Uutta ohjelmatuotantoa karsastava YLE esittää television ykköskanavalla arkipäivisin vanhoja kotimaisia elokuvia, joiden hellyyttävän nostalgisen pinnan alla näyttäytyy hyvin, miten naiivi ja yksiarvoinen yhteiskuntamme vielä muutama sukupolvi sitten oli.
1.
Syyt ja syyllisyys ovat eri asioita aikuisten oikeasti. Juuri tämä on oikea tapa ilmaista asia -- lapsille syyt ja syyllisyys ovat yksi ja sama asia. Lapsi ei osaa eritellä syitä, ja itse asiassa syysuhteiden kausaalinen tajuaminen on sekä eurooppalaisessa ajatushistoriassa että jokaisen kasvavan yksilön kehityksessä huomattavan myöhäsyntyinen vaihe.
1.
Viimeisimmän, YLE:n suorittaman puoluekannatusmittauksen mielenkiintoisin prosenttilukema koski niiden kansalaisten määrää, jotka eivät enää ilmaise poliittista kantaansa. Tutkimuksessa vain 63 prosenttia vastaajista ilmoitti mitä puoluetta kannattaa. Miten tätä tulosta pitäisi tulkita?
Kuvittele, ettei uskonnon taivasta olekaan olemassa. Helppo kuvitella, jos vain yrität. Ei ole helvettiä syvyyksissä, ylhäällä vain päivä paistaa. Ja kuvittele, ihmiset tekisivät töitään elääkseen päivästä päivään. Ei olisi maita, valtioita, ei syitä tappaa toisia tai kuolla jonkun puolesta. Ei olisi niin minkäänlaista uskontoa, kaikki vain eläisivät tolkullisina ja rauhassa.
1.
Theo Löbsack kuvaa mainiossa kirjassaan "Viimeiset vuodet" ihmisen eräänlaiseksi rotaksi. Rottahan ruokakomeroon päästyään pyörii hulluna ympäriinsä, näykkii leipää täältä ja juustoa sieltä, hyppii houkuttelevien hajujen perässä hyllyltä toiselle, kaataa maitopurkin mennessään ja ryntäilee aina seuraavan makupalan kimppuun -- mihinkään rotta ei pysähdy eikä rauhoitu, mitään rotta ei syö loppuun saakka. Jättää kaiken kesken, kiiruhtaa kokeilemaan seuraavaa ruokalajia, sitä seuraavaa, seuraavaa.
On yksinkertainen syy sille miksi jumalat ovat taivaassa, ja miksi ylimalkaan auktoriteetit mielessämme paikallistuvat ylöspäin. Syy on se, että olemme lapsena pieniä ja katsomme vanhempiamme ylöspäin.
Erilaisten konfliktintutkijoiden monista luennoista, joita eräässä elämäni vaiheessa tulin seurailleeksi, mieleeni on jäänyt muuan SIPRI:n miehen esitelmä, joka lähti liikkeelle toteamuksesta, että jokainen sotatilanne merkitsee myös konfliktia jokaisen sotaakäyvän maan sisällä, eikä pelkästään valtioiden välillä.
Yksityistämisen problematiikka ei tyhjene siihen, että lasketaan
jossain tilinpidollisessa kustannuspaikassa saatu säästö. Tapa jolla
oikeistopoliitikot houkuttelevat päättäjiä näin ajattelemaan kertoo
siitä että asiaan elimellisesti liittyvät laajemmat ongelmat halutaan
aktiivisesti unohtaa.
Kun nyt säätytalossa -- hups, meinasin kirjoittaa vahingossa säätytasossa, freudilainen lipsahdus -- kulissien takana salaisissa neuvotteluissa ollaan tositositosidemokraattisten puolupukareiden voimin puuhastamassa maalle uutta hallitusta, voitaisiin täällä rahvaan keskuudessa aivan avoimesti ruveta miettimään jo sitä seuraavaa hallitusta. Ihan vain sen takia, että käytettäisiin vähätkin mahdollisuudet korjata niitä puoluepoliittisen elämämme rakennevirheitä, jotka saavat kansalaiset vaaleissa aina äänestämään jonkun mielestä väärin.