Kuten näinä päivinä jokainen voi uutisvirtaa seuraamalla todeta, elämme jonkinlaista yhteiskuntamoraalin rapautumisen ja kadon aikaa. Tapa jolla laumanjohtajamme niin talous- ja yritysmaailman kuin valtapolitiikankin huipulla valehtelevat sekä itselleen että meille muille on jokseenkin pöyristyttävä. Ehkä moraalista pitäisi puhua enemmän -- siitä huolimatta ettei kukaan meistä edes pysty kuvittelemaan millainen olisi esimerkiksi moraalifilosofiasta kiinnostunut pääministeri.
1.
Valta on sosiologinen vakio. Vakio tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun lauman johtaja kuolee, hänen tilalleen astuu seuraaja, eikä vallan määrä valtahierarkiassa muutu miksikään. Hierarkia on myös sosiologinen vakio. Tai ne ovat yksi ja sama asia, valta ja hierarkia.
2.
Kaikki tietävät, että totuus on jokaisen sodan ensimmäinen uhri, mutta harvempi kai on paneutunut pohtimaan, mistä kaikesta siinä on kyse. Uhri ei synny sattumalta eikä silmänräpäyksessä, vaan useimmiten kuin vaivihkaa sodan uhkan kasvaessa ja konkretisoituessa. Jos kansakunta kokee suoranaista ulkoista uhkaa, sodanuhkaa, sen sisäiset erimielisyydet häipyvät taka-alalle, ja kaikkien mielen täyttää yhteinen pelko ja huoli. Silloin käynnistyy rivien tiivistymisen prosessi, joka kaikkiin ihmisyhteisöihin on lajityypillisenä sisäänrakennettu ja ohjelmoitu.
1.
Loppiainen on lopun aikaa, juhlan loppu, lopun tunnelma. Palaamme tai pakenemme taas arkeen, työhön ja toimintaan. Elämällämme on alku, jossain jo kaukana, ja sen päälle olemme rakentaneet kaiken, onnistuen ja epäonnistuen, on ollut juhlaa ja pohjaa, ja elämämme on paljolti pakoa meitä jokaista odottavasta lopusta, kuolemasta. Elämä on kuin sarja syntymiä ja kuolemia, ja kokonaisuutena elämämme on historiallisesti ottaen suhteellisen lyhyt yhden ihmisen silmät auki vietetty hetki syntymän ja kuoleman välissä.
Kaikki se "ryhmäpsykologinen" tieto jota ihmistieteiden vuosisataisen
harharetken laitamilta on tätänykyä mahdollista hankkia näyttäisi
minusta viittaavan mitä selvimmin siihen suuntaan, että nimenomaan
yhteisöissä vallitsevan "sosiaalisen sidonnaisuuden" --
ryhmäsidonnaisuuden, yhdenmukaisuuden paineen, normimoraalin,
sukupuoliseparaation, fundamentalistisen ja tunnustuksellisen ajattelulaadun, kunnian- ja häpeäntuntojen, jne -- käsite ja sen
ympärille kytkeytyvät ilmiöt pitäisi nostaa avainasemaan kuvattaessa ja
selitettäessä "kulttuurien" kohtaamiseen liittyviä ongelmia.
1.
Sairaalan synnytysosastolla huoneessa, jossa vastasyntyneet tuhisevat maailman pahuudesta vielä onnellisen tietämättöminä vauvavuoteissaan, nähdään tai pikemminkin kuullaan joskus hauskansorttinen itkupotkuraivariparaati yhden vauvan ensin parahtaessa itkuun ja muiden miltei samassa silmänräpäyksessä yhtyessä huutoon -- kohta koko osasto parkuu kuorossa, kuin jokainen herttainen rääpäle olisi hengenhädässä.
Wikileaks-vuotojen merkityksen vähättely on noudattanut kaavaa: eihän näissä ole usemmiten kysymys muusta kuin diplomaattitason juoruista ja huulenheitosta, eikä mitään järisyttävän tai järkyttävän tärkeää ja maailmankirjat sekaisin saattavaa asiasubstanssia ole ainakaan toistaiseksi tullut ilmi.
Aluksi varoitus: kaikki mitä seuraavassa esitetään edustaa omaa ajatteluani ja näkemyksiäni, joille en odota vahvistusta yhdenkään akateemisissa kilpailuasemissaan olevan tutkijan tai tieteentekijän taholta. Kaikki mahdolliset asiavirheet, samoin kuin kaikki mahdollisesti esitetyt väärät mielipiteet jäävät täysin kirjoittajan omalle kontolle.
Pohdintojani on osaltaan aktivoinut uutisointi ns. "Koivuniemen"-lahkosta, jonka ympärille myös TV-1:n "Voimala"-ohjelma eilisiltana keskittyi.
1.