1. "Käsittämätöntä"
Pääministeri Jyrki Katainen, joka on tämän maan eniten poliittista valtaa omaava mies, otti kantaa YLE:n Radio Suomen haastattelussa sunnuntaina 15 huhtikuuta kohuun, joka oli noussut perussuomalaisen kansanedustaja James Hirvisaaren avustajan, US-blogisti Helena Erosen ehdotettua parodisen sarkastisesti kaikenlaisten eri ihmisryhmien merkitsemistä hihamerkeillä, koska vähemmistövaltuutettu oli tosissaan arvostellut poliisia sen tavasta tiedustella ulkomaalaisen näköisiltä ihmisiltä henkilöllisyyspapereita.
1.
Perussuomalaiset saivat viime eduskuntavaaleissa historiassamme ennennäkemättömän äänivyöryn koska yhteiskunnassamme pinnan alla vallitsee tavattoman laaja ja syvä pettymys poliittisten puolupukareiden ylläpitämään hyvävelijärjestelmään. Se oli raju muistutus, jonka aito demokratia antoi meillä vallitsevalle puolueparlamentarismille. Se mitätöitiin hallitusneuvotteluissa, joissa vallitseva konsensusjärjestelmä jakoi maan hallitus-Suomeen ja perussuomalais-Suomeen.
Me itsekukin -- jokainen meistä -- olemme syntyneet jo olemassaolevaan kielimaailmaan, jossa kielen käsitteet ja käsitekoneistot eli käsitteiden tyypilliset käyttötavat muodostavat meille kuvan maailmasta ja siinä vallitsevista lainalaisuuksista. Kieli, joka käsitteellisen ajattelumme muodostaa, on itse eräänlaista sosiaalista ja historiallista muodostetta, joka ikään kuin pilven tavoin elää elämäänsä päidemme yläpuolella sukupolvesta toiseen vain hitaasti muuttuen -- ja tämä kielen pilvi määrää sen ajatusilmaston, jossa ihmiset elämänsä elävät.
On muutamia asioita, joita ei voi ymmärtää kuin sellainen joka on ne itse kokenut. Esimerkiksi köyhyys -- sellainen lohduton, toivoton köyhyys, jolle missään näkyvissä olevan elämän perspektiivissä ei ole odotettavissa helpotusta -- on asia, josta on turha puhua, ellei itse ole kokenut sellaista. Vain se, joka on joutunut kohtaamaan tosiasian, etteivät asiat elämässä koskaan tule olemaan hyvin, eivät edes siedettävällä tavalla, tietää mitä köyhyys merkitsee.
Näinä päivinä yksi jos toinenkin saattaa tuntea epämääräistä apatiaa ja masennusta, jonka syy ei saata selvitä, vaikka onkin sen oivaltaneelle mitä ilmeisin. On kyse syksyn saapumisesta, vuodenaikojen kamppailusta, jonka kesä on tuomittu auttamatta häviämään.
Jos kysymystä blogipalstalla nimettömänä tapahtuvan kommentoinnin karsimisesta haluaa ajatella filosofiselta kannalta, voisi aloittaa pohdiskelemalla inhimillisen kielen ominaislaatua ja toimintatapoja. Tuntuuko kenties kaukaiselta ja haetulta? No sitä se ei kylläkään lähemmässä syynissä ole.
Olen luvannut itselleni olla ensi vuonna huipputehokas. Se on helppoa, kun ensin oivalsin mistä siinä on kyse. Ihmettelen miksen sitä ole ennen tiennyt. Tehokkuus on määrällinen hyve. Sillä ei ole tekemistä laadun kanssa. Tehokkuutta voidaan mitata vain määrällä, ei mitenkään laadulla. Laatua ei ylimalkaan voi mitata millään. Sen ovat kaikki Zenin ja moottoripyörän kunnossapidon ystävät aina tienneet.
Hämmästyin tänä aamuna, kun palstan etusivulla oli miltei yksinomaan, tai ainakin pitkä jono saman ihmisen, Arja Karhuvaara -nimisen kokoomusnaisen kirjoituksia. Lähemmin niitä katsoessa paljastui, etteivät ne olleet edes kirjoituksia, vaan kopioita hänen eduskunnassa tekemistään kysymyksistä ja aloitteista. Mitä sellaiset tekevät blogipalstalla, jonka tarkoituksena on viritellä yhteiskunnallista keskustelua?