Käsitteen "rasismi" pätevämpi määritteleminen
Kaikki me tiedämme että "rasismi" on nykyisin epämääräinen käsite.
Joskus se tarkoitti selvästi rotuvihaa tai -erottelua, siis eriväristen ihmisten ihmisarvon kieltämistä. Vähimmillään väheksymistä ja mitätöintiä, pahimmillaan institutionalisoitua alistamista, väkivaltaa, kiduttamista ja kuolemantuomioita. Rasisti oli ihminen joka ei nähnyt pintaa syvemmälle.
Nyt käsitteen merkitys on liuennut niin, että rasismiksi nimitetään väljästi ylipäänsä jonkin ryhmän syrjintää, puhutaan esimerkiksi ikärasismista, tai sitten sukupuolisyrjinnästä, syrjinnästä uskonnon tai mielipiteen vuoksi, jne, jne.
Kun rasisti-käsite vieläkin viittaa kauheaan historiaan, sillä on hyvä vetää historian hirveydet nykypäivään. Nykyisissä epämääräisissä merkitysverkoissa varsinkin rotu- tai muukalaisvihaan liitettynä sana toimii kuin maagisen pahuuden polttorauta. Se leimaa jokaisen jota sillä kosketetaan. Sitä voi käyttää vain pahassa tarkoituksessa, tuhoamaan sillä merkitty ihminen. Rasismi- tai rasisti-sanoilla ei yhteiskuntakeskustelussamme ole juuri muuta sisältöä tai käyttöä.
Pitäisikö rasismi-käsitteellä sitten muka olla jokin "positiivinenkin" sisältö? -- Tämä on vähän väärin asetettu kysymys. Entä jos kysyisimme näin: eikö mikä tahansa -- ja missä tarkoituksessa tahansa käytetty -- kielen käsite ole vaarallinen, jos se pysäyttää ajattelun ja saa ihmiset vain reagoimaan ajattelun sijasta?
Juuri näinhän näiden vahvasti leimaavien sanojen suhteen tapahtuu. Niiden koko tarkoitus on toimia kertakaikkisena merkityksenantona -- jos joku ihminen leimataan "rasistiksi", termi toimii kuin taikasana: simsalabim, poks, yksi sana kattaa kaiken, tyhjentää koko käsiteltävän persoonallisuuden pajatson. Eikä leimattu voi puolustautua viittaamalla käsitteen hämäriin merkityssisältöihin, vaan ainoa tapa on kieltää kaikki syyllisyys: "Enkä ole rasisti!"
Yhteiskunnassamme meneillään oleva rasistijahti muistuttaa noitaoikeudenkäyntejä. Noidillakaan ei ollut puolustuksessaan mitään mahdollisuutta vedota järkiperusteluihin tai käsitesekaannuksiin -- jos järjellä olisi ollut jokin rooli, syytteitäkään ei olisi nostettu. Noitia vastassa oli noituuden leima, maaginen pahuus.
Oletteko koskaan kuulleet esimerkiksi rasismisyytöksiin jatkuvasti törmäilevän Timo Soinin puolueen kenenkään edustajan puolustautuvan rasismisyytöksiä vastaan toteamalla: "Eikös rasistiksi syytteleminen ole vähän epäilyttävää...?" "No, olen minä ehkä jossain mielessä rasisti..." -- Ei, he vain kieltelevät jyrkästi: "Täällä ei sallita rasisteja."
Kun sanotaan että "meillä on nollatoleranssi rasismin suhteen", käytännössä se tarkoittaa että on kielletty kaikki asiaan liittyvä ajattelu. Siis kaikki ajattelu. Nollatoleranssi pyhittää tabun.
Sanan "rasismi" kohdalla aika pysähtyy ja ajattelu lakkaa. Sana laukaisee maagisen pahuuden, jonka syyksi kaikki pannaan. Sen jälkeen mikään järkevä merkitysyhteys ei enää kytke käsitteitä minkäänlaisiin sisällöllisen päättelyn lenkkeihin. Sanaa ei kyseenalaisteta, sitä ei järkeistetä, siihen vain reagoidaan. Sellainen sana on hirveä ase.
Voisimmeko tehdä mitään? Jotta jonkin käsitteen ihmistä ja elämää suuremmasta magiasta päästäisiin, se pitäisi kytkeä inhimillisen päättelyn ketjuihin. Aikaketjuun, syysuhteiden ketjuun.
Kun taikasana "rasismi" posahtaa otsikoihin kuin Milla Magian posauspussista, ja rasismi nähdään yksinomaan syynä kaikkeen pahaan, yksinkertainen korjausliike olisi kurkistaa kulisseihin ja selvittää tempun salaisuus. Mistä rasismi on oikein tullut, mistä se on seurausta.
Ei siis enää noita polttomerkkejä, ikuisia vihahuutoja kuten: "Noita!", "Kommunisti!", "Huora!", "Rasisti!","Natsi!", jne. Ei enää joko - tai -ajattelua: "Sano oletko vai etkö ole rasisti!!!" Vaan selvitystä vaativa tehtävä: "Miksi jostakusta on tullut rasisti?"
En tässä käy erittelemään erilaisia mahdollisia syitä rasistisille tunnoille, enkä kerjää niille hyväksyntää. Mutta totean, että syiden selvittäminen on lopulta ainoa tapa ratkaista kysymys onko jossain kyse rasismista vai ei. Se on ainoa tapa selvittää, kumpi oikein on lopultakin historiallisessa aikaketjussa enemmän syyllinen: inkvisiittori vai noita?
Ehdotan, että jokaisen joka käyttää termiä "rasismi" täytyisi ihan ensimmäiseksi joka kerran sitä käyttäessään ilmoittaa, puhuuko hän rasismista seurauksena vai syynä. Kukaan ihminen ei nimittäin synny tähän maailmaan rasistina -- ellemme usko maagiseen pahuuteen -- vaan rasistiset asenteet ovat aina seurausta jostakin. Nämä syyt kulloinkin kyseessäolevalle rasismille pitäisi rasismista huolestuneen julistajan ja syyttäjän ensin selvittää -- vasta sitten voisimme nähdä mikä mihinkin on todellisuudessa syypää. Rasismi ei enää olisi maaginen paha.
Jos rasistiset asenteet saavat ihmisen tekemään jotain jota hän ei ilman näitä asenteita tekisi, silloin tapaukseen liittyvästä rasismista pitäisi puhua sekä seurauksena jostakin että syynä tekoihin.
Jos rasismista yleensä puhuttaisiin yhtä paljon seurauksena jostakin kuin mitä siitä puhutaan syynä johonkin, monet jutut olisivat ihan eri näköisiä. Ja silloin eliminoitaisiin se mahdollisuus, että sanaa käytettäisiin pelkkänä polttomerkkinä, joka ei siedä lähempää käsittelyä.
Ehkä käsite "rasisti" pitäisi määritellä kokonaan uudelleen. Ehdotan että "rasistiksi" nimetään jokainen joka ottaa itselleen oikeuden käyttää tätä polttomerkkiä selvittämättä kulloinkin esiintyvän rasismin syntyhistoriaa. Sillä ihminen joka vain leimaa pystymättä esittämään mitään leimaamisen perusteeksi on -- nimenomaan rasisti.
"Rasisti" voidaan määritellä tällä tavoin. Ihmisenä joka ei näe syitä ja seurauksia -- ihmisenä joka ei näe pintaa syvemmälle.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ihmisellä on kuitenkin tarve kertoa itsestään, ilmaista omaa sisäistä maailmaansa toisille.
Usein rasismi-leimakirveen käyttäjä on kuin kaappihomo, joka näkee ympärillään vain homoutta. Yrittää sopeutua ympäristön vaatimuksiin tuomitsemalla homouden jyrkästi. – Tällä tavalla kuitenkin saavuttaa jonkinlaisen tasapainon itsensä ja ympäristön kanssa.
Psyykkisen projektion mekanismi on varmaan yksi näissä asiayhteyksissä keskeisesti vaikuttava tekijä. Tietoinen ajattelu -- ja esimerkiksi kaikki oppisanastot ovat tietoista ajatteluamme -- on freudilaisittain ottaen vain "jäävuoren huippu", ja valtaosa kaikesta psyykentapahtumisesta sijoittuu jonnekin tietoisuuden pinnan alle.
On enemmän kuin mahdollista, että tietoisuudessa torjumme ja leimaamme juuri niitä omia ominaisuuksiamme, joita meillä on oman pintamme alla ja joita emme voi itsessämme hyväksyä. Silmittömän vihan alla on paljon oman mielen kipeyttä. Pahimmat vihateot tehdään sokean aggression vallassa, ja psyykkinen taantuma saattaa mennä niin syvälle, että järjen lisäksi myös muisti lakkaa toimimasta. Puhutaan black out -ilmiöstä, kaikki pimenee.
Juuri tällaisia asioita meidän pitäisi niin arkipuheissamme kuin myös esimerkiksi uutisoinnissa nostaa enemmän esille. Psykologiaa opetetaan kouluissa, se kuuluu yleissivistykseen, eikä psykologisten seikkojen käsittelyn välttämättä tarvitse merkitä mitään "kyökkipsykologian" valtaannousua.
Siitä ettei psykologiaa ole otettu vakavasti on ollut esimerkiksi sellaisia seurauksia, että juridisessa normimoraalissa "murhat" on nähty "tappoja" paljon vakavampina rikoksina. Kuitenkin murhaaja on yhteiskunnan kannalta vaarattomampi tyyppi kuin tappaja, jolle on ominaista juuri tuollainen arvaamaton regressiivinen aggressio. Juuri tappajat yhteiskunnasta pitäisi eristää -- he ovat kuin ladattuja räjähdyspanoksia, joissa jokin mitätönkin "tietoinen" ärsyke saattaa aiheuttaa valtavan alitajuisen purkauksen.
Nyt rasismikeskustelua nostattanut Oulun ampumistapaus on jälleen kerran tuonut näytteille miten kyvyttömiä olemme tapauskuvausten psykologisessa arvioinnissa. Samaan hengenvetoon kun puhumme "rasismista" ikään kuin se olisi jokin hyvin syvästi omaksuttu, syvälle syöpynyt ja pysyvä persoonallisuudenpiirre, samaan aikaan puhumme aivan ilman ennakkovaroituksia arvaamatta tapahtuneesta taposta. Mikään ei soita hälytyskelloja päässämme: hetkinen, miten nämä mielikuvat ylimalkaan sopivat yhteen?
´Rotu´ eli ´lajike´ (race) on agrotieteiden käsite, "lajin yksilöiden´ keinotekoinen ´(tiettyyn keskenään lissäntyvien yksilöiden joukkoon rajoitettu) populaatio".
Rotu/lajike lakkaa olemasta _juuri se_ lajike/rotu, joka se on, kun se "sekoittuu". (Se voi sekoittua ulopäin, ja se on sitten MUIDEN rotujen/lajikkeiden ongelma... jos ne sen niin kokevat...), mutta EI sisäänpäin.
Ei ole ´rotua´ ilman "RODUNJALOSTUSTA"!
En usko että rasismin ongelmat ratkeavat sanakirjamääritelmien avulla. Ehkä juuri päinvastoin: kyvyttömyytemme käsitellä rasististen tuntojen sisältöjä johtuu juuri sellaisista seikoista kuin pyrkimyksestä pysyttää määrittelyt jollakin näennäisen "objektiivisella" maaperällä.
Määritelmät ovat määritelmiä ja ismit ismejä. Kuitenkin rasistisissa tunnoissa on jotain joka ei välity määritelmissä eikä saa ilmaisuaan missään opilisessa ismissä. Niin rasismi kuin rasismin tuomitseminenkin muuttuvat helposti "opillisiksi" -- ja normimoraalissa ne muuttuvat ulkokohtaisten tunnusmerkistöjen määrittelemiksi sanoiksi ja teoiksi -- mutta tämä on vain yksi sairauden oire, ei sen syy.
Jostain syystä emme näe näitä oireita syvemmälle. On kuin todellakin uskoisimme siihen että rasismi saattaisi "tarttua" jonkin opin tai ismin välöityksellä, vaikka nämä "tartuntapinnat" sijoittuvat varmasti psyykessä johonkin paljon syvemmälle kuin tietoiseen opilliseen ajatteluun.
"Jostain syystä emme näe näitä oireita syvemmälle. On kuin todellakin uskoisimme siihen että rasismi saattaisi "tarttua" jonkin opin tai ismin välöityksellä, vaikka nämä "tartuntapinnat" sijoittuvat varmasti psyykessä johonkin paljon syvemmälle kuin tietoiseen opilliseen ajatteluun."
Kyllä se tiedetään että nämä ovat sellaisia henkimaalman asioita joita ei opeilla ja ismeillä kokonaan korjata.
Mutta kyse on siitä että ihminen joka elää nykyaikaisessa yhteiskunnassa ei voi olla sellainen raakalaismainen peto millainen sen luonto on.
Aika moinia primitiivisiä tunteita ja vaistoja pitää torjua ja kieltää jotta voisimme elää nykyaikaisessa yhteiskunnassa sitä elämää jota vietämme.
Jos kaikkien vanhojen primitiivisten vaistojen annettaisiin ohjata toimiamme meidän pitäisi huomattavasti pienentää ihmispopulaatioiden määriä, jotta kaikille riittäisi tilaa toteuttaa omia vaistojaan, mutta elinolosuhteet voisivat kuitenkin huonontua.
.
Kuusela
""... ihminen joka elää nykyaikaisessa yhteiskunnassa ei voi olla sellainen raakalaismainen peto millainen sen luonto on...""
Tämä on käsittääkseni enemmän Nietzscheen kuin Freudiin palautuvaa ihmiskuvaa. Tai siis korostusta. On nietzschelaista haltioitua primitiivisen ja ylevöitetyn vastakohdasta, puhua yläkerran saleista joissa enkelikuorot laulavat susien ulvoessa kellareissa.
Freudilaisuutta voisi tulkita niin, että elämää säilyttävien voimien on meissä pitänyt olla vahvempia kuin tuhovoimien, koska muuten laji ei olisi koskaan olemassaolontaistelussa selvinnyt. Freud näki tuhoamistaipumuksen ja itsetuhon ihmispsyykeen hyvin syvälle istutettuina -- ne ovat meissä kuin valo ja varjo -- mutta elämän lähettiläitä me toki olemme, emme kuoleman.
Alkuperäinen primitiivinen ja kehityksellisesti myöhäsyntyinen ovat varmasti rakenteessamme olemassa, mutta eivät toisiaan pois sulkevina vaihtoehtoina, vaan kerrostuneina ominaisuuksina, joista myöhäsyntyisemmät käyttävät varhaisempia hyväkseen. Regressio on hallinnan menettämistä -- ei ole aggressiota joka ei merkitsisi psyykkisen tason laskua.
Olemme myös lajityypillisesti sosiaalisia olentoja, ja koko kulttuurievoluutio perustuu sosiaalisten muodosteiden -- kuten kielen ja käsitteellisen ajattelun -- varaan. Se mitä roolia oma yhteisömme omissa kehitysedellytyksissämme näyttelee, olisi ryhmäpsykologian selvitettäväksi sopiva seikka. Valitettavasti kuitenkaan meillä ei ole käytössämme sellaista tiedonalaa kuin ryhmäpsykologia -- sen kehittyminen jäi kesken sosiologian ja psykologian irrotessa toisistaan viime vuosisadan alkupuolella.
Niinpä olemme hieman heikoilla kun käsittelemme näitä "vieraiden ryhmien" meissä aiheuttamia tuntoja ja kyselemme mitä todellisia edellytyksiä eri ihmisryhmillä on elää toisiaan hyödyttäen keskenään. Vastaukseksi eivät riitä "rasimin" tapaisen epämääräisen käsitteen ympärille kehittyneet muut käsitesekaannukset eikä varsinkaan se ilmeisen kyhätyllä pohjalla oleva mutta sitäkin ehdottomampi "moraali", joka rasimiin kyselemättä kytketään.
" En usko että rasismin ongelmat ratkeavat sanakirjamääritelmien avulla.
Ehkä juuri päinvastoin: kyvyttömyytemme käsitellä rasististen tunto- jen sisältöjä johtuu juuri sellaisista seikoista kuin pyrkimyksestä py- syttää määrittelyt jollakin näennäisen "objektiivisella" maaperällä. "
Siitä ei tule mitään, että sekoitetaan yhteiskuntatieteiden ja maata- loustieteiden käsitteitä. Perusbiologia ei tarvitse käsitettä "rotu": kai- kessa teorianmuodostuksessa pärjätään käsitteiden "laji" ja "populaa- tio" avulla. Vasta kun populaatioden geenien valikotumista ohjaillaan yhteiskunnallisesti, tulee kuvaan käsite "rotu", agrotieteellisessä merkityksessään.
Tietysti noin voidaan tehdä ihmiselläkin, mutta se ei SELITÄ yhteis- kunnassa mitään muuta, kuin että "nyt järjetettiin sitten tuollaisia "rotuja", jotka saavat lisääntyä vain omassa keskuudessan".
http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=does-race-exist
" If races are defined as genetically discrete groups, no. "
Ihan yhtä vahingollista ja täysin turhaa kuin että kun sekoitetaan vaikkapa psykologian ja ATK-teknologian käsitteitä.
" Määritelmät ovat määritelmiä ja ismit ismejä. "
Tieteelliset käsitteet on määriteltävä. Ne on määriteltävä siten, että ne kelpaavat objektiiviseen teorianmuodostukseen.
Tässä ei ole kyse mistään ideologiasta, vaan tieteellisesti selkeästi määriteltävissä olevasta tieteenalojen rajasta.
" Kuitenkin rasistisissa tunnoissa on jotain joka ei välity määritelmissä eikä saa ilmaisuaan missään opillisessa ismissä. "
Kunhan ensin korjataan ne määritelmät tieteellisksi, niin sitten ruvetaan näkemään, miten tuon puolen asia on.
Se tieteelliset ETTÄ PSEUDOTIETEELLISET käsitteet (ja "käsitteet") "valuvat" ns. arkipuheseen ja sitä kautta myös niihin "tuntoihin". Kuten tiedät.
" Niin rasismi kuin rasismin tuomitseminenkin muuttuvat helposti "opillisiksi" -- ja normimoraalissa ne muuttuvat ulkokohtaisten tunnusmerkistöjen määrittelemiksi sanoiksi ja teoiksi -- mutta tämä on vain yksi sairauden oire, ei sen syy. "
Minkä sairauden? Tässä ei ollut kysymys tuosta.
On oltava käsitteet, joilla AINAKIN PRIAATTEESSA voidaan muostaa MYÖS TOSIA teorioita. Jos käsitteetkin ovat jo valmiiksi sittasontaa, niillä ei voi periaattessakaan tehdä muuta kuin kaakatta paskaa.
"Jostain syystä emme näe näitä oireita syvemmälle. On kuin todellakin uskoisimme siihen että rasismi saattaisi "tarttua" jonkin opin tai ismin välityksellä, vaikka nämä "tartuntapinnat" sijoittuvat varmasti psyykessä johonkin paljon syvemmälle kuin tietoiseen opilliseen ajatteluun. "
Ei ole perää. Väärät teoriat sitten kyllä väärine ennusteineen herättelevät mitä hyvänsä emootioita, hallitsemattomasti.
" "Jostain syystä emme näe näitä oireita syvemmälle. On kuin todellakin uskoisimme siihen että rasismi saattaisi "tarttua" jonkin opin tai ismin välöityksellä, vaikka nämä "tartuntapinnat" sijoittuvat varmasti psyykessä johonkin paljon syvemmälle kuin tietoiseen opilliseen ajatteluun."
Kyllä se tiedetään että nämä ovat sellaisia henkimaalman asioita joita ei opeilla ja ismeillä kokonaan korjata. "
Noita voidaan aivan ehdottomasti "ismeillä" YLÖSRAKENTAA.
Aivan samoin kuin esimerkiksi uskonnollisia tunteitakin, jotka voivat olla "aitoja" (eikä teeskentelyä, kuten jo L.S.Vygotski totesi tutkiessaan tsaarin Venäjällä kirkon ohjaamaa taidekasvatusta ja -makua).
" Mutta kyse on siitä että ihminen joka elää nykyaikaisessa yhteiskunnassa ei voi olla sellainen raakalaismainen peto millainen sen luonto on. "
Tässä se tulla pötkästi UMPI-IDEOLOGINEN ja perustelematon ennakkoluulo!
" Aika moinia primitiivisiä tunteita ja vaistoja pitää torjua ja kieltää jotta voisimme elää nykyaikaisessa yhteiskunnassa sitä elämää jota vietämme.
Jos kaikkien vanhojen primitiivisten vaistojen annettaisiin ohjata toimi- amme meidän pitäisi huomattavasti pienentää ihmispopulaatioiden määriä, jotta kaikille riittäisi tilaa toteuttaa omia vaistojaan, mutta elinolosuhteet voisivat kuitenkin huonontua. "
Ihmisen kohdalla ei yleensä puhuta "vaistoista", koska juuri niiden ko- neiston kielellisrakenteinen TAJUNTA on kaapannut ja alistanut ne palikat omiin tarkoituksiinsa. Oikkonen puhuu alemmita ja ylemmistä kerroksista, joista jälkimmäiset ohjaavat.
Ihmisen pitää oppia sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Lisäksi toinen niistä ei ole ilmeisesti pelkkää toisen puuttumista.
"Ihmisenä joka ei näe syitä ja seurauksia -- ihmisenä joka ei näe pintaa syvemmälle."
Muistuu mieleeni,- ja ikuisesti sinne syöpynyt tapaus monien vuosien takaa.
Eräänä lumisena talvena Tampereen Hervannassa oli muodostunut puiston poikki polku, jossa ei ollut ohitusmahdollisuutta, eikä vastaantultaessa väistämismahdollisuutta.
Normaali talvinen lumipolku siis.
Lähdin oikomaan polkua pitkin,- ja jo kaukaa näin, että vastaan tulee musta mies. Iso musta mies, josta päättelin hänen olevan koripalloilija Tamperelaisessa seurassa, kun jotenkin vaikutti tutun näköiseltä. Ehkäpä amerikkalainen.
Että pääsemme sivistyneesti kohtaamaan toisemme, on molempien väistyttävä ainakin toisella jalallaan polun ulkopuolelle, että sivuuttaminen onnistuu.
Kun tulimme kohdalle, minä siirryin sen oman osani polusta sivuun,- ja oletin hänen tekevän samoin. Hän ei kuitenkaan väistänyt senttiäkään, vaan tönäisi minut kokonaan pois polulta jatkaen omaa taivallustaan ikääbkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Siinä hetkessä olin taatusti paha rasisti ajatuksiltani. Viha suorastaan leimahti mieleeni.
Sain itseni pidettyä kuitenkin kurissa,- ja jatkoin tuohtuneena matkaa kengät täynnä lunta.
Tuo on jäänyt mieleeni,- ja olen pohtinut, jos tuota mustaa miestä vastaan olisi tullut toinen musta mies. kuinka hän olisi käyttäytynyt?
Olisiko ollut yhtä röyhkeä törkimys?
Jos minä olisin jättänyt väistämättä tilanteessa, kysymyksessä olisi ollut rasistinen teko, mutta entä tämän mustan törkimyksen niin tehdessä.
Musta ei ole tässä olennaista, vaan pelkkä tuntomerkki kahden erivärisen ihmisen arkisesta kohtaamisesta.
On valitettavaa, mutta totta, että tosiasioiden kirjaaminen halutaan tulkita "rasismiksi" ja jopa vankeuden arvoiseksi sekä 20 v ulosoton arvoiseksi
Olavi Lehto
Tyry
""... minä siirryin sen oman osani polusta sivuun,- ja oletin hänen tekevän samoin...""
Olen joskus afrikkalaisten ystävieni kanssa kokenut jotain vastaavanlaista -- mutta ihan päinvastaisissa puitteissa, täydellisen ystävyyden vallitessa.
Tarkoitan kokemusta siitä että joissakin kultttuureissa ihmisiltä puuttuu kokonaan sellainen reviirin tai integriteetin kunnioitus joka meille suomalaisille esimerkiksi on korostunutta. On epämukava olo, kun kaverilla ei ole omissa tunnoissaan ollenkaan olemassa sellaista asiaa kuin ruumiillinen koskemattomuus.
Ei rasismia tarvitse uudelleen määritellä. Tiedämme, mitä se on.
Tuo on puppua. Se mitä tapahtui E-Afrikassa on kääntynyt nurinkurin (black vs white) ja tapahtuu nyt Suomessa periaatteessa sillä samalla maahantunkeutuja jumala-asenteella. Se on siis sitä oikeaa rasismia.
Muu on todellisuuden kieltämistä.
Ei kukaan Mandelaakaan syyttänyt rasismista maahanmuuttajien kritiikin kohdalla ;)
Olavi Lehto
Se ei välttämättä ole rasismia ollenkaan jos musta mies tönäisee valkoista miestä, eikä se ole rasismia jos valkoinen mies siitä suuttuu että joku musta mies häntä tönäisee.
Se on sitten rasismia jos joku musta mies tönii järjestelmällisesti kaikkia valkoisia ja jättää vaikka mustat ja muunväriset tönimättä, ihan vain värin vuoksi.
Se ei ole rasismia jos valkoinen mies jota musta mies on tänäissyt suuttuu ja heittää sitä häntä töninyttä mustaa miestä kävyllä takaraivoon, mutta se on rasismia jos valkoinen mies jota joku musta mies on kerran tönäissyt kävyttää sen takia kaikki tapaamansa mustat miehet ja ehkä myös varmuden vuoksi kaikki mustat naiset ja lapsetkin.
.
Toisaalta kullekin on varattu liki jumalaisesti pigmentin mukaisesti oma maanosansa, mikäli uskomme minkä takia me olemme valkoisia ja toiset eivät.
Olavi Lehto
Siinä on vain sellainen juttu että jos ihmisten kohdalla puhuttaisiin roduista niin vain Afrikassa, siellä mustien mantereella, on erilaisia ihmisryhmiä, muiden mantereiden asukkaat ovat kaikki keskenään lähisukulaisia.
Vaikka muilla mantereilla kuin Afrikan mantereella eläkin erinäköisiä ihmisiä, jossain päin mustia, kuten Australian aboriginaalit ja jossain muualla tummia, keltaisia, valkoisia, punaisia, vinosilmäisiä, toiseen suuntaan vinosilmäisiä, koukkunenäisiä, nykerönenäisiä, kiharatukkaisia, harjastukkaisia, iglussa asuvia tai luolissa tai risumajoissa asustavia, ovat ne kuitenkin aika lailla lähisukulaisia toisiinsa nähden verrattuna Afrikan geneettisesti eriytyneisiin väestöryhmiin.
” Pitäisikö rasismi-käsitteellä sitten muka olla jokin "positiivinenkin" sisältö?”
Totta kai pitää. Oikeusoppineet todistivat Halla-aho noitavainojen yhteydessä että positiivinen syrjintä on oikeutettua ja välttämätöntä. Samalla logiikalla positiivinen rasismi on oikeutettua ja välttämätöntä.
Impivaaralaisiin kohdistettu rasismi on positiivista, välttämätöntä rasismia.
Olavi ;) valitettavasti tunnut olevan oikeassa ;(
Aromaa
""Oikeusoppineet todistivat...""
Itseäni huolestuttaa lähinnä se että "oikeusoppineisuus" on kärsinyt samasta erityistieteiden ja tiedonalojen pirstoutumisesta kuin kaikki muukin eurooppalaisen uuden ajan kartesiolaisen rationaalisuuden jatkumo.
Olen jutuissani puhunut paljon siitä miten ryhmäpsykologia jäi miltei kokonaan kehittymättä, kun sosiologia ja psykologia irtosivat toisistaan ja tavoittelivat liian kiihkeästi itsenäisen tieteen asemia. Sosiologia jäi metsästämään yhteisöllisiä vakioitaan, ja siitä se on sitten latistunut nykyisen elämäntapa- ja -tyylisosiologian asteelle, ja psykologia on puolestaan harhautunut psykometriikkaan ja aivotutkimukseen, joissa lähtökohtaisia käsitteistöjä ei enää pystytä pätevöittämään.
Juridiikka on moraalifilosofiaan nähden suunnilleen samanlaisissa asemissa kuin liiketalous kansantaloustieteeseen, joka puolestaan ei pysty minkäänlaisiin talouskäsitteistöjen käsiteanalyyseihin.
Lainoppineet ovat puhtaaksiviljeltyjä normimoralisteja, jotka keskittyvät todistelemaan ja lokeroimaan teot tiettyjen tunnusmerkistöjen mukaan tietynnimisiin lokeroihin. Päivä päivältä laki ja oikeus loittonevat toisistaan, ja mikä pahinta, juridiikan hallinta taitaa omana autonomisena tiedonalanaan voittaa kilpailun sieluista, niin että laillisuuskysymyksistä tuleekin kohta kokonaan oikeusnäkemyksistä irtautunutta itsetarkoituksellista käräjäviihdettä.
Kun normimoralismilla ei pystytä kuitenkaan mitätöimään ihmisten oikeudentuntoja -- joista myös saattaa olla kysymys joidenkin "rasististen" asenteiden pohjalla -- eikä myöskään muuttamaan ihmisten psykologisia ja ryhmäpsykologisia ominaisuuksia, saattaa olla että tulemme todistamaan juridiikan puolella samanlaisia epäinhimillisyyksiä, joista juuri noitaoikeudenkäynnit olivat historiallinen esimerkki.
Kun Suomessa joku Kimmo Sasi ehdottaa, että maassa voitaisiin tietyissä uskonnollisissa yhteisöissä ottaa käyttöön näiden ryhmien ikioma laki, mistä tällainen ehdotus lähinnä kertoo? Nähdäkseni siitä, että laki on tällaisissa juristeriakäsityksissä jo täydellisesti irronnut oikeudesta, ja laista on tullut pelkästään tekninen muotoseikka, jota voidaan eri ryhmien kohdalla soveltaa siten kuin se teknisesti ottaen olisi näppärintä.
Minä en pysty noin hienojakoiseen analyysiin joten operoin enempi käytännön tasolla.
Viimeistään Koiviston konklaavi erotti lain oikeudesta. Sanotaan mitä sanotaan mutta Kekkonen oli oikeusmiehiä, Koivisto toimi kuin joku Turkin sulttaani.
Jos oikeuslaitos olisi ollut ytimeltään terve, niin Koivisto ei olisi pystynyt sitä mädättämään yhdessä käskynjaossa mutta ilmeisesti sitä piti ryhdissä pelkästään Kekkosen pelko ja heti tilaisuuden tullen se mätäni hetkessä. Mätä oikeuslaitos mädättää kaiken läpi koko yhteiskunnan.
Pelkäänpä että tilanne pahenee vielä nykyisestäkin ja paljon, ennen kuin se paranee.
Olet oikeassa. Koiviston konklaavin asiapaperit ovat olleet Tarja Halosen kassakaapissa. Tarja Halonen on kunnostautunut lähinnä rasistijahdissa. Saapa nähdä, muuttuuko mikään kun linnan isäntä vaihtuu. Tuskinpa mikään avoimuus lisääntyy. Niinistöllä Koiviston-Ahon-Viinasen perinnön vastaanottajana saattaa olla itselläänkin paljon piiloteltavaa.
mitä suotta miettimään. Hyvä muistisääntö: Nykyään kaikki on rasismia ja vihapuhetta, Maamme-laulusta lähtien..
Vasemmistolaiset uskovat pystyvänsä muuttamaan todellisuutta muuttamalla kieltä. He pyrkivät kieltämään sanoja (neekeri,mustalainen), vaihtamaan sanoja (desantista partisaani, sukupuolenvaihtoleikkauksesta sukupulenkorjausleikkaus), ja laajentamaan sanojen käyttötarkoituksia (rasismi). Jos rasismi-sanan merkitystä jatkuvasti laajennetaan koskemaan yhä suurempia ihmisjoukkoja ja yhä uusia käyttäytymistapoja, sanontoja ja mielipiteitä kasvaa rasistien määrä Suomessa. Minulle on epäselvää mihin vasemmistolaiset tällä pyrkivät.
Kieli nyt ei vain pysy samana, sanojen merkitykset muuttuvat, ilmaisutavat vaihtuvat. Aika vaikeata meidän on enää tulkita menneisyyden kieltä mutta kielen muuttumiselle emme voi mitän. Jos kieltä yritetään pitää samanlaisena niin se menettää ilmaisuvoimansa ja voi jopa kuolla, kuten latinan kieli on kuollut kieli, se elää vain kirjallisten harrastelijoiden, lääkäreiden ja joidenkin kasvitieteilijöiden omana jargonina.
Desantti ja partisaani on eri käsitteitä. Desantit tuli usein yksin, salaa laskuvarjolla/veneellä/jalan, ja koska siviileissä & vihollinen, kiinnioton ja kuulustelun jälkeen teloitettiin yleensä. Enpä ole tainnu nähdä desanttia kutsuttavan partisaaniksi. Partisaani sotii maassaan miehittäjää vastaan.
Polsuille ominaista käsitteiden sotkentaa on kutsua Puna-armeijan kaukopartio-osastoja partisaaneiksi. Jopa Wikipediaan tällainen valhe on ujutettu: "Partisaaneja voidaan myös lähettää vihollisvaltion rajan taakse."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Partisaani
Kallio
""Vasemmistolaiset uskovat pystyvänsä muuttamaan todellisuutta muuttamalla kieltä.""
Mahtaako kysymys olla pelkästään vasemmistolaisten vallankumouksellisten uskosta siihen että muuttamalla asioiden nimiä ja vähän näköäkin itse asiasisällötkin muuttuisivat toisiksi? Että kun totalitarismia nimitetään "työväenluokan todellista etua" palvelevaksi kansandemokratiaksi se olisi eri asia kuin jonkin vieraan sotilasjuntan ylläpitämä totalitarismi?
Entäpä jos johdattelisimme orwellilaisen "uuskielen" syntyprosessin esimerkiksi normimoraalin laatutekijöistä? Normimoraaliksihan voidaan kutsua moraalilaatua, joka vallitsee sosiaalisesti hyvin sitovissa -- ryhmäsidonnaisissa -- yhteisöissä. Se perustuu vahvaan ulkoaojautuvuuteen, yksilöiden yhdensuuntaiseen ja yksiarvoiseen mielenlaatuun ja "tunnustukselliseen" ajatteluun.
Tällaisessa erilaisuutta ja poikkeavaa käyttäytymistä sietämättömässä yksiarvoyhteiskunnassa ihmisia ohjaa ulkoinen normipaine, ja ihmisten käyttäytymistä säätelevät epämääräiset mutta väkevät kunnian ja häpeän tunnot. Sukupuoliseparaatio on tyypillisesti jyrkkää, myös julkisen ja yksityisen elämän väliin kasvaa juopa. Tällaiset ajattelua kahtiajakavat tekijät luovat pohjan myös "virallisten" tunnustuksellisten "totuuksien" ja yksityisten mielihalujen toisistaan irtoamiselle.
Normimoralistinen yhteisö on kuin freudilainen tajunta, jossa tietoisuus on normitietoisuutta ja virallisia totuuksia, ja alitajunta taas huonosti hallittua suttuista viettityydytystä. Tekopyhyys, kaksoisstandardit ja kaksinaismoraali leimaavat yhteiskuntaa. Tällaisessa yhteiskunnassa on "uuskielelle" hyvät kehitysedellytykset.
Normimoraalille ominaisesta tarpeesta määritellä sallitut ja kielletyt teot ja ajatukset hyvin yksityiskohtaisesti seuraa, että "synnit" määritellään pikkupiirteitä myöten ja esimerkiksi kielletyistä sanoista voidaan laatia lista. Rangaistuksen aiheeksi sitten riittää, jos jossain on lausuttu kielletty sana -- ihan riippumatta siitä mikä tämän lausumisen konteksti, dynaaminen merkitys tai muu todellisuussuhde on sattunut olemaan.
Kuulostaako tutulta? Ollaanko meillä menossa tällaiseen suuntaan? Eikö vain ollakin? Eikö meilläkin juristiikassa korostu juuri tuollainen taantuminen tekoja yksityiskohtaisesti määrittelevän normimoralismin suuntaan? Meillähän on myös kriminalisointihankkeita tietynlaisen puheen ja tiettyjen sanojen käyttämisen suuntaan.
Niin hassulta kuin se tuntuukin, jopa tämän blogin kommenteista löydät tyypillisesti normimoralistisia yrityksiä käsitteen "rasismi" määrittelemiseksi. Emme ole kovinkaan vahvoilla todellisuudentajumme suhteen -- minusta meidän pitäisi jollain lailla ryhdistäytyä ennen kuin vajoamme rasistijahdissa täydelliseen käsitesekaannukseen ja "uuskieleen".
" ""Vasemmistolaiset uskovat pystyvänsä muuttamaan todellisuutta muuttamalla kieltä.""
Mahtaako kysymys olla pelkästään vasemmistolaisten vallankumouk- sellisten uskosta siihen että muuttamalla asioiden nimiä ja vähän näköäkin itse asiasisällötkin muuttuisivat toisiksi?
Että kun totalitarismia nimitetään "työväenluokan todellista etua" palvelevaksi kansandemokratiaksi se olisi eri asia kuin jonkin vieraan sotilasjuntan ylläpitämä totalitarismi? "
Mitä se totilateralismi on? Kuka sen on määritellyt?
" Entäpä jos johdattelisimme orwellilaisen "uuskielen" syntyprosessin esimerkiksi normimoraalin laatutekijöistä? "
?????
" Normimoraaliksihan voidaan kutsua moraalilaatua, joka vallitsee sosiaalisesti hyvin sitovissa -- ryhmäsidonnaisissa -- yhteisöissä. "
Mitäs MUUTA moraalia on kuin juuri "normimoraalia"???
Eikö ´moraali´ juuri ole yhteiskunnan normatiivisensääntelyn muoto?
" Se perustuu vahvaan ulkoaojautuvuuteen, yksilöiden yhdensuun- taiseen ja yksiarvoiseen mielenlaatuun ja "tunnustukselliseen" ajatteluun. "
Helvetti soikoon mitä tyhjänkaakatusta!!!
" Tällaisessa erilaisuutta ja poikkeavaa käyttäytymistä sietämättömässä yksiarvoyhteiskunnassa ihmisia ohjaa ulkoinen normipaine, "
ULKOINEN normipaine EI TARKOITA MORAALIA, vaan LAKIA tai JÄRJESTÖLLISIÄ NORMEJA.
Moraali sen sijaan on sisäistettyä.
" ja ihmisten käyttäytymistä säätelevät epämääräiset mutta väkevät kunnian ja häpeän tunnot. "
No nuo ovat moraalin psykologisia ilmenemismuotoja.
" Sukupuoliseparaatio on tyypillisesti jyrkkää, myös julkisen ja yksi- tyisen elämän väliin kasvaa juopa. Tällaiset ajattelua kahtiajakavat tekijät luovat pohjan myös "virallisten" tunnustuksellisten "totuuksien" ja yksityisten mielihalujen toisistaan irtoamiselle. "
Ainakin sekoitat vahvasti TAVAT ja moraalit...
" Normimoralistinen yhteisö on kuin freudilainen tajunta,jossa tie- toisuus on normitietoisuutta ja virallisia totuuksia, ja alitajunta taas huonosti hallittua suttuista viettityydytystä. Tekopyhyys, kaksois-standardit ja kaksinaismoraali leimaavat yhteiskuntaa. Tällaisessa yhteiskunnassa on "uuskielelle" hyvät kehitysedellytykset. "
Tässä ei ole mitään tolkkua.
Mitä mieltä olet R.Douglas Fieldsin tiettellisestä ihmiskuvasta:
http://nakokulma.net/index.php?topic=10081.0
Onko se mielestäsi "totilateralismia"?
" Normimoraalille ominaisesta tarpeesta määritellä sallitut ja kielletyt teot ja ajatukset hyvin yksityiskohtaisesti seuraa, että "synnit" määri- tellään pikkupiirteitä myöten ja esimerkiksi kielletyistä sanoista voi- daan laatia lista. Rangaistuksen aiheeksi sitten riittää, jos jossain on lausuttu kielletty sana -- ihan riippumatta siitä mikä tämän lausumisen konteksti, dynaaminen merkitys tai muu todellisuussuhde on sattunut olemaan. "
Kuten esimerkiksi mikä sana?
" Kuulostaako tutulta? "
No hölynpölypsykologien "ehdollistumisenkiisto" tulee ensimmäisenä lonkalta mieleen...
" Ollaanko meillä menossa tällaiseen suuntaan? "
Eiköhän me pidemmällä tähtäyksellä kuitenkin oll tulossa sieltä pois...
" Eikö vain ollakin? "
Mielestäni ei. Tuolaiset ulkoa rakennetut "milen baarikadit" murtuvat nykyään. Heinonen ja Jungnerkin aivat potkiut YLEstä.
" Eikö meilläkin juristiikassa korostu juuri tuollainen taantuminen tekoja yksityiskohtaisesti määrittelevän normimoralismin suuntaan?
Meillähän on myös kriminalisointihankkeita tietynlaisen puheen ja tiettyjen sanojen käyttämisen suuntaan. "
"Peilineuroni" (ja varmuuden vuoksi myös "peiliglia" ja "peiliastro-syytti"!) PITÄISI HETI KRIMINALISOIDA KAIKISSA KONTEKSTEISSA, koska sellaisia valeita ei kerta kaikkian voi mitenkään "käyttää oikein"!
" Niin hassulta kuin se tuntuukin, jopa tämän blogin kommenteista löydät tyypillisesti normimoralistisia yrityksiä käsitteen "rasismi" määrittelemiseksi. "
Pistä linnki, mitä tarkoitat!
Maailmassa on tokimyös EHDOTTOMAN TARPEELLISIAKIN normeja!
" Emme ole kovinkaan vahvoilla todellisuudentajumme suhteen -- minusta meidän pitäisi jollain lailla ryhdistäytyä ennen kuin vajoamme rasistijahdissa täydelliseen käsitesekaannukseen ja "uuskieleen". "
Olen samaa mieltä.
Toivoittavasti tämä keskutelu konvergoi johonkin hyödylliseen suuntaan...
""Toivoittavsti tämä keskutelu konvergoi johonkin hyödylliseen suuntaan...""
Jaa. Jospa R. Kuusela ja R. Koivula konvergoisivat keskenään agrikulttuuriselta pohjalta keskustellen rodullisista suhteistaan jonkin objektiivisen ismin käsitepuitteistuksissa? Siinä ontologiat sulkeutuisivat napsahtaen, eikä kummankaan kysymyksiä erottaisi kummankaan vastauksista, tuskin edes kysymyksiä ja vastauksia toisistaan.
No, jääköön sikseen. Saat toki kommentoida blogejani jos haluat ja jos mielipiteesi ilmaiseminen sinulle riittää.
Rasismi on luonnollinen osa ihmisten ryhmäkäyttäytymistä.
Ihmiset suhtautuvat joskus tunteenomaisesti siihen, että minä en juo kahvia. Ikäänkuin kahvinjuonti olisi jonkinlainen kulttuurinen riitti, jota kuuluisi harjoittaa kohteliaisuudesta. Tosin niinhän se on viinanjuontikin Venäjällä.
Luulen että syytökset puolesta ja vastaan, tulevat jatkumaan niin kauan kuin tendenssimäisyys on ajattelua suuntauttava predikaatti.
Näyttää nimittäin siltä, että ”faktoja” so. propagandaa, löytyy puolesta ja vastaan: ”rasisti” löytää yhtä varmasti agendalleen todistusaineistoa, kuin ”hyysärikin”; ei tarvitse kuin komentaa Googlea.
Vaikka ”hyysäreillä” onkin perimmältään inhimillinen tendenssi, sen takainen todellisuus ei kestä kriittistä tarkastelua: esim. kysymykseen siitä, miksi rasismi on, ei kukaan ole halukas antamaan dekonstruoitua vastausta.
Kysymykseen onkin monta vastausta, mutta olettaisin perusajatuksen liittyvän taloudellisiin, kulttuurillisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
”Rasisti” ei halua omaksua panafrikkalaisia arvoja, taloutta eikä kulttuuria.
Kun minä, tuossa aiemmassa blokissasi kauhistelin omaa suvaitsemattomuuttani; mm. sitä, että en hyväksyisi lasten kirjoituskilpailun palkinnoksi Ak-47 rynnäkkökivääriä, on kysymys samasta asiasta.
Yltiöpäinen monikulttuuribuffaus on asian kääntöpuoli, mutta miksi sitä ylitarjotaan? Luulisin että samasta syystä.
Afrikkalaisten maahanmuuttajien irrationaalinen viha uutta kotimaataan kohtaan, liittynee aiheeseen. Afrikkalaiset, muiden muassa, hakevat parempaa elämää, kuin se, mitä he Afrikassa kokivat. Afrikkalaisuus ei kuitenkaan ole ollut rakentava tekijä länsimaisissa kulttuureissa. Da Vincissä, Wagnerin kautta Wittgensteiniin huutaa afrikkalaisuus poissaolollaan: tämän tietää myös afrikkalainen. Mitä siitä seuraa: ”rasistin” oman kulttuurin mustasukkaista suojelua, "hyysärin" toiseuden arvoja korostavia yleistyksiä ja maahanmuuttajan irrationaalinen vihaa isäntiään kohtaan.
""... Afrikkalaisuus ei kuitenkaan ole ollut rakentava tekijä länsimaisissa kulttuureissa. Da Vincissä, Wagnerin kautta Wittgensteiniin huutaa afrikkalaisuus poissaolollaan...""
Tätä tosiasiaa olen sen positiivisessa muodossa yrittänyt rummuttaa kerran toisensa jälkeen. Meidän pitäisi ymmärtää että eurooppalaisella uudella ajalla syntynyt ajattelulaatu on todellakin jotain historiassa ennennäkemätöntä ja ainoalaatuista.
Että esimerkiksi vaikka ihmisellä on kautta aikojen ollut erilaista tiedollista harrastusta, vasta eurooppalaisella uudella ajalla naksahtivat yhteen ne kognitiiviset tekijät jotka mahdollistivat esimerkiksi luonnontieteiden nousun. Että luonnontieteet sellaisina maailmaa muuttaneina ajatustyökaluina joiksi ne meille ovat muodostuneet, ovat historiallinen ilmiö.
Ja että esimerkiksi individualismi, yksilönoikeudet ja -vapaudet -- siis ns. ihnmisoikeudet -- sekä demokratia ovat niin ikään eurooppalaisen uuden ajan tuottamia historiallisia ilmiöitä. Että niitä ei samassa mielessä ole koskaan ollut eikä oikein toistaiseksi olekaan missään muualla -- ne ovat aivan tiettyjen ajatustekijöiden tuotetta, nekin ovat historiallinen ilmiö.
Että kun esimerkiksi Nürnbergissä otettiin natsijohtajia tuomittaessa käyttöön uusi rikosnimike rikos ihmisyyttä vastaan, tai kun YK:n Ihmisoikeuksien Yleismaailmallisessa Julistuksessa ihmisoikeudet määritellään nimenomaan yksilönoikeuksina ja -vapauksina, niin tällaisia periaatteita ei olisi koskaan eikä missään voitu muotoilla muualla kuin eurooppalaisen individualismin ajalla, juuri ja nimenomaan sen individualismikehityksessä tapahtuneen haaksirikon korjausliikkeenä.
Ja nyt me sitten olemme antamassa palttua tällaiselle eurooppalaiselle ajatteluperinnölle ja yksilöoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamiselle yrittämällä itse vapaaehtoisesti taantua tunnustuksellisten ryhmäsidonnaisten yhteisöjen normimoralististen kunnian- ja häpeäntuntojen tasolle ja ryhtymällä kriminalisoimaan epämääräisiä käsitesisältöjä ja yksittäisiä sanoja?
Hyvä kommentti.
Tätä asiaa itken minäkin. Sääli, niin sääli, että me olemme vapaaehtoisesti taantumassa yksilöistä takaisin ryhmän edustajiksi. Kiihotus kansanryhmää vastaan - kuulostaa pelottavalta rikosnimikkeeltä. Jopa presidentti Halonen ehdotti oppaan jakamista ihmisille miten olla nauramatta rasistisille vitseille. Siis vakavissaan, ei vitsinä. Tuollaiset puheet eivät tiedä mitään hyvää.
Mutta miksi lainsäätäjät ja valtion propaganda ovat alkaneet korostamaan erilaisten ryhmien oikeuksia yksilöllistymisen sijaan?
Onko kyseessä yksilöiden itsenäistymisen pelko? Olen nimittäin ihmetellyt uskonnollisten teemojen korostumista viime vuosina, ikäänkuin ihmiset etsisivät myyteistä itseään, vai hakevatko vain merkitystä elämäänsä uskonnollisista yhteisöistä tässä kylmän rationaalisessa maailmassa?
Moustgaard
""... presidentti Halonen ehdotti oppaan jakamista ihmisille miten olla nauramatta rasistisille vitseille...""
Siitä tulee varmaan yksi paksu kirja niiden entisten mustien kirjojen joukkoon, joilla jo mätkitään liian iloisia ihmisiä päähän.
Tulee aika jolloin ei enää pidä mennä kapakasta kadunkulmaan ja huudahtaa: "Eläköön presidentti Tarja Halonen!" Siinä käy kuin kunnon sotamies Svejkille, joka ei käsittänyt että sen saattaa tulkita rienaukseksi.
Tuomion pituutta voi ihmetellä. Kaksikymmentä vuotta tyrmää. Kymmenen vuotta vakavan asian rienaamisesta voisi vielä ymmärtää, mutta että kaksikymmentä.
Hasekin siteeraamisesta tulee mieleen yksi juttu. Lyseossa minut kerran kutsuttiin rehtorin puhutteluun. Urheiluopettaja oli tehnyt valituksen, että naureskelin liikuntatunnilla jalkapalloa pelattaessa, enkä ottanut urheilua tosissani.
No rasisminhan; tai ainakin rasistisen rikoksen, on oikein virkavalta määritellyt: "Joensuussa poliisi on ottanut avoimen ja rehellisen linjan suhteessa rasistisiin rikoksiin. Jos rikoksen kohde on maahanmuuttajataustainen, poliisi kirjaa rikoksen rasistiseksi."
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Mielipiteet/ensin_olemme_me_sitten...
Rasismi on saatu määriteltyä mutta uusi tenkkapoo on nyt termin "rehellinen" määritelmä?
Rupea nyt siinä määrittelemään rasismia kun sinua asiasta syytetään ... tulee ihan Pasila-sarjan Routalempi mieleen: rasismi, on se jännä käsite ...
Ainoa tapa (mielestäni) saada ilmat pihalle tästä hysteriasta (pyörteestä!) on eliminoida ihmisten (ja lehdistön) kiinnostus. Pitää saada asian yltä se magia, tehdä siitä arkipäiväistä: "kyllä, nykymääritelmillä olen rasisti, minulla on ennakkoluuloja, entä sitten". - Voisit miettiä siltä kannalta, että mitkä ovat ne alla olevat jännitteet, jotka tällaista absurdia "monadia" ylläpitävät. Jolla nykyisin on vain nimilappu "rasismi".
Oikeaa rasismia meillä ei nimittäin ole. Muualla kuin RKP-piireissä!
Taisin pyyhkiä blogista pois ruotsinkielistä yläluokkaa koskevan viittauksen joka siihen alunperin sisältyi. Se jäi vähän irralliseksi.
Mutta olet oikeassa: suuressa kokonaiskuvassa historiallinen herrakansamme kantaa samaa siirtomaaisännän ylimielistä roolia, jonka pohjalta alkuperäiset rasistiset asenteet aikanaan kehittyivät. Kuinka he olisivat niistä päässeet?
Eiväthän suomalaisetkaan ole päässeet irti alamaisasenteistaan ja niistä johtuvasta kahtiajakotaipumuksestaan. Nuo rasitteet tulevat painostamaan vielä pitkään, pitkään.
Ja näiden kahden historiallisen "totuuden" jännitteenä ilmenee sitten se että nimenomaan ruotsikielinen yläluokka halveksii suomalaisrahvaan "rasistisuutta".
... Teinkin aiheesta oman postauksen, kiitos innoituksesta.
http://heikkihyotyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98445-lupaan-viimeinen-...
Hyötyniemi
Juu, luin. Tosihyvä juttu, paljon parempi kuin omani.
Äläs ny ... mutta vielä yksi kiteytys:
"... Rasisti oli ihminen joka ei nähnyt pintaa syvemmälle"
Näin oli siis entisaikaan, kun käsitteillä oli selvät määrittelyt, ihonvärin (tai kielen) mukaan. Mutta yllättäen tuo toteamus pätee myös nykytilanteessa, toisenlaisella tulkinnalla: rasisti-leimakirvestä käyttävät ne, jotka näkevät vain pintahahmon eivätkä alla olevaa dynamiikkaa. Ongelmaksi tulee, että pintahahmoja vastaan taisteleminen on kuin olisi Hydraa vastassa: aina jostakin putkahtaa uusi pää. Keitos kuplii, koetapa metsästää niitä kuplia!
EDIT. Minulla oli linkki siellä tähän tekstiin esimerkkinä yrityksestä pintatason käsitemäärittelyyn; poistin sen linkin. En tarkoittanut kritisoida tekstiäsi!
hommaforumin hompansseilta löytyy The Lopullinen Määritelmä:
Kaikki muu on rasimia paitsi mokutus.
Samaan johtopäätökseen on tultu myös parissa ylläolevassa pohdinnassa.
Nämä asiat on vatvottu aiemmin satoja kertoja eri yhteyksissä. Tietysti kun ennakkoluulee ettei asiat enää tästä voisi mennä hullummaksi tärähtäneistö luo yhä uusia päivittelyn kohteita.
Suurin virhe tehdään siinä, että rasismi jaoitellaan kuvitteellisesti ihmisten perusteella siten, että on kahta lajia ihmisiä
1. rasistit
ja
2. ei-rasistit.
Todellisuudessa asia ei ole näin, vaan yhteiskunnassa on monitahoista rasistisuutta, joka eri tavoin pulppuaa esille syrjintänä, ennakkoluuloina, vihapuheena, välttämisenä, ym.
Vaikka yksittäinen ihminen voi käyttää edellä mainittua yksinkertaistettua jaottelua, ja katsoa, että ei ole rasisti, niin hänellä voi olla hyvinin paljon yhteisiä asenteita, ajattelutapoja ja tunteita henkilön kanssa, jota hän nimittää rasistiksi.
Tietenkin on hyvä, jos ihminen on tehnyt elämässään päätöksen, että hän ei halua olla rasisti, tai tukea rasismia. Ja hän on päättänyt, että jos hän huomaa itsessään ennakkoluuloja tai vääristyneitä uskomuksia toisista ihmisryhmistä, niin hän pyrkii korjaamaan ne.
Usein avoimesti rasistinen henkilö voi olla hyödyllinenkin, kun hän tuo kärjekkäästi esille epämääräisesti vellovan syrjivän ennakkoluulon, esimerkiksi väittämällä "Virolaiset kattolumimiehet rikkovat katot". Tämän asenteen voisimme ohittaa huomaamattamme, ja ajatella "Aha, ne virolaiset rikkovat katot". Kuitenkin kun mielipiteen esittää räikeän rasistisesti, niin kukin meistä voi herätä tarkemmin ajattelemaan kysymystä: "Miksi virolaiset rikkovat katot, mutta ei suomalaiset? Miksi ajattelemme, että virolaiset ovat huonompia ja taitamattomampia työntekijöitä, kuin suomalaiset? Miksi virolaiset eivät oppisi lapioimaan lunta tai tekemään muita töitä siinä missä suomalaisetkin?"
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 43 kommenttia