Yhteiskunnan kahtiajakautuminen http://karirosenlof.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/154123/all Tue, 09 Jan 2018 12:25:11 +0200 fi Kommentti Uuninpankkopojan blogikirjoitukseen http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248871-kommentti-uuninpankkopojan-blogikirjoitukseen <p>Ajattelin, että samapa laittaa tämä kommenttikirjoitus tännekin. Linkki valtakunnan poliittisen ykkösblogistin <a href="http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2018/01/09/vaarin-kansalaisaloitettu/">Saku Timosen</a> blogiin, johon kirjoitin seuraavan pätkän sisältäneen kommentin:</p><p>Aktiivimallilla on jonkinlaista joukkopsykoosia kokevan suuren kansanosan kannatus. Viimeksi eilen kuulin pitkään työelämästä poissa olleena, yrityselämässäkin menestyneeltä professorilta yliopiston käytävillä heiton, että Oulun alueelta löytyy IT-alalla kaikille töitä, joilla on työhaluja. DI:n koulutuksen (tai kaksi) itse saaneena mietin ensin, että tuo kaverihan vittuilee, ja heitin takaisin, että kun työkokemus on yliopistolta, ei ne työnantajat ota, kun ei ole näyttöä että osaa tehdä oikeita töitä. Sitten jälkeenpäin ajattelin, että ei kuin se ihan rehellisesti ajattelee omassa kuplassaan niin, että kaikilla joilla on työhaluja on luonnollisesti automaattisesti töitä&hellip; Tämän vuoksi aktiivimallia ei välttämättä kaadeta aloitteella, koska se edustaa monen, vaikutusvaltaisen ihmisen ihan aitoa ajatusmaailmaa. Pelottavaa sinänsä.</p><p>Minusta on mallin kyykytyksestä kärsivien hyväksikäyttöä käyttää aktiivimallia vipuvartena hallituksenkaatopuuhissa. Se todellinen taho, jolle sitä totuutta aktiivimallista pitäisi kertoa on se seinän takana tai toisella puolella tietä asuva naapuri. Asiasta päätöksen tehnyt eduskunta ajaa äänestäjiensä asiaa. Kansanedustajien syyttely tässä asiassa on turhaa, koska he tekevät sellaista lainsäädäntöä, mitä heidän äänestäjänsä ovat heidät valtuuttaneet tekemään.</p><p>Mielestäni suuri osa kadulla vastaan tulevista ja muuten ihan järjissään olevista ihmisistä on vakuuttuneita siitä, että työttömät ovat työttömiä omasta vakaasta tahdostaan loisia heidän verorahoillaan. Tämä ajatus on järjetön jokaiselle, joka on kokenut eron pitkäaikaistyöttömän ja vaikkapa töissä olevan korkeakoulutetun tulotason välilllä. Tälle porukalle pitäisi kertoa se totuus, että jos työtä ei ota vastaan tuet loppuu. Tai että työkyvyttömyyseläkkeelle ei noin vain omalla päätöksellä kävellä loisimaan, vaikka papereissa lukisi selkeällä suomella täysin työkyvytön, kun vakuutuslääkäri onkin asiasta eri mieltä. Kultalusikkansa kurkkuunsa jumittaneet päättäjät puolin ja toisin ovat pihalla kun lumiukot, eikä ne opi, eivätkä vaihda mielipidettään niin kauan kun uskovat edustavansa äänestäjiään. Jonkun kuuluisi kertoa ensin niille ikänsä töissä olleille äänestäjille totuus, miten asiat oikeasti ovat, niin saattaisi tulla muutosta sitten vaalien kautta. Stalin kyllä tietää jo, mutta kansa ei.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ajattelin, että samapa laittaa tämä kommenttikirjoitus tännekin. Linkki valtakunnan poliittisen ykkösblogistin Saku Timosen blogiin, johon kirjoitin seuraavan pätkän sisältäneen kommentin:

Aktiivimallilla on jonkinlaista joukkopsykoosia kokevan suuren kansanosan kannatus. Viimeksi eilen kuulin pitkään työelämästä poissa olleena, yrityselämässäkin menestyneeltä professorilta yliopiston käytävillä heiton, että Oulun alueelta löytyy IT-alalla kaikille töitä, joilla on työhaluja. DI:n koulutuksen (tai kaksi) itse saaneena mietin ensin, että tuo kaverihan vittuilee, ja heitin takaisin, että kun työkokemus on yliopistolta, ei ne työnantajat ota, kun ei ole näyttöä että osaa tehdä oikeita töitä. Sitten jälkeenpäin ajattelin, että ei kuin se ihan rehellisesti ajattelee omassa kuplassaan niin, että kaikilla joilla on työhaluja on luonnollisesti automaattisesti töitä… Tämän vuoksi aktiivimallia ei välttämättä kaadeta aloitteella, koska se edustaa monen, vaikutusvaltaisen ihmisen ihan aitoa ajatusmaailmaa. Pelottavaa sinänsä.

Minusta on mallin kyykytyksestä kärsivien hyväksikäyttöä käyttää aktiivimallia vipuvartena hallituksenkaatopuuhissa. Se todellinen taho, jolle sitä totuutta aktiivimallista pitäisi kertoa on se seinän takana tai toisella puolella tietä asuva naapuri. Asiasta päätöksen tehnyt eduskunta ajaa äänestäjiensä asiaa. Kansanedustajien syyttely tässä asiassa on turhaa, koska he tekevät sellaista lainsäädäntöä, mitä heidän äänestäjänsä ovat heidät valtuuttaneet tekemään.

Mielestäni suuri osa kadulla vastaan tulevista ja muuten ihan järjissään olevista ihmisistä on vakuuttuneita siitä, että työttömät ovat työttömiä omasta vakaasta tahdostaan loisia heidän verorahoillaan. Tämä ajatus on järjetön jokaiselle, joka on kokenut eron pitkäaikaistyöttömän ja vaikkapa töissä olevan korkeakoulutetun tulotason välilllä. Tälle porukalle pitäisi kertoa se totuus, että jos työtä ei ota vastaan tuet loppuu. Tai että työkyvyttömyyseläkkeelle ei noin vain omalla päätöksellä kävellä loisimaan, vaikka papereissa lukisi selkeällä suomella täysin työkyvytön, kun vakuutuslääkäri onkin asiasta eri mieltä. Kultalusikkansa kurkkuunsa jumittaneet päättäjät puolin ja toisin ovat pihalla kun lumiukot, eikä ne opi, eivätkä vaihda mielipidettään niin kauan kun uskovat edustavansa äänestäjiään. Jonkun kuuluisi kertoa ensin niille ikänsä töissä olleille äänestäjille totuus, miten asiat oikeasti ovat, niin saattaisi tulla muutosta sitten vaalien kautta. Stalin kyllä tietää jo, mutta kansa ei.

]]>
1 http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248871-kommentti-uuninpankkopojan-blogikirjoitukseen#comments Aktiivimalli Eduskunta hallitus Stalin Yhteiskunnan kahtiajakautuminen Tue, 09 Jan 2018 10:25:11 +0000 Antero Metso http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248871-kommentti-uuninpankkopojan-blogikirjoitukseen
Suomi: tulossa totalitarismi http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245282-suomi-tulossa-totalitarismi <p>&nbsp;</p><p>Yhteiskunnan kriisiytymisen perussyy on sosiaalisen eheyden hajoaminen. Kyseessä ei ole mikään erityisillä poliittisilla päätöksillä valittu tie. Esimerkiksi talouden kannalta kriisi on kehityksen kylkiäinen -- taloudellinen kasvu tapahtuu rahaohjasteisesti ja tuo mukanaan tuloerojen kasvun.</p><p>Kun taloudella menee hyvin, se merkitsee väistämättä sitä, että hyvin pienellä määrällä ihmisistä menee hyvin ja yhä useammalla vain huonommin. Talous on kuin vanha mies, joka kilpailee itsensä kanssa ja kampaa pakenevaa hiusrajaansa aina vain tehokkaammin yli päälaen niin että syntyy illuusio siitä että kasvua on. Kilpailukykyä kyllä riittää, ja itsesuggestiota. Mutta kaikki on todellakin vain illuusiota -- kasvu johtaa siihen että maa on pian paljas ja puute paistaa harvenevan sosiaalisen turvaverkon kaikista aukoista.</p><p>Rahaohjasteisen talouden tulokset päätyvät numeroiksi harvoille yksityisille tileille, ja jotta systeemi yhä jatkaisi toimintaansa, yhteensulanut raha- ja pankkijärjestelmä luo kiertoon uusia tähtitieteellisiä numerorahasummia. Se on pelin henki ja säännöt. Euroopankokoinen talousalue on tämän pelilaudan edellytys -- eurooppalaiset ihmiset ovat tälle pelille pelkkä rasite.</p><p>Euroopan vanhat kansallisvaltiot täytyy ajaa alas -- oikeastaan koko reaalitalous täytyy ajaa alas -- mutta se ei onnistu vain antamalla ylikansallisen rahatalouden tehdä tehtävänsä. Kansallisvaltiot ovat luonnollisia ja vahvoja ihmisyyden yksiköitä -- niitä hajottamaan tarvitaan todella hajottavia voimia. Kansainvaellukset täydellisesti erilaista ihmisyyttä edustavista kulttuureista tulivat rahatalouden suurtoimijoille kuin taivaan lahjana -- ne jatkavat yhteiskuntien sisäistä hajottamista siinä missä rahatalouden vaikutukset eivät riitä.</p><p>Näyttäkääpä yksikin rahamagnaatti joka vastustaa Euroopan jäämistä tulevalla vuosisadalla vähintäänkin satojen miljoonien suuruusluokkaan kasvavien kansainvaellusten jalkoihin. Niitä ei ole. Sensijaan suursijoittaja Soros uhraa huiman määrän miljardeja kiihdyttääkseen kansainvaelluksia.</p><p>Nationalistiset liikkeet nostavat päätään monissa eurooppalaisissa maissa. Sisäiset kriisit kiristyvät. Yhteisöllistä eheyttä tavoittelevat poliittiset ryhmät tullaan ensin demonisoimaan, ja ne ajetaan marginaaliin. On mahdollista että vain hajaannus vahvistuu. Ehkä etsikkoaika sille, että vieraskulttuurisesta kansainvaelluksesta puhuttaisiin auktorisoiduissa piireissä avoimesti vailla poliittisen korrektiuden silmälappuja, on mennyt. Mitään päätöksentekoon tarvittavaa avointa keskustelua ei ole enää mahdollista syntyä.</p><p>Suomi on <a href="http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238014-totalitarismi-ilmiantokulttuuri-journalismi">kansallisesti ottaen ongelmatapaus</a>. Meillä on takanamme kahdeksansadan vuoden historia vieraalla kielellä alistettuna kansana, ja suomalaiseen sieluun on syvälle istutettu yhtäältä yritys samaistua sosiaalisesti ylöspäin, toisaalta armoton antagonistinen herraviha. Ne merkitsevät nyt vain sitä, että yhteiskunnan kriisiytymiselle ja hajoamiselle on aivan poikkeuksellisen hyvät historialliset eväät.</p><p>Yhteiskuntailmapiirin taantuminen on kouriintuntuvana jo todettavissa. Vieraskulttuurien hajottavasta vaikutuksesta ei puhuta valtalehdistössä eikä edes poliittisesti muka puolueettomassa YLE:ssa. Kansalaisten keskuudessa nouseva nationalismi leimataan meillä kuten kaikkialla Euroopassa &quot;populismiksi&quot;, eikä monikulttuurisuuspropagandan vaarallisuudesta tietäviä viisaita kulttuuriantropologian ja sosiaalipsykologian asiantuntijoita kelpuuteta valtamedian järjestämille julkisareenoille.</p><p>Kansalaiskeskustelun valvonta ja sensuuritoimet kiihtyvät, ja kirjaimellisesti käsittämättömän käsitesekaannuksen vallassa kirjoitettuja lakeja käytetään kansalaistuntojen liian räikeitä ilmaisuja tukahduttamaan. Elämme itse asiassa jo totalitaristisen ilmianto- ja irtisanoutumiskulttuurin keskellä, ja sen jatkuva vahvistuminen on todella huolestuttava ilmiö.</p><p>Yhteiskunnan kriisiytyminen ja taantuminen kohti totalitaarista koneistoa on monista tunnusmerkeistä päätellen syvenemässä. Poliisi luo kontrollikoneistoja -- kohta mennään jo vaiheessa jossa koneistot toimivat omalla painollaan. Asiat rupeavat vain tapahtumaan -- niin kaikissa totalitarismeissa jossain vaiheessa käy. Kukaan ei tunnu enää mahtavan mitään millekään. Ihmiskokeen hiljaa hyväksyneet ja ratkaisukyvyttömät valtapoliitikot huokaavat helpotuksesta kun totalitaristinen automotoriikka ottaa heidän harteiltaan henkilökohtaisen vastuun.</p><p>Nämä ilmiantokulttuurin hedelmät, sensuuri- ja valvontainkvisitiot, nousevat kuin itsestään. Niiden ruokahalu nimenomaan tarvitsee ihmisiä jotka koneisto voi syödä suuhunsa. Sillä ne oikeuttavat itse itsensä. Kun ajatuspoliisi virallistuu -- kuten meilläkin on jo virallistunut -- ja kun kansalaiskyttäys pääsee käyntiin, koneisto jyrää yhä armottomammin. Yhä harvempi pystyy sanomaan: EI! Minä en lähde mukaan tällaiseen!</p><p>Yhteiskunnan hajoaminen on sitä, että nämä koneistot saavat tarvitsemansa tuen niin sanotuilta <em>hyvi</em><em>ltä</em><em> ihmisi</em><em>lt</em><em>ä</em> -- ihmisiltä jotka omassa individualistisessa sokeudessaan samaistuvat yleviin ihmisarvo- ja ihmisoikeusihanteisiin eivätkä jää pohtimaan ehtoja ja edellytyksiä millä tuollaiset ihanteet voisivat reaalimaailmassa toteutua. He ovat yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä ymmärtämättömiä ihmisiä, jotka vahvistautuvat omassa oikeassaolemisen kokemuksessaan tajuamatta olevansa osa totalitaristista instituutiota joka samalla vakiintuu.</p><p>Totalitarismissa ei ole totalitaristeja, vaan nimenomaan <em>oikeassa olijoita</em>. Oikeassa oleminen on kaikkien totalitarismien perustunne. Ja ajatelkaas miten hyvin kaiken oikeuttavat ihmisarvoihanteet ja joidenkin ihmisten omat taloudelliset edut käyvät yksiin. Turvapaikkabisnes on miljardiluokan bisnestä. Kansainvaelluksia pysäyttämään kykenemättömät poliittiset vastuunpakoilijat lievittävät varmasti huonoa omaatuntoaan myös itsepetoksella siitä, että turvapaikkabisnes muka loisi aitoa taloustoimintaa.</p><p>Yhteiskuntien täytyy olla hajalla jotta käsitesekaannus mahdollistuisi. Ei turvapaikka-käsitteellä oikeasti pitäisi olla <em>mitään </em>tekemistä kansainvaellusten kanssa. Kun kansakunnan kaapin päällä noidutaan yleiskäsitteillä ymmärrys, onko ihme että yksityiset tahot sekoilevat perässä.</p><p>Virallisten instituutioiden, kuten <a href="http://alkonkassalla.blogspot.fi/2017/10/poliittinen-saatananpalvonta.html">kirkon</a>, tai puolivirallisten, kuten kansalaisjärjestöjen, liepeillä toimii yksityisiä piirejä jotka sortuvat piilottelemaan kielteisen päätöksen saaneita. Julkisvalta ei näitä kovin kovistele vaan ratkaisee moraaliongelman tavalla, jolla kansalaisetkin lopulta oppivat suhtautumaan sopeutumattomiin kulttuureihin. Katsotaan poispäin, kun tapahtuu jotain jota ei koskaan tilastoida.</p><p>Julkiset instituutiot eivät myöskään pidättele hyvien ihmisten harrastamia yksityisiä vainoja. Päinvastoin, virallinen koneisto tekee niistäkin ikään kuin virallisesti oikeutettuja. Niitä alkaa nousta tihenevään tahtiin. Viime päivinä on kivitetty jotakuta kauppiasta nimeltä Kärkkäinen. Yhtä kärkkäistä seuraa seuraava kärkkäinen, ja tunnustuksellisuuden kuohun vallatessa mielet ruokahalu vain kasvaa. Se on kaikkien puhdistusten ikuinen kuvio.</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Yhteiskunnan kriisiytymisen perussyy on sosiaalisen eheyden hajoaminen. Kyseessä ei ole mikään erityisillä poliittisilla päätöksillä valittu tie. Esimerkiksi talouden kannalta kriisi on kehityksen kylkiäinen -- taloudellinen kasvu tapahtuu rahaohjasteisesti ja tuo mukanaan tuloerojen kasvun.

Kun taloudella menee hyvin, se merkitsee väistämättä sitä, että hyvin pienellä määrällä ihmisistä menee hyvin ja yhä useammalla vain huonommin. Talous on kuin vanha mies, joka kilpailee itsensä kanssa ja kampaa pakenevaa hiusrajaansa aina vain tehokkaammin yli päälaen niin että syntyy illuusio siitä että kasvua on. Kilpailukykyä kyllä riittää, ja itsesuggestiota. Mutta kaikki on todellakin vain illuusiota -- kasvu johtaa siihen että maa on pian paljas ja puute paistaa harvenevan sosiaalisen turvaverkon kaikista aukoista.

Rahaohjasteisen talouden tulokset päätyvät numeroiksi harvoille yksityisille tileille, ja jotta systeemi yhä jatkaisi toimintaansa, yhteensulanut raha- ja pankkijärjestelmä luo kiertoon uusia tähtitieteellisiä numerorahasummia. Se on pelin henki ja säännöt. Euroopankokoinen talousalue on tämän pelilaudan edellytys -- eurooppalaiset ihmiset ovat tälle pelille pelkkä rasite.

Euroopan vanhat kansallisvaltiot täytyy ajaa alas -- oikeastaan koko reaalitalous täytyy ajaa alas -- mutta se ei onnistu vain antamalla ylikansallisen rahatalouden tehdä tehtävänsä. Kansallisvaltiot ovat luonnollisia ja vahvoja ihmisyyden yksiköitä -- niitä hajottamaan tarvitaan todella hajottavia voimia. Kansainvaellukset täydellisesti erilaista ihmisyyttä edustavista kulttuureista tulivat rahatalouden suurtoimijoille kuin taivaan lahjana -- ne jatkavat yhteiskuntien sisäistä hajottamista siinä missä rahatalouden vaikutukset eivät riitä.

Näyttäkääpä yksikin rahamagnaatti joka vastustaa Euroopan jäämistä tulevalla vuosisadalla vähintäänkin satojen miljoonien suuruusluokkaan kasvavien kansainvaellusten jalkoihin. Niitä ei ole. Sensijaan suursijoittaja Soros uhraa huiman määrän miljardeja kiihdyttääkseen kansainvaelluksia.

Nationalistiset liikkeet nostavat päätään monissa eurooppalaisissa maissa. Sisäiset kriisit kiristyvät. Yhteisöllistä eheyttä tavoittelevat poliittiset ryhmät tullaan ensin demonisoimaan, ja ne ajetaan marginaaliin. On mahdollista että vain hajaannus vahvistuu. Ehkä etsikkoaika sille, että vieraskulttuurisesta kansainvaelluksesta puhuttaisiin auktorisoiduissa piireissä avoimesti vailla poliittisen korrektiuden silmälappuja, on mennyt. Mitään päätöksentekoon tarvittavaa avointa keskustelua ei ole enää mahdollista syntyä.

Suomi on kansallisesti ottaen ongelmatapaus. Meillä on takanamme kahdeksansadan vuoden historia vieraalla kielellä alistettuna kansana, ja suomalaiseen sieluun on syvälle istutettu yhtäältä yritys samaistua sosiaalisesti ylöspäin, toisaalta armoton antagonistinen herraviha. Ne merkitsevät nyt vain sitä, että yhteiskunnan kriisiytymiselle ja hajoamiselle on aivan poikkeuksellisen hyvät historialliset eväät.

Yhteiskuntailmapiirin taantuminen on kouriintuntuvana jo todettavissa. Vieraskulttuurien hajottavasta vaikutuksesta ei puhuta valtalehdistössä eikä edes poliittisesti muka puolueettomassa YLE:ssa. Kansalaisten keskuudessa nouseva nationalismi leimataan meillä kuten kaikkialla Euroopassa "populismiksi", eikä monikulttuurisuuspropagandan vaarallisuudesta tietäviä viisaita kulttuuriantropologian ja sosiaalipsykologian asiantuntijoita kelpuuteta valtamedian järjestämille julkisareenoille.

Kansalaiskeskustelun valvonta ja sensuuritoimet kiihtyvät, ja kirjaimellisesti käsittämättömän käsitesekaannuksen vallassa kirjoitettuja lakeja käytetään kansalaistuntojen liian räikeitä ilmaisuja tukahduttamaan. Elämme itse asiassa jo totalitaristisen ilmianto- ja irtisanoutumiskulttuurin keskellä, ja sen jatkuva vahvistuminen on todella huolestuttava ilmiö.

Yhteiskunnan kriisiytyminen ja taantuminen kohti totalitaarista koneistoa on monista tunnusmerkeistä päätellen syvenemässä. Poliisi luo kontrollikoneistoja -- kohta mennään jo vaiheessa jossa koneistot toimivat omalla painollaan. Asiat rupeavat vain tapahtumaan -- niin kaikissa totalitarismeissa jossain vaiheessa käy. Kukaan ei tunnu enää mahtavan mitään millekään. Ihmiskokeen hiljaa hyväksyneet ja ratkaisukyvyttömät valtapoliitikot huokaavat helpotuksesta kun totalitaristinen automotoriikka ottaa heidän harteiltaan henkilökohtaisen vastuun.

Nämä ilmiantokulttuurin hedelmät, sensuuri- ja valvontainkvisitiot, nousevat kuin itsestään. Niiden ruokahalu nimenomaan tarvitsee ihmisiä jotka koneisto voi syödä suuhunsa. Sillä ne oikeuttavat itse itsensä. Kun ajatuspoliisi virallistuu -- kuten meilläkin on jo virallistunut -- ja kun kansalaiskyttäys pääsee käyntiin, koneisto jyrää yhä armottomammin. Yhä harvempi pystyy sanomaan: EI! Minä en lähde mukaan tällaiseen!

Yhteiskunnan hajoaminen on sitä, että nämä koneistot saavat tarvitsemansa tuen niin sanotuilta hyviltä ihmisiltä -- ihmisiltä jotka omassa individualistisessa sokeudessaan samaistuvat yleviin ihmisarvo- ja ihmisoikeusihanteisiin eivätkä jää pohtimaan ehtoja ja edellytyksiä millä tuollaiset ihanteet voisivat reaalimaailmassa toteutua. He ovat yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä ymmärtämättömiä ihmisiä, jotka vahvistautuvat omassa oikeassaolemisen kokemuksessaan tajuamatta olevansa osa totalitaristista instituutiota joka samalla vakiintuu.

Totalitarismissa ei ole totalitaristeja, vaan nimenomaan oikeassa olijoita. Oikeassa oleminen on kaikkien totalitarismien perustunne. Ja ajatelkaas miten hyvin kaiken oikeuttavat ihmisarvoihanteet ja joidenkin ihmisten omat taloudelliset edut käyvät yksiin. Turvapaikkabisnes on miljardiluokan bisnestä. Kansainvaelluksia pysäyttämään kykenemättömät poliittiset vastuunpakoilijat lievittävät varmasti huonoa omaatuntoaan myös itsepetoksella siitä, että turvapaikkabisnes muka loisi aitoa taloustoimintaa.

Yhteiskuntien täytyy olla hajalla jotta käsitesekaannus mahdollistuisi. Ei turvapaikka-käsitteellä oikeasti pitäisi olla mitään tekemistä kansainvaellusten kanssa. Kun kansakunnan kaapin päällä noidutaan yleiskäsitteillä ymmärrys, onko ihme että yksityiset tahot sekoilevat perässä.

Virallisten instituutioiden, kuten kirkon, tai puolivirallisten, kuten kansalaisjärjestöjen, liepeillä toimii yksityisiä piirejä jotka sortuvat piilottelemaan kielteisen päätöksen saaneita. Julkisvalta ei näitä kovin kovistele vaan ratkaisee moraaliongelman tavalla, jolla kansalaisetkin lopulta oppivat suhtautumaan sopeutumattomiin kulttuureihin. Katsotaan poispäin, kun tapahtuu jotain jota ei koskaan tilastoida.

Julkiset instituutiot eivät myöskään pidättele hyvien ihmisten harrastamia yksityisiä vainoja. Päinvastoin, virallinen koneisto tekee niistäkin ikään kuin virallisesti oikeutettuja. Niitä alkaa nousta tihenevään tahtiin. Viime päivinä on kivitetty jotakuta kauppiasta nimeltä Kärkkäinen. Yhtä kärkkäistä seuraa seuraava kärkkäinen, ja tunnustuksellisuuden kuohun vallatessa mielet ruokahalu vain kasvaa. Se on kaikkien puhdistusten ikuinen kuvio.


 

]]>
0 Kansainvaellukset Sosiologia Totalitarismi Yhteiskunnan kahtiajakautuminen Tue, 31 Oct 2017 10:00:48 +0000 Seppo Oikkonen http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245282-suomi-tulossa-totalitarismi
Totalitarismi, ilmiantokulttuuri, journalismi http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238014-totalitarismi-ilmiantokulttuuri-journalismi <p>&nbsp;</p><p>Suomalaisia on noin kahdeksansataa vuotta hallittu vieraalla kielellä, ja kaikille historiallisesti alistetuille kansoille ominaiseen tapaan olemme sisäistäneet kaikkea kahtia jakavat, kahden kerroksen kaksinapaiset ajattelumallit. Kansallisesta historiastamme suoraan seuraa, että yhteiskunnalliset perusvastakohtamme, esimerkiksi kuilu hallitsevan &rdquo;eliitin&rdquo; ja niin sanotun &rdquo;tavallisen kansan&rdquo; välillä on korostunut ja jyrkkä. Sosiologiamme grand old man, Erik Allardt, puhui näistä kansallisista ominaispiirteistämme.</p><p>Samaan kansalliseen kuvaan kuuluu, että yksilön elämässä ja käyttäytymisessä on erikseen &rdquo;julkinen&rdquo; puoli ja &rdquo;yksityiselämä&rdquo;. Suomalainen on ahkera ja rehellinen, lainkuuliainen, työ-, mies- ja sotakuntoinen, ja uskoo siihen että itseään sivistämällä on mahdollisuus nousta paremman väen piiriin. Sama suomalainen on tottunut pitämään mölyt mahassaan, ei ruikuta kohtaloaan eikä kohteluaan, puristaa vain käden taskussaan nyrkkiin ja purkaa kiukkunsa rehkimällä halon hakkuussa tai punttisalilla, saunan löylyissä, kaljabaarissa tuopin jälkiä pöytään jysäyttelemällä.</p><p>Se suomalaisuus loistaa poikkeuksellisuudellaan eurooppalaisissa tilastoissa. Yhtäältä Suomi on itsenäisyytensä aikana noussut ruotsalaisten takamaasta yhdeksi maailman vauraimmista ja turvallisimmista valtioista, toisaalta kaikki alistetuille kansoille ominaiset kielteiset piirteet tuppaavat elintason kohotessa vain tietyllä tavalla korostumaan. Kiusaamme tosiamme euroopanennätysmäärin työpaikoilla, yksityiselämän puolella itsemurhat ja perheväkivalta ovat edelleen ongelmiamme.</p><p>Latentti antagonismi on sieluumme edelleen syvärakennettu. Tunnemme edelleen herravihaa ja projektiivisia vihantunteita. Esimerkiksi ryssävihaa suomalaiset tuntevat eurooppalaisista kansoista toiseksi eniten, enemmän kuin mitä tunnetaan N-liiton miehittäminä olleissa maissa. Vain kosovolaiset, joilla on aika paljolti samanlainen kansallinen historia, tuntevat vielä syvempää projektiivista venäläisvihaa kuin suomalaiset.</p><p>Tarvitsisimme kipeästi jonkinlaista kansallista psykoanalyysia. Sen sijaan ajaudumme koko ajan yhä pahempiin kansallisiin kahtiajakoihin. Eurooppalaisella uudella ajalla maallistumiskehityksen myötä uudeksi valtauskonnoksi kehittynyt &rdquo;talousajattelu&rdquo;, jossa &rdquo;rahaan&rdquo; liittyvä pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma antaa poliittiselle inkvisitiolle oikeutuksen keskittyä pelkästään talouden numeroihin ja toissijaistaa sosiaalipolitiikan, avaa suomalaisen sielun ja yhteiskunnan kahtiajaon haavat.</p><p>Oma kansallinen ominaislaatumme ei kestä ylikansallisen rahaohjasteisen taloususkonnon toimintamekanismeja. Niihin nykyisellään sisältyy väistämätön tuloerojen kasvattaminen. &rdquo;Taloushan&rdquo; on tosiasiassa vain talousteoreettisiin evankeliumeihin verhottua taloususkonnon syntisten, eli köyhien, eliminointia. Talous on sitä että rikkaiden on voitava rikastua, eivätkä esimerkiksi yhteiskuntien sosiaalisen eheyden säilytysyritykset saa tulla kaupan esteeksi.</p><p>Talousteoriat voidaan tiivistää yhteen sääntöön, yhteen ainoaan paikkansa pitävään lakiin: niin sanotut &rdquo;taloudelliset realiteetit&rdquo; = rikkaiden ihmisten edut.</p><p>Suomalaisten pitäisi pystyä sanomaan ylikansallisille rahaohjasteisille talouskoneistolle selvä &rdquo;Ei!&rdquo;. Britanniaa paljon kipeämmin Suomi tarvitsisi eron europolitiikasta. Meillä ei ole varaa, toistan: meillä ei ole varaa menettää varsin horjuvalla pohjalla olevaa kansallista toimintakykyämme. Numerot pyhittävät rahaohjasteisen taloususkonnon, ja siinä toimijoille ja poliitikoille annetaan oikeutus ajaa yhteiskunnalliset tasausmekanismit ja turvaverkot alas &ndash; ensin yhtiöittämällä toimintoja ja sen jälkeen yksityistämällä yhtiöitetyt toiminnat. Tällainen merkitsee käytännössä sitä että Ab Suomi Oy saneeraa ja irtisanoo kohta myös keskiluokan tuottamattomat torpparinsa ja edessä on uusi sisällissota.</p><p>Mutta rahaohjasteinen eurotalous ei ole ainoa syy miksi Suomen pitäisi määrätietoisesti palata kansalliseen politiikkaan, lyödä kiila ja kasvattaa kuilua mantereen suuntaan. Toinen syy, ja uskoakseni paljon, paljon, paljon uhkaavampi on se, että Eurooppa tulee tulevalla vuosisadalla joutumaan satojen miljoonien tänne rantautuvien kansainvaeltajien valtaamaksi, eikä Eurooppa tule sitä kestämään.</p><p>Eurooppalainen uuden ajan ajattelu on ollut &rdquo;tiedollisesti&rdquo; ainutlaatuista &ndash; sen vaikutuksesta maailma ja ihmisen elinehdot ovat viimeisten kahdensadan vuoden aikana kokeneet muutoksen, joka on tuhatkertainen verrattuna ihmissuvun koko miljoonan aiemman vuoden kehityshistorian aikana tapahtuneeseen muutokseen &ndash; mutta tämä ajattelu on varsin ohuiden kognitiivisten lankojen varaan ripustettua, eikä tiedollinen perinne kestä sen enempää eriperusteisten kulttuurien vaikutusta kuin yhteiskunnallinen eheys kestää sosiaalista ja moraalista hajoamista.</p><p>Meillä ei ole oikein tajua sen suhteen miten kovia kognitiivisia tosiasioita &rdquo;kulttuurit&rdquo; ovat. Siinä suhteessa eurooppalainen individualismi on heikoilla &ndash; durkheimilaisen sosiologian perusasetukset, se, että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät palaudu yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin, on varsin vaikeasti käsitettävissä oleva asia. Keskenään yhteensopimattomat kulttuurit voivat vain kääntää toistensa kielteisimmät puolet esiin ja romauttaa toistensa sosiaaliset systeemit ja moraalikoodistot.</p><p>Suomen erityisesti pitäisi suojella itseään tällaisilta hajottavilta vaikutuksilta, koska olemme kansallisesti ohjelmoitu vahvaan ja tuhoisaan kahtiajakautumiseen. Historia on kylvänyt meihin tämän kansallisen itsemurhan siemenen. Yksilön itsemurhahan on olemuksellisesti psyykensisäisten roolien tekemä murha, ja samoin kansallinen itsemurha on kahtiajakavien roolien onneton lopputulos.</p><p>Sosiologian perusteet ovat nyt totaalisesti hukassa. Todellakin &ndash; totaalisesti. Meillä on sellainenkin harhakuvitelma, että totalitarismi järjestelmänä olisi yksiarvoisen yhdensuuntaisuuden militaarinen pakkokoneisto &ndash; mutta tosiasiassa totalitarismi on nimenomaan sisäisen kaksinapaisuuden tuottama systeemi. Yhteiskunnallisen julkispinnan arvot vain repeävät täysin irti siitä mitä yksilöt yksityisesti ajattelevat. Sitä tapahtuu aina ja kaikissa yhteiskunnissa niiden kriisiytymisen yhteydessä, mutta suomalaisille kaksiarvoisuuden pinnanalainen kasautuminen tapahtuu kansallisen sairauden pohjalta.</p><p>Ja jos katsotte yhteiskuntatilannettamme nyt &ndash; esimerkiksi sitä miten perusteellisesti jo määrältään vähäiset maahantulijoiden joukot voivat nostattaa meidät toisiamme vastaan &ndash; voitte aavistaa miten kipeä yhteiskuntamme pohjimmiltaan on. Miltei tuhannen vuoden alistushistoria on tehnyt tehtävänsä. Ja yksi sen kaikkein kammottavimmista, ilkeimmistä ja iljettävimmistä piirteistä on se, että oireilun lisääntyessä käännymme yhä täydellisemmin itseemme &ndash; jokainen omaksuu vain entistä lujemmin roolinsa oman ideologisen rintamalinjansa potentiaalisena murhamiehenä.</p><p>Jos katsotte yhteiskuntatilannettamme nyt, näette että päätään nostavat totalitarismiin ajautumisen tyypilliset tunnusmerkit, kuten inhottava ilmianto- ja irtisanoutumiskulttuuri. &ndash; Viime päivien kotimaan uutiset ovat koskeneet koulujen kevätjuhlissa sattunutta kulttuurikonfliktia, ja sen yhteydessä keskustelun äänensävyt ovat jälleen kiristyneet kriisiasteelle. Tyypillisesti yksi keskustelulinja on se jossa koulu haluaa vetäytyä omaan kuoreensa -- aivan kuin koululla olisi yksityiselämä. Yhteiskunnat yhteiskunnassa ovat yksi hajoamisen tunnusmerkki. Ulkoinen ja sisäinen monikultuurisuus lyövät siinä toisilleen kättä.</p><p>Toinen uutinen on paljastus, joka koskee poliisien yksityisessä facebook-ryhmässä käytyjä salonkikelvottomia keskusteluja. Niissä käsiteltiin turvapaikanhakijoita samalla tavalla kuin ihmisiä käsitellään yleensäkin omassa keskuudessamme. Niiden esiin nouseminen on kuitenkin oitis ponnahduttanut virkakoneiston koko kontrolliportaan vakuuttamaan julkisuudessa että asiasta tulee asianomaisille seurauksia. Kaikki ovat kilvan kiirehtäneet tuomitsemaan ja irtisanoutumaan &quot;rasismista&quot;, niin ministeri kuin poliisijohtokin.&nbsp;</p><p>Jos jo nyt kiusaamme toisiamme euroopanennätysmäärin, mihin johtaa se että yhteiskuntamme vähäkin kriisiytyminen nostaa heti pinnalle kovenevat kontrollipoliittiset toimenpiteet?</p><p>Kysymys ei kuulu: mikä meitä vaivaa? Sen pitäisi olla kaikille selvä, ja kaikkien suomalaisten pitäisi tietää miten erityinen kansanpsyyke meillä on kohtalonamme. Kysymys kuuluu: miksi emme pysty pysähtymään tällä kahtiajakoja kasvattavalla, sosiaalista hajoamista ruokkivalla itsetuhoon johtavalla tiellä? Eikö todellakaan ole mitään tervettä vaihtoehtoa totalitaristiselle ilmianto- ja irtisanoutumiskierteelle, jonka kurimukseen hyppäämme rasisminvastaisia iskulauseita kiljuen?</p><p>Totalitarismi on jo todellisuutta. Ne jotka sen ovat jo omaksuneet, eivät tietenkään sitä totalitarismiksi tunnista eivätkä tunnusta. Totalitarismissa ei ole totalitaristeja, vaan oikeassaolijoita. Oikeassa oleminen on totalitarismin vahvin vallassaoleva olemassaolonkokemus. Totalitarismissa vallitsee vaihtoehtoisiin totuuksiin nähden nollatoleranssi. Totalitarismi tarjoaa esimerkiksi niin sanotulle &rdquo;rasismille&rdquo; lopullista ratkaisua. Se ei milloinkaan tule hyväksymään sitä että niin sanotut rasistit voisivat olla jossakin asiassa aivan oikeassa. Esimerkiksi siinä durkheimilaisen sosiologian perusasiassa, ettei siitä, että kaikilla on &rsquo;ihmisarvo&rsquo;, mitenkään seuraa se, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat keskenään.</p><p>Elämme nyt orwellilaisia aikoja. Yhteiskunnan julkispinta on irtoamassa siitä mitä ihmiset yksityisesti tuntevat ja ajattelevat. Olemme menettämässä oman ihmisyytemme. Emme pysty julkispinnalla sietämään edes sitä että ihmisiä kohdeltaisiin niinkuin ihmisiä kohdellaan &ndash; ihmisinä eikä ihanteellisten ideologioiden abstraktisina todistuskappaleina, joista saa näkyä vain hyveelliset silmät.</p><p>Orwellilaisen uuskielen maailmassa ilmiantokulttuurin nimi on &rdquo;journalismi&rdquo;. Sitä tehdään toimittaja edellä &ndash; toimittaja on orwellilaisen aikamme sankari, tosiasiassa aikamme narsisti. Individualismin sokein aste on narsismi, ja ääri-individualistin itseidentiteetti rakentuu aivan erityisellä kiihkolla omaksutuista ideologioista. Narsistiselle toimittajalle maailma näyttäytyy ideologioiden peilipintoina. Mikäpä olisi ideologiselle totuudentorvelle käyttökelpoisempi ase kuin ylevöitetty ihmisoikeusideologia? Ylikulttuurinen, ylikansallinen, yliyhteisöllinen ideologia &ndash; sellaisen hallitsija on totisesti yli-ihminen.</p><p>&rdquo;Pahan&rdquo; kimppuun hän hyökkää, tuo ritari peloton ja nuhteeton, ja alustakseen hän tarvitsee kovan totalitarismin jossa kova kahtiajako hyvään ja pahaan vallitsee.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suomalaisia on noin kahdeksansataa vuotta hallittu vieraalla kielellä, ja kaikille historiallisesti alistetuille kansoille ominaiseen tapaan olemme sisäistäneet kaikkea kahtia jakavat, kahden kerroksen kaksinapaiset ajattelumallit. Kansallisesta historiastamme suoraan seuraa, että yhteiskunnalliset perusvastakohtamme, esimerkiksi kuilu hallitsevan ”eliitin” ja niin sanotun ”tavallisen kansan” välillä on korostunut ja jyrkkä. Sosiologiamme grand old man, Erik Allardt, puhui näistä kansallisista ominaispiirteistämme.

Samaan kansalliseen kuvaan kuuluu, että yksilön elämässä ja käyttäytymisessä on erikseen ”julkinen” puoli ja ”yksityiselämä”. Suomalainen on ahkera ja rehellinen, lainkuuliainen, työ-, mies- ja sotakuntoinen, ja uskoo siihen että itseään sivistämällä on mahdollisuus nousta paremman väen piiriin. Sama suomalainen on tottunut pitämään mölyt mahassaan, ei ruikuta kohtaloaan eikä kohteluaan, puristaa vain käden taskussaan nyrkkiin ja purkaa kiukkunsa rehkimällä halon hakkuussa tai punttisalilla, saunan löylyissä, kaljabaarissa tuopin jälkiä pöytään jysäyttelemällä.

Se suomalaisuus loistaa poikkeuksellisuudellaan eurooppalaisissa tilastoissa. Yhtäältä Suomi on itsenäisyytensä aikana noussut ruotsalaisten takamaasta yhdeksi maailman vauraimmista ja turvallisimmista valtioista, toisaalta kaikki alistetuille kansoille ominaiset kielteiset piirteet tuppaavat elintason kohotessa vain tietyllä tavalla korostumaan. Kiusaamme tosiamme euroopanennätysmäärin työpaikoilla, yksityiselämän puolella itsemurhat ja perheväkivalta ovat edelleen ongelmiamme.

Latentti antagonismi on sieluumme edelleen syvärakennettu. Tunnemme edelleen herravihaa ja projektiivisia vihantunteita. Esimerkiksi ryssävihaa suomalaiset tuntevat eurooppalaisista kansoista toiseksi eniten, enemmän kuin mitä tunnetaan N-liiton miehittäminä olleissa maissa. Vain kosovolaiset, joilla on aika paljolti samanlainen kansallinen historia, tuntevat vielä syvempää projektiivista venäläisvihaa kuin suomalaiset.

Tarvitsisimme kipeästi jonkinlaista kansallista psykoanalyysia. Sen sijaan ajaudumme koko ajan yhä pahempiin kansallisiin kahtiajakoihin. Eurooppalaisella uudella ajalla maallistumiskehityksen myötä uudeksi valtauskonnoksi kehittynyt ”talousajattelu”, jossa ”rahaan” liittyvä pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma antaa poliittiselle inkvisitiolle oikeutuksen keskittyä pelkästään talouden numeroihin ja toissijaistaa sosiaalipolitiikan, avaa suomalaisen sielun ja yhteiskunnan kahtiajaon haavat.

Oma kansallinen ominaislaatumme ei kestä ylikansallisen rahaohjasteisen taloususkonnon toimintamekanismeja. Niihin nykyisellään sisältyy väistämätön tuloerojen kasvattaminen. ”Taloushan” on tosiasiassa vain talousteoreettisiin evankeliumeihin verhottua taloususkonnon syntisten, eli köyhien, eliminointia. Talous on sitä että rikkaiden on voitava rikastua, eivätkä esimerkiksi yhteiskuntien sosiaalisen eheyden säilytysyritykset saa tulla kaupan esteeksi.

Talousteoriat voidaan tiivistää yhteen sääntöön, yhteen ainoaan paikkansa pitävään lakiin: niin sanotut ”taloudelliset realiteetit” = rikkaiden ihmisten edut.

Suomalaisten pitäisi pystyä sanomaan ylikansallisille rahaohjasteisille talouskoneistolle selvä ”Ei!”. Britanniaa paljon kipeämmin Suomi tarvitsisi eron europolitiikasta. Meillä ei ole varaa, toistan: meillä ei ole varaa menettää varsin horjuvalla pohjalla olevaa kansallista toimintakykyämme. Numerot pyhittävät rahaohjasteisen taloususkonnon, ja siinä toimijoille ja poliitikoille annetaan oikeutus ajaa yhteiskunnalliset tasausmekanismit ja turvaverkot alas – ensin yhtiöittämällä toimintoja ja sen jälkeen yksityistämällä yhtiöitetyt toiminnat. Tällainen merkitsee käytännössä sitä että Ab Suomi Oy saneeraa ja irtisanoo kohta myös keskiluokan tuottamattomat torpparinsa ja edessä on uusi sisällissota.

Mutta rahaohjasteinen eurotalous ei ole ainoa syy miksi Suomen pitäisi määrätietoisesti palata kansalliseen politiikkaan, lyödä kiila ja kasvattaa kuilua mantereen suuntaan. Toinen syy, ja uskoakseni paljon, paljon, paljon uhkaavampi on se, että Eurooppa tulee tulevalla vuosisadalla joutumaan satojen miljoonien tänne rantautuvien kansainvaeltajien valtaamaksi, eikä Eurooppa tule sitä kestämään.

Eurooppalainen uuden ajan ajattelu on ollut ”tiedollisesti” ainutlaatuista – sen vaikutuksesta maailma ja ihmisen elinehdot ovat viimeisten kahdensadan vuoden aikana kokeneet muutoksen, joka on tuhatkertainen verrattuna ihmissuvun koko miljoonan aiemman vuoden kehityshistorian aikana tapahtuneeseen muutokseen – mutta tämä ajattelu on varsin ohuiden kognitiivisten lankojen varaan ripustettua, eikä tiedollinen perinne kestä sen enempää eriperusteisten kulttuurien vaikutusta kuin yhteiskunnallinen eheys kestää sosiaalista ja moraalista hajoamista.

Meillä ei ole oikein tajua sen suhteen miten kovia kognitiivisia tosiasioita ”kulttuurit” ovat. Siinä suhteessa eurooppalainen individualismi on heikoilla – durkheimilaisen sosiologian perusasetukset, se, että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät palaudu yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin, on varsin vaikeasti käsitettävissä oleva asia. Keskenään yhteensopimattomat kulttuurit voivat vain kääntää toistensa kielteisimmät puolet esiin ja romauttaa toistensa sosiaaliset systeemit ja moraalikoodistot.

Suomen erityisesti pitäisi suojella itseään tällaisilta hajottavilta vaikutuksilta, koska olemme kansallisesti ohjelmoitu vahvaan ja tuhoisaan kahtiajakautumiseen. Historia on kylvänyt meihin tämän kansallisen itsemurhan siemenen. Yksilön itsemurhahan on olemuksellisesti psyykensisäisten roolien tekemä murha, ja samoin kansallinen itsemurha on kahtiajakavien roolien onneton lopputulos.

Sosiologian perusteet ovat nyt totaalisesti hukassa. Todellakin – totaalisesti. Meillä on sellainenkin harhakuvitelma, että totalitarismi järjestelmänä olisi yksiarvoisen yhdensuuntaisuuden militaarinen pakkokoneisto – mutta tosiasiassa totalitarismi on nimenomaan sisäisen kaksinapaisuuden tuottama systeemi. Yhteiskunnallisen julkispinnan arvot vain repeävät täysin irti siitä mitä yksilöt yksityisesti ajattelevat. Sitä tapahtuu aina ja kaikissa yhteiskunnissa niiden kriisiytymisen yhteydessä, mutta suomalaisille kaksiarvoisuuden pinnanalainen kasautuminen tapahtuu kansallisen sairauden pohjalta.

Ja jos katsotte yhteiskuntatilannettamme nyt – esimerkiksi sitä miten perusteellisesti jo määrältään vähäiset maahantulijoiden joukot voivat nostattaa meidät toisiamme vastaan – voitte aavistaa miten kipeä yhteiskuntamme pohjimmiltaan on. Miltei tuhannen vuoden alistushistoria on tehnyt tehtävänsä. Ja yksi sen kaikkein kammottavimmista, ilkeimmistä ja iljettävimmistä piirteistä on se, että oireilun lisääntyessä käännymme yhä täydellisemmin itseemme – jokainen omaksuu vain entistä lujemmin roolinsa oman ideologisen rintamalinjansa potentiaalisena murhamiehenä.

Jos katsotte yhteiskuntatilannettamme nyt, näette että päätään nostavat totalitarismiin ajautumisen tyypilliset tunnusmerkit, kuten inhottava ilmianto- ja irtisanoutumiskulttuuri. – Viime päivien kotimaan uutiset ovat koskeneet koulujen kevätjuhlissa sattunutta kulttuurikonfliktia, ja sen yhteydessä keskustelun äänensävyt ovat jälleen kiristyneet kriisiasteelle. Tyypillisesti yksi keskustelulinja on se jossa koulu haluaa vetäytyä omaan kuoreensa -- aivan kuin koululla olisi yksityiselämä. Yhteiskunnat yhteiskunnassa ovat yksi hajoamisen tunnusmerkki. Ulkoinen ja sisäinen monikultuurisuus lyövät siinä toisilleen kättä.

Toinen uutinen on paljastus, joka koskee poliisien yksityisessä facebook-ryhmässä käytyjä salonkikelvottomia keskusteluja. Niissä käsiteltiin turvapaikanhakijoita samalla tavalla kuin ihmisiä käsitellään yleensäkin omassa keskuudessamme. Niiden esiin nouseminen on kuitenkin oitis ponnahduttanut virkakoneiston koko kontrolliportaan vakuuttamaan julkisuudessa että asiasta tulee asianomaisille seurauksia. Kaikki ovat kilvan kiirehtäneet tuomitsemaan ja irtisanoutumaan "rasismista", niin ministeri kuin poliisijohtokin. 

Jos jo nyt kiusaamme toisiamme euroopanennätysmäärin, mihin johtaa se että yhteiskuntamme vähäkin kriisiytyminen nostaa heti pinnalle kovenevat kontrollipoliittiset toimenpiteet?

Kysymys ei kuulu: mikä meitä vaivaa? Sen pitäisi olla kaikille selvä, ja kaikkien suomalaisten pitäisi tietää miten erityinen kansanpsyyke meillä on kohtalonamme. Kysymys kuuluu: miksi emme pysty pysähtymään tällä kahtiajakoja kasvattavalla, sosiaalista hajoamista ruokkivalla itsetuhoon johtavalla tiellä? Eikö todellakaan ole mitään tervettä vaihtoehtoa totalitaristiselle ilmianto- ja irtisanoutumiskierteelle, jonka kurimukseen hyppäämme rasisminvastaisia iskulauseita kiljuen?

Totalitarismi on jo todellisuutta. Ne jotka sen ovat jo omaksuneet, eivät tietenkään sitä totalitarismiksi tunnista eivätkä tunnusta. Totalitarismissa ei ole totalitaristeja, vaan oikeassaolijoita. Oikeassa oleminen on totalitarismin vahvin vallassaoleva olemassaolonkokemus. Totalitarismissa vallitsee vaihtoehtoisiin totuuksiin nähden nollatoleranssi. Totalitarismi tarjoaa esimerkiksi niin sanotulle ”rasismille” lopullista ratkaisua. Se ei milloinkaan tule hyväksymään sitä että niin sanotut rasistit voisivat olla jossakin asiassa aivan oikeassa. Esimerkiksi siinä durkheimilaisen sosiologian perusasiassa, ettei siitä, että kaikilla on ’ihmisarvo’, mitenkään seuraa se, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat keskenään.

Elämme nyt orwellilaisia aikoja. Yhteiskunnan julkispinta on irtoamassa siitä mitä ihmiset yksityisesti tuntevat ja ajattelevat. Olemme menettämässä oman ihmisyytemme. Emme pysty julkispinnalla sietämään edes sitä että ihmisiä kohdeltaisiin niinkuin ihmisiä kohdellaan – ihmisinä eikä ihanteellisten ideologioiden abstraktisina todistuskappaleina, joista saa näkyä vain hyveelliset silmät.

Orwellilaisen uuskielen maailmassa ilmiantokulttuurin nimi on ”journalismi”. Sitä tehdään toimittaja edellä – toimittaja on orwellilaisen aikamme sankari, tosiasiassa aikamme narsisti. Individualismin sokein aste on narsismi, ja ääri-individualistin itseidentiteetti rakentuu aivan erityisellä kiihkolla omaksutuista ideologioista. Narsistiselle toimittajalle maailma näyttäytyy ideologioiden peilipintoina. Mikäpä olisi ideologiselle totuudentorvelle käyttökelpoisempi ase kuin ylevöitetty ihmisoikeusideologia? Ylikulttuurinen, ylikansallinen, yliyhteisöllinen ideologia – sellaisen hallitsija on totisesti yli-ihminen.

”Pahan” kimppuun hän hyökkää, tuo ritari peloton ja nuhteeton, ja alustakseen hän tarvitsee kovan totalitarismin jossa kova kahtiajako hyvään ja pahaan vallitsee.

 

 

 

 

 

 

 

]]>
0 George Orwell Narsismi Sosiologia Taloususkonto Yhteiskunnan kahtiajakautuminen Tue, 06 Jun 2017 04:45:34 +0000 Seppo Oikkonen http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238014-totalitarismi-ilmiantokulttuuri-journalismi
Maa oli autio ja tyhjä http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233349-maa-oli-autio-ja-tyhja <p>&nbsp;</p><p>Otsikko on meille jokaiselle tuttu, sehän on katkelma Raamatun ensimmäisestä lauseesta.&nbsp; Oli luonnollista, että maa oli tyhjä ennen kuin mitään oli vielä luotu.</p><p>Tällä hetkellä vielä maa, maaseutu, sykkii elämää, mutta miten on tulevaisuudessa jos maaseudun kehittämisen nykysuuntaukset jatkuvat vuodesta toiseen? Onko meillä täällä maalla, maaseudulla, kohta esillä uudelleen sama tilanne; maa tyhjenee kaikesta, palveluista, ihmisistä ja rakennetusta luonnosta?</p><p>Varsinkin talviaikaan näin voi käydä, kun edes kesäasukkaatkaan eivät enää uskalla lähteä pois kehäkolmosen sisältä liikkeelle valottomaan ja kylmään, luonnonsuojelijoitten rauhoittamien susien ja karhujen maahan. Synkät metsät humisevat kaikkialla, paperitehtaitten raunioilla pesivät naakat. Järvet ovat kasvaneet osittain umpeen, suoliejun ja levämassan seassa sinnittelevät kalat ovat syömäkelvottomia.</p><p>Kaupunginmuurien sisäpuolelle on kasaantunut kaikki elämä. Siellä elävät tyytyväisinä kaikki kaupunkisuunnittelijat, kaupunginjohtajat, vihreä älymystö, luonnonsuojelijat, entiset Sampopankin ja Fortumin johtajat, sekä kaikki maan viisaat virkamiehet ja poliitikot. Laivat rahtaavat heille kukkia Keniasta, paperia Argentiinasta, lammasta Uudesta Seelannista ja viiniä Etelä-Afrikasta. &nbsp;Tavalliset maan hiljaiset ovat suurelta osin muuttaneet&nbsp;Norjaan, jonka nimi on muutettu Finmarkiksi. Konsultit ovat havainneet kaiken työn tulleen täällä tehdyksi ja muuttaneet Saksaan, lähinnä neuvomaan ja tuomaan tiettäväksi osaamistaan kunta- ja valtiontalouden hoitoon liittyvissä asioissa.</p><p>On saavutettu kaikki nykypolitiikan tavoitteet. Yhteiskuntarakenne on tiivistetty, poliittinen päätöksenteko on siirretty virkamiehille sekä EU:lle, kaikkien hampaissa olleet maanviljelys ja karjan kasvatus on saatu lopetettua. Eläimiä ei enää Suomessa tapeta ruuaksi tai talvihatuiksi, eikä pelloilta ja asukkaitten likakaivoista valu jätevettä itämereen.</p><p>Paperitehtaat eivät enää haise, eikä maaseudun sähkölinjojen päälle kaadu puita joka myrskyllä. Kouluongelmia ei enää ole koska koulutustakaan ei juurikaan tarvita, eikä armeijaakaan enää tarvita, koska kukaan ei kuitenkaan haluaisi vallata nykymuotoista Suomea.&nbsp;Autot eivät enää saastuta ja metelöi, koska luonnonsuojelijat ovat valaneet ne aitatolpiksi, eikä teitäkään enää ylläpidetä kuin kehäkolmosen sisäpuolella.</p><p>Terveydenhuollon ongelmatkin ovat pois pyyhkäistyjä, kirjaimellisesti.&nbsp; Ennen muutosta ulkomaiset lääkärifirmat&nbsp;saivat hoitaakseen&nbsp;Suomen terveydenhuollon kokonaisuudessaan, aina siitä saakka kun kunnallisista terveyskeskuksista luovuttiin. Saatuaan kerätyksi ihmisiltä pois suurin piirtein kaiken liikenevän rahan, ne vetäytyivät pois Suomen markkinoilta. Viron valtion omistama terveydenhoitofirma, Tervixi.est.&nbsp; hoitaa ostopalveluna koko Suomen terveydenhuollon. Hauskana lisänä on, että sairastuessaan pääsee näin käymään samalla myös ulkomaisilla alkoholiostoksilla. Lääkkeeksi, tietenkin.</p><p>Kaiken kaikkiaan, moni on nyt syvästi tyytyväinen. Oma, uudelleen kehitetty Sampo sylkee dollareita tasaisesti jokaiselle. Palkkaa vastaan ei tarvitse tehdä mitään, vapaa-aikaa on nyt jokaisella riittävästi. Ruokahuollon ja peruspalvelun työt hoituvat robottien tekeminä.</p><p>Ainoat elämään tyytymättömät ovat kuitenkin jälleen samat tahot: luonnonsuojelijat siksi, että ei ole enää suojelutöitä Suomessa, vihreä kansanliike rp. samoista syistä. Ei uskalleta enää mennä metsiin, jossa sudet, karhut ja ilvekset &nbsp;tramppaavat &nbsp;vastaan joka polulla. Suojeluhommiin olisi nyt lähdettävä ainakin Venäjänmaalle saakka, jossa tarvetta vielä olisi, mutta hankalasti ei voi koskaan tietää haluaako&nbsp; presidentti Putin &nbsp;antaa &rdquo;ulkomaisille agenteille&rdquo;&nbsp;suojelulupia.</p><p>*******&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Yllä oleva ei ole ennustukseni tulevasta. Luulen, että Suomen päättäjien seuraavat sukupolvet suhtautuvat maansa kehittämiseen toisella tavalla kuin nykyiset. Kasvamassa on uusi, älykkäämpi sukupolvi, joka varmasti ymmärtää, että koko pientä maapalaamme tulee kehittää tasapuolisesti. Samoin he pakostakin, ehkä jopa &rdquo;kantapään kautta&rdquo;, ymmärtävät kehittää maatamme kohti taloudellisesti tasa-arvoisempaa&nbsp;yhteiskuntaa.</p><p>Tällä hetkellä maassa vallitseva ilmapiiri ei ole otollinen minkäänlaiselle todelliselle kehitykselle. Eri kansanosien kesken ei vallitse yhteisymmärryksen ja toisten huomioonottavaa ilmapiiriä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Otsikko on meille jokaiselle tuttu, sehän on katkelma Raamatun ensimmäisestä lauseesta.  Oli luonnollista, että maa oli tyhjä ennen kuin mitään oli vielä luotu.

Tällä hetkellä vielä maa, maaseutu, sykkii elämää, mutta miten on tulevaisuudessa jos maaseudun kehittämisen nykysuuntaukset jatkuvat vuodesta toiseen? Onko meillä täällä maalla, maaseudulla, kohta esillä uudelleen sama tilanne; maa tyhjenee kaikesta, palveluista, ihmisistä ja rakennetusta luonnosta?

Varsinkin talviaikaan näin voi käydä, kun edes kesäasukkaatkaan eivät enää uskalla lähteä pois kehäkolmosen sisältä liikkeelle valottomaan ja kylmään, luonnonsuojelijoitten rauhoittamien susien ja karhujen maahan. Synkät metsät humisevat kaikkialla, paperitehtaitten raunioilla pesivät naakat. Järvet ovat kasvaneet osittain umpeen, suoliejun ja levämassan seassa sinnittelevät kalat ovat syömäkelvottomia.

Kaupunginmuurien sisäpuolelle on kasaantunut kaikki elämä. Siellä elävät tyytyväisinä kaikki kaupunkisuunnittelijat, kaupunginjohtajat, vihreä älymystö, luonnonsuojelijat, entiset Sampopankin ja Fortumin johtajat, sekä kaikki maan viisaat virkamiehet ja poliitikot. Laivat rahtaavat heille kukkia Keniasta, paperia Argentiinasta, lammasta Uudesta Seelannista ja viiniä Etelä-Afrikasta.  Tavalliset maan hiljaiset ovat suurelta osin muuttaneet Norjaan, jonka nimi on muutettu Finmarkiksi. Konsultit ovat havainneet kaiken työn tulleen täällä tehdyksi ja muuttaneet Saksaan, lähinnä neuvomaan ja tuomaan tiettäväksi osaamistaan kunta- ja valtiontalouden hoitoon liittyvissä asioissa.

On saavutettu kaikki nykypolitiikan tavoitteet. Yhteiskuntarakenne on tiivistetty, poliittinen päätöksenteko on siirretty virkamiehille sekä EU:lle, kaikkien hampaissa olleet maanviljelys ja karjan kasvatus on saatu lopetettua. Eläimiä ei enää Suomessa tapeta ruuaksi tai talvihatuiksi, eikä pelloilta ja asukkaitten likakaivoista valu jätevettä itämereen.

Paperitehtaat eivät enää haise, eikä maaseudun sähkölinjojen päälle kaadu puita joka myrskyllä. Kouluongelmia ei enää ole koska koulutustakaan ei juurikaan tarvita, eikä armeijaakaan enää tarvita, koska kukaan ei kuitenkaan haluaisi vallata nykymuotoista Suomea. Autot eivät enää saastuta ja metelöi, koska luonnonsuojelijat ovat valaneet ne aitatolpiksi, eikä teitäkään enää ylläpidetä kuin kehäkolmosen sisäpuolella.

Terveydenhuollon ongelmatkin ovat pois pyyhkäistyjä, kirjaimellisesti.  Ennen muutosta ulkomaiset lääkärifirmat saivat hoitaakseen Suomen terveydenhuollon kokonaisuudessaan, aina siitä saakka kun kunnallisista terveyskeskuksista luovuttiin. Saatuaan kerätyksi ihmisiltä pois suurin piirtein kaiken liikenevän rahan, ne vetäytyivät pois Suomen markkinoilta. Viron valtion omistama terveydenhoitofirma, Tervixi.est.  hoitaa ostopalveluna koko Suomen terveydenhuollon. Hauskana lisänä on, että sairastuessaan pääsee näin käymään samalla myös ulkomaisilla alkoholiostoksilla. Lääkkeeksi, tietenkin.

Kaiken kaikkiaan, moni on nyt syvästi tyytyväinen. Oma, uudelleen kehitetty Sampo sylkee dollareita tasaisesti jokaiselle. Palkkaa vastaan ei tarvitse tehdä mitään, vapaa-aikaa on nyt jokaisella riittävästi. Ruokahuollon ja peruspalvelun työt hoituvat robottien tekeminä.

Ainoat elämään tyytymättömät ovat kuitenkin jälleen samat tahot: luonnonsuojelijat siksi, että ei ole enää suojelutöitä Suomessa, vihreä kansanliike rp. samoista syistä. Ei uskalleta enää mennä metsiin, jossa sudet, karhut ja ilvekset  tramppaavat  vastaan joka polulla. Suojeluhommiin olisi nyt lähdettävä ainakin Venäjänmaalle saakka, jossa tarvetta vielä olisi, mutta hankalasti ei voi koskaan tietää haluaako  presidentti Putin  antaa ”ulkomaisille agenteille” suojelulupia.

*******                                                                                                                   

Yllä oleva ei ole ennustukseni tulevasta. Luulen, että Suomen päättäjien seuraavat sukupolvet suhtautuvat maansa kehittämiseen toisella tavalla kuin nykyiset. Kasvamassa on uusi, älykkäämpi sukupolvi, joka varmasti ymmärtää, että koko pientä maapalaamme tulee kehittää tasapuolisesti. Samoin he pakostakin, ehkä jopa ”kantapään kautta”, ymmärtävät kehittää maatamme kohti taloudellisesti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

Tällä hetkellä maassa vallitseva ilmapiiri ei ole otollinen minkäänlaiselle todelliselle kehitykselle. Eri kansanosien kesken ei vallitse yhteisymmärryksen ja toisten huomioonottavaa ilmapiiriä.

]]>
5 http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233349-maa-oli-autio-ja-tyhja#comments Ekovihreät Kouvola Maaseutupolitiikka Yhteiskunnan kahtiajakautuminen Mon, 13 Mar 2017 20:31:40 +0000 veikko kärkkäinen http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233349-maa-oli-autio-ja-tyhja
Olkaamme ylpeitä, Suomessa yli miljoona köyhää http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230962-olkaamme-ylpeita-suomessa-yli-miljoona-koyhaa <p>Maailmanlaajuisia tilastoja katsottaessa Suomi on yksi rikkaimmista kansakunnista. Se on hyvä, oikeastaan erinomainen asia.</p><p>Monissa maailman valtioissa meitä katsotaan kadehtien. Monien, henkensä kaupalla kotimaastaan pakoon lähteneitten pakolaisten silmissä maamme kangastelee nykyajan Eldoradona, jonne pääsy olisi kaikkien toiveitten täyttymys.</p><p>Kaiken pitäisi siis olla hyvin, mutta kun ei ole. Tilastot antavat osittaisen valheellisen kuvan, eivätkä kerro lopullista totuutta maamme elintason jakautumisesta rikkaisiin ja köyhiin.</p><p>Suomessa on yli miljoona virallisen köyhyysrajan alapuolella elävää ihmistä. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6yhyysraja"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6yhyysraja</u></a>&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;Se on paljon viiden ja puolen miljoonan kokoisen kansakunnan ihmisistä. Lisäksi on hyvin huolestuttavaa, että köyhien määrä on lisääntynyt viime vuosiin saakka.</p><p>Syvimmän laman väistyttyä 1990-luvun puolivälin jälkeen tuloerot kääntyivät Suomessa jyrkkään kasvuun. Samalla keskimääräiset reaalitulot kasvoivat merkittävästi. Ylempien tuloluokkien tulot kasvoivat selvästi voimakkaammin kuin keskimääräiset tulot. Sen sijaan heikoimmat ryhmät, erityisesti työttömät kotitaloudet eivät päässeet osallisiksi kasvun hedelmistä. Heidän reaalitulonsa itse asiassa laskivat.</p><p>Selkeällä suomenkielellä sanoen, ylempien tuloluokkien palkat kasvoivat, palkkatuloja &nbsp;siirrettiin pääomatuloiksi verosuunnittelun takia, veroparatiisit tulivat mukaan myös suomalaisten taloudenhoidossa.</p><p>Samanaikaisesti Suomi jälleen luisui lamaan ja maan taloutta alettiin &rdquo;tervehdyttää&rdquo; lainoituksen noustua vuosi vuodelta suuremmaksi. Elettiin osaksi velkarahalla.</p><p>Talouden tervehdyttämistoimet kohdistuivat heihin, joita valtakunnassa oli paljon ja jotka käyttivät paljon valtion ja kuntien maksamia sosiaalisia tukia, pieni- ja keskituloisiin. Useimmiten maksajina olivat lapsiperheet ja eläkeläiset, sairaat ja vanhukset.</p><p>Toimenpiteet lisäsivät ja lisäävät edelleen maan köyhien määrää. Meillä ei ole enää mitään syytä kulkea maailmalla rikkaan maan kansalaisina, lähes yhden viidesosan kansalaisista kärsiessä köyhyydestä.</p><p>Ovatko poliitikot hylänneet näin suuren osan kansasta, vai onko heidän omatuntonsa muuttanut sydämestä lompakkoon?Olkaamme kaikki ylpeitä, Suomessa yli miljoona köyhää</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maailmanlaajuisia tilastoja katsottaessa Suomi on yksi rikkaimmista kansakunnista. Se on hyvä, oikeastaan erinomainen asia.

Monissa maailman valtioissa meitä katsotaan kadehtien. Monien, henkensä kaupalla kotimaastaan pakoon lähteneitten pakolaisten silmissä maamme kangastelee nykyajan Eldoradona, jonne pääsy olisi kaikkien toiveitten täyttymys.

Kaiken pitäisi siis olla hyvin, mutta kun ei ole. Tilastot antavat osittaisen valheellisen kuvan, eivätkä kerro lopullista totuutta maamme elintason jakautumisesta rikkaisiin ja köyhiin.

Suomessa on yli miljoona virallisen köyhyysrajan alapuolella elävää ihmistä. https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6yhyysraja     Se on paljon viiden ja puolen miljoonan kokoisen kansakunnan ihmisistä. Lisäksi on hyvin huolestuttavaa, että köyhien määrä on lisääntynyt viime vuosiin saakka.

Syvimmän laman väistyttyä 1990-luvun puolivälin jälkeen tuloerot kääntyivät Suomessa jyrkkään kasvuun. Samalla keskimääräiset reaalitulot kasvoivat merkittävästi. Ylempien tuloluokkien tulot kasvoivat selvästi voimakkaammin kuin keskimääräiset tulot. Sen sijaan heikoimmat ryhmät, erityisesti työttömät kotitaloudet eivät päässeet osallisiksi kasvun hedelmistä. Heidän reaalitulonsa itse asiassa laskivat.

Selkeällä suomenkielellä sanoen, ylempien tuloluokkien palkat kasvoivat, palkkatuloja  siirrettiin pääomatuloiksi verosuunnittelun takia, veroparatiisit tulivat mukaan myös suomalaisten taloudenhoidossa.

Samanaikaisesti Suomi jälleen luisui lamaan ja maan taloutta alettiin ”tervehdyttää” lainoituksen noustua vuosi vuodelta suuremmaksi. Elettiin osaksi velkarahalla.

Talouden tervehdyttämistoimet kohdistuivat heihin, joita valtakunnassa oli paljon ja jotka käyttivät paljon valtion ja kuntien maksamia sosiaalisia tukia, pieni- ja keskituloisiin. Useimmiten maksajina olivat lapsiperheet ja eläkeläiset, sairaat ja vanhukset.

Toimenpiteet lisäsivät ja lisäävät edelleen maan köyhien määrää. Meillä ei ole enää mitään syytä kulkea maailmalla rikkaan maan kansalaisina, lähes yhden viidesosan kansalaisista kärsiessä köyhyydestä.

Ovatko poliitikot hylänneet näin suuren osan kansasta, vai onko heidän omatuntonsa muuttanut sydämestä lompakkoon?Olkaamme kaikki ylpeitä, Suomessa yli miljoona köyhää

]]>
46 http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230962-olkaamme-ylpeita-suomessa-yli-miljoona-koyhaa#comments Köyhyyden poistaminen Yhteiskunnan kahtiajakautuminen Mon, 06 Feb 2017 17:35:03 +0000 veikko kärkkäinen http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230962-olkaamme-ylpeita-suomessa-yli-miljoona-koyhaa
Korttikoulutusten hinta estää työllistymistä http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222282-korttikoulutusten-hinta-estaa-tyollistymista <p>Nykyään on rummutettu paljon turhien sääntöjen purkamisesta. Erilaisiin työelämässä vaadittaviin kortteihin, kokeisiin ja parin päivän koulutuksiin normienpurkutalkoot eivät näytä ulottuneen. Vaadittavia maksullisia pränikoita ja hilpakkeita tulee hiljalleen vain lisää. Näin toimimalla lainsäätäjä rakentaa muuria työelämässä olevien ja työelämän ulkopuolella olevien välillä.<br /><br />Otetaan esimerkiksi kuorma-autokortti. Aikaisemmin sait C-kortilla lähteä kuljetusalan töihin. Nyt yksityisajoa aiemmin ajanut C-kortillinen alalle vaihtaja joutuisi käymään kerralla viiden vuoden ammattipätevyyskoulutukset, 100-200 euroa koulutus, jotta saisi voimassa olevan ammattipätevyyden. Lista suorittavaan työhön tarvittavista korteista on loputon. Löytyy työturvallisuuskorttia, hygieniapassia, tulityökorttia, ... .<br /><br />Vaikka olisit ilmoittautunut työnhakijaksi, joudut lähtökohtaisesti maksamaan nämä selkeästi työllistymismahdollisuuksiasi parantavat kalliit ja lyhytkestoiset koulutukset omasta pussistasi. Työttömänä tai opiskelijana sinulla ei kuitenkaan ole näihin koulutuksiin varaa. Siksi ne vaikuttavat niin, että työssä olevat pystyvät ylläpitämään koulutuksia, työttömät eivät.</p><p>Työttömyyttä vastaan tosissaan sotiva hallitus harkitsisi kahdesti, kannattaako käyttää rahaa ennemmin työttömien kuulumisia kyselevien haastattelijoiden palkkaamiseen, vai pitäisikö käyttää sama raha kaikkien työvoimatoimistosta työtä hakevien, täystyöttömien lisäksi vaikka opiskelijoiden, nollatuntisopimuksilla ja osa-aikatöissä työskentelevien, korttirumban maksamiseen. Maksamalla uudelle alalle työllistymistä ja työelämässä etenemistä edistävät oppilaitosten ja yksityisten kouluttajien järjestämät korttikoulutukset työnhakijaksi ilmoittautumisen perusteella, saisimme joustavuutta työelämään ja parhaat kyvyt nyt korteilla suojatun työelämän käyttöön silloin, kun uutta työtä etsivien, opiskelijoiden, vakituisen työelämän ulkopuolella olevien ja työttömyysuhan alla elävien elämäntilanne on koulutukseen sopiva.<br /><br /><em>Kirjoitus on julkaistu tällaisenaan myös Kalevan Juttutuvassa nimimerkillä &quot;DI Metso&quot;. Olen myös varma, etten ole ensimmäinen jolle tämä ongelma on tullut mieleen. </em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nykyään on rummutettu paljon turhien sääntöjen purkamisesta. Erilaisiin työelämässä vaadittaviin kortteihin, kokeisiin ja parin päivän koulutuksiin normienpurkutalkoot eivät näytä ulottuneen. Vaadittavia maksullisia pränikoita ja hilpakkeita tulee hiljalleen vain lisää. Näin toimimalla lainsäätäjä rakentaa muuria työelämässä olevien ja työelämän ulkopuolella olevien välillä.

Otetaan esimerkiksi kuorma-autokortti. Aikaisemmin sait C-kortilla lähteä kuljetusalan töihin. Nyt yksityisajoa aiemmin ajanut C-kortillinen alalle vaihtaja joutuisi käymään kerralla viiden vuoden ammattipätevyyskoulutukset, 100-200 euroa koulutus, jotta saisi voimassa olevan ammattipätevyyden. Lista suorittavaan työhön tarvittavista korteista on loputon. Löytyy työturvallisuuskorttia, hygieniapassia, tulityökorttia, ... .

Vaikka olisit ilmoittautunut työnhakijaksi, joudut lähtökohtaisesti maksamaan nämä selkeästi työllistymismahdollisuuksiasi parantavat kalliit ja lyhytkestoiset koulutukset omasta pussistasi. Työttömänä tai opiskelijana sinulla ei kuitenkaan ole näihin koulutuksiin varaa. Siksi ne vaikuttavat niin, että työssä olevat pystyvät ylläpitämään koulutuksia, työttömät eivät.

Työttömyyttä vastaan tosissaan sotiva hallitus harkitsisi kahdesti, kannattaako käyttää rahaa ennemmin työttömien kuulumisia kyselevien haastattelijoiden palkkaamiseen, vai pitäisikö käyttää sama raha kaikkien työvoimatoimistosta työtä hakevien, täystyöttömien lisäksi vaikka opiskelijoiden, nollatuntisopimuksilla ja osa-aikatöissä työskentelevien, korttirumban maksamiseen. Maksamalla uudelle alalle työllistymistä ja työelämässä etenemistä edistävät oppilaitosten ja yksityisten kouluttajien järjestämät korttikoulutukset työnhakijaksi ilmoittautumisen perusteella, saisimme joustavuutta työelämään ja parhaat kyvyt nyt korteilla suojatun työelämän käyttöön silloin, kun uutta työtä etsivien, opiskelijoiden, vakituisen työelämän ulkopuolella olevien ja työttömyysuhan alla elävien elämäntilanne on koulutukseen sopiva.

Kirjoitus on julkaistu tällaisenaan myös Kalevan Juttutuvassa nimimerkillä "DI Metso". Olen myös varma, etten ole ensimmäinen jolle tämä ongelma on tullut mieleen.

]]>
2 http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222282-korttikoulutusten-hinta-estaa-tyollistymista#comments Aikuistyöttömyys Lakiehdotus Normienpurkutalkoot Nuorisotyöttömyys Yhteiskunnan kahtiajakautuminen Sun, 04 Sep 2016 09:48:10 +0000 Antero Metso http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222282-korttikoulutusten-hinta-estaa-tyollistymista
Kutsu sopimukseen on käsky vallitsevassa tilanteessa http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212980-kutsu-sopimukseen-on-kasky-vallitsevassa-tilanteessa <p>On helppo vihata kaikkea sitä mitä muutkin vihaavat. Yhteiskuntasopimus on inhimillisen olemisen uuden järjestelyn viimeistelyä pakolla. Senhetkisen ajan jälkeen nähdään mystinen miesjoukko mutustelemassa lihapiirakoita nakkikioskin edustalla. Välillä hahmottomat miehet tervehtivät toisiaan kohdistamalla onnistuneen kontrollin manipulaation merkiksi toistensa nyrkit vastakkain. Kansalainen on yhteiskuntansa olemuksen idean kopio. Harhojen lähteestä nousee tosioleva metafysiikka. Se on täynnä tavaroiden, tuotteiden, tyyppien, sopimusten ja hahmojen ikuisten ideoiden kopioita, mainoksia sekä petomaisia kasvoja. Väkivallasta ei leikata, vallitseva tilanne ei edellytä sitä.</p><p>Suurjohtaja voi olla &quot;ei kukaan&quot; tyyppi. Poliittisten harhautusten naamioiden takana ei ole luokkarajoja. &quot;Ei kukaan&quot; hallitsee ainetta ja siksi hän on hallitseva myös yhteiskunnallista henkistä voimaa sekä sen luomaa yleistä ilmapiiriä. &quot;Ei kukaan&quot; oikeuttaa kaikki toimensa vallitsevista olosuhteista käsin. Jos lopultakin kadulla hakataan myös ihmisiä, sekin voidaan oikeuttaa vallitsevilla olosuhteilla. Me tiedämme tarkasti, miten asiat ovat. Siten väärin puhuja on epäilyttävä, hänet opetetaan myöhemmin puhumaan kunnolla. Hinnaltaan halvimman ihmisen kilpailukyvylle ei ole voittajaa. Tämä sopimus johtaa valistuksen työleirille, jossa raskautetut ovat alistettuja aggressiiviselle hyvinvoinnille.&nbsp;Sehän on oikein vallitsevissa olosuhteissa.</p><p>Järjettömälle pakolle löytyy niissä olosuhteissa tietenkin järkiperäinen oikeutus. Äänimaailmassa seteleiden kahina on niiden hengitysääntä. Kommunistinen työn sankari on sama myytti kuin fasistinen vaalea arjalainen. Ne molemmat ovat vallitsevan tilanteen ideoita. Paatosta ihmisen onnesta ei kuule enää kukaan. Kutsu sopimukseen on käsky vallitsevassa tilanteessa. Siksi se tulee jatkossa yhä uudestaan vallitsemaan yhteiskunnan ilmapiiriä. Lapsen yliminä on sama kuin ulkoista voimaa edustavat vanhemmat. Työleirillä me muistelemme lämmöllä naureskelevaa yhteiskunnallista yliminäämme, joka on vallitsevista olosuhteista johtuen meidät sinne asettanut. On mahdotonta kieltäytyä työstä, joka johtaa aggressiiviseen hyvinvointiin. &nbsp;</p><p>Sanotaan vaikkapa 2,5 miljardia. Sekin on vallitseva olotila. Eikä se hallitus kaadu yhtään mihinkään. Siivooja vain tekee kolme työpäivää enemmän sekä viettää lomansa tervejärkisen niukassa ympäristössä. Ei ole mistä neuvotella vallitsevassa tilanteessa. Tyhjyydessä ei voi porata reikää eikä louhia abstrakteja ideoita. Omatunto voi olla sama kuin ihanteellinen itse. Sen eroavuus todellisuuteen voi tehdä ihmisen hulluksi. Välinpitämättömyys&nbsp;asioiden suhteen, joihin voisimme vaikuttaa kuitenkaan tekemättä mitään, viittaa tiedostamattomaan haluun seurata ketä tahansa suurjohtajaa. Käsityö tuottaa kuninkaan ja koneistettu lihamylly kapitalistin. Teknologia tuottaa tyhjyyden vallitsevan tilanteen, jota vallitsee tyypillisesti &quot;ei kukaan&quot;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> On helppo vihata kaikkea sitä mitä muutkin vihaavat. Yhteiskuntasopimus on inhimillisen olemisen uuden järjestelyn viimeistelyä pakolla. Senhetkisen ajan jälkeen nähdään mystinen miesjoukko mutustelemassa lihapiirakoita nakkikioskin edustalla. Välillä hahmottomat miehet tervehtivät toisiaan kohdistamalla onnistuneen kontrollin manipulaation merkiksi toistensa nyrkit vastakkain. Kansalainen on yhteiskuntansa olemuksen idean kopio. Harhojen lähteestä nousee tosioleva metafysiikka. Se on täynnä tavaroiden, tuotteiden, tyyppien, sopimusten ja hahmojen ikuisten ideoiden kopioita, mainoksia sekä petomaisia kasvoja. Väkivallasta ei leikata, vallitseva tilanne ei edellytä sitä.

Suurjohtaja voi olla "ei kukaan" tyyppi. Poliittisten harhautusten naamioiden takana ei ole luokkarajoja. "Ei kukaan" hallitsee ainetta ja siksi hän on hallitseva myös yhteiskunnallista henkistä voimaa sekä sen luomaa yleistä ilmapiiriä. "Ei kukaan" oikeuttaa kaikki toimensa vallitsevista olosuhteista käsin. Jos lopultakin kadulla hakataan myös ihmisiä, sekin voidaan oikeuttaa vallitsevilla olosuhteilla. Me tiedämme tarkasti, miten asiat ovat. Siten väärin puhuja on epäilyttävä, hänet opetetaan myöhemmin puhumaan kunnolla. Hinnaltaan halvimman ihmisen kilpailukyvylle ei ole voittajaa. Tämä sopimus johtaa valistuksen työleirille, jossa raskautetut ovat alistettuja aggressiiviselle hyvinvoinnille. Sehän on oikein vallitsevissa olosuhteissa.

Järjettömälle pakolle löytyy niissä olosuhteissa tietenkin järkiperäinen oikeutus. Äänimaailmassa seteleiden kahina on niiden hengitysääntä. Kommunistinen työn sankari on sama myytti kuin fasistinen vaalea arjalainen. Ne molemmat ovat vallitsevan tilanteen ideoita. Paatosta ihmisen onnesta ei kuule enää kukaan. Kutsu sopimukseen on käsky vallitsevassa tilanteessa. Siksi se tulee jatkossa yhä uudestaan vallitsemaan yhteiskunnan ilmapiiriä. Lapsen yliminä on sama kuin ulkoista voimaa edustavat vanhemmat. Työleirillä me muistelemme lämmöllä naureskelevaa yhteiskunnallista yliminäämme, joka on vallitsevista olosuhteista johtuen meidät sinne asettanut. On mahdotonta kieltäytyä työstä, joka johtaa aggressiiviseen hyvinvointiin.  

Sanotaan vaikkapa 2,5 miljardia. Sekin on vallitseva olotila. Eikä se hallitus kaadu yhtään mihinkään. Siivooja vain tekee kolme työpäivää enemmän sekä viettää lomansa tervejärkisen niukassa ympäristössä. Ei ole mistä neuvotella vallitsevassa tilanteessa. Tyhjyydessä ei voi porata reikää eikä louhia abstrakteja ideoita. Omatunto voi olla sama kuin ihanteellinen itse. Sen eroavuus todellisuuteen voi tehdä ihmisen hulluksi. Välinpitämättömyys asioiden suhteen, joihin voisimme vaikuttaa kuitenkaan tekemättä mitään, viittaa tiedostamattomaan haluun seurata ketä tahansa suurjohtajaa. Käsityö tuottaa kuninkaan ja koneistettu lihamylly kapitalistin. Teknologia tuottaa tyhjyyden vallitsevan tilanteen, jota vallitsee tyypillisesti "ei kukaan".

]]>
0 http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212980-kutsu-sopimukseen-on-kasky-vallitsevassa-tilanteessa#comments Hallituksen pakkolait Hyvinvointi Vihapuhe Yhteiskunnan kahtiajakautuminen Yhteiskuntasopimus Thu, 03 Mar 2016 14:36:51 +0000 Kai Backman http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212980-kutsu-sopimukseen-on-kasky-vallitsevassa-tilanteessa
Olemmeko matkalla 1930-luvulle? http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199283-olemmeko-matkalla-1930-luvulle <p>Suomi on päältä katsoen maltillisten ihmisten kansoittama, järjestynyt ja taloudellisesti kohtuullisen hyyvinvoiva yhteiskunta. Olemme tottuneet perinteisesti vierastamaan eteläisempien kulttuurien kiihkeitä poliittisia tunteita ja niiden laukaisemia väkivaltaisia yhteenottoja. Vaikka meilläkin ollaan eri mieltä, ongelmat on totuttu ratkomaan yhteisesti neuvotellen ja asiat keskenään sopien. Nyt tilanne saattaa muuttua.</p><p><em>Immosen purkaus haavojen aukaisijana</em></p><p>Viimeisen viikon aikana olemme joutuneet näkemään, miten syvästi suomalainen yhteiskunta on jakautumassa, eikä vain aineellisesti vaan myös henkisesti. Esimakua saatiin eduskuntavaalien jälkeen keskustelussa kalliolaisten kuplasta eli siitä, miten eri maailmoissa nuoret ja koulutetut kaupunkilaiset sekä maaseudun ABC-asemien lippalakkiväki nykyään elävät.</p><p>Kuilu levähti silmille kansanedustaja Immosen Breivikin terrori-iskun vuosipäivään ajoitetun ulkomaalaisvastaisen vihanpurkauksen myötä. Monet olivat shokeerattuja miehen tempusta, ja siitä sanoutui irti myös perussuomalaisia poliitikkoja. Reaktio huipentui mielenosoituksiin 28.7., ja monikulttuurisuuden puolesta ottivat kantaa presidenttiä myöten useat johtavat poliitikot.</p><p>Samaan aikaan monet perussuomalaisten oikeistosiipeen kuuluvat kieltävät näkevänsä Immosen toiminnassa mitään väärää, onhan kriittinen suhtautuminen monikulttuurisuuteen todettu puolueen ohjelmassakin. Unelmamielenosoituksessa puhunut ja siellä buuausten kohteeksi joutunut Matias Turkkila nostettiin tapahtuman jälkeisessä julkisuudessa jonkin sortin marttyyriksi. Huoltoasemilla päiviteltiin, miten kamalaa väkeä mielenosoittajat olivat &ndash; ja että eihän meidän tyttö vaan ollut siellä.</p><p>Sosiaalinen media suorastaan kiehuu monikulttuurisuutta kyseenalaistavia kannanottoja, vaikka puolustajiakin löytyy. Keskustelun padot ovat auenneet niin, että moni haluaa tuoda julki pelkonsa lisääntyvää maahamuuttoa ja sen mahdollisia seurauksia kohtaan. Samaan aikaan moni kantasuomalaisesta stereotyypistä poikkeava kokee ilmapiirin muuttuneen aiempaa uhkaavammaksi (esim. <a href="http://www.hs.fi/elama/a1438140511449">http://www.hs.fi/elama/a1438140511449</a> ).</p><p><em>Mistä ilmapiirin muutos johtuu?</em></p><p>Miksi suomalaisten asenteet toisiaan kohtaan ovat jyrkentymässä näin voimakkaasti? Se ei johdu Immosesta eikä edes siitä, että nykyisessä mediaympäristössä ihmiset tottuvat vaihtamaan ajatuksia ja mielipiteitä lähinnä vain samanmielisten kesken. Toki tällainen kehitys luo pohjan ihmisten maailmankuvien eriytymiselle toisin kuin kansallisten medioiden ylläpitämän perinteisen yhtenäiskulttuurin aikakaudella oli mahdollista. Oleellisin tekijä on kuitenkin Suomen taloustilanteen huonontuminen ja kansalaisten elämisen muuttuminen paljon aiempaa epävarmemmaksi.</p><p>Suomessa on tällä hetkellä monia perheitä, jotka pystyvät enää juuri ja juuri pitämään yllä normaalin elämän kulisseja. Ei tarvita montaakaan uutta YT-ilmoitusta tai julkisen sektorin leikkausta, ennen kuin moni yrittäjä joutuu laittamaan lapun luukulle ja pienemmille tuloille jääneet joutuvat myymään asuntonsa. Monet nuoret haluaisivat päättää opintonsa, sijoittua ammattiin sekä ryhtyä rakentamaan kotiaan, mutta todellisuudessa heillä ei ole hajuakaan siitä, miten heidän tulevaisuutensa järjestyy käytännössä. Vaikka kaikki haluavat nähdä valoa tunnelin päässä, valo näyttää pysyvän vuodesta toiseen yhtä kaukana.</p><p>Näissä oloissa on helppo syyttää Suomen EU-jäsenyyttä tai yhteistä valuuttaa taloudellisten vaikeuksien syvenemisestä. Vihreitä voidaan syyttää taloudellista toimintaa estävistä ympäristönormeista. Maahanmuuttajia voidaan syyttää suomalaisten työpaikkojen viemisestä, tukirahojen kuluttamisesta ja rikollisuuden lisääntymisestä. Tärkeintä ei ole syytösten todenperäisyys vaan se että löydetään edes joku, jonka voimme panna vastuuseen vaikeuksiemme syvenemisestä. Taustalla väikkyy epärealistinen toive paluusta vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin suomalaisilla oli mahdollisuus päästä töihin ja hankkia sen avulla itselleen säällinen toimeentulo.</p><p><em>Järkiinnymme aikanaan</em></p><p>Aika monet suomalaiset näkevät, ettei maamme nouse eristymällä muusta maailmasta tai kieltäytymällä yhteisistä ponnistuksista planeettamme pelastamiseksi. Moni arvostaa sitä kulttuurista rikkautta, jonka muualta tulevat ihmiset tuovat mukanaan. Moni haluaa kohdella ihmisiä tasavertaisesti heidän rodullisesta, kulttuurisesta, etnisestä ja uskonnollisesta taustasta riippumatta, ja moni pitää välttämättömänä Suomen osallistumista osaajista käytävään maailmanlaajuiseen kilpailuun. Meitä huolestuttaa se, millaisia vahinkoja maailmalla nopeasti kiirinyt maineemme muukalaisvihamielisenä ja nurkkakuntaisena maana aiheuttaa suomalaisille yrityksille ja koko yhteiskunnalle.</p><p>Uskon tällaisen ajattelun vahvistuvan vähitellen, ja se vetää aikanaan Suomen talouden ja yhteiskunnan uuteen nousuun. Mutta juuri nyt rintamajaot ja asenteiden vastakkaisuus syvenevät tavalla, joka voi tuoda hyvin epämiellyttäviä piirteitä yhteiskunnalliseen elämäämme. Väkivalta ei välttämättä ole kaukana lähikuukausina järjestettävistä mielenosoituksista ja vastamielenosoituksista.</p><p><em>Merkittävä puoluekokous</em></p><p>Perussuomalaisten puoluekokous Turussa on eräs tulevan kehityksen kannalta tärkeä tapahtuma. Tuntematta tarkemmin puolueväen piirissä vallitsevaa ilmapiiriä oletan Timo Soinin joutuvan kokouksessa taistelemaan tosissaan asemastaan. Oikeistosiipi käy päälle keskusteltaessa Kreikan tukitoimista, vastuunjaosta pakolaisten sijoittelussa ja julkistalouden tasapainotustoimien kohdentumisesta eri väestöryhmiin. Erityisesti tapaus Immonen ajaa herkästi puolueen eri siivet etäälle toisistaan, ellei koko asiaa sitten yritetä painaa villaisella.</p><p>Jos järki ja maltti voittavat tuossa kokouksessa, se voi rauhoittaa hetkeksi Suomen ylikuumentunutta poliittista ja yhteiskunnallista ilmapiiriä. Mutta jos käy toisin, astumme pitkän askelen kohti 1930-luvun kaltaisia oloja. Sellaisistakin selvitään, mutta paljon pahaa voi tapahtua matkan varrella. Ja positiivinen käänne maamme kehityksessä pitäisi saada liikkeelle mahdollisimman nopeasti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi on päältä katsoen maltillisten ihmisten kansoittama, järjestynyt ja taloudellisesti kohtuullisen hyyvinvoiva yhteiskunta. Olemme tottuneet perinteisesti vierastamaan eteläisempien kulttuurien kiihkeitä poliittisia tunteita ja niiden laukaisemia väkivaltaisia yhteenottoja. Vaikka meilläkin ollaan eri mieltä, ongelmat on totuttu ratkomaan yhteisesti neuvotellen ja asiat keskenään sopien. Nyt tilanne saattaa muuttua.

Immosen purkaus haavojen aukaisijana

Viimeisen viikon aikana olemme joutuneet näkemään, miten syvästi suomalainen yhteiskunta on jakautumassa, eikä vain aineellisesti vaan myös henkisesti. Esimakua saatiin eduskuntavaalien jälkeen keskustelussa kalliolaisten kuplasta eli siitä, miten eri maailmoissa nuoret ja koulutetut kaupunkilaiset sekä maaseudun ABC-asemien lippalakkiväki nykyään elävät.

Kuilu levähti silmille kansanedustaja Immosen Breivikin terrori-iskun vuosipäivään ajoitetun ulkomaalaisvastaisen vihanpurkauksen myötä. Monet olivat shokeerattuja miehen tempusta, ja siitä sanoutui irti myös perussuomalaisia poliitikkoja. Reaktio huipentui mielenosoituksiin 28.7., ja monikulttuurisuuden puolesta ottivat kantaa presidenttiä myöten useat johtavat poliitikot.

Samaan aikaan monet perussuomalaisten oikeistosiipeen kuuluvat kieltävät näkevänsä Immosen toiminnassa mitään väärää, onhan kriittinen suhtautuminen monikulttuurisuuteen todettu puolueen ohjelmassakin. Unelmamielenosoituksessa puhunut ja siellä buuausten kohteeksi joutunut Matias Turkkila nostettiin tapahtuman jälkeisessä julkisuudessa jonkin sortin marttyyriksi. Huoltoasemilla päiviteltiin, miten kamalaa väkeä mielenosoittajat olivat – ja että eihän meidän tyttö vaan ollut siellä.

Sosiaalinen media suorastaan kiehuu monikulttuurisuutta kyseenalaistavia kannanottoja, vaikka puolustajiakin löytyy. Keskustelun padot ovat auenneet niin, että moni haluaa tuoda julki pelkonsa lisääntyvää maahamuuttoa ja sen mahdollisia seurauksia kohtaan. Samaan aikaan moni kantasuomalaisesta stereotyypistä poikkeava kokee ilmapiirin muuttuneen aiempaa uhkaavammaksi (esim. http://www.hs.fi/elama/a1438140511449 ).

Mistä ilmapiirin muutos johtuu?

Miksi suomalaisten asenteet toisiaan kohtaan ovat jyrkentymässä näin voimakkaasti? Se ei johdu Immosesta eikä edes siitä, että nykyisessä mediaympäristössä ihmiset tottuvat vaihtamaan ajatuksia ja mielipiteitä lähinnä vain samanmielisten kesken. Toki tällainen kehitys luo pohjan ihmisten maailmankuvien eriytymiselle toisin kuin kansallisten medioiden ylläpitämän perinteisen yhtenäiskulttuurin aikakaudella oli mahdollista. Oleellisin tekijä on kuitenkin Suomen taloustilanteen huonontuminen ja kansalaisten elämisen muuttuminen paljon aiempaa epävarmemmaksi.

Suomessa on tällä hetkellä monia perheitä, jotka pystyvät enää juuri ja juuri pitämään yllä normaalin elämän kulisseja. Ei tarvita montaakaan uutta YT-ilmoitusta tai julkisen sektorin leikkausta, ennen kuin moni yrittäjä joutuu laittamaan lapun luukulle ja pienemmille tuloille jääneet joutuvat myymään asuntonsa. Monet nuoret haluaisivat päättää opintonsa, sijoittua ammattiin sekä ryhtyä rakentamaan kotiaan, mutta todellisuudessa heillä ei ole hajuakaan siitä, miten heidän tulevaisuutensa järjestyy käytännössä. Vaikka kaikki haluavat nähdä valoa tunnelin päässä, valo näyttää pysyvän vuodesta toiseen yhtä kaukana.

Näissä oloissa on helppo syyttää Suomen EU-jäsenyyttä tai yhteistä valuuttaa taloudellisten vaikeuksien syvenemisestä. Vihreitä voidaan syyttää taloudellista toimintaa estävistä ympäristönormeista. Maahanmuuttajia voidaan syyttää suomalaisten työpaikkojen viemisestä, tukirahojen kuluttamisesta ja rikollisuuden lisääntymisestä. Tärkeintä ei ole syytösten todenperäisyys vaan se että löydetään edes joku, jonka voimme panna vastuuseen vaikeuksiemme syvenemisestä. Taustalla väikkyy epärealistinen toive paluusta vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin suomalaisilla oli mahdollisuus päästä töihin ja hankkia sen avulla itselleen säällinen toimeentulo.

Järkiinnymme aikanaan

Aika monet suomalaiset näkevät, ettei maamme nouse eristymällä muusta maailmasta tai kieltäytymällä yhteisistä ponnistuksista planeettamme pelastamiseksi. Moni arvostaa sitä kulttuurista rikkautta, jonka muualta tulevat ihmiset tuovat mukanaan. Moni haluaa kohdella ihmisiä tasavertaisesti heidän rodullisesta, kulttuurisesta, etnisestä ja uskonnollisesta taustasta riippumatta, ja moni pitää välttämättömänä Suomen osallistumista osaajista käytävään maailmanlaajuiseen kilpailuun. Meitä huolestuttaa se, millaisia vahinkoja maailmalla nopeasti kiirinyt maineemme muukalaisvihamielisenä ja nurkkakuntaisena maana aiheuttaa suomalaisille yrityksille ja koko yhteiskunnalle.

Uskon tällaisen ajattelun vahvistuvan vähitellen, ja se vetää aikanaan Suomen talouden ja yhteiskunnan uuteen nousuun. Mutta juuri nyt rintamajaot ja asenteiden vastakkaisuus syvenevät tavalla, joka voi tuoda hyvin epämiellyttäviä piirteitä yhteiskunnalliseen elämäämme. Väkivalta ei välttämättä ole kaukana lähikuukausina järjestettävistä mielenosoituksista ja vastamielenosoituksista.

Merkittävä puoluekokous

Perussuomalaisten puoluekokous Turussa on eräs tulevan kehityksen kannalta tärkeä tapahtuma. Tuntematta tarkemmin puolueväen piirissä vallitsevaa ilmapiiriä oletan Timo Soinin joutuvan kokouksessa taistelemaan tosissaan asemastaan. Oikeistosiipi käy päälle keskusteltaessa Kreikan tukitoimista, vastuunjaosta pakolaisten sijoittelussa ja julkistalouden tasapainotustoimien kohdentumisesta eri väestöryhmiin. Erityisesti tapaus Immonen ajaa herkästi puolueen eri siivet etäälle toisistaan, ellei koko asiaa sitten yritetä painaa villaisella.

Jos järki ja maltti voittavat tuossa kokouksessa, se voi rauhoittaa hetkeksi Suomen ylikuumentunutta poliittista ja yhteiskunnallista ilmapiiriä. Mutta jos käy toisin, astumme pitkän askelen kohti 1930-luvun kaltaisia oloja. Sellaisistakin selvitään, mutta paljon pahaa voi tapahtua matkan varrella. Ja positiivinen käänne maamme kehityksessä pitäisi saada liikkeelle mahdollisimman nopeasti.

]]>
12 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199283-olemmeko-matkalla-1930-luvulle#comments Monikultturisuus Suomen talouden tila Yhteiskunnan kahtiajakautuminen Thu, 30 Jul 2015 06:35:56 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199283-olemmeko-matkalla-1930-luvulle