä, että hänen hallituksensa käytti slogania &rdquo;Cool Britannia&rdquo; (rf. Rule, Britannia). Brexiteerit voisivat panna paremmaksi tunnuksella &rdquo;Fool Britannia&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britanniassa on nähty taas uusi käänne Brexit-saagassa, liian mones jotta se enää hätkäyttäisi. Saaga tuntuu sekä noudattavan että jättävän noudattamatta Marxin teesiä, että viime kerran tragedia toistuu ensi kerralla farssina. EU-eron seuraukset voivat olla vain traagiset. Ne vain tulevat esiin niin hitaasti, että sitä ei tavallinen kansalainen (muut kuin kansalaiset voivat olla poikkeus) välttämättä pitkään aikaan huomaa. Toteutumatta jäävä talouskasvu on määritelmällisesti jotain sellaista, jota ei voi suoraan kokea. Britannian kansainvälisen aseman marginalisoituminen on jo hyvässä vauhdissa, mutta ei sekään ole asia, joka liikuttaa suuria äänestäjäjoukkoja. Itse eroprosessi on saanut yhä farssimaisemia piirteitä. Siispä ensin näyttää syntyvän farssi ja vasta sitten, joskus vuosien kuluttua, havaitaan eletyn tragediassa.

Venyessään Brexit on turruttanut mielet ja siksi(kin) syrjäytynyt polttavimpien poliittisten ongelmien agendalta. EU:n puolella tämä on ymmärrettävissä, sillä vahingollisuudestaan huolimatta Brexit ei kuitenkaan ole elämän ja kuoleman kysymys jäljelle jäävälle EU:lle, ei ainakaan niin kauan kuin Britannia ei näytä saavan seuraajia. Toisekseen, EU:n taivaalle on taas noussut Brexitiäkin pahempia ongelmia kuten maahanmuuttokriisin kroonistuminen ja siihen liittyvä Saksan hallituksen hoippuminen kaatumisen partaalla.

Britanniassa tunnutaan elävän jonkinlaisessa absurdissa keinotodellisuudessa. Kiistellään sellaisista Brexitin toteuttamisvaihtoehdoista, jotka ovat joko erittäin huonoja tai vielä huonompia, mutta joille on yhteistä se, että EU ei voi niitä hyväksyä luopumatta kauppapoliittisen autonomiansa ja sisämarkkinoiden pyhimmistä periaatteista. Sinänsä loogista on, että polttavimmaksi ongelmaksi nousi EU:n ulkorajan ilmaantuminen Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välille, mikä uhkaa romuttaa jo rauhoittuneeksi uskotun konfliktin. Ulkorajan vääjäämättömyys on asia, jota ei ole onnistuttu millään tempulla häivyttämään epämääräiseksi, molempien osapuolten omien tarpeiden mukaan tulkittavaksi fudgeksi. Brittipuolelta hahmotellut ratkaisut ongelmaan vaikuttavat sekä riittämättömiltä että käyttökelvottomilta. Tullirajan vetäminen Brittien saarten ja Pohjois-Irlannin väliin poistaisi ongelman Irlannista, mutta jakaisi Yhdistyneen kuningaskunnan kahteen tullialueeseen ja on siksi – sinänsä ymmärrettävästi – Mayn hallitukselle mahdoton poliittisesti. Raja EU:n ja Britannian välille nousee kuitenkin myös muuanne kuin Irlantiin, ja vaikka siitä ei väkivaltaisen konfliktin uhkaa Doverin ja Calais’n välille tulekaan, taloudellisesti se on ajan mittaan turmiollista. ”Pehmeä Brexit” auttaisi, mutta, ironista kyllä, kovimpien brexiteerien valitus siitä, että Britanniasta silloin tulisi EU:n vasallivaltio (tai siirtomaa kuten Boris Johnson viimeksi sanoi), on tavallaan oikea. Britannia joutuisi noudattamaan laajaa osaa EU-säännöistä, mutta ei enää voisi olla mukana päättämässä niiden sisällöstä, mikä on jotakuinkin täsmälleen päinvastainen tulos kuin Brexitillä tavoiteltu. Heidän ratkaisunsa olisi, että luovutaan myös pääsystä EU:n markkinoille, välittämättä siitä mitä se maksaisi; itse asiassa kiistäen ilmiselvien tosiasioiden vastaisesti, että se maksaisi mitään.

Brexitiä vastustavienkin brittien näyttää olevan vaikea ymmärtää EU:n ja kolmansien maiden suhteen luonnetta ja, ipso facto, oman maansa asemaa eron toteuduttua. Tämä näkyy argumentoinnissa, jota viimeksi (5.7.) FT:n toimittaja James Blitz käytti: että EU:n, 500 miljoonaa asukasta (oikeammin noin 440 miljoonaa), ja Britannian, 60 miljoonaa, suhde ei koskaan voi olla täysin tasavertainen, ja että siksi Mayn hallituksen tavoitteet eroneuvotteluissa ovat epärealistiset. Ja kun se mitä Britannia on tavoitellut, on valikoiva osallistuminen EU-markkinoihin aloilla, joissa se siitä erityisesti hyötyisi, ”rusinoiden poimiminen pullasta”, ”tasavertaisuus” siis tämän käsityksen mukaan merkitsisi oikeutta niitä poimia.

Lähes kymmenen kertaa suurempana EU voisi näyttää briteille kaapin paikkaa sellaisella suurvalta-asenteella, että entinen imperiumi sen varmasti tunnistaisi. Tosiasiassa se ei tee mitään sellaista, vaan sen tavoittelema erojärjestely (ja mahdollinen tuleva pysyvä suhdejärjestely) on nimenomaan tasavertainen. Se vain on tasavertainen alemmalla oikeuksien ja velvoitteiden tasolla kuin jäsenyys, ja niin sen on ei-jäsenen kanssa oltavakin. Miten paljon alemmalla tasolla, sekin on jätetty lähinnä brittien oman valinnan varaan.

Maaliskuun lopun 2019 vääjäämättä lähestyessä on lopultakin merkittävä osa Britannian talouselämästä alkanut tuntea todellista huolta siitä mitä se maksaisi, jos Britannia tosiaan joutuu ulos EU:sta todellisen tullirajan taakse. Kuitenkaan ei siltäkään taholta ole noussut esiin sellaisia – ainakaan merkittäviä – voimia, jotka uskaltaisivat kertoa tai ainakaan pystyisivät vakuuttavasti kertomaan, että keisarilla ei ole vaatteita päällään eli että ainoa todella Britannian taloudelliset edut turvaava ratkaisu olisi perua Brexit. Ei sellaista tahoa tosin ole noussut esiin talouselämän ulkopuoleltakaan, sillä ei Tony Blairia ja muutamia hänen hengenheimolaisiaan voi pitää merkittävinä poliittisina toimijoina nykypäivän Britanniassa. Molemmissa pääpuolueissa on kyllä niitä, jotka eron seuraukset ymmärtävät, mutta niskan päällä ovat brexiteerit, eri syistä mutta järjettömyyden määrässä tasapäisesti kilvoitellen.

Englantilainen jännityskirjailija Peter Lovesey julkaisi vuonna 1971 viktoriaaniseen aikakauteen sijoitetun dekkarin nimeltä ”Wobble to Death”, joka suomennettiin nimellä ”Hoippuen kohti kuolemaa”; kerrankin hyvä suomennos. Mistähän syystä se tuli nyt mieleen? Ehkä siksi, että viktoriaaniseen suuruuden aikaan Brexitin ajajatkin tuntuvat halajavan ja hoippuen heidän maansa matkaa tekee, ei enää suuruuteen vaan mitättömyyteen. Näkyvintä hoippuminen on tietenkin hallitus- ja yleisemmin poliittisten päättäjien tasolla, mutta koskee koko kansakuntaa. Tony Blairia pilkattiin aikoinaan siitä, että hänen hallituksensa käytti slogania ”Cool Britannia” (rf. Rule, Britannia). Brexiteerit voisivat panna paremmaksi tunnuksella ”Fool Britannia”.

]]>
25 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta#comments Brexit Britannia EU Fri, 13 Jul 2018 05:37:38 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta
May hallitus on kaatumassa http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258022-may-hallitus-on-kaatumassa <p>&nbsp;</p> <p>Theresa May:n hallitus on kohdannut kaksi kovan luokan eroa. Ensin erosi ero neuvoteluista vastannut Davis ja heti tämän jälkeen on Boris Johnson eronnut ulkoministerin virastaan. Selvää on tämän jälkeen se että kovan Brexit kannattajat ovat siirtyneet kabinettien puolelle vastustamaan May suunnitelmia pehmeän Brexit:stä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tämä ennakoi sitä että Britannian ero Euroopan unionista tulee olemaan kova ja Theresa May saanee lähteä pääministerin virastaan.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="https://edition.cnn.com/2018/07/09/uk/theresa-may-boris-johnson-david-davis-intl/index.html" title="https://edition.cnn.com/2018/07/09/uk/theresa-may-boris-johnson-david-davis-intl/index.html">https://edition.cnn.com/2018/07/09/uk/theresa-may-boris-johnson-david-da...</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>Tähän asti eronneet :</p> <p>&nbsp;</p> <p>Boris Johnson, FM</p> <p>David Davis, brexit minister</p> <p>Steve Baker. minister</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Theresa May:n hallitus on kohdannut kaksi kovan luokan eroa. Ensin erosi ero neuvoteluista vastannut Davis ja heti tämän jälkeen on Boris Johnson eronnut ulkoministerin virastaan. Selvää on tämän jälkeen se että kovan Brexit kannattajat ovat siirtyneet kabinettien puolelle vastustamaan May suunnitelmia pehmeän Brexit:stä.

 

Tämä ennakoi sitä että Britannian ero Euroopan unionista tulee olemaan kova ja Theresa May saanee lähteä pääministerin virastaan.  

 

https://edition.cnn.com/2018/07/09/uk/theresa-may-boris-johnson-david-davis-intl/index.html

 

Tähän asti eronneet :

 

Boris Johnson, FM

David Davis, brexit minister

Steve Baker. minister

]]>
15 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258022-may-hallitus-on-kaatumassa#comments Brexit Britannia Mon, 09 Jul 2018 14:34:20 +0000 Olli-Pekka Wallin http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258022-may-hallitus-on-kaatumassa
Ministeriauton merkityksestä - Brexit, Siniset http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257984-ministeriauton-merkityksesta <p>Perussuomalaisen puolueen hajotessa vuosi sitten, nähtiin yhdeksi syyksi se, että viisi uuvattiministeriä oli rakastunut ministeriautonsa mukavaan nahkaverhoiluun.</p><p>Hesarin tämänpäiväinen uutinen Isosta-Britanniasta osoitti, että tällainen ajattelu ei ole ollenkaan kaukaa haettua. Theresa Mayn hallitus piti brexit-kokousta pääministerin kesäasunnolla maaseudulla. Hallitus saavutti siellä yksimielisyyden siitä, että Britannia pysyy &quot;pehmeän eron&quot; kannalla. Sovintoa helpotti se, että kahta änkyräministeriä oli etukäteen uhattu sillä, että ero hallituksesta tarkoittaa virka-auton välitöntä menettämistä. Eli olisi pitänyt ottaa taksikyyti takaisin Lontooseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisen puolueen hajotessa vuosi sitten, nähtiin yhdeksi syyksi se, että viisi uuvattiministeriä oli rakastunut ministeriautonsa mukavaan nahkaverhoiluun.

Hesarin tämänpäiväinen uutinen Isosta-Britanniasta osoitti, että tällainen ajattelu ei ole ollenkaan kaukaa haettua. Theresa Mayn hallitus piti brexit-kokousta pääministerin kesäasunnolla maaseudulla. Hallitus saavutti siellä yksimielisyyden siitä, että Britannia pysyy "pehmeän eron" kannalla. Sovintoa helpotti se, että kahta änkyräministeriä oli etukäteen uhattu sillä, että ero hallituksesta tarkoittaa virka-auton välitöntä menettämistä. Eli olisi pitänyt ottaa taksikyyti takaisin Lontooseen.

]]>
16 http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257984-ministeriauton-merkityksesta#comments Audi A8 Brexit Britannian Pääministeri Nahkaverhoilu Sininen tulevaisuus Virka-auto Sun, 08 Jul 2018 09:26:35 +0000 Harri Rautiainen http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257984-ministeriauton-merkityksesta
Brexit odottaa viimeistä sinettiä tullakseen voimaan http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257256-brexit-odottaa-viimeista-sinettia-tullakseen-voimaan <p>&nbsp;</p><p>Yhdistyneissä kuningaskunnassa eli Britanniassa House of Commons ja House of Lords ovat päässeet yhteisymmärrykseen brexit lakipaketin sisällöstä.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt The Eu whitdraw bill-lakipaketti odottaa nyt enää Royal Assent eli kuningatteren allekirjoitusta tullakseen voimaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun tämä on saatu, lakipaketti on hyväksytty ja brexit on sinetöity.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>The House of Commons accepted all of the Lords proposed amendments with the exception of amendment 19P.&nbsp; The Bill returned to the House of Lords where the revised amendment was accepted. The Bill is now awaiting Royal Assent.</strong></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.parliament.uk/business/news/2017/september/commons-european-union-withdrawal-bill/" title="https://www.parliament.uk/business/news/2017/september/commons-european-union-withdrawal-bill/">https://www.parliament.uk/business/news/2017/september/commons-european-...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Yhdistyneissä kuningaskunnassa eli Britanniassa House of Commons ja House of Lords ovat päässeet yhteisymmärrykseen brexit lakipaketin sisällöstä.

 

Nyt The Eu whitdraw bill-lakipaketti odottaa nyt enää Royal Assent eli kuningatteren allekirjoitusta tullakseen voimaan.

 

Kun tämä on saatu, lakipaketti on hyväksytty ja brexit on sinetöity.

 

The House of Commons accepted all of the Lords proposed amendments with the exception of amendment 19P.  The Bill returned to the House of Lords where the revised amendment was accepted. The Bill is now awaiting Royal Assent.

 

https://www.parliament.uk/business/news/2017/september/commons-european-union-withdrawal-bill/

]]>
11 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257256-brexit-odottaa-viimeista-sinettia-tullakseen-voimaan#comments Brexit Euroopan unioni Thu, 21 Jun 2018 17:35:23 +0000 Olli-Pekka Wallin http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257256-brexit-odottaa-viimeista-sinettia-tullakseen-voimaan
Keskinäisriippuvuudesta, arvaamattomuudesta ja turvallisuudesta http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257009-keskinaisriippuvuudesta-arvaamattomuudesta-ja-turvallisuudesta <p>Kaksi puheenvuoroa - ja yksi arvio:</p> <p>​Presidentti Tarja Halonen /HS, 16.6.2018:</p> <p>&quot;Suurin turvallisuusuhka Suomen kannalta on yleinen odottamattomuus, sillä kansainvälinen monenkeskinen järjestelmä on hyvin herkkä häirinnälle. Silloin voi tapahtua monia asioita, joita emme osaa ennakoida.</p> <p>Ennakoimattomista käänteistä on lukuisia esimerkkejä viime vuosilta, mutta kansainvälinen yhteisö on onnistunut myös selvittämään useita yllättäviä riskejä. Kansainvälisen järjestelmän kehittäminen on hyvin monimutkaista, ja osaltaan sen vuoksi houkutus tehdä itsensä näkyväksi häirinnän kautta on suuri.</p> <p>Pienikin toimija voi aiheuttaa suurta vahinkoa, jos se saa käsiinsä järeät aseet, sillä nykyaikainen asejärjestelmä tasaa pienten ja suurten eroja.&quot;</p> <p>*</p> <p>MEP Jussi Halla-Aho/MTv vieraskolumni16.6.2016:</p> <p>&quot;Tavaran ja rahan vapaata liikkumista on kautta historian puolustettu sillä, että se on synnyttänyt maiden välille keskinäisriippuvuutta, joka puolestaan ehkäisee niiden kykyä ja halua sotia keskenään.</p> <p>Tämä voi olla osin totta. Toisaalta se on johtanut myös siihen, että poliittinen päätösvalta on siirtynyt kansalaisilta ja heidän valitsemiltaan edustajilta rahoituslaitoksille, luottoluokittajille, suuryrityksille, sanalla sanoen &quot;markkinoille&quot;.</p> <p>Kansalaiset saavat kyllä äänestää vaaleissa, mutta hallituksen ja sen ohjelman tulee nauttia &quot;markkinoiden&quot;, ei kansalaisten luottamusta. Jos rahahanat pannaan kiinni, hallitus kaatuu.&quot;</p> <p>*</p> <p>Merkelistä, HS 16.6.2018:</p> <p>&quot;On rajojen aukipitäjiä ja sulkijoita.</p> <p>On monenkeskisen kansainvälisen sopimusjärjestelmän vaalijat ja purkajat.</p> <p>Vapaakaupan kannattajat ja protektionistit.</p> <p>Moniarvoisen liberaalin demokratian puolustajat ja etnisesti yhtenäisestä kansasta haaveilevat nationalistit.</p> <p>Bulgarialainen politologi Ivan Krastev sanoo, että pakolaiskriisi on Euroopalle sitä, mitä 9/11 -iskut olivat Yhdysvalloille.</p> <p>Avainkokemus, joka mullisti kansakunnan identiteetin, itsetunnon ja politiikan suunnan.</p> <p>On aika ennen ja jälkeen pakolaiskriisin.&quot;</p> <p>*</p> <p>&quot;EU hajoaa Merkelin käsiin. Brexit on shokki. Eurokriisi jakoi Euroopan etelään ja pohjoiseen, pakolaiskriisi itään ja länteen.&quot; *</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaksi puheenvuoroa - ja yksi arvio:

​Presidentti Tarja Halonen /HS, 16.6.2018:

"Suurin turvallisuusuhka Suomen kannalta on yleinen odottamattomuus, sillä kansainvälinen monenkeskinen järjestelmä on hyvin herkkä häirinnälle. Silloin voi tapahtua monia asioita, joita emme osaa ennakoida.

Ennakoimattomista käänteistä on lukuisia esimerkkejä viime vuosilta, mutta kansainvälinen yhteisö on onnistunut myös selvittämään useita yllättäviä riskejä. Kansainvälisen järjestelmän kehittäminen on hyvin monimutkaista, ja osaltaan sen vuoksi houkutus tehdä itsensä näkyväksi häirinnän kautta on suuri.

Pienikin toimija voi aiheuttaa suurta vahinkoa, jos se saa käsiinsä järeät aseet, sillä nykyaikainen asejärjestelmä tasaa pienten ja suurten eroja."

*

MEP Jussi Halla-Aho/MTv vieraskolumni16.6.2016:

"Tavaran ja rahan vapaata liikkumista on kautta historian puolustettu sillä, että se on synnyttänyt maiden välille keskinäisriippuvuutta, joka puolestaan ehkäisee niiden kykyä ja halua sotia keskenään.

Tämä voi olla osin totta. Toisaalta se on johtanut myös siihen, että poliittinen päätösvalta on siirtynyt kansalaisilta ja heidän valitsemiltaan edustajilta rahoituslaitoksille, luottoluokittajille, suuryrityksille, sanalla sanoen "markkinoille".

Kansalaiset saavat kyllä äänestää vaaleissa, mutta hallituksen ja sen ohjelman tulee nauttia "markkinoiden", ei kansalaisten luottamusta. Jos rahahanat pannaan kiinni, hallitus kaatuu."

*

Merkelistä, HS 16.6.2018:

"On rajojen aukipitäjiä ja sulkijoita.

On monenkeskisen kansainvälisen sopimusjärjestelmän vaalijat ja purkajat.

Vapaakaupan kannattajat ja protektionistit.

Moniarvoisen liberaalin demokratian puolustajat ja etnisesti yhtenäisestä kansasta haaveilevat nationalistit.

Bulgarialainen politologi Ivan Krastev sanoo, että pakolaiskriisi on Euroopalle sitä, mitä 9/11 -iskut olivat Yhdysvalloille.

Avainkokemus, joka mullisti kansakunnan identiteetin, itsetunnon ja politiikan suunnan.

On aika ennen ja jälkeen pakolaiskriisin."

*

"EU hajoaa Merkelin käsiin. Brexit on shokki. Eurokriisi jakoi Euroopan etelään ja pohjoiseen, pakolaiskriisi itään ja länteen." *

]]>
2 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257009-keskinaisriippuvuudesta-arvaamattomuudesta-ja-turvallisuudesta#comments Brexit Epävarmuus Eurokriisi Keskinäisriippuvuus Pakolaiskriisi Sat, 16 Jun 2018 20:17:44 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257009-keskinaisriippuvuudesta-arvaamattomuudesta-ja-turvallisuudesta
Brittiparlamentilla brexit-ratkaisujen viikko http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256638-brittiparlamentilla-brexit-ratkaisujen-viikko <p>Britannian pääpuolueiden suhde tulliunioniin ja Irlannin rajaan olisi huomattavan koominen, ellei se olisi niin traaginen.</p><p>Joulukuussa 2017 Euroopan unioni ja Britannia sopivat, että Irlannin saarelle ei tule &quot;kovaa&quot; tullirajaa. Suomeksi sanoen: Britannia liittyy tulliunioniin Euroopan kanssa. Tämä oli EU:n lupaus Irlannille ja UK:n lupaus Pohjois-Irlannille.</p><p>Osa konservatiivipuolueen brexit-intoilijoista ei ole vieläkään ymmärtänyt, mitä tämä merkitsee.</p><p>Suomalaisille vaihtoehtojen ymmärtäminen on poikkeuksellisen helppoa. Meidän rajoillamme ne kaikki ovat käytännössä olemassa.</p><p>1. Maaraja Euroopan unioniin kuuluvan Ruotsin kanssa.<br />2. Maaraja Euroopan talousalueeseen kuuluvan Norjan kanssa.<br />3. Merinaapuruus Euroopan unioniin kuuluvan Viron kanssa.<br />4. Tarkasti vartioitu ja tullitarkastettu raja Venäjän kanssa.</p><p>Ei ole muita vaihtoehtoja. Paras brexit on Norway option. Jos britit oikeasti lähtevät tulliunionista, hard border tulee Irlannin saarelle tai Irlannin merelle. Ei Eurooppa voi hyväksyä, että sen rajan yli saa tuoda mitä tahansa tarkastamatta ja tullaamatta.</p><p>Britannian työväenpuolueen kannattajien ylivoimainen enemmistö kannattaa tulliunionia, mutta puolueen johtoa huolettaa vaalimenestys brexitin innokkaimmilla kannatusalueilla. Siksi puolue esittää liittymistä jonkinlaiseen tulliunioniin, joka ei ole Euroopan talousalue.</p><p>Labourin kanta on epäkäytännöllinen. Euroopan talousalue on valmiiksi neuvoteltu järjestelmä. Muu tulliunioni vaatisi satoja erillissopimuksia ja lopputulos olisi käytännössä sama: Swiss option on jokseenkin sama kuin Norway option.</p><p>Tulevalla viikolla Britannian parlamentti tekee ratkaisevia päätöksiä brexitin tavoitteista. Vihdoinkin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britannian pääpuolueiden suhde tulliunioniin ja Irlannin rajaan olisi huomattavan koominen, ellei se olisi niin traaginen.

Joulukuussa 2017 Euroopan unioni ja Britannia sopivat, että Irlannin saarelle ei tule "kovaa" tullirajaa. Suomeksi sanoen: Britannia liittyy tulliunioniin Euroopan kanssa. Tämä oli EU:n lupaus Irlannille ja UK:n lupaus Pohjois-Irlannille.

Osa konservatiivipuolueen brexit-intoilijoista ei ole vieläkään ymmärtänyt, mitä tämä merkitsee.

Suomalaisille vaihtoehtojen ymmärtäminen on poikkeuksellisen helppoa. Meidän rajoillamme ne kaikki ovat käytännössä olemassa.

1. Maaraja Euroopan unioniin kuuluvan Ruotsin kanssa.
2. Maaraja Euroopan talousalueeseen kuuluvan Norjan kanssa.
3. Merinaapuruus Euroopan unioniin kuuluvan Viron kanssa.
4. Tarkasti vartioitu ja tullitarkastettu raja Venäjän kanssa.

Ei ole muita vaihtoehtoja. Paras brexit on Norway option. Jos britit oikeasti lähtevät tulliunionista, hard border tulee Irlannin saarelle tai Irlannin merelle. Ei Eurooppa voi hyväksyä, että sen rajan yli saa tuoda mitä tahansa tarkastamatta ja tullaamatta.

Britannian työväenpuolueen kannattajien ylivoimainen enemmistö kannattaa tulliunionia, mutta puolueen johtoa huolettaa vaalimenestys brexitin innokkaimmilla kannatusalueilla. Siksi puolue esittää liittymistä jonkinlaiseen tulliunioniin, joka ei ole Euroopan talousalue.

Labourin kanta on epäkäytännöllinen. Euroopan talousalue on valmiiksi neuvoteltu järjestelmä. Muu tulliunioni vaatisi satoja erillissopimuksia ja lopputulos olisi käytännössä sama: Swiss option on jokseenkin sama kuin Norway option.

Tulevalla viikolla Britannian parlamentti tekee ratkaisevia päätöksiä brexitin tavoitteista. Vihdoinkin.

]]>
8 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256638-brittiparlamentilla-brexit-ratkaisujen-viikko#comments Brexit Euroopan talousalue Euroopan unioni Theresa Mayn hallitus Sun, 10 Jun 2018 08:51:51 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256638-brittiparlamentilla-brexit-ratkaisujen-viikko