1.
On turha kysyä, voidaanko ihmisarvo määritellä yhden perusteen mukaan. Voidaan, koska talous tekee jo niin. Se määrittelee ihmisen arvon taloudellisten arvojen mukaan. Itse asiassa talous määrittelee koko todellisuuden jonkinlaisena talouden merkityslaajentumana.
2.
1.
"Rahan" olennaisin ominaisuus on, että se on aina jonkun rahaa -- mitään "yleistä" rahaa ei ole. Ei ole ei-kenenkään rahaa.
1.
Kolmen- neljänkymmenen viime vuoden aikana maailmassa on tapahtunut rahaekspansio, rahatalouden autonomisoituminen ja muuttuminen omaksi operaatioalueekseen, jolla toimimiseen talouden parhaat älyt keskittyvät. On tapahtunut rahatalouden ja reaalitalouden irtoaminen toisistaan, eivätkä puntit tässä kahtiajaossa ole menneet tasan, vaan lopputuloksena on ollut reaalimaailman alistaminen vastaamaan rahataloudessa puhallettujen arvokuplien lunastamisesta.
1.
Säästöpolitiikka on itsepetoksen lisäksi itsetuhoa. Jos kaikki mikä jätetään tekemättä säästää rahaa tekemisen hinnan verran, meidän kannattaisi olla tekemättä mitään. Kaikki rahat säästyisivät ja kaikista tulisi rikkaita.
Jos yksittäinen lenkki rahankierrossa putoaa kierrosta pois raha oikaisee lenkin yli. Raha ei kasva, se ei vähene, se vain oikaisee.
Simone Weil nimitti tekniikkaa ja rahaa nykyajan hirviöiksi. Kolmas hirviö on algebra -- mutta sehän on mukana jo noissa kahdessa.
Tekniikan ja talouden tekee hirviöiksi tapa, jolla ne toteuttavat koko eurooppalaisen uuden ajan vaikuttanutta ja jatkuvasti vahvistuvaa ajatusparadigmaa -- kartesiolaista Subjektin eriytymistä ja todellisuuden Objektivoitumista. Vaikka tämä paradigma on tuonut paljon hyvääkin mukanaan, hirviöiksi nämä nimenomaiset ajattelumuodot ovat muuttumassa siksi, että ne ovat lakanneet olemasta hyviä renkejä ja niistä on tulossa huonoja isäntiä.
Kun maassamme vakaasti vallinnut puoluejohtajavetoinen ja talouseliittiin sekä poliittisin perustein valikoituun virkamieskuntaan sopivasti kytköksiään ylläpitänyt puolueparlamentarismi sai viime eduskuntavaaleissa vakavan muistutuksen aidolta demokratialta -- "jytkyn" -- ja maa sen seurauksena lopulta jakautui hallitus-Suomeen ja perussuomalais-Suomeen, maa samalla jakautui "populismin" tuomitsevaan -- sitä inhoavaan -- valtajoukkoon ja toisaalta "populisteihin", jotka eivät oikein tiedä pitäisikö heidän hävetä vai olla ylpeitä nimityksestään.
Yksityistämisen problematiikka ei tyhjene siihen, että lasketaan
jossain tilinpidollisessa kustannuspaikassa saatu säästö. Tapa jolla
oikeistopoliitikot houkuttelevat päättäjiä näin ajattelemaan kertoo
siitä että asiaan elimellisesti liittyvät laajemmat ongelmat halutaan
aktiivisesti unohtaa.
On kai jokin inhimillisen reagoinnin laki, että mitä pahemmaksi jokin kriisitilanne ryöstäytyy, sitä enemmän kuuluu "mitäs minä sanoin" -huutoja. Eurovaluutan kriisi on tyypillisesti tällainen tilanne. Jälkiviisastelu ja oman hännän nostatus on aika monen tälläkin palstalla aihetta käsitelleen blogistin puheen perussävy.
Mainion puolalaisen satiirikon Sławomir Mrożekin tarinassa porvarisrouvat ovat hommanneet olohuoneeseen häkin, jossa aito ihan oikea kommunisti huutelee iskulauseitaan ja pitää palopuheitaan. Mikään ei ole viihdyttävämpää kuin kuunnella vallankumouksellisia julistuksia samaan aikaan kun naisten kesken nautiskellaan juomia ja pikkunaposteltavaa.