Journalismi http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132617/all Mon, 23 Oct 2017 06:55:51 +0300 fi Totuudenjälkeistä aikaa ja vaihtoehtoisia faktoja http://elinaseitz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244870-totuudenjalkeista-aikaa-ja-vaihtoehtoisia-faktoja <p>&nbsp;</p><p>Totuudenjälkeistä aikaa ja vaihtoehtoisia faktoja</p><p>Viime päivinä on jälleen saatu lukea raflaavia otsikkoja, hähää, rakennusten homeongelmat eivät olekaan niin valtaisia kuin on luultu: samalla aineistolla toimittaja olisi saanut myös hyvin toisenlaisia otsikoita laadittua, jos ei olisi ollut tarkoitushakuista ja tiettyjä tahoja kuten rakennusteollisuutta puolustelevaa ja sisäilmaongelmien seurauksia vähättelevää tarkoitusta kirjoituksessa. Tarkoitus lienee antaa vastaiskua sille, että julkisuudessa on paljon puhuttu myös julkisten rakennusten ongelmista, korjausvelasta ja korjaustarpeista. Kansanedustaja Essayah on nostanut esille mm. kasarmien sisäilmaongelmat, mikä on todellinen terveyshaitta ja vaarantaa monen nuoren miehen ja naisen terveyttä. Tästäkään vain ei juuri saisi hiiskua varusmiespalveluksen aikana, tai lyödään korvienvälisairaan, laiskan ja vetelän leimaa yksilöön, vaikka ongelma on rakennuksissa.</p><p>Toinen karu asia on se, että korviin on alkanut kantautua, etteivät lääkärit enää kirjoita sisäilmasta vakavastikaan oireileville ja monin tavoin sairastuneille sairaslomaa, koska eivät koe, että sillä olisi terveydellisiä perusteita. Altistuminen saa siis jatkua, ja oireilu edetä, ihmettelen miksi lääkärit eivät voi perehtyä esimerkiksi tähän ansiokkaaseen materiaaliin, joka kuvaa hyvin selkeästi, miten sisäilmasairaus etenee, ellei sitä saada pysäytettyä &ndash;lähes ainoa toimiva keino on altistumisen pysäyttäminen, ihmisen saaminen pois sairastuttavista tiloista: <a href="http://homepakolaiset.fi/ratkaisuja-sisailmasairaille/sairauden-kolme-astetta/"><u>http://homepakolaiset.fi/ratkaisuja-sisailmasairaille/sairauden-kolme-astetta/</u></a></p><p>Mietin, miten kukaan lääkäri voi todeta, ettei sairaslomalla ole terveydellistä perustetta, kun ihminen on altistunut, oireilee, ja oman terveytensä parhaana tuntijana toteaa, ettei ole työkuntoinen. Kun kyse ei ole laiskuudesta, työhaluttomuudesta, motivaation puutteesta vaan siitä, että ihminen oireilee työpaikan sisäilmasta, ja on esimerkiksi jo vuosia altistunut, niin että vaikutukset alkavat monin tavoin näkyä hänen terveydessään, on mielestäni lääkäriltä epäeettistä olla pitämättä potilaan puolta, vaan vetäytyä esim. Käypä hoito- suosituksen taakse ja samalla vetäytyä omasta lääkärin vastuustaan.</p><p>Kehotan edelleen jokaista lukemaan nämä kaksi: <a href="http://www.epshp.fi/files/2011/Majvik-suositus-SLL-2007.pdf"><u>http://www.epshp.fi/files/2011/Majvik-suositus-SLL-2007.pdf</u></a> ja <a href="http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50111"><u>http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50111</u></a> ja vertailemaan näitä keskenään. Toinen on todellinen asiantuntijoiden laatima konsensuslauselma (josta voi muistuttaa niitä lääkäreitä, jotka vastaanotoilla mumisevat olevansa konsensuslääkäreitä) ja toinen pienemmän porukan laatima, ilmeisesti tarkoitushakuisesti yhdestä väitöskirjasta poimittu kasa osittain tosia ja osittain vaihtoehtoisia faktoja, jotka vaikeuttavat sisäilmasta sairastuneen asemaa, hoitoon ja tutkimuksiin pääsyä, diagnoosien ja sitä kautta todellisen, tarvittavan hoidon, oikeuksien ja etuuksien saantia.</p><p>Tässä mättää aika monikin asia, ja sisäilmasta sairastuneiden tilanne on tässä maassa heikentynyt entisestään. Siitä huolimatta, että sisäilmaongelmista puhutaan ja rakennusten tilasta ollaan huolissaan, sisäilmasta sairastuneet jätetään vaille riittäviä tutkimuksia, hoitoa, diagnooseja, sairaslomaa, sairauspäivärahaa, kuntoutusta, uudelleenkoulutusta, eläkettä- onko tämä yhteiskunnan tahto ja/vai räikeää heikossa asemassa olevan ihmisryhmän ihmisoikeuksien polkemista?</p><p>Missä ovat lääkärit, jotka puolustavat potilaiden oikeuksia? Missä ovat toimittajat, jotka kirjoittaisivat puolueettomasti ja sitoutumattomasti, eivät tarkoitushakuisesti aiheesta? Tutkivalle journalismille olisi työtä. Majvik2- suosituksen noudattamiselle on huutava tarve, ja käypä hoito- suosituksen hautaamiselle. Puolueettomille ja vakuutusyhtiöiden talutusnuoran ulkopuolella oleville sisäilmapoliklinikoille on todellinen tarve &ndash; mutta tulevatko sellaiset toteutumaan, koska valta on tässä maassa annettu vakuutusyhtiöille, ja todellinen tahto myöntää ihmisille heille kuuluvat oikeudet puuttuu? Raha puhuu, lääkäri vaikenee, toimittaja kirjoittaa. Vaihtoehtoisia faktoja. Elämme todellakin totuudenjälkeisiä aikoja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Totuudenjälkeistä aikaa ja vaihtoehtoisia faktoja

Viime päivinä on jälleen saatu lukea raflaavia otsikkoja, hähää, rakennusten homeongelmat eivät olekaan niin valtaisia kuin on luultu: samalla aineistolla toimittaja olisi saanut myös hyvin toisenlaisia otsikoita laadittua, jos ei olisi ollut tarkoitushakuista ja tiettyjä tahoja kuten rakennusteollisuutta puolustelevaa ja sisäilmaongelmien seurauksia vähättelevää tarkoitusta kirjoituksessa. Tarkoitus lienee antaa vastaiskua sille, että julkisuudessa on paljon puhuttu myös julkisten rakennusten ongelmista, korjausvelasta ja korjaustarpeista. Kansanedustaja Essayah on nostanut esille mm. kasarmien sisäilmaongelmat, mikä on todellinen terveyshaitta ja vaarantaa monen nuoren miehen ja naisen terveyttä. Tästäkään vain ei juuri saisi hiiskua varusmiespalveluksen aikana, tai lyödään korvienvälisairaan, laiskan ja vetelän leimaa yksilöön, vaikka ongelma on rakennuksissa.

Toinen karu asia on se, että korviin on alkanut kantautua, etteivät lääkärit enää kirjoita sisäilmasta vakavastikaan oireileville ja monin tavoin sairastuneille sairaslomaa, koska eivät koe, että sillä olisi terveydellisiä perusteita. Altistuminen saa siis jatkua, ja oireilu edetä, ihmettelen miksi lääkärit eivät voi perehtyä esimerkiksi tähän ansiokkaaseen materiaaliin, joka kuvaa hyvin selkeästi, miten sisäilmasairaus etenee, ellei sitä saada pysäytettyä –lähes ainoa toimiva keino on altistumisen pysäyttäminen, ihmisen saaminen pois sairastuttavista tiloista: http://homepakolaiset.fi/ratkaisuja-sisailmasairaille/sairauden-kolme-astetta/

Mietin, miten kukaan lääkäri voi todeta, ettei sairaslomalla ole terveydellistä perustetta, kun ihminen on altistunut, oireilee, ja oman terveytensä parhaana tuntijana toteaa, ettei ole työkuntoinen. Kun kyse ei ole laiskuudesta, työhaluttomuudesta, motivaation puutteesta vaan siitä, että ihminen oireilee työpaikan sisäilmasta, ja on esimerkiksi jo vuosia altistunut, niin että vaikutukset alkavat monin tavoin näkyä hänen terveydessään, on mielestäni lääkäriltä epäeettistä olla pitämättä potilaan puolta, vaan vetäytyä esim. Käypä hoito- suosituksen taakse ja samalla vetäytyä omasta lääkärin vastuustaan.

Kehotan edelleen jokaista lukemaan nämä kaksi: http://www.epshp.fi/files/2011/Majvik-suositus-SLL-2007.pdf ja http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50111 ja vertailemaan näitä keskenään. Toinen on todellinen asiantuntijoiden laatima konsensuslauselma (josta voi muistuttaa niitä lääkäreitä, jotka vastaanotoilla mumisevat olevansa konsensuslääkäreitä) ja toinen pienemmän porukan laatima, ilmeisesti tarkoitushakuisesti yhdestä väitöskirjasta poimittu kasa osittain tosia ja osittain vaihtoehtoisia faktoja, jotka vaikeuttavat sisäilmasta sairastuneen asemaa, hoitoon ja tutkimuksiin pääsyä, diagnoosien ja sitä kautta todellisen, tarvittavan hoidon, oikeuksien ja etuuksien saantia.

Tässä mättää aika monikin asia, ja sisäilmasta sairastuneiden tilanne on tässä maassa heikentynyt entisestään. Siitä huolimatta, että sisäilmaongelmista puhutaan ja rakennusten tilasta ollaan huolissaan, sisäilmasta sairastuneet jätetään vaille riittäviä tutkimuksia, hoitoa, diagnooseja, sairaslomaa, sairauspäivärahaa, kuntoutusta, uudelleenkoulutusta, eläkettä- onko tämä yhteiskunnan tahto ja/vai räikeää heikossa asemassa olevan ihmisryhmän ihmisoikeuksien polkemista?

Missä ovat lääkärit, jotka puolustavat potilaiden oikeuksia? Missä ovat toimittajat, jotka kirjoittaisivat puolueettomasti ja sitoutumattomasti, eivät tarkoitushakuisesti aiheesta? Tutkivalle journalismille olisi työtä. Majvik2- suosituksen noudattamiselle on huutava tarve, ja käypä hoito- suosituksen hautaamiselle. Puolueettomille ja vakuutusyhtiöiden talutusnuoran ulkopuolella oleville sisäilmapoliklinikoille on todellinen tarve – mutta tulevatko sellaiset toteutumaan, koska valta on tässä maassa annettu vakuutusyhtiöille, ja todellinen tahto myöntää ihmisille heille kuuluvat oikeudet puuttuu? Raha puhuu, lääkäri vaikenee, toimittaja kirjoittaa. Vaihtoehtoisia faktoja. Elämme todellakin totuudenjälkeisiä aikoja.

                                                          

]]>
0 http://elinaseitz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244870-totuudenjalkeista-aikaa-ja-vaihtoehtoisia-faktoja#comments Journalismi Käypä hoito Lääkäri Sisäilma Vakuutusyhtiö Mon, 23 Oct 2017 03:55:51 +0000 Elina Seitz http://elinaseitz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244870-totuudenjalkeista-aikaa-ja-vaihtoehtoisia-faktoja
Nikon radiohaastattelu (2013) http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244646-nikon-radiohaastattelu-2013 <p>Juuri kuuntelin, autoradiostani, Yle Radio ykkösen tervetulleen uusinnan Niklas Herlinin haastattelusta, joka tehtiin vuonna 2013 eli pian sen jälkeen kun hän oli ostanut 10 % Alma-mediasta ja oli siirtymässä sen hallitukseen, jossa aikoi alussa olla &quot;<em>ainoastaan kuunteluoppilaan</em>a&quot; (toimittajana Anna-Liisa Haavikko/kesto 43 min).</p><p>Minulle tämä haastattelu oli ennestään tuntematon ja suosittelen sen kuuntelemista jokaiselle US-blogistanilaiselle. Ensiksi käydään läpi hänen toimittajauraansa (Kauppalehti, Suomen Kuvalehti, Ilta-Sanomat; hän luonnehti itseään siihen aikaan &quot;<em>tekstitykiksi</em>&quot;), jonka jälkeen niin Alma-media, Helsingin Sanomat, Yleisradio kuin maakuntalehdet tarkastellaan, mutta myös niin sanottua <em>huonoa journalismia </em>(esimerkiksi montako miljoonaa Laila Hietamies, Jari Tervo tai Kari Hotakainen ovat tienanneet vuosien saatossa).&nbsp;</p><p>Loppuvaiheessa niin Uusi Suomi kuin sen blogistan saavat ansaittua huomiota.</p><p>Haastattelumatkan varrelta käy selvästi ilmi, ettei Niko tykännyt Ylestä, ei sen 500 miljoonan vuosibudjetista (&quot;<em>rahaa on kuin rantarosvoilla</em>&quot;) saatikka siitä, että Yle osti verorahoillamme vaikkapa laajat&nbsp;esitysoikeudet HBO:n laatutuotantoon (&quot;<em>nokittivat hyvän tuotteen itselleen</em>&quot;).&nbsp;</p><p>Yleisvaikutelmaksi jää, että tämä oli varsin empaattisen miehen sympaattinen haastattelu. Joka tapauksessa Yle Radio ykköselle kiitos sen ajankohtaisesta uusinnasta:</p><p><a href="https://areena.yle.fi/1-1804087" title="https://areena.yle.fi/1-1804087">https://areena.yle.fi/1-1804087</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Juuri kuuntelin, autoradiostani, Yle Radio ykkösen tervetulleen uusinnan Niklas Herlinin haastattelusta, joka tehtiin vuonna 2013 eli pian sen jälkeen kun hän oli ostanut 10 % Alma-mediasta ja oli siirtymässä sen hallitukseen, jossa aikoi alussa olla "ainoastaan kuunteluoppilaana" (toimittajana Anna-Liisa Haavikko/kesto 43 min).

Minulle tämä haastattelu oli ennestään tuntematon ja suosittelen sen kuuntelemista jokaiselle US-blogistanilaiselle. Ensiksi käydään läpi hänen toimittajauraansa (Kauppalehti, Suomen Kuvalehti, Ilta-Sanomat; hän luonnehti itseään siihen aikaan "tekstitykiksi"), jonka jälkeen niin Alma-media, Helsingin Sanomat, Yleisradio kuin maakuntalehdet tarkastellaan, mutta myös niin sanottua huonoa journalismia (esimerkiksi montako miljoonaa Laila Hietamies, Jari Tervo tai Kari Hotakainen ovat tienanneet vuosien saatossa). 

Loppuvaiheessa niin Uusi Suomi kuin sen blogistan saavat ansaittua huomiota.

Haastattelumatkan varrelta käy selvästi ilmi, ettei Niko tykännyt Ylestä, ei sen 500 miljoonan vuosibudjetista ("rahaa on kuin rantarosvoilla") saatikka siitä, että Yle osti verorahoillamme vaikkapa laajat esitysoikeudet HBO:n laatutuotantoon ("nokittivat hyvän tuotteen itselleen"). 

Yleisvaikutelmaksi jää, että tämä oli varsin empaattisen miehen sympaattinen haastattelu. Joka tapauksessa Yle Radio ykköselle kiitos sen ajankohtaisesta uusinnasta:

https://areena.yle.fi/1-1804087

]]>
7 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244646-nikon-radiohaastattelu-2013#comments Hyvä media Journalismi Niklas Herlin Uusi Suomi Wed, 18 Oct 2017 11:05:25 +0000 ilmari schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244646-nikon-radiohaastattelu-2013
Uusi Suomi 10 vuotta! http://joonaskiminki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244208-uusi-suomi-10-vuotta <p>Onnea Uusi Suomi! Tänään tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun Uusi Suomi palasi suomalaiselle mediakentälle 16 vuoden hiljaiselon jälkeen &ndash; verkkolehteä edeltäneen paperiversion julkaiseminen loppui laman kourissa 1991.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kymmeneen vuoteen on mahtunut yli 200 000 uutisjuttua, samansuuruinen määrä blogikirjoituksia sekä noin neljä miljoonaa kommenttia näihin. Usarissa ovat kirjoittaneet sulassa sovussa (ja asiaan kuuluvasti joskus <em>ei niin sulassa sovussa</em>) ns. tavalliset kansalaiset kuin ammattipoliitikotkin. Tämä vaikuttaa nyt sosiaalisen median aikakaudella itsestäänselvältä, mutta viime vuosikymmenen puolella tällainen keskustelun tasa-arvo oli uutta ja edistyksellistä.</p> <p>Kiitos menneestä ja onnea seuraavaan vuosikymmeneen!</p> <p>&nbsp;</p> <p>Joonas Kiminki<br />Uuden Suomen kehitysjohtaja 2007-2012</p> Onnea Uusi Suomi! Tänään tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun Uusi Suomi palasi suomalaiselle mediakentälle 16 vuoden hiljaiselon jälkeen – verkkolehteä edeltäneen paperiversion julkaiseminen loppui laman kourissa 1991.

 

Kymmeneen vuoteen on mahtunut yli 200 000 uutisjuttua, samansuuruinen määrä blogikirjoituksia sekä noin neljä miljoonaa kommenttia näihin. Usarissa ovat kirjoittaneet sulassa sovussa (ja asiaan kuuluvasti joskus ei niin sulassa sovussa) ns. tavalliset kansalaiset kuin ammattipoliitikotkin. Tämä vaikuttaa nyt sosiaalisen median aikakaudella itsestäänselvältä, mutta viime vuosikymmenen puolella tällainen keskustelun tasa-arvo oli uutta ja edistyksellistä.

Kiitos menneestä ja onnea seuraavaan vuosikymmeneen!

 

Joonas Kiminki
Uuden Suomen kehitysjohtaja 2007-2012

]]>
41 http://joonaskiminki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244208-uusi-suomi-10-vuotta#comments Historia Journalismi Uusi Suomi Tue, 10 Oct 2017 06:22:49 +0000 Joonas Kiminki http://joonaskiminki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244208-uusi-suomi-10-vuotta
Narsismi ja sensuuri http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244146-narsismi-ja-sensuuri <p>Journalismissa mennään kuvat edellä ja teksti perässä. Siinä on kysymyksessä jo joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten meikäläisenkin lehdistön lopullisesti vallannut trendi, jonka syväanalyysit ovat toistaiseksi jääneet tekemättä.</p><p>Tänäkin päivänä edelleenkin se, mitä Marshall McLuhan ja Neil Postman aikanaan tiedonvälityksestä kirjoittivat, jäsentää ja auttaa ymmärtämään tapahtunutta kehitystä parhaiten. Mutta nämä aikansa gurut ovat omaperäisyydessään vaikeaselkoisia ajattelijoita, eivätkä heidän tekstinsä enää tule ymmärretyiksi maailmassa joka on muuttunut juuri niin pinnalliseksi kuin mitä he profetioissaan pelkäsivät.</p><p>Nyt ollaan siirrytty vaiheesta jolloin kuva syrjäyttää tekstin vaiheeseen jolloin toimittajan oma potretti syrjäyttää sen mistä hän milloinkin puhuu. Monta juttua lukiessa joutuu toteamaan, että toimittajan omakuva on syrjäyttänyt <em>ihan kaiken</em> muun.</p><p>Ajatella, joku on perustanut ikään kuin &quot;Imagen&quot; vastapainoksi julkaisun &quot;Long play&quot; ikään kuin nostaakseen kirjoituksen takaisin arvoon. Joku voi nostaa jo sellaisellakin itseään. Ajatella. Ikään kuin kyse ei kuitenkin olisi jatkuvasta tason laskusta.</p><p>Koska julkinen tiedonvälitys on todellakin eräänlainen aikansa peili, voidaan todeta, että täydellinen narsismi on vallannut narsistisimman mahdollisen areenan -- koko median. Esilläolon ja julkityrkyttäytymisen maailmassa mennään toimittaja edellä, ja tällä narsistisella kultilla on myös kääntöpuolensa, jota ei tosin osata näihin nimenomaisiin raameihin sijoittaa eikä näissä kantimissa paljoakaan ajatella.</p><p>Narsismin kääntöpuoli syvätasolla on nimittäin lisääntyvä sensuuri. Eli toisin sanoen ne, jotka haluavat vallata julkisen tilan, ovat myös niitä, jotka haluavat poistaa julkisesta tilasta omat kilpailijansa.</p><p>Tällaista yhteiskunnallista syvätasoa jäljittäessämme emme saa sortua siihen meitä tänä aikana erityisesti houkuttelevaan ajatusansaan, että ryhtyisimme sielumme projektorilla loihtimaan eteemme kaikkeinnarsistisimpien toimittajien tarmokkaita, itsetyytyväisyydessään hykerteleviä, miellyttämisen tarpeisia tai muussa oloisuudessaan korostuneita potretteja, sillä yhteiskunnan syvätaso ei todellakaan ole mikään nimilista. Kaikkea muuta.</p><p>Yhteiskunnan syvätasolla vaikuttavat <em>yhteisövoimat</em> ja <em>yhteisöominaisuudet</em> -- ja ne tuottavat yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin palautumattomia <em>yhteisöilmiöitä</em>. Narsismi on eurooppalaisen uuden ajan individualismin jatkuvan vahvistumisen täydellistymä, yhteisöilmiö, ja jos julkispinnalla ei juuri nyt olisi juuri sitä julkkistyrkkyvalikoimaa joka siellä sattuu olemaan, narsismin voimakenttävaraus tuottaisi ihan vastaavankokoisen ja -vahvuisen valikoiman muunnimisiä yksilöitä.</p><p>Ja jos ymmärrämme yhteiskunnallisen syvätason mekanismit oikein, ymmärrämme myös sen, että narsismilla on kääntöpuolensa -- joka niin ikään ei ole mikään määrätietoisesti omia motiiveitaan toteuttava tai tietyin yksilöominaisuuksin valikoitunut nimilista, vaan väistämätön heijastus narsismin vahvistumisesta.</p><p>Tätä puolta nykyisestä sensuurimentaliteetista on vähemmin käsitelty. Kysymys on siis durkheimilaisista kulteista -- narsismin valtapiireissä varjellaan omiin poppoisiin samaistumista ja ihanteellis-ideologista &quot;positiivista&quot; kulttia, ja projektiivinen pahuus realisoi sensuroitavan &quot;negatiivisen&quot; kultin.</p><p>Näillä &quot;positiivisilla&quot; toimittelijoilla, itseihanneihmisillä -- varsinaisilla wannabeneroilla -- ei ole varsinaisesti mitään omaperäistä sanottavaa, mikä sitten vain tekee kaikesta yhteisestä ryhmävahvistautumisesta ja itsetarkoituksellisesta edistyksen hengen puhaltamisesta vieläkin tärkeämpää. Ja koska narsistista itseidentiteettiä eniten vahvistaa itsensä määritteleminen &quot;negatiivisesta käsin&quot;, koko yhteiskunta on kohta yksi suuri sensuuri- ja inkvisitiolaitos.</p><p>Syvätasojen ja itseanalyysin sijasta &quot;positiivinen kultti&quot; kääntyy pintaleimoihin. Niillä tehdään irtiottoa &quot;negatiivisesta kultista&quot;. Yhteiskunta on suuri naamakirja, peukuta tai tuhoudu. Ideologiat muuttuvat identiteettikysymyksiksi. Journalismi muuttuu ilmianto- ja irtisanoutumiskulttuuriksi. Virallinen vahvistus saadaan viranomaistaholta.</p><p>Yhteiskunnan kruunupinnalla poliisi-tv esittelee leppoisat mutta määrätietoiset yleisen järjestyksen valvojat. Kun syvätason kautta klantin kääntöpuolelle vilkaistaan, nähdään viidenkymmenen nettipoliisin sensoriarmeija valmiina silpomaan oikeuden miekalla julkisuudesta pois ne &quot;negatiiviset&quot; hengentuotteet joita &quot;positiivisen kultin&quot; narsistinen itseidentiteetti tarvitsee itsensä ja oman hyvyytensä määrittelemiseen.</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Journalismissa mennään kuvat edellä ja teksti perässä. Siinä on kysymyksessä jo joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten meikäläisenkin lehdistön lopullisesti vallannut trendi, jonka syväanalyysit ovat toistaiseksi jääneet tekemättä.

Tänäkin päivänä edelleenkin se, mitä Marshall McLuhan ja Neil Postman aikanaan tiedonvälityksestä kirjoittivat, jäsentää ja auttaa ymmärtämään tapahtunutta kehitystä parhaiten. Mutta nämä aikansa gurut ovat omaperäisyydessään vaikeaselkoisia ajattelijoita, eivätkä heidän tekstinsä enää tule ymmärretyiksi maailmassa joka on muuttunut juuri niin pinnalliseksi kuin mitä he profetioissaan pelkäsivät.

Nyt ollaan siirrytty vaiheesta jolloin kuva syrjäyttää tekstin vaiheeseen jolloin toimittajan oma potretti syrjäyttää sen mistä hän milloinkin puhuu. Monta juttua lukiessa joutuu toteamaan, että toimittajan omakuva on syrjäyttänyt ihan kaiken muun.

Ajatella, joku on perustanut ikään kuin "Imagen" vastapainoksi julkaisun "Long play" ikään kuin nostaakseen kirjoituksen takaisin arvoon. Joku voi nostaa jo sellaisellakin itseään. Ajatella. Ikään kuin kyse ei kuitenkin olisi jatkuvasta tason laskusta.

Koska julkinen tiedonvälitys on todellakin eräänlainen aikansa peili, voidaan todeta, että täydellinen narsismi on vallannut narsistisimman mahdollisen areenan -- koko median. Esilläolon ja julkityrkyttäytymisen maailmassa mennään toimittaja edellä, ja tällä narsistisella kultilla on myös kääntöpuolensa, jota ei tosin osata näihin nimenomaisiin raameihin sijoittaa eikä näissä kantimissa paljoakaan ajatella.

Narsismin kääntöpuoli syvätasolla on nimittäin lisääntyvä sensuuri. Eli toisin sanoen ne, jotka haluavat vallata julkisen tilan, ovat myös niitä, jotka haluavat poistaa julkisesta tilasta omat kilpailijansa.

Tällaista yhteiskunnallista syvätasoa jäljittäessämme emme saa sortua siihen meitä tänä aikana erityisesti houkuttelevaan ajatusansaan, että ryhtyisimme sielumme projektorilla loihtimaan eteemme kaikkeinnarsistisimpien toimittajien tarmokkaita, itsetyytyväisyydessään hykerteleviä, miellyttämisen tarpeisia tai muussa oloisuudessaan korostuneita potretteja, sillä yhteiskunnan syvätaso ei todellakaan ole mikään nimilista. Kaikkea muuta.

Yhteiskunnan syvätasolla vaikuttavat yhteisövoimat ja yhteisöominaisuudet -- ja ne tuottavat yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin palautumattomia yhteisöilmiöitä. Narsismi on eurooppalaisen uuden ajan individualismin jatkuvan vahvistumisen täydellistymä, yhteisöilmiö, ja jos julkispinnalla ei juuri nyt olisi juuri sitä julkkistyrkkyvalikoimaa joka siellä sattuu olemaan, narsismin voimakenttävaraus tuottaisi ihan vastaavankokoisen ja -vahvuisen valikoiman muunnimisiä yksilöitä.

Ja jos ymmärrämme yhteiskunnallisen syvätason mekanismit oikein, ymmärrämme myös sen, että narsismilla on kääntöpuolensa -- joka niin ikään ei ole mikään määrätietoisesti omia motiiveitaan toteuttava tai tietyin yksilöominaisuuksin valikoitunut nimilista, vaan väistämätön heijastus narsismin vahvistumisesta.

Tätä puolta nykyisestä sensuurimentaliteetista on vähemmin käsitelty. Kysymys on siis durkheimilaisista kulteista -- narsismin valtapiireissä varjellaan omiin poppoisiin samaistumista ja ihanteellis-ideologista "positiivista" kulttia, ja projektiivinen pahuus realisoi sensuroitavan "negatiivisen" kultin.

Näillä "positiivisilla" toimittelijoilla, itseihanneihmisillä -- varsinaisilla wannabeneroilla -- ei ole varsinaisesti mitään omaperäistä sanottavaa, mikä sitten vain tekee kaikesta yhteisestä ryhmävahvistautumisesta ja itsetarkoituksellisesta edistyksen hengen puhaltamisesta vieläkin tärkeämpää. Ja koska narsistista itseidentiteettiä eniten vahvistaa itsensä määritteleminen "negatiivisesta käsin", koko yhteiskunta on kohta yksi suuri sensuuri- ja inkvisitiolaitos.

Syvätasojen ja itseanalyysin sijasta "positiivinen kultti" kääntyy pintaleimoihin. Niillä tehdään irtiottoa "negatiivisesta kultista". Yhteiskunta on suuri naamakirja, peukuta tai tuhoudu. Ideologiat muuttuvat identiteettikysymyksiksi. Journalismi muuttuu ilmianto- ja irtisanoutumiskulttuuriksi. Virallinen vahvistus saadaan viranomaistaholta.

Yhteiskunnan kruunupinnalla poliisi-tv esittelee leppoisat mutta määrätietoiset yleisen järjestyksen valvojat. Kun syvätason kautta klantin kääntöpuolelle vilkaistaan, nähdään viidenkymmenen nettipoliisin sensoriarmeija valmiina silpomaan oikeuden miekalla julkisuudesta pois ne "negatiiviset" hengentuotteet joita "positiivisen kultin" narsistinen itseidentiteetti tarvitsee itsensä ja oman hyvyytensä määrittelemiseen.


 

]]>
0 Emile Durkheim Institutionaalinen narsismi Journalismi Sananvapaus Sosiologia Mon, 09 Oct 2017 06:30:19 +0000 Seppo Oikkonen http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244146-narsismi-ja-sensuuri
Toimittajissa on poliitikon ainesta http://vilhelmjunnila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243941-toimittajissa-on-poliitikon-ainesta <p>Oletteko huomanneet, että valtakunnallisen median toimittajat ovat aktiivisempia ottamaan kantaa poliittisiin asioihin kuin poliitikot itse?</p><p>Aikaisemmin journalismissa tehtiin selkeä ero tiedonvälityksen ja toimittajien omien mielipiteiden välillä, mutta Twitter-sukupolven aikana tämä raja on kadonnut olemattomiin.</p><p>Ennen uutisissa kerrottiin mitä on tapahtunut, mutta nykyään toimittajat käyvät vuoropuhelua keskenään, haastattelevat toisiaan, kertovat mitä olisi pitänyt tapahtua ja mitä pitäisi tehdä.</p><p>Tässä arkipäivän esimerkki, tällä kertaa kaupallisen median puolelta. Tulee ihan 1970-luku mieleen.</p><p>Ystävällisin terveisin</p><p>Journalistin etiikka</p><p>&nbsp;</p><p>Jos kuva ei näy. se löytyy myös <a href="https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1470351773043966&amp;set=a.202729383139551.51560.100002074736699&amp;type=3&amp;theater">klikkaamalla tähän</a>.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oletteko huomanneet, että valtakunnallisen median toimittajat ovat aktiivisempia ottamaan kantaa poliittisiin asioihin kuin poliitikot itse?

Aikaisemmin journalismissa tehtiin selkeä ero tiedonvälityksen ja toimittajien omien mielipiteiden välillä, mutta Twitter-sukupolven aikana tämä raja on kadonnut olemattomiin.

Ennen uutisissa kerrottiin mitä on tapahtunut, mutta nykyään toimittajat käyvät vuoropuhelua keskenään, haastattelevat toisiaan, kertovat mitä olisi pitänyt tapahtua ja mitä pitäisi tehdä.

Tässä arkipäivän esimerkki, tällä kertaa kaupallisen median puolelta. Tulee ihan 1970-luku mieleen.

Ystävällisin terveisin

Journalistin etiikka

 

Jos kuva ei näy. se löytyy myös klikkaamalla tähän.

 

]]>
3 http://vilhelmjunnila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243941-toimittajissa-on-poliitikon-ainesta#comments Journalismi Journalismin etiikka Tiedonvälitys Toimittajat Twitter Thu, 05 Oct 2017 09:05:38 +0000 Vilhelm Junnila http://vilhelmjunnila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243941-toimittajissa-on-poliitikon-ainesta
30 vuotta alalla http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243184-30-vuotta-alalla <p>Syyskuun 21. 2017 olen ollut alan mies 30 vuotta. Samalla päivämäärällä 30 vuotta aiemmin tein ensimmäisen päiväni Kauppalehden toimittajana. Ja siitä se on jatkunut erilaisissa toimittajan tehtävissä tai kustantajana, omistajana ja hallituksen jäsenenä tähän päivään.</p><p>En kirjoita tähän kuin pari ykstyiskohtaa, kaikki ei pieneen tilaan mahdu.</p><p>1. Välineet ovat muuttuneet ja kehittyneet, vaikka olenkin ensimmäistä toimittajasukupolvea, joka ei työnsä takia kirjoituskonetta käyttänyt.</p><p>2. Ihmiset ovat samanlaisia ja kiinnostuneet samoista asioista kuin ennenkin.</p><p>3. Toimituksissa kiinnostutaan vieläkin niistä asioista, jotka kiinnostavat toimittajia ja heidän lähipiiriään. Tässä asiassa on menty Suomessa oikeaan suuntaan. Asiakastakin mietitään.</p><p>4. Toimittajat ovat kusipäisiä, juoppoja ja neurootikkoja. Varsinkin tässä asiassa on menty paljon parempaan suuntaan 30 vuodessa. Tänään nuori toimittaja joutuu paiskimaan tosissaan töitä saadakseen niitä edes kokeilla ja pysymään selvin päin koko päivän. 30 vuotta sitten olin erikoinen friikki, koska olin ahkera.</p><p>5. Jokaisena vuonna Suomessa on vallinnut suurempi sananvapaus kuin edellisenä. Siitä pitää kiittää monia tahoja, mutta enimmin niitä, jotka kukistivat kommunismin. Ja demokratiaa muutenkin; etujärjestöjen mediavaltaa on saatu suitsittua.</p><p>6. Suomessa oli hieno ja vertailun kestävä journalismi. Täytyy olla kiitollinen siitä, että sen kanssa on saanut painia hyvät ja pahat ottelut 30 vuotta, muutenkin kuin katsomossa.</p><p>Tässä pitäisi kiittää kaikkia, joten olkoon. Kiitän kolmea, vaikka kahdet kiitokset menevät haudan taakse: edesmenneet Hannu Olkinuora ja Hannu Savola sekä elossa oleva Tapani Ruokanen pestasivat minut toimittajaksi, kaikesta huolimatta. Ja erityiskiitos kaikille, jotka pitävät päiväkirjaa tai vastaavaa. Tämän &quot;merkkipäivän&quot; lähestymisen huomasin, mutta tarkka päivä löytyi silloisen vaimoni muistikirjoista (olimme nuorena parina alle vuoden ikäisen tyttäremme kanssa viikon Etelä-Ranskassa, viime viikon vietin siellä kolmekymppisen tyttäreni kanssa, tytärkin on entisellään, vaikka tavallaan muuttunut).</p> Syyskuun 21. 2017 olen ollut alan mies 30 vuotta. Samalla päivämäärällä 30 vuotta aiemmin tein ensimmäisen päiväni Kauppalehden toimittajana. Ja siitä se on jatkunut erilaisissa toimittajan tehtävissä tai kustantajana, omistajana ja hallituksen jäsenenä tähän päivään.

En kirjoita tähän kuin pari ykstyiskohtaa, kaikki ei pieneen tilaan mahdu.

1. Välineet ovat muuttuneet ja kehittyneet, vaikka olenkin ensimmäistä toimittajasukupolvea, joka ei työnsä takia kirjoituskonetta käyttänyt.

2. Ihmiset ovat samanlaisia ja kiinnostuneet samoista asioista kuin ennenkin.

3. Toimituksissa kiinnostutaan vieläkin niistä asioista, jotka kiinnostavat toimittajia ja heidän lähipiiriään. Tässä asiassa on menty Suomessa oikeaan suuntaan. Asiakastakin mietitään.

4. Toimittajat ovat kusipäisiä, juoppoja ja neurootikkoja. Varsinkin tässä asiassa on menty paljon parempaan suuntaan 30 vuodessa. Tänään nuori toimittaja joutuu paiskimaan tosissaan töitä saadakseen niitä edes kokeilla ja pysymään selvin päin koko päivän. 30 vuotta sitten olin erikoinen friikki, koska olin ahkera.

5. Jokaisena vuonna Suomessa on vallinnut suurempi sananvapaus kuin edellisenä. Siitä pitää kiittää monia tahoja, mutta enimmin niitä, jotka kukistivat kommunismin. Ja demokratiaa muutenkin; etujärjestöjen mediavaltaa on saatu suitsittua.

6. Suomessa oli hieno ja vertailun kestävä journalismi. Täytyy olla kiitollinen siitä, että sen kanssa on saanut painia hyvät ja pahat ottelut 30 vuotta, muutenkin kuin katsomossa.

Tässä pitäisi kiittää kaikkia, joten olkoon. Kiitän kolmea, vaikka kahdet kiitokset menevät haudan taakse: edesmenneet Hannu Olkinuora ja Hannu Savola sekä elossa oleva Tapani Ruokanen pestasivat minut toimittajaksi, kaikesta huolimatta. Ja erityiskiitos kaikille, jotka pitävät päiväkirjaa tai vastaavaa. Tämän "merkkipäivän" lähestymisen huomasin, mutta tarkka päivä löytyi silloisen vaimoni muistikirjoista (olimme nuorena parina alle vuoden ikäisen tyttäremme kanssa viikon Etelä-Ranskassa, viime viikon vietin siellä kolmekymppisen tyttäreni kanssa, tytärkin on entisellään, vaikka tavallaan muuttunut).

]]>
27 http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243184-30-vuotta-alalla#comments Kotimaa Journalismi Wed, 20 Sep 2017 21:28:35 +0000 Niklas Herlin http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243184-30-vuotta-alalla
Ylen toimitusjohtaja sai kuin saikin mieleisensä päätoimittajan http://kimmosaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243173-ylen-toimitusjohtaja-sai-kuin-saikin-mieleisensa-paatoimittajan <p>Ylen suomenkielisen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajaksi ja vastaavaksi toimittajaksi&nbsp;on nimitetty Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen.</p><p>Ylen toimitusjohtaja <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9841692">Lauri Kivinen</a> perustelee valintaansa Jouko Jokisen johtamiskokemuksella erilaisissa tiedotusvälineissä. Jouko&nbsp;Jokinen puolestaan kertoo, että hänellä ei ole kokemusta erilaisissa tiedotusvälineissä vaan ainoastaan sanomalehdissä.</p><p>Markkinointimiehenä Lauri Kivinen osaa puhua luontevasti sormet ristissä selän takana. Helsingin Sanomia hän juksasi käymistään uutistoiminnan kehityskeskusteluista.&nbsp;Kivisen mukaan kaikki oli hyvin ja kunnossa.&nbsp;</p><p>Helsingin Sanomat luotti Kiviseen, eikä tarkistanut asiaa, vaan julkaisi haastattelun artikkelissa &quot;Henkilöstöä kuullut Ylen toimitusjohtaja Kivinen: Uskon, että nyt lähdetään oikeaan suuntaan&quot; (<a href="http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005010360.html">linkki</a>).&nbsp;Ylestä pois potkitut toimittajat syyttivät Kivistä valehtelusta&nbsp;<a href="https://areena.yle.fi/1-3760150">Ylen A-Teemassa</a>&nbsp;(kohta 50&#39; eteenpäin). Ilmeenkään värähtämättä Kivinen vastasi ja ohipuhui itsensä kuiville suorassa TV-lähetyksessä.&nbsp;</p><p>Professori Olli Mäenpää teki keväällä 2017 arvioinnin<a href="https://drive.google.com/file/d/0B-v6fV6ewetZSUYyQ3hnQnkwZlk/view"> Ylen journalistista päätöksentekoprosesseista</a>. &nbsp;Raportti on karua luettavaa. Ylen uutistoiminnassa on sotilaallisen hierarkkinen organisaatio, joka sotii kaikkia organisaatio-oppeja vastaan. Kivinen oli tuonut Nokiasta mukanaan &quot;management by perkele&quot; -johtamisen Yleisradioon.</p><p>Kivisen aikana Ylessä ei ole noudatettu julkisten yleisradioyhtiöiden käytäntöä, että työpaikat ovat julkisessa haussa. Uutisjupakan jälkeen Ylessä haluttiinkin olla nöyriä ja avoimia. Atte Jääskeläisen paikka laitettiin avoimeen hakuun. &nbsp;</p><p>Avoimen haun todellisesta &quot;avoimuudesta&quot; kertoo&nbsp;<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ylen-uudeksi-paatoimittajaksi-jouko-jokinen-aamulehdesta/6582620#gs.HvZ9ta8">MTV:n uutiset.</a>&nbsp;Valituksi tullut Jouko Jokinen ei hakenut tehtävää vapaaehtoisesti. Hän suostui hakemaan paikkaa vasta toimitusjohtaja Kivisen sinnikkäiden pyyntöjen takia. Päätöksen tekemiseen meni kolme viikkoa. Ensin oli viikko tunnustelua, ja sitten kaksi viikkoa tiivistä keskustelua toimitusjohtaja Lauri Kivisen kanssa.<br /><br />Avoimen haun onnistumisesta ei ole tietoa. Yle on pimittänyt hakijoiden määrät ja nimet.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylen suomenkielisen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajaksi ja vastaavaksi toimittajaksi on nimitetty Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen.

Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen perustelee valintaansa Jouko Jokisen johtamiskokemuksella erilaisissa tiedotusvälineissä. Jouko Jokinen puolestaan kertoo, että hänellä ei ole kokemusta erilaisissa tiedotusvälineissä vaan ainoastaan sanomalehdissä.

Markkinointimiehenä Lauri Kivinen osaa puhua luontevasti sormet ristissä selän takana. Helsingin Sanomia hän juksasi käymistään uutistoiminnan kehityskeskusteluista. Kivisen mukaan kaikki oli hyvin ja kunnossa. 

Helsingin Sanomat luotti Kiviseen, eikä tarkistanut asiaa, vaan julkaisi haastattelun artikkelissa "Henkilöstöä kuullut Ylen toimitusjohtaja Kivinen: Uskon, että nyt lähdetään oikeaan suuntaan" (linkki). Ylestä pois potkitut toimittajat syyttivät Kivistä valehtelusta Ylen A-Teemassa (kohta 50' eteenpäin). Ilmeenkään värähtämättä Kivinen vastasi ja ohipuhui itsensä kuiville suorassa TV-lähetyksessä. 

Professori Olli Mäenpää teki keväällä 2017 arvioinnin Ylen journalistista päätöksentekoprosesseista.  Raportti on karua luettavaa. Ylen uutistoiminnassa on sotilaallisen hierarkkinen organisaatio, joka sotii kaikkia organisaatio-oppeja vastaan. Kivinen oli tuonut Nokiasta mukanaan "management by perkele" -johtamisen Yleisradioon.

Kivisen aikana Ylessä ei ole noudatettu julkisten yleisradioyhtiöiden käytäntöä, että työpaikat ovat julkisessa haussa. Uutisjupakan jälkeen Ylessä haluttiinkin olla nöyriä ja avoimia. Atte Jääskeläisen paikka laitettiin avoimeen hakuun.  

Avoimen haun todellisesta "avoimuudesta" kertoo MTV:n uutiset. Valituksi tullut Jouko Jokinen ei hakenut tehtävää vapaaehtoisesti. Hän suostui hakemaan paikkaa vasta toimitusjohtaja Kivisen sinnikkäiden pyyntöjen takia. Päätöksen tekemiseen meni kolme viikkoa. Ensin oli viikko tunnustelua, ja sitten kaksi viikkoa tiivistä keskustelua toimitusjohtaja Lauri Kivisen kanssa.

Avoimen haun onnistumisesta ei ole tietoa. Yle on pimittänyt hakijoiden määrät ja nimet.

]]>
4 http://kimmosaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243173-ylen-toimitusjohtaja-sai-kuin-saikin-mieleisensa-paatoimittajan#comments Journalismi Poliitinen avoimuus Puolueettomuus Tasapuolisuus Yleisradio Wed, 20 Sep 2017 18:13:02 +0000 Kimmo Saarikko http://kimmosaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243173-ylen-toimitusjohtaja-sai-kuin-saikin-mieleisensa-paatoimittajan
3F - Sukupuolittuneet ammattinimikkeet http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243111-3f-sukupuolittuneet-ammattinimikkeet <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/oP2Vf2by3Oo?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/oP2Vf2by3Oo?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Tämän viikon alussa nousi kohu Aamulehden linjauksesta muuttaa toimituksen käyttämiä termejä sukupuolineutraaleiksi. Feministit riemuitsivat linjauksesta, konservatiivit itkivät verta ja sitten on, vaikka itse sanonkin, meitä, jotka osaavat katsoa asiaa ilman sokeaa aatteen paloa.</p><p>Minulle se ei ole mikään ongelma, että ammattinimikkeitä korvataan sukupuolineutraaleilla termeillä, itse asiassa minusta se olisi ihan hyvä. En tiedä, olisinko erityisen näreissäni, jos nykyinen ammattinimikkeeni olisi LVI-projektiemäntä tai LVI-suunnittelunohjaussisar, mutta varmasti pitäisin sitä samalla tavalla hieman vaivaannuttavana kuin muitakin sukupuoleen viittaavia ammattinimikkeitä. Siitäkin syystä voimme vaivattomasti korvata aiheesta käydyssä keskustelussa näkyneitä termejä, kuten esimies, palomies, ja niin edespäin, eikä kenenkään identiteetin pitäisi romahtaa sen takia.</p><p>Minusta Ylen toimittaja Sanna Ukkola typisti asian niin kuin minäkin sen näen: Ammattinimikkeitä voidaan kyllä muuttaa, mutta muutoksen pitää lähteä alan sisältä, ei suinkaan jonkin mediatalon pakottamana. Esimerkiksi palomies on vakiintunut ammattinimike, jonka muuttaminen muotoon &ldquo;pelastaja&rdquo; vesittää koko ammattinimikkeen kattavuuden, joskin niin tekee se nykymuotokin. Siksi palomiehet haluaisivat muuttaa ammattinimikkeensä joksikin, mikä kuvaa nykyisten palomiesten työtehtäviä paremmin. Ja niinhän sen pitääkin olla, ammattiryhmä itse päättäköön itselleen kuvaavan ammattinimikkeen.</p><p>Se, mistätässä Aamulehden tapauksessa pitäisi olla raivoissaan on se, että medialla ei ole mandaattia lähteä muuttamaan jopa lakiin kirjattuja ammattinimikkeitä toimituksen aatemaailman vaalimiseksi. Niinpä Aamulehti aloitteellaan astuukin nykymedialle niin tyypillisesti ulos neutraalin tiedonvälittäjän roolista ja siirtyy poliittiselle kentälle mielipidevaikuttajaksi.</p><p>Varsinkin monesta naisasianaisesta ja feminististä näki julkisessa keskustelussa, että koska aate ja tarkoitus on oikea, voidaan tällainen erivapaus mediatoimijalle myöntää. Todellisuudessa tuollaiselle erivapaudelle ei ole hyväksyttäviä perusteita. Emme me anna medialle oikeutta määritellä vakiintuneita termejä, saati lakiin kirjattuja ammattinimikkeitä, uudestaan missään muussakaan tapauksessa. Vai olisiko mediatalon linjaus kutsua presidenttiä kuninkaaksi oikein vain sen takia, että toimituksessa kannatetaan monarkiaa? Tai pääministerin kutsumista valtakunnanjohtajaksi, koska toimitus lämpiää kansallissosialistiselle aatteelle? Ei tietenkään, ja siksi myöskään tässä asiassa medialla ei tule olla primus motorin roolia.</p><p>Toki mediatalo voi tykönään miettiä, käyttääkö se esimerkiksi näitä nais- tai mies-etuliitteitä kuvaillessaan vaikkapa rikollisia, piispoja, johtajia, Audien omistajia ja niin edespäin.&nbsp;</p><p>Minusta tässä tapauksessa asia on yksiselitteinen vähän samalla tavalla kuin esimerkiksi avioliittolain muutoksen suhteen: Julkishallinnossa ammattinimikkeet voidaan muuttaa työtehtäviä vastaaviksi ja sukupuolineutraaleiksi, yksityinen sektori keksiköön omansa ja media lopettakoon politikoinnin aiheilla. Kun tämä helposti korjattavissa oleva ja triviaali asia saadaan päiväjärjestyksestä pois, niin päästään keskittymään täydellä tarmolla niihin merkittävämpiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten edelleen raahustavan kansantalouden tervehdyttämiseen, työmarkkinareformeihin, lainsäädännön liberalisointiin, AY-hegemonian purkamiseen sekä suomalaiseen korruptioon kuuluneiden monopolien ja kartellien vapauttamiseen.</p><p><a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/pelastusala-haluaa-muuttaa-palomies-tittelia-mutta-ei-mies-sanan-takia/6580300" title="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/pelastusala-haluaa-muuttaa-palomies-tittelia-mutta-ei-mies-sanan-takia/6580300">https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/pelastusala-haluaa-muuttaa-...</a><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9837294" title="https://yle.fi/uutiset/3-9837294">https://yle.fi/uutiset/3-9837294</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=oP2Vf2by3Oo

Tämän viikon alussa nousi kohu Aamulehden linjauksesta muuttaa toimituksen käyttämiä termejä sukupuolineutraaleiksi. Feministit riemuitsivat linjauksesta, konservatiivit itkivät verta ja sitten on, vaikka itse sanonkin, meitä, jotka osaavat katsoa asiaa ilman sokeaa aatteen paloa.

Minulle se ei ole mikään ongelma, että ammattinimikkeitä korvataan sukupuolineutraaleilla termeillä, itse asiassa minusta se olisi ihan hyvä. En tiedä, olisinko erityisen näreissäni, jos nykyinen ammattinimikkeeni olisi LVI-projektiemäntä tai LVI-suunnittelunohjaussisar, mutta varmasti pitäisin sitä samalla tavalla hieman vaivaannuttavana kuin muitakin sukupuoleen viittaavia ammattinimikkeitä. Siitäkin syystä voimme vaivattomasti korvata aiheesta käydyssä keskustelussa näkyneitä termejä, kuten esimies, palomies, ja niin edespäin, eikä kenenkään identiteetin pitäisi romahtaa sen takia.

Minusta Ylen toimittaja Sanna Ukkola typisti asian niin kuin minäkin sen näen: Ammattinimikkeitä voidaan kyllä muuttaa, mutta muutoksen pitää lähteä alan sisältä, ei suinkaan jonkin mediatalon pakottamana. Esimerkiksi palomies on vakiintunut ammattinimike, jonka muuttaminen muotoon “pelastaja” vesittää koko ammattinimikkeen kattavuuden, joskin niin tekee se nykymuotokin. Siksi palomiehet haluaisivat muuttaa ammattinimikkeensä joksikin, mikä kuvaa nykyisten palomiesten työtehtäviä paremmin. Ja niinhän sen pitääkin olla, ammattiryhmä itse päättäköön itselleen kuvaavan ammattinimikkeen.

Se, mistätässä Aamulehden tapauksessa pitäisi olla raivoissaan on se, että medialla ei ole mandaattia lähteä muuttamaan jopa lakiin kirjattuja ammattinimikkeitä toimituksen aatemaailman vaalimiseksi. Niinpä Aamulehti aloitteellaan astuukin nykymedialle niin tyypillisesti ulos neutraalin tiedonvälittäjän roolista ja siirtyy poliittiselle kentälle mielipidevaikuttajaksi.

Varsinkin monesta naisasianaisesta ja feminististä näki julkisessa keskustelussa, että koska aate ja tarkoitus on oikea, voidaan tällainen erivapaus mediatoimijalle myöntää. Todellisuudessa tuollaiselle erivapaudelle ei ole hyväksyttäviä perusteita. Emme me anna medialle oikeutta määritellä vakiintuneita termejä, saati lakiin kirjattuja ammattinimikkeitä, uudestaan missään muussakaan tapauksessa. Vai olisiko mediatalon linjaus kutsua presidenttiä kuninkaaksi oikein vain sen takia, että toimituksessa kannatetaan monarkiaa? Tai pääministerin kutsumista valtakunnanjohtajaksi, koska toimitus lämpiää kansallissosialistiselle aatteelle? Ei tietenkään, ja siksi myöskään tässä asiassa medialla ei tule olla primus motorin roolia.

Toki mediatalo voi tykönään miettiä, käyttääkö se esimerkiksi näitä nais- tai mies-etuliitteitä kuvaillessaan vaikkapa rikollisia, piispoja, johtajia, Audien omistajia ja niin edespäin. 

Minusta tässä tapauksessa asia on yksiselitteinen vähän samalla tavalla kuin esimerkiksi avioliittolain muutoksen suhteen: Julkishallinnossa ammattinimikkeet voidaan muuttaa työtehtäviä vastaaviksi ja sukupuolineutraaleiksi, yksityinen sektori keksiköön omansa ja media lopettakoon politikoinnin aiheilla. Kun tämä helposti korjattavissa oleva ja triviaali asia saadaan päiväjärjestyksestä pois, niin päästään keskittymään täydellä tarmolla niihin merkittävämpiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten edelleen raahustavan kansantalouden tervehdyttämiseen, työmarkkinareformeihin, lainsäädännön liberalisointiin, AY-hegemonian purkamiseen sekä suomalaiseen korruptioon kuuluneiden monopolien ja kartellien vapauttamiseen.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/pelastusala-haluaa-muuttaa-palomies-tittelia-mutta-ei-mies-sanan-takia/6580300
https://yle.fi/uutiset/3-9837294

]]>
0 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243111-3f-sukupuolittuneet-ammattinimikkeet#comments Ammattinimikkeet Feminismi Journalismi Media Sukupuoli Tue, 19 Sep 2017 15:05:05 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243111-3f-sukupuolittuneet-ammattinimikkeet
Kamppailu "tiede vastaan talous" mediassa http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242846-kamppailu-tiede-vastaan-talous-mediassa <p>Europarlamentaarikot eli mepit äänestivät Strasbourgissa keskiviikkona 13.9. siitä, jätetäänkö metsänkäyttöä koskevaan ilmastolainsäädäntöön kohta, joka voisi rajoittaa Suomen hallituksen ja metsäteollisuuden haaveita lisätä hakkuiden määriä merkittävästi lähivuosikymmeninä ilman lisämaksuja. Läpi meni suomalaisten räätälöimä ja kannattama muutosehdotus, jonka perusteella tulevaisuuden metsien käyttöä ei sidota menneisyyden hakkuiden intensiivisyyteen. Hakkuiden lisäyssuunnitelmat ovat olennainen osa <a href="http://www.biotalous.fi/suomi-kehittaa/biotalousstrategia/">Suomen biotalousstrategiaa</a>.</p><p>Asiaa käsiteltiin myös heinäkuussa EU:n Ympäristövaliokunnassa, jonka <a href="http://www.hs.fi/talous/art-2000005287156.html">äänestystulos oli Suomen biotalousstrategialle vähemmän mieleinen</a>. Tuloksen mukaan Suomen metsien hiilinielun olisi pitänyt tulevaisuudessa säilyä vuosien 1990&ndash;2009 tasolla, jolloin hakkuiden lisäykset olisivat tehneet Suomesta kestävyyslaskelmien mukaan nettopäästäjän, koska hakkuut olivat tuolla jaksolla alhaiset. Tämä hiilinielujen referenssijakso olisi tietänyt Ruotsille erilaista kohtelua, joka olisi ollut suomalaisten kannalta epäoikeudenmukaista ja jopa järjetöntä.</p><p>Mielenkiintoista on ollut seurata, miten eri mediat suhtautuvat asiaan. Siis ne ei-valemediat, jotka ovat sitoutuneet journalistin ohjeisiin ja joilta voisi odottaa vakavasti otettavuutta ja objektiivisuutta.</p><p>Helsingin Sanomat <a href="http://www.hs.fi/paivanlehti/13092017/art-2000005364997.html">uutisoi asiasta juuri ennen 13.9. äänestystä</a>, ottaen huomioon sekä lisähakkuita kannattavien että hakkuiden lisäämistä kritisoivien näkökannat. Jutusta yleisvaikutelmaksi kuitenkin jäi, että lehti on aavistuksen kriitikoiden puolella. Äänestystuloksen selvittyä ei uutista näkynyt olevan ollenkaan, ainoastaan maininta torstain lehden pääkirjoituksessa.</p><p>Yle:n uutisvahdista löysin mobiilista kaksi pelkästään kriittistä juttua asiasta (13.9.), toinen ilmastotutkijan ja toinen Luonnonsuojeluliiton näkökulmasta. Samat näkökannat korostuivat Ylen keskiviikkoillan <a href="https://areena.yle.fi/1-3824255">pääuutislähetyksessä</a>, sekä Teksti-TV:ssä.&nbsp;Yle Uutisissa äänestystuloksesta oli kaksi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9830422">suhteellisen neutraalia juttua</a>, jossa käytiin läpi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9830682">teollisuusnäkökulman edustajien kannanottoja</a>.</p><p>Uusi Suomi on <a href="https://www.uusisuomi.fi/uutiset">uutissivullaan</a> sekä <a href="//intra.tut.fi/home/konttinj/My%20Documents/Worddocs/verotus&amp;amp;siviiliasiat/puheenvuoro.uusisuomi.fi">Puheenvuoro-blogiensa</a> &rdquo;poiminnat&rdquo;-osiossa nostanut esiin keskiviikkoista 13.9. päätöstä <a href="http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242795-nils-torvalds-torilla-tavataan">&rdquo;voittona Suomelle&rdquo;</a> pitävien näkemykset.</p><p>Talouselämä ja muut teollisuuden ja talouden edusta kiinnostuneet mediat ovat olleet mukana juhlimassa käännettä eilisessä Euroopan parlamentin päätöksessä 13.9. Etenkin on kehuttu ns. <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/metsanielukompromissin-isa-kylla-tuli-pari-kertaa-viime-yona-herattya-6675951">metsänielukompromissin isää</a>, Nils Torvaldsia.</p><p>Suomen Kuvalehti on &rdquo;kunnostautunut&rdquo; <a href="https://suomenkuvalehti.fi/avainsana/biotalous/">biotalousstrategiaa kritisoivilla jutuilla</a>. Esimerkiksi heinäkuisen Ympäristövaliokunnan päätöksen osalta lehti <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/epareilua-suomelle-kitisivat-poliitikot-taas-kerran-kun-eun-yksi-valiokunta-vahtii-ilmastopaastoja/?shared=977700-c90e729f-4">kritisoi Suomen taloudellista etua vahtivia</a>. &rdquo;Tarinoita tieteestä&rdquo;-nimistä suosittua blogia kirjoittava, skeptikkona tunnettu <a href="https://suomenkuvalehti.fi/tarinoitatieteesta/emme-havinneet-vaan-saimme-eravoiton/?shared=1394-f1df988c-4">Tiina Raevaara on samoilla linjoilla</a> ja piti Twitterissä heinäkuista, Suomen biotalousstrategian vastaista välipäätöstä &rdquo;erävoittona tieteelle&rdquo;. Suomen Kuvalehden uusinta, todennäköisesti samaa linjaa jatkavaa juttua odotellessa.</p><p>Tämän lehtikatsauksen perusteella näyttäisi siltä, että etenkin Suomen Kuvalehti, YLE ja Helsingin Sanomat ovat tulkinneet että tässä on tilanne <strong>&rdquo;tiede vastaan talous&rdquo;</strong> ja ovat siis asemoineet itsensä tämän tieteeksi nimittämänsä kannalle. Näitä ei näytä huolestuttavan se, millainen <a href="https://www.lut.fi/uutiset/-/asset_publisher/h33vOeufOQWn/content/kaataako-eu-n-ymparistovaliokunta-suomen-talouden-">uhka Suomen taloudelle</a> lisähakkuiden estämisestä saattaisi koitua.</p><p>Mitä tämä &rdquo;tiede&rdquo; sitten sisältää? Ympäristöjärjestöjen lisäksi vajaan 70 suomalaisen tutkijan liittouman, ns. Bios-ryhmän. Lisäksi muutama ulkomaalaisen tutkijan verkosto, johon viitataan esim. Ylen uutisoinnissa. Olen samaa mieltä, kuin <a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/vieraskolumnit/kun-tiede-alistettiin-julkilausumille-1.203004">Maaseudun Tulevaisuuden kolumnisti Hannes Mäntyranta</a>, että ei ole objektiivista väittää, että tämän joukon kanta edustaa &rdquo;tiedettä&rdquo;, siten kuin kriitikot lobbaavat. Hänen mukaansa&nbsp;ryhmässä on merkittävän vähän todellisia eksperttejä metsäntutkimuksessa.&nbsp;</p><p>Tämä ryhmä on siis huolissaan hiilinielun kasvun hetkellisestä vähenemisestä sekä luonnon monimuotoisuudesta. Mitä hiilinielun kasvun hetkelliseen vähenemiseen tulee, niin pitää jälleen muistuttaa, että <a href="https://www.smy.fi/artikkeli/suomen-ilmastopaneeli-metsien-kaytto-tuottaa-myos-ilmastohyotyja/">Suomen Ilmastopaneeli on vahvistanut</a>, että Suomen metsien hiilivarasto kasvaa koko ajan, koska uutta metsää kasvaa nopeammin kuin hakkuut lisäyksineenkin metsien hiilivarastoa verottavat.&nbsp;</p><p>Edelleen mitä tulee tämän hiilinielun kasvun hidastumiseen sekä myös kysymykseen luonnon monimuotoisuudesta, niin voitaisiin palata perusasioiden äärelle. Suomen ja koko ihmiskunnan hyvinvointi on perustunut luonnosta ammentamiseen. Ja kun näin on, mikä on se &rdquo;tieteellinen&rdquo; taho, joka voi asettaa täsmällisen rajan sille, mikä on liian vahingollista? Että mennäänkö Suomen lisähakkuilla nyt sellaisen maagisen rajan yli, että ekokatastrofi uhkaa? Luonnon monimuotoisuutta ajattelemalla voisimme tietenkin jättää Suomen metsät koskematta, luonnontilaan kokonaan, vaikka lapsikin tietää, että sitä ei kukaan halua. Olen ollut esimerkiksi itse seuraamassa asiaan liittyvien hiilikierron kestävyyslaskelmien tulosten raportointia väitöskirjaopiskelijoiden taholta ja tiedän, että niihin liittyy epävarmuustekijöitä, jotka eivät &nbsp;voi olla heijastumatta laskelmien tuloksiin.</p><p>Koko asiassa kyse on siis Euroopan Unionin jäsenmaiden keskinäisestä sopimuksesta siitä, miten kasvihuonekaasujen päästövähennysten taakanjako tehdään. Lisähakkuita kritisoiva &rdquo;tiede&rdquo; ja ympäristöjärjestöt luottanevat siihen, että <a href="http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242424-pelastuuko-maailma-kuten-narratiivi-lupaa">isoista EU-maista esim. Saksa hoitaa oman tonttinsa</a> satsaamalla uusiutuvaan aurinko- ja tuulienergiaan ja sen sähkönjakeluinfraan. Ns. Energiewendeä on kritisoitu jo vuosia ja on näyttöjä siitä, että Saksan khk-päästöt eivät vähene suunnitellusti (eivät ole laskeneet 7 vuoteen). Esimerkiksi <a href="http://www.spiegel.de/wissenschaft/mensch/fuenf-millionen-tonnen-mehr-treibhausgase-a-1161374.html">Spiegel-lehden hiljattaisen jutun mukaan</a> päästöt ovat kasvussa. Tämä johtuu siitä, että sattumanlaisesti vaihtelevaa aurinko- ja tuulisähkön tuotantoa joudutaan kompensoimaan kivihiilen ja maakaasun poltolla. <a href="http://www.talouselama.fi/lehti/saksan-jarkyttavan-kalliin-energiakaanteen-loppuhinta-on-viela-kalliimpi-paastot-eivat-vahene-odotetusti-6060150">Saksalainen Fraunhofer-instituutti teki ennusteita vuodelle 2023</a> jonka mukaan tarve uusiutuvan sähkön tuotannon kuoppakohtien kompensointiin fossiilisen hiilen poltolla kasvanee entisestään.</p><p>Voidaan toki sanoa (kuten Tiina Raevaara twiittasi minulle), että ei kannata tuijottaa siihen, että mitä muut tekevät, (vaikkapa Saksa tekee tai on tekemättä) khk-päästöjen vähentämisen taakanjaossaan. <strong>Mutta jos konkreettiset toimenpiteet näyttävät jäävän metsäisten EU-maiden kuten Suomen metsien lisähakkuiden estämiseen, on se tilanne näille maille kohtuuton.</strong>&nbsp;Ja ongelma on myös, jos aika kuluu tiimalasissa tehottomiin tai vajaatehoisiin muihin keinoihin. Siinä mielessä on pakko tehdä politiikkaa ja taloutta, ei pelkästään tiedettä.</p> Europarlamentaarikot eli mepit äänestivät Strasbourgissa keskiviikkona 13.9. siitä, jätetäänkö metsänkäyttöä koskevaan ilmastolainsäädäntöön kohta, joka voisi rajoittaa Suomen hallituksen ja metsäteollisuuden haaveita lisätä hakkuiden määriä merkittävästi lähivuosikymmeninä ilman lisämaksuja. Läpi meni suomalaisten räätälöimä ja kannattama muutosehdotus, jonka perusteella tulevaisuuden metsien käyttöä ei sidota menneisyyden hakkuiden intensiivisyyteen. Hakkuiden lisäyssuunnitelmat ovat olennainen osa Suomen biotalousstrategiaa.

Asiaa käsiteltiin myös heinäkuussa EU:n Ympäristövaliokunnassa, jonka äänestystulos oli Suomen biotalousstrategialle vähemmän mieleinen. Tuloksen mukaan Suomen metsien hiilinielun olisi pitänyt tulevaisuudessa säilyä vuosien 1990–2009 tasolla, jolloin hakkuiden lisäykset olisivat tehneet Suomesta kestävyyslaskelmien mukaan nettopäästäjän, koska hakkuut olivat tuolla jaksolla alhaiset. Tämä hiilinielujen referenssijakso olisi tietänyt Ruotsille erilaista kohtelua, joka olisi ollut suomalaisten kannalta epäoikeudenmukaista ja jopa järjetöntä.

Mielenkiintoista on ollut seurata, miten eri mediat suhtautuvat asiaan. Siis ne ei-valemediat, jotka ovat sitoutuneet journalistin ohjeisiin ja joilta voisi odottaa vakavasti otettavuutta ja objektiivisuutta.

Helsingin Sanomat uutisoi asiasta juuri ennen 13.9. äänestystä, ottaen huomioon sekä lisähakkuita kannattavien että hakkuiden lisäämistä kritisoivien näkökannat. Jutusta yleisvaikutelmaksi kuitenkin jäi, että lehti on aavistuksen kriitikoiden puolella. Äänestystuloksen selvittyä ei uutista näkynyt olevan ollenkaan, ainoastaan maininta torstain lehden pääkirjoituksessa.

Yle:n uutisvahdista löysin mobiilista kaksi pelkästään kriittistä juttua asiasta (13.9.), toinen ilmastotutkijan ja toinen Luonnonsuojeluliiton näkökulmasta. Samat näkökannat korostuivat Ylen keskiviikkoillan pääuutislähetyksessä, sekä Teksti-TV:ssä. Yle Uutisissa äänestystuloksesta oli kaksi suhteellisen neutraalia juttua, jossa käytiin läpi teollisuusnäkökulman edustajien kannanottoja.

Uusi Suomi on uutissivullaan sekä Puheenvuoro-blogiensa ”poiminnat”-osiossa nostanut esiin keskiviikkoista 13.9. päätöstä ”voittona Suomelle” pitävien näkemykset.

Talouselämä ja muut teollisuuden ja talouden edusta kiinnostuneet mediat ovat olleet mukana juhlimassa käännettä eilisessä Euroopan parlamentin päätöksessä 13.9. Etenkin on kehuttu ns. metsänielukompromissin isää, Nils Torvaldsia.

Suomen Kuvalehti on ”kunnostautunut” biotalousstrategiaa kritisoivilla jutuilla. Esimerkiksi heinäkuisen Ympäristövaliokunnan päätöksen osalta lehti kritisoi Suomen taloudellista etua vahtivia. ”Tarinoita tieteestä”-nimistä suosittua blogia kirjoittava, skeptikkona tunnettu Tiina Raevaara on samoilla linjoilla ja piti Twitterissä heinäkuista, Suomen biotalousstrategian vastaista välipäätöstä ”erävoittona tieteelle”. Suomen Kuvalehden uusinta, todennäköisesti samaa linjaa jatkavaa juttua odotellessa.

Tämän lehtikatsauksen perusteella näyttäisi siltä, että etenkin Suomen Kuvalehti, YLE ja Helsingin Sanomat ovat tulkinneet että tässä on tilanne ”tiede vastaan talous” ja ovat siis asemoineet itsensä tämän tieteeksi nimittämänsä kannalle. Näitä ei näytä huolestuttavan se, millainen uhka Suomen taloudelle lisähakkuiden estämisestä saattaisi koitua.

Mitä tämä ”tiede” sitten sisältää? Ympäristöjärjestöjen lisäksi vajaan 70 suomalaisen tutkijan liittouman, ns. Bios-ryhmän. Lisäksi muutama ulkomaalaisen tutkijan verkosto, johon viitataan esim. Ylen uutisoinnissa. Olen samaa mieltä, kuin Maaseudun Tulevaisuuden kolumnisti Hannes Mäntyranta, että ei ole objektiivista väittää, että tämän joukon kanta edustaa ”tiedettä”, siten kuin kriitikot lobbaavat. Hänen mukaansa ryhmässä on merkittävän vähän todellisia eksperttejä metsäntutkimuksessa. 

Tämä ryhmä on siis huolissaan hiilinielun kasvun hetkellisestä vähenemisestä sekä luonnon monimuotoisuudesta. Mitä hiilinielun kasvun hetkelliseen vähenemiseen tulee, niin pitää jälleen muistuttaa, että Suomen Ilmastopaneeli on vahvistanut, että Suomen metsien hiilivarasto kasvaa koko ajan, koska uutta metsää kasvaa nopeammin kuin hakkuut lisäyksineenkin metsien hiilivarastoa verottavat. 

Edelleen mitä tulee tämän hiilinielun kasvun hidastumiseen sekä myös kysymykseen luonnon monimuotoisuudesta, niin voitaisiin palata perusasioiden äärelle. Suomen ja koko ihmiskunnan hyvinvointi on perustunut luonnosta ammentamiseen. Ja kun näin on, mikä on se ”tieteellinen” taho, joka voi asettaa täsmällisen rajan sille, mikä on liian vahingollista? Että mennäänkö Suomen lisähakkuilla nyt sellaisen maagisen rajan yli, että ekokatastrofi uhkaa? Luonnon monimuotoisuutta ajattelemalla voisimme tietenkin jättää Suomen metsät koskematta, luonnontilaan kokonaan, vaikka lapsikin tietää, että sitä ei kukaan halua. Olen ollut esimerkiksi itse seuraamassa asiaan liittyvien hiilikierron kestävyyslaskelmien tulosten raportointia väitöskirjaopiskelijoiden taholta ja tiedän, että niihin liittyy epävarmuustekijöitä, jotka eivät  voi olla heijastumatta laskelmien tuloksiin.

Koko asiassa kyse on siis Euroopan Unionin jäsenmaiden keskinäisestä sopimuksesta siitä, miten kasvihuonekaasujen päästövähennysten taakanjako tehdään. Lisähakkuita kritisoiva ”tiede” ja ympäristöjärjestöt luottanevat siihen, että isoista EU-maista esim. Saksa hoitaa oman tonttinsa satsaamalla uusiutuvaan aurinko- ja tuulienergiaan ja sen sähkönjakeluinfraan. Ns. Energiewendeä on kritisoitu jo vuosia ja on näyttöjä siitä, että Saksan khk-päästöt eivät vähene suunnitellusti (eivät ole laskeneet 7 vuoteen). Esimerkiksi Spiegel-lehden hiljattaisen jutun mukaan päästöt ovat kasvussa. Tämä johtuu siitä, että sattumanlaisesti vaihtelevaa aurinko- ja tuulisähkön tuotantoa joudutaan kompensoimaan kivihiilen ja maakaasun poltolla. Saksalainen Fraunhofer-instituutti teki ennusteita vuodelle 2023 jonka mukaan tarve uusiutuvan sähkön tuotannon kuoppakohtien kompensointiin fossiilisen hiilen poltolla kasvanee entisestään.

Voidaan toki sanoa (kuten Tiina Raevaara twiittasi minulle), että ei kannata tuijottaa siihen, että mitä muut tekevät, (vaikkapa Saksa tekee tai on tekemättä) khk-päästöjen vähentämisen taakanjaossaan. Mutta jos konkreettiset toimenpiteet näyttävät jäävän metsäisten EU-maiden kuten Suomen metsien lisähakkuiden estämiseen, on se tilanne näille maille kohtuuton. Ja ongelma on myös, jos aika kuluu tiimalasissa tehottomiin tai vajaatehoisiin muihin keinoihin. Siinä mielessä on pakko tehdä politiikkaa ja taloutta, ei pelkästään tiedettä.

]]>
10 http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242846-kamppailu-tiede-vastaan-talous-mediassa#comments Kotimaa Biotalous Euroopan parlamentti Ilmastomuutos Journalismi LULUCF Thu, 14 Sep 2017 10:41:47 +0000 Jukka Konttinen http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242846-kamppailu-tiede-vastaan-talous-mediassa
Journalismin alennustila uhka demokratialle - "I only followed the orders" http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242257-journalismin-alennustila-uhka-demokratialle-i-only-followed-the-orders <p>Tämä nyt suurella pensselillä kirjoitettava teksti on kypsynyt pidempään. Sitä ovat jouduttaneet vanhemman polven journalistin <strong>Boris Salomonin </strong>fb-postaus, jonka hän otsikoi:</p><p><strong>&quot;VIESTINTÄTIETEEN PROFESSORI: SAKSAN MEDIAT VIHREÄN IDEOLOGIAN PAINEEN ALLA&quot;</strong></p><p>Toinen ja lopullinen sysäys on <strong>Eeva Oehlandtin</strong> juuri julkaisema selkokielinen teksti:</p><p><strong>&quot;IDEOLOGIAN DIKTATUURI&quot;</strong> <a href="http://eocomm.fi/?p=584" target="_blank">http://eocomm.fi/?p=584</a></p><p>Edellisten lisäksi olen viime päivät kursorisesti lukenut sitä kulttuurimarxismin 1920-luvulla alkanutta ja sen synnyttämää kehitystä, joka on johtanut koko länsimaisen vasemmiston punavihreään alennustilaan, jossa diskurssilogian, postmodernismin, fenomenologian ja muun sosiologisen roskan myötä marxismin kelvolliset juurevat ja totuudellisuuteen pyrkivät osat hylättiin ja tilalle otettiin tiedollinen relativismi (kaikilla omat totuudet), semantiikka ja kielen ja puheen painotusten korostaminen ja kielenkäyttöön liittyvä moralismi ja ahdasmielisyys, joka nyt näkyy mm. siinä, että meillä on 200 nettipoliisia vahtimassa kansalaisia ja mm. siinä, että <strong>Mark Twainin </strong>rakastettu <em><strong>Huckleberry Finnin seikkalut </strong></em>on kiellettyä kirjallisuutta USA:n kouluissa. Kkirjan päähenkilön ja mustan pojan välillä on alisteinen suhde, mikä on historiallinen vääryys ja siksi kirjaa ei saa lukea.&nbsp;</p><p><strong>Aldous Huxley</strong> ennusti oikein tämän syntyneen posttotuudellisuuden yhteiskuntakehityksen, joka rakentuu länsimaissa punavihreään totuusmedian lähes täydelliseen ilmaherruuteen. Orvot, sipilät, soinit ja vapaavuoret ovat enää punavihreän median vasalleja.</p><p>Punavihreä ideologia lienee maailmanhistorian ensimmäinen massatiedonvälityksen lähes yksinomaan synnyttämä poliittinen kategoria.</p><p>Orwell tunsi sisältä käsin liian hyvin äärivasemmistolaisen mielenlaadun ja joutui kokemaan myös sen, että hänen <em><strong>Eläinten Vallankumous</strong></em> kirjaansa ei sodanjälkeisessä Englannissa meinattu lainkaan julkaista, koska <strong>Setä Joe&#39;ta</strong> ei saanut ärsyttää.</p><p>Se, mikä herättää toivoa paremmasta on mm. tämä Oikea Media ja vastaavat julkaisut maailmalla ja se, että totuusmedian välittämä tieto on niin kelvotonta ja läpinäkyvää ja räikeässä ristiriidassa arkikokemusten kanssa.</p><p>Eilen YLE uutisoi, että tuulivoima on edullisin sähkön tuotantomuoto, mutta se jätti kertomatta, että se tarvitsee miljardituet ollakseen halpaa. Kyllähän me saamme halpoja kananmunia kaupoista, mutta kyllä niiden tuottaminen on vaatinut paljon enemmän rahaa kuin mitä me maksamme niistä kaupan kassalla.</p><p>Eeva Oehlandt on aukikirjoittanut hyvin ja selkeästi nykytilan em. blogissaan:</p><p><em>&quot;Euroopassa on vallalla Ideologia, joka ei ole puolue- eikä henkilölähtöinen, mutta jota kaikkien pitää likettää kritiikittä. Sen mukaan rajojen pitää olla avoimia kaikkien kulkea, kaikille kuuluvat samat oikeudet eikä velvollisuuksista puhu kukaan, ihan kaikkea ja kaikkia pitää suvaita. Kritisoida ja leimata saa ainoastaan omaa kotimaista elämäntapaa, uskontoa ja historiaa. Tällä Ideologialla ei ole selkeää yhtä puoluetta, joka sitä edustaa, vaan yli puoluerajojen kaikkien pitää liputtaa yhtä ja samaa. Siksipä puolueitakaan ei hevin erota toisistaan.</em></p><p><em>Ja entä jos on eri mieltä? Aivan kuten diktatuurissa olet häpäissyt Ideologian ja saat maksaa siitä. Jo nyt on palkattu vihapuhepoliiseja suitsemaan vääriä mielipiteitä somessa. Kansalainen on hämillään, mitä voi lausua, sillä lakitekstissä ei ole kuvattuna sitä, mitä on vihapuhe ja mikä ei. Se jää kulloisenkin viranomaisen harkinnan varaan.</em></p><p><em>Vuosikymmenet on kauhisteltu toisen maailmansodan ja kommunistisen diktatuurin kirjarovioita. Nyt roihuavat digiroviot, eikä kukaan huomaa tai ole huomaavinaan analogiaa. Elokuvia jälkisensuroidaan, kun niistä ollaan löytävinään kauhistuttavia, Ideologiaan loukkaavia kohtia. Jopa Pekkä Puupää Suomessa ja Peppi Pitkätossu Ruotsissa joutuivat hyllylle. Sensuuri kukkii.&quot;</em></p><p>Boris Salomon on suomentanut postauksessan Mainzin yliopiston tiedotusopin emeritysprofessori <strong>Hans Mathias Kepplingerin</strong> tuoreen empiirisen tutkimuksen päätelmiä. Hän on etsinyt vastauksia, kuinka mediassa pääsee syntymään laajaa puolueettoman faktatiedon estämistä ja valeinformaatiota samaan aikaan, kun väestön valtaosa kääntyy mediaa vastaan. Hän kysyy esimerkiksi, miksi jotkut toimittajat puolustelivat väkivaltaisuuksia Hampurin G20-kokouksen ympärillä viime heinäkuussa, kun taas väestö tuki poliisin toimia ilmeisten tosiasioiden selvittyä suurelle pelkästään kuvallisen viestinnän kautta? Hän etsi toimittajien outoihin asenteisiin vastauksia haastattelemalla 300 toimittajaa.</p><p>Salomon:</p><p><em>&quot;Kepplinger on havainnut toimittajien vierautuvan yhä enemmän lukijoistaan. Vahva enemmistö toimittajista tunnustautuu ideologisesti vihreiksi. Tämä enemmistö kasvaa, koska toimittajat valikoivat koulutukseen ja työpaikoille samanhenkisiä nuoria toimittajia seuraajikseen. Näin syntyy toimittajakupla, jonka sisällä vahvistetaan koko ajan samoja näkemyksiä. </em></p><p>Lukekaan hyvät tämän blogin lukijat tämä Reijo Tossavaisen kirjoitus Tampereen yliopiston journalistiikan laitoksen opiskelijoiden poliittisista asenteista. Luvut ovat kammottavat ja uhka demokratialle. <a href="http://beta.oikeamedia.com/o1-36500" target="_blank">http://beta.oikeamedia.com/o1-36500</a></p><p>Salomon:</p><p><em>&quot;Kaikki toimittajat seuraavat päivittäin kollegoidensa arvioita eri medioissa. Tämä yhdistää toimittajia ja nopeuttaa journalismin mielipiteenmuokkausta. Näin siis toimittajakuplassa luodaan oma todellisuus, jolla on yhä vähemmän ulkomaailman todellisuuteen yhteyttä.</em></p><p><em>Toimittajien suodatinkuplan lisäongelmana on, että siinä kuvitellaan tuottavan totuuden tulkintoa lukijoille. Jos tätä yhteistä näkemystä ei jaeta, arvellaan henkilön olevan väärässä. Kriitikot eristetään toimittajayhteisöstä yhä ronskimmin.</em></p><p><em>Kepplingerin mukaan toinen havaittava ilmiö on, että toimittajat eivät ainoastaan kirjoita omia mielipiteitään, vaan myös tarkoituksenhakuisesti karsivat faktoja.&quot;</em></p><p>Salomon lainaa suoraan Kepplingeriä:</p><p><em>&rdquo;Lähes kaikki toimittajat tukeutuvat sellaisten asiantuntijoiden lausuntoihin, jotka vahvistavat heidän omia näkemyksiään. Tällä tempulla mediatalojen ajankohtaiset uutiset ja raportit vahvistavat toimittajien näkemyksiä asiantuntijoiden lausuntojen kautta.&rdquo;</em></p><p>Salomon jatkaa Kepplingerin summaatiota:</p><p><em>&quot;Kepplingerin mielestä &rdquo;pakolaisongelmaksi&rdquo; kutsutussa maahanmuuttokriisissä katkesi Saksassa nenärengas, jolla yleisöä vedettiin harhaan. Todellisuuden ja mediatodellisuuden välille syntyi liian iso kuilu. Lukijat saivat tarpeekseen. Ruma sana &rdquo;valemedia&rdquo; syntyi ja jopa johti valtamedian lehtien levikin vähenemisen.</em></p><p><em>Heitä, jotka asettavat kyseenalaiseksi toimittajakunnan valta-aseman tulkita tapahtumia, systemaattisesti vainotaan ja syrjitään. Näin tapahtui Kepplingerin tutkimuksen mukaan lokakuussa 2015. 43% saksalaisista oli sitä mieltä, että &rdquo;mielipidettään pakolaiskysymykseen ei saa vapaasti ilmaista ja tulee olla erittäin varovainen, mitä sanoo&rdquo;. Syynä tähän oli pelko tulla leimatuksi äärioikeistolaiseksi.</em></p><p><em>Huomaamattaan menivät toimittajat niin pitkälle, että he alkoivat haitata omaa ammattikuntaansa, kirjoittaa Kepplinger. &rdquo;Monien haastateltavien näkökulmasta vapaa lehdistö ja sitä edellyttävä toimittajien lehdistön vapaus on muodostunut uhaksi mielipiteen- ja ilmaisunvapaudelle&rdquo;.&quot;</em></p><p>Lopuksi Salomon kirjoittaa SUMMA SUMMARUMin:</p><p><em>&quot;Kepplinger katsoo, että journalismin tila Saksassa on surkea. Hän osoittaa, että saksalainen toimittajakunta valitsee samanmielisiä töihin ja näin varmistaa oman ajatusmaailmaansa jatkumon. Kepplingerin mukaan suuri osa mediayhteisöstä on vihreän ideologian paineessa muodostunut demokratialle ja vapaalle tiedonvaihdolle uhaksi.</em></p><p><em>Professori Kepplingerin mukaan tällä hetkellä puuttuu analyysi siitä, miten poliitikot seuraavat median kohuja ja miten siitä syntyy virheratkaisuja. Esimerkkinä Kepplinger mainitsee Saksan &rdquo;Energiewenden&rdquo; haitat. Tutkimatta on myös, onko kehitys jo mennyt niin pitkälle, että poliitikot ovat solmineet median kanssa kyseenalaisia kumppanuuksia. Hänestä CDU:n ideologinen siirtyminen vasemmalle on tästä hyvä esimerkki. Nyt CDU:ta arvostellaan, että se on etääntynyt äänestäjistään ja arvomaailmastaan samoin kuin lehdistö lukijoistaankin.</em></p><p><em>Suomessa lienee Kokoomuspuolueessa puheenjohtaja Petteri Orpon ja Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren johdolla myös sama trendi havaittavissa.</em></p><p><em><strong>Hans Mathias Kepplinger: &bdquo;Totschweigen und Skandalisieren. Was Journalisten über ihre eigenen Fehler denken&ldquo;, edition medienpraxis, 15 Köln: Halem, 2017&quot;</strong></em></p><p>Itse ennakoin tulevaa jo vuonna 1989 SDP:n silloisessa Sosialistinen Aikakauslehdessä julkaistussa artikkelissa &quot;Eikö historia opeta meille mitään - Johdatus vihreän ympäristökritiikin kritiikkiin&quot;, jonka pääsanomaan kuului joukkotiedotuksen ja vihreän ideologian välinen liittosuhde.</p><p>Pyrin aikoinaan nuorena lääketieteen opiskelijana etsiessäni suuntaa elämälle Helsingin Sanomien maineikkaaseen toimittajakouluun. Onneksi en päässyt, koska nyt olisin varmaan kohtuu jakomielitautinen jossain totuusmedian deskillä karmeassa vertaispaineessa tuottamassa posttotuutta asuntolainan sanellessa sen, että hoin sitten myöhemmässä tribunaalissa puolustuksekseni <strong>Adolf Eichmanin</strong> Israelissa järjestetysssä näytösluonteisessa sotarikosoikeudenkäynnissä lausumia kuuluisia sanoja:</p><p><em>&quot;Noudatin vain ohjeita&quot;</em>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä nyt suurella pensselillä kirjoitettava teksti on kypsynyt pidempään. Sitä ovat jouduttaneet vanhemman polven journalistin Boris Salomonin fb-postaus, jonka hän otsikoi:

"VIESTINTÄTIETEEN PROFESSORI: SAKSAN MEDIAT VIHREÄN IDEOLOGIAN PAINEEN ALLA"

Toinen ja lopullinen sysäys on Eeva Oehlandtin juuri julkaisema selkokielinen teksti:

"IDEOLOGIAN DIKTATUURI" http://eocomm.fi/?p=584

Edellisten lisäksi olen viime päivät kursorisesti lukenut sitä kulttuurimarxismin 1920-luvulla alkanutta ja sen synnyttämää kehitystä, joka on johtanut koko länsimaisen vasemmiston punavihreään alennustilaan, jossa diskurssilogian, postmodernismin, fenomenologian ja muun sosiologisen roskan myötä marxismin kelvolliset juurevat ja totuudellisuuteen pyrkivät osat hylättiin ja tilalle otettiin tiedollinen relativismi (kaikilla omat totuudet), semantiikka ja kielen ja puheen painotusten korostaminen ja kielenkäyttöön liittyvä moralismi ja ahdasmielisyys, joka nyt näkyy mm. siinä, että meillä on 200 nettipoliisia vahtimassa kansalaisia ja mm. siinä, että Mark Twainin rakastettu Huckleberry Finnin seikkalut on kiellettyä kirjallisuutta USA:n kouluissa. Kkirjan päähenkilön ja mustan pojan välillä on alisteinen suhde, mikä on historiallinen vääryys ja siksi kirjaa ei saa lukea. 

Aldous Huxley ennusti oikein tämän syntyneen posttotuudellisuuden yhteiskuntakehityksen, joka rakentuu länsimaissa punavihreään totuusmedian lähes täydelliseen ilmaherruuteen. Orvot, sipilät, soinit ja vapaavuoret ovat enää punavihreän median vasalleja.

Punavihreä ideologia lienee maailmanhistorian ensimmäinen massatiedonvälityksen lähes yksinomaan synnyttämä poliittinen kategoria.

Orwell tunsi sisältä käsin liian hyvin äärivasemmistolaisen mielenlaadun ja joutui kokemaan myös sen, että hänen Eläinten Vallankumous kirjaansa ei sodanjälkeisessä Englannissa meinattu lainkaan julkaista, koska Setä Joe'ta ei saanut ärsyttää.

Se, mikä herättää toivoa paremmasta on mm. tämä Oikea Media ja vastaavat julkaisut maailmalla ja se, että totuusmedian välittämä tieto on niin kelvotonta ja läpinäkyvää ja räikeässä ristiriidassa arkikokemusten kanssa.

Eilen YLE uutisoi, että tuulivoima on edullisin sähkön tuotantomuoto, mutta se jätti kertomatta, että se tarvitsee miljardituet ollakseen halpaa. Kyllähän me saamme halpoja kananmunia kaupoista, mutta kyllä niiden tuottaminen on vaatinut paljon enemmän rahaa kuin mitä me maksamme niistä kaupan kassalla.

Eeva Oehlandt on aukikirjoittanut hyvin ja selkeästi nykytilan em. blogissaan:

"Euroopassa on vallalla Ideologia, joka ei ole puolue- eikä henkilölähtöinen, mutta jota kaikkien pitää likettää kritiikittä. Sen mukaan rajojen pitää olla avoimia kaikkien kulkea, kaikille kuuluvat samat oikeudet eikä velvollisuuksista puhu kukaan, ihan kaikkea ja kaikkia pitää suvaita. Kritisoida ja leimata saa ainoastaan omaa kotimaista elämäntapaa, uskontoa ja historiaa. Tällä Ideologialla ei ole selkeää yhtä puoluetta, joka sitä edustaa, vaan yli puoluerajojen kaikkien pitää liputtaa yhtä ja samaa. Siksipä puolueitakaan ei hevin erota toisistaan.

Ja entä jos on eri mieltä? Aivan kuten diktatuurissa olet häpäissyt Ideologian ja saat maksaa siitä. Jo nyt on palkattu vihapuhepoliiseja suitsemaan vääriä mielipiteitä somessa. Kansalainen on hämillään, mitä voi lausua, sillä lakitekstissä ei ole kuvattuna sitä, mitä on vihapuhe ja mikä ei. Se jää kulloisenkin viranomaisen harkinnan varaan.

Vuosikymmenet on kauhisteltu toisen maailmansodan ja kommunistisen diktatuurin kirjarovioita. Nyt roihuavat digiroviot, eikä kukaan huomaa tai ole huomaavinaan analogiaa. Elokuvia jälkisensuroidaan, kun niistä ollaan löytävinään kauhistuttavia, Ideologiaan loukkaavia kohtia. Jopa Pekkä Puupää Suomessa ja Peppi Pitkätossu Ruotsissa joutuivat hyllylle. Sensuuri kukkii."

Boris Salomon on suomentanut postauksessan Mainzin yliopiston tiedotusopin emeritysprofessori Hans Mathias Kepplingerin tuoreen empiirisen tutkimuksen päätelmiä. Hän on etsinyt vastauksia, kuinka mediassa pääsee syntymään laajaa puolueettoman faktatiedon estämistä ja valeinformaatiota samaan aikaan, kun väestön valtaosa kääntyy mediaa vastaan. Hän kysyy esimerkiksi, miksi jotkut toimittajat puolustelivat väkivaltaisuuksia Hampurin G20-kokouksen ympärillä viime heinäkuussa, kun taas väestö tuki poliisin toimia ilmeisten tosiasioiden selvittyä suurelle pelkästään kuvallisen viestinnän kautta? Hän etsi toimittajien outoihin asenteisiin vastauksia haastattelemalla 300 toimittajaa.

Salomon:

"Kepplinger on havainnut toimittajien vierautuvan yhä enemmän lukijoistaan. Vahva enemmistö toimittajista tunnustautuu ideologisesti vihreiksi. Tämä enemmistö kasvaa, koska toimittajat valikoivat koulutukseen ja työpaikoille samanhenkisiä nuoria toimittajia seuraajikseen. Näin syntyy toimittajakupla, jonka sisällä vahvistetaan koko ajan samoja näkemyksiä.

Lukekaan hyvät tämän blogin lukijat tämä Reijo Tossavaisen kirjoitus Tampereen yliopiston journalistiikan laitoksen opiskelijoiden poliittisista asenteista. Luvut ovat kammottavat ja uhka demokratialle. http://beta.oikeamedia.com/o1-36500

Salomon:

"Kaikki toimittajat seuraavat päivittäin kollegoidensa arvioita eri medioissa. Tämä yhdistää toimittajia ja nopeuttaa journalismin mielipiteenmuokkausta. Näin siis toimittajakuplassa luodaan oma todellisuus, jolla on yhä vähemmän ulkomaailman todellisuuteen yhteyttä.

Toimittajien suodatinkuplan lisäongelmana on, että siinä kuvitellaan tuottavan totuuden tulkintoa lukijoille. Jos tätä yhteistä näkemystä ei jaeta, arvellaan henkilön olevan väärässä. Kriitikot eristetään toimittajayhteisöstä yhä ronskimmin.

Kepplingerin mukaan toinen havaittava ilmiö on, että toimittajat eivät ainoastaan kirjoita omia mielipiteitään, vaan myös tarkoituksenhakuisesti karsivat faktoja."

Salomon lainaa suoraan Kepplingeriä:

”Lähes kaikki toimittajat tukeutuvat sellaisten asiantuntijoiden lausuntoihin, jotka vahvistavat heidän omia näkemyksiään. Tällä tempulla mediatalojen ajankohtaiset uutiset ja raportit vahvistavat toimittajien näkemyksiä asiantuntijoiden lausuntojen kautta.”

Salomon jatkaa Kepplingerin summaatiota:

"Kepplingerin mielestä ”pakolaisongelmaksi” kutsutussa maahanmuuttokriisissä katkesi Saksassa nenärengas, jolla yleisöä vedettiin harhaan. Todellisuuden ja mediatodellisuuden välille syntyi liian iso kuilu. Lukijat saivat tarpeekseen. Ruma sana ”valemedia” syntyi ja jopa johti valtamedian lehtien levikin vähenemisen.

Heitä, jotka asettavat kyseenalaiseksi toimittajakunnan valta-aseman tulkita tapahtumia, systemaattisesti vainotaan ja syrjitään. Näin tapahtui Kepplingerin tutkimuksen mukaan lokakuussa 2015. 43% saksalaisista oli sitä mieltä, että ”mielipidettään pakolaiskysymykseen ei saa vapaasti ilmaista ja tulee olla erittäin varovainen, mitä sanoo”. Syynä tähän oli pelko tulla leimatuksi äärioikeistolaiseksi.

Huomaamattaan menivät toimittajat niin pitkälle, että he alkoivat haitata omaa ammattikuntaansa, kirjoittaa Kepplinger. ”Monien haastateltavien näkökulmasta vapaa lehdistö ja sitä edellyttävä toimittajien lehdistön vapaus on muodostunut uhaksi mielipiteen- ja ilmaisunvapaudelle”."

Lopuksi Salomon kirjoittaa SUMMA SUMMARUMin:

"Kepplinger katsoo, että journalismin tila Saksassa on surkea. Hän osoittaa, että saksalainen toimittajakunta valitsee samanmielisiä töihin ja näin varmistaa oman ajatusmaailmaansa jatkumon. Kepplingerin mukaan suuri osa mediayhteisöstä on vihreän ideologian paineessa muodostunut demokratialle ja vapaalle tiedonvaihdolle uhaksi.

Professori Kepplingerin mukaan tällä hetkellä puuttuu analyysi siitä, miten poliitikot seuraavat median kohuja ja miten siitä syntyy virheratkaisuja. Esimerkkinä Kepplinger mainitsee Saksan ”Energiewenden” haitat. Tutkimatta on myös, onko kehitys jo mennyt niin pitkälle, että poliitikot ovat solmineet median kanssa kyseenalaisia kumppanuuksia. Hänestä CDU:n ideologinen siirtyminen vasemmalle on tästä hyvä esimerkki. Nyt CDU:ta arvostellaan, että se on etääntynyt äänestäjistään ja arvomaailmastaan samoin kuin lehdistö lukijoistaankin.

Suomessa lienee Kokoomuspuolueessa puheenjohtaja Petteri Orpon ja Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren johdolla myös sama trendi havaittavissa.

Hans Mathias Kepplinger: „Totschweigen und Skandalisieren. Was Journalisten über ihre eigenen Fehler denken“, edition medienpraxis, 15 Köln: Halem, 2017"

Itse ennakoin tulevaa jo vuonna 1989 SDP:n silloisessa Sosialistinen Aikakauslehdessä julkaistussa artikkelissa "Eikö historia opeta meille mitään - Johdatus vihreän ympäristökritiikin kritiikkiin", jonka pääsanomaan kuului joukkotiedotuksen ja vihreän ideologian välinen liittosuhde.

Pyrin aikoinaan nuorena lääketieteen opiskelijana etsiessäni suuntaa elämälle Helsingin Sanomien maineikkaaseen toimittajakouluun. Onneksi en päässyt, koska nyt olisin varmaan kohtuu jakomielitautinen jossain totuusmedian deskillä karmeassa vertaispaineessa tuottamassa posttotuutta asuntolainan sanellessa sen, että hoin sitten myöhemmässä tribunaalissa puolustuksekseni Adolf Eichmanin Israelissa järjestetysssä näytösluonteisessa sotarikosoikeudenkäynnissä lausumia kuuluisia sanoja:

"Noudatin vain ohjeita".

]]>
18 http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242257-journalismin-alennustila-uhka-demokratialle-i-only-followed-the-orders#comments Journalismi Punavihreys Totuusmedia Sat, 02 Sep 2017 06:59:20 +0000 Mikko Paunio http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242257-journalismin-alennustila-uhka-demokratialle-i-only-followed-the-orders
Turun amok ja Ylen kansainvälinen uutisointi http://kimmosaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241468-turun-amok-ja-ylen-kansainvalinen-uutisointi <p>Turun järkyttävä sarjapuukotus on uutisoitu laajasti ja maailmanlaajuisesti. &nbsp;Yleisradioyhtiöiden ja niin muodoin myös YLE:n tehtävänä on perinteisesti ollut huolehtia merkittävien uutisten kansainvälisestä tiedottamisesta. Turun joukkopuukotuksessa Yle ei ole huolehtinut tästä tehtävästä.</p><p>Yle on EBU:n jäsen, mutta BBC ym. ovat itse hankkineet tietonsa Turun joukkopuukotuksen tapahtumista. Missään ei löydy viittausta Suomen Yleisradion uutistarjontaan.&nbsp;Ylellä on toki englanninkieliset internetsivut, mutta ne eivät todellakaan vastaa sitä, mitä Yleisradion pitäisi kansainvälisesti edustaa ja raportoida.</p><p>Kotimaassakin Yle on jälleen tehnyt tilaa vaihtoehtoiselle medialle mm. spekuloimalla puukottajan huutamisilla. Samaan aikaan kansainvälisessä mediassa leviää videoita, joista puukottajan <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Amok">amok-juoksu</a> ja huuto ovat kuultavissa.&nbsp;</p><p>Näiden järkyttävien tekojen uutisointiin ja analysointiin Ylessä pitäisi nykyäänkin olla todella ammattitaitoisia ja&nbsp;<a href="http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/41820-hyodylliset-idiootit-islamismin-asialla">Erkki Toivasen </a>tasoisia vapaita journalisteja.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Turun järkyttävä sarjapuukotus on uutisoitu laajasti ja maailmanlaajuisesti.  Yleisradioyhtiöiden ja niin muodoin myös YLE:n tehtävänä on perinteisesti ollut huolehtia merkittävien uutisten kansainvälisestä tiedottamisesta. Turun joukkopuukotuksessa Yle ei ole huolehtinut tästä tehtävästä.

Yle on EBU:n jäsen, mutta BBC ym. ovat itse hankkineet tietonsa Turun joukkopuukotuksen tapahtumista. Missään ei löydy viittausta Suomen Yleisradion uutistarjontaan. Ylellä on toki englanninkieliset internetsivut, mutta ne eivät todellakaan vastaa sitä, mitä Yleisradion pitäisi kansainvälisesti edustaa ja raportoida.

Kotimaassakin Yle on jälleen tehnyt tilaa vaihtoehtoiselle medialle mm. spekuloimalla puukottajan huutamisilla. Samaan aikaan kansainvälisessä mediassa leviää videoita, joista puukottajan amok-juoksu ja huuto ovat kuultavissa. 

Näiden järkyttävien tekojen uutisointiin ja analysointiin Ylessä pitäisi nykyäänkin olla todella ammattitaitoisia ja Erkki Toivasen tasoisia vapaita journalisteja. 

]]>
7 http://kimmosaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241468-turun-amok-ja-ylen-kansainvalinen-uutisointi#comments Journalismi Turun joukkopuukotus Yleisradio Fri, 18 Aug 2017 19:56:11 +0000 Kimmo Saarikko http://kimmosaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241468-turun-amok-ja-ylen-kansainvalinen-uutisointi
Kritiikin ja kiusanteon ero http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240942-kritiikin-ja-kiusanteon-ero <p>Minä en pidä <strong>Laura Huhtasaaren</strong> maailmankuvasta, koska koen sen tieteteen ja järjen vastaiseksi. Pidän kuitenkin vielä vähemmän tavasta jolla häntä vastaan on hyökätty niin johtavien poliitikkojen kuin ammattilaisena pitämieni journalistien toimesta. Näen tässä paljon samoja mediafarssin merkkejä joilla Trump ja brexit toteutettiin. Juicen sanoin: ollaan ihmisiksi.</p><p><strong>Kysymys on silti tarpeellinen</strong></p><p>Jotkut perussuomalaiset ovat ihmetelleet miksi media on painottanut niin suuresti Lauran tiedevastaisuutta. Mielestäni se on pätevä kysymys medialle kysyttäväksi. Suomi on jo ennen itsenäisyyttään ollut voimakkaasti tieteeseen ja tietoon luottava kansa, jolloin tätä voidaan pitää arvojohtajan peruskysymyksenä. Toki samat journalistit voisivat pitää rimaa yhtä korkealla myös muille ehdokkaille. Niinistö väittää tukevansa suomalaista työtä mutta siirtää kampanjansa hoidon ulkomaille. Kyllönen vastustaa tietoa, faktoja ja numeroita lähes uskonnollisesti, ym. On perusteltua tivata Lauralta lisätietoja, mutta olisi oikein tivata niitä jokaiselta ehdokkaalta. Silti, tästä kaikesta huolimatta, media on mielestäni nostanut tämän asian kärkeen aivan perustellusti.</p><p>Vaan asia ei jää siihen. Aamulehti on julkaissut jo viikon ajan &quot;uutis&quot;sarjaa <a href="https://www.aamulehti.fi/kotimaa/tiina-elovaaralta-tyly-luonnehdinta-perussuomalaisten-presidenttiehdokkaasta-yhden-asian-huhtasaari-200306964/"><em>Tiina Elovaara paheksuu</em></a> jonka sisältöarvo loppui jo puolivälissä ekaa juttua. Usari rummuttaa <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/226834-laura-huhtasaaren-putin-twiitti-nousi-esiin-tutkija-taman-nakemyksen-omaava-henkilo?ref=suosituimmat">harkitsematonta sanamuotoa</a> aikojen takaa, vaikkei asiassa ollut edes virhettä. Näytä minulle yksikin valtapoliitikko joka ei olisi ennen merkittävään asemaan nousua laukonut jotain typerää? Hesarista en sano mitään, koska haluan pystyä syömään kiinteää ruokaa vielä tänään. Sitten tulevat toki demarit ja vassarit, jotka kokevat että käytöstavat ovat turhia koska vastapuoli on &quot;epäihminen&quot;. Muutoin niin protokollantarkat journalistit eivät tästä välitä. Eivät tosin välittäneet Kyllösen <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016061121711087_uu.shtml">ala-arvoisesta seksivihjailustakaan</a>. Pääosa poliitikoista olisi moisen myötä lynkattu jokaisessa lööpissä viikkojen ajan.</p><p>Vaikken olekaan ehdokastani valinnut, en varmaankaan äänestä Laura Huhtasaarta, koska en allekirjoita monia hänen näkemyksistään. Se ei tarkoita että kyseenalaistaisin hänen oikeuden mielipiteeseen, uskontoon tai dialogiin. Kunnioitan kyllä hänessä hemmetisti sitä että hän ei herpaannu tai räyhää, vaan ottaa rankatkin ylilyönnit yllättävän rauhallisesti, jopa huumorilla. Tässä kohtaa hän pesee Trumpin mennen tullen ja siten pystyy kääntämään tämän ajojahdin voitoksi. Yllättävän moni kansalainen on valmis tulemaan lyödyn puolelle - tuskin enemmistö, tuskin edes Halla-ahon spekuloima viidesosa, mutta moni kuitenkin. Siinäpä on sitten taas kauhisteltavaa kun gallupeja katsellaan. SPR lienee jo hinnoitellut kriisiapupalvelun vääristä mielipiteistä kauhistuneille?</p><p><strong>Instituutio kestää persoonia</strong></p><p>Presidentin instituutio on maassamme arvossaan. Sen arvoa ei ole vähentänyt edes poliittisen sikailun kruunaamaton kuningas Väyrynen, eikä sitä vähennä Laura Huhtasaarikaan. Hän on asettanut itsensä sen korkuiselle jakkaralle että myrskytuuliin pitää totutella, mutta hän ei ole tehnyt mitään ilkeää tai hyökkäävää ansaitakseen tällaista ryöpytystä. Median ja valtaapitävien reaktiot ovat kuin pahaisten kakaroiden huutelua, koulukiusaamista pahimmasta päästä. Näin käyttäytyvä tuhoaa kaiken uskottavuuden ja arvon puheistaan, heittäen samalla positiivisen imagon herjatun niskaan.</p><p>Osoittakaamme siis hieman parempaa käytöstä, myös ja erityisesti niitä kohtaan jotka puhuvat mielestämme pöhköjä. Olen syvästi kiitollinen siitä että demokratiaamme mahtuu myös erimielisyyttä. Vaikken edelleenkään hänen elämänkatsomustaan allekirjoita, ainakin tähänastisesta esiintymisestä osoitan myös ehdan henkilökohtaisen kiitoksen Laura Huhtasaarelle asiallisesta dialogista etenkin kaiken tämän myrskyn keskellä. Odotan ensimmäisiä debatteja innolla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minä en pidä Laura Huhtasaaren maailmankuvasta, koska koen sen tieteteen ja järjen vastaiseksi. Pidän kuitenkin vielä vähemmän tavasta jolla häntä vastaan on hyökätty niin johtavien poliitikkojen kuin ammattilaisena pitämieni journalistien toimesta. Näen tässä paljon samoja mediafarssin merkkejä joilla Trump ja brexit toteutettiin. Juicen sanoin: ollaan ihmisiksi.

Kysymys on silti tarpeellinen

Jotkut perussuomalaiset ovat ihmetelleet miksi media on painottanut niin suuresti Lauran tiedevastaisuutta. Mielestäni se on pätevä kysymys medialle kysyttäväksi. Suomi on jo ennen itsenäisyyttään ollut voimakkaasti tieteeseen ja tietoon luottava kansa, jolloin tätä voidaan pitää arvojohtajan peruskysymyksenä. Toki samat journalistit voisivat pitää rimaa yhtä korkealla myös muille ehdokkaille. Niinistö väittää tukevansa suomalaista työtä mutta siirtää kampanjansa hoidon ulkomaille. Kyllönen vastustaa tietoa, faktoja ja numeroita lähes uskonnollisesti, ym. On perusteltua tivata Lauralta lisätietoja, mutta olisi oikein tivata niitä jokaiselta ehdokkaalta. Silti, tästä kaikesta huolimatta, media on mielestäni nostanut tämän asian kärkeen aivan perustellusti.

Vaan asia ei jää siihen. Aamulehti on julkaissut jo viikon ajan "uutis"sarjaa Tiina Elovaara paheksuu jonka sisältöarvo loppui jo puolivälissä ekaa juttua. Usari rummuttaa harkitsematonta sanamuotoa aikojen takaa, vaikkei asiassa ollut edes virhettä. Näytä minulle yksikin valtapoliitikko joka ei olisi ennen merkittävään asemaan nousua laukonut jotain typerää? Hesarista en sano mitään, koska haluan pystyä syömään kiinteää ruokaa vielä tänään. Sitten tulevat toki demarit ja vassarit, jotka kokevat että käytöstavat ovat turhia koska vastapuoli on "epäihminen". Muutoin niin protokollantarkat journalistit eivät tästä välitä. Eivät tosin välittäneet Kyllösen ala-arvoisesta seksivihjailustakaan. Pääosa poliitikoista olisi moisen myötä lynkattu jokaisessa lööpissä viikkojen ajan.

Vaikken olekaan ehdokastani valinnut, en varmaankaan äänestä Laura Huhtasaarta, koska en allekirjoita monia hänen näkemyksistään. Se ei tarkoita että kyseenalaistaisin hänen oikeuden mielipiteeseen, uskontoon tai dialogiin. Kunnioitan kyllä hänessä hemmetisti sitä että hän ei herpaannu tai räyhää, vaan ottaa rankatkin ylilyönnit yllättävän rauhallisesti, jopa huumorilla. Tässä kohtaa hän pesee Trumpin mennen tullen ja siten pystyy kääntämään tämän ajojahdin voitoksi. Yllättävän moni kansalainen on valmis tulemaan lyödyn puolelle - tuskin enemmistö, tuskin edes Halla-ahon spekuloima viidesosa, mutta moni kuitenkin. Siinäpä on sitten taas kauhisteltavaa kun gallupeja katsellaan. SPR lienee jo hinnoitellut kriisiapupalvelun vääristä mielipiteistä kauhistuneille?

Instituutio kestää persoonia

Presidentin instituutio on maassamme arvossaan. Sen arvoa ei ole vähentänyt edes poliittisen sikailun kruunaamaton kuningas Väyrynen, eikä sitä vähennä Laura Huhtasaarikaan. Hän on asettanut itsensä sen korkuiselle jakkaralle että myrskytuuliin pitää totutella, mutta hän ei ole tehnyt mitään ilkeää tai hyökkäävää ansaitakseen tällaista ryöpytystä. Median ja valtaapitävien reaktiot ovat kuin pahaisten kakaroiden huutelua, koulukiusaamista pahimmasta päästä. Näin käyttäytyvä tuhoaa kaiken uskottavuuden ja arvon puheistaan, heittäen samalla positiivisen imagon herjatun niskaan.

Osoittakaamme siis hieman parempaa käytöstä, myös ja erityisesti niitä kohtaan jotka puhuvat mielestämme pöhköjä. Olen syvästi kiitollinen siitä että demokratiaamme mahtuu myös erimielisyyttä. Vaikken edelleenkään hänen elämänkatsomustaan allekirjoita, ainakin tähänastisesta esiintymisestä osoitan myös ehdan henkilökohtaisen kiitoksen Laura Huhtasaarelle asiallisesta dialogista etenkin kaiken tämän myrskyn keskellä. Odotan ensimmäisiä debatteja innolla.

]]>
28 http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240942-kritiikin-ja-kiusanteon-ero#comments Journalismi Laura Huhtasaari Presidentti Sat, 05 Aug 2017 16:15:22 +0000 Kyuu Eturautti http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240942-kritiikin-ja-kiusanteon-ero
Yliampuva otsikko. http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239608-yliampuva-otsikko <p><a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707022200241245_u0.shtml">Eilen, sunnuntaina 2.7.2017 kotini lähellä ammuskeltiin</a>. Keravan Ahjossa ammuskeltiin kiväärin kanssa runsaasti. Tämä herätti runsaasti keskustelua Keravalaisille keskittyneissä keskusteluryhmissä. Keravalaiset kokivat turvattomuudentunnetta.<br /><br />Tämä johti esimerkiksi keskusteluun siitä että miten esimerkiksi rikoksen harvinaiseksi osoittaminen ei luo turvallisuudentunnetta. Tätä verrattiin maahanmuuttajien terroritekojen vertaamista auto-onnettomuuksiin jotka linkkiytyivät maahanmuuttokriittiseen konservatiiviuteen. Että toisaalta puskaraiskauksiin tavoilla jotka olivat asenteeltaan feministisiä, vasemmistolaisia ja liberaaleja.<br /><br />Olin näistä molemmista tulkinnoista sen verran erimielinen että koin vertaukset lohdullisina. Homma on näiden kanssa vähän kuin lottovoittojenkin kanssa. Tämänlaiset ampumiset ovat todellakin harvinaisia maassamme. Ja se että jatkossa tapahtuisi sama itselle todennäköisemmin kuin mitä se oli mielikuvissa lauantaina on vähän sama kuin uskoisi että voittaisi lotossa todennäköisemmin vain siksi että naapuri voitti lotossa. (Olen niitä ihmisiä joista jos naapuri voittaa lotossa niin se ei johda omiin voittoihin vaan omaan ärsytykseen.)<br /><br />Mielenkiintoista oli se, että ampujasta ei tiedetty mitään. Ja tämä tarjosi mahdollisuutta miettiä sitä, miten ampujan etnisyys vaikuttaisi tulkintoihin. Karkeasti ottaen henki näytti olevan se, että jos ampuja olisi maahanmuuttajataustainen hän olisi ampuja tämän vuoksi. Ja jos hän ei olisi, hän olisi ampuja tästä huolimatta. Siitä huolimatta että ampuminen on hyvin harvinaista olipa mitä ryhmää tahansa ja mahdolliset yli- ja aliedustukset ovat kuitenkin varsin pieniä ryhmien tasolla tarkastellessa.<br /><br />Siitä huolimatta näissä näyttäisi käyvän niin että kun tekijän luonteesta tulee lisää tietoa, pidetään etnistä taustaa tärkeänä jos se ei ole suomalainen. Silloin on syytä korostaa piirteitä jotka ovat tuolle ryhmille tavallisia. Muuten pitää keskittyä siihen missä hän ei ollut normaali suomalainen. Korostaa niitä piirteitä joissa hän on epätavallinen ryhmänsä edustaja. Ainakin jos journalistiikan ja tasapuolisen uutisoinnin asiasisältöjä ja niihin liittyviä periaatteita noudatettaisiin sillä tavalla mitä internetissä keskustelevat maahanmuutosta voimakkaasti mieltä olevat ihmiset sitä harrastavat.<br /><br />Tämä nostatti mieleeni sen miten kognitiivinen dissonanssi toimii. Kyseessä on varsin tunnettu psykologinen ilmiö; Ihmiset sovittavat asioita ennakkonäkemyksiinsä. Tämä on ollut yleistä kun on katsottu uutisointeja ja niistä tehtyjä tulkintoja ; Poliisiraportteihin ja poliisin tiedotukseen sidottuja uutisiakin on maahanmuuttokriittisissä piireissä väheksytty koska nämä ihmiset &rdquo;tietävät mitä oikeasti on tapahtunut&rdquo;. Ja he tietävät sen vaikka rikos olisi tapahtunut Kontulassa kun he itse asustavat jossain keskellä Pohjois-Pohjanmaata ja ovat olleet siellä rikoksen tapahtuessa.&nbsp;<br /><br />Siellä tosin ollaankin aikamoisia Sherlockeja. Siellä tiedetään varmaan tästäkin tapauksesta paljon sellaista mitä itse en huomannut tai saanut tietooni; Heille jo se että uutisessa ei ole mainittu tekijän etnisyyttä on todiste siitä että valtio suojelee ja salaa sitä että tekijä on maahanmuuttajataustainen. Itse ihmettelen miksi joku SuPo ei käytä näiden nerojen rikostietäjien ammattitaitoa ratkoessaan murhia. Kun on noin varmaa tietoa noin pikaisesti ja kyseessä on tieto eikä mielipiteily, on metodi varmasti sellainen että pääsisi joksikin konsultoivaksi salapoliisiksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eilen, sunnuntaina 2.7.2017 kotini lähellä ammuskeltiin. Keravan Ahjossa ammuskeltiin kiväärin kanssa runsaasti. Tämä herätti runsaasti keskustelua Keravalaisille keskittyneissä keskusteluryhmissä. Keravalaiset kokivat turvattomuudentunnetta.

Tämä johti esimerkiksi keskusteluun siitä että miten esimerkiksi rikoksen harvinaiseksi osoittaminen ei luo turvallisuudentunnetta. Tätä verrattiin maahanmuuttajien terroritekojen vertaamista auto-onnettomuuksiin jotka linkkiytyivät maahanmuuttokriittiseen konservatiiviuteen. Että toisaalta puskaraiskauksiin tavoilla jotka olivat asenteeltaan feministisiä, vasemmistolaisia ja liberaaleja.

Olin näistä molemmista tulkinnoista sen verran erimielinen että koin vertaukset lohdullisina. Homma on näiden kanssa vähän kuin lottovoittojenkin kanssa. Tämänlaiset ampumiset ovat todellakin harvinaisia maassamme. Ja se että jatkossa tapahtuisi sama itselle todennäköisemmin kuin mitä se oli mielikuvissa lauantaina on vähän sama kuin uskoisi että voittaisi lotossa todennäköisemmin vain siksi että naapuri voitti lotossa. (Olen niitä ihmisiä joista jos naapuri voittaa lotossa niin se ei johda omiin voittoihin vaan omaan ärsytykseen.)

Mielenkiintoista oli se, että ampujasta ei tiedetty mitään. Ja tämä tarjosi mahdollisuutta miettiä sitä, miten ampujan etnisyys vaikuttaisi tulkintoihin. Karkeasti ottaen henki näytti olevan se, että jos ampuja olisi maahanmuuttajataustainen hän olisi ampuja tämän vuoksi. Ja jos hän ei olisi, hän olisi ampuja tästä huolimatta. Siitä huolimatta että ampuminen on hyvin harvinaista olipa mitä ryhmää tahansa ja mahdolliset yli- ja aliedustukset ovat kuitenkin varsin pieniä ryhmien tasolla tarkastellessa.

Siitä huolimatta näissä näyttäisi käyvän niin että kun tekijän luonteesta tulee lisää tietoa, pidetään etnistä taustaa tärkeänä jos se ei ole suomalainen. Silloin on syytä korostaa piirteitä jotka ovat tuolle ryhmille tavallisia. Muuten pitää keskittyä siihen missä hän ei ollut normaali suomalainen. Korostaa niitä piirteitä joissa hän on epätavallinen ryhmänsä edustaja. Ainakin jos journalistiikan ja tasapuolisen uutisoinnin asiasisältöjä ja niihin liittyviä periaatteita noudatettaisiin sillä tavalla mitä internetissä keskustelevat maahanmuutosta voimakkaasti mieltä olevat ihmiset sitä harrastavat.

Tämä nostatti mieleeni sen miten kognitiivinen dissonanssi toimii. Kyseessä on varsin tunnettu psykologinen ilmiö; Ihmiset sovittavat asioita ennakkonäkemyksiinsä. Tämä on ollut yleistä kun on katsottu uutisointeja ja niistä tehtyjä tulkintoja ; Poliisiraportteihin ja poliisin tiedotukseen sidottuja uutisiakin on maahanmuuttokriittisissä piireissä väheksytty koska nämä ihmiset ”tietävät mitä oikeasti on tapahtunut”. Ja he tietävät sen vaikka rikos olisi tapahtunut Kontulassa kun he itse asustavat jossain keskellä Pohjois-Pohjanmaata ja ovat olleet siellä rikoksen tapahtuessa. 

Siellä tosin ollaankin aikamoisia Sherlockeja. Siellä tiedetään varmaan tästäkin tapauksesta paljon sellaista mitä itse en huomannut tai saanut tietooni; Heille jo se että uutisessa ei ole mainittu tekijän etnisyyttä on todiste siitä että valtio suojelee ja salaa sitä että tekijä on maahanmuuttajataustainen. Itse ihmettelen miksi joku SuPo ei käytä näiden nerojen rikostietäjien ammattitaitoa ratkoessaan murhia. Kun on noin varmaa tietoa noin pikaisesti ja kyseessä on tieto eikä mielipiteily, on metodi varmasti sellainen että pääsisi joksikin konsultoivaksi salapoliisiksi.

]]>
0 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239608-yliampuva-otsikko#comments Journalismi Maahanmuuttokriittisyys Mon, 03 Jul 2017 05:04:13 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239608-yliampuva-otsikko
Optio höpsii tekoälystä http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236891-option-hopoa-tekoalysta <p>Suomessa ei liene ainoatakaan &nbsp;jounalistia, jolla olisi sen verran ymmärrystä tekoälystä, jotteivat he kirjaisi sellaisenaan kaikkea sitä höpöä, mitä tekoälyuskovaiset ja markkinamiehet heille suoltavat.&nbsp;</p><p>Esimerkkinä <em><u><a href="https://m.kauppalehti.fi/uutiset/tekoalyn-kehittaja-ihmisten-tyomarkkinat-tuhoutuvat--yhteiskunta-jarjestettava-uudelleen/uYAHCBnT">Kauppalehti Optio,</a></u></em> kuva 1:&nbsp;</p><p>&quot;<strong>Tulevaisuudessa Iris AI pystyy tekemään tieteellistä tutkimusta itsenäisesti.&quot;&nbsp;</strong></p><p>Tuollainen edellyttäisi vahvaa tekoälyä, mutta sellaisesta ei ole ainakaan vielä mitään viitteitä, kuva 3. Näkemyksen taustalla on tuon yrityksen perustajäsenen ktm Maria Ritolan 10 viikon intensiivikurssi ns. Singulariteetti Universityssä!</p><p>&nbsp;</p><p>Ja maailmakin parannetaan tekoälyllä, kuva 2:&nbsp;</p><p><strong>Tekoäly osaa yhdistää eri alojen tutkimuksia toisiinsa. Yrityksen missio on auttaa tutkijoita ja yrityksiä löytämään ratkaisuja maailman keskeisimpiin ongelmiin.&nbsp;</strong></p><p>Tuohon &nbsp;uhoon on näiden harrastelijoiden lisäksi syyllistynyt myös oikea tekoälytutkija <u><em><a href="http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232093-honkelan-rauhankone-ei-voi-toimia">Heikki H</a></em><a href="http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232093-honkelan-rauhankone-ei-voi-toimia"><em>onkela</em></a></u></p><p>&nbsp;</p><p>Kysymys:&nbsp;</p><p><strong>Pitäisikö toimittajan ymmärtää edes jotain asiasta, josta kirjoittaa?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>PS</p><p>Vahvasta tekoälystä ei ole mitään näyttöjä ja monet eivät siihen usko, kuva 3.</p><p>PS2</p><p>Talouselämä meni saman yrittäjän halpaan:&nbsp;http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237218-talouselama-hopsii-tekoalysta#comment-3555953</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa ei liene ainoatakaan  jounalistia, jolla olisi sen verran ymmärrystä tekoälystä, jotteivat he kirjaisi sellaisenaan kaikkea sitä höpöä, mitä tekoälyuskovaiset ja markkinamiehet heille suoltavat. 

Esimerkkinä Kauppalehti Optio, kuva 1: 

"Tulevaisuudessa Iris AI pystyy tekemään tieteellistä tutkimusta itsenäisesti." 

Tuollainen edellyttäisi vahvaa tekoälyä, mutta sellaisesta ei ole ainakaan vielä mitään viitteitä, kuva 3. Näkemyksen taustalla on tuon yrityksen perustajäsenen ktm Maria Ritolan 10 viikon intensiivikurssi ns. Singulariteetti Universityssä!

 

Ja maailmakin parannetaan tekoälyllä, kuva 2: 

Tekoäly osaa yhdistää eri alojen tutkimuksia toisiinsa. Yrityksen missio on auttaa tutkijoita ja yrityksiä löytämään ratkaisuja maailman keskeisimpiin ongelmiin. 

Tuohon  uhoon on näiden harrastelijoiden lisäksi syyllistynyt myös oikea tekoälytutkija Heikki Honkela

 

Kysymys: 

Pitäisikö toimittajan ymmärtää edes jotain asiasta, josta kirjoittaa?

 

PS

Vahvasta tekoälystä ei ole mitään näyttöjä ja monet eivät siihen usko, kuva 3.

PS2

Talouselämä meni saman yrittäjän halpaan: http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237218-talouselama-hopsii-tekoalysta#comment-3555953

 

]]>
17 http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236891-option-hopoa-tekoalysta#comments Journalismi Tekoäly Fri, 12 May 2017 04:58:52 +0000 Lauri Gröhn http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236891-option-hopoa-tekoalysta
Yle,Kivinen ja etiikka http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236188-ylekivinen-ja-etiikka <p>&nbsp;Entinen työnantajani, nykyinen eläkkeenmaksajani oli hiljan myrskynsilmässä ns. Sipilägaten vuoksi. Tosin minä kutsuisin sitä mieluummin Jääskeläisgateksi. Sipilä teki poliitikkojen ainaista työtä, painosti Yleä ja onnistui niin hyvin, että lamabota Jääskeläinen vastoin journalismin etiikkaa, moraalia ja sääntöjä taipui kopeloimaan tehtyjä ja tekemättömiä juttuja. Hän toisin sanoen sensuroi juttuja tai siikaloi, jota sanaa me käytimme joskus 80-ja 90-luvuilla&nbsp; sensurointiin innostuneen,toisen kepulaisen pomon Tapio Siikalan mukaan.</p><p>&nbsp;Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen oli tapansa mukaan aika tavalla suu supussa; tosin hän tietysti puolusteli Jääskeläistä; sinänsä harvinaista, koska Ylen pomot eivät vuosikymmenten saatossa ole juuri kunnostautuneet alaistensa puolustamisessa.</p><p>Jokin etiikka-asioissa on ilmeisesti jäänyt mietityttämään Kivistä, sillä nyt hän kehottaa/vaatii viestissään yhteisölle yleläisiä seuraavasti:&quot;Muistutan siitä, että kaikkien yleläisten on suoritettava eettisten ohjeiden verkkokurssi ja tentti. Sujuva verkkokurssi tuo paljon hyvää tietoa toiminnastamme ja periaatteistamme, joten siitä on aidosti hyötyä.&quot; Toimitusjohtaja kertoi läpäisseensä kurssin ja tentin, joka haiskahtaa aika pahasti jonkin konsultin tuotokselta ja silloin se on taas maksanut Ylelle maltaita.</p><p>Lasketaanpa. Jos jokainen yleläinen tekee toimitusjohtajan vaatiman verkkokurssin ja&nbsp; käyttää siihen noin 45 minuuttia, niin siihen kuluu yhteensä 67 henkilötyöviikkoa. Tuntuu olevan turhaa aikaa työnteossa; toisaalta kyynikko voisi sanoa, että ovatpahan senkin ajan pois pahanteosta esimerkiksi hallituksen kimpusta ja Sipilää kiusaamasta.</p><p>Kivinen voisi ensimmäiseksi lähettää kurssille Jääskeläisen, joka ei tosiaankaan ole kunnostautunut etiikassaan. Ja Ylen kulut kattava veronmaksaja voisi tietysti kysyä, mitä hyötyä on moisesta kurssista, koska etiikka pitäisi olla esimerkiksi jokaisen toimittajan hallussa ihan ilman kurssejakin. Mutta kai Kivisenkin on jotain puuhailtava varsin muhkean vuosipalkkansa eteen, jos ei muuta niin käymällä verkkokursseja ja puhumalla yleläisille heppoisia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Entinen työnantajani, nykyinen eläkkeenmaksajani oli hiljan myrskynsilmässä ns. Sipilägaten vuoksi. Tosin minä kutsuisin sitä mieluummin Jääskeläisgateksi. Sipilä teki poliitikkojen ainaista työtä, painosti Yleä ja onnistui niin hyvin, että lamabota Jääskeläinen vastoin journalismin etiikkaa, moraalia ja sääntöjä taipui kopeloimaan tehtyjä ja tekemättömiä juttuja. Hän toisin sanoen sensuroi juttuja tai siikaloi, jota sanaa me käytimme joskus 80-ja 90-luvuilla  sensurointiin innostuneen,toisen kepulaisen pomon Tapio Siikalan mukaan.

 Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen oli tapansa mukaan aika tavalla suu supussa; tosin hän tietysti puolusteli Jääskeläistä; sinänsä harvinaista, koska Ylen pomot eivät vuosikymmenten saatossa ole juuri kunnostautuneet alaistensa puolustamisessa.

Jokin etiikka-asioissa on ilmeisesti jäänyt mietityttämään Kivistä, sillä nyt hän kehottaa/vaatii viestissään yhteisölle yleläisiä seuraavasti:"Muistutan siitä, että kaikkien yleläisten on suoritettava eettisten ohjeiden verkkokurssi ja tentti. Sujuva verkkokurssi tuo paljon hyvää tietoa toiminnastamme ja periaatteistamme, joten siitä on aidosti hyötyä." Toimitusjohtaja kertoi läpäisseensä kurssin ja tentin, joka haiskahtaa aika pahasti jonkin konsultin tuotokselta ja silloin se on taas maksanut Ylelle maltaita.

Lasketaanpa. Jos jokainen yleläinen tekee toimitusjohtajan vaatiman verkkokurssin ja  käyttää siihen noin 45 minuuttia, niin siihen kuluu yhteensä 67 henkilötyöviikkoa. Tuntuu olevan turhaa aikaa työnteossa; toisaalta kyynikko voisi sanoa, että ovatpahan senkin ajan pois pahanteosta esimerkiksi hallituksen kimpusta ja Sipilää kiusaamasta.

Kivinen voisi ensimmäiseksi lähettää kurssille Jääskeläisen, joka ei tosiaankaan ole kunnostautunut etiikassaan. Ja Ylen kulut kattava veronmaksaja voisi tietysti kysyä, mitä hyötyä on moisesta kurssista, koska etiikka pitäisi olla esimerkiksi jokaisen toimittajan hallussa ihan ilman kurssejakin. Mutta kai Kivisenkin on jotain puuhailtava varsin muhkean vuosipalkkansa eteen, jos ei muuta niin käymällä verkkokursseja ja puhumalla yleläisille heppoisia.

]]>
2 http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236188-ylekivinen-ja-etiikka#comments Jääskeläinen Journalismi Lamabota Yle Wed, 26 Apr 2017 09:18:26 +0000 Antti Halinen http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236188-ylekivinen-ja-etiikka