*

Kuinka Karl Marx tavataan

Kaikki blogit puheenaiheesta Puoluepolitiikka

Perussuomalainen linja pitää

Perussuomalaisten puoluekokouksen lähestymisen innoittamana mediassa toiveajatellaan jälleen huolestuttavia ja kasvavia paineita perussuomalaiselle politiikalle, joka parhaassa tapauksessa eskaloituu puolueen linjojen repeämisenä. Politiikan kaikilla tasoilla toimiminen edellyttääkin paineen- ja epävarmuudensietokykyä, jolla blokataan varsinkin median tarkoitushakuiset iskut vyönalle.

Ansaitsemme parempaa: Suomelle tieteellinen metodi käyttöön.

Nykyisen puoluepolitiikan ongelma on yksinkertainen:

Puolueet eivät tavoittele koko Suomen etua. Nykyiset puolueet selvästikin ajavat ennen kaikkea omien eturyhmiensä asiaa. Matematiikan termein: Puolueet hakevat systeemin osaoptimointia. Ja siksi Suomi ei yllä lähellekään parastaan.  Sitä parhaintaan, johon Suomi varmuudella pystyy.

Empatiakyvyttömyys kasvaa suomalaisissa

Empatia tarkoittaa jokapäiväisessä elämässä tarvittavaa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää tämän tunteita ja näkökulmia.

Politiikka ja kirkko meni jo

Politiikka eijjole ennää meän yhteisten asioitten hoitoa, son ison rahan edistämistä, vai onkosse?

Suomen ev-lut-kirkko eijjole rakastamista, ko son politikointia ja ihmisten arvostelemista ja tuomittemista?

Hei mistäs sitä tietää, minkä valittee, minkä pois jättää, mihin puuttuu, mihin yrittää vaikuttaa?

No ei misthään, ei sitä tiäkhään.

Puolueet eivät kuulu kuntiin

Tänään olemme taas saaneet seurata puoluegallup-draamaa. Se ja tämä tippui, toinen nousi. Perussuomalaisten kannatus laskee, mutta puheenjohtaja ei vaihdu, koskapa puheenjohtajan säätiössä ovat kaikki puoluetukirahat viideltä vuodelta. Ei siis mitään uutta.

 

Mun aika mennä on...

Olen katsonut parhaaksi jättää Perussuomalaiset puolueen sekä jokaisen luottamustehtävän, Perussuomalaisissa sekä Perussuomalaisissa Nuorissa. Päätös ei ollut helppo, eikä se syntynyt hetkessä. Vaakakupissa olivat monenlaiset seikat, ja lopulliseen päätökseeni vaikutti useampi asia. Asemalla ei ole minulla mitään merkitystä nyt eikä tulevaisuudessa jos en pysty saavuttamaan ja tekemään asioita omilla ehdoilla, siten että olen sinut itseni kanssa. Ihmisen pitää tulla toimeen itsensä kanssa ja pitää pystyä katsomaan itseään peilistä ylpeänä.

Rauhanomaiseen rinnakkaineloon

Keskustan Seinäjoen puoluekokous näyttää muuttaneen puoluejohdon suhtautumista kunniapuheenjohtajaan ja hänen toimintaansa.

Kun ilmoitin tammikuun lopulla, että jään sivuun puolue-elinten työskentelystä, kukaan ei ottanut yhteyttä. Kun olin perustanut Kansalaispuolue ry:n, sain lyhyen puhelinsoiton puheenjohtaja Juha Sipilältä. Muuta yhteydenpitoa ei ole ollut.

Viime viikolla puoluesihteeri Jouni Ovaska otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista. Keskustelin viime perjantaina hänen kanssaan runsaan tunnin ajan.

Uskonto- ja puoluepolitiikasta seurakunnassa

Mielenkiinnolla olen seurannut keskustelua Kuusamon kirkon ristin punaisesta väristä. Alkuaan Mika Flöjtin (vihr) aloitteen pohjalta virinnyt keskustelu on laajentunut keskusteluksi syntien anteeksiantamisesta ja siten vallankäyttöön liittyväksi asiaksi. Seppo Ervastin kirjoitus (KS 17.6.16) vei asian Kuusamon seurakunnan vallankäytön ytimeen eli siihen kenellä/millä liikkeellä ovat syntien anteeksiantamisen ja taivaaseen pääsyn avaimet.

Vappuna marssitaan yhdessä, miksei muulloinkin?

Tämä kysymys on putkahtanut mieleeni useasti marssilaulujen tahtiin punalippujen alla astellessa. Työväen juhlapäivä kokoaa meidät aina niin sopuisasti yhteen. Siis meidät, jotka itsemme näihin punalippujoukkoihin luemme.

Helppo on työläisen vappuna paikkansa valita, samassa rintamassa ollaan. Juhlahumun jälkeen työväki sitten  jakautuukin, demarit 50 000, vasemmistoliittolaiset 10 000 ja kommunistit 3000 jäsenen poteroihinsa. Onko tosiaan jokaisella oltava oma potero, eikä riittäisi yksi, vaikka pitkäkin, rintamalinja?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä