1.
Keskustelut esimerkiksi tällaisilla netin puheenvuoropalstoilla ovat aivan hirvittävän pinnallisia. Pinnallisuus näkyy sekä suosituimpien puheenaiheiden valikoimassa että tavassa jolla syvempiäkin kysymyksiä käsitellään. Blogeja syntyy kuin sieniä sateella, mutta valtaosa on haperoa, läjäpäin lehmäntattia, muutama myrkyllinen joukossa. Älyllistä ravintoa saa tästä metsästä etsiä turhaan.
1.
Meitä eurooppalaisen uuden ajan ihmisiä määrää monin tavoin individualismi. Se on se historiallinen kantoaalto, joka on tehnyt meistä sellaisia kuin olemme. Se on niin tiedollisen ajattelumme kuin meille ominaisten, yksilöoikeuksia ja -vapauksia korostavien moraalituntojen takana.
Suomessa valitaan valtionpäämiestä pelikorteilla leikkien
kaupallisen televisiokanavan taustanauretussa ja -huudetussa
viihdekeskustelussa, jossa tosiaankaan ei esitetä ensimmäistäkään
politiikan lähtökohtaiset käsitteet kyseenalaistavaa kysymystä.
Asiantuntijavieraina ovat vanhoillis-taloudellisesti orientoituneet
EU- ja talouspiirien edustajat. Ei ensimmäistäkään yhteiskunta- tai
talouskriitikkoa. Viimeinen vierailijapuheenvuoro taataan EK:n
johtajalle.
Keskusteluissa äänestamisestä tai äänestämättä jättämisestä pitäisi perustavanlaatuiset käsitteet ensin määritellä ja panna paikoilleen. Vasta sitten olisi edellytyksiä miettiä mitä äänestäminen tai äänestämättä jättäminen presidentinvaaleissa tai yleisemminkin Suomen nykytilanteessa merkitsevät.
Maailmassa kenties eniten tv-draaman muotoja uudistanut brittinäytelmäkirjailija Dennis Potter kuoli haimasyöpään kesällä 1994, mutta ehti ennen kuolemaansa kirjoittaa loppuun käsikirjoitukset viimeiseen tv-sarjaansa, kaksiosaiseen "Karaokeen" ja "Kylmään Lasarukseen". Riipaisevassa jäähyväishaastattelussaan samana keväänä Potter esitti toivomuksen, että nämä toisiinsa kiinteästi liittyvät sarjat valmistettaisiin yhteistyössä BBC:n ja kaupallisen Channel 4:n kesken. Tämä toive toteutettiin.
1.
Valta on sosiologinen vakio. Vakio tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun lauman johtaja kuolee, hänen tilalleen astuu seuraaja, eikä vallan määrä valtahierarkiassa muutu miksikään. Hierarkia on myös sosiologinen vakio. Tai ne ovat yksi ja sama asia, valta ja hierarkia.
2.
Freudilaisittain on niin että jokaisen yksilöminuuden pohjalla on yhteisö. Yksilöllinen autonomia ja "aikuistuminen" on yksilön kasvamista irti symbiooseista ja sosiaalisesta sidonnaisuudesta, ja historiallisesti ottaen yhteisöt -- yksilöiden kasvukulttuurit -- kasvavat suuntaan jossa yhä suurempi yksilöllinen autonomia mahdollistuu.
1.
Viimeisimmän, YLE:n suorittaman puoluekannatusmittauksen mielenkiintoisin prosenttilukema koski niiden kansalaisten määrää, jotka eivät enää ilmaise poliittista kantaansa. Tutkimuksessa vain 63 prosenttia vastaajista ilmoitti mitä puoluetta kannattaa. Miten tätä tulosta pitäisi tulkita?