Uutta ohjelmatuotantoa karsastava YLE esittää television ykköskanavalla arkipäivisin vanhoja kotimaisia elokuvia, joiden hellyyttävän nostalgisen pinnan alla näyttäytyy hyvin, miten naiivi ja yksiarvoinen yhteiskuntamme vielä muutama sukupolvi sitten oli.
1.
Vastasin eilen erääseen vähän vanhempaan blogikirjoitukseen tulleeseen kommenttiin, jossa viitattiin mahdollisuuteen että homoseksuaalisuus olisi geeneissä.
1.
Syyt ja syyllisyys ovat eri asioita aikuisten oikeasti. Juuri tämä on oikea tapa ilmaista asia -- lapsille syyt ja syyllisyys ovat yksi ja sama asia. Lapsi ei osaa eritellä syitä, ja itse asiassa syysuhteiden kausaalinen tajuaminen on sekä eurooppalaisessa ajatushistoriassa että jokaisen kasvavan yksilön kehityksessä huomattavan myöhäsyntyinen vaihe.
1.
Loppiainen on lopun aikaa, juhlan loppu, lopun tunnelma. Palaamme tai pakenemme taas arkeen, työhön ja toimintaan. Elämällämme on alku, jossain jo kaukana, ja sen päälle olemme rakentaneet kaiken, onnistuen ja epäonnistuen, on ollut juhlaa ja pohjaa, ja elämämme on paljolti pakoa meitä jokaista odottavasta lopusta, kuolemasta. Elämä on kuin sarja syntymiä ja kuolemia, ja kokonaisuutena elämämme on historiallisesti ottaen suhteellisen lyhyt yhden ihmisen silmät auki vietetty hetki syntymän ja kuoleman välissä.
Perussuomalaiset ovat monella tavalla merkillinen porukka. Yhtäältä puolue on onnistunut koskettamaan monia yhteiskuntamme kipupisteitä tavalla, johon "vanhat" puolueet eivät ole pystyneet, toisaalta perussuomalaisuus kipuilee itsekin, ja kiehuu vieläpä mielestäni aikalailla samojen ongelmien liemessä joiden esilletuojana se on kunnostautunut. Yritän seuraavassa omasta sivustaseuraavan politiikantarkkailijan perspektiivistäni hieman avata näitä askarruttavia paradokseja.
Erilaisten konfliktintutkijoiden monista luennoista, joita eräässä elämäni vaiheessa tulin seurailleeksi, mieleeni on jäänyt muuan SIPRI:n miehen esitelmä, joka lähti liikkeelle toteamuksesta, että jokainen sotatilanne merkitsee myös konfliktia jokaisen sotaakäyvän maan sisällä, eikä pelkästään valtioiden välillä.
Luettuani brittihistorioitsija Jonathan Gloverin monumentaalisen teoksen "Ihmisyys -- 1900-luvun moraalihistoria" jäin miettimään miksi monista viime vuosisadan tavatonta barbariaa ja ennätysmäisiä verilöylyjä käsittelevästä kirjasta juuri tämä teki niin erityisen vaikutuksen.
Pentti Linkola on nuoruuden idealismista täydelliseen elämänpettymykseen päätynyt synkkämielinen suomalainen luonnonsuojelijatosikko, joka haluaisi käynnistää maailmassa tuhon koneistot jo ennen kuin ne itsestään käynnistyvät. Hän on ihmisenä eriskummallinen ja karismaattinen hahmo, ja ihailevasti hänestä sanotaan: "Mies elää niinkuin opettaa."
Keskiajan eurooppalainen ihminen eli niin sanotusti depersonalisaation vallassa, eli hänen ajatusmaailmassaan toimijasubjekteja ei ollut. Hän koki maailman muodostuvan Jumalan ajatuksista, hänelle kirkko todella oli Kristuksen ruumis, ja pysähtynyt feodaalinen järjestelmä merkitsi jumalallisesti annettua elämänmuotoa. Tätä on myöhemmin nimitetty teokratiaksi, ja tämän rakenteen puitteissa paavinvalta ja maalliset ruhtinaat kävivät ajoittaisia keskinäisiä kärhämiään, molempien instassien omiessa ja omatessa mm. tuomiovaltaa.