1. "Käsittämätöntä"
Pääministeri Jyrki Katainen, joka on tämän maan eniten poliittista valtaa omaava mies, otti kantaa YLE:n Radio Suomen haastattelussa sunnuntaina 15 huhtikuuta kohuun, joka oli noussut perussuomalaisen kansanedustaja James Hirvisaaren avustajan, US-blogisti Helena Erosen ehdotettua parodisen sarkastisesti kaikenlaisten eri ihmisryhmien merkitsemistä hihamerkeillä, koska vähemmistövaltuutettu oli tosissaan arvostellut poliisia sen tavasta tiedustella ulkomaalaisen näköisiltä ihmisiltä henkilöllisyyspapereita.
Pyhyyden, esimerkiksi uskonnollisten tunteiden, kokeminen ei ole ihmiselle välttämätöntä, vaan väistämätöntä. Kaikki tuntemuksemme ovat lajityypillisiä, samoin kuin kaikki älylliset oivalluksemme saavat merkityksensä vain kytkennässä yleiseen kieleen ja kulttuuriin. Kyökkipsykologit, jollaisia akateemiset oppineemme pääosin ovat, sanovat että "ihmisellä on tarve kokea pyhyyden tunteita", millä siis tarkoitetaan sitä että meidän pitäisi käsittää nämä tunteet yhtä hyväksyttävinä kuin sanotaan vaikkapa kauneuden kokeminen, rakastumisen tunne tai yleinen mielihyvän kokemus.
1.
Ylimäärä mahdollistaa vaihdon, ja vaihto talouden. Talous mahdollistaa symbolisen vaihtovälineen, rahan, ja raha mahdollistaa ylimäärän, jota ei ole olemassakaan. Raha on odotusarvo, sillä on vain väljä ja viitteellinen suhde todellisuuteen. Kun taloudesta tulee rahaohjasteista, todellisuudesta tulee toissijaista.
2.
1.
On turha kysyä, voidaanko ihmisarvo määritellä yhden perusteen mukaan. Voidaan, koska talous tekee jo niin. Se määrittelee ihmisen arvon taloudellisten arvojen mukaan. Itse asiassa talous määrittelee koko todellisuuden jonkinlaisena talouden merkityslaajentumana.
2.
1.
"Rahan" olennaisin ominaisuus on, että se on aina jonkun rahaa -- mitään "yleistä" rahaa ei ole. Ei ole ei-kenenkään rahaa.
1.
Syyt ja syyllisyys ovat eri asioita aikuisten oikeasti. Juuri tämä on oikea tapa ilmaista asia -- lapsille syyt ja syyllisyys ovat yksi ja sama asia. Lapsi ei osaa eritellä syitä, ja itse asiassa syysuhteiden kausaalinen tajuaminen on sekä eurooppalaisessa ajatushistoriassa että jokaisen kasvavan yksilön kehityksessä huomattavan myöhäsyntyinen vaihe.
1.
Kolmen- neljänkymmenen viime vuoden aikana maailmassa on tapahtunut rahaekspansio, rahatalouden autonomisoituminen ja muuttuminen omaksi operaatioalueekseen, jolla toimimiseen talouden parhaat älyt keskittyvät. On tapahtunut rahatalouden ja reaalitalouden irtoaminen toisistaan, eivätkä puntit tässä kahtiajaossa ole menneet tasan, vaan lopputuloksena on ollut reaalimaailman alistaminen vastaamaan rahataloudessa puhallettujen arvokuplien lunastamisesta.
Suomessa valitaan valtionpäämiestä pelikorteilla leikkien
kaupallisen televisiokanavan taustanauretussa ja -huudetussa
viihdekeskustelussa, jossa tosiaankaan ei esitetä ensimmäistäkään
politiikan lähtökohtaiset käsitteet kyseenalaistavaa kysymystä.
Asiantuntijavieraina ovat vanhoillis-taloudellisesti orientoituneet
EU- ja talouspiirien edustajat. Ei ensimmäistäkään yhteiskunta- tai
talouskriitikkoa. Viimeinen vierailijapuheenvuoro taataan EK:n
johtajalle.
1.
Loppiainen on lopun aikaa, juhlan loppu, lopun tunnelma. Palaamme tai pakenemme taas arkeen, työhön ja toimintaan. Elämällämme on alku, jossain jo kaukana, ja sen päälle olemme rakentaneet kaiken, onnistuen ja epäonnistuen, on ollut juhlaa ja pohjaa, ja elämämme on paljolti pakoa meitä jokaista odottavasta lopusta, kuolemasta. Elämä on kuin sarja syntymiä ja kuolemia, ja kokonaisuutena elämämme on historiallisesti ottaen suhteellisen lyhyt yhden ihmisen silmät auki vietetty hetki syntymän ja kuoleman välissä.