Kuten näinä päivinä jokainen voi uutisvirtaa seuraamalla todeta, elämme jonkinlaista yhteiskuntamoraalin rapautumisen ja kadon aikaa. Tapa jolla laumanjohtajamme niin talous- ja yritysmaailman kuin valtapolitiikankin huipulla valehtelevat sekä itselleen että meille muille on jokseenkin pöyristyttävä. Ehkä moraalista pitäisi puhua enemmän -- siitä huolimatta ettei kukaan meistä edes pysty kuvittelemaan millainen olisi esimerkiksi moraalifilosofiasta kiinnostunut pääministeri.
Tapahtui kauan sitten että olen tappanut pari kyykäärmettä lyömällä lapiolla niiltä pään poikki. Kiemurtelivat hiekkarannalla, siellä oli lapsia leikkimässä, enkä oikein tiennyt mitä muutakaan tehdä. Kunniakseni on sanottava, etten tuntenut itseäni sankariksi. En myöskään videoinut tapahtumaa enkä harrastanut seksuaaliperversioita sen päälle.
Sieniretkellä korpisuolla näin käärmeen, annoin sen vain luikerrella tiehensä ja läksin toiseen suuntaan. Sekin puistatti. Pitkän aikaa jälkeenpäinkin.
Freudilaisittain on niin että jokaisen yksilöminuuden pohjalla on yhteisö. Yksilöllinen autonomia ja "aikuistuminen" on yksilön kasvamista irti symbiooseista ja sosiaalisesta sidonnaisuudesta, ja historiallisesti ottaen yhteisöt -- yksilöiden kasvukulttuurit -- kasvavat suuntaan jossa yhä suurempi yksilöllinen autonomia mahdollistuu.
1.
Theo Löbsack kuvaa mainiossa kirjassaan "Viimeiset vuodet" ihmisen eräänlaiseksi rotaksi. Rottahan ruokakomeroon päästyään pyörii hulluna ympäriinsä, näykkii leipää täältä ja juustoa sieltä, hyppii houkuttelevien hajujen perässä hyllyltä toiselle, kaataa maitopurkin mennessään ja ryntäilee aina seuraavan makupalan kimppuun -- mihinkään rotta ei pysähdy eikä rauhoitu, mitään rotta ei syö loppuun saakka. Jättää kaiken kesken, kiiruhtaa kokeilemaan seuraavaa ruokalajia, sitä seuraavaa, seuraavaa.
On yksinkertainen syy sille miksi jumalat ovat taivaassa, ja miksi ylimalkaan auktoriteetit mielessämme paikallistuvat ylöspäin. Syy on se, että olemme lapsena pieniä ja katsomme vanhempiamme ylöspäin.
Freud oli oikeassa monessakin asiassa. Esimerkiksi kaikissa niissä asioissa, jotka nytkin pitäisi nostaa esiin, kun Norjan tapahtumista keskustellaan. Esimerkiksi siinä asiassa, että sukupuolisuus on ihmiselle tabu, josta on vaikea keskustella.
Nuorten miesten tekemissä äärimmäsissä väkivallanteoissa, olipa kyseessä sitten yksittäisen tytön raaka surmaaminen, kouluammuskelut tai muu joukkotuhonta, tekijänä on tyypillisesti yksinäinen vailla seurustelusuhteita kasvanut poikalapsi. Kohteena ovat usein muut samanikäiset nuoret, joille maalliset ilot ovat ongelmattomia.
On kai jokin inhimillisen reagoinnin laki, että mitä pahemmaksi jokin kriisitilanne ryöstäytyy, sitä enemmän kuuluu "mitäs minä sanoin" -huutoja. Eurovaluutan kriisi on tyypillisesti tällainen tilanne. Jälkiviisastelu ja oman hännän nostatus on aika monen tälläkin palstalla aihetta käsitelleen blogistin puheen perussävy.
Ihmisen ikuista itsetuhoisuutta voi pitkäperjantain päätteeksi inspiroitua mietiskelemään hyvin sisäistyneellä ja syvällisellä tavalla, sillä MTV3 lähettää myöhäisillan ohjelmassaan mestariohjaaja Stanley Kubrickin nerokkaan Vietnam-sotaelokuvan, aivan omalaatuisen, varsin tarkkaan harkituista ja valikoiduista aineksista sekä elokuvafiktiossa todella poikkeavanlaatuisella kokoavalla otteella konstruoidun "Full Metal Jacketin".
1.
Muistelen, että ensimmäisen lapsemme aikaan neuvolan ohjeistamat ravintosuositukset olivat aika karmeita. Kuusikymmenluvun yleiseen yhteiskunnallisen edityksen ilmapiiriin jotenkin imeytyi myös se käsitys, että mitä pikimmin pikkuvauvalle saatiin syötetyksi mitä vahvempaa ravintoa, sitä parempi. Hellistä hedelmäsoseista ja pehmeistä puuronpöperöistä piti edetä pikapikaa possua ja lehmää sisältäviin pilttipurkkeihin.