1.
Syyt ja syyllisyys ovat eri asioita aikuisten oikeasti. Juuri tämä on oikea tapa ilmaista asia -- lapsille syyt ja syyllisyys ovat yksi ja sama asia. Lapsi ei osaa eritellä syitä, ja itse asiassa syysuhteiden kausaalinen tajuaminen on sekä eurooppalaisessa ajatushistoriassa että jokaisen kasvavan yksilön kehityksessä huomattavan myöhäsyntyinen vaihe.
On muutamia asioita, joita ei voi ymmärtää kuin sellainen joka on ne itse kokenut. Esimerkiksi köyhyys -- sellainen lohduton, toivoton köyhyys, jolle missään näkyvissä olevan elämän perspektiivissä ei ole odotettavissa helpotusta -- on asia, josta on turha puhua, ellei itse ole kokenut sellaista. Vain se, joka on joutunut kohtaamaan tosiasian, etteivät asiat elämässä koskaan tule olemaan hyvin, eivät edes siedettävällä tavalla, tietää mitä köyhyys merkitsee.
Tänään uutisoidun tutkimuksen mukaan työpaikkakiusaaminen on Suomessa poikkeuksellisen suurta, noin kaksi kertaa yleisempää kuin muualla Euroopassa. Tutkimus antaa jälleen kerran viitteen siitä miten poikkeava kansa me suomalaiset olemme.
Mistä nämä toinen toisiamme kaltoin kohtelevat -- periaatteessa väkivaltaiset -- asenteemme johtuivat? Ne johtuvat suoraan vuosisataisesta historiastamme alistettuna kansana.
Länsimaiden kansallisvaltiot syntyivät eurooppalaisella uudella ajalla, kehittyivät teollistumisen vaikutuksesta, kukoistivat lyhyen hetken, ajautuivat 1900-luvulla identiteettikriiseihin, sotivat kaksi maailmansotaa, joutuivat sodan jälkeen syntyneen sukupolven itsenäistymiskapinan kohteiksi, kansainvälistyivät ensin kulttuurisessa, sitten kaupallisessa mielessä, joutuivat ylikansallisen talouden yliajamiksi, hajosivat sisäisesti, oirehtivat nyt kuin myrkkymaljat, joista kukaan ei suostu enää juomaan.
Vanhan kansanviisauden mukaan hulluus ja nerous ovat suunnilleen sama asia, ainakin lähellä toisiaan. Akselin toisessa päässä on hulluus, toisessa nerous, ja jossain kaukana ne kiertyvät yhteen. Mitä tällaisia asioita on, oikeasti?
Kuinka moni on tavannut niin militaari-isänmaallisen ihmisen, että sen mielestä jokainen, joka ei joka solullaan ihaile armeijaa ja sotilasunivormuja, joutaa ammuttavaksi? Oikeasti. Minä olen tavannut sellaisia ihmisiä.
Väkivaltaa on määritelty myös yhteisöllisen kehitysasteen kautta. Tällaisen kiitettävän yrityksen tekee esimerkiksi Jonathan Glover massiivisessa teoksessaan Ihmisyys - 1900-luvun moraalihistoria.