1.
Kolmen- neljänkymmenen viime vuoden aikana maailmassa on tapahtunut rahaekspansio, rahatalouden autonomisoituminen ja muuttuminen omaksi operaatioalueekseen, jolla toimimiseen talouden parhaat älyt keskittyvät. On tapahtunut rahatalouden ja reaalitalouden irtoaminen toisistaan, eivätkä puntit tässä kahtiajaossa ole menneet tasan, vaan lopputuloksena on ollut reaalimaailman alistaminen vastaamaan rahataloudessa puhallettujen arvokuplien lunastamisesta.
Simone Weil nimitti tekniikkaa ja rahaa nykyajan hirviöiksi. Kolmas hirviö on algebra -- mutta sehän on mukana jo noissa kahdessa.
Tekniikan ja talouden tekee hirviöiksi tapa, jolla ne toteuttavat koko eurooppalaisen uuden ajan vaikuttanutta ja jatkuvasti vahvistuvaa ajatusparadigmaa -- kartesiolaista Subjektin eriytymistä ja todellisuuden Objektivoitumista. Vaikka tämä paradigma on tuonut paljon hyvääkin mukanaan, hirviöiksi nämä nimenomaiset ajattelumuodot ovat muuttumassa siksi, että ne ovat lakanneet olemasta hyviä renkejä ja niistä on tulossa huonoja isäntiä.
Kun maassamme vakaasti vallinnut puoluejohtajavetoinen ja talouseliittiin sekä poliittisin perustein valikoituun virkamieskuntaan sopivasti kytköksiään ylläpitänyt puolueparlamentarismi sai viime eduskuntavaaleissa vakavan muistutuksen aidolta demokratialta -- "jytkyn" -- ja maa sen seurauksena lopulta jakautui hallitus-Suomeen ja perussuomalais-Suomeen, maa samalla jakautui "populismin" tuomitsevaan -- sitä inhoavaan -- valtajoukkoon ja toisaalta "populisteihin", jotka eivät oikein tiedä pitäisikö heidän hävetä vai olla ylpeitä nimityksestään.
Yksityistämisen problematiikka ei tyhjene siihen, että lasketaan
jossain tilinpidollisessa kustannuspaikassa saatu säästö. Tapa jolla
oikeistopoliitikot houkuttelevat päättäjiä näin ajattelemaan kertoo
siitä että asiaan elimellisesti liittyvät laajemmat ongelmat halutaan
aktiivisesti unohtaa.
1.
Esko Aho kommentoi kerran lamavuosina harjoitettua politiikkaa lausahduksella: "Siperia opettaa." Luullakseni hän yritti sanoa, että kun ympärillä alkaa kylmätä ja olot muuttuvat tukaliksi, täytyy olla nöyrä ja hyväksyä ne vaihtoehdot joita annetaan.
1.
Maailman taloudessa kaikki olennainen on muuttunut noin neljänkymmenen viime vuoden kuluessa. Talousajattelu ja sen pohjalta toimiamme ohjaavat -- tai pikemminkin määräävät -- niin sanotut taloudelliset realiteetit ovat nykyisin paitsi mittasuhteiltaan myös ominaislaadultaan erilaisia kuin koskaan ennen. Elämme aikoja jolloin taloudessa tapahtuu jotain jolle taloushistoriassa ei ole vertaa. Siksi eivät myöskään ne vaikeudet, jotka globalisoitunutta maailmaa nyt ravistelevat, ole voitettavissa perinteisten talousteorioiden antamalla viisaudella.
Melkein kaikki jo tietävät että maailmaa kylmän sodan vuosikymmenet hallinnut vastakohtaisuus kahden ideologian, läntisen markkinatalouden ja itäblokin sosialismin välillä oli pelkkää näennäisyyttä. Kun itäblokki romahti, jäljelle ei suinkaan jäänyt paremmuutensa osoittanut voittaja, vaan omaan sisäiseen sekavuuteensa sortuva systeemi, jossa rahatalous ja reaalitalous irtoavat toisistaan ja menevät toistensa ohi kirkkaasti eri tasoilla.
Itse asiassa ilmaisia lounaita on. Ne ovat lounaita jotka maksetaan autonomisessa rahataloudessa puhalletuilla arvokuplilla. Lounaita on paljon, koska kuplia on paljon ja niissä syntyy paljon raha-arvoa. Ne edustavat erästä varallisuuden muotoa, mutta ne ovat periaatteessa samaa rahaa, jota reaalitaloudessa työtä tekevät kansalaisetkin käyttävät lounaitaan maksaessaan.