1.
Valta on sosiologinen vakio. Vakio tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun lauman johtaja kuolee, hänen tilalleen astuu seuraaja, eikä vallan määrä valtahierarkiassa muutu miksikään. Hierarkia on myös sosiologinen vakio. Tai ne ovat yksi ja sama asia, valta ja hierarkia.
2.
Jos nykynuorelta kysyy jotain Hamletista, saattaa vastakysymyksenä olla: "Mitä Harald Hirmuiselle tapahtui?" Punaisen takkuparran omaavan sarjakuvaviikingin poika on nimittäin nimeltään Hamlet.
Ei mikään tyhmä poika, isäänsä verrattomasti fiksumpi. Yhdessä sarjakuvassa hän katseli tähtitaivaalle katse täynnä nuorta uteliaisuutta ja kysyi sitten isältään: "Isä, eivätkö tähdet olekin ihmeellisiä?" Harald tiirasi aikansa taivaalle ja tokaisi sitten: "Joo, ovathan ne. Ne ovat niin pieniä -- ja me olemme niin suuria."
1.
Säästöpolitiikka on itsepetoksen lisäksi itsetuhoa. Jos kaikki mikä jätetään tekemättä säästää rahaa tekemisen hinnan verran, meidän kannattaisi olla tekemättä mitään. Kaikki rahat säästyisivät ja kaikista tulisi rikkaita.
Jos yksittäinen lenkki rahankierrossa putoaa kierrosta pois raha oikaisee lenkin yli. Raha ei kasva, se ei vähene, se vain oikaisee.
Vanhastaan on sanottu että nerous ja hulluus ovat lähellä toisiaan, mutta näinä päivinä yhteiskunnallisessa keskustelussa lähestyvät toisiaan sellaiset ääripäät, joiden kohtaamista ei oikein minkään järkiajattelun puitteissa voi ihan äkkiä käsittää.
"Asiat riitelevät, eivät ihmiset", muistutetaan toisinaan julkisissa keskusteluissa, joissa äänensävyt äityvät ensin väittelyksi, sitten henkilöön meneväksi herjanheitoksi. Entäpä jos minä väittäisin, että asiat ovat jossain asiallisessa mielessä aivan päinvastoin -- että juuri henkilöiden pitäisikin keskenään riidellä, ei asioiden?
1.
Jos kertomus ihmisen historiasta aloitettaisiin fraasilla "jo muinaiset kreikkalaiset...", sanoisin että oho, pitääkö sitä lähteä liikkeelle puolivälistä, noin keskeltä kaikkea? Näin vaikka varhaisin kreikkalainen historioitsija Herodotos taisikin sanoa, ettei maailmassa tapahtunut ennen kreikkalaisia mitään.
1.
Demokratiasta puhutaan usein historiattomasti -- ajatellaan sen olevan puhdas hallitusmuoto, enemmistöpäätöksiä tekevä edustuksellinen järjestelmä, tms. Järjestelmänä demokratiaa voidaan määritellä kuten demokraattisten maiden perustuslaeissa tehdään, ja järjestelmän kehittäminen "demokraattisempaan" suuntaan on jatkuva hallinnollinen haaste.
Ajatushistorian harrastamisen paras anti on, että oppii ymmärtämään, miten eri tavoin ihmiset ovat eri aikoina maailman kokeneet. Me eurooppalaisen uuden ajan ihmiset esimerkiksi ajattelemme aivan päinvastaiseen suuntaan kuin meitä edeltäneen keskiajan ihmiset. Me päättelemme meille annetuista tosiasioista mitä niistä seuraa, kun taas keskiajan ihmiset keskittyivät palauttamaan kaiken takaisin alkuun, eli käytännössä raamatuntulkinnalliseen yhteyteen.