Historia http://elmorautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133555/all Mon, 16 Oct 2017 19:13:23 +0300 fi Historian väärinkäyttöä Kataloniassa? http://jukkakekkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244536-historian-vaarinkayttoa-kataloniassa <p>Historian painolastia nykyajassa on sanottu lyijynraskaaksi (Karl Marx). Tuo paino kuitenkin vaihtelee yhteiskunnallisen tilanteen mukaan. Voidaan puhua jatkuvuuden ja muutoksen elementtien voimasta nykyajassa.</p> <p>Aivan fundamentaalinen kysymys kuuluu: kuinka paljon nykyisyyden ilmiöistä voimme selittää historian jatkuvuuksien kautta? Tällä kysymyksellä on myös vahva polittinen ulottuvuutensa: voidaanko nykyajan ongelmia selittää historiallisten vääryyksien jatkamiseksi tai toistuvatko vääryydet nykyajassa? Mikä on muuttunut ja miten?</p> <p>Nämä pohdinnat ovat nousseet erityisen ajankohtaiseksi Katalonian itsenäistymispyrkimysten kautta. Itsenäisyyden puolustajat ovat ottaneet tarkoitushakuiset historiantulkinnat apuneuvokseen tavalla, joka saa yhä ongelmallisempia muotoja. Nämä tulkinnat liitetään uhriutumisen teemaan.</p> <p>Separatistit ovat korostaneet Kataloniaa sortavan Espanja valtion jatkuvuutta myös Francon diktatuuriin jälkeen ja &nbsp;demokraattisen perustuslain (1978) aikana. Espanjahan siirtyi diktatuurista demokratiaan kiihkeän ja jännitteisen, mutta lakisidonnaisen prosessin kautta. Sitä pidettiin yleisesti menestystarina. Siitä eteenpäin Espanjasta on tullut demokraattinen oikeusvaltio, jossa valtaa on hajautettu 17 autonomisella alueelle.</p> <p>Unohtamatta demokratiavajeesta ympäri Eurooppaa aiheutuneita jännitteitä, on täysin valheellista sivuuttaa demokratian aikaiset yhteiskunnalliset muutokset Espanjassa. Demokratian vakiinnuttaminen on kukistanut ETAn terrorismin ja kansalaisten elintaso ja oikeudet ovat vahvistuneet ennen näkemättömästi.</p> <p>Suorastaan häikäilemätöntä historian väärinkäyttöä on Francon 15.10.1940 teloituttaman Katalonian alueparlamentin puhemiehen Lluis Companysin nostaminen palvelemaan Puigdemontin propagandaa. Companys, radikaali tasavaltalaisen, julisti 1934 oikeiston vaalivoiton jälkeen Katalonian itsenäiseksi kansakunnaksi Espanjan valtiossa. &nbsp;Oikeistohallitus vangitsi hänet, mutta kansanrintaman helmikuussa 1936 saavuttaman vaalivoiton jälkeen hänet vapautettiin ja hän palasi Katalonian alueparlamentin johtoon.</p> <p>Francon (nationalistien) joukkojen voitettua sisällissodan (31.3.1939) ja luotua repressiivisen yhden sallitun puolueen diktatuurin, hän lähti maanpakoon Ranskaan, josta natsien liittolaiset luovuttivat hänet Espanjaan. Sotilastuomioistuin tuomitsi hänet pikaoikeudenkäynnissä sotilaskapinasta kuolemaan. Companys teloitettiin ampumalla.</p> <p>Puigdemont tukijoukkoineen ei todellakaan ansaitse Companysta oman politiikkansa oikeuttajaksi. Sitä ei tietysti ansaitse Rajoykaan (hän ei ole tosin sitä yrittänytkään). Luonteva jatkumo Companysin politiikasta löytyisi sosiaalista oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja alueellista autonomiaa puolustavista poliittisista liikkeistä. Niitäkin löytyy nyky Espanjasta.</p> <p>Olennaista on tajuta se, että nyky Espanja ei ole alueittensa väestöä sortava raaka diktatuuri. Poliittista toimintaa ei rajoiteta ja valheita ja vääristeltyä historian tulkintojakin voi rauhassa esittää oman asiansa edistämiseksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Jukka Kekkonen</p> Historian painolastia nykyajassa on sanottu lyijynraskaaksi (Karl Marx). Tuo paino kuitenkin vaihtelee yhteiskunnallisen tilanteen mukaan. Voidaan puhua jatkuvuuden ja muutoksen elementtien voimasta nykyajassa.

Aivan fundamentaalinen kysymys kuuluu: kuinka paljon nykyisyyden ilmiöistä voimme selittää historian jatkuvuuksien kautta? Tällä kysymyksellä on myös vahva polittinen ulottuvuutensa: voidaanko nykyajan ongelmia selittää historiallisten vääryyksien jatkamiseksi tai toistuvatko vääryydet nykyajassa? Mikä on muuttunut ja miten?

Nämä pohdinnat ovat nousseet erityisen ajankohtaiseksi Katalonian itsenäistymispyrkimysten kautta. Itsenäisyyden puolustajat ovat ottaneet tarkoitushakuiset historiantulkinnat apuneuvokseen tavalla, joka saa yhä ongelmallisempia muotoja. Nämä tulkinnat liitetään uhriutumisen teemaan.

Separatistit ovat korostaneet Kataloniaa sortavan Espanja valtion jatkuvuutta myös Francon diktatuuriin jälkeen ja  demokraattisen perustuslain (1978) aikana. Espanjahan siirtyi diktatuurista demokratiaan kiihkeän ja jännitteisen, mutta lakisidonnaisen prosessin kautta. Sitä pidettiin yleisesti menestystarina. Siitä eteenpäin Espanjasta on tullut demokraattinen oikeusvaltio, jossa valtaa on hajautettu 17 autonomisella alueelle.

Unohtamatta demokratiavajeesta ympäri Eurooppaa aiheutuneita jännitteitä, on täysin valheellista sivuuttaa demokratian aikaiset yhteiskunnalliset muutokset Espanjassa. Demokratian vakiinnuttaminen on kukistanut ETAn terrorismin ja kansalaisten elintaso ja oikeudet ovat vahvistuneet ennen näkemättömästi.

Suorastaan häikäilemätöntä historian väärinkäyttöä on Francon 15.10.1940 teloituttaman Katalonian alueparlamentin puhemiehen Lluis Companysin nostaminen palvelemaan Puigdemontin propagandaa. Companys, radikaali tasavaltalaisen, julisti 1934 oikeiston vaalivoiton jälkeen Katalonian itsenäiseksi kansakunnaksi Espanjan valtiossa.  Oikeistohallitus vangitsi hänet, mutta kansanrintaman helmikuussa 1936 saavuttaman vaalivoiton jälkeen hänet vapautettiin ja hän palasi Katalonian alueparlamentin johtoon.

Francon (nationalistien) joukkojen voitettua sisällissodan (31.3.1939) ja luotua repressiivisen yhden sallitun puolueen diktatuurin, hän lähti maanpakoon Ranskaan, josta natsien liittolaiset luovuttivat hänet Espanjaan. Sotilastuomioistuin tuomitsi hänet pikaoikeudenkäynnissä sotilaskapinasta kuolemaan. Companys teloitettiin ampumalla.

Puigdemont tukijoukkoineen ei todellakaan ansaitse Companysta oman politiikkansa oikeuttajaksi. Sitä ei tietysti ansaitse Rajoykaan (hän ei ole tosin sitä yrittänytkään). Luonteva jatkumo Companysin politiikasta löytyisi sosiaalista oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja alueellista autonomiaa puolustavista poliittisista liikkeistä. Niitäkin löytyy nyky Espanjasta.

Olennaista on tajuta se, että nyky Espanja ei ole alueittensa väestöä sortava raaka diktatuuri. Poliittista toimintaa ei rajoiteta ja valheita ja vääristeltyä historian tulkintojakin voi rauhassa esittää oman asiansa edistämiseksi.

 

Jukka Kekkonen

]]>
25 http://jukkakekkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244536-historian-vaarinkayttoa-kataloniassa#comments Historia Katalonia Mon, 16 Oct 2017 16:13:23 +0000 Jukka Kekkonen http://jukkakekkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244536-historian-vaarinkayttoa-kataloniassa
Patsaankaatelulle ei tulisi loppua http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244366-patsaankaatelulle-ei-tulisi-loppua <p>Eilen kirjoitin <a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244358-lenininpuisto-on-sailytettava-lenininpuistona">blogitekstin</a>, jossa totesin etten kannata Lenininpuiston uudelleennimeämistä. Sellainen olisi näköalatonta historian mitätöintiä sen sijaan, että menneisyyden kanssa tehtäisiin oikeasti tilit selviksi. Moniin lyhytnäköisiin sopulihenkisiin populisteihin tällainen historian pyyhkiminen (damnatio memoriae) sopii, joten leikitäänpä hetkinen heidän kanssaan.</p><p>Entäpä jos tulevaisuuden Suomessa Sosiaalidemokraatit ja Vasemmistoliitto Vihreiden tuella nousevat johtavaksi ryhmäksi. Saammeko pyyhkäistä lahtaripäällikkö Mannerheimin kaduiltamme? Nykystandardien mukaan mies olisi sotarikollinen ja keskitysleireineen sisällissodan voittajat ehtivät natsienkin edelle. Joukkomurhia kohdistui niin siviileihin kuin ulkomaalaisiinkin. Entä jos vallan kahvaan tarttuvatkin Vihreät arvoliberaalien tuella - kovin vähän julkisilla paikoilla ja niiden nimissä näkyvät naiset, vähemmistöt...</p><p>Ei historiaa tule kirjoittaa uusiksi aina tilanteen mukaan - eikä pyyhkiä pois kaduiltamme. Kuten ehdotin, joissakin tapauksissa sitä pitää arvioida uudelleen ja joskus - hyvin harvoin voidaan lähteä tilan haltuunoton tielle. Mutta missään nimessä sitä ei pidä tehdä tavalla, josta nyt puhutaan. Historia tulee tulkita omassa kontekstissaan, ei tämän päivän tuulien mukaan. Mutta jos lähdemme paikkojen uudelleennimeämisen tielle, niin suunta on sellainen, että on turha kuvitella sen jäävän Lenininpuistoon. Sen jälkeen kukin kyllin voimakas taho kyllä ottaa omansa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eilen kirjoitin blogitekstin, jossa totesin etten kannata Lenininpuiston uudelleennimeämistä. Sellainen olisi näköalatonta historian mitätöintiä sen sijaan, että menneisyyden kanssa tehtäisiin oikeasti tilit selviksi. Moniin lyhytnäköisiin sopulihenkisiin populisteihin tällainen historian pyyhkiminen (damnatio memoriae) sopii, joten leikitäänpä hetkinen heidän kanssaan.

Entäpä jos tulevaisuuden Suomessa Sosiaalidemokraatit ja Vasemmistoliitto Vihreiden tuella nousevat johtavaksi ryhmäksi. Saammeko pyyhkäistä lahtaripäällikkö Mannerheimin kaduiltamme? Nykystandardien mukaan mies olisi sotarikollinen ja keskitysleireineen sisällissodan voittajat ehtivät natsienkin edelle. Joukkomurhia kohdistui niin siviileihin kuin ulkomaalaisiinkin. Entä jos vallan kahvaan tarttuvatkin Vihreät arvoliberaalien tuella - kovin vähän julkisilla paikoilla ja niiden nimissä näkyvät naiset, vähemmistöt...

Ei historiaa tule kirjoittaa uusiksi aina tilanteen mukaan - eikä pyyhkiä pois kaduiltamme. Kuten ehdotin, joissakin tapauksissa sitä pitää arvioida uudelleen ja joskus - hyvin harvoin voidaan lähteä tilan haltuunoton tielle. Mutta missään nimessä sitä ei pidä tehdä tavalla, josta nyt puhutaan. Historia tulee tulkita omassa kontekstissaan, ei tämän päivän tuulien mukaan. Mutta jos lähdemme paikkojen uudelleennimeämisen tielle, niin suunta on sellainen, että on turha kuvitella sen jäävän Lenininpuistoon. Sen jälkeen kukin kyllin voimakas taho kyllä ottaa omansa.

]]>
12 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244366-patsaankaatelulle-ei-tulisi-loppua#comments Historia Idiotismi Lenininpuisto Suomi Suomi100 Sat, 14 Oct 2017 05:00:00 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244366-patsaankaatelulle-ei-tulisi-loppua
Lenininpuisto on säilytettävä Lenininpuistona http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244358-lenininpuisto-on-sailytettava-lenininpuistona <p>Perussuomalaisten, anteeksi uuvattien, korjaan Sinisen tulevaisuuden intellektuellin siiven edustajat Sampo Terho ja Jussi Niinistö ovat <a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005405379.html">vaativat </a>Helsingin Alppilassa sijaitsevan Lenininpuiston nimeämistä uudelleen, sillä heidän mukaansa <em>&rdquo;Väkivaltainen, bolševistinen hirmuhallitsija ei ansaitse nimettyä puistoa Suomen pääkaupungista&rdquo;.</em></p><p>Leninin kiistattomana ansiona on se, että hänen johdollaan Neuvostoliitoksi nimetystä Venäjän imperiumin reinkarnaatiosta päästiin ensimmäisenä sanomaan, että se ei ollut oikeanlaista sosialismia, mutta vielä kannattaa yrittää. Lopputuloksena oli&nbsp;- ja on edelleen - historiansa kanssa kipuileva miljoonat ihmiset aatteen alttarille uhrannut, totalitarismiin taipuvainen, moraalisesti, henkisesti ja pian jälleen kerran taloudellisestikin konkurssikypsä kansakunta. Ihan sivuhuomautuksena on nimittäin todettava, että Moskovan väkivaltakunta ei tule koskaan nousemaan tasavertaisena tasavertaisten joukkoon ennen kuin siellä ymmärretään tehdä tilit selväksi menneisyyden totalitarismin kanssa. Katsaukset voitonpäivän paraateihin ja mielikuvaharjoitus vastaavasta Berliinissä riittää siihen, että asia tulee selväksi. Kukaan ei tule katsomaan Venäjää yhdenvertaisena ennen kuin tilit historian kanssa on tasattu &ndash; siihen saakka Venäjää joko pelätään ja/tai sitä halveksutaan. Eikä kukaan muu kuin venäläiset itse voi maataan vapauttaa menneisyyden painolastista.</p><p>Mutta näistä entisistä persuista vailla poliittista tulevaisuutta piti puhumani. Näin historia-alan ammattilaisena tällaiset damnatio memoriae-tempaukset eivät kyllä sykähdytä. Jos tälle tielle lähdetään, niin loppua ei ole vastassa aivan pian. Ainoa tilanne, jossa pidän tällaista hyväksyttävänä &ndash; jopa suotavana &ndash; on se, että jos kyseessä olisi vihamielisen valloittajan jälki. Silloin voidaan harkita patsaiden kaatamista ja paikkojen uudelleen nimeämistä alkuperäisen tai hyväksyttävämmän käytännön mukaan.</p><p>Mutta on aivan totta, että Vladimir Iljitš Uljanov oli väkivaltainen hirmuhallitsija. Siksipä asia on tehtävä selväksi kaikille ja olisi aivan kohtuullista, että Lenininpuistossa olisi asianmukaiset kyltit, joissa kerrottaisiin miksi ja kuinka paikka on nimetty kuten se on nimetty ja samalla esiteltäisiin sitä veristä kohtaloa, johon Lenin vallankumouksellaan itänaapurimme syöksi. Näin kenellekään ei jäisi epäselväksi, että kyseessä ei ole mikään suomettuneisuuden kauden tunkkainen jäänne, vaan mekin vähitellen käymme läpi oman historiamme tunkioita.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisten, anteeksi uuvattien, korjaan Sinisen tulevaisuuden intellektuellin siiven edustajat Sampo Terho ja Jussi Niinistö ovat vaativat Helsingin Alppilassa sijaitsevan Lenininpuiston nimeämistä uudelleen, sillä heidän mukaansa ”Väkivaltainen, bolševistinen hirmuhallitsija ei ansaitse nimettyä puistoa Suomen pääkaupungista”.

Leninin kiistattomana ansiona on se, että hänen johdollaan Neuvostoliitoksi nimetystä Venäjän imperiumin reinkarnaatiosta päästiin ensimmäisenä sanomaan, että se ei ollut oikeanlaista sosialismia, mutta vielä kannattaa yrittää. Lopputuloksena oli - ja on edelleen - historiansa kanssa kipuileva miljoonat ihmiset aatteen alttarille uhrannut, totalitarismiin taipuvainen, moraalisesti, henkisesti ja pian jälleen kerran taloudellisestikin konkurssikypsä kansakunta. Ihan sivuhuomautuksena on nimittäin todettava, että Moskovan väkivaltakunta ei tule koskaan nousemaan tasavertaisena tasavertaisten joukkoon ennen kuin siellä ymmärretään tehdä tilit selväksi menneisyyden totalitarismin kanssa. Katsaukset voitonpäivän paraateihin ja mielikuvaharjoitus vastaavasta Berliinissä riittää siihen, että asia tulee selväksi. Kukaan ei tule katsomaan Venäjää yhdenvertaisena ennen kuin tilit historian kanssa on tasattu – siihen saakka Venäjää joko pelätään ja/tai sitä halveksutaan. Eikä kukaan muu kuin venäläiset itse voi maataan vapauttaa menneisyyden painolastista.

Mutta näistä entisistä persuista vailla poliittista tulevaisuutta piti puhumani. Näin historia-alan ammattilaisena tällaiset damnatio memoriae-tempaukset eivät kyllä sykähdytä. Jos tälle tielle lähdetään, niin loppua ei ole vastassa aivan pian. Ainoa tilanne, jossa pidän tällaista hyväksyttävänä – jopa suotavana – on se, että jos kyseessä olisi vihamielisen valloittajan jälki. Silloin voidaan harkita patsaiden kaatamista ja paikkojen uudelleen nimeämistä alkuperäisen tai hyväksyttävämmän käytännön mukaan.

Mutta on aivan totta, että Vladimir Iljitš Uljanov oli väkivaltainen hirmuhallitsija. Siksipä asia on tehtävä selväksi kaikille ja olisi aivan kohtuullista, että Lenininpuistossa olisi asianmukaiset kyltit, joissa kerrottaisiin miksi ja kuinka paikka on nimetty kuten se on nimetty ja samalla esiteltäisiin sitä veristä kohtaloa, johon Lenin vallankumouksellaan itänaapurimme syöksi. Näin kenellekään ei jäisi epäselväksi, että kyseessä ei ole mikään suomettuneisuuden kauden tunkkainen jäänne, vaan mekin vähitellen käymme läpi oman historiamme tunkioita.

 

 

 

 

 

]]>
68 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244358-lenininpuisto-on-sailytettava-lenininpuistona#comments Helsinki Historia Kommunismi Lenin Sininen tulevaisuus Fri, 13 Oct 2017 05:39:54 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244358-lenininpuisto-on-sailytettava-lenininpuistona
Uusi Suomi 10 vuotta! http://joonaskiminki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244208-uusi-suomi-10-vuotta <p>Onnea Uusi Suomi! Tänään tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun Uusi Suomi palasi suomalaiselle mediakentälle 16 vuoden hiljaiselon jälkeen &ndash; verkkolehteä edeltäneen paperiversion julkaiseminen loppui laman kourissa 1991.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kymmeneen vuoteen on mahtunut yli 200 000 uutisjuttua, samansuuruinen määrä blogikirjoituksia sekä noin neljä miljoonaa kommenttia näihin. Usarissa ovat kirjoittaneet sulassa sovussa (ja asiaan kuuluvasti joskus <em>ei niin sulassa sovussa</em>) ns. tavalliset kansalaiset kuin ammattipoliitikotkin. Tämä vaikuttaa nyt sosiaalisen median aikakaudella itsestäänselvältä, mutta viime vuosikymmenen puolella tällainen keskustelun tasa-arvo oli uutta ja edistyksellistä.</p> <p>Kiitos menneestä ja onnea seuraavaan vuosikymmeneen!</p> <p>&nbsp;</p> <p>Joonas Kiminki<br />Uuden Suomen kehitysjohtaja 2007-2012</p> Onnea Uusi Suomi! Tänään tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun Uusi Suomi palasi suomalaiselle mediakentälle 16 vuoden hiljaiselon jälkeen – verkkolehteä edeltäneen paperiversion julkaiseminen loppui laman kourissa 1991.

 

Kymmeneen vuoteen on mahtunut yli 200 000 uutisjuttua, samansuuruinen määrä blogikirjoituksia sekä noin neljä miljoonaa kommenttia näihin. Usarissa ovat kirjoittaneet sulassa sovussa (ja asiaan kuuluvasti joskus ei niin sulassa sovussa) ns. tavalliset kansalaiset kuin ammattipoliitikotkin. Tämä vaikuttaa nyt sosiaalisen median aikakaudella itsestäänselvältä, mutta viime vuosikymmenen puolella tällainen keskustelun tasa-arvo oli uutta ja edistyksellistä.

Kiitos menneestä ja onnea seuraavaan vuosikymmeneen!

 

Joonas Kiminki
Uuden Suomen kehitysjohtaja 2007-2012

]]>
41 http://joonaskiminki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244208-uusi-suomi-10-vuotta#comments Historia Journalismi Uusi Suomi Tue, 10 Oct 2017 06:22:49 +0000 Joonas Kiminki http://joonaskiminki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244208-uusi-suomi-10-vuotta
Kuningas Felipen tunkkainen puhe http://petterilohivesi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243874-kuningas-felipen-tunkkainen-puhe <p>Espanjan kuningas Felipe piti tiistaina <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005394003.html">3. lokakuuta puheen</a>, jossa hän tuomitsi Katalonian johtajat ja sunnuntaina järjestetyn kansanäänestyksen itsehallintoalueen itsenäisyydestä. Felipen puhe heijastaa vanhaa kastilialaista keskushallintofetisismiä, jonka mukaan kaikki hallinto on keskitettävä Madridiin! Se on kuin tunkkainen tuulahdus katalonialaisten kansallisia vapauksia voimakkaasti sortanutta kenraali Francisco Francoakin aikaisemmilta ajoilta. Niiltä ajoilta, kun inkvisitio poltti ihmisiä roviolla uskonnon nimissä. Ajoilta, jolloin modernin kaltainen Espanja oli vain harvojen monarkkien märkä päiväuni.</p><p>&nbsp;</p><p>Mistä tämä kriisi sitten johtuu? Yhtenäinen Espanja on varsin tuore käsite. Vielä 1100-luvulla Iberian niemimaa oli puoliksi pohjoisafrikkalaisten maurien hallitsema sulttaanikunta. Ainoastaan Pyreneiden juurella oli jäljellä länsigoottien valtakunnan raunioilla useita hajanaisia ruhtinas- ja kuningaskuntia. Niistä merkittävimmät olivat Aragonia, Katalonia, Valencia, Kastilia, Navarra ja Leon. Vuosikymmenien ja vuosisatojen kuluessa niistä muodostui neljä laajempaa &nbsp;maata: Kastilia-Leon, Portugali, Navarran baskivaltio ja Aragonia. Tämä aika tunnetaan yleisesti nimellä reconquista.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuoteen 1470 mennessä maurien vallassa oli enää Granadan sulttaanikunta, pieni kaistale eteläisellä Välimeren rannalla. Kastilia-Leonista oli muodostunut mahtava ja sotilaallisesti vahva kuningaskunta. Välimerelle laajenemaan keskittyneen Aragonian kruunulle kuuluivat paitsi Aragonian, myös muun muassa Katalonian ja Valencian maakunnat ja Välimerellä Sardinia, Korsika ja Sisilia. Portugalista oli muodostumassa merkittävä merimahti ja nykyisten rajojensa muotouduttua se oli suunnannut katseensa Atlantille. Baskien maista muotoutui alueellinen toimija, joka oli usein vasallinomaisessa suhteessa Ranskaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Kastilia-Leon oli Iberian niemimaan vahvin kristillinen sotilaallinen toimija ja se vaikutti väkisinkin monarkin asemaan. Monarkkien valtaoikeudet olivat huomattavan itsevaltaiset verrattuna muihin. Aragoniassa monarkin edellytettiin toimivan lain mukaan ja baskien mukaan kuninkaan valtaoikeudet perustuvat &quot;yhteiskuntasopimukseen&quot; kansan ja monarkin välille. Kastilia-Leonissa monarkkien sallittiin olevan lain ja cortesin, parlamentin yläpuolella.</p><p>&nbsp;</p><p>Palataan vuoteen 1470. Aragonian kruununperillinen Ferdinand oli mennyt naimisiin Kastilia-Leonin kruununperillisen Isabellan kanssa loppuvuonna 1469. Tästä voidaan aloittaa yhtenäisen Espanjan historia. Aragonian kruunu ja Kastilia-Leonin kruunut olivat personaaliunionissa keskenään, mutta silti itsehallinnollisia yksiköitä. Granada vallattiin vuonna 1492. Voimiensa tunnossa katoliset monarkit, rahoittivat Kolumbuksen löytöretket. Siitä alkoi Espanjan 1700-luvulle saakka kestänyt suurvalta-aika. Modernit rajat muodostuivat, kun Navarra vallattiin ja liitettiin osaksi kuningaskuntaa vuonna 1524.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuten todettu, mailla oli eroavaisuuksia. Kielet eriytyivät vuosisatojen mittaan ja niistä juontavat juurensa kolme nykyisistä niemimaan romaanisista kielistä: katalaani, espanja sekä portugali. Baskien kielellä ei ole tunnettuja kielisukulaisia.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaupankäyntiin keskittynyt Katalonia on ollut vauras jo tuhat vuotta. Sen sijaan 1000-luvun alussa Leon ja Kastilia olivat köyhiä. Ne alkoivat vaurastua vasta sotaretkillä maureja vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>1500- ja 1600-luvuilla Espanja oli ylivoimaisesti mahtavin Euroopan valtio. Vuoteen 1520 mennessä Isabellen ja Ferdinandin pojanpoika Kaarle oli Euroopan mahtavin mies. Hän oli äitinsä, Johannan puolelta Espanjan kruununperillinen ja isänsä Filip Komean puolelta Itävallan Habsburgien kruununperillinen. Kun hänet kruunattiin keisariksi helmikuussa 1530, titteli oli komea: Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari ja Espanjan, Italian ja roomalaisten kuningas, Alankomaiden ruhtinas ja Burgundin herttua. Habsburgien perintömaat Keski-Euroopassa Kaarle jätti veljensä Ferdinandin hallittavaksi ja siirtyi pitämään hovia Espanjaan, jossa hänet tunnetaan nimellä Kaarle I. Historiaan hän on jäänyt keisari Kaarle V:nä.</p><p>&nbsp;</p><p>Keisari jakoi valtakunnan myöhemmin veljensä ja poikansa kesken, joista ensimmäinen jatkoi perintömaiden hallitsijana ja keisarina poika Filipin saadessa Espanjan ja Burgundin alueet siirtomaineen. Tästä alkoi Habsburgien jakautuminen Espanjan ja Itävallan Habsburgeihin, joista jälkimmäiset olivat vallassa aina ensimmäisen maailmansodan loppuun asti.</p><p>&nbsp;</p><p>Tilanne Iberian niemimaalla oli suurvalta-aikana varsin rauhallinen. Ongelmat alkoivat vuonna 1700, kun viimeinen Habsburg, Kaarle II kuoli ilman suoraa perillistä. Hän oli nimittänyt kuolinvuoteellaan Aurinkokuninkaan, Ludvig XIV toiseksi vanhimman pojanpojan Rankan prinssi Filipin perijäkseen. Tämä herätti huolta, mutta hallitsijan toive hyväksyttiin. Ranskan sekaantuminen asiaan kuitenkin laukaisi sodan vuonna 1702. Sota tunnetaan Espanjan perimyssotana. Siinä Habsburg, Itävallan arkkiherttua Kaarle julistautui Espanjan kruununperilliseksi ja aloitti sodan Ranskaa sekä Filipin Espanjaa vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Tässä vaiheessa sotaa alkaa ensimmäinen merkittävä hajautuminen modernin Espanjan historiassa. Kastilian kruunu tuki Filipiä ja Aragonian kruunu Kaarlea. Filipin tukena oli Kastilian lisäksi ainoastaan Ranska, kun taas Kaarle oli koonnut taakseen merkittävän liittouman, johon kuuluivat Englanti ja Skotlanti (vuodesta 1707 eteenpäin Iso-Britannia), Habsburgien koko mahti, Portugali, Hollannin tasavalta ja Preussin vastaperustettu kuningaskunta, pienempiä Savoyn ja Hannoverin valtioita unohtamatta.</p><p>&nbsp;</p><p>Arkkiherttua Kaarle kruunattiin keisariksi vuonna 1711. Sota oli jatkunut pitkään varsin tuloksettomasti ja vuoteen 1714 mennessä, lähes kaikki Kaarlen liittolaiset olivat tehneet erillisrauhan. Sota päättyi hiljalleen ja Rastattin rauhassa Espanja luovuttaa Habsburgeille käytännössä kaikki Euroopan alueensa Iberian ulkopuolelta. Loppujen lopuksi ainoastaan Sardinia ja Baleriaarien saaristo jäi Espanjalle. Itävallan Habsburgit saavat Milanon, Sisilian ja Napolin kuningaskunnan Italian niemimaalta ja nykyisen Belgian.</p><p>&nbsp;</p><p>Syyskuun 11. on katalaanien musta päivä. He jatkoivat Rastattin rauhan jälkeen sotaa Filipiä vastaan. Merkittävimpänä syynä oli Filipin haluttomuus jatkaa vanhan Aragonian erikoikeuksia. Ilman liittolaisia sota oli valmiiksi hävitty ja Barcelona antautui Filipin joukoille 11. syyskuuta vuonna 1714. Tämä on nykyisin Katalonian kansallispäivä. Vuosi on iskostunut merkittävästi katalaaninationalismiin. Katalonian oman jalkapallojoukkueen FC Barcelonan kannattajat huutavat pelikellon näyttäessä 17.14 &quot;I-inde-independència&quot;. FC Barcelonasta muodostui merkittävä passiivisen vastarinnan symboli 1900-luvulla.</p><p>&nbsp;</p><p>Aragonian kruunu lakkasi olemasta tuon jälkeen. Myös baskit pyrittiin alistamaan, mutta he saivat pidettyä itsehallintonsa. Muuten valta keskitettiin Madridiin. Katalaanit pitivät identiteettinsä, mistä ei kuitenkaan pidetty meteliä. Vasta 1800-luvulla ja nationalismin aikaan kansallistunne alkoi herätä. Kataloniassa jylläsi radikaalivasemmistolaisuus, tasavaltalaiset ja nationalistiset aatteet. Kun Bourbon-monarkit syöstiin vallasta vuonna 1931, Katalonia julistautui itsenäiseksi. Tämä ei kuitenkaan saanut paljon kannatusta. Vuonna 1932 Espanjan toinen tasavalta myönsi Katalonialle itsehallinnon, joka ei kestänyt pitkään.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuonna 1936 Kenraali Franco aloitti fasististen falangistien tuella kolme vuotta raivonneen sisällissodan. Barcelonasta muodostui tasavaltalaisten ja vasemmistolaisten keskus. Franco aloitti valtaan tullessaan suuret espanjalaistamistoimet ja katalaanin kielen käyttäminen kiellettiin. Francon toimet voidaan määritellä systemaattiseksi sorroksi. Se myös edustaa täydellisesti aikaisemmin mainitsemaani kastilialaista hallintokulttuuria.</p><p>&nbsp;</p><p>Tilanne helpottui vuonna 1975, kun Franco kuoli. Franco oli valinnut seuraajakseen Bourbonin kuningassuvun vesan Juan Carlosin, joka kruunauksensa jälkeen kaikkia odotuksia vastaan aloitti demokratisointitoimet, joiden seurauksena Katalonialle myönnettiin itsehallinto. Katalaanin kieltä alettiin opettaa koulussa.</p><p>&nbsp;</p><p>Katalonian koulujen opetussuunnitelma on hyvinkin kansallismielinen. Sen ja katalaaninkielen elpynyt käyttö ovat edesauttaneet itsenäistymistä kannattavien määrän kasvua. Muut syyt johtuvat lähihistoriasta, mutta niistä löytää paremmin tietoa esimerkiksi <a href="http://janneriitakorpi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/">Janne Riitakorven</a> erinomaisista blogeista.</p><p>&nbsp;</p><p>Katalaaninationalistinen narratiivi on varsin yksiselitteinen: Kastilia (Espanja) miehittää Kataloniaa neljättäsataa vuotta! Espanjan hallituksen toimet vain vahvistavat tätä näkemystä. Kuningas Felipen puhe on tälle vain kruunu päähän. <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005391112.html">Katalonian itsehallinto</a> nähdään ainoastaan Espanjan valtiovallan myöntämänä etuoikeutena, ei luonnollisena oikeutena. Felipen vaade uskollisuudesta kruunulle heijastaa tätä samaa ajattelumaailmaa. Se on suoraan perintöä Reconquistan Kastilia-Leonista!</p><p>&nbsp;</p><p>Katalaanit kokevat olevansa yksi monesta kansakunnasta Iberian niemimaalla baskien, portugalilaisten ja kastilialaisten (espanjalaisten) joukossa. Valencia ja Baleriaarien saaristo ovat kielellisesti käytännössä katalaanialueita. Espanjan pahin painajainen onkin, että itsenäistynyt Katalonia vetäisi mukanaan Valencian ja Baleaarit uudeksi Aragoniaksi. Se johtaisi mahdollisesti myös Baskimaan ja Navarran itsenäistymiseen baskivaltioksi. Espanjan talous ei kestäisi tätä ja siksi Espanja tekee kaikkensa sen estääkseen!</p><p>&nbsp;</p><p>Ongelmaksi muodostuu, että keskushallinnon toimet vain ruokkivat itsenäistymisliikettä. Kastilialainen perintö tuntee vain voiman. Kasvottomien mellakkapoliisien väkivalta äänestämään meneviä rauhallisia siviilejä vastaan lisää nationalismin liekin roihua. Uskon, että Iberian niemimaan rajat piirretään uusiksi lähivuosikymmeninä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Espanjan kuningas Felipe piti tiistaina 3. lokakuuta puheen, jossa hän tuomitsi Katalonian johtajat ja sunnuntaina järjestetyn kansanäänestyksen itsehallintoalueen itsenäisyydestä. Felipen puhe heijastaa vanhaa kastilialaista keskushallintofetisismiä, jonka mukaan kaikki hallinto on keskitettävä Madridiin! Se on kuin tunkkainen tuulahdus katalonialaisten kansallisia vapauksia voimakkaasti sortanutta kenraali Francisco Francoakin aikaisemmilta ajoilta. Niiltä ajoilta, kun inkvisitio poltti ihmisiä roviolla uskonnon nimissä. Ajoilta, jolloin modernin kaltainen Espanja oli vain harvojen monarkkien märkä päiväuni.

 

Mistä tämä kriisi sitten johtuu? Yhtenäinen Espanja on varsin tuore käsite. Vielä 1100-luvulla Iberian niemimaa oli puoliksi pohjoisafrikkalaisten maurien hallitsema sulttaanikunta. Ainoastaan Pyreneiden juurella oli jäljellä länsigoottien valtakunnan raunioilla useita hajanaisia ruhtinas- ja kuningaskuntia. Niistä merkittävimmät olivat Aragonia, Katalonia, Valencia, Kastilia, Navarra ja Leon. Vuosikymmenien ja vuosisatojen kuluessa niistä muodostui neljä laajempaa  maata: Kastilia-Leon, Portugali, Navarran baskivaltio ja Aragonia. Tämä aika tunnetaan yleisesti nimellä reconquista.

 

Vuoteen 1470 mennessä maurien vallassa oli enää Granadan sulttaanikunta, pieni kaistale eteläisellä Välimeren rannalla. Kastilia-Leonista oli muodostunut mahtava ja sotilaallisesti vahva kuningaskunta. Välimerelle laajenemaan keskittyneen Aragonian kruunulle kuuluivat paitsi Aragonian, myös muun muassa Katalonian ja Valencian maakunnat ja Välimerellä Sardinia, Korsika ja Sisilia. Portugalista oli muodostumassa merkittävä merimahti ja nykyisten rajojensa muotouduttua se oli suunnannut katseensa Atlantille. Baskien maista muotoutui alueellinen toimija, joka oli usein vasallinomaisessa suhteessa Ranskaan.

 

Kastilia-Leon oli Iberian niemimaan vahvin kristillinen sotilaallinen toimija ja se vaikutti väkisinkin monarkin asemaan. Monarkkien valtaoikeudet olivat huomattavan itsevaltaiset verrattuna muihin. Aragoniassa monarkin edellytettiin toimivan lain mukaan ja baskien mukaan kuninkaan valtaoikeudet perustuvat "yhteiskuntasopimukseen" kansan ja monarkin välille. Kastilia-Leonissa monarkkien sallittiin olevan lain ja cortesin, parlamentin yläpuolella.

 

Palataan vuoteen 1470. Aragonian kruununperillinen Ferdinand oli mennyt naimisiin Kastilia-Leonin kruununperillisen Isabellan kanssa loppuvuonna 1469. Tästä voidaan aloittaa yhtenäisen Espanjan historia. Aragonian kruunu ja Kastilia-Leonin kruunut olivat personaaliunionissa keskenään, mutta silti itsehallinnollisia yksiköitä. Granada vallattiin vuonna 1492. Voimiensa tunnossa katoliset monarkit, rahoittivat Kolumbuksen löytöretket. Siitä alkoi Espanjan 1700-luvulle saakka kestänyt suurvalta-aika. Modernit rajat muodostuivat, kun Navarra vallattiin ja liitettiin osaksi kuningaskuntaa vuonna 1524.

 

Kuten todettu, mailla oli eroavaisuuksia. Kielet eriytyivät vuosisatojen mittaan ja niistä juontavat juurensa kolme nykyisistä niemimaan romaanisista kielistä: katalaani, espanja sekä portugali. Baskien kielellä ei ole tunnettuja kielisukulaisia.

 

Kaupankäyntiin keskittynyt Katalonia on ollut vauras jo tuhat vuotta. Sen sijaan 1000-luvun alussa Leon ja Kastilia olivat köyhiä. Ne alkoivat vaurastua vasta sotaretkillä maureja vastaan.

 

1500- ja 1600-luvuilla Espanja oli ylivoimaisesti mahtavin Euroopan valtio. Vuoteen 1520 mennessä Isabellen ja Ferdinandin pojanpoika Kaarle oli Euroopan mahtavin mies. Hän oli äitinsä, Johannan puolelta Espanjan kruununperillinen ja isänsä Filip Komean puolelta Itävallan Habsburgien kruununperillinen. Kun hänet kruunattiin keisariksi helmikuussa 1530, titteli oli komea: Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari ja Espanjan, Italian ja roomalaisten kuningas, Alankomaiden ruhtinas ja Burgundin herttua. Habsburgien perintömaat Keski-Euroopassa Kaarle jätti veljensä Ferdinandin hallittavaksi ja siirtyi pitämään hovia Espanjaan, jossa hänet tunnetaan nimellä Kaarle I. Historiaan hän on jäänyt keisari Kaarle V:nä.

 

Keisari jakoi valtakunnan myöhemmin veljensä ja poikansa kesken, joista ensimmäinen jatkoi perintömaiden hallitsijana ja keisarina poika Filipin saadessa Espanjan ja Burgundin alueet siirtomaineen. Tästä alkoi Habsburgien jakautuminen Espanjan ja Itävallan Habsburgeihin, joista jälkimmäiset olivat vallassa aina ensimmäisen maailmansodan loppuun asti.

 

Tilanne Iberian niemimaalla oli suurvalta-aikana varsin rauhallinen. Ongelmat alkoivat vuonna 1700, kun viimeinen Habsburg, Kaarle II kuoli ilman suoraa perillistä. Hän oli nimittänyt kuolinvuoteellaan Aurinkokuninkaan, Ludvig XIV toiseksi vanhimman pojanpojan Rankan prinssi Filipin perijäkseen. Tämä herätti huolta, mutta hallitsijan toive hyväksyttiin. Ranskan sekaantuminen asiaan kuitenkin laukaisi sodan vuonna 1702. Sota tunnetaan Espanjan perimyssotana. Siinä Habsburg, Itävallan arkkiherttua Kaarle julistautui Espanjan kruununperilliseksi ja aloitti sodan Ranskaa sekä Filipin Espanjaa vastaan.

 

Tässä vaiheessa sotaa alkaa ensimmäinen merkittävä hajautuminen modernin Espanjan historiassa. Kastilian kruunu tuki Filipiä ja Aragonian kruunu Kaarlea. Filipin tukena oli Kastilian lisäksi ainoastaan Ranska, kun taas Kaarle oli koonnut taakseen merkittävän liittouman, johon kuuluivat Englanti ja Skotlanti (vuodesta 1707 eteenpäin Iso-Britannia), Habsburgien koko mahti, Portugali, Hollannin tasavalta ja Preussin vastaperustettu kuningaskunta, pienempiä Savoyn ja Hannoverin valtioita unohtamatta.

 

Arkkiherttua Kaarle kruunattiin keisariksi vuonna 1711. Sota oli jatkunut pitkään varsin tuloksettomasti ja vuoteen 1714 mennessä, lähes kaikki Kaarlen liittolaiset olivat tehneet erillisrauhan. Sota päättyi hiljalleen ja Rastattin rauhassa Espanja luovuttaa Habsburgeille käytännössä kaikki Euroopan alueensa Iberian ulkopuolelta. Loppujen lopuksi ainoastaan Sardinia ja Baleriaarien saaristo jäi Espanjalle. Itävallan Habsburgit saavat Milanon, Sisilian ja Napolin kuningaskunnan Italian niemimaalta ja nykyisen Belgian.

 

Syyskuun 11. on katalaanien musta päivä. He jatkoivat Rastattin rauhan jälkeen sotaa Filipiä vastaan. Merkittävimpänä syynä oli Filipin haluttomuus jatkaa vanhan Aragonian erikoikeuksia. Ilman liittolaisia sota oli valmiiksi hävitty ja Barcelona antautui Filipin joukoille 11. syyskuuta vuonna 1714. Tämä on nykyisin Katalonian kansallispäivä. Vuosi on iskostunut merkittävästi katalaaninationalismiin. Katalonian oman jalkapallojoukkueen FC Barcelonan kannattajat huutavat pelikellon näyttäessä 17.14 "I-inde-independència". FC Barcelonasta muodostui merkittävä passiivisen vastarinnan symboli 1900-luvulla.

 

Aragonian kruunu lakkasi olemasta tuon jälkeen. Myös baskit pyrittiin alistamaan, mutta he saivat pidettyä itsehallintonsa. Muuten valta keskitettiin Madridiin. Katalaanit pitivät identiteettinsä, mistä ei kuitenkaan pidetty meteliä. Vasta 1800-luvulla ja nationalismin aikaan kansallistunne alkoi herätä. Kataloniassa jylläsi radikaalivasemmistolaisuus, tasavaltalaiset ja nationalistiset aatteet. Kun Bourbon-monarkit syöstiin vallasta vuonna 1931, Katalonia julistautui itsenäiseksi. Tämä ei kuitenkaan saanut paljon kannatusta. Vuonna 1932 Espanjan toinen tasavalta myönsi Katalonialle itsehallinnon, joka ei kestänyt pitkään.

 

Vuonna 1936 Kenraali Franco aloitti fasististen falangistien tuella kolme vuotta raivonneen sisällissodan. Barcelonasta muodostui tasavaltalaisten ja vasemmistolaisten keskus. Franco aloitti valtaan tullessaan suuret espanjalaistamistoimet ja katalaanin kielen käyttäminen kiellettiin. Francon toimet voidaan määritellä systemaattiseksi sorroksi. Se myös edustaa täydellisesti aikaisemmin mainitsemaani kastilialaista hallintokulttuuria.

 

Tilanne helpottui vuonna 1975, kun Franco kuoli. Franco oli valinnut seuraajakseen Bourbonin kuningassuvun vesan Juan Carlosin, joka kruunauksensa jälkeen kaikkia odotuksia vastaan aloitti demokratisointitoimet, joiden seurauksena Katalonialle myönnettiin itsehallinto. Katalaanin kieltä alettiin opettaa koulussa.

 

Katalonian koulujen opetussuunnitelma on hyvinkin kansallismielinen. Sen ja katalaaninkielen elpynyt käyttö ovat edesauttaneet itsenäistymistä kannattavien määrän kasvua. Muut syyt johtuvat lähihistoriasta, mutta niistä löytää paremmin tietoa esimerkiksi Janne Riitakorven erinomaisista blogeista.

 

Katalaaninationalistinen narratiivi on varsin yksiselitteinen: Kastilia (Espanja) miehittää Kataloniaa neljättäsataa vuotta! Espanjan hallituksen toimet vain vahvistavat tätä näkemystä. Kuningas Felipen puhe on tälle vain kruunu päähän. Katalonian itsehallinto nähdään ainoastaan Espanjan valtiovallan myöntämänä etuoikeutena, ei luonnollisena oikeutena. Felipen vaade uskollisuudesta kruunulle heijastaa tätä samaa ajattelumaailmaa. Se on suoraan perintöä Reconquistan Kastilia-Leonista!

 

Katalaanit kokevat olevansa yksi monesta kansakunnasta Iberian niemimaalla baskien, portugalilaisten ja kastilialaisten (espanjalaisten) joukossa. Valencia ja Baleriaarien saaristo ovat kielellisesti käytännössä katalaanialueita. Espanjan pahin painajainen onkin, että itsenäistynyt Katalonia vetäisi mukanaan Valencian ja Baleaarit uudeksi Aragoniaksi. Se johtaisi mahdollisesti myös Baskimaan ja Navarran itsenäistymiseen baskivaltioksi. Espanjan talous ei kestäisi tätä ja siksi Espanja tekee kaikkensa sen estääkseen!

 

Ongelmaksi muodostuu, että keskushallinnon toimet vain ruokkivat itsenäistymisliikettä. Kastilialainen perintö tuntee vain voiman. Kasvottomien mellakkapoliisien väkivalta äänestämään meneviä rauhallisia siviilejä vastaan lisää nationalismin liekin roihua. Uskon, että Iberian niemimaan rajat piirretään uusiksi lähivuosikymmeninä.

 

 

]]>
4 http://petterilohivesi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243874-kuningas-felipen-tunkkainen-puhe#comments Espanja Historia Katalonia Nationalismi Wed, 04 Oct 2017 04:45:00 +0000 Petteri Lohivesi http://petterilohivesi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243874-kuningas-felipen-tunkkainen-puhe
"Maahanmuuttokriittisyys" on porttihuume fasismiin http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243248-maahanmuuttokriittisyys-on-porttihuume-fasismiin <p>Toivoisin, että jokainen suomalainen lukisi vähintään <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005377766.html">tämän Hesarin jutun</a> ja mielellään myös New York Timesin <a href="https://www.nytimes.com/2017/09/19/opinion/alt-right-white-supremacy-undercover.html">yksityiskohtaisemman version</a>. Jutuissa kerrotaan, mitä kansainvälinen äärioikeisto tavoittelee, ja (etenkin NYT:in artikkelissa) miten salonkikelpoinen, maltillinen &quot;altlight&quot; on porttihuume kovaan fasismiin.</p><p>Meneillään on taistelu länsimaiden sielusta. Sen on voittamassa kansainvälisen fasismin uusin muoto, niinsanottu altright, ja sen maltillisempi mutta juuri siksi vaarallisempi porttihuume &quot;altlight&quot; - eli se liike, mikä Suomessa tunnetaan vaikkapa peitesanalla &quot;maahanmuuttokriittiset.&quot;</p><p>Viimeksi kun fasismi voitti isosti, seurauksena oli vähintään sata miljoonaa kuollutta. Fasismin nousu ja siitä seurannut maailmanjärjestyksen murtuminen on myös iso syy siihen, miksi Viipuri ei ole enää Suomen toiseksi suurin ja kaikkein kansainvälisin kaupunki, ja miksi minunkin sukulaisiani on sankarihaudoissa.</p><p>Kuten tämäkin juttu taas osoittaa, fasismin nykyisille kannattajille sen historia ei kuitenkaan ole mikään ongelma, vaan ominaisuus - suorastaan tavoitetila. Maltillisen julkisivun takana haudotaan ihan oikeasti ajatuksia, että satoja miljoonia uhreja vaativa rotusota ja toisinajattelijoiden sekä vääränväristen keskitysleirittäminen voisivat olla suorastaan toivottavia asioita. Iso osa ihmisiä on todella sitä mieltä, että Hitler oli merkittävä valtiomies.</p><p>Voin omalta osaltani vahvistaa, että tuossa artikkelissa esitetyt puheet ovat täyttä totta Suomessakin. Kymmenisen vuotta takaperin kaljoittelin satunnaisesti &quot;maahanmuuttokriittisten&quot; seurassa, mukaanlukien nyt tunnettujen poliitikkojen. Vaikka olin seurassa vieras ja siksi olisi voinut kuvitella, että sanomisia olisi ehkä varottu vähän, kuulin silti säännöllisesti juttuja vaikkapa siitä, miten Etelä-Afrikan rotusorto oli vain ihan oikein, ja miten ne uunituksetkaan eivät niin paha asia olleet oikeasti. Monesti tätä toki loivennettiin sitten sopivalla määrällä &quot;noh vitsi vitsi&quot;-lopetusta (ns. &quot;kännissä ja läpällä&quot;-puolustus). Kaikki &quot;maahanmuuttokriittiset&quot; eivät näitä juttuja ainakaan ääneen sanoneet, mutta kukaan ei myöskään niitä kritisoinut. Sama kuvio on toistunut siitä lähtien jatkuvasti: kaikki maahanmuuttokriittiset eivät ehkä ole rasisteja, mutta käytännössä kaikki heistä hyväksyvät rasistit ja rasismin, ja moni osallistuu aktiivisesti rasismin hyssyttelyyn.&nbsp;</p><p>Maahanmuuttopolitiikan kritisointi on oma asiansa, mutta nyt viimeistään olisi tärkeää ymmärtää, että &quot;maahanmuuttokriittisyys&quot; on käytännössä ihan jotain muuta kuin legitiimiä politiikan arvostelua. Se on mutatoitunut ajat sitten kaikenkattavaksi ajatusrakennelmaksi, jossa pahat asiat ovat toisen väristen, toisen uskoisten, &quot;vihervasemmistolaisten&quot; ja &quot;kulttuurimarxistien&quot; syytä.</p><p>Maahanmuuttokriittisyys ja muu &quot;altlight&quot; ovat porttihuume natsismiin; ne ovat ne fasismin kauniit, maltilliset kasvot. Kuten tuossa New York Timesin jutussa suoraan todetaan: tämä maltillisuus on tietoinen strategia, jolla yhteiskunnallista keskustelua pyritään hivuttamaan pikkuhiljaa kohti äärilaitaa. Meille on nyt todella vaarassa käydä kuten sammakoille kattilassa: lämpötila nousee niin hitaasti, ettemme tajua mitä on tapahtumassa ennen kuin on jo myöhäistä hypätä pois.&nbsp;</p><p>Toivoisin ihan oikeasti, että ihan jokainen toimisi aktiivisesti tätä kehitystä vastaan. Fasistit toivovat ehkä kaikkein eniten sitä, että me tavalliset ihmiset olisimme ihan hiljaa ja puhuisimme enintään &quot;kahdesta ääripäästä&quot;: kerta toisensa jälkeen vuodetut tiedot kertovat, että tämä &quot;kaksi ääripäätä&quot;-puhe on juuri tarkalleen sitä, mitä esimerkiksi rotusotaa aivan avoimesti lietsovat (kuten KKK:n johtajat Yhdysvalloissa) haluavat.&nbsp;</p><p>Hiljaisuus on näille tyypeille melkein yhtä hyvä asia kuin hyväksyntä, ja ympäripyöreät &quot;molempien puolien&quot; tuomitsemiset eivät siirrä keskusteluikkunaa mihinkään suuntaan. Tämä sopii erinomaisesti liikkeelle, joka on jo osoittanut kykynsä siirtää keskusteluikkunaa haluamaansa suuntaan.&nbsp;</p><p>Strategia myös toimii: tämän näkee vaikkapa siitä, että eduskuntapuolueen puheenjohtaja voi aivan avoimesti esittää keskitysleirejä saaristoon (keskitysleiri ei ole tässä yhteydessä natsittelua vaan vain eksakti termi sille, mitä Halla-aho on toistuvasti ehdottanut) ja tätä pidetään vain yhtenä poliittisena heittona muiden joukossa. Ymmärtäkää, ettei ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun tuollainen puhe ei kerta kaikkisesti olisi kuulunut poliitikolta kuultavien ehdotusten joukkoon!</p><p>Jos tätä kehitystä ei saada katkaistua, yhteiskunnallinen keskustelu tulee seuraavien vuosien kuluessa siirtymään koko ajan enemmän ja enemmän kohti äärioikeiston toiveita. Pikkuhiljaa rasismista tulee normalisoitua ja enintäänkin valitettavaa, jos ei hyväksyttyä - ja pikkuhiljaa alamme virittäytyä rotusotaan. &nbsp;&nbsp;</p><p>Vaikka täällä Suomessa ei ajauduttaisikaan etnisiin puhdistuksiin (joita monet kyllä ihan todella toivovat), fasismin voitto näkyisi aivan varmasti meilläkin. Ei tarvitse olla kovinkaan älykäs ennustaakseen, että jos sotaa ja voimaa ihannoiva liike pääsee valtaan esimerkiksi missään Euroopassa, niin seurauksena tulee olemaan - jälleen kerran - sota. Ja nykyaikana sodat ovat nopeita liikkumaan.&nbsp;</p><p>Terrorismi on äärettömän vähäinen turvallisuusuhka verrattuna siihen, että joutuisimme sotimaan edes yhden päivän ajan.&nbsp;</p><p>Tätä kirjoitusta saa jakaa, mutta voisi olla jopa parempi, että jakaisitte vaikkapa tuota Hesarin juttua omilla saatesanoillanne varustettuna.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Toivoisin, että jokainen suomalainen lukisi vähintään tämän Hesarin jutun ja mielellään myös New York Timesin yksityiskohtaisemman version. Jutuissa kerrotaan, mitä kansainvälinen äärioikeisto tavoittelee, ja (etenkin NYT:in artikkelissa) miten salonkikelpoinen, maltillinen "altlight" on porttihuume kovaan fasismiin.

Meneillään on taistelu länsimaiden sielusta. Sen on voittamassa kansainvälisen fasismin uusin muoto, niinsanottu altright, ja sen maltillisempi mutta juuri siksi vaarallisempi porttihuume "altlight" - eli se liike, mikä Suomessa tunnetaan vaikkapa peitesanalla "maahanmuuttokriittiset."

Viimeksi kun fasismi voitti isosti, seurauksena oli vähintään sata miljoonaa kuollutta. Fasismin nousu ja siitä seurannut maailmanjärjestyksen murtuminen on myös iso syy siihen, miksi Viipuri ei ole enää Suomen toiseksi suurin ja kaikkein kansainvälisin kaupunki, ja miksi minunkin sukulaisiani on sankarihaudoissa.

Kuten tämäkin juttu taas osoittaa, fasismin nykyisille kannattajille sen historia ei kuitenkaan ole mikään ongelma, vaan ominaisuus - suorastaan tavoitetila. Maltillisen julkisivun takana haudotaan ihan oikeasti ajatuksia, että satoja miljoonia uhreja vaativa rotusota ja toisinajattelijoiden sekä vääränväristen keskitysleirittäminen voisivat olla suorastaan toivottavia asioita. Iso osa ihmisiä on todella sitä mieltä, että Hitler oli merkittävä valtiomies.

Voin omalta osaltani vahvistaa, että tuossa artikkelissa esitetyt puheet ovat täyttä totta Suomessakin. Kymmenisen vuotta takaperin kaljoittelin satunnaisesti "maahanmuuttokriittisten" seurassa, mukaanlukien nyt tunnettujen poliitikkojen. Vaikka olin seurassa vieras ja siksi olisi voinut kuvitella, että sanomisia olisi ehkä varottu vähän, kuulin silti säännöllisesti juttuja vaikkapa siitä, miten Etelä-Afrikan rotusorto oli vain ihan oikein, ja miten ne uunituksetkaan eivät niin paha asia olleet oikeasti. Monesti tätä toki loivennettiin sitten sopivalla määrällä "noh vitsi vitsi"-lopetusta (ns. "kännissä ja läpällä"-puolustus). Kaikki "maahanmuuttokriittiset" eivät näitä juttuja ainakaan ääneen sanoneet, mutta kukaan ei myöskään niitä kritisoinut. Sama kuvio on toistunut siitä lähtien jatkuvasti: kaikki maahanmuuttokriittiset eivät ehkä ole rasisteja, mutta käytännössä kaikki heistä hyväksyvät rasistit ja rasismin, ja moni osallistuu aktiivisesti rasismin hyssyttelyyn. 

Maahanmuuttopolitiikan kritisointi on oma asiansa, mutta nyt viimeistään olisi tärkeää ymmärtää, että "maahanmuuttokriittisyys" on käytännössä ihan jotain muuta kuin legitiimiä politiikan arvostelua. Se on mutatoitunut ajat sitten kaikenkattavaksi ajatusrakennelmaksi, jossa pahat asiat ovat toisen väristen, toisen uskoisten, "vihervasemmistolaisten" ja "kulttuurimarxistien" syytä.

Maahanmuuttokriittisyys ja muu "altlight" ovat porttihuume natsismiin; ne ovat ne fasismin kauniit, maltilliset kasvot. Kuten tuossa New York Timesin jutussa suoraan todetaan: tämä maltillisuus on tietoinen strategia, jolla yhteiskunnallista keskustelua pyritään hivuttamaan pikkuhiljaa kohti äärilaitaa. Meille on nyt todella vaarassa käydä kuten sammakoille kattilassa: lämpötila nousee niin hitaasti, ettemme tajua mitä on tapahtumassa ennen kuin on jo myöhäistä hypätä pois. 

Toivoisin ihan oikeasti, että ihan jokainen toimisi aktiivisesti tätä kehitystä vastaan. Fasistit toivovat ehkä kaikkein eniten sitä, että me tavalliset ihmiset olisimme ihan hiljaa ja puhuisimme enintään "kahdesta ääripäästä": kerta toisensa jälkeen vuodetut tiedot kertovat, että tämä "kaksi ääripäätä"-puhe on juuri tarkalleen sitä, mitä esimerkiksi rotusotaa aivan avoimesti lietsovat (kuten KKK:n johtajat Yhdysvalloissa) haluavat. 

Hiljaisuus on näille tyypeille melkein yhtä hyvä asia kuin hyväksyntä, ja ympäripyöreät "molempien puolien" tuomitsemiset eivät siirrä keskusteluikkunaa mihinkään suuntaan. Tämä sopii erinomaisesti liikkeelle, joka on jo osoittanut kykynsä siirtää keskusteluikkunaa haluamaansa suuntaan. 

Strategia myös toimii: tämän näkee vaikkapa siitä, että eduskuntapuolueen puheenjohtaja voi aivan avoimesti esittää keskitysleirejä saaristoon (keskitysleiri ei ole tässä yhteydessä natsittelua vaan vain eksakti termi sille, mitä Halla-aho on toistuvasti ehdottanut) ja tätä pidetään vain yhtenä poliittisena heittona muiden joukossa. Ymmärtäkää, ettei ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun tuollainen puhe ei kerta kaikkisesti olisi kuulunut poliitikolta kuultavien ehdotusten joukkoon!

Jos tätä kehitystä ei saada katkaistua, yhteiskunnallinen keskustelu tulee seuraavien vuosien kuluessa siirtymään koko ajan enemmän ja enemmän kohti äärioikeiston toiveita. Pikkuhiljaa rasismista tulee normalisoitua ja enintäänkin valitettavaa, jos ei hyväksyttyä - ja pikkuhiljaa alamme virittäytyä rotusotaan.   

Vaikka täällä Suomessa ei ajauduttaisikaan etnisiin puhdistuksiin (joita monet kyllä ihan todella toivovat), fasismin voitto näkyisi aivan varmasti meilläkin. Ei tarvitse olla kovinkaan älykäs ennustaakseen, että jos sotaa ja voimaa ihannoiva liike pääsee valtaan esimerkiksi missään Euroopassa, niin seurauksena tulee olemaan - jälleen kerran - sota. Ja nykyaikana sodat ovat nopeita liikkumaan. 

Terrorismi on äärettömän vähäinen turvallisuusuhka verrattuna siihen, että joutuisimme sotimaan edes yhden päivän ajan. 

Tätä kirjoitusta saa jakaa, mutta voisi olla jopa parempi, että jakaisitte vaikkapa tuota Hesarin juttua omilla saatesanoillanne varustettuna. 

]]>
91 http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243248-maahanmuuttokriittisyys-on-porttihuume-fasismiin#comments Äärioikeisto Fasismi Historia Maahanmuuttokriittisyys Fri, 22 Sep 2017 07:48:47 +0000 Janne Korhonen http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243248-maahanmuuttokriittisyys-on-porttihuume-fasismiin
Lainsäädäntömme pohja ei ole kristinuskossa http://oskarikorhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241263-lainsaadantomme-pohja-ei-ole-kristinuskossa <p>Kansalaispuolueen puheenjohtaja Sami Kilpeläinen kirjoittaa blogitekstissään <a href="http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241206-kristillisia-arvoja-tulisi-kunnioittaa-kouluissa-ja-paivakodeissa">kristillisistä arvoista, evoluution opetuksesta ja suomalaisen oikeusjärjestyksen arvopohjasta</a>. Kilpeläinen on jo saanut huutia evoluutiota koskevista mielipiteistään, mutta on tarpeen oikaista vielä tämäkin väite:</p><p><em>&quot;Lainsäädäntömme pohja on kristinuskossa ja Raamatun kymmenessä käskyssä.&quot;</em></p><p>Oikeusjärjestelmämme perustan kristilliseksi väittämiseen ei riitä yksinomaan se, että oikeusjärjestyksemme on toki monilta kohdin yhteensopiva kristinuskon kanssa tai että rikoslaissamme mainitaan Jumala.</p><p>Eurooppalainen sivistys ja oikeuselämä ovat kukoistaneet jo pitkään ennen kristinuskoa ja Raamattua.&nbsp; Eurooppalainen oikeushistoria on myös erottamaton osa suomalaisen oikeuden historiaa; onhan oikeutemme ja oikeustieteemme ollut pitkälti ruotsalaista ja saksalaista perua. Vaikka suomalaisen oikeusjärjestyksen historialliseksi alkupisteeksi käsitettäisiinkin vasta vuoden 1919 hallitusmuoto, ei sekään eksplisiittisesti sitoutunut kristilliseen arvopohjaan.</p><p>Romaanis-germaanisten oikeusjärjestelmien ajatukselliset juuret ovat suurilta osin antiikin roomalaisessa oikeudessa ja oikeustieteessä. Rooman valtakunnan romahtamisen jälkeen tuo oikeusajattelu säilyi läpi keskiajan sekä perinteissä että myöhemmän, konkreettisen reseption kautta, kun vuosisadoiksi kadonneet antiikin juristien kirjoitukset löydettiin uudelleen.</p><p>Kristillinen moraali on vaikuttanut oikeuteen, mutta ei yksinoikeudella; sen valtakaudella oikeuden ja oikeustieteen kehittymiseen on vaikuttanut muun muassa myös valistusajan humanismi ja rationalistinen luonnonoikeus. Tästä tunnetuin esimerkki lie Ranskan suuri vallankumous.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansalaispuolueen puheenjohtaja Sami Kilpeläinen kirjoittaa blogitekstissään kristillisistä arvoista, evoluution opetuksesta ja suomalaisen oikeusjärjestyksen arvopohjasta. Kilpeläinen on jo saanut huutia evoluutiota koskevista mielipiteistään, mutta on tarpeen oikaista vielä tämäkin väite:

"Lainsäädäntömme pohja on kristinuskossa ja Raamatun kymmenessä käskyssä."

Oikeusjärjestelmämme perustan kristilliseksi väittämiseen ei riitä yksinomaan se, että oikeusjärjestyksemme on toki monilta kohdin yhteensopiva kristinuskon kanssa tai että rikoslaissamme mainitaan Jumala.

Eurooppalainen sivistys ja oikeuselämä ovat kukoistaneet jo pitkään ennen kristinuskoa ja Raamattua.  Eurooppalainen oikeushistoria on myös erottamaton osa suomalaisen oikeuden historiaa; onhan oikeutemme ja oikeustieteemme ollut pitkälti ruotsalaista ja saksalaista perua. Vaikka suomalaisen oikeusjärjestyksen historialliseksi alkupisteeksi käsitettäisiinkin vasta vuoden 1919 hallitusmuoto, ei sekään eksplisiittisesti sitoutunut kristilliseen arvopohjaan.

Romaanis-germaanisten oikeusjärjestelmien ajatukselliset juuret ovat suurilta osin antiikin roomalaisessa oikeudessa ja oikeustieteessä. Rooman valtakunnan romahtamisen jälkeen tuo oikeusajattelu säilyi läpi keskiajan sekä perinteissä että myöhemmän, konkreettisen reseption kautta, kun vuosisadoiksi kadonneet antiikin juristien kirjoitukset löydettiin uudelleen.

Kristillinen moraali on vaikuttanut oikeuteen, mutta ei yksinoikeudella; sen valtakaudella oikeuden ja oikeustieteen kehittymiseen on vaikuttanut muun muassa myös valistusajan humanismi ja rationalistinen luonnonoikeus. Tästä tunnetuin esimerkki lie Ranskan suuri vallankumous.

]]>
36 http://oskarikorhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241263-lainsaadantomme-pohja-ei-ole-kristinuskossa#comments Arvot Historia Kristinusko lainsäädäntö Uskonto Sun, 13 Aug 2017 17:30:20 +0000 Oskari Korhonen http://oskarikorhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241263-lainsaadantomme-pohja-ei-ole-kristinuskossa
Putin politikoi historialla http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241057-putin-politikoi-historialla <p>Venäläiskoulut saivat viime lukukaudella uudet historiankirjat. Valikointi näkyy sisällöissä. 1900-luvun tapahtumia on katseltu Venäjällä viime vuosina uusin linssein. Presidentti Vladimir Putin on arvioinut toista maailmansotaa ja neuvostojohtaja Josif Stalinin tekoja sanoin, jotka ovat hämmästyttäneet ja kummastuttaneet meitä pieniä länsimaalaisia kulkijoita. Koulukirjoja suurempi vaara Venäjän nuorisolle on kuitenkin valtion jokapäiväinen propaganda.</p><p>Moskovan Carnegie-instituutissa työskentelevän tutkija Andrei Kolesnikovin mukaan historialla politikoiminen on Putinilla johtamisen väline. Presidentti yksinkertaistaa historian kulkua, korostaa sen voitokkuutta ja luo rituaaleja sen ympärille. Suurin osa venäläisistä jakaa näkemyksen voittoisasta, kunniakkaasta menneisyydestä.&nbsp;</p><p>Kolesnikov uskoo, että Stalinin ihannoinnin nousun ja Putinin ihailun välillä on linkki. Stalin symboloi kunniakasta menneisyyttä ja Putin (enemmän tai vähemmän) kunniakasta nykyisyyttä. Kolesnikovin mukaan Venäjällä on yleistynyt näkemys, jonka mukaan Stalin teki veriset valintansa pakon edessä.</p><p>Kesäkuun lopulla moskovalainen oikeustieteen yliopisto ripusti seinälleen Stalinin muistolaatan. Venäjän johto ei selvästi tuominnut muistolaattaa, mikä kertoo teon hiljaisesta hyväksynnästä.</p><p>Toisin on naapureissa. Vaikka harva sitä meillä enää muistaa, Venäjä edelleen tosiallisesti miehittää osia Georgiasta, Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa. Niin Neuvostoliiton maineen hiipumisella kuin itsenäisen Georgian ja Venäjän huonoilla suhteilla lienee osuutensa siihen, että Stalinin maine on Georgiassa 2010-luvulla entisestäänkin huonontunut. Gorin torilla sijainnut patsas on poistettu, ja siellä sijaitsevaa kotimuseota ollaan tiettävästi muuttamassa Stalinin uhrien museoksi.</p><p>Sen sijaan venäläiset nimesivät Stalinin maailmanhistorian merkittävimmäksi henkilöksi Levada-keskuksen kyselyssä. Toiseksi sijoittui presidentti Vladimir Putin.&nbsp;Jollain kolkolla tavalla se on linjassa kaiken kanssa mitä Venäjältä nykyään kuulee: naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, homovainoja, toisinajattelijoiden vangitsemista, tiedotusvälineiden sensurointia ja lakkauttamista, toimittajien tappamista ja niin edelleen. Stalin on poissa, mutta hänen perintönsä on liiankin elävä. On surullista että entinen sivistysmaa on mennyt viimeiset 17 vuotta takapakkia, mutta minkäs me sille voimme.</p><ul></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäläiskoulut saivat viime lukukaudella uudet historiankirjat. Valikointi näkyy sisällöissä. 1900-luvun tapahtumia on katseltu Venäjällä viime vuosina uusin linssein. Presidentti Vladimir Putin on arvioinut toista maailmansotaa ja neuvostojohtaja Josif Stalinin tekoja sanoin, jotka ovat hämmästyttäneet ja kummastuttaneet meitä pieniä länsimaalaisia kulkijoita. Koulukirjoja suurempi vaara Venäjän nuorisolle on kuitenkin valtion jokapäiväinen propaganda.

Moskovan Carnegie-instituutissa työskentelevän tutkija Andrei Kolesnikovin mukaan historialla politikoiminen on Putinilla johtamisen väline. Presidentti yksinkertaistaa historian kulkua, korostaa sen voitokkuutta ja luo rituaaleja sen ympärille. Suurin osa venäläisistä jakaa näkemyksen voittoisasta, kunniakkaasta menneisyydestä. 

Kolesnikov uskoo, että Stalinin ihannoinnin nousun ja Putinin ihailun välillä on linkki. Stalin symboloi kunniakasta menneisyyttä ja Putin (enemmän tai vähemmän) kunniakasta nykyisyyttä. Kolesnikovin mukaan Venäjällä on yleistynyt näkemys, jonka mukaan Stalin teki veriset valintansa pakon edessä.

Kesäkuun lopulla moskovalainen oikeustieteen yliopisto ripusti seinälleen Stalinin muistolaatan. Venäjän johto ei selvästi tuominnut muistolaattaa, mikä kertoo teon hiljaisesta hyväksynnästä.

Toisin on naapureissa. Vaikka harva sitä meillä enää muistaa, Venäjä edelleen tosiallisesti miehittää osia Georgiasta, Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa. Niin Neuvostoliiton maineen hiipumisella kuin itsenäisen Georgian ja Venäjän huonoilla suhteilla lienee osuutensa siihen, että Stalinin maine on Georgiassa 2010-luvulla entisestäänkin huonontunut. Gorin torilla sijainnut patsas on poistettu, ja siellä sijaitsevaa kotimuseota ollaan tiettävästi muuttamassa Stalinin uhrien museoksi.

Sen sijaan venäläiset nimesivät Stalinin maailmanhistorian merkittävimmäksi henkilöksi Levada-keskuksen kyselyssä. Toiseksi sijoittui presidentti Vladimir Putin. Jollain kolkolla tavalla se on linjassa kaiken kanssa mitä Venäjältä nykyään kuulee: naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, homovainoja, toisinajattelijoiden vangitsemista, tiedotusvälineiden sensurointia ja lakkauttamista, toimittajien tappamista ja niin edelleen. Stalin on poissa, mutta hänen perintönsä on liiankin elävä. On surullista että entinen sivistysmaa on mennyt viimeiset 17 vuotta takapakkia, mutta minkäs me sille voimme.

    ]]>
    52 http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241057-putin-politikoi-historialla#comments EU ja Venäjä Georgia Historia Josif Stalin Presidentti Putin Tue, 08 Aug 2017 19:02:55 +0000 Mika Lamminpää http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241057-putin-politikoi-historialla
    ILO:n 106. yleiskokous (osa 3) http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240757-ilon-106-yleiskokous-osa-3 <p><strong>ILO:n historiaa Kari Tapiolan kertomana (osa2)</strong></p><p>Hallitukset ovat aina pyrkineet hallitsemaan työntekijäjärjestöjä. Toisen maailmansodan Italiassa Mussolinilla oli kevyt kontrolli työntekijäjärjestöihin. Natsisaksassa Hitler otti heti työntekijäjärjestöt omaan kontrollin alle. Hitler lähetti natseja edustavan järjestönsä ILO:n konferenssiin, mutta ILO ei hyväksynyt sitä työntekijöiden edustajaksi. Tämän jälkeen Saksa vetäytyi ILO:sta ja teki tämän myös kaikkien miehittämiensä maiden osalta. Saksan toimesta työntekijäjärjestöjen sorto yleistyi Euroopassa, ja ILO päätettiin siirtää toisen maailmansodan ajaksi Kanadan Montrealiin. Näin ILO selvisi, sillä Sveitsi oli keskellä Natsisaksan hallitsemaa Eurooppaa ja eristyksissä, jolloin kokouksien järjestäminen Genevessä oli muutenkin käytännössä mahdotonta.</p><p>Vaikka Natsisaksan vallan alla ei ollut kunnollista kolmikantaa tai työntekijäedustusta miehitetyistä maista, niin maanpaossa olevat ammattiyhdistysaktiivit, sekä Ranskan ja Britannian alusmaat pystyivät silti osallistumaan kokouksiin. Sodanaikaisissa kokouksissa keskusteltiin sosiaalisista asioista ja ehdotettiin että sodan jälkeiseen rauhanaikaan pitää tehdä kolmikantainen suunnitelma. Näin syntyi <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Declaration_of_Philadelphia">Philadelphian julistus</a>, josta tuli yksi ILO:n perussopimuksia. Siinä tunnustettiin ilmaisun ja järjestäytymisen vapaus, sekä ettei työ ole hyödyke, vaan että sen takana on ihmisiä joilla on oikeuksia. Toisen maailmansodan jälkeinen Euroopan jälleenrakennus perustui siis hyvään kolmikantaiseen hallintoon ja yhteiseen sosiaaliseen dialogiin.</p><p>Jos haluat hoitaa kunnolla taloutta, niin täytyy hallinnoida hyvin myös työntekijöitä. Vuonna 1985 päätettiin, että Euroopan sisämarkkinoille pääsy edellytti kolmikantaa. Silloisen Euroopan unionin komission puheenjohtaja Jacques Delors tiedosti, että ilman kolmikantaista sosiaalista dialogia, ei markkinoiden vapauttamisen taakse saataisi työntekijöitä mukaan. Kun nykyään puhutaan kolmikannasta, niin se tarkoittaa sosiaalista dialogia.</p><p>Neuvostoliiton jäsenyys ILO:ssa herätti paljon kysymyksiä järjestäytymisvapaudesta ja pakkotyöstä. Kylmän sodan jälkeen oli paljon maita, joissa ei oltu aikanaan perustettu kolmikantaisia elimiä länsimaiden tapaan. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen tämmöiset kolmikantaiset elimet piti kuitenkin yhtäkkiä perustaa, ja niin työntekijöiden kuin työnantajienkin piti järjestäytyä. Silloin työnantajaliitot olivat sitä, ettei näissä entisissä itäblokin maissa tarvita työntekijäliittoja.</p><p>Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ILO luotiin kaventamaan ihmisten välisiä sosiaalisia oikeuksia ja toisen maailmansodan jälkeen sitä käytettiin oikeudenmukaiseen jälleenrakentamiseen, mutta kylmän sodan jälkeiseen aikaan sille ei suunniteltu roolia sosiaalisien oikeuksien näkökulmasta. Tämä on yksi syy, miksi entisissä itäblokin maissa vallan pääsivätkin kaappaamaan markkinafundamentalistit. Tämän jälkeen oli monta vuotta sellainen tilanne, jossa hyvin moni edustaja työnantajien puolelta kyseenalaisti tarvitaanko koko ILO:ta enää mihinkään. Työnantajapuolella ajateltiin, että kun taistelu kommunisteja vastaan on voitettu, niin haluttiin käyttää ILO:ta ennemminkin työntekijöiden oikeuksien heikentämiseen. Tämä oli uhka koko ILO:n tulevaisuudelle. Pian tämän keskustelun jälkeen aukesivat markkinat myös Kiinaan ja Kaukoitään. Tämän jälkeen käsissä olivat taas jälleen ne perimmäiset perusasiat, joille koko ILO aikanaan perustettiin; lapsityön ja orjatyön kieltäminen sekä naisten asema työelämässä.</p><p>Alkukankeuksien jälkeen monet näistä maista ovat ratifioineet monia ILO:n sopimuksia, koska huomattiin, ettei se niin vaikeaa ja pelottavaa olekaan. Tarve kolmikantaiselle sosiaaliselle dialogille on yhä kuitenkin vielä olemassa. Työnantajien ja hallituksien kanssa keskustellaan työlaista ja työntekijöiden oikeuksien suojelemisesta, mutta jotkut poliitikot ajattelevat, että työlain pitäisi ennemminkin suojella investoijia ja työnantajia. Viimekädessä kyse on kuitenkin työntekijöiden perusoikeuksista, kuten järjestäytymisvapaudesta ja neuvotteluoikeudesta omiin työehtoihinsa. Ilman maakohtaisia ammattiliittoja ei ole aitoa kolmikantaa, eivätkä työnantajat tarvitse ILO:ta samalla tavalla kuin työntekijät tarvitsevat. Tämän johdosta sosiaalinen dialogi, eli kolmikanta, on työntekijöiden oikeuksien puolustamiseksi välttämätöntä.</p><p>Työnantajille on tällä hetkellä &rdquo;annettu&rdquo; kaikkea vastustavan rooli, ja heitä on vaikea saada siitä &rdquo;roolista&rdquo; pois. ILO:n heikoin lenkki onkin tällä hetkellä työnantajat, koska heiltä puuttuu eräänlainen johtajuus ja johdonmukaisuus, koska siellä sekoittuvat yrityksien ja liittojen asiat keskenään. Työnantajien riveissä on tahoja, jotka eivät enää haluaisi olla työnantajien edustajia, vaan suoraan yrityksien edustajia. Asia on tällä hetkellä ratkaistu niin, että yrityksille tarjotaan suoria palveluita. Yritykset haluaisivat neuvotella työehdoista suoraan ILO:n kanssa, mutta työnantajat eivät halua, että he pääsevät suoraan sellaisenaan osallistumaan kokouksiin, vaan työnantajat haluavat olla eräänlaisia portinvartijoita kokoukseen vietäville asioille. Työnantajien sisäiselle hajaannukselle ja eripuralle on huono hetki juuri nyt, kun ollaan tekemässä suuria päätöksiä tulevaisuudesta, jotka koskevat meitä kaikkia. Näistä vähimpänä ei tule ilmastonmuutoksen mukana tuomat haasteet.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ILO:n historiaa Kari Tapiolan kertomana (osa2)

    Hallitukset ovat aina pyrkineet hallitsemaan työntekijäjärjestöjä. Toisen maailmansodan Italiassa Mussolinilla oli kevyt kontrolli työntekijäjärjestöihin. Natsisaksassa Hitler otti heti työntekijäjärjestöt omaan kontrollin alle. Hitler lähetti natseja edustavan järjestönsä ILO:n konferenssiin, mutta ILO ei hyväksynyt sitä työntekijöiden edustajaksi. Tämän jälkeen Saksa vetäytyi ILO:sta ja teki tämän myös kaikkien miehittämiensä maiden osalta. Saksan toimesta työntekijäjärjestöjen sorto yleistyi Euroopassa, ja ILO päätettiin siirtää toisen maailmansodan ajaksi Kanadan Montrealiin. Näin ILO selvisi, sillä Sveitsi oli keskellä Natsisaksan hallitsemaa Eurooppaa ja eristyksissä, jolloin kokouksien järjestäminen Genevessä oli muutenkin käytännössä mahdotonta.

    Vaikka Natsisaksan vallan alla ei ollut kunnollista kolmikantaa tai työntekijäedustusta miehitetyistä maista, niin maanpaossa olevat ammattiyhdistysaktiivit, sekä Ranskan ja Britannian alusmaat pystyivät silti osallistumaan kokouksiin. Sodanaikaisissa kokouksissa keskusteltiin sosiaalisista asioista ja ehdotettiin että sodan jälkeiseen rauhanaikaan pitää tehdä kolmikantainen suunnitelma. Näin syntyi Philadelphian julistus, josta tuli yksi ILO:n perussopimuksia. Siinä tunnustettiin ilmaisun ja järjestäytymisen vapaus, sekä ettei työ ole hyödyke, vaan että sen takana on ihmisiä joilla on oikeuksia. Toisen maailmansodan jälkeinen Euroopan jälleenrakennus perustui siis hyvään kolmikantaiseen hallintoon ja yhteiseen sosiaaliseen dialogiin.

    Jos haluat hoitaa kunnolla taloutta, niin täytyy hallinnoida hyvin myös työntekijöitä. Vuonna 1985 päätettiin, että Euroopan sisämarkkinoille pääsy edellytti kolmikantaa. Silloisen Euroopan unionin komission puheenjohtaja Jacques Delors tiedosti, että ilman kolmikantaista sosiaalista dialogia, ei markkinoiden vapauttamisen taakse saataisi työntekijöitä mukaan. Kun nykyään puhutaan kolmikannasta, niin se tarkoittaa sosiaalista dialogia.

    Neuvostoliiton jäsenyys ILO:ssa herätti paljon kysymyksiä järjestäytymisvapaudesta ja pakkotyöstä. Kylmän sodan jälkeen oli paljon maita, joissa ei oltu aikanaan perustettu kolmikantaisia elimiä länsimaiden tapaan. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen tämmöiset kolmikantaiset elimet piti kuitenkin yhtäkkiä perustaa, ja niin työntekijöiden kuin työnantajienkin piti järjestäytyä. Silloin työnantajaliitot olivat sitä, ettei näissä entisissä itäblokin maissa tarvita työntekijäliittoja.

    Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ILO luotiin kaventamaan ihmisten välisiä sosiaalisia oikeuksia ja toisen maailmansodan jälkeen sitä käytettiin oikeudenmukaiseen jälleenrakentamiseen, mutta kylmän sodan jälkeiseen aikaan sille ei suunniteltu roolia sosiaalisien oikeuksien näkökulmasta. Tämä on yksi syy, miksi entisissä itäblokin maissa vallan pääsivätkin kaappaamaan markkinafundamentalistit. Tämän jälkeen oli monta vuotta sellainen tilanne, jossa hyvin moni edustaja työnantajien puolelta kyseenalaisti tarvitaanko koko ILO:ta enää mihinkään. Työnantajapuolella ajateltiin, että kun taistelu kommunisteja vastaan on voitettu, niin haluttiin käyttää ILO:ta ennemminkin työntekijöiden oikeuksien heikentämiseen. Tämä oli uhka koko ILO:n tulevaisuudelle. Pian tämän keskustelun jälkeen aukesivat markkinat myös Kiinaan ja Kaukoitään. Tämän jälkeen käsissä olivat taas jälleen ne perimmäiset perusasiat, joille koko ILO aikanaan perustettiin; lapsityön ja orjatyön kieltäminen sekä naisten asema työelämässä.

    Alkukankeuksien jälkeen monet näistä maista ovat ratifioineet monia ILO:n sopimuksia, koska huomattiin, ettei se niin vaikeaa ja pelottavaa olekaan. Tarve kolmikantaiselle sosiaaliselle dialogille on yhä kuitenkin vielä olemassa. Työnantajien ja hallituksien kanssa keskustellaan työlaista ja työntekijöiden oikeuksien suojelemisesta, mutta jotkut poliitikot ajattelevat, että työlain pitäisi ennemminkin suojella investoijia ja työnantajia. Viimekädessä kyse on kuitenkin työntekijöiden perusoikeuksista, kuten järjestäytymisvapaudesta ja neuvotteluoikeudesta omiin työehtoihinsa. Ilman maakohtaisia ammattiliittoja ei ole aitoa kolmikantaa, eivätkä työnantajat tarvitse ILO:ta samalla tavalla kuin työntekijät tarvitsevat. Tämän johdosta sosiaalinen dialogi, eli kolmikanta, on työntekijöiden oikeuksien puolustamiseksi välttämätöntä.

    Työnantajille on tällä hetkellä ”annettu” kaikkea vastustavan rooli, ja heitä on vaikea saada siitä ”roolista” pois. ILO:n heikoin lenkki onkin tällä hetkellä työnantajat, koska heiltä puuttuu eräänlainen johtajuus ja johdonmukaisuus, koska siellä sekoittuvat yrityksien ja liittojen asiat keskenään. Työnantajien riveissä on tahoja, jotka eivät enää haluaisi olla työnantajien edustajia, vaan suoraan yrityksien edustajia. Asia on tällä hetkellä ratkaistu niin, että yrityksille tarjotaan suoria palveluita. Yritykset haluaisivat neuvotella työehdoista suoraan ILO:n kanssa, mutta työnantajat eivät halua, että he pääsevät suoraan sellaisenaan osallistumaan kokouksiin, vaan työnantajat haluavat olla eräänlaisia portinvartijoita kokoukseen vietäville asioille. Työnantajien sisäiselle hajaannukselle ja eripuralle on huono hetki juuri nyt, kun ollaan tekemässä suuria päätöksiä tulevaisuudesta, jotka koskevat meitä kaikkia. Näistä vähimpänä ei tule ilmastonmuutoksen mukana tuomat haasteet.

    ]]>
    0 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240757-ilon-106-yleiskokous-osa-3#comments Historia Ilo Kylmäsota Orjatyö YK Thu, 03 Aug 2017 03:00:00 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240757-ilon-106-yleiskokous-osa-3
    ILO:n 106. yleiskokous (osa 2) http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240756-ilon-106-yleiskokous-osa-2 <p><strong>ILO:n historiaa Kari Tapiolan kertomana (osa1)</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Harva tuntee <a href="http://www.ts.fi/viihde/1074108497/60+vuotta+huomenna+Huomaamaton+mies+huipulta">Suomalaisen suurmiehen Kari Tapiolan</a>. ILO:lla ja hänellä pitkä yhteinen historia, jossa Tapiola eteni aina ILO:n johtotehtäviin saakka. Yli 70 vuotiaan miehen maailmanparantamisen halusta kertoo paljon se, että vielä eläkepäivilläänkään hän ei malta olla vain sivusta seuraajana, koska oli taas mukana seuraamassa vuotuista ILO:n yleiskokousta. Kari Tapiolalla on myös pitkä historia <a href="http://geneveskolan.org/index.php/fi/">Genévekoulun</a> kanssa. Hän tapasi ensimmäisen kurssin 1974 ja jälkeen hän on tavannut kaikki kurssit. Kun häntä pyydettiin kolme vuotta sitten puhumaan Genévekoululaisille, niin hän päätti kertoa työn tulevaisuudesta. Myöhemmin tämä on ollut jopa yksi yleiskokouksen aiheista, joten kurssilaiset ovat varmasti saaneet ajankohtaista tietoa asioista.</p><p>Kun puhutaan ILO:sta, niin täytyy puhua myös kolmikannan historiasta. Tieto auttaa näkemään asioita ja koko ILO:n organisaation eri tavalla. Jos ei tiedä mistä se on tullut, niin ei tiedä mihin se on menossa. Tämä tulee selväksi viimeistään seuraavan historiankertomuksen jälkeen.</p><p>Ensimmäisen maailmansodan jälkeisissä Versaillesin rauhanneuvotteluissa yksi kolmesta vaatimuksesta oli kansainvälinen työlaki. Kun sovitaan maantieteellisistä kysymyksistä, niin samalla sovitaan myös työtä koskevista pelisäännöistä. Vaikka kansainvälisellä työlailla oli jo ennen tätä sata vuotinen historia, niin tämä oli silti monille vaikea ymmärtää. Transatlanttisen orjakaupan hävittäminen sai huomaamaan, että yhtälailla voidaan keskustella myös muistakin työelämän oikeuksista, jotka aina viimekädessä liittyvät ihmisoikeuksiin.</p><p>Ensimmäinen argumentti työelämän säännöistä keskustelemiselle oli vuonna 1830 Britanniassa liian pitkät työpäivät ja lapsityövoima. Keskusteluissa oli myös maiden välinen kilpailu toisiaan vastaan yötyöllä, joka muistutti ennemminkin maiden välistä kilpajuoksua kohti umpikujaa ja seinää. Sopimisen tarkoituksena on välttää epätervettä kilpailua tarjoamalla kaikille samanlaisia kansainvälisiä työlakeja. Samoihin aikoihin perustettiin myös ensimmäisiä ammattiliittoja. Lakko-oikeudesta puhuttiin koko 1800-luvun ajan. Tuohon aikaan Saksassa Otto von Bismarck teki työlainsäädäntöä, mutta hän teki sen vain kontrolloidakseen sosialisteja. Työlainsäädäntö on ollut aina keino vähentää vallankumouksellisia ajatuksia. Karl Marxin teorioissa ei tarvittu työlakia, koska niissä työntekijöiden vallankumouksen jälkeen kaikki valta on jo työntekijöillä.</p><p>Vuonna 1919 oli kysymys työlaista ja kolmikantaa koskeva sopimus oli silloin jo kolme vuotta vanha. Aikaisemmin ihmiset olivat marssineet lapsityövoimaa vastaan, mutta ei koskaan kolmikannan puolesta. Vuonna 1916 miehet taistelivat ensimmäisen maailmansodan rintamilla ja valtioiden rahat menivät sotimiseen, jonka vuoksi naiset joutuivat tekemään töitä kotimaassa huonoilla palkoilla. Tämän vuoksi Ranskassa ja Englannissa lakkoiltiin huonoja työehtoja vastaan. Tuolloin ymmärrettiin, että elintasolle pitää olla joku minimitaso. Silloin tehtiin sopimus ammattiliittojen kanssa, että työnantaja yrittää kohdella työntekijöitä paremmin loppu sodan ajan. Kunhan sodan läpi mentäisi näin sovitusti, niin ammattiliitot saavat paikan päätöksientekopöydissä. Ammattiliitot suostuivat tähän ja nykymuotoisen kolmikannan historia alkoi sotien jälkeen.</p><p>Silloinen komissio loi kolmikantaisen mallin kansainvälisiin kysymyksiin liittyen. Pari vuotta aiemmin tapahtunut Venäjän vallankumouksen leviäminen pelotti länsimaissa. Ajateltiin että sama tapahtuu muualla ja ajateltiin että tarvitaan neuvotteluelin jotta yhteiskunnallinen rauha voidaan säilyttää. Silloin tulivat nykyiset voimasuhteet ILO:n kolmikantaan. Aluksi haluttiin antaa yksi ääni hallituksille, työnantajille ja työntekijöille. Mutta hallitusten nikotellessa asiaa, löytyi kompromissi hallituksien 50 prosentista, työntekijöiden 25 prosentista ja työnantajien 25 prosentista. Kenelläkään ei ole yksinään päätäntävaltaa, vaan aina tarvitaan vähintäänkin kaksi päättämään asioista.</p><p>Tämä ei ollut kuitenkaan pelkkä byrokraattinen kokous, vaan pala historiaa, jonka pohjalta rakennettiin kolmiportainen rakenne jossa kunnioitetaan kansainvälistä työlainsäädäntöä. Ensimmäinen taso on se, että kolmikantaisesti ILO:ssa säädetään kansainvälistä lainsäädäntöä. Toinen taso on se, että miten se säädetään kansalliseen lainsäädäntöön kansallisen kolmikannan, eli sosiaalisen dialogin kautta. Kolmas taso on se, että lopulta työntekijäliitto ja työnantajaliitto yhdessä neuvottelevat kansallisella tasolla miten tämä sovelletaan käytännössä työpaikan tasolle. Tämä takaa samalla sen, että työntekijät saavat kansallisellakin tasolla neuvotteluoikeuden heitä koskeviin asioihin. Tässä valtioiden tehtävä on auttaa liittoja ja antaa kaikki tarvittava apu osallistumisprosessissa.</p><p>Neuvostoliitto piti aikanaan kolmikantaa outona, eivätkä he halunneet osallistua ILO:n kokouksiin. Vuonna 1945 Neuvostoliitto yritti lopettaa ILO:n toiminnan. Kommunistiset maat liittoutuivat asian taakse, ja yrittivät siirtää ILO:n suoraan osaksi YK:ta. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että kaikki työelämää koskevat kysymykset olisivat olleet pelkästään valtioiden keskenään neuvoteltavia asioita ilman kolmikantaa. Onneksi muut maat halusivat toisen maailmansodan jälkeen pitää kolmikantaisen ILO:n erillisenä elimenä, ja keskustelu ILO:n lakkauttamisesta loppui kun nykyinen YK perustettiin myöhemmin samana vuonna. Kari Tapiolan mukaan tämä oli ILO:n olemassa olon suurin uhka koko sen tähän astisen historian aikana.</p><p>Työnantajat perustivat kansainvälisen työnantajien järjestön vuonna 1920, kun sille huomattiin olevan tarvetta ILO:n kokouksissa. Työnantajat pelkäsivät ILO:ta aluksi &rdquo;troijan hevoseksi&rdquo;, mutta huomasivat myöhemmin, että ehkä he voivat helpommin sopia työntekijöiden kanssa suoraan joistakin asioista ilman että valtiot puuttuvat siihen sen kummemmin. Pääasiallisesti kolmikantaa oli ennen lähes ainoastaan vain ILO:ssa. Tanskassa, Ranskassa ja USA:ssa oli kyllä, mutta Ruotsissa vasta vuoden 1938 jälkeen ja Suomessa vuoden 1940 talvisota loi tälle tarpeen, kun miehet olivat rintamalla ja naiset kotopuolessa töissä.</p><p>&nbsp;</p><p>***Historiakertomuksen toinen osa huomenna***</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ILO:n historiaa Kari Tapiolan kertomana (osa1)

     

    Harva tuntee Suomalaisen suurmiehen Kari Tapiolan. ILO:lla ja hänellä pitkä yhteinen historia, jossa Tapiola eteni aina ILO:n johtotehtäviin saakka. Yli 70 vuotiaan miehen maailmanparantamisen halusta kertoo paljon se, että vielä eläkepäivilläänkään hän ei malta olla vain sivusta seuraajana, koska oli taas mukana seuraamassa vuotuista ILO:n yleiskokousta. Kari Tapiolalla on myös pitkä historia Genévekoulun kanssa. Hän tapasi ensimmäisen kurssin 1974 ja jälkeen hän on tavannut kaikki kurssit. Kun häntä pyydettiin kolme vuotta sitten puhumaan Genévekoululaisille, niin hän päätti kertoa työn tulevaisuudesta. Myöhemmin tämä on ollut jopa yksi yleiskokouksen aiheista, joten kurssilaiset ovat varmasti saaneet ajankohtaista tietoa asioista.

    Kun puhutaan ILO:sta, niin täytyy puhua myös kolmikannan historiasta. Tieto auttaa näkemään asioita ja koko ILO:n organisaation eri tavalla. Jos ei tiedä mistä se on tullut, niin ei tiedä mihin se on menossa. Tämä tulee selväksi viimeistään seuraavan historiankertomuksen jälkeen.

    Ensimmäisen maailmansodan jälkeisissä Versaillesin rauhanneuvotteluissa yksi kolmesta vaatimuksesta oli kansainvälinen työlaki. Kun sovitaan maantieteellisistä kysymyksistä, niin samalla sovitaan myös työtä koskevista pelisäännöistä. Vaikka kansainvälisellä työlailla oli jo ennen tätä sata vuotinen historia, niin tämä oli silti monille vaikea ymmärtää. Transatlanttisen orjakaupan hävittäminen sai huomaamaan, että yhtälailla voidaan keskustella myös muistakin työelämän oikeuksista, jotka aina viimekädessä liittyvät ihmisoikeuksiin.

    Ensimmäinen argumentti työelämän säännöistä keskustelemiselle oli vuonna 1830 Britanniassa liian pitkät työpäivät ja lapsityövoima. Keskusteluissa oli myös maiden välinen kilpailu toisiaan vastaan yötyöllä, joka muistutti ennemminkin maiden välistä kilpajuoksua kohti umpikujaa ja seinää. Sopimisen tarkoituksena on välttää epätervettä kilpailua tarjoamalla kaikille samanlaisia kansainvälisiä työlakeja. Samoihin aikoihin perustettiin myös ensimmäisiä ammattiliittoja. Lakko-oikeudesta puhuttiin koko 1800-luvun ajan. Tuohon aikaan Saksassa Otto von Bismarck teki työlainsäädäntöä, mutta hän teki sen vain kontrolloidakseen sosialisteja. Työlainsäädäntö on ollut aina keino vähentää vallankumouksellisia ajatuksia. Karl Marxin teorioissa ei tarvittu työlakia, koska niissä työntekijöiden vallankumouksen jälkeen kaikki valta on jo työntekijöillä.

    Vuonna 1919 oli kysymys työlaista ja kolmikantaa koskeva sopimus oli silloin jo kolme vuotta vanha. Aikaisemmin ihmiset olivat marssineet lapsityövoimaa vastaan, mutta ei koskaan kolmikannan puolesta. Vuonna 1916 miehet taistelivat ensimmäisen maailmansodan rintamilla ja valtioiden rahat menivät sotimiseen, jonka vuoksi naiset joutuivat tekemään töitä kotimaassa huonoilla palkoilla. Tämän vuoksi Ranskassa ja Englannissa lakkoiltiin huonoja työehtoja vastaan. Tuolloin ymmärrettiin, että elintasolle pitää olla joku minimitaso. Silloin tehtiin sopimus ammattiliittojen kanssa, että työnantaja yrittää kohdella työntekijöitä paremmin loppu sodan ajan. Kunhan sodan läpi mentäisi näin sovitusti, niin ammattiliitot saavat paikan päätöksientekopöydissä. Ammattiliitot suostuivat tähän ja nykymuotoisen kolmikannan historia alkoi sotien jälkeen.

    Silloinen komissio loi kolmikantaisen mallin kansainvälisiin kysymyksiin liittyen. Pari vuotta aiemmin tapahtunut Venäjän vallankumouksen leviäminen pelotti länsimaissa. Ajateltiin että sama tapahtuu muualla ja ajateltiin että tarvitaan neuvotteluelin jotta yhteiskunnallinen rauha voidaan säilyttää. Silloin tulivat nykyiset voimasuhteet ILO:n kolmikantaan. Aluksi haluttiin antaa yksi ääni hallituksille, työnantajille ja työntekijöille. Mutta hallitusten nikotellessa asiaa, löytyi kompromissi hallituksien 50 prosentista, työntekijöiden 25 prosentista ja työnantajien 25 prosentista. Kenelläkään ei ole yksinään päätäntävaltaa, vaan aina tarvitaan vähintäänkin kaksi päättämään asioista.

    Tämä ei ollut kuitenkaan pelkkä byrokraattinen kokous, vaan pala historiaa, jonka pohjalta rakennettiin kolmiportainen rakenne jossa kunnioitetaan kansainvälistä työlainsäädäntöä. Ensimmäinen taso on se, että kolmikantaisesti ILO:ssa säädetään kansainvälistä lainsäädäntöä. Toinen taso on se, että miten se säädetään kansalliseen lainsäädäntöön kansallisen kolmikannan, eli sosiaalisen dialogin kautta. Kolmas taso on se, että lopulta työntekijäliitto ja työnantajaliitto yhdessä neuvottelevat kansallisella tasolla miten tämä sovelletaan käytännössä työpaikan tasolle. Tämä takaa samalla sen, että työntekijät saavat kansallisellakin tasolla neuvotteluoikeuden heitä koskeviin asioihin. Tässä valtioiden tehtävä on auttaa liittoja ja antaa kaikki tarvittava apu osallistumisprosessissa.

    Neuvostoliitto piti aikanaan kolmikantaa outona, eivätkä he halunneet osallistua ILO:n kokouksiin. Vuonna 1945 Neuvostoliitto yritti lopettaa ILO:n toiminnan. Kommunistiset maat liittoutuivat asian taakse, ja yrittivät siirtää ILO:n suoraan osaksi YK:ta. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että kaikki työelämää koskevat kysymykset olisivat olleet pelkästään valtioiden keskenään neuvoteltavia asioita ilman kolmikantaa. Onneksi muut maat halusivat toisen maailmansodan jälkeen pitää kolmikantaisen ILO:n erillisenä elimenä, ja keskustelu ILO:n lakkauttamisesta loppui kun nykyinen YK perustettiin myöhemmin samana vuonna. Kari Tapiolan mukaan tämä oli ILO:n olemassa olon suurin uhka koko sen tähän astisen historian aikana.

    Työnantajat perustivat kansainvälisen työnantajien järjestön vuonna 1920, kun sille huomattiin olevan tarvetta ILO:n kokouksissa. Työnantajat pelkäsivät ILO:ta aluksi ”troijan hevoseksi”, mutta huomasivat myöhemmin, että ehkä he voivat helpommin sopia työntekijöiden kanssa suoraan joistakin asioista ilman että valtiot puuttuvat siihen sen kummemmin. Pääasiallisesti kolmikantaa oli ennen lähes ainoastaan vain ILO:ssa. Tanskassa, Ranskassa ja USA:ssa oli kyllä, mutta Ruotsissa vasta vuoden 1938 jälkeen ja Suomessa vuoden 1940 talvisota loi tälle tarpeen, kun miehet olivat rintamalla ja naiset kotopuolessa töissä.

     

    ***Historiakertomuksen toinen osa huomenna***

    ]]>
    0 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240756-ilon-106-yleiskokous-osa-2#comments Ensimmäinen Maailmansota Historia Ihmisoikeudet Ilo YK Wed, 02 Aug 2017 03:00:00 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240756-ilon-106-yleiskokous-osa-2
    Nuorisoyhtiön perustajien työ on kantanut hyvin hedelmää http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239164-nuorisoyhtion-perustajien-tyo-on-kantanut-hyvin-hedelmaa <p><strong>Hyvä juhlaväki</strong></p><p>Lämmin kiitos Kauhavan kaupungille ja Kauhava-seuralle kutsusta tulla puhumaan Kalan torpan perinteiseen juhannusjuhlaan. Hienoa on se, että näin Suomen lipun päivänä ja isänmaan 100-vuotisjuhlavuonna, saamme yhdessä kokoontua täällä suomalaisen nuorisoseuraliikkeen konkreettisella syntymäpaikalla.</p><p>Suomessa elettiin 1800-luvulla vahvaa kansallisen heräämisen aikaa. Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana kuulunut maa sai vuonna 1860 oman rahan markan ja suomen kieli sai virallisen kielen aseman vuonna 1863.</p><p>Kirjallisuudessa ja kulttuurissa suomalaisten identiteettiä ja juuria oli rakennettu Elias Lönnrotin, Sakari Topeliuksen, Johan Ludvig Runebergin ja Aleksis Kiven toimesta.</p><p>Nuorisoseuraliikkeen perustaminen oli osa tuota samaa kansallista heräämistä. Nuorisoseura-aatteen synty ja kasvu on useisiin muihin tässä maassa edelleen tänä päivänä vaikuttaviin aatteisiin nähden erityislaatuinen. Se kasvoi ja sai voimansa kansan syvistä riveistä &ndash; nuorten ihmisen omista pohdinnoista ja käytännön teoista.</p><p>Laihialainen Juho Hietanen kirjoitti keväällä 1881 Vaasan lehdessä nuorisoaatteesta. Lainaan tässä kohtaa ministeri Jaakko Nummisen tekstiä Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran ensimmäisistä vuosikymmenistä kertovasta kirjasta: &quot;Hietanen ei voinut uskoa, &#39;ettei Suomen nuoriso voisi miehen tavoin luopua kansallemme vahingollisista tavoista ja kunnioittaen esi-isiämme pyrkiä sille kannalle, että heistäkin kerran olisi Maallemme kunniaa. Perätkää yksityisten ja Yleisten sivistysrientojen tilaa, niin kyllin huomaatte, et&#39;ei suomalaisen nuorison saa isänmaansa onnen valtajuurta, nuorison tapojen, heittää huolettomuuteen...<br />Hupaista olisi nähdä ja kuulla nuorison panevan toimeen siveellisiä huvituksia, harrastavan tieteitä ja kirjallisuutta, ja innolla isänmaan rakkaudesta kansallisuutemme eduksi toimivan.<br />On kuitenkin melkein mahdotonta yksinäisen henkilön ruveta seuraamaan siveellisiä tapoja, jonka vuoksi jonkunlaiset yhdistykset ovat ihan välttämättömiä...&quot;</p><p>Samaan aikaan, kun Hietanen kirjoitti lehdessä nuorisoyhdistysten tarpeellisuudesta, vastaavia pohdintoja olivat Kauhavalla käyneet Matti Sippola sekä Jyväskylässä lyseossa opiskelleet kauhavalaiset Juho Heikki Kala ja Yrjö Näykki. Numminen arvelee nuorisoseurajärjestön Yhteisön voima &ndash;teoksessa, että nuorisoyhdistyksen perustaminen oli tullut ensi kerran puheeksi todennäköisesti Sippolan ja lyseolaisten kesken joululoman aikaan vuodenvaihteessa 1880-81, minkä jälkeen Sippola oli 28.2.1881 kuntakokouksen yhteydessä keskustellut nimismiehen ja muutamien muiden henkilöiden kanssa sen perustamisesta. Hietasen kirjoitukset maaliskuussa Vaasan lehdessä eivät siis olleet kauhavalaisten lähtökohtana, vaan ajatus lähti omista pohdinnoista. Toki, kuten Numminen toteaa, on todennäköistä, että Hietasen kirjoitukset keväällä 1881 antoivat innostusta kauhavalaisille, sillä Vaasan lehti tuli Juho Kalalle Jyväskylään ja hän oli itsekin kyseisen lehden Jyväskylän kirjeenvaihtaja.</p><p><strong>Arvoisat kuulijat,</strong></p><p>Kalan torpalla Kauhavan nuorisoyhtiötä olivat perustamassa Matti Sippola, Juho Heikki Kala, Yrjö Näykki, Kustaa Pernaa ja Kustaa Fräntilä, jotka allekirjoittivat perustamiskokouksen pöytäkirjan. Nuorisoyhtiön perustamisessa on huomionarvoista sekin, että perustajat olivat Sippolaa lukuunottamatta parikymppisiä nuoria.</p><p>Nuorisoyhtiö toimi perustamisensa jälkeen hieman yli kaksi vuotta, kunnes sen toiminta hiipui, kun elämä vei perustaja- ja muita aktiiveja eteenpäin opiskeluihin tai työhön. Tiedä häntä, osasivatko Kalan torpalla kokoontuneet nuoret arvata, että heidän perustamastaan yhtiöstä kasvaa laajan ja vaikuttavan kansanliikkeen siemen?</p><p>Kauhavalta suureksi kansanliikkeeksi versonneella nuorisoseuraliikkeellä on ollut tärkeä asema nuorten sivistämisessä ja kasvattamisessa &quot;hyviksi ihmisiksi ja kunnon kansalaisiksi&quot;, kuten järjestön aatteellinen isä Santeri Alkio totesi. Seurojen toiminta oli alkuvuosikymmeninä oikeastaan kokonaisvaltaista kansalaiskasvatusta &ndash; seurat järjestivät lukupiirejä, kokosivat kirjastoja, järjestivät keskustelu- ja väittelytilaisuuksia, puhekilpailuja, liikunta-, musiikki- ja näytelmätoimintaa sekä iltamia. Nuorisoseurat ja niiden aktiivit olivat myös perustamassa kansanopistoja, pankkeja, sanomalehtiä ja osuustoimintaliikkeitä. Etelä-Pohjanmaalla &ndash; täällä Kauhavan seudullakin - on useiden nykyisin aktiivisesti toimivien urheilu- ja liikuntaseurojen, kuorojen tai soittokuntien sekä yritysten perustamissanat lausuttu paikallisen nuorisoseuran kokouksessa tai ne ovat lähteneet alkuun nuorisoseuran harrastusryhminä. Aiempia sukupolvia on tässä kohtaa kiitettävä siitä aatteen palosta ja sivistämisen tahdosta, joka kannusti heitä rakentamaan ja rahoittamaan yhteiseksi hyväksi seurantaloja, kirjastoja ja kansanopistoja.</p><p>Kauhavan seudulla oli 136 vuotta sitten merkittävä rooli nuorisoseurojen käytännön toiminnan alkamisessa, ja vaikka nuorisoyhtiön aktiivinen toimintakausi jäi lyhyeksi, ei toiminta kuitenkaan hiipunut. Alueelta nousi useita maakunnallisia ja valtakunnallisiakin nuorisoseuravaikuttajia.</p><p>Yksi nuorisoseura- ja jääkäriliikkeen sekä kirjallisuuden ja politiikan vaikuttajista 1900-luvun alkupuolella oli Ylihärmässä syntynyt Artturi Leinonen. Tärkein ja olennaisin asia on kuitenkin se, että nuorisoseuratyö on ajan haasteista huolimatta edelleen hyvin vireää tällä alueella, ehkä vireintä koko maakunnassa.</p><p>Leinosen läheinen työtoveri Santeri Alkio oli sitä mieltä, että jokainen nuorisoseuraan liittynyt piti saada tuntemaan itsensä &quot;jäseneksi, jolla on jotain merkitystä&quot;. Nuorisoseurat olivat Alkion mielestä pienoisyhteiskuntia, joissa nuoriso voi oppia myöhemmin elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja &ndash; aktivoitua yhdessä oppimiseen, yhdessä tekemiseen ja keskinäiseen toveruuteen. Nuorten ja kansan sivistäminen olivat hänen mukaansa avaimia siihen, että Suomi ja suomalaiset voisivat ottaa kohtalon omiin käsiinsä &ndash; itsenäistyä.</p><p>Suomen viettäessä itsenäisyytensä 100. vuotisjuhlaa, voi kysyä, mikä on tältä paikalta liikkeelle lähteneen nuorisoseuraliikkeen tehtävä tänään? Tampereen aluetieteen emeritusprofessori Lauri Hautamäki on todennut, että nuorisoseuraliike on ollut ja on edelleen tärkein maaseudun ja maakuntien yhteisöllisyyden ja yhteisöjen rakentajista sekä elinvoiman säilyttäjistä. Seurat taloineen ovat usein kylien ja pitäjien asukkaille tärkeitä yhdyssiteitä, joissa ihmiset pääsevät tuomaan esiin luovuuttaan (näytelmät), yhteisöllisyyttä (kylätapahtumat) ja osallistumaan elinympäristön kehittämiseen (kylä- tai ympäristöhankkeet). Seurojen talot ovat usein kylien ja taajamien sydämiä, jotka toimivat myös muiden yhdistysten, kansalaisopistojen ja muiden kokoontumisten ja juhlien pitopaikkoina yhdistäen ihmiset yhteisen päämäärän taakse. Kauhavan seudunkin nuorisoseurat tunnetaan maakunnassa ja kauempanakin näytelmistään (Härmänkylän NS esimerkkinä) tai tapahtumistaan (Valehtelun SM-kisat Kortesjärven Ylikylän NS).</p><p><strong>Hyvät kuulijat,</strong></p><p>Suomen Nuorisoseurat ry:llä on tänään hieman yli 40&nbsp;000 jäsentä koko maassa. Etelä-Pohjanmaalla järjestöllä on vahva jalansija. Nuorisoseura on lakeuksilla liike, missä jäsenet osallistuvat aktiivisesti lähiseuransa toimintaan, mutta myös kotiseudun ja maakunnan kehittämiseen yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa.</p><p>Ihmisten elämää leimaa kiire, joka johtanut siihen, että elämä on suorittamista ja normien täyttämistä - säntäilyä paikasta toiseen. Ihmisten asenteet ovat koventumassa - taloudelliset arvot, työurien pidentäminen ja suvaitsemattomuus tuntuvat jyräävän alleen yhteisöllisyyden ja tasa-arvon &ndash; tärkeämpää näyttää olevan oma etu ja oma mielipide sen sijaan, että kuunneltaisiin toisiakin mielipiteitä tai annettaisiin heikommalle omastaan. Yhteiskunnallisia ja koulutuksen palveluita keskitetään taajamiin ja maakuntakeskuksiin tai isommassa mittakaavassa Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin.</p><p>Suomen 100-vuotisjuhlavuoden teema on &quot;Yhdessä&quot;. Se on oivallinen kiteytys siitä, mitä tämä maa, me suomalaiset ja yhteiskunta, tarvitsee. Yhdessä tekemistä, yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä entistä enemmän.</p><p>Nuorisoseurat on tehnyt työtä juhlavuoden teeman hengessä koko historiansa ajan. Se on ylisukupolvinen liike, sillä seurojen ja seurojen talojen siipien suojassa eri-ikäiset - lapset, nuoret, aikuiset ja seniorit - voivat yhdistää voimiaan näytelmien teossa, tapahtumien järjestämisessä, harrastusten ohjaamisessa ja monessa muussa tekemisessä.</p><p>Seuroissa on tilaa ihmisen kasvulle, pysähtymiselle, omien kykyjen ja taitojen sekä luovuuden esiin nostamiselle, ja mikä tärkeintä yhteisöllisyyden ja ihmisten keskinäisen ymmärryksen rakentamiselle. Se on sitä kansan sivistämistä ja isänmaallisen mielen edistämistä, jota ensimmäiset nuorisoseuralaisetkin ajoivat. Sama tehtävä, mutta toiminnan muodot ja tarttumispinnat ovat hieman muuttuneet historian aikana.</p><p>Maakunta- ja soteuudistusten jyllätessä on todennäköistä, että ihmisten on yhdessä otettava vastuuta oman elinympäristönsä elinvoiman ja palveluiden tuottamisesta, tähän esimerkiksi nuorisoseurat ovat yksi oivallinen kanava ja kuten liikkeen historiasta voi huomata, siitä on jo kokemustakin.</p><p><strong>Hyvät ystävät,</strong></p><p>Nuorisoseurassa on tilaa kaikenlaisille ihmisille ja näkemyksille. Yhdessä tehden ja alhaalta ylöspäin rakentaen sekä uudistuen Kalan torpalta lähtenyt nuorisoseuraliike on elänyt näin kauan. Nuorisoseurojen monipuolisuus ja kansanlähtöisyys on ollut menestystekijä, joka liikettä on kantanut kaikki vuosikymmenet ja uskon, että kantaa myös tulevaisuudessa.</p><p>Meidän tulisi tässä ajassa pitää yllä kansansivistyksen ihannetta - jokaisella on oikeus toteuttaa itseään kykyjensä mukaan. Ihmisen henkiselle kasvulle on tarjottava monipuolisia virikkeitä ja tätä itsekasvatusta on yhteisön tuettava. Isänmaallista mieltä yhteiskunnassa on edistettävä niin, että me oppisimme suvaitsemaan ja hyväksymään erilaisuuden ja toisenlaiset kulttuuritaustat &ndash; luoden näin uudenlaista isänmaallisuutta ja rakentamaan ihmisille valmiuksia toimia yhä enemmän ja enemmän kansainvälistyvässä maailmassa. Niin, että jokainen kokee olevansa sellainen yhteiskunnan jäsen, jolla ja jonka elämällä on merkitystä.</p><p>Kalan torpalla kokoontuneiden Kauhavan Nuorisoyhtiön perustajien työ on kantanut runsaasti hedelmää. Kiitos.</p><p><em><strong>Suomen Nuorisoseurat ry:n valtuuston puheenjohtajan<br />Tuomas Koivuniemen puhe Kalan Torpalla Juhannuksena 23.6.2017</strong></em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hyvä juhlaväki

    Lämmin kiitos Kauhavan kaupungille ja Kauhava-seuralle kutsusta tulla puhumaan Kalan torpan perinteiseen juhannusjuhlaan. Hienoa on se, että näin Suomen lipun päivänä ja isänmaan 100-vuotisjuhlavuonna, saamme yhdessä kokoontua täällä suomalaisen nuorisoseuraliikkeen konkreettisella syntymäpaikalla.

    Suomessa elettiin 1800-luvulla vahvaa kansallisen heräämisen aikaa. Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana kuulunut maa sai vuonna 1860 oman rahan markan ja suomen kieli sai virallisen kielen aseman vuonna 1863.

    Kirjallisuudessa ja kulttuurissa suomalaisten identiteettiä ja juuria oli rakennettu Elias Lönnrotin, Sakari Topeliuksen, Johan Ludvig Runebergin ja Aleksis Kiven toimesta.

    Nuorisoseuraliikkeen perustaminen oli osa tuota samaa kansallista heräämistä. Nuorisoseura-aatteen synty ja kasvu on useisiin muihin tässä maassa edelleen tänä päivänä vaikuttaviin aatteisiin nähden erityislaatuinen. Se kasvoi ja sai voimansa kansan syvistä riveistä – nuorten ihmisen omista pohdinnoista ja käytännön teoista.

    Laihialainen Juho Hietanen kirjoitti keväällä 1881 Vaasan lehdessä nuorisoaatteesta. Lainaan tässä kohtaa ministeri Jaakko Nummisen tekstiä Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran ensimmäisistä vuosikymmenistä kertovasta kirjasta: "Hietanen ei voinut uskoa, 'ettei Suomen nuoriso voisi miehen tavoin luopua kansallemme vahingollisista tavoista ja kunnioittaen esi-isiämme pyrkiä sille kannalle, että heistäkin kerran olisi Maallemme kunniaa. Perätkää yksityisten ja Yleisten sivistysrientojen tilaa, niin kyllin huomaatte, et'ei suomalaisen nuorison saa isänmaansa onnen valtajuurta, nuorison tapojen, heittää huolettomuuteen...
    Hupaista olisi nähdä ja kuulla nuorison panevan toimeen siveellisiä huvituksia, harrastavan tieteitä ja kirjallisuutta, ja innolla isänmaan rakkaudesta kansallisuutemme eduksi toimivan.
    On kuitenkin melkein mahdotonta yksinäisen henkilön ruveta seuraamaan siveellisiä tapoja, jonka vuoksi jonkunlaiset yhdistykset ovat ihan välttämättömiä..."

    Samaan aikaan, kun Hietanen kirjoitti lehdessä nuorisoyhdistysten tarpeellisuudesta, vastaavia pohdintoja olivat Kauhavalla käyneet Matti Sippola sekä Jyväskylässä lyseossa opiskelleet kauhavalaiset Juho Heikki Kala ja Yrjö Näykki. Numminen arvelee nuorisoseurajärjestön Yhteisön voima –teoksessa, että nuorisoyhdistyksen perustaminen oli tullut ensi kerran puheeksi todennäköisesti Sippolan ja lyseolaisten kesken joululoman aikaan vuodenvaihteessa 1880-81, minkä jälkeen Sippola oli 28.2.1881 kuntakokouksen yhteydessä keskustellut nimismiehen ja muutamien muiden henkilöiden kanssa sen perustamisesta. Hietasen kirjoitukset maaliskuussa Vaasan lehdessä eivät siis olleet kauhavalaisten lähtökohtana, vaan ajatus lähti omista pohdinnoista. Toki, kuten Numminen toteaa, on todennäköistä, että Hietasen kirjoitukset keväällä 1881 antoivat innostusta kauhavalaisille, sillä Vaasan lehti tuli Juho Kalalle Jyväskylään ja hän oli itsekin kyseisen lehden Jyväskylän kirjeenvaihtaja.

    Arvoisat kuulijat,

    Kalan torpalla Kauhavan nuorisoyhtiötä olivat perustamassa Matti Sippola, Juho Heikki Kala, Yrjö Näykki, Kustaa Pernaa ja Kustaa Fräntilä, jotka allekirjoittivat perustamiskokouksen pöytäkirjan. Nuorisoyhtiön perustamisessa on huomionarvoista sekin, että perustajat olivat Sippolaa lukuunottamatta parikymppisiä nuoria.

    Nuorisoyhtiö toimi perustamisensa jälkeen hieman yli kaksi vuotta, kunnes sen toiminta hiipui, kun elämä vei perustaja- ja muita aktiiveja eteenpäin opiskeluihin tai työhön. Tiedä häntä, osasivatko Kalan torpalla kokoontuneet nuoret arvata, että heidän perustamastaan yhtiöstä kasvaa laajan ja vaikuttavan kansanliikkeen siemen?

    Kauhavalta suureksi kansanliikkeeksi versonneella nuorisoseuraliikkeellä on ollut tärkeä asema nuorten sivistämisessä ja kasvattamisessa "hyviksi ihmisiksi ja kunnon kansalaisiksi", kuten järjestön aatteellinen isä Santeri Alkio totesi. Seurojen toiminta oli alkuvuosikymmeninä oikeastaan kokonaisvaltaista kansalaiskasvatusta – seurat järjestivät lukupiirejä, kokosivat kirjastoja, järjestivät keskustelu- ja väittelytilaisuuksia, puhekilpailuja, liikunta-, musiikki- ja näytelmätoimintaa sekä iltamia. Nuorisoseurat ja niiden aktiivit olivat myös perustamassa kansanopistoja, pankkeja, sanomalehtiä ja osuustoimintaliikkeitä. Etelä-Pohjanmaalla – täällä Kauhavan seudullakin - on useiden nykyisin aktiivisesti toimivien urheilu- ja liikuntaseurojen, kuorojen tai soittokuntien sekä yritysten perustamissanat lausuttu paikallisen nuorisoseuran kokouksessa tai ne ovat lähteneet alkuun nuorisoseuran harrastusryhminä. Aiempia sukupolvia on tässä kohtaa kiitettävä siitä aatteen palosta ja sivistämisen tahdosta, joka kannusti heitä rakentamaan ja rahoittamaan yhteiseksi hyväksi seurantaloja, kirjastoja ja kansanopistoja.

    Kauhavan seudulla oli 136 vuotta sitten merkittävä rooli nuorisoseurojen käytännön toiminnan alkamisessa, ja vaikka nuorisoyhtiön aktiivinen toimintakausi jäi lyhyeksi, ei toiminta kuitenkaan hiipunut. Alueelta nousi useita maakunnallisia ja valtakunnallisiakin nuorisoseuravaikuttajia.

    Yksi nuorisoseura- ja jääkäriliikkeen sekä kirjallisuuden ja politiikan vaikuttajista 1900-luvun alkupuolella oli Ylihärmässä syntynyt Artturi Leinonen. Tärkein ja olennaisin asia on kuitenkin se, että nuorisoseuratyö on ajan haasteista huolimatta edelleen hyvin vireää tällä alueella, ehkä vireintä koko maakunnassa.

    Leinosen läheinen työtoveri Santeri Alkio oli sitä mieltä, että jokainen nuorisoseuraan liittynyt piti saada tuntemaan itsensä "jäseneksi, jolla on jotain merkitystä". Nuorisoseurat olivat Alkion mielestä pienoisyhteiskuntia, joissa nuoriso voi oppia myöhemmin elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja – aktivoitua yhdessä oppimiseen, yhdessä tekemiseen ja keskinäiseen toveruuteen. Nuorten ja kansan sivistäminen olivat hänen mukaansa avaimia siihen, että Suomi ja suomalaiset voisivat ottaa kohtalon omiin käsiinsä – itsenäistyä.

    Suomen viettäessä itsenäisyytensä 100. vuotisjuhlaa, voi kysyä, mikä on tältä paikalta liikkeelle lähteneen nuorisoseuraliikkeen tehtävä tänään? Tampereen aluetieteen emeritusprofessori Lauri Hautamäki on todennut, että nuorisoseuraliike on ollut ja on edelleen tärkein maaseudun ja maakuntien yhteisöllisyyden ja yhteisöjen rakentajista sekä elinvoiman säilyttäjistä. Seurat taloineen ovat usein kylien ja pitäjien asukkaille tärkeitä yhdyssiteitä, joissa ihmiset pääsevät tuomaan esiin luovuuttaan (näytelmät), yhteisöllisyyttä (kylätapahtumat) ja osallistumaan elinympäristön kehittämiseen (kylä- tai ympäristöhankkeet). Seurojen talot ovat usein kylien ja taajamien sydämiä, jotka toimivat myös muiden yhdistysten, kansalaisopistojen ja muiden kokoontumisten ja juhlien pitopaikkoina yhdistäen ihmiset yhteisen päämäärän taakse. Kauhavan seudunkin nuorisoseurat tunnetaan maakunnassa ja kauempanakin näytelmistään (Härmänkylän NS esimerkkinä) tai tapahtumistaan (Valehtelun SM-kisat Kortesjärven Ylikylän NS).

    Hyvät kuulijat,

    Suomen Nuorisoseurat ry:llä on tänään hieman yli 40 000 jäsentä koko maassa. Etelä-Pohjanmaalla järjestöllä on vahva jalansija. Nuorisoseura on lakeuksilla liike, missä jäsenet osallistuvat aktiivisesti lähiseuransa toimintaan, mutta myös kotiseudun ja maakunnan kehittämiseen yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa.

    Ihmisten elämää leimaa kiire, joka johtanut siihen, että elämä on suorittamista ja normien täyttämistä - säntäilyä paikasta toiseen. Ihmisten asenteet ovat koventumassa - taloudelliset arvot, työurien pidentäminen ja suvaitsemattomuus tuntuvat jyräävän alleen yhteisöllisyyden ja tasa-arvon – tärkeämpää näyttää olevan oma etu ja oma mielipide sen sijaan, että kuunneltaisiin toisiakin mielipiteitä tai annettaisiin heikommalle omastaan. Yhteiskunnallisia ja koulutuksen palveluita keskitetään taajamiin ja maakuntakeskuksiin tai isommassa mittakaavassa Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin.

    Suomen 100-vuotisjuhlavuoden teema on "Yhdessä". Se on oivallinen kiteytys siitä, mitä tämä maa, me suomalaiset ja yhteiskunta, tarvitsee. Yhdessä tekemistä, yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä entistä enemmän.

    Nuorisoseurat on tehnyt työtä juhlavuoden teeman hengessä koko historiansa ajan. Se on ylisukupolvinen liike, sillä seurojen ja seurojen talojen siipien suojassa eri-ikäiset - lapset, nuoret, aikuiset ja seniorit - voivat yhdistää voimiaan näytelmien teossa, tapahtumien järjestämisessä, harrastusten ohjaamisessa ja monessa muussa tekemisessä.

    Seuroissa on tilaa ihmisen kasvulle, pysähtymiselle, omien kykyjen ja taitojen sekä luovuuden esiin nostamiselle, ja mikä tärkeintä yhteisöllisyyden ja ihmisten keskinäisen ymmärryksen rakentamiselle. Se on sitä kansan sivistämistä ja isänmaallisen mielen edistämistä, jota ensimmäiset nuorisoseuralaisetkin ajoivat. Sama tehtävä, mutta toiminnan muodot ja tarttumispinnat ovat hieman muuttuneet historian aikana.

    Maakunta- ja soteuudistusten jyllätessä on todennäköistä, että ihmisten on yhdessä otettava vastuuta oman elinympäristönsä elinvoiman ja palveluiden tuottamisesta, tähän esimerkiksi nuorisoseurat ovat yksi oivallinen kanava ja kuten liikkeen historiasta voi huomata, siitä on jo kokemustakin.

    Hyvät ystävät,

    Nuorisoseurassa on tilaa kaikenlaisille ihmisille ja näkemyksille. Yhdessä tehden ja alhaalta ylöspäin rakentaen sekä uudistuen Kalan torpalta lähtenyt nuorisoseuraliike on elänyt näin kauan. Nuorisoseurojen monipuolisuus ja kansanlähtöisyys on ollut menestystekijä, joka liikettä on kantanut kaikki vuosikymmenet ja uskon, että kantaa myös tulevaisuudessa.

    Meidän tulisi tässä ajassa pitää yllä kansansivistyksen ihannetta - jokaisella on oikeus toteuttaa itseään kykyjensä mukaan. Ihmisen henkiselle kasvulle on tarjottava monipuolisia virikkeitä ja tätä itsekasvatusta on yhteisön tuettava. Isänmaallista mieltä yhteiskunnassa on edistettävä niin, että me oppisimme suvaitsemaan ja hyväksymään erilaisuuden ja toisenlaiset kulttuuritaustat – luoden näin uudenlaista isänmaallisuutta ja rakentamaan ihmisille valmiuksia toimia yhä enemmän ja enemmän kansainvälistyvässä maailmassa. Niin, että jokainen kokee olevansa sellainen yhteiskunnan jäsen, jolla ja jonka elämällä on merkitystä.

    Kalan torpalla kokoontuneiden Kauhavan Nuorisoyhtiön perustajien työ on kantanut runsaasti hedelmää. Kiitos.

    Suomen Nuorisoseurat ry:n valtuuston puheenjohtajan
    Tuomas Koivuniemen puhe Kalan Torpalla Juhannuksena 23.6.2017

    ]]>
    0 http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239164-nuorisoyhtion-perustajien-tyo-on-kantanut-hyvin-hedelmaa#comments Historia Nuoret Nuorisoseurat Yhteiskunta Sat, 24 Jun 2017 08:00:37 +0000 Tuomas Koivuniemi http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239164-nuorisoyhtion-perustajien-tyo-on-kantanut-hyvin-hedelmaa
    Tallinna - tuhat vuotta businessta http://suojus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237538-tallinna-tuhat-vuotta-businessta <p>Kävin Tallinnan matkallani Kiltatalon museossa ja näyttelyssä, joka oli aika isänmaallis-paatoksellinen, mutta jossa esitettiin kunnioituksen täyteinen ihmettely siitä, että Eestin kansa, noin 1,5 miljonaa ihmistä, on säilynyt tuhansia vuosia Viron maalla. Viro on kehittynyt valtavasti viimeisen parikymmenen vuoden aikana, kun olen siellä lähes vuosittain käynyt. Silti maa on vielä huomattavasti Suomea köyhempi.</p> <p>Olisi kuitenkin syytä muistaa, että viimeiset parituhatta vuotta Viro on ollut varakkaampi kuin Suomi ja sieltä on sivistystä tihkunut Suomeen. Ajattelin siksi esittää pienen lyhelmän näkemyksestäni Suomen ja Viron historiaan. Syy Balttian vaurauteen on sen maaperä, joka on maanviljelysmaaksi kalkkipitoisena hyvin hedelmällistä eikä siellä ole suuria avokallio- ja järvialueita kuten Suomessa. Jääkausi vei Suomesta pintamaan, joka nyt löytyy Balttiasta.</p> <p>Hieman ennen ajanlaskun alkua maanviljelijäkansa, joka toi ilmeisesti myös Suomen kielen mukanaan, saapui Virosta Suomeen. Maanviljelyskansan maahanmuutto metsästäjäkeräilijöiden maalle ilman sotia on ihmettelemisen arvoista. Paras selitys siihen on minusta ollut se, että he toivat mukanaan myös taidon tehdä olutta ja sillä oli helppo ostaa maat tai saada oikeus asettua asumaan ja aloittaa maanviljely.&nbsp;</p> <p>Rautakauden ajan aina viikinkeihin saakka Suomesta käytiin kauppaa Balttian kautta Roomaan ja Bysantiin. Suomalaiset turkikset siirtyivät Balttialaisten kauppiaiden kautta etelään. Baltian meripihkan tunsivat jo Egyptiläiset. Vastineeksi saatiin rahoja ja ylellisyys tarvikkeita. Jos ihmettelee näitä kaupan reittejä, niin ihmeellisempi on minusta ollut pronssikausi Euroopassa, sillä pronssiin tarvitaan kuparin lisäksi tinaa ja ainoat tinakaivokset Euroopassa sijaitsevat Englannisssa. Keltit hoitivat tätä businessta. Suomessa niin kuin Virossakin, jotka molemmat ovat aika kaukana näistä kaivoksista, pronssikausi jäi väliin. Täällä siirryttiin käytännössä kivikaudesta suoraan rautakauteen.</p> <p>Viikingit, joista historiaan on jäänyt sotaisa yläluokka, perustivat Räävelin kaupungin. Ympäristö ei ollut ihan myötämielinen ja kaupungin ympäri rakennettiin puinen linnoitus. Nämä viikingit tulivat Hedebystä, nykyisen Tanskan ja Saksan rajamailta. Birkasta, nykyisen Tukholman takamailta lähteneet viikingit menivät pidemmälle ja perustivat parisataa kilometriä itään kahden joen välille Novgorodin kaupungin, jossa heitä kutsuttiin varjageiksi. Kun siellä vedettiin veneet harjun yli, päästiin seuraavalle joelle ja sitä pitkin Kiovan kautta Mustalle merelle. Kaupankäynti sai ihan uutta puhtia. Viikingit veivät orjia, nahkoja ja meripihkaa Bysantiin ja saivat sieltä ylellisyystarvikkeita ja ilmeisesti myös hyvälaatuista terästä miekkoihinsa. Bysantissa viikingit tunnettiin ruseina.</p> <p>Vuoden tuhat tienoilla eurooppalaiset saivat käännytettyä Viikingit kristinuskoon ja rauhoitettua siten heidän ryöstöretkensä. Ranskaa puhuva viikinkipäällikkö eli normanni, Vilhelm Valloittaja, anasti Englannin kruunun ja perusti Englannin. Toinen tuleva suurvalta syntyi Tallinnan itäpuolelle, kun Novgorod ja Kiova liittoutuivat, jolloin syntyi Venäjä. Kristityistä tanskalaisista viikingeistä alettiin käyttää termiä taanit ja Räävelistä tuli Tallinna. Balttialaisia ei kuitenkaan vielä oltu saatu kastettua kristityiksi. Tällöin Paavi asetti bullan ja antoi Saksalaisille ristiritareille oikeuden käännyttää baltit. Nämä kehittivät raskaasti haarniskoidun ritarityypin ja sille erikoissuuren hevosen, joka pystyi kantamaan ritarin. Voitto ei kuitenkaan ollut helppo ja taisteluita jatkui pari sataa vuotta. Baltit kun eivät olleet ihan köyhää ja voimatonta porukkaa. Lopulta saksalaisista muodostui 800 vuodeksi eliitti Balttiaan.</p> <p>Kun on hyvä kauppapaikka, mutta jolla ei kuitenkaan ole riittävän voimakasta armeijaa, niin sitten valtaa pitää se, joka pystyy, mutta lypsävää lehmää eli kaupankäyntiä ei estetä. Taanit myivät 1346 Tallinnan Hansaliitolle ja saksalaiset ritarit alkoivat pitää valtaa. Tallinnan sai kiviset muurinsa. Vuonna 1550 Kustaa Vaasa perusti Helsingin Tallinnan kilpailijaksi, mikä osoitti, että Ruotsin kuningas ei tajunnut kaupankäynnistä mitään. Ei Helsingillä ollut mitään mahdollisuuksia kilpailla Tallinnan kanssa. Ruotsalaiset valloittivatkin Viron 1561. Maailman poliittinen tilanne oli kuitenkin jo muuttunut. Ristiretket arabeja vastaan olivat katkaisseet silkkitien ja mausteiden tuonnin idästä. Uusi reitti löydettiin Afrikan ympäri ja kaupan keskipiste siirtyi Länsi-Eurooppaan.</p> <p>Nyt tarvittiin uusia artikkeleita kaupankäyntiä varten. Läntinen Eurooppa rakensi laivoja valtavaa vauhtia maailman valloitusta varten ja hakkasi pian omat tammimetsänsä. Myytäväksi tammea riitti Balttiasta. Englannin laivasto oli riippuvainen tästä samoin kuin Suomessa tuotetusta ja Ruotsin kautta myydystä tervasta. Ruotsi hallitsi Itämertä ja kauppaa käytiin sen ehdoilla.</p> <p>Kaupunki on paikka, jossa kauppiaat asuvat ja heillä on erikoisoikeus käydä ulkomaan kauppaa. Tämän oikeuden takaa valtio, jotta se voi verottaa kaupunkeja. Maalaisilla kaupungissa käynti oli suunnilleen sama kuin nykyään kansalaisille isossa ostoskeskuksessa vierailu. Virossa talonpojat joutuivat saksalaisvallan aikana maaorjan asemaan, mutta paetessaan kaupunkiin, heistä tuli vapaita. Tallinna on ollut aina suhteessa ympäristöönsä merkittävämpi kuin yksikään kaupunki Suomessa. Tallinnasta ja Virosta voisi melkein puhua kaupunkivaltiona. Tallinnan kiltatalosta kehittyi 1600-luvulla jo jonkinlainen pörssitalo, jossa käytiin kauppaa erilaisilla arvopapereilla ja järjestettiin huutokauppoja. Pörssin lisäksi se toimi myös kaupallisena messukeskuksena.</p> <p>Vuonna 1700 alkaneessa suuressa pohjansodassa Venäjä ensimmäisen kerran miehitti myös Suomen. Suomi koki isovihan aikana valtavasti terroria ja suomalaisia vietiin venäjälle orjiksi. Vuoden 1721 rauhassa Suomi palautettiin Ruotsin valtaan, mutta Viro jäi Venäjän alle. Viroon perustettiin Tallinnan kuvernementti. Napoleonin myytyä Suomen Venäjälle vuonna 1809, Suomi sai pitää ruotsinvallan aikaiset lainsa. Virossa sen sijaan sovellettiin Venäjän lakeja. Kauppa kuitenkin jatkui. Nationalismi alkoi herätä molemmissa maissa 1800-luvun lopulla.</p> <p>Venäjän vallankumous nosti valtaa idealistit, jotka eivät ymmärtäneet busineksestä mitään. Tsaarin vallan aikanakaan Venäjällä ei saatu voimaan esimerkiksi osakeyhtiölakia. Osakeyhtiö osoittautui länsimaissa todella tärkeäksi hallinnolliseksi keksinnöksi talouden edistämisessä. Tämä voi hieman aukaista ymmärrästä myös venäjän nykyiseenkin liiketoiminta- ja yritysilmapiiriin.</p> <p>Balttian itsenäistyminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen käynnisti nopean vaurastumisen kaikissa kolmessa Balttian maassa. Toinen maailman sota oli tälle alueelle erityisen tuhoisa. Hitler ja Stalin sopivat vuonna 1939 keskenään, että Neuvostoliitto miehittää Baltian ja Suomen ja Saksa saa Puolan. Neuvostoliiton ensimmäinen miehitys Baltiassa jo käynnisti terrorin, oikeistolaisia alettiin lahdata tai kuljettaa Siperiaan. Molotov-Ribbentrop-sopimukseen sisältyi pykälä, että Baltian saksalaiset siirretään Saksaan ja Neuvostoliitto maksoi korvauksen heidän Baltiaan jääneestä omaisuudesta. Hitler ajatteli, että hän myöhemmin valloittaa alueen ja saksalaiset palaavat. Vuonna 1942 Saksa hyökkäsikin ja aloitti Balttiassa terrorin, jonka uhreja olivat juutalaiset ja kommunustit. Vuonna 1944 Venäjä miehitti uudelleen Balttian ja taas aloitettiin terrori. Saksalaiset eivät palanneet Balttiaan. Suomen talvisodassa saavuttama torjuntavoitto Neuvostoliitosta on tämän historian valossa todella merkittävä.</p> <p>Neuvostoliiton voidaan katsoneen sortuneen busineksen tajun puutteeseen 1989. Tuotannon organisoiminen ihmisten yritteliäisyyden kautta on vain niin paljon tehokkaampi keino kuin keskusjohtoisuus. Kymmenkunta vuotta Venäjä oli sekasortoinen ja tavoitteli länsimäistä yhteiskunta mallia. Putinin tultua valtaan siellä on herännyt tai oikeammin herätetty nationalismi kuliksiksi, koska siellä business hoidetaan nyt hyväveli-periaatteella, jota voi verrata feodalismiin. Oppositio pidetään kovalla kädellä kurissa.</p> <p>Tallinkin uusi laiva oli hieno. Asiakasta on ymmärretty, kun esimerkiksi istumapaikkaa kaksi tuntia kestävään Suomenlahden ylitykseen ei tarvinnut täydessä laivassa etsiä, vaikka välillä kävi kävelemässä. Helsingin ja Tallinnan välillä matkustaa enemmän ihmisiä vuodessa kuin Suomessa on asukkaita ja Suomihan on pussinperä. Täältä ei pääse kuin arktikseen tai Venäjälle, jonne tarvitaan viisumi. Mutta tärkeintä on, että kauppa käy, ainakin olutkauppa ja uskon Virosta tulevan taas Suomea rikkaampi ja Tallinnasta alkaa tihkua ideoita pohjoiseen. Joten onnea vaan satavuotista itsenäisyyttään juhlivalle Virolle.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kävin Tallinnan matkallani Kiltatalon museossa ja näyttelyssä, joka oli aika isänmaallis-paatoksellinen, mutta jossa esitettiin kunnioituksen täyteinen ihmettely siitä, että Eestin kansa, noin 1,5 miljonaa ihmistä, on säilynyt tuhansia vuosia Viron maalla. Viro on kehittynyt valtavasti viimeisen parikymmenen vuoden aikana, kun olen siellä lähes vuosittain käynyt. Silti maa on vielä huomattavasti Suomea köyhempi.

    Olisi kuitenkin syytä muistaa, että viimeiset parituhatta vuotta Viro on ollut varakkaampi kuin Suomi ja sieltä on sivistystä tihkunut Suomeen. Ajattelin siksi esittää pienen lyhelmän näkemyksestäni Suomen ja Viron historiaan. Syy Balttian vaurauteen on sen maaperä, joka on maanviljelysmaaksi kalkkipitoisena hyvin hedelmällistä eikä siellä ole suuria avokallio- ja järvialueita kuten Suomessa. Jääkausi vei Suomesta pintamaan, joka nyt löytyy Balttiasta.

    Hieman ennen ajanlaskun alkua maanviljelijäkansa, joka toi ilmeisesti myös Suomen kielen mukanaan, saapui Virosta Suomeen. Maanviljelyskansan maahanmuutto metsästäjäkeräilijöiden maalle ilman sotia on ihmettelemisen arvoista. Paras selitys siihen on minusta ollut se, että he toivat mukanaan myös taidon tehdä olutta ja sillä oli helppo ostaa maat tai saada oikeus asettua asumaan ja aloittaa maanviljely. 

    Rautakauden ajan aina viikinkeihin saakka Suomesta käytiin kauppaa Balttian kautta Roomaan ja Bysantiin. Suomalaiset turkikset siirtyivät Balttialaisten kauppiaiden kautta etelään. Baltian meripihkan tunsivat jo Egyptiläiset. Vastineeksi saatiin rahoja ja ylellisyys tarvikkeita. Jos ihmettelee näitä kaupan reittejä, niin ihmeellisempi on minusta ollut pronssikausi Euroopassa, sillä pronssiin tarvitaan kuparin lisäksi tinaa ja ainoat tinakaivokset Euroopassa sijaitsevat Englannisssa. Keltit hoitivat tätä businessta. Suomessa niin kuin Virossakin, jotka molemmat ovat aika kaukana näistä kaivoksista, pronssikausi jäi väliin. Täällä siirryttiin käytännössä kivikaudesta suoraan rautakauteen.

    Viikingit, joista historiaan on jäänyt sotaisa yläluokka, perustivat Räävelin kaupungin. Ympäristö ei ollut ihan myötämielinen ja kaupungin ympäri rakennettiin puinen linnoitus. Nämä viikingit tulivat Hedebystä, nykyisen Tanskan ja Saksan rajamailta. Birkasta, nykyisen Tukholman takamailta lähteneet viikingit menivät pidemmälle ja perustivat parisataa kilometriä itään kahden joen välille Novgorodin kaupungin, jossa heitä kutsuttiin varjageiksi. Kun siellä vedettiin veneet harjun yli, päästiin seuraavalle joelle ja sitä pitkin Kiovan kautta Mustalle merelle. Kaupankäynti sai ihan uutta puhtia. Viikingit veivät orjia, nahkoja ja meripihkaa Bysantiin ja saivat sieltä ylellisyystarvikkeita ja ilmeisesti myös hyvälaatuista terästä miekkoihinsa. Bysantissa viikingit tunnettiin ruseina.

    Vuoden tuhat tienoilla eurooppalaiset saivat käännytettyä Viikingit kristinuskoon ja rauhoitettua siten heidän ryöstöretkensä. Ranskaa puhuva viikinkipäällikkö eli normanni, Vilhelm Valloittaja, anasti Englannin kruunun ja perusti Englannin. Toinen tuleva suurvalta syntyi Tallinnan itäpuolelle, kun Novgorod ja Kiova liittoutuivat, jolloin syntyi Venäjä. Kristityistä tanskalaisista viikingeistä alettiin käyttää termiä taanit ja Räävelistä tuli Tallinna. Balttialaisia ei kuitenkaan vielä oltu saatu kastettua kristityiksi. Tällöin Paavi asetti bullan ja antoi Saksalaisille ristiritareille oikeuden käännyttää baltit. Nämä kehittivät raskaasti haarniskoidun ritarityypin ja sille erikoissuuren hevosen, joka pystyi kantamaan ritarin. Voitto ei kuitenkaan ollut helppo ja taisteluita jatkui pari sataa vuotta. Baltit kun eivät olleet ihan köyhää ja voimatonta porukkaa. Lopulta saksalaisista muodostui 800 vuodeksi eliitti Balttiaan.

    Kun on hyvä kauppapaikka, mutta jolla ei kuitenkaan ole riittävän voimakasta armeijaa, niin sitten valtaa pitää se, joka pystyy, mutta lypsävää lehmää eli kaupankäyntiä ei estetä. Taanit myivät 1346 Tallinnan Hansaliitolle ja saksalaiset ritarit alkoivat pitää valtaa. Tallinnan sai kiviset muurinsa. Vuonna 1550 Kustaa Vaasa perusti Helsingin Tallinnan kilpailijaksi, mikä osoitti, että Ruotsin kuningas ei tajunnut kaupankäynnistä mitään. Ei Helsingillä ollut mitään mahdollisuuksia kilpailla Tallinnan kanssa. Ruotsalaiset valloittivatkin Viron 1561. Maailman poliittinen tilanne oli kuitenkin jo muuttunut. Ristiretket arabeja vastaan olivat katkaisseet silkkitien ja mausteiden tuonnin idästä. Uusi reitti löydettiin Afrikan ympäri ja kaupan keskipiste siirtyi Länsi-Eurooppaan.

    Nyt tarvittiin uusia artikkeleita kaupankäyntiä varten. Läntinen Eurooppa rakensi laivoja valtavaa vauhtia maailman valloitusta varten ja hakkasi pian omat tammimetsänsä. Myytäväksi tammea riitti Balttiasta. Englannin laivasto oli riippuvainen tästä samoin kuin Suomessa tuotetusta ja Ruotsin kautta myydystä tervasta. Ruotsi hallitsi Itämertä ja kauppaa käytiin sen ehdoilla.

    Kaupunki on paikka, jossa kauppiaat asuvat ja heillä on erikoisoikeus käydä ulkomaan kauppaa. Tämän oikeuden takaa valtio, jotta se voi verottaa kaupunkeja. Maalaisilla kaupungissa käynti oli suunnilleen sama kuin nykyään kansalaisille isossa ostoskeskuksessa vierailu. Virossa talonpojat joutuivat saksalaisvallan aikana maaorjan asemaan, mutta paetessaan kaupunkiin, heistä tuli vapaita. Tallinna on ollut aina suhteessa ympäristöönsä merkittävämpi kuin yksikään kaupunki Suomessa. Tallinnasta ja Virosta voisi melkein puhua kaupunkivaltiona. Tallinnan kiltatalosta kehittyi 1600-luvulla jo jonkinlainen pörssitalo, jossa käytiin kauppaa erilaisilla arvopapereilla ja järjestettiin huutokauppoja. Pörssin lisäksi se toimi myös kaupallisena messukeskuksena.

    Vuonna 1700 alkaneessa suuressa pohjansodassa Venäjä ensimmäisen kerran miehitti myös Suomen. Suomi koki isovihan aikana valtavasti terroria ja suomalaisia vietiin venäjälle orjiksi. Vuoden 1721 rauhassa Suomi palautettiin Ruotsin valtaan, mutta Viro jäi Venäjän alle. Viroon perustettiin Tallinnan kuvernementti. Napoleonin myytyä Suomen Venäjälle vuonna 1809, Suomi sai pitää ruotsinvallan aikaiset lainsa. Virossa sen sijaan sovellettiin Venäjän lakeja. Kauppa kuitenkin jatkui. Nationalismi alkoi herätä molemmissa maissa 1800-luvun lopulla.

    Venäjän vallankumous nosti valtaa idealistit, jotka eivät ymmärtäneet busineksestä mitään. Tsaarin vallan aikanakaan Venäjällä ei saatu voimaan esimerkiksi osakeyhtiölakia. Osakeyhtiö osoittautui länsimaissa todella tärkeäksi hallinnolliseksi keksinnöksi talouden edistämisessä. Tämä voi hieman aukaista ymmärrästä myös venäjän nykyiseenkin liiketoiminta- ja yritysilmapiiriin.

    Balttian itsenäistyminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen käynnisti nopean vaurastumisen kaikissa kolmessa Balttian maassa. Toinen maailman sota oli tälle alueelle erityisen tuhoisa. Hitler ja Stalin sopivat vuonna 1939 keskenään, että Neuvostoliitto miehittää Baltian ja Suomen ja Saksa saa Puolan. Neuvostoliiton ensimmäinen miehitys Baltiassa jo käynnisti terrorin, oikeistolaisia alettiin lahdata tai kuljettaa Siperiaan. Molotov-Ribbentrop-sopimukseen sisältyi pykälä, että Baltian saksalaiset siirretään Saksaan ja Neuvostoliitto maksoi korvauksen heidän Baltiaan jääneestä omaisuudesta. Hitler ajatteli, että hän myöhemmin valloittaa alueen ja saksalaiset palaavat. Vuonna 1942 Saksa hyökkäsikin ja aloitti Balttiassa terrorin, jonka uhreja olivat juutalaiset ja kommunustit. Vuonna 1944 Venäjä miehitti uudelleen Balttian ja taas aloitettiin terrori. Saksalaiset eivät palanneet Balttiaan. Suomen talvisodassa saavuttama torjuntavoitto Neuvostoliitosta on tämän historian valossa todella merkittävä.

    Neuvostoliiton voidaan katsoneen sortuneen busineksen tajun puutteeseen 1989. Tuotannon organisoiminen ihmisten yritteliäisyyden kautta on vain niin paljon tehokkaampi keino kuin keskusjohtoisuus. Kymmenkunta vuotta Venäjä oli sekasortoinen ja tavoitteli länsimäistä yhteiskunta mallia. Putinin tultua valtaan siellä on herännyt tai oikeammin herätetty nationalismi kuliksiksi, koska siellä business hoidetaan nyt hyväveli-periaatteella, jota voi verrata feodalismiin. Oppositio pidetään kovalla kädellä kurissa.

    Tallinkin uusi laiva oli hieno. Asiakasta on ymmärretty, kun esimerkiksi istumapaikkaa kaksi tuntia kestävään Suomenlahden ylitykseen ei tarvinnut täydessä laivassa etsiä, vaikka välillä kävi kävelemässä. Helsingin ja Tallinnan välillä matkustaa enemmän ihmisiä vuodessa kuin Suomessa on asukkaita ja Suomihan on pussinperä. Täältä ei pääse kuin arktikseen tai Venäjälle, jonne tarvitaan viisumi. Mutta tärkeintä on, että kauppa käy, ainakin olutkauppa ja uskon Virosta tulevan taas Suomea rikkaampi ja Tallinnasta alkaa tihkua ideoita pohjoiseen. Joten onnea vaan satavuotista itsenäisyyttään juhlivalle Virolle.

     

     


     

    ]]>
    0 http://suojus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237538-tallinna-tuhat-vuotta-businessta#comments Historia Kauppa Tallinna Viro Sat, 27 May 2017 20:03:34 +0000 Johan Kilpi http://suojus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237538-tallinna-tuhat-vuotta-businessta
    Mikä teki Euroopasta aikanaan muita paremman? http://mattisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237242-mika-teki-euroopasta-aikanaan-muita-paremman <p>Nykyisen maailmanpolitikan trendiksi on muodostunut Euroopan merkityksen hidas väheneminen suurimpiin kilpailijoihin, kuten Kiina ja USA, verrattuna. &nbsp;Kotisohva-asiantuntijan kyvyillä voi tällä hetkellä luoda selkeän käyrän Euroopan menestyksestä, joka alkaa 1300-luvulta ja saa ensimmäiset kolauksensa vasta ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Varsinkin taloudellinen kasvu jatkaa kuitenkin nousuaan aina 2000-luvun alkuun asti, jonka jälkeen vauhti turbonopeudella alkaa hiljentyä. Onko Eurooppa todella palannut takaisin niihin aikoihin, kun Kiina oli kaupan suuri keskus läntisen maailman sijasta?</p><p>Sitä tilannetta ollaan kenties vähintään lähellä, mutta mikä sitten teki eurooppalaisista aikanaan kehittyneempiä?</p><p>Euroopan ylivertaisuuden voi kenties sijoittaa jo Rooman suurvallan aikaisiin vuosilukuihin, mutta suurimman asemansa se kuitenkin saavutti 1400 luvusta alkaen. Suurinta osaa keski-ajasta voi siis pitää suhteellisesti jopa taantumuksellisena aikana Euroopan historiassa, jolloin arabivaltakunnat ja Itä-Aasian valtiot soutivat eurooppalaisia edellä.</p><p>Tilanne muuttui, kun laivoja alkoi ohjailemaan leveämmät purjeet ja suuremmat peräsimet.</p><p>1400-luvun laivatekniikkaa ja niiden avulla järjestettyjen löytöretkien luomaa vaurautta voi verrata nykyajan Samsungin valloitusretkeen maailmanmarkkinoilla. Eurooppa oli aikanaan vahva tekniikkansa ansiosta, joka antoi sille mahdollisuuden dominoida kauppaa ja vallata muut kulttuurit yhä enemmän oman valtansa alle. 1800-lukuun mennessä makasiinikiväärit olivat täysin toiselta planeetalta Afrikan heimojen varustukseen verrattuna.&nbsp;</p><p>Mikä sitten eurooppalaiset ylipäätään ajoi liikkeelle valtaamaan maailmaa? Kaksi tekijää nousee esiin ensimmäisenä: valtioiden välinen kilpailu ja porvarien voitontavoittelu. Historian tunneilla toki tuodaan myös esiin kristinuskon levittäminen, mutta itse pidän sitä enemmän seurauksena kuin laukaisijana. Euroopan löytöretkiä ajoi valtamerille pelko siitä, että kilpailijamaat saattavat ehtiä apajille ensin. Eurooppa on aina ollut tiivis maantieteellinen alue, joka on sisältänyt lukuisia kansallisuuksia. Vaikka porvarit pyrkivät voiton tavoittelussa laajentamaan kauppaa rajojen ulkopuolella, pelkän ahneusväitteen rinnalle voi helposti luoda myös selityksen protektiivisesta oman maan suojelusta suuren sodan syttymisen paineessa. Tullimaksut haluttiin kiertää muualta, koska vauraus oli suurin oman aseman puolustaja. Ovatko nykyiset kilpailun edellytykset Euroopassa tarpeeksi vankalla pohjalla?</p><p>Kolmas tekijä on aatteellinen kehitys. 1400-luvulla Euroopassa tieteet kehittyivät nopeasti ja uutta tietoa omaksuttiin maailmasta. Vanhoista kristillisistä kollektiivisen kulttuurin perinteistä siirryttiin yksilölliseen ja rajoja rikkovaan ihmiseen. Vanha skolastinen tiede ei ollut kannustanut uuden etsimiseen, mutta nyt eurooppalaiset tiedemiehet alkoivat enemmän avata verhoja mekanistiselle maailmalle. Esimerkiksi Isaac Newton paljasti gravitaatiolaillaan täysin uuden todellisuuden. Kirjapainotaito puolestaan levitti ihmisten tietoisuutta ja rakensi vankkaa pohjaa kehittyneelle sivistykselle. Suurinta kehitystä oli se, että Euroopan valtaa pitävät antoivat tämän tapahtua suhteellisen vapaasti, vaikka vastahangoitteluakin oli olemassa. Useammat ruhtinaat olivat kuitetenkin juurikin tutkimusten rahoittajia. Vaikka Eurooppa ei kenties ole vieläkään tällä kategorialla jäljessä, tulisi sen omaa asemaa vahvistaakseen seisoa yhä suurempana suunnan näyttäjänä maailmassa.&nbsp;</p><p>Entä suhtautuminen ulkopuolisiin kansoihin? Euroopan menestysvuosilla se oli tietämätöntä ja negatiivisen sävyistä, joka oikeutti hyötyyn&nbsp;muiden kustannuksella. Kun seuraa nykyisen USA:n ja Kiinan laimeampaa, mutta silti samanlaista sisäpoliittista retoriikkaa, voi todeta että niissä on jotain hyvinkin samanlaista Euroopan vanhempaan asenteeseen verrattuna. Onko kylmäsydämmisyys edellytys vahvuuteen ja menestykseen? Ainakaan konkistadori Fransisco Pizarro ei kysynyt lupaa inkavaltakunnalta kukistaessaan heidän kulttuurinsa &nbsp;ja anastaessaan kullan kotimaahansa. Tämä arvometallien virta kuitenkin myös ajoi Espanjan karman lailla inflaatioon ja sitä kautta konkurssiin. Historia muistuttaa myös kilpailun ja valtapolitiikan lukuisista onnettomuuksista.&nbsp;</p><p>Nykyistä Eurooppaa voisi kuvailla taloudellisesti &quot;taantuneena&quot;, tieteellisesti ei yhtä hallitsevana, aatteille ja ihmisille avoimena alueena. Vaikka piruja on turha liikaa maalailla seinille, vähintään jonkun kahdesta ensimmäisestä on muututtava.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nykyisen maailmanpolitikan trendiksi on muodostunut Euroopan merkityksen hidas väheneminen suurimpiin kilpailijoihin, kuten Kiina ja USA, verrattuna.  Kotisohva-asiantuntijan kyvyillä voi tällä hetkellä luoda selkeän käyrän Euroopan menestyksestä, joka alkaa 1300-luvulta ja saa ensimmäiset kolauksensa vasta ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Varsinkin taloudellinen kasvu jatkaa kuitenkin nousuaan aina 2000-luvun alkuun asti, jonka jälkeen vauhti turbonopeudella alkaa hiljentyä. Onko Eurooppa todella palannut takaisin niihin aikoihin, kun Kiina oli kaupan suuri keskus läntisen maailman sijasta?

    Sitä tilannetta ollaan kenties vähintään lähellä, mutta mikä sitten teki eurooppalaisista aikanaan kehittyneempiä?

    Euroopan ylivertaisuuden voi kenties sijoittaa jo Rooman suurvallan aikaisiin vuosilukuihin, mutta suurimman asemansa se kuitenkin saavutti 1400 luvusta alkaen. Suurinta osaa keski-ajasta voi siis pitää suhteellisesti jopa taantumuksellisena aikana Euroopan historiassa, jolloin arabivaltakunnat ja Itä-Aasian valtiot soutivat eurooppalaisia edellä.

    Tilanne muuttui, kun laivoja alkoi ohjailemaan leveämmät purjeet ja suuremmat peräsimet.

    1400-luvun laivatekniikkaa ja niiden avulla järjestettyjen löytöretkien luomaa vaurautta voi verrata nykyajan Samsungin valloitusretkeen maailmanmarkkinoilla. Eurooppa oli aikanaan vahva tekniikkansa ansiosta, joka antoi sille mahdollisuuden dominoida kauppaa ja vallata muut kulttuurit yhä enemmän oman valtansa alle. 1800-lukuun mennessä makasiinikiväärit olivat täysin toiselta planeetalta Afrikan heimojen varustukseen verrattuna. 

    Mikä sitten eurooppalaiset ylipäätään ajoi liikkeelle valtaamaan maailmaa? Kaksi tekijää nousee esiin ensimmäisenä: valtioiden välinen kilpailu ja porvarien voitontavoittelu. Historian tunneilla toki tuodaan myös esiin kristinuskon levittäminen, mutta itse pidän sitä enemmän seurauksena kuin laukaisijana. Euroopan löytöretkiä ajoi valtamerille pelko siitä, että kilpailijamaat saattavat ehtiä apajille ensin. Eurooppa on aina ollut tiivis maantieteellinen alue, joka on sisältänyt lukuisia kansallisuuksia. Vaikka porvarit pyrkivät voiton tavoittelussa laajentamaan kauppaa rajojen ulkopuolella, pelkän ahneusväitteen rinnalle voi helposti luoda myös selityksen protektiivisesta oman maan suojelusta suuren sodan syttymisen paineessa. Tullimaksut haluttiin kiertää muualta, koska vauraus oli suurin oman aseman puolustaja. Ovatko nykyiset kilpailun edellytykset Euroopassa tarpeeksi vankalla pohjalla?

    Kolmas tekijä on aatteellinen kehitys. 1400-luvulla Euroopassa tieteet kehittyivät nopeasti ja uutta tietoa omaksuttiin maailmasta. Vanhoista kristillisistä kollektiivisen kulttuurin perinteistä siirryttiin yksilölliseen ja rajoja rikkovaan ihmiseen. Vanha skolastinen tiede ei ollut kannustanut uuden etsimiseen, mutta nyt eurooppalaiset tiedemiehet alkoivat enemmän avata verhoja mekanistiselle maailmalle. Esimerkiksi Isaac Newton paljasti gravitaatiolaillaan täysin uuden todellisuuden. Kirjapainotaito puolestaan levitti ihmisten tietoisuutta ja rakensi vankkaa pohjaa kehittyneelle sivistykselle. Suurinta kehitystä oli se, että Euroopan valtaa pitävät antoivat tämän tapahtua suhteellisen vapaasti, vaikka vastahangoitteluakin oli olemassa. Useammat ruhtinaat olivat kuitetenkin juurikin tutkimusten rahoittajia. Vaikka Eurooppa ei kenties ole vieläkään tällä kategorialla jäljessä, tulisi sen omaa asemaa vahvistaakseen seisoa yhä suurempana suunnan näyttäjänä maailmassa. 

    Entä suhtautuminen ulkopuolisiin kansoihin? Euroopan menestysvuosilla se oli tietämätöntä ja negatiivisen sävyistä, joka oikeutti hyötyyn muiden kustannuksella. Kun seuraa nykyisen USA:n ja Kiinan laimeampaa, mutta silti samanlaista sisäpoliittista retoriikkaa, voi todeta että niissä on jotain hyvinkin samanlaista Euroopan vanhempaan asenteeseen verrattuna. Onko kylmäsydämmisyys edellytys vahvuuteen ja menestykseen? Ainakaan konkistadori Fransisco Pizarro ei kysynyt lupaa inkavaltakunnalta kukistaessaan heidän kulttuurinsa  ja anastaessaan kullan kotimaahansa. Tämä arvometallien virta kuitenkin myös ajoi Espanjan karman lailla inflaatioon ja sitä kautta konkurssiin. Historia muistuttaa myös kilpailun ja valtapolitiikan lukuisista onnettomuuksista. 

    Nykyistä Eurooppaa voisi kuvailla taloudellisesti "taantuneena", tieteellisesti ei yhtä hallitsevana, aatteille ja ihmisille avoimena alueena. Vaikka piruja on turha liikaa maalailla seinille, vähintään jonkun kahdesta ensimmäisestä on muututtava. 

     

    ]]>
    2 http://mattisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237242-mika-teki-euroopasta-aikanaan-muita-paremman#comments Euroopa Globaali kilpailu Historia Kilpavarustelu Sat, 20 May 2017 17:21:57 +0000 Matti Salonen http://mattisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237242-mika-teki-euroopasta-aikanaan-muita-paremman
    Ullakon aarteita - Oskari Tokoin kirje http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237176-ullakon-aarteita-oskari-tokoin-kirje <p>Hallussani on historiallisia dokumentteja, joilla voi olla yleistäkin mielenkiintoa. Julkaisen tässä niistä yhden, Oskari Tokoin kirjeen Kalle Hämäläiselle. Tokoi oli Wikipedian mukaan maailman ensimmäinen sosialidemokraattinen pääministeri. Kannattaa lukea ajatuksella, maahanmuuttajan ja turvapaikanhakijan arki ei ole aina helppoa.</p><p>&quot;O. Tokoi 224 Main str. Fitchburg Mass. U.S. 26.1.22 (<em>= päiväys)</em></p><p>Kalle Hämäläinen THE Pass. Man.can.</p><p>Hyvä Toveri,</p><p>Kiitos suuri kirjeestäsi, jonka sain eilen. Huomasin kirjeestäsi, että sinä et pidä oikein siellä olostasi. Senhän kyllä arvaakin, että sellaisessa sakissa tulee ikävä ja vaivaloiseksi elämä.</p><p>Kuten sanomalehdistä jo sanoit nähneesi, ovat ilmiantajat seuranneet minunkin jälkijäni ja kun ei muu enään auttanut, niin toimittivat, että minä vangittiin Uudenvuoden aatto-iltana, juuri kun olin lähdössä puhumaan Gardneriin. Minut vangittiin muka suomalaisena anarkistina ja sain olla kolme vuorokautta poliisiputkassa ennenkuin pääsin takausta vastaan irti. Sitten se kuulustelu piti olla t. k. 18 p:nä, mutta lykättiin sitten ensi kuun 1 p:ään ja tulee kuulustelut toimitettavaksi täällä Fitchburgissa.koska täällä kuuluu olevan sellaisia.jotka aikovat todistaa minua vastaan m.m sen Vihtor Kososen poika on tullu Suomesta ja on täkäläisen lahtarilehden toimittajana ja hän kait on yksi. Niitä ilmiantajia taitaa olla enemmältäkin ja ties minkä väristä sakkia se kaikki lieneekin. Alustavissa kuulusteluissa sain senverran kurkistella niihin syytös papereihin, sen tutkia tuomarin hyvän-nahkaisuuden vuoksi, että sain nähdä vähän yhtä ja toista, jota en olisi muuten tiennykkään. Sain nähdä, että imiantoja on tehty tämän maan hallitukselle jo siihen aikaan kuin met saavuttiin canadaan ja varotettu, että pitää silmällä sellaisia henkilöitä, jos ne yrittävät Yhdysvaltain puolelle. Silloin oli ilmi annettu minä ja sinä. Meidän kumpaisenkin nimet näkyi olevan papereissa, joten tiedät, mitä sinunkin suhtees on jo puuhattu. Se että minä satuin pääsemään tänne on ilmeisesti ollut vahinko, sillä näillä viranomaisilla, jotka minun laskivat maahan, ei nähtävästi ollut kaikista näistä tarkkaa tietoa, ja nyt jälestä päin koetetaan korjata erehdystä, karkottamalla minut maasta.</p><p>Mutta asia ei olekkaan enään niin yksinkertainen kuin se olisi ollut silloin, sillä asiasta on tullut julkinen juttu ja viranomaiset ovat hiukan kiusallisessa asemassa. Sanomalehdistö on kiinnittänyt asiaan ihmeellisen suurta huomiota ja minä olisin saanut huutaa ja hosua, jos kuinka paljon, ilman että kukaan ameriikalainen olisi siihen kiinnittänyt mitään huomiota, mutta nyt suurten lehtien reportterit ovat juosseet luonani ja julkaisseet palstamäärin selostuksiani suomen asijoista ja valkoisesta terrorista siellä. Samalla on myöskin yleinen mielipide asettunut minun puolelle. Monet poliittisesti vaikutusvaltaisessa asemassa olevat henkilöt ovat ryhtyneet puolustamaan asiaani ja on suuria toiveita olemassa, että koko jutusta tulee ilmiantajille suuri pannukakku. Jos juttu raukeaa, niin minun asemani täällä siitä suuresti paranee, sillä minun julkiselle toiminnalleni on silloin paljon suurempi kantavuus kuin ilman sitä olisi ollut. Nyt jo monet Ameriikalaiset arvokkaat poliittiset yhdistykset ovat pyytäneet minua tulla selostamaan heille suomen vallankumouksen syitä ja vaiheita, joten vastustajat tyhmyydessään ovat mahdollisesti tehneet aikamoisen karhun palveluksen asialleen. Samalla tulee myöskin periaatteellisesti ratkaistuksi sinunkin maahan pääsysi ja jos minä saan jäädä maahan, niin täällä olevat toverit ryhtyvät heti hakemaan sinulle julkista maahanpääsy lupaa. Jos taas minut karkoitetaan, niin turhaa on silloin snunkin tänne yrittää, kyllä ilmiantajat siksi läheltä tuntuvat seuraavan meidän jälkiä, ettei niiltä varkain pääse. Jos minut määrätään poistumaan maasta, niin luultavinta on, että ne määräävät poistumaan canadaan ja silloin ei auta muu kuin tulla sinne ja siellä kait sitä sitten taas tavataan.</p><p>Se Aaltonen, josta kysyit on kyllä erittäin reilu ja kunnon mies, jonka kanssa tulee toimeen ja hän kyllä sinulle antaa työtä, mutta se hänenkin asuntonsa ja työpaikkansa on täällä yhdysvaltain puolella, niin että pitempiaikaisesti hänenekin on mahdoton pitää työssä sellaista, joka ei ole virallisesti maahan laskettu. Jos minut karkoitetaan täältä, niin minä kyllä käännyn Aaltosen puoleen sillä on mahdollista, että hän tarvitsee miehen tai kaksikin canadan puolella, sillä hän välittää suuria määriä halkoja myöskin Canadan puolella ja siinä hommassa mahdollisesti hän tarvitsee miehiä siellä candan puolellakin. Mutta joka tapauksessa on siitä nyt aikaista puhua, ennekuin tämä minun juttuni saa lopullisen ratkaisun. Jos minä saan jäädä tähän maahan, niin minä lähden Suomen Sosialidemokraatisen puolueen puhujana kiertomatkalle tänne idän valtioihin ja koetan rueta puhumaan S. Sosiaalidemokraatiselle puolueelle vaalirahaa, että ne saisivat siellä ääniä kokoon ja mahdollisesti sitten läpi ajetuksi sellaisen amnestian, että mekin voisimme mennä sinne takaisin. Sillä sehän se vasta lopullisesti ratkaisee meidän kohtalomme ja lopettaa tämän vaivaloisen vaelluksen ja ainaisen taistelun salurkkijoita vastaan.</p><p>Ole nyt rauhallisesti siellä kämpällä toistaiseksi, vaikka sen tuntuu tietenkin vastenmieliseltä, mutta muutakaan neuvoa ei tälläkertaa ole olemassa. Kuin tämä minun asiani ratkeaa, vaikuttaa se nähtävästi hyvin ratkaisevasti sinunkin kohtaloosi.</p><p>Muuten minä voin erittäin hyvin ja asun yhtä mukavasti kuin ennenkin ja toverit täällä ovat erittäin ystävällisiä ja hyviä, niin että minulla ei olisi mitään valittamisen syytä kunhan pääsisi eroon noista ilkeistä seuralaista.</p><p>Wettonille minä olen kirjoittanut ja kyllä minusta myös tuntuu kovin epäiltäviltä ne Wettonin hommat. Hänellä kyllä mahdollisesti olisi hyvä tarkoitus, mutta hänellä ei ole ollenkaan käytännöllistä toimeenpanokykyä, ja senvuoksi ne hänen hommansa ovat niin pitkäveteisiä ja kaikinpuolin hankaloita. Minun täytyy tunnustaa suoraan, että minusta tuntuu vastenmieliseltä lähteä näinkin jo lopulla ikäänsä (<em>Tokoi kuoli 41 vuotta myöhemmin vuonna 1963)&nbsp;</em>erämaahan uutisviljelijäksi kärsimään vilua ja nälkää vuosikausiksi, silloin kuin maailmassa on sentään jo asuttujakin paikkoja ja edes jonkinlaisia kulttuuri keskuksia, joissa tuntee sentään olevansa ihmisten ilmoilla. Nyt varsinkin kuin minun perheenikin kuluu tulleen suomeen, niin täytyisi koettaa jotain tehdä senkin eteen ja sen toimeentulon auttamiseksi ja kuin menee korpeen, niin sellaiset mahdollisuudet ovat kerrassaan lopussa.</p><p>Terveisiä paljon ja hyvää vointia ja kirjota heti taasen, että saan kuulla asijoistasi. Minä myös kirjoitan heti kuin tutkinto on pidetty niin saa jo vahan kuulla, mihin pain se asia alkaa kallistua. (<em>Lopusta ovat unohtuneet konekirjoitettuun tekstiin käsin lisätyt ä:n pilkut)</em></p><p>Terve siis taas ensikertaa, Toverillisesti:</p><p>Oskari Tokoi&quot;</p> Hallussani on historiallisia dokumentteja, joilla voi olla yleistäkin mielenkiintoa. Julkaisen tässä niistä yhden, Oskari Tokoin kirjeen Kalle Hämäläiselle. Tokoi oli Wikipedian mukaan maailman ensimmäinen sosialidemokraattinen pääministeri. Kannattaa lukea ajatuksella, maahanmuuttajan ja turvapaikanhakijan arki ei ole aina helppoa.

    "O. Tokoi 224 Main str. Fitchburg Mass. U.S. 26.1.22 (= päiväys)

    Kalle Hämäläinen THE Pass. Man.can.

    Hyvä Toveri,

    Kiitos suuri kirjeestäsi, jonka sain eilen. Huomasin kirjeestäsi, että sinä et pidä oikein siellä olostasi. Senhän kyllä arvaakin, että sellaisessa sakissa tulee ikävä ja vaivaloiseksi elämä.

    Kuten sanomalehdistä jo sanoit nähneesi, ovat ilmiantajat seuranneet minunkin jälkijäni ja kun ei muu enään auttanut, niin toimittivat, että minä vangittiin Uudenvuoden aatto-iltana, juuri kun olin lähdössä puhumaan Gardneriin. Minut vangittiin muka suomalaisena anarkistina ja sain olla kolme vuorokautta poliisiputkassa ennenkuin pääsin takausta vastaan irti. Sitten se kuulustelu piti olla t. k. 18 p:nä, mutta lykättiin sitten ensi kuun 1 p:ään ja tulee kuulustelut toimitettavaksi täällä Fitchburgissa.koska täällä kuuluu olevan sellaisia.jotka aikovat todistaa minua vastaan m.m sen Vihtor Kososen poika on tullu Suomesta ja on täkäläisen lahtarilehden toimittajana ja hän kait on yksi. Niitä ilmiantajia taitaa olla enemmältäkin ja ties minkä väristä sakkia se kaikki lieneekin. Alustavissa kuulusteluissa sain senverran kurkistella niihin syytös papereihin, sen tutkia tuomarin hyvän-nahkaisuuden vuoksi, että sain nähdä vähän yhtä ja toista, jota en olisi muuten tiennykkään. Sain nähdä, että imiantoja on tehty tämän maan hallitukselle jo siihen aikaan kuin met saavuttiin canadaan ja varotettu, että pitää silmällä sellaisia henkilöitä, jos ne yrittävät Yhdysvaltain puolelle. Silloin oli ilmi annettu minä ja sinä. Meidän kumpaisenkin nimet näkyi olevan papereissa, joten tiedät, mitä sinunkin suhtees on jo puuhattu. Se että minä satuin pääsemään tänne on ilmeisesti ollut vahinko, sillä näillä viranomaisilla, jotka minun laskivat maahan, ei nähtävästi ollut kaikista näistä tarkkaa tietoa, ja nyt jälestä päin koetetaan korjata erehdystä, karkottamalla minut maasta.

    Mutta asia ei olekkaan enään niin yksinkertainen kuin se olisi ollut silloin, sillä asiasta on tullut julkinen juttu ja viranomaiset ovat hiukan kiusallisessa asemassa. Sanomalehdistö on kiinnittänyt asiaan ihmeellisen suurta huomiota ja minä olisin saanut huutaa ja hosua, jos kuinka paljon, ilman että kukaan ameriikalainen olisi siihen kiinnittänyt mitään huomiota, mutta nyt suurten lehtien reportterit ovat juosseet luonani ja julkaisseet palstamäärin selostuksiani suomen asijoista ja valkoisesta terrorista siellä. Samalla on myöskin yleinen mielipide asettunut minun puolelle. Monet poliittisesti vaikutusvaltaisessa asemassa olevat henkilöt ovat ryhtyneet puolustamaan asiaani ja on suuria toiveita olemassa, että koko jutusta tulee ilmiantajille suuri pannukakku. Jos juttu raukeaa, niin minun asemani täällä siitä suuresti paranee, sillä minun julkiselle toiminnalleni on silloin paljon suurempi kantavuus kuin ilman sitä olisi ollut. Nyt jo monet Ameriikalaiset arvokkaat poliittiset yhdistykset ovat pyytäneet minua tulla selostamaan heille suomen vallankumouksen syitä ja vaiheita, joten vastustajat tyhmyydessään ovat mahdollisesti tehneet aikamoisen karhun palveluksen asialleen. Samalla tulee myöskin periaatteellisesti ratkaistuksi sinunkin maahan pääsysi ja jos minä saan jäädä maahan, niin täällä olevat toverit ryhtyvät heti hakemaan sinulle julkista maahanpääsy lupaa. Jos taas minut karkoitetaan, niin turhaa on silloin snunkin tänne yrittää, kyllä ilmiantajat siksi läheltä tuntuvat seuraavan meidän jälkiä, ettei niiltä varkain pääse. Jos minut määrätään poistumaan maasta, niin luultavinta on, että ne määräävät poistumaan canadaan ja silloin ei auta muu kuin tulla sinne ja siellä kait sitä sitten taas tavataan.

    Se Aaltonen, josta kysyit on kyllä erittäin reilu ja kunnon mies, jonka kanssa tulee toimeen ja hän kyllä sinulle antaa työtä, mutta se hänenkin asuntonsa ja työpaikkansa on täällä yhdysvaltain puolella, niin että pitempiaikaisesti hänenekin on mahdoton pitää työssä sellaista, joka ei ole virallisesti maahan laskettu. Jos minut karkoitetaan täältä, niin minä kyllä käännyn Aaltosen puoleen sillä on mahdollista, että hän tarvitsee miehen tai kaksikin canadan puolella, sillä hän välittää suuria määriä halkoja myöskin Canadan puolella ja siinä hommassa mahdollisesti hän tarvitsee miehiä siellä candan puolellakin. Mutta joka tapauksessa on siitä nyt aikaista puhua, ennekuin tämä minun juttuni saa lopullisen ratkaisun. Jos minä saan jäädä tähän maahan, niin minä lähden Suomen Sosialidemokraatisen puolueen puhujana kiertomatkalle tänne idän valtioihin ja koetan rueta puhumaan S. Sosiaalidemokraatiselle puolueelle vaalirahaa, että ne saisivat siellä ääniä kokoon ja mahdollisesti sitten läpi ajetuksi sellaisen amnestian, että mekin voisimme mennä sinne takaisin. Sillä sehän se vasta lopullisesti ratkaisee meidän kohtalomme ja lopettaa tämän vaivaloisen vaelluksen ja ainaisen taistelun salurkkijoita vastaan.

    Ole nyt rauhallisesti siellä kämpällä toistaiseksi, vaikka sen tuntuu tietenkin vastenmieliseltä, mutta muutakaan neuvoa ei tälläkertaa ole olemassa. Kuin tämä minun asiani ratkeaa, vaikuttaa se nähtävästi hyvin ratkaisevasti sinunkin kohtaloosi.

    Muuten minä voin erittäin hyvin ja asun yhtä mukavasti kuin ennenkin ja toverit täällä ovat erittäin ystävällisiä ja hyviä, niin että minulla ei olisi mitään valittamisen syytä kunhan pääsisi eroon noista ilkeistä seuralaista.

    Wettonille minä olen kirjoittanut ja kyllä minusta myös tuntuu kovin epäiltäviltä ne Wettonin hommat. Hänellä kyllä mahdollisesti olisi hyvä tarkoitus, mutta hänellä ei ole ollenkaan käytännöllistä toimeenpanokykyä, ja senvuoksi ne hänen hommansa ovat niin pitkäveteisiä ja kaikinpuolin hankaloita. Minun täytyy tunnustaa suoraan, että minusta tuntuu vastenmieliseltä lähteä näinkin jo lopulla ikäänsä (Tokoi kuoli 41 vuotta myöhemmin vuonna 1963) erämaahan uutisviljelijäksi kärsimään vilua ja nälkää vuosikausiksi, silloin kuin maailmassa on sentään jo asuttujakin paikkoja ja edes jonkinlaisia kulttuuri keskuksia, joissa tuntee sentään olevansa ihmisten ilmoilla. Nyt varsinkin kuin minun perheenikin kuluu tulleen suomeen, niin täytyisi koettaa jotain tehdä senkin eteen ja sen toimeentulon auttamiseksi ja kuin menee korpeen, niin sellaiset mahdollisuudet ovat kerrassaan lopussa.

    Terveisiä paljon ja hyvää vointia ja kirjota heti taasen, että saan kuulla asijoistasi. Minä myös kirjoitan heti kuin tutkinto on pidetty niin saa jo vahan kuulla, mihin pain se asia alkaa kallistua. (Lopusta ovat unohtuneet konekirjoitettuun tekstiin käsin lisätyt ä:n pilkut)

    Terve siis taas ensikertaa, Toverillisesti:

    Oskari Tokoi"

    ]]>
    11 http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237176-ullakon-aarteita-oskari-tokoin-kirje#comments Kotimaa #politiikka Historia Suomen historia Työväenliike Fri, 19 May 2017 05:01:37 +0000 Jouni Snellman http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237176-ullakon-aarteita-oskari-tokoin-kirje
    Kolikkokohu - Suomi käänsi selän historialleen http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236323-kolikkokohu-suomi-kaansi-selan-historialleen <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/k55W9uGlnEQ?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/k55W9uGlnEQ?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Suomen 100-vuotisjuhlarahan ympärille muodostunut kohu osoitti mainiosti sen kaksinaismoraalin ja pinnallisuuden, jolla Suomessa käsitellään omaa historiaamme, symboleja ja taiteen sisältöä. Ei tietysti ollut vaikeaa arvata, että historiallisesti kansaa voimakkaasti jakaneen sisällissodan nostaminen framille aiheuttaisi parran pärinää ja aina voidaan miettiä, olisiko kolikossa voinut olla jokin toinenkin kuva. Itsenäisen Suomen alkutaipaleen vaikeuksien symboliksi nostettu kuva oli reaktioista päätellen kuitenkin tismalleen oikea valinta.</p><p>Närkästyjiltä haluaisin ihan ensimmäisenä kysyä, että kuvittelitteko oikeasti Suomen Rahapajan julkaiseman kolikon tarkoituksen olleen nimenomaan juhlia sotavankien murhaamista ja valkoista terroria positiivisessa valossa eikä esimerkiksi kertoa traagista tarinaa siitä, millaisen aallonpohjan kautta tämä kansakunta on noussut maailman huipulle? Koska julkisesta keskustelusta päätellen juuri tämä oli se selkäydinreaktio, jota tuhannet suomalaiset aivan valtiojohtoa myöten seurasivat asiaa sen kummemmin analysoimatta.&nbsp;</p><p>Mutta muistellaanpa hieman historiaa, niin ehkäpä se ymmärrys kirkastuu siitä, miksi noiden vahvojen negatiivisiakin tapahtumia sisältävien kuvien näyttäminen on niin merkityksellistä.&nbsp;</p><p>Sisällissotamme alkoi Leninin johtaman bolsevistisen aatteen aivopesemän työväenliikkeen ja SDP:n noustua aseelliseen kapinaan itsenäistymistä ja Venäjästä irrottautumista kannattavaa hallitusta vastaan. Jos nämä nykyisen suomalaisen vasemmiston aatteelliset esi-isät olisivat onnistuneet tavoitteessaan, Suomi olisi jäänyt Neuvostoliiton vallan alle eikä itsenäistä Suomea välttämättä olisi olemassakaan. Tässä vaihtoehtoisessa todellisuudessa iso osa suomalaisista olisi tulevina vuosikymmeninä todennäköisesti kärrätty jonnekin Uralin taakse pakkotyöllä tapettavaksi tai pakotettu rintamalle selvittelemään kommunistien ja sosialistien välisiä riitoja. Onnekkaimmat Stalinin ja Leninin suomalaisuhreista olisi murhattu suoraan teloittamalla, mikä sinällään tietysti tuo oman ironisen lisämausteensa tähän kolikkokohuun.</p><p>Punakaartien kirjoittaman vaihtoehtoisen historian jatkumossa Suomi olisi tänä päivänä Putinin Venäjän länsireunalla sijaitseva rutiköyhä kehitysmaa-persläpi, jonka edelleen sorretun alkuperäiskansan kohtalo olisi maailmalla unohdettu ja vaiettu tragedia. Todennäköisesti useimman asiaa kommentoineen poliitikonkin suku olisi sammunut jo kauan ennen syntymäämme.</p><p>Kolikkojen tarkoituksena oli juhlistaa Suomen satavuotista itsenäisyyttä esittämällä niissä tapahtumia, jotka muistuttavat meitä historiamme virstanpylväistä, hyvässä ja pahassa. Suomi taisteli itselleen ensimmäisen kerran itsenäisyyden vuonna 1918 alkaneessa sisällissodassa, joka on kerrannaisvaikutuksiltaan todennäköisesti merkittävin kriisi itsenäisen Suomen historiassa.&nbsp;</p><p>Jos asiaa voisi tulkita jotenkin muutenkin kuin elämäntapapöyristymisen kautta, enkä tietenkään kuvittele, että voisi, niin sitähän saattaisi vaikka ajatella teloitusta kuvaavan juhlarahan muistuttavan meitä siitä, mihin kauheuksiin me suomalaisetkin olemme valmiita, jos meiltä loppuu tahto keskustella asioista. Siis vähän niin kuin näiden kohujen aikaan porukalla näyttää loppuvan tahto analysoida asioita ensimmäisen nanosekunnin intuitiota pidemmälle. Toki sotavankien teloitukset ovat millä tahansa mittarilla epäoikeudenmukaisia ja moraalittomia tapahtumia, mutta ne silti ovat osa historiaamme, jota meidän ei missään tapauksessa ole syytä unohtaa välttääksemme toistamasta noita kauheita virheitä.</p><p>Kyllä yhden maailman korkeimmin koulutetuista kansoista pitää perkele tajuta, kuinka merkittävä osa Suomen historiaa tuohon kolikkoon tiivistyi niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt ammattiloukkaantujien ulinan takia Suomen satavuotisjuhla laimenee tältäkin osin sellaiseksi samanlaiseksi naminami-hömpäksi kuin kaikki muukin juhlavuoteen liittyvä aktiviteetti ja merkittävä osa historiaamme lakaistaan taas maton alle piiloon sitä päivää varten, kun suomalaisten sosialistien pitää päästä piehtaroimaan itsesäälissä ja lahtariporvareiden järjestämässä kurjuudessa. Mutta kukapa sitä jaksaisi puhua kuvissa esitettyjen kriisien ja onnistumisien syistä, kun voi korottaa itseään jalustalle hyvesignaloimalla ja osoittamalla pöyristystään.</p><p>Pidän myös hassuna sitä, että jos erehdyt kritisoimaan taiteen julkisrahoitteista tukemista, niin kaiken maailman apurahataiteilijat, säätiötukielätit ja vasemmistolaiset valtiouskovaiset kertovat kuinka tärkeää taiteen on olla valtion kontrollista vapaata sekä tunteita ja keskustelua herättävää. Kun Mannerheimista tehtiin valkokankaalle mustaihoinen homo, konservatiivipiireissä pillastuttiin ja vasemmisto-taidepiireissä ilakoitiin.&nbsp;</p><p>Kansanmurhaaja-Leninin patsas Helsingissä, kokoomuslaisten haukkuminen lahtareiksi ja sisällissodan punavankien murhilla mässäily on ollut olennainen sisällissodan poteroihin unohtuneen vasemmiston eetosta aina sisällissodasta asti. Mutta nyt kun Suomen historiaa käsitellään yhdellä kolikolla, jossa on iänikuisten järvimaisemien ja joutsenien sijaan jotain oikeasti kansakuntamme historian kannalta merkittävää sisältöä, niin porukka lapioi hiekkaa vakoseen ja repii alushousut perään.</p><p>Symboleista puheenollen, eikös Suomen lipussa ole risti, joka oli työkalu kiduttamiseen ja murhaamiseen vielä ennen kristinuskon syntyä ja pitkään sen jälkeenkin? Krusifiksilla kituva Jeesus muuten löytyy jotakuinkin kaikista kirkoista siinä, missä tuota brutaalia symbolia heilutellaan peruskouluissa ja sitä näytetään valtiollisella TV-kanavalla joka viikko erilaisten jumalanpalveluksien aikana.</p><p>Ja jos sukelletaan syvemmälle poliittiseen symboliikkaan, niin muistatteko Tarja Halosen vuoden 2006 presidenttikampanjan, jota varten demarinuoret painattivat Che Guevara-tyylisiä Tarja-paitoja ja -rintanappeja esittäen Suomen tulevan presidentin taiteellisesti samassa vapaussoturin kontekstissa, jossa tuota homofobista ja rasistista murhaajaa on suomalaisenkin vasemmiston piirissä juhlittu jo vuosikymmeniä. Tai kun demarinuoret vuonna 2013 lanseerasivat kangaskasseja, joihin oli painettu demarivaikuttajien kasvoja Che-teemalla. Näitä kasseja markkinoitiin saatesanoilla, joiden mukaan Che Guevara on demariaatteen esikuva.</p><p>Miettikääpä millainen kohu nousisi, jos Sauli Niinistö lähtisi seuraaviin presidentinvaaleihin Sturmabteilungin ruskeassa paidassa? Toisaalta Vasemmiston ja SDP:n käyttämä punainen väri on muuten yleisesti ottaen maailman verenhimoisimpien aatteiden, sosialismin ja kommunismin, tunnusväri globaalisti. Toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.</p><p>Ehkä tämä kohu vain todisti meille, että suomalaisuus kulttuurina ei olekaan niin ainutlaatuisen hyvää ja hienoa, että sen yli satavuotista olemusta kannattaisi kaivella klikkiotsikkoja ja primitiivireaktioita syvemmältä? Ehkä tämä alkoholisoituneiden urheilijoiden kämmäilystä ja tissiperse-julkkiksista juopunut, saavutettuja etuja vinkuva ja pienimpiäkin epämiellyttäviä tunteita neuroottisesti pelkäävä kansa on ansainnut tulla unohdetuksi, kun se ei osaa enää käsitellä edes omaa historiaansa peittelemättä sitä elämäntapapöyristyjien ja roskalehdistön reaktioiden pelossa.</p><p>Tätä kohua alleviivaa mainiosti se, että juhlarahan suunnitellutta muotoilijaa, Ilkka Suppasta, haastateltiin vasta sen jälkeen, kun kolikko oli jo päätetty vetää markkinoilta. Monikohan pöyristyjä olisi miettinyt asiaa tykönään hieman pidemmälle, jos olisi ensin kuullut suunnittelijan logiikan, jonka mukaan juhlaraha itsessään juhlistaa nimenomaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä kuvaamalla jokaisessa kolikssa kyseisen aikakauden keskeisen haasteen ja toisella puolella saavutuksen? Tuossa kontekstissa kolikko on mielestäni aivan loistava symboli muistuttamaan meitä globaalien tilastojen kärjessä keikkuvia itseriittoisia suomalaisia siitä, että meidänkin on pakko ponnistella jatkuvasti välttyäksemme sortumasta niihin karmiviin virheisiin, kolikon kääntöpuoleen, joista historiamme pitäisi meitä muistuttaa.</p><p><a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/orpo-suomen-juhlarahan-teloituskuva-on-mauton-allekirjoitti-itse-asetuksen-rahasta/758125/" title="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/orpo-suomen-juhlarahan-teloituskuva-on-mauton-allekirjoitti-itse-asetuksen-rahasta/758125/">http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/orpo-suomen-juhlarahan-teloituskuva...</a><br /><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota#Perustekij.C3.A4t" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota#Perustekij.C3.A4t">https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota#Perustekij.C3.A4t</a><br /><a href="https://kirkon.kuvat.fi/kuvat/Logot+ja+pressikuvat/Kiinteist%C3%B6jen+kuvat/Kirkot+ja+kappelit/H%C3%A4meenlinnan+kirkko/sis%C3%A4kuvat/" title="https://kirkon.kuvat.fi/kuvat/Logot+ja+pressikuvat/Kiinteist%C3%B6jen+kuvat/Kirkot+ja+kappelit/H%C3%A4meenlinnan+kirkko/sis%C3%A4kuvat/">https://kirkon.kuvat.fi/kuvat/Logot+ja+pressikuvat/Kiinteist%C3%B6jen+ku...</a><br /><a href="http://www.nordicdesignblog.com/wordpress/wp-content/halospaita_puna.gif" title="http://www.nordicdesignblog.com/wordpress/wp-content/halospaita_puna.gif">http://www.nordicdesignblog.com/wordpress/wp-content/halospaita_puna.gif</a><br /><a href="http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005185319.html" title="http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005185319.html">http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005185319.html</a><br /><a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005184843.html" title="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005184843.html">http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005184843.html</a><br /><a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005185178.html" title="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005185178.html">http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005185178.html</a><br /><a href="https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/sorsa%20guevara-7770" title="https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/sorsa%20guevara-7770">https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/sorsa%20guevara-7770</a><br /><a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/201704252200110466_uu.shtml" title="http://www.iltalehti.fi/uutiset/201704252200110466_uu.shtml">http://www.iltalehti.fi/uutiset/201704252200110466_uu.shtml</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=k55W9uGlnEQ

    Suomen 100-vuotisjuhlarahan ympärille muodostunut kohu osoitti mainiosti sen kaksinaismoraalin ja pinnallisuuden, jolla Suomessa käsitellään omaa historiaamme, symboleja ja taiteen sisältöä. Ei tietysti ollut vaikeaa arvata, että historiallisesti kansaa voimakkaasti jakaneen sisällissodan nostaminen framille aiheuttaisi parran pärinää ja aina voidaan miettiä, olisiko kolikossa voinut olla jokin toinenkin kuva. Itsenäisen Suomen alkutaipaleen vaikeuksien symboliksi nostettu kuva oli reaktioista päätellen kuitenkin tismalleen oikea valinta.

    Närkästyjiltä haluaisin ihan ensimmäisenä kysyä, että kuvittelitteko oikeasti Suomen Rahapajan julkaiseman kolikon tarkoituksen olleen nimenomaan juhlia sotavankien murhaamista ja valkoista terroria positiivisessa valossa eikä esimerkiksi kertoa traagista tarinaa siitä, millaisen aallonpohjan kautta tämä kansakunta on noussut maailman huipulle? Koska julkisesta keskustelusta päätellen juuri tämä oli se selkäydinreaktio, jota tuhannet suomalaiset aivan valtiojohtoa myöten seurasivat asiaa sen kummemmin analysoimatta. 

    Mutta muistellaanpa hieman historiaa, niin ehkäpä se ymmärrys kirkastuu siitä, miksi noiden vahvojen negatiivisiakin tapahtumia sisältävien kuvien näyttäminen on niin merkityksellistä. 

    Sisällissotamme alkoi Leninin johtaman bolsevistisen aatteen aivopesemän työväenliikkeen ja SDP:n noustua aseelliseen kapinaan itsenäistymistä ja Venäjästä irrottautumista kannattavaa hallitusta vastaan. Jos nämä nykyisen suomalaisen vasemmiston aatteelliset esi-isät olisivat onnistuneet tavoitteessaan, Suomi olisi jäänyt Neuvostoliiton vallan alle eikä itsenäistä Suomea välttämättä olisi olemassakaan. Tässä vaihtoehtoisessa todellisuudessa iso osa suomalaisista olisi tulevina vuosikymmeninä todennäköisesti kärrätty jonnekin Uralin taakse pakkotyöllä tapettavaksi tai pakotettu rintamalle selvittelemään kommunistien ja sosialistien välisiä riitoja. Onnekkaimmat Stalinin ja Leninin suomalaisuhreista olisi murhattu suoraan teloittamalla, mikä sinällään tietysti tuo oman ironisen lisämausteensa tähän kolikkokohuun.

    Punakaartien kirjoittaman vaihtoehtoisen historian jatkumossa Suomi olisi tänä päivänä Putinin Venäjän länsireunalla sijaitseva rutiköyhä kehitysmaa-persläpi, jonka edelleen sorretun alkuperäiskansan kohtalo olisi maailmalla unohdettu ja vaiettu tragedia. Todennäköisesti useimman asiaa kommentoineen poliitikonkin suku olisi sammunut jo kauan ennen syntymäämme.

    Kolikkojen tarkoituksena oli juhlistaa Suomen satavuotista itsenäisyyttä esittämällä niissä tapahtumia, jotka muistuttavat meitä historiamme virstanpylväistä, hyvässä ja pahassa. Suomi taisteli itselleen ensimmäisen kerran itsenäisyyden vuonna 1918 alkaneessa sisällissodassa, joka on kerrannaisvaikutuksiltaan todennäköisesti merkittävin kriisi itsenäisen Suomen historiassa. 

    Jos asiaa voisi tulkita jotenkin muutenkin kuin elämäntapapöyristymisen kautta, enkä tietenkään kuvittele, että voisi, niin sitähän saattaisi vaikka ajatella teloitusta kuvaavan juhlarahan muistuttavan meitä siitä, mihin kauheuksiin me suomalaisetkin olemme valmiita, jos meiltä loppuu tahto keskustella asioista. Siis vähän niin kuin näiden kohujen aikaan porukalla näyttää loppuvan tahto analysoida asioita ensimmäisen nanosekunnin intuitiota pidemmälle. Toki sotavankien teloitukset ovat millä tahansa mittarilla epäoikeudenmukaisia ja moraalittomia tapahtumia, mutta ne silti ovat osa historiaamme, jota meidän ei missään tapauksessa ole syytä unohtaa välttääksemme toistamasta noita kauheita virheitä.

    Kyllä yhden maailman korkeimmin koulutetuista kansoista pitää perkele tajuta, kuinka merkittävä osa Suomen historiaa tuohon kolikkoon tiivistyi niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt ammattiloukkaantujien ulinan takia Suomen satavuotisjuhla laimenee tältäkin osin sellaiseksi samanlaiseksi naminami-hömpäksi kuin kaikki muukin juhlavuoteen liittyvä aktiviteetti ja merkittävä osa historiaamme lakaistaan taas maton alle piiloon sitä päivää varten, kun suomalaisten sosialistien pitää päästä piehtaroimaan itsesäälissä ja lahtariporvareiden järjestämässä kurjuudessa. Mutta kukapa sitä jaksaisi puhua kuvissa esitettyjen kriisien ja onnistumisien syistä, kun voi korottaa itseään jalustalle hyvesignaloimalla ja osoittamalla pöyristystään.

    Pidän myös hassuna sitä, että jos erehdyt kritisoimaan taiteen julkisrahoitteista tukemista, niin kaiken maailman apurahataiteilijat, säätiötukielätit ja vasemmistolaiset valtiouskovaiset kertovat kuinka tärkeää taiteen on olla valtion kontrollista vapaata sekä tunteita ja keskustelua herättävää. Kun Mannerheimista tehtiin valkokankaalle mustaihoinen homo, konservatiivipiireissä pillastuttiin ja vasemmisto-taidepiireissä ilakoitiin. 

    Kansanmurhaaja-Leninin patsas Helsingissä, kokoomuslaisten haukkuminen lahtareiksi ja sisällissodan punavankien murhilla mässäily on ollut olennainen sisällissodan poteroihin unohtuneen vasemmiston eetosta aina sisällissodasta asti. Mutta nyt kun Suomen historiaa käsitellään yhdellä kolikolla, jossa on iänikuisten järvimaisemien ja joutsenien sijaan jotain oikeasti kansakuntamme historian kannalta merkittävää sisältöä, niin porukka lapioi hiekkaa vakoseen ja repii alushousut perään.

    Symboleista puheenollen, eikös Suomen lipussa ole risti, joka oli työkalu kiduttamiseen ja murhaamiseen vielä ennen kristinuskon syntyä ja pitkään sen jälkeenkin? Krusifiksilla kituva Jeesus muuten löytyy jotakuinkin kaikista kirkoista siinä, missä tuota brutaalia symbolia heilutellaan peruskouluissa ja sitä näytetään valtiollisella TV-kanavalla joka viikko erilaisten jumalanpalveluksien aikana.

    Ja jos sukelletaan syvemmälle poliittiseen symboliikkaan, niin muistatteko Tarja Halosen vuoden 2006 presidenttikampanjan, jota varten demarinuoret painattivat Che Guevara-tyylisiä Tarja-paitoja ja -rintanappeja esittäen Suomen tulevan presidentin taiteellisesti samassa vapaussoturin kontekstissa, jossa tuota homofobista ja rasistista murhaajaa on suomalaisenkin vasemmiston piirissä juhlittu jo vuosikymmeniä. Tai kun demarinuoret vuonna 2013 lanseerasivat kangaskasseja, joihin oli painettu demarivaikuttajien kasvoja Che-teemalla. Näitä kasseja markkinoitiin saatesanoilla, joiden mukaan Che Guevara on demariaatteen esikuva.

    Miettikääpä millainen kohu nousisi, jos Sauli Niinistö lähtisi seuraaviin presidentinvaaleihin Sturmabteilungin ruskeassa paidassa? Toisaalta Vasemmiston ja SDP:n käyttämä punainen väri on muuten yleisesti ottaen maailman verenhimoisimpien aatteiden, sosialismin ja kommunismin, tunnusväri globaalisti. Toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

    Ehkä tämä kohu vain todisti meille, että suomalaisuus kulttuurina ei olekaan niin ainutlaatuisen hyvää ja hienoa, että sen yli satavuotista olemusta kannattaisi kaivella klikkiotsikkoja ja primitiivireaktioita syvemmältä? Ehkä tämä alkoholisoituneiden urheilijoiden kämmäilystä ja tissiperse-julkkiksista juopunut, saavutettuja etuja vinkuva ja pienimpiäkin epämiellyttäviä tunteita neuroottisesti pelkäävä kansa on ansainnut tulla unohdetuksi, kun se ei osaa enää käsitellä edes omaa historiaansa peittelemättä sitä elämäntapapöyristyjien ja roskalehdistön reaktioiden pelossa.

    Tätä kohua alleviivaa mainiosti se, että juhlarahan suunnitellutta muotoilijaa, Ilkka Suppasta, haastateltiin vasta sen jälkeen, kun kolikko oli jo päätetty vetää markkinoilta. Monikohan pöyristyjä olisi miettinyt asiaa tykönään hieman pidemmälle, jos olisi ensin kuullut suunnittelijan logiikan, jonka mukaan juhlaraha itsessään juhlistaa nimenomaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä kuvaamalla jokaisessa kolikssa kyseisen aikakauden keskeisen haasteen ja toisella puolella saavutuksen? Tuossa kontekstissa kolikko on mielestäni aivan loistava symboli muistuttamaan meitä globaalien tilastojen kärjessä keikkuvia itseriittoisia suomalaisia siitä, että meidänkin on pakko ponnistella jatkuvasti välttyäksemme sortumasta niihin karmiviin virheisiin, kolikon kääntöpuoleen, joista historiamme pitäisi meitä muistuttaa.

    http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/orpo-suomen-juhlarahan-teloituskuva-on-mauton-allekirjoitti-itse-asetuksen-rahasta/758125/
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota#Perustekij.C3.A4t
    https://kirkon.kuvat.fi/kuvat/Logot+ja+pressikuvat/Kiinteist%C3%B6jen+kuvat/Kirkot+ja+kappelit/H%C3%A4meenlinnan+kirkko/sis%C3%A4kuvat/
    http://www.nordicdesignblog.com/wordpress/wp-content/halospaita_puna.gif
    http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005185319.html
    http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005184843.html
    http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005185178.html
    https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/sorsa%20guevara-7770
    http://www.iltalehti.fi/uutiset/201704252200110466_uu.shtml

    ]]>
    79 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236323-kolikkokohu-suomi-kaansi-selan-historialleen#comments Kotimaa Historia Itsenäisyys Juhlaraha Loukkaantuminen Pöyristyminen Sat, 29 Apr 2017 09:31:48 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236323-kolikkokohu-suomi-kaansi-selan-historialleen