1.
"Rahan" olennaisin ominaisuus on, että se on aina jonkun rahaa -- mitään "yleistä" rahaa ei ole. Ei ole ei-kenenkään rahaa.
1.
Kolmen- neljänkymmenen viime vuoden aikana maailmassa on tapahtunut rahaekspansio, rahatalouden autonomisoituminen ja muuttuminen omaksi operaatioalueekseen, jolla toimimiseen talouden parhaat älyt keskittyvät. On tapahtunut rahatalouden ja reaalitalouden irtoaminen toisistaan, eivätkä puntit tässä kahtiajaossa ole menneet tasan, vaan lopputuloksena on ollut reaalimaailman alistaminen vastaamaan rahataloudessa puhallettujen arvokuplien lunastamisesta.
1.
Säästöpolitiikka on itsepetoksen lisäksi itsetuhoa. Jos kaikki mikä jätetään tekemättä säästää rahaa tekemisen hinnan verran, meidän kannattaisi olla tekemättä mitään. Kaikki rahat säästyisivät ja kaikista tulisi rikkaita.
Jos yksittäinen lenkki rahankierrossa putoaa kierrosta pois raha oikaisee lenkin yli. Raha ei kasva, se ei vähene, se vain oikaisee.
Ei vain valtiontalouden, kansantalouden, maailmantalouden, vaan yleensä talouden ongelmat on kuvattu viidellä lauseella. Ne eivät ole monimutkaisia. Päinvastoin, ehkä yksinkertaisimmat mitä on. Jokainen jolla on tervettä järkeä voi ne ymmärtää.
Raha on hintalappu. Se on talouden pelikortti. Pakassa voi olla korkeintaan kaksi jokeria. Jos tilanne on päinvastainen -- pakassa vain kaksi korttia ja kaikki muut jokereita -- peli joutuu finanssikriisiin.
Kansallisvaltiot ovat eurooppalaisen uuden ajan tuotteita. Keskiajalla feodaalinen elämänmuoto oli ollut korostetun paikallista, ja tapa jolla teokraattinen maailmanjärjestys koettiin ylhäältä "annettuina" muuntui vähitellen ajatushistoriassa ominaisen transformaation kautta vastaamaan uudelle ajalle ominaista individualistista ihmiskuvaa.
Useimmat meistä kuvittelevat että totaalinen yhteiskunnallinen romahdus olisi jokin erityisen dramaattinen tapahtuma, jokin luononkatastrofin kaltainen, tulivuortenpurkausten vulkaanista voimaa purkava, maanjäristysten tapainen, raunioita jälkeen jättävä, sotien hävitystä ja hirveyksiä muistuttava, räjähdyksenomainen, kertakaikkinen kuolemaa ja tuhoa kylvävä, siis jokin maailmanloppu. Mistään sen kaltaisesta ei yhteiskunnan hajoamisessa kuitenkaan ole kyse, vaan melkeinpä jostain aivan päinvastaisesta.
Suomen talouden lähihistoria on nopeasti kirjoitettu. Sodanjälkeisen ajan jälleenrakennus kohensi maan taloutta ja kekkosslovakialaisessa säädellyssä sekataloudessa rakennettiin maasta pohjoismaisen mallin mukaista hyvinvointivaltiota. Se tehtiin toistuvien devalvaatioiden ja inflaation ja falskin tilinpidon kulisseissa. Hämmästyttävää, ja nykyisten talouskäsitysten mukaan jokseenkin uskomatonta, selittämätöntä oli, että se onnistui. Se toimi.
Koska kaikki mitä maailmassa aktuellisti tapahtuu on äärimmäisen mielenkiinnotonta ja latteaa -- kukapa ajatteleva ihminen jaksaisi olla innostunut maailman velkakuplatalouden hallitsemattomuudesta tai euron kriisistä, hallituksen soutamisista ja huopaamisista, Sauli Niinistön, Paavo Väyrysen tai Paavo Lipposen presidentinvaaliehdokkuuksista, yms -- ja kun kaikki poliittinen viihdekin on muuttunut mauttomaksi ja mahdottomaksi -- parhaana esimerkkinä YLE:n TV-1:n lauantai-illan poliittinen satiiri ja pakkoruotsalaisten masinoima itseään toistava Uutisvuoto, päätin miettiä jotain aivan muuta,
Valtio on muuan historiallinen yhteisömuoto, jossa ihminen toteuttaa lajityypillistä sosiaalisuuttaan. Historia tuntee monenlaisia yhteisömuotoja alkaen esihistoriallisista alkulaumoista paimentolaisheimojen, antiikin kreikkalaisten kaupunkivaltioiden ja Rooman imperiumin kautta keskiaikaisiin paikallishallintoihin ja kuningasuskollisiin kansanryhmittymiin, ja lopulta uuden ajan monarkioihin ja kansallisvaltioihin.
Pentti Linkola on nuoruuden idealismista täydelliseen elämänpettymykseen päätynyt synkkämielinen suomalainen luonnonsuojelijatosikko, joka haluaisi käynnistää maailmassa tuhon koneistot jo ennen kuin ne itsestään käynnistyvät. Hän on ihmisenä eriskummallinen ja karismaattinen hahmo, ja ihailevasti hänestä sanotaan: "Mies elää niinkuin opettaa."