1. "Käsittämätöntä"
Pääministeri Jyrki Katainen, joka on tämän maan eniten poliittista valtaa omaava mies, otti kantaa YLE:n Radio Suomen haastattelussa sunnuntaina 15 huhtikuuta kohuun, joka oli noussut perussuomalaisen kansanedustaja James Hirvisaaren avustajan, US-blogisti Helena Erosen ehdotettua parodisen sarkastisesti kaikenlaisten eri ihmisryhmien merkitsemistä hihamerkeillä, koska vähemmistövaltuutettu oli tosissaan arvostellut poliisia sen tavasta tiedustella ulkomaalaisen näköisiltä ihmisiltä henkilöllisyyspapereita.
1.
Keskustelut esimerkiksi tällaisilla netin puheenvuoropalstoilla ovat aivan hirvittävän pinnallisia. Pinnallisuus näkyy sekä suosituimpien puheenaiheiden valikoimassa että tavassa jolla syvempiäkin kysymyksiä käsitellään. Blogeja syntyy kuin sieniä sateella, mutta valtaosa on haperoa, läjäpäin lehmäntattia, muutama myrkyllinen joukossa. Älyllistä ravintoa saa tästä metsästä etsiä turhaan.
1.
Viime viikolla torstai-iltana YLE:n TV-1:n ajankohtaiskeskustelussa, A-studio: Talk -ohjelmassa keskustelivat ruotsalaispuolueen Ulla-Maj Wideroos, perussuomalaisten Pentti Oinonen, keskustalainen Mari Kiviniemi ja kokoomuskonkari Ilkka Kanerva puolustusvoimien säästöohjelmassa kielipoliittiseksi kipukohdaksi nousseesta Dragsvikin varuskunnasta, josta tapahtumien kulussa näyttää monien todistusten mukaan tulleen RKP:ta edustavan puolustusministeri Wallinin erityinen puolustus- ja suojelukohde.
Uutta ohjelmatuotantoa karsastava YLE esittää television ykköskanavalla arkipäivisin vanhoja kotimaisia elokuvia, joiden hellyyttävän nostalgisen pinnan alla näyttäytyy hyvin, miten naiivi ja yksiarvoinen yhteiskuntamme vielä muutama sukupolvi sitten oli.
1.
Syyt ja syyllisyys ovat eri asioita aikuisten oikeasti. Juuri tämä on oikea tapa ilmaista asia -- lapsille syyt ja syyllisyys ovat yksi ja sama asia. Lapsi ei osaa eritellä syitä, ja itse asiassa syysuhteiden kausaalinen tajuaminen on sekä eurooppalaisessa ajatushistoriassa että jokaisen kasvavan yksilön kehityksessä huomattavan myöhäsyntyinen vaihe.
1.
Näinä päivinä puheenvuoropalstoilla meuhkaavat selittelijät, jotka tulkitsevat käytyjen presidentivaalien tulosnumeroita kukin omasta kannattajaperspektiivistään. Voittajien ilo on ollut pitelemätön, ja hävinneet ovat tietysti saaneet haavoilleen lievitystä, kun ovat joka tapauksessa todistaneet edustamiensa arvojen ja asioiden valtakunnallisen läpimurron -- miten muuten voitaisiin tulkita se, että yli miljoona suomalaista kaupunki-ihmistä halusi presidentikseen vihreän "sivarihomon"?
Keskusteluissa äänestamisestä tai äänestämättä jättämisestä pitäisi perustavanlaatuiset käsitteet ensin määritellä ja panna paikoilleen. Vasta sitten olisi edellytyksiä miettiä mitä äänestäminen tai äänestämättä jättäminen presidentinvaaleissa tai yleisemminkin Suomen nykytilanteessa merkitsevät.
1.
Viimeisimmän, YLE:n suorittaman puoluekannatusmittauksen mielenkiintoisin prosenttilukema koski niiden kansalaisten määrää, jotka eivät enää ilmaise poliittista kantaansa. Tutkimuksessa vain 63 prosenttia vastaajista ilmoitti mitä puoluetta kannattaa. Miten tätä tulosta pitäisi tulkita?