Pyhyyden, esimerkiksi uskonnollisten tunteiden, kokeminen ei ole ihmiselle välttämätöntä, vaan väistämätöntä. Kaikki tuntemuksemme ovat lajityypillisiä, samoin kuin kaikki älylliset oivalluksemme saavat merkityksensä vain kytkennässä yleiseen kieleen ja kulttuuriin. Kyökkipsykologit, jollaisia akateemiset oppineemme pääosin ovat, sanovat että "ihmisellä on tarve kokea pyhyyden tunteita", millä siis tarkoitetaan sitä että meidän pitäisi käsittää nämä tunteet yhtä hyväksyttävinä kuin sanotaan vaikkapa kauneuden kokeminen, rakastumisen tunne tai yleinen mielihyvän kokemus.
Uutta ohjelmatuotantoa karsastava YLE esittää television ykköskanavalla arkipäivisin vanhoja kotimaisia elokuvia, joiden hellyyttävän nostalgisen pinnan alla näyttäytyy hyvin, miten naiivi ja yksiarvoinen yhteiskuntamme vielä muutama sukupolvi sitten oli.
1.
Näinä päivinä puheenvuoropalstoilla meuhkaavat selittelijät, jotka tulkitsevat käytyjen presidentivaalien tulosnumeroita kukin omasta kannattajaperspektiivistään. Voittajien ilo on ollut pitelemätön, ja hävinneet ovat tietysti saaneet haavoilleen lievitystä, kun ovat joka tapauksessa todistaneet edustamiensa arvojen ja asioiden valtakunnallisen läpimurron -- miten muuten voitaisiin tulkita se, että yli miljoona suomalaista kaupunki-ihmistä halusi presidentikseen vihreän "sivarihomon"?
Perussuomalaiset ovat monella tavalla merkillinen porukka. Yhtäältä puolue on onnistunut koskettamaan monia yhteiskuntamme kipupisteitä tavalla, johon "vanhat" puolueet eivät ole pystyneet, toisaalta perussuomalaisuus kipuilee itsekin, ja kiehuu vieläpä mielestäni aikalailla samojen ongelmien liemessä joiden esilletuojana se on kunnostautunut. Yritän seuraavassa omasta sivustaseuraavan politiikantarkkailijan perspektiivistäni hieman avata näitä askarruttavia paradokseja.
Sosiologi Erik Allardt esitti aikoinaan, että suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee joukko perusvastakohtaisuuksia, joista varsinkin kuilu valtaapitavän "herraeliitin" ja "tavallisen kansan" välillä on suuri. Omasta mielestäni selitys tälle kuten myös muille taipumuksillemme kahtiajakoihin löytyy historiastamme.
Tänään uutisoidun tutkimuksen mukaan työpaikkakiusaaminen on Suomessa poikkeuksellisen suurta, noin kaksi kertaa yleisempää kuin muualla Euroopassa. Tutkimus antaa jälleen kerran viitteen siitä miten poikkeava kansa me suomalaiset olemme.
Mistä nämä toinen toisiamme kaltoin kohtelevat -- periaatteessa väkivaltaiset -- asenteemme johtuivat? Ne johtuvat suoraan vuosisataisesta historiastamme alistettuna kansana.
Gallupsuosionsa kääntymistä vaalimenestykseksi jännittävät perussuomalaiset ovat puheissaan ja kampanjoinnissaan ratsastaneet jonkin verran monikulttuurisuuden vastaisella hengellä, ja esimerkiksi persunuorten ohjelmaankin on jossain muodossa kirjattu suomalaisen yhtenäiskulttuurin puolustaminen.
Näissä yhteyksissä käsitteet kuitenkin menevät sekaisin, ja voisi olla paikallaan että käsitteenmuodostusta hieman täsmennettäisiin, jotta keskusteluihin muodostuisi oikeaakin sisältöä. Tällä hetkellä huidellaan hyvin epämääräisten ja falskien käsitemäärittelyjen varassa.