1.
Ylimäärä mahdollistaa vaihdon, ja vaihto talouden. Talous mahdollistaa symbolisen vaihtovälineen, rahan, ja raha mahdollistaa ylimäärän, jota ei ole olemassakaan. Raha on odotusarvo, sillä on vain väljä ja viitteellinen suhde todellisuuteen. Kun taloudesta tulee rahaohjasteista, todellisuudesta tulee toissijaista.
2.
1.
"Rahan" olennaisin ominaisuus on, että se on aina jonkun rahaa -- mitään "yleistä" rahaa ei ole. Ei ole ei-kenenkään rahaa.
1.
Kolmen- neljänkymmenen viime vuoden aikana maailmassa on tapahtunut rahaekspansio, rahatalouden autonomisoituminen ja muuttuminen omaksi operaatioalueekseen, jolla toimimiseen talouden parhaat älyt keskittyvät. On tapahtunut rahatalouden ja reaalitalouden irtoaminen toisistaan, eivätkä puntit tässä kahtiajaossa ole menneet tasan, vaan lopputuloksena on ollut reaalimaailman alistaminen vastaamaan rahataloudessa puhallettujen arvokuplien lunastamisesta.
Suomessa valitaan valtionpäämiestä pelikorteilla leikkien
kaupallisen televisiokanavan taustanauretussa ja -huudetussa
viihdekeskustelussa, jossa tosiaankaan ei esitetä ensimmäistäkään
politiikan lähtökohtaiset käsitteet kyseenalaistavaa kysymystä.
Asiantuntijavieraina ovat vanhoillis-taloudellisesti orientoituneet
EU- ja talouspiirien edustajat. Ei ensimmäistäkään yhteiskunta- tai
talouskriitikkoa. Viimeinen vierailijapuheenvuoro taataan EK:n
johtajalle.
Kuvittele, ettei uskonnon taivasta olekaan olemassa. Helppo kuvitella, jos vain yrität. Ei ole helvettiä syvyyksissä, ylhäällä vain päivä paistaa. Ja kuvittele, ihmiset tekisivät töitään elääkseen päivästä päivään. Ei olisi maita, valtioita, ei syitä tappaa toisia tai kuolla jonkun puolesta. Ei olisi niin minkäänlaista uskontoa, kaikki vain eläisivät tolkullisina ja rauhassa.
Ei vain valtiontalouden, kansantalouden, maailmantalouden, vaan yleensä talouden ongelmat on kuvattu viidellä lauseella. Ne eivät ole monimutkaisia. Päinvastoin, ehkä yksinkertaisimmat mitä on. Jokainen jolla on tervettä järkeä voi ne ymmärtää.
Raha on hintalappu. Se on talouden pelikortti. Pakassa voi olla korkeintaan kaksi jokeria. Jos tilanne on päinvastainen -- pakassa vain kaksi korttia ja kaikki muut jokereita -- peli joutuu finanssikriisiin.
Useimmat meistä kuvittelevat että totaalinen yhteiskunnallinen romahdus olisi jokin erityisen dramaattinen tapahtuma, jokin luononkatastrofin kaltainen, tulivuortenpurkausten vulkaanista voimaa purkava, maanjäristysten tapainen, raunioita jälkeen jättävä, sotien hävitystä ja hirveyksiä muistuttava, räjähdyksenomainen, kertakaikkinen kuolemaa ja tuhoa kylvävä, siis jokin maailmanloppu. Mistään sen kaltaisesta ei yhteiskunnan hajoamisessa kuitenkaan ole kyse, vaan melkeinpä jostain aivan päinvastaisesta.
On kai jokin inhimillisen reagoinnin laki, että mitä pahemmaksi jokin kriisitilanne ryöstäytyy, sitä enemmän kuuluu "mitäs minä sanoin" -huutoja. Eurovaluutan kriisi on tyypillisesti tällainen tilanne. Jälkiviisastelu ja oman hännän nostatus on aika monen tälläkin palstalla aihetta käsitelleen blogistin puheen perussävy.
Maallikko ajattelee helposti, että jos taloudessa kaikki tulisivat toimeen omillaan, eli jos jokainen asettaisi omat tulonsa ja menonsa tasapainoon, eikä kenenkään koskaan tarvitsisi ottaa velkaa keneltäkään, kaikki talouden nykyiset ongelmat katoaisivat, ja kaikki voisi toimia ihanteellisesti.
1.
"Mitä tapahtuu todella?" Tätä kyseli runoilija Pentti Saarikoski aikoinaan. Hän eli ideologisen kahtiajakautumisen maailmassa, jossa hänen oma ajattelunsa taisi kallistua vahvasti vasemmalle marxilaiseen suuntaan. Hänen kysymyksensä on nyt kuitenkin ajankohtainen tavalla, joka asettaa kaiken ajattelumme ja todellisuudentajumme paljon vaikeampien ongelmien kuin vain ideologisten nimilappujen jakelun tasolle.