1. "Käsittämätöntä"
Pääministeri Jyrki Katainen, joka on tämän maan eniten poliittista valtaa omaava mies, otti kantaa YLE:n Radio Suomen haastattelussa sunnuntaina 15 huhtikuuta kohuun, joka oli noussut perussuomalaisen kansanedustaja James Hirvisaaren avustajan, US-blogisti Helena Erosen ehdotettua parodisen sarkastisesti kaikenlaisten eri ihmisryhmien merkitsemistä hihamerkeillä, koska vähemmistövaltuutettu oli tosissaan arvostellut poliisia sen tavasta tiedustella ulkomaalaisen näköisiltä ihmisiltä henkilöllisyyspapereita.
1.
Perussuomalaiset saivat viime eduskuntavaaleissa historiassamme ennennäkemättömän äänivyöryn koska yhteiskunnassamme pinnan alla vallitsee tavattoman laaja ja syvä pettymys poliittisten puolupukareiden ylläpitämään hyvävelijärjestelmään. Se oli raju muistutus, jonka aito demokratia antoi meillä vallitsevalle puolueparlamentarismille. Se mitätöitiin hallitusneuvotteluissa, joissa vallitseva konsensusjärjestelmä jakoi maan hallitus-Suomeen ja perussuomalais-Suomeen.
1.
Juuri nyt yhteiskunnassamme eletään pelon ilmapiirissä. Pelko, kuten kaikki pelot aina, ei omaa selvää kohdetta, vaan jää vähän hämäräksi, epämääräiseksi. Pelko on olemuksellisesti jotain juuri sellaista -- jos näkisimme hyvin selvästi sen mitä pelkäämme, emme enää pelkäisi.
Jos haluamme ettei yhteiskunnassamme olisi pelkoa -- vallitsisi pelon mielialaa -- meidän pitäisi tehdä yhteiskunnastamme läpinäkyvä. Tähän suuntaan yhteiskuntamme ei kuitenkaan ole kehittymässä. Päinvastoin.
1.
Keskustelut esimerkiksi tällaisilla netin puheenvuoropalstoilla ovat aivan hirvittävän pinnallisia. Pinnallisuus näkyy sekä suosituimpien puheenaiheiden valikoimassa että tavassa jolla syvempiäkin kysymyksiä käsitellään. Blogeja syntyy kuin sieniä sateella, mutta valtaosa on haperoa, läjäpäin lehmäntattia, muutama myrkyllinen joukossa. Älyllistä ravintoa saa tästä metsästä etsiä turhaan.
Rasismilla ei enää tarkoiteta yksinomaan eriväristen ihmisten syrjimistä ja halventamista, ei vain kansanryhmien kimppuun hyökkäämistä, vaan ylimalkaan jonkin ryhmän leimaamista niin, että pelkkä ryhmään kuuluminen riittää perusteeksi yksilön tuomitsemiselle. Erirotuisten ihmisten eriarvoisesta kohtelusta ollaan siis laajennettu rasismi-käsite merkitsemään yleensä kaikkea viiteryhmän perusteella tapahtuvaa kaltoinkohtelua: puhutaan uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen perusteella tapahtuvasta syrjinnästä, sukupuoli- tai ikärasismista, jne.
Näinä päivinä keskustelupalstoilla pelataan paljon ns. natsikortilla. Itseään sivistyneinä ja suvaitsevina pitävät ihmiset ilmaisevat mukasyvää huolestumistaan siitä, että yhteiskunnan keskusteluilmapiiri alkaa yhä selvemmin muistuttaa 30-lukua ja natsismin nousua.
On muutamia asioita, joita ei voi ymmärtää kuin sellainen joka on ne itse kokenut. Esimerkiksi köyhyys -- sellainen lohduton, toivoton köyhyys, jolle missään näkyvissä olevan elämän perspektiivissä ei ole odotettavissa helpotusta -- on asia, josta on turha puhua, ellei itse ole kokenut sellaista. Vain se, joka on joutunut kohtaamaan tosiasian, etteivät asiat elämässä koskaan tule olemaan hyvin, eivät edes siedettävällä tavalla, tietää mitä köyhyys merkitsee.
Valtio on muuan historiallinen yhteisömuoto, jossa ihminen toteuttaa lajityypillistä sosiaalisuuttaan. Historia tuntee monenlaisia yhteisömuotoja alkaen esihistoriallisista alkulaumoista paimentolaisheimojen, antiikin kreikkalaisten kaupunkivaltioiden ja Rooman imperiumin kautta keskiaikaisiin paikallishallintoihin ja kuningasuskollisiin kansanryhmittymiin, ja lopulta uuden ajan monarkioihin ja kansallisvaltioihin.
Sananvapaus on asia, josta meillä jostain syystä on jalkapuoli mielikuva. Kun puhumme sanomisen vapaudesta, ajattelemme sitä yksilöoikeutena, ja mielessämme on kuva sanojasta, siis viestin lähettäjästä. Mielikuvaan kuuluu, että koemme sananvapauden toteutuvan, jos jokainen jolla on jotain sanottavaa löytää jonkin yhteiskunnallisen foorumin, jolla saa sanottavansa sanottua.