Kansallisvaltiot ovat eurooppalaisen uuden ajan tuotteita. Keskiajalla feodaalinen elämänmuoto oli ollut korostetun paikallista, ja tapa jolla teokraattinen maailmanjärjestys koettiin ylhäältä "annettuina" muuntui vähitellen ajatushistoriassa ominaisen transformaation kautta vastaamaan uudelle ajalle ominaista individualistista ihmiskuvaa.
Useimmat meistä kuvittelevat että totaalinen yhteiskunnallinen romahdus olisi jokin erityisen dramaattinen tapahtuma, jokin luononkatastrofin kaltainen, tulivuortenpurkausten vulkaanista voimaa purkava, maanjäristysten tapainen, raunioita jälkeen jättävä, sotien hävitystä ja hirveyksiä muistuttava, räjähdyksenomainen, kertakaikkinen kuolemaa ja tuhoa kylvävä, siis jokin maailmanloppu. Mistään sen kaltaisesta ei yhteiskunnan hajoamisessa kuitenkaan ole kyse, vaan melkeinpä jostain aivan päinvastaisesta.
1.
Maailman taloudessa kaikki olennainen on muuttunut noin neljänkymmenen viime vuoden kuluessa. Talousajattelu ja sen pohjalta toimiamme ohjaavat -- tai pikemminkin määräävät -- niin sanotut taloudelliset realiteetit ovat nykyisin paitsi mittasuhteiltaan myös ominaislaadultaan erilaisia kuin koskaan ennen. Elämme aikoja jolloin taloudessa tapahtuu jotain jolle taloushistoriassa ei ole vertaa. Siksi eivät myöskään ne vaikeudet, jotka globalisoitunutta maailmaa nyt ravistelevat, ole voitettavissa perinteisten talousteorioiden antamalla viisaudella.