Ehdotus perussuomalaisille
Perussuomalaisilla saattaisi nyt olla historiallinen mahdollisuus sanoutua irti sellaisista fundamentalistisista suvaitsemattomista ryhmistä, joille tyypillistä on jyrkkä sukupuoliseparaatio -- miesten ja naisten erillään pitäminen -- ja siltä pohjalta nouseva miesten keskinäisten seksuaaliyllykkeiden torjunta eli homokammo.
Puheenvuoro-palstalla on presidenttiehdokas Haaviston homoutta käsiteltäessä viitattu siihen, että valtiollisissa johtotehtävissä Euroopassa on rekisteröidyssä parisuhteessa elävä lesbo. Huomautan, että vahvaa sukupuoliseparaatiota ylläpitävät mieskulttuurit reagoivat torjunnalla, suvaitsemattomuudella ja tuhoamistarpeella nimenomaan miesten homoseksuaalisuuteen.
Äänestämällä Haavistoa perussuomalaiset voisivat osoittaa, etteivät hyväksy tällaisia kulttuureita. Vastustaessaan Haavistoa pelkästään homoperusteella he sensijaan osoittavat olevansa itse yhtä suvaitsemattomia kuin ne sisäänlämpiävään suvaitsemattomuuteensa lukittautuneet fundamentalistiryhmät, joita he mm. maahanmuuttokysymyksissä kritisoivat.
Elämme tätänykyä hieman jakomielisessä poliittisessa tilanteessa. Mukasuvaitsevaisto suosii ehdokas Haavistoa, eikä kukaan tohdi ääneen puhua siitä millaista ahdistusta Haaviston homous aiheuttaa nimenomaan niissä äärimmäisen homokammoisissa maahanmuuttajapiireissä, jotka sama mukasuvaitsevaisto on ominut suojelukseensa oman falskin "ihmisoikeusihanteensa" nimissä.
Tässä ei juuri ole järkeä. Tilanne saattaisi mielikuvatasolla kirkastua hieman, jos maalailisimme sielumme silmien eteen muotokuvan homokammoisesta suvaitsemattomasta maahanmuuttajasta, jolta kysyttäisiin äänestäisikö hän Haavistoa.
Saattaisiko tilannetta yleisemminkin selventää, jos perussuomalaiset ilmoittaisivat asettuvansa Haaviston taakse sillä perusteella, että näin voitaisiin selvemmin erottaa todellinen suomalainen suvaitsevuus mukasuvaitsevaiston hellimistä kaksoisstandardeista?
Näitä kaksoisstandardeja -- kaksinaismoraalia -- meillä ei yhteiskunnallisissa kannanotoissa oikein osata noteerata. On paljon asioita, joissa jokin ryhmä ilmoittaa vihaavansa jotain toista ryhmää, mutta ei itse huomaa omaavansa juuri niitä ominaisuuksia joita se toisessa ryhmässä ilmoittaa vihaavansa.
Esimerkiksi militaarimieliset intti-intoilijat joiden mielestä simputuskaan ei ole pahaksi kun miehistä tehdään miehiä miesten koulussa, inhosivat kaikin tavoin neuvostovenäläisyyttä, vaikka nimenomaan N-liilton armeijassa vallitsi sama heidän ihannoimansa simputus.
On myös tämän palstan presidentinvaalikeskusteluissa näkyvillä, miten monissa korostuneen militaarimielisissä Haavistoa vastaan hyökkäävissä kannantoissa nimenomaan sivariviha ja homokammo esiintyvät yhdessä. Saako kysyä, vaikuttaako taustalla sama sukupuolisen miesidentiteetin horjunta, joka on ominaista jyrkkää sukupuoliseparaatiota varjeleville ja omaan pyhään vihaansa ja sotaansa keskittyville fundamentalisteille?
Kaksinaismoralismi johtuu projektiivisesta psyykenmekanismista -- omia sielunpimeyksiä ei nähdä itsessä vaan ne heijastetaan muihin. Suomalainen mukasuvaitsevaisto ja -sivistyneistö ei näe itsessään sitä että sen oma suvaitsemattomuus kohdistuu suomalaisiin kanssaihmisiin, jotka projektiivisesti nähdään suvaitsemattomina -- vaikka suvaitsemattomuuden tulisi kohdistua todella kritiikin ansaitseviin tosisuvaitsemattomiin, eli esimerkiksi ylläpitämässään sukupuoliseparaatiossa muuttumiskyvyttömiin ja -haluttomiin fundamentalistisiin maahanmuuttajaryhmiin.
Kysymys kuuluu: voisiko se että perussuomalaiset ilmoittaisivat kannattavansa Haavistoa, selkiyttää sekä perussuomalaisten omia kannanottoja että asettaa mukasuvaitsevaiston ja -sivistyneistön sellaisen perussuomalaispeilin eteen, että myös he voisivat paremmin nähdä miten virheellisesti heidän "ihmisoikeusihanteensa" asettuvat?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Niin, johan James Hirvisaari ehti hehkuttaa Haavistoa. Tuota ehdotustasi voi kyllä mutustella hieman toisenlaisestakin suunnasta.
Esimerkiksi James Hirvisaarta syyttäneet viranomaistahot esim. oikeuslaitoksessa ovat Tarja Halosen nimittämiä. Presidentille jää uudenkin perustuslain mukaan paljon nimitysvaltaa. Ehdokkaita kannattaisi pohtia myös tällaisen nimitysvallan näkökulmasta.
Kumpi ehdokkaista todenenäköisemmin nimittäisi sellaisia syyttäjiä ym., jotka etsivät väärää sanamuotoa James Hirvisaaren mielipiteistä voidakseen nuija väärin ajattelevaa? Arvioni mukaan näin toimisi nimenomaan Haavisto. Hänen takanaan kurkkivat vihreiden telaketjuporukka sekä Halosen kannattajien ydinryhmä.
Oletan, että Niinistö on tässä suhteessa neutraalimpi. Ja entisenä hovioikeudeneuvoksena saattaa olla asiantuntevampikin kuin Haavisto ;-)
Miksi ihmeessä persujen kannattaisi näissä vaaleissa äänestää ehdokasta, joka todennäköisemmin tulee käyttämään nimitysvaltaansa persuja vastaan? Onko lähtökohtainen oletuksesi, että persut ovat tyhmiä? Vai oletatko heidän olevan perusolemukseltaan masokisteja?
Hyvä, asiallinen puheenvuoro. Kiitokset siitä. Minä vain kyselin, sinä osasit kysyä lisää. Hyvät kysymykset riittävät syventämään keskustelua.
Kylläkai väki heittää lisääntymästä jos miehet ja naiset täysin pidetään erillään, tätähän et kuitenkaan tarkoittanut.
Sasi se lisääntyminen niissä tietyissä maissa loppua tai ainakin rajusti vähentyä. Mutta naiset pidetään erillään ja tiettyä tarkoitusta varten.
Tuo on aika tärkeä pointti, Haavisto presidenttinä tulennee kuitenkin ajamaan puoleensa linjaa virkanimityksissä.
Myöskään Haavisto ei ole erityisemmin ole kunnostautunut suomalaisten työpaikkojen säilyttämisen puolesta ja valitettavasti vaikuttaa kannattavan mamujen positiivisen syrjinnän periaatetta.
Eikö panostaminen ympäristöteknologian kehittämiseen ole juuri sitä suomalaisista työpaikoista huolehtimista? Sitä, että ymmärretään katsoa tulevaisuuteen menneisyyden sijasta?
Mistä lähtien presidentti on nimittänyt syyttäjät ja hovioikeuksien jäsenet?
Presidentillä on erittäin laajat valtuudet oikeuslaitoksen nimityksissä. Hän nimittää (2011 voimaan tulleen lain mukaan) valtakunnansyyttäjän ja valtioneuvoston esityksestä apulaisvaltakunnansyyttäjän. Valtakunnansyyttäjä nimeää valtionsyyttäjät. Hänen vaikutusvaltaansa kuvaa, että hänellä on oikeus puuttua kenen tahansa syyttäjän toimiin.
Samanlainen on paljolti asetelma oikeusistuimissakin. Presidentti nimittää esimerkiksi nyt ajankohtaisen korkeimman hallinto-oikeuden presidentin. Hallbergin seuraaja halutaan nimittää pikaisesti vielä Halosen kaudella siltä varalta, että Niinistö valittaisiin presidentiksi. Korkeimman oikeuden osalta tästä keskusteltiin julkisesti, kun Halonen nimitti Koskelon korkeimman oikeuden presidentiksi.
Heillä taas on merkittävästi vaikutusta alempien asteiden nimityksiin. Tilanne on tavallaan samanlainen kuin USA:ssa, jossa presidentti nimittää korkeimman oikeuden jäseniä, jotka voivat olla virassa vielä vuosikymmeniä nimittäjän toimikauden loputtua. Jos Suomessa presidentti on vallassa 12 vuotta, hänen vaikutuksensa oikeuslaitoksen toimintaan näkyy kauan.
Et vastannut kysymykseen.
Oliko hovioikeuden jäsenet presidentin nimittämiä, oliko syyttäjänä valtionsyyttäjä, ja väitätkö todella, että Hirvisaaren oikeudenkäynti oli puhtaan poliittinen eikä perustunut alkuunkaan rikoslain pykälään kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja siihen miksi tuollainen pykälä on säädetty?
"Tasavallan presidentti nimittää lisäksi: korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentit ja jäsenet; hovioikeuksien presidentit ja jäsenet sekä muut vakinaiset tuomarit siten kuin laissa erikseen säädetään."
Kuten myös presidentti nimittää valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän. Valtakunnansyyttäjällä on oikeus puuttua kaikkien syyttäjien toimintaan. Esimerkiksi hän voi määrätä nostamaan syytteen vaikka alempi syyttäjä ei haluaisi. Toki urastaan kiinnostuneet syyttäjät yleensä älyävät asiat tietoiset vähemmälläkin.
Nyt sekoilet pahasti. Kyse ei ole minun mielipiteestäni. Kyse on siitä, että monet persut kokevat koneiston toimivan heitä vastaan. Ja nyt valitaan koneiston nimittävää presidenttiä. Luulisi heitä silloin kiinostavan, kuka nuo virkamiehet nimittää.
"... väitätkö ... että ... oikeudenkäynti oli ... poliittinen"
Eihän näitä taustoja julkisuudessa näytetä, mutta esimerkiksi Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnillä oli näytösoikeudenkäynnin leima. Tähän viittaa asiaa seurannut Johan Bäckman: "... kuin koko oikeudenkäynnin pääasia olisi ollut [valtakunnansyyttäjä] Illmanin arvovalta"
http://antifasistit.blogspot.com/2009/08/helsingin-yliopiston-oikeussosi...
Persut ovat riittävän tyhmiä torpedoidakseen Väyrysen kampanjan. Kärvistelkööt nyt itse järjestämässään tilanteessa.
Jos Väyrynen perustaa oman puolueen ilman pekkaroitsijoita, lupaan äänestää sitä kaikissa skaboissa niin kauan kuin nokka tuhisee.
No voinhan minäkin sanoa ja ajatella, että Väyrysläiset olivat Soinin kunningastien esteenä. Muuten olen sitä mieltä, että kyllä täällä jaksetaan höpöttää. Ehdokkaita on kaksi, niistä se on valittava toinen tai jättää äänestämättä. Helppoa, eikö?
Eikös suvaitsevaisuuden idea ole pitää kaikkia tasaveroisina ihmisinä eli tunnistaa ihmisarvo meissä jokaisessa? Se, että suvaitsevainen ihminen ei salli esim. rasismia, ei tee hänestä mukasuvaitsevaista vai kuinka? Tottakai hän voi yrittää ymmärtää, miksi joku ei suvaitse tätä ja tätä, mutta kaikkea sitä hänen ei tarvitse hyväksyä.
Miten tunnistaa falskin ihmisoikeuksien puolestapuhujan? Sen perusteella, että hän ei toimi johdonmukaisesti arvojensa mukaan? Se on kohtuullisen inhimillistä mielestäni. Jos järjestelmällisesti mielipiteet perustuvat olettamuksiin eivätkä ymmärrykseen ja johtavat esimerkiksi rasismiin niin se on usein ajattelemattomuutta, jolla on juurensa arvojen tiedostamisen puutteissa.
Varmasti on myös ihmisiä, jotka ovat "suvaitsevaisia vain suvaitsevaisuuden takia", mutta kuinka suuren porukan pystymme yleistämään tähän piiriin? Itse olen aika vahvasti sitä mieltä, että ihminen ei aina toimi arvojensa mukaan, mutta se tekee hänestä ihmisen. Jos löytyy joku ihminen joka pystyy toimimaan loogisesti ja järkevästi omien arvojensa mukaan aina joka tilanteessa niin nostan hänelle kyllä hattua.
Oma käsitykseni ihmisoikeuksista on että ne ovat eräänlainen arvojen arvo -- että ihminen ja elämä ovat korkeimmat arvot. Siellä, missä saarnataan ihmistä ja elämää suurempia arvoja -- kuten tunnustuksellisia "totuuksiaan" julistavat fundamentalistit tekevät -- ei ihmisoikeuksista voi puhua.
Toinen olennainen juttu on, että määrittelemme ihmisoikeudet nimenomaan yksilön oikeuksina ja vapauksina. Tästä seuraa, että siellä missä yhteisöt ovat hyvin ryhmäsidonnaisia niin etteivät ne salli yksilöille omaa kasvua kohti aikuisuutta ja autonomiaa, yksilöoikeuksista puhuminen on turhaa.
Voimme mielestäni tuomita fundamentalismin, eli ryhmäsidonnaiset omiin tunnustuksellisiin "totuuksiinsa" sulkeutuneet ryhmät, joissa yksilöllistä eriytymistä ja omaa ajattelua ei hyväksytä. Mutta jos lainsäädäntöämme ollaan kehittämässä suuntaan jossa jo jonkin tällaisen ryhmän nimeäminen tulkitaan kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan, olemme mielestäni de facto puhkomassa omia silmiämme.
"Falskit" ihmisoikeusihanteet tarkoittavat mielestäni sitä, että ryhmäsidonnaisten yhteisöjen yksilöä typistävät ominaisuudet jätetään tuomitsematta ja niissä eläviin ihmisiin suhtaudutaan kuin he sijaitsisivat jonkinlaisessa tyhjiössä.
Jatkan vielä hieman tuosta pohdinnastasi. Joidenkin asioiden ja rýhmien demonisoiminen ja heidän ajatustensa esittämisen kieltäminen silloinkin, kun niihin ei sisälly konkreettisia uhkauksia, on fasismin tyypillinen piirre. Samaa politiikkaa harjoitti aikoinaan mm. Neuvostoliitto. Ja Seppo varmaan hyvin muistaa, kuinka tuollaista oppia toteutettiin Suomessakin. Neuvostoliiton arvosteleminen oli kiellettyä.
Ei saanut sanoa, että Nevostoliitto oli imperialistinen sotilasvaltio (mikä piti paikkansa), ei saanut sanoa, että Neuvostoliitossa ei ollut mielipiteen vapautta (mikä piti paikkansa), ei saanut sanoa, että siellä ympäristöä tuhottiin holtittomasti (mikä piti paikkansa) eikä saanut edes sanoa, että ihmisten elintaso oli surkea ja kerjäsivät länsimaisia kulutustavaroita turisteilta (mikä piti paikkansa). Noiden sanominen oli Neuvostovastaista neulanpistopolitiikkaa (Kekkosenkin sanoin). Puhepoliiseina toimivat mm. taistolaiset fanaatikot, silloisen Suomen fasistit.
Nykyään on samanlaisia asiota, esimerkiksi maahanmuuttopolitiikka. Nyt noina ajatuspoliisena toimivat ovat ovat jakaantuneet moniin puolueisiin, mutta näissä vaaleissa ovat lähinnä ryhmittyneet Haaviston taakse. He ovat nykypäivän fasisteja tässä suhteessa. Haaviston taustavoimista esimerkiksi Satu Hassi on vanhoja stalinisteja. On tietenkin oma kysymyksensä, onko Haavisto samanlainen kuin tämä änkyräkannattajiensa ryhmä. Ainakaan hän ei varmasti kampanjana aikana tule sitä myöntämään, mutta nuo änkyrät taitavat olla Haaviston kannattajien ydinryhmä.
Pusa
""He ovat nykypäivän fasisteja tässä suhteessa.""
Kyllä. Olen kirjoittanut blogin, jossa asetan nyky-Suomessa vastakkain eliitin fasismin ja rahvaan rasismin. Tällöin fasismia ei kuitenkaan määritellä vain viittamaalla historian fasistisiin poliittisiin liikkeisiin, eikä rasismiaklaan määritellä impivaaralaisena muukalaiskammona, vaan tarvitaan "ryhmäpsykologisia" käsitteitä.
Ja vaikka joisain suhteissa yhdynkin historialliseen rinnastukseesi, olen toisaalta sitä mieltä, että tilanteen kokokuva muodostuu vasta paljon yleisemmissä yleisinhimillisissä kantimissa -- ja tällöin tarvitsemme myös paljon yleisempiä, ihmistieteille tyypillisiä, sosiologisia, ryhmäpsykologisia ja psykologisia käsitteistöjä.
Tarvitsemme esimerkiksi projektion käsitettä. Tarvitsemme ryhmäsidonnaisuuden käsitettä -- muuten emme pysty ymmärtämään miksi ihmisoikeuksisia ei voida mitata samalla mitalla kaikissa yhteisöissä. Jne.
Juuri jättäytyminen pelkästään poliittis-ideologisten käsitteellisten rintamajakajien varaan on aiheuttanut nykyisen sokeuden, jossa eliitti ei ymmärrä omaa fasistisuuttaan, eikä kansalaistunnoissaan loukattu rahvas oman rasistisuutensa vaikuttimia. Poliittisten tunnustusten taakse voi lastata niin paljon kaikenlaista. Riittää että ideologinen avainkäsite toimii signaalina kuin Pavlovin kello.
Pusa: Satu Hassihan nimenomaan käänsi selkänsä taistolaisille hypätessään Vihreisiin.
Mitä demonisoimiseen tulee niin voitko vakavalla naamalla väittää etteikö persujen, etenkin sen yhden fraktion, poliittinen retoriikka ole alusta asti perustunut juuri vihreiden demonisoimiselle? Ei siitä montaa päivää ole, kun eräskin eduskunta-avustaja kutsui heitä "pimeyden voimiksi". Sitä ennen olemme saaneet muun muassa kuulla kuinka Vihreiden naisten joutuminen joukkoraiskausten uhreiksi olisi oikeuden toteutumista. Tällaisella retoriikalla rakennettiin sitä kannatusta, jolla perussuomalaisten tietty fraktio nousi mukaan päivänpolitiikkaan. Siksi pidän vähintäänkin eriskummallisena sitä, miten juuri Vihreitä syyllistetään demonisoinnista.
Mainitaan vielä, että en ole Vihreä enkä ole koskaan äänestänyt Vihreitä, kuten en ole äänestänyt mitään muutakaan puoluetta, vaikka äänioikeus minulla on toki jo hyvän aikaa ollut.
Tai sitten Hassi vaihtoi ideologiansa uuteen. Tyyli ei silti välttämättä muutu. Asialla on laajempikin ulottuvuus.
Esimerkiksi 1920-1930-luvun Saksassa natsit pitivät vastustajiaan kommunisteja potentiaalisena värväysjoukkona. Jos sai loikkaamaan, heistä tuli hyviä ja uskollisia natseja. Esimerkiksi demareista ja maltillisista porvareista se onnistui paljon harvemmin. Tomintamalli voi peirytyä, vaikka aate vaihtuukin.
Persujen ajattelusta en osaa sanoa. Minulla on sellainen mielikuva, että enemmistö on suhteellisen tavallisia ihmisiä. Toki joukossa voi olla muunlaisiakin, mutta nittä löytynee kaikista ryhmittymistä.
Jos Hassi on edelleen pohjimmiltaan taistolainen 70-luvun poliittisen suuntautumisensa takia, niin mitä voidaan sanoa siitä, että osa persuvaikuttajista oli vielä 90-luvulla selvästi kallellaan natsismiin ja fasismiin?
Oikkosen Uuden Suomen Puheenvuorot:
"Natsikortin psykoanalyysi --- kansalaiskeskustelumme tila ja tilanne"
http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/89085-natsikortin...
ja
"Rasistijahti noitaoikeudenkäyntinä"
http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/89856-rasistijaht...
Eli laitetaan linkit esille myös tähän yhteyteen ja varustetaan ne avoimen ajattelevan lukemisen suosituksin.
Ihmisoikeudet voidaan ehkä mielipiteen perusteella asettaa ylimmäksi arvoksi, vaikkei arvoja voi asettaa paremmuusjärjestykseen. Ihmisoikeudet niinä minä me ymmärrämme ne sisältävät kyllä kieltämättä monia arvoja, siitä olen samaa mieltä kanssasi. Ja ihmisoikeudet eivät toteudu todellakaan kaikilta osin tunnustuksellisissa piireissä, koska kyseenalaistaminen ei kuulu uskomiseen.
Kyllähän ryhmäkin kuitenkin koostuu yksilöistä, näen tämän ryhmäsidonnaisen skenaarion hyvin vahvana vain uskonnollisessa yhteydessä, tottakai on ryhmiä, joissa moni luulee toimivansa tietyllä tapaa, mutta toimiikin tiedostamattaan ristiriitaisesti arvojansa vastaan. Ihmisoikeudet lähtevät pohjimmiltaan yksilöstä ja silloin kun hänellä ei ole oikeutta omaan ajatteluun ja kyseenalaistamiseen niin ollaan jo aika fundamentaalisella linjalla.
Ryhmän nimeäminen ei omasta mielestäni lukeudu kansankiihottamiseen, eikä sitä myöten lainsäädännön piiriin. Ryhmä muodostaa yksilöidensä kautta kuitenkin omat toimintatapansa, arvonsa, ajatuksensa yms, jotka voivat olla tuomittavissa, mikäli ne eivät arvomaailmallisesti ole kestäviä. Myös ryhmän uskottavuus on heikoilla, jos toiminta, ajatukset ja arvot eivät kohtaa toisiaan vaan ovat ristiriidassa keskenään.
Matti Hirvonen
"Sitä ennen olemme saaneet muun muassa kuulla kuinka Vihreiden naisten joutuminen joukkoraiskausten uhreiksi olisi oikeuden toteutumista."
Ei ollut noin.
Halla-aho kirjoitti siihen tapaan, että olisi oikein, jos raiskaustilanteen rajuun pahenemiseen syylliset vihreät kukkahattutädit joutuisivat kohteiksi syyttömien tyttöjen ja naisten asemesta.
Afrikkalaiset ja etuaasialaiset miehet raiskaavat kymmeniä kertoja todennäköisemmin kuin suomalaiset miehet. Mutta kukkahattuistyen mielestyä tämä ei millään muotoa haittaa, sillä moniosaajat luovat osaavasti monikulttuurista vipinää ja värinää, (josta tosin kukaan ei ole valmis maksamaan mitään. Mutta josta jokainen veronmaksaja maksaa pyäreästi miljoona euroa per moniosaajan elinikä).
Kyllä kannattaa kolmesti miettiä enennenkuin jättää äänestämättä kukkahattuisten esitaistelijaa Haavistoa.
Kuinkahan suurta roolia Haaviston homous edustaa äänestyspäätöksissä? Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni jättää Haavistoa äänestämättä siksi että on homo ja toisaalta vertailun vuoksi tietää myös se, moniko äänestää Haavistoa nimenomaan siksi että hän on homo. Näppituntumalta arvaan että jälkimmäisten lukumäärä on suurempi. Ja jos tuo edellämainittu on "väärin" niin eikös jälkimmäinenkin ole yhtä lailla?
Olen lukenut perusteluja siitä että Haaviston valinta presidentiksi olisi todiste suomalaisten avarakatseisuudesta ja suvaitsevaisuudesta muttei kai Niinistönkään valinta todistaisi sitä että kyseiset arvot eivät toteudu Suomessa? Koska finaalissa ovat ketkä ovat, varsinaista vastakkainasettelua tässä mielessä ei ole, kuten ehkä voisi olla jos Haaviston kanssa toisella kierroksella olisi Persujen tai KD:n ehdokas.
Olen Persu ja en äänestä Haavistoa vaan Niinistöä. En äänestäisi Haavistoa siinäkään tapauksessa että hän olisi hetero.
''Kuinkahan suurta roolia Haaviston homous edustaa äänestyspäätöksissä?''
Kysypä poliittisesti ei-aktiivilta teinihomolta, että ketä hän aikoo äänestää ja miksi. Vastaus on yleensä tätä luokkaa: ''No koska se on homo.'' Muita perusteluja ei löydy ja sitä homoutta hypetetään.
Huomautettakoon, että sitä homoseksuaalisuutta ei pitäisi nostaa osaksi kampanjaa, kuten joillakin Haaviston kannattajilla on ollut tapana tehdä.
Haavisto ei olisi 'mitään' ilman homouttaan.
Oikeasti. Sama juttu kuin Toivolalla, joka ei olisi kansanedustaja, jos olisi valkoinen hetero.
Kyllä tässä vahvasti tuntuu siltä, että Haaviston homous on enemmän tunneperäinen syy äänestää häntä vastaan kuin hänen puolestaan. En ole vielä törmännyt siihen, että jonkun mielestä Haavistoa pitäisi äänestää hänen homoutensa takia, mutta joka paikasta kuulee kuinka Niinistöä pitäisi äänestää sen takia, että Haavisto on homo.
Monesti tuntuu, että homous on paljon suurempi kysymys homofoobikoille kuin homoille tai ei-homofobisille heteroille, joille se on ihan yhtä yhdentekevä kysymys kuin toisten sukupuolielämä noin yleensäkin.
En ihmettele jos jostakin löytyy ihmisiä, jotka äänestävät Haavistoa nimenomaan hänen homoutensa takia.
Blogisti väitti, että Euroopan esimerkki ei kelpaa, koska kyseinen Islannin pääministeri on lesbo. Saksasta kuitenkin löytyy Guido Westerwelle, varakansleri, ulkoministeri ja homoseksuaali.
Ottaen huomioon Suomen ja Saksan kokoeron, väittäisin, että tuo homoseksuaali ulkoministeri on hieman näkyvämmässä roolissa maailmalla kuin jonkin Suomen presidentti, oli sitten kuinka ulospäinsuuntautunut tahansa.
Toki Haavisto saa pelkästään homoutensa takia myös ääniä, mutta selkeästi enemmän häntä ei äänestetä juuri tämän takia. Sanoin heti ekan kierroksen jälkeen vaimolleni, että Niinistö voittaa 65-35, koska enemmistö Suomalaisista ei voi äänestää homoa presidentiksi, oli kuinka hieno mies tahansa. Minäpä kuitenkin PerusSuomalaisena Haavistoa äänestän ja äänestäisin häntä vaikka olisi hetero.
Perussuomalaiset eivät ole ollenkaan niin homogeeninen (tulipas muuten sivistyssanalle kaksimielinen yhtymäkohta) porukka mitä täälläkin yleisesti luullaan. Arvioni lähipiiristä on, että n 20-30% perussuomalaisista homoudella ei ole merkitystä. Kokoomuslaisten ja KD:n piirissä homomyönteisiä on jopa vähemmän, keskustassa suunnilleen PS:n luku ja muissa puolueissa myönteisyys kasvaa mitä vasemmalle mennään ja vihreissä homous hyväksytään lähes 100%.
Aiheellinen kannanotto.
Ajattelen tuota kammoamaasi suvaitsevaiston suvaitsevaisuutta maahanmuuttajia kohtaan. Omien havaintojeni mukaan vain äänekkäät ääri"suvaitsevaiset" hyväksyvät esim fundamentaaliuskovaisten maahanmuuttajien AATTEET, mutta kammoamasi suvaitsevaiston valtaosa kuitenkin näkee asian humanitaarisin perustein: maahanmuuttajat ja erityisesti pakolaiset ovat pääosin ihmisiä, joilla on hätä, jotka ovat enemmän tai vähemmän hengenvaarassa kotikonnuillaan, ja joita uhkaavat nimenomaan joko uskonnolliset tai muut valtafundamentalistit kotimaissaan.
Ymmärrän Perussuomalaisten tuohtumuksen niissä tapauksissa, joissa on nähtävissä epäoikeudenmukaista toimintaa Suomen viranomaisilta esim. toimeentulokysymyksissä ym, mutta näiden asioiden laajuus ja yleisyys ovat nähdäkseni pelkkien mielikuvien varassa. Noita mielikuvia lietsoo vierauden pelko, jolloin fiktio aina muuttuu faktaksi. Ja fiktiolla tarkoitan tässä käsitystä, että kaikki maahanmuuttajat tulevat loisimaan meidän verorahoillamme, mikä joissain tapauksissa varmaankin pitää paikkansa, mutta tällöin perussuomalainen viha kohdistuu väärään suuntaan, maahanmuuttajiin itseensä, kun kritiikin kärki tulisi suunnata viranomaisten toimintaan ja heidän byrokraattisiin ajattelukaavioihinsa.
Homokammoisten Persujen asenteisiin pureuduit oivallisella tavalla: kyllä, homoperusteella Haavistoa äänestämättä jättävät osoittavat hyväksyvänsä itse samanlaisen fundamentalismin, jota he yleensä itse ovat ensimmäisenä tuomitsemassa mitä esim. maahanmuuttajiin tulee.
""... tapauksissa, joissa on nähtävissä epäoikeudenmukaista toimintaa Suomen viranomaisilta esim. toimeentulokysymyksissä ym, mutta näiden asioiden laajuus ja yleisyys ovat nähdäkseni pelkkien mielikuvien varassa...""
Sanoisin että se ei ole pelkkien mielikuvien varassa, vaan koko suomalaisen sosiaalivihamielisen yhteiskuntailmapiirin musertavan vaikutuksen alla.
Olemme toinen tosiamme kaltoinkohteleva, toinen toisiaan kiusaava ja toinen toisemme loppuun kilpaileva kansa. Kuten tiedät, minä selitän tämän sillä vuosisataisella alistetun kansan historialla, josta olemme kaikkea kahtiajakavat asenteemme sisäistäneet.
Se että "suvaitsevaisto-sivistyneistö" eli yhteiskunnan mielipide-eliitti suuntaa oman suvaitsemattomuuskritiikkinsä niihin nykypäivän alistettuihin, jotka muutenkin kokevat oman olemassaolonoikeutensa uhatuksi ja suomalaisuutensa loukatuksi, on mielestäni anteeksiantamatonta. Se on historian- ja todellisuudentajuttomuutta. Se on sokeutta, jolla ei ole mitään oikeutusta, eikä sitä pidä puolustella.
Ja kyllä varsin monella näistä loukatuista on niitä henkilökohtaisia kokemuksia suomalaisista sosiaalivirkailijoista, jotka vertailututkimuksen mukaan syyllistävät asiakkaitaan kahdeksan kertaa useammin kuin pohjoismaiset ammattitoverinsa. Pane siihen toiseen vaakakuppiin sitten maahanmuuttajien aktiivinen auttaminen ja kaikki se eliitin falski "ihmisoikeuspuhe", jolla se omaa tosiasiallista sokeuttaan oikeuttaa.
Kuinkahan paljon nuo sosiaalivirkailijoiden ja muiden asenteet vaikuttavat siihen seikkaan, että yhä useampi ihminen putoaa kaikkien yhteiskunnan tukien ulkopuolelle.
Minusta tämä olisi mielenkiintoinen asia jota olisi syytä tutkia. Suomalaisten tyyli on ilmeisesti nöyryyttää niitä ihmisiä jotka ovat kaikista heikoimmilla.
Kyllä, kyllä, Oikkonen, olen tuosta yhtä mieltä.
Halusin kiinnittää huomion siihen missä sanot: "Se että "suvaitsevaisto-sivistyneistö" eli yhteiskunnan mielipide-eliitti suuntaa oman suvaitsemattomuuskritiikkinsä niihin nykypäivän alistettuihin, jotka muutenkin kokevat oman olemassaolonoikeutensa uhatuksi ja suomalaisuutensa loukatuksi, on mielestäni anteeksiantamatonta."
Ja täsmälleen samalla tavalla nuo koulukiusaajakansamme alistetut suuntaavat kritiikkinsä ja vihansa VIELÄ heikompiin, maahanmuuttajiin. Et ehkä ole käynyt armeijaa, mutta sikäläisessä hierarkiassa tuo kiusaamiskulttuuri ainakin minun onnettomana varusmiesaikanani toimi täsmälleen noin. Ja juuri niin meitä opetettiin toimimaan koulussa, armeijassa ja lopulta työelämässä tai sen ulkopuolella sosiaalivirkailijoiden kanssa asioitua.
Oikkonen: "Se että "suvaitsevaisto-sivistyneistö" eli yhteiskunnan mielipide-eliitti suuntaa oman suvaitsemattomuuskritiikkinsä niihin nykypäivän alistettuihin, jotka muutenkin kokevat oman olemassaolonoikeutensa uhatuksi ja suomalaisuutensa loukatuksi, on mielestäni anteeksiantamatonta. Se on historian- ja todellisuudentajuttomuutta. Se on sokeutta, jolla ei ole mitään oikeutusta, eikä sitä pidä puolustella. "
Tässä nyt annetaan ymmärtää, että persujen erään fraktion kritisoiminen tarkoittaisi kaikkien nykypäivän alistettujen suomalaisten loukkaamista. Anteeksi vain, mutta tuo on aika paksua, sillä kaikki Suomen alistetut eivät suinkaan äänestäneet perussuomalaisia tai ole samaa mieltä perussuomalaisten erään fraktion maahanmuuttonäkemysten kanssa. Äänestysprosentista uskaltaisin päätellä, että ne kaikista alistetuimmat nukkuivat myös viime vaaleissa, ja jytkyn tekijöinä oli ennen kaikkea entiset kepulaiset ja demarit, jotka tuskin ovat sitä kaikista alistetuinta kansanosaa.
Tunnen itse aika paljon noita nykypäivän alistettuja, jotka kokevat oman olemassaolonoikeutuksensa uhatuksi, ja pidän aika todellisuudentajuttomana määritellä heidät kaikki yhden puolueen kannattajaksi, vaikka tietenkin kaikki populistit haluavat väittää edustavansa juuri heitä.
Perussuomalaisia yleisesti ja perussuomalaisten tiettyä fraktiota erityisesti, sen retoriikkaa ja väitteitä pitää voida kritisoida ilman että se tulkitaan automaattisesti hyökkäykseksi niitä puolta miljoonaa persuäänestäjää kohtaan, saati niitä nykypäivän kaikista alistetuimpia kohtaan, jotka taisivat pääosin nukkua viime vaaleissa sitä samaa unta kuin aiemminkin.
Mielestäni tilanne on ollut jo jonkin aikaa se, että "asioista on voitava keskustella" -porukka on estänyt järkevän ja rauhallisen keskustelun rasismista ja siitä miten alistettuja kohdellaan. Edelleen voidaan sanoa, että pakolaiset, humanitaariset maahanmuuttajat ja suurin osa niistä lähiöiden maahanmuuttajista on yksi yhteiskunnan alistetuimpia kerroksia, eikä loan heittämistä heidän niskaansa voi hyväksyä sillä verukkeella, että se tapahtuisi "alistettujen äänellä". Etenkin kun näiden "alistettujen" pääideologi on Eirasta blogaava tohtori.
Andersson
""Ja täsmälleen samalla tavalla nuo koulukiusaajakansamme alistetut suuntaavat kritiikkinsä ja vihansa VIELÄ heikompiin, maahanmuuttajiin.""
Mutta tämä ei ole alistetun -- loukatun -- kokemus. Se kokemus on nimenomaan se, että maahanmuuttaja on olentona hyväksytympi, eli siis kaikin tavoin vahvemmilla kuin mitä itse kokee olevansa.
Voi kysyä onko loukkaantuneisuudessa mustasukkaisuuden sävyjä. Kuten ehkä muistat, minä tulkitsin nuo tunnot Charles Taylorin kirjassaan "Sources of The Self" mainitsemiksi perustuntojen, perusarvon -- strong evaluation -- loukkauksiksi. Ne ovat lajityypillisiä universaaleja tuntoja, joiden vaikutuksista myös historialliset vallankumoukset ovat syntyneet.
Kun viime keväänä joka viides suomalainen täysin yllättäen protestoi vallinnutta puoluparlamentaristista poliittista rappiota, siinä protestissa yksi vahva keskiö sijoittui maahanmuuttokysymyksiin. Sitä on mielestäni turha selitellä "järkevästi" -- saati sitten miettiä onko sille "todellisia perusteita", tms -- vaan se on tulkittava yksinomaan kipeän yhteiskuntailmapiirimme indikaattorina.
"Jytky" kertoi miten pahassa jamassa kansallinen kahtiajakotilanteemme pinnanalaisesti oli. Valitettavasti eduskuntavaalien jälkeen syntynyt jako hallitus-Suomeen ja perussuomalais-Suomeen ei ole yhtään tervehdyttänyt tilannetta. Vain väsymys ja masennus ovat kasvaneet. Se voi olla hallitus-Suomelle "Pyrrhoksen voitto".
Nämä tässä tehdyt yritelmät tervehdyttää näkemyksiä selvittämällä tämän yhden kysymysryppään epämääräisiä käsitesisältöjä eivät varmaankaan paljoa kata eivätkä pitkälle kanna.
Oikkonen: "Mutta tämä ei ole alistetun -- loukatun -- kokemus. Se kokemus on nimenomaan se, että maahanmuuttaja on olentona hyväksytympi, eli siis kaikin tavoin vahvemmilla kuin mitä itse kokee olevansa. "
Ja tässä voidaan kysyä, että jos alistetuilla on tällainen kokemus, niin onko tietyt poliittisen kentän pelurit, esimerkiksi se eräs perussuomalaisten fraktio, tietoisesti rakentanut tällaista kokemusta näille alistetuille saadakseen heidän äänensä? Eli toisin sanoin puettuna, onko tietty poliittinen fraktio tarkoituksenmukaisesti ajanut alistettuja toisiaan vastaan saadakseen itselleen poliittista valtaa?
Hirvonen
""... voidaan kysyä, että jos alistetuilla on tällainen kokemus, niin onko tietyt poliittisen kentän pelurit, esimerkiksi se eräs perussuomalaisten fraktio, tietoisesti rakentanut tällaista kokemusta näille alistetuille...""
Jos olen oikein ymmärtänyt, Charles Taylorin mukaan näiden perustuntojen -- "vahvojen arvottamisten" -- aikaansaaminen "ulkoapäin" ei ole mahdollista.
Ne ovat kertakaikkiaan niin pohjimmainen osa ihmisyyttämme -- ihmis- ja itseidentiteettiämme -- että niiden luominen jollain ideologisilla loitsuilla tai kiihotuksilla on täysin poissuljettua.
Tämä ihmis- ja itseidentiteettimme kehittyy syntymämme jälkeen va5rhaisessa lapsuudessa siinä järjestyksessä, että ensin muodostuu tajuntaamme hahmo "sinä", ja vasta myöhemmin muodostuu "minä". Tästä identiteettien marssijärjestyksestä johtuen elämme aina kaikki ikään kuin toistemme sieluissa, ja kaiken, minkä teemme toisillemme, teemme myös itsellemme, itsessämme.
Olemme näin paitsi lajityypillisesti sosiaalisia, myös lajityypillisesti moraalisia olentoja. Jokaisen ihmisyhteisön on ensisijaisesti täytettävä tietty moraalinen ominaisuus -- ja yksilön kokemuksen kannalta tähän moraalin tosiasiaan liittyvät juuri nämä mainitut perustunnot, tunne olemassaolonoikeudesta, hyväksynnästä ja tuesta, jota ulkoapäin on lupa odottaa.
Ja juuri tällaisten "vahvojen arvojen" loukkaamisesta -- loukatuista kansalaistunnoista -- on tässä meillä ilmenevässä "rasismissa" mielestäni kyse. Siis ei, toistan tämän: ei rasismista, rotuvihasta, muukalaiskammosta, jne.
Ja tähän kuvioon sitten kuuluu se rintamalinjojen jako, joka historiallisesti aina kahtiajakautuvassa maassamme vaikuttaa aktuellina: jako fasistisia ominaisuuksia omaavaan eliittiin ja rasistisia piirteitä omaavaan rahvaaseen.
Ja se on hyvin vaikuttava kahtiajako, koska siinä ei todellakaan ole kyse mistään fasismin tai rasismin ideologiasta, vaan ihmisyyden perustasolla vaikuttavista yhteiskuntamoraalisista tekijöistä.
Oikkonen: "Mutta tämä ei ole alistetun -- loukatun -- kokemus." jne.
En ihan pysy perässä. Tarkoitatko, että jos joku kokee jotakin, tuota kokemusta olisi aina kunnioitettava. Siis: jos minua ottaa päähän naapurini lärvi, hänen pitäisi muuttaa pois, koska minun kokemukseni nyt sattuu olemaan sellainen, etten siedä hänen naamatauluaan? Tai jos minä koen että joku on hyväksytympi kuin minä, tuon toisen on väistyttävä, koska minulla on sellainen fiilis? Tai jos olen mustasukkainen, on tuon kokemuksen aiheuttajan häivyttävä näköpiiristäni, koska minulla on kurja ja alisteinen olo?
Tämän sain kommentistasi irti, mutta en voi uskoa että tätä olisit tarkoittanut.
Koommenttiisi jytkystä ja valtaeliitistä voi helposti yhtyä.
Andersson
En puhu vain kokemuksista -- en esimerkiksi niistä yksittäisistä kokemuksista sosiaalivirkailijan arvioitavana ja pompoteltavana -- vaan ihan tietystä perusinhimillisestä kokemuksellisesta pohjasta -- olemassaolonkokemuksen perustasta.
Se liittyy noihin mainitsemiini Charles Taylorin "vahvoiksi arvoiksi" nimeämiin perusihmisyyden tuntoihin.
Olemme paitsi lajityypillisesti sosiaalisia, myös lajityypillisesti moraalisia olentoja. Jokaisen ihmisyhteisön on ensisijaisesti täytettävä tietty moraalinen ominaisuus -- ja yksilön kokemuksen kannalta tähän moraalin tosiasiaan liittyvät juuri nämä mainitut perustunnot, tunne olemassaolonoikeudesta, hyväksynnästä ja tuesta, jota ulkoapäin on lupa odottaa.
Ja juuri tällaisten "vahvojen arvojen" loukkaamisesta -- loukatuista kansalaistunnoista -- on tässä meillä ilmenevässä "rasismissa" mielestäni kyse. Siis ei, toistan tämän: ei rasismista, rotuvihasta, muukalaiskammosta, jne.
Maahanmuuton todelliset kokonaiskustannukset ovat salattua tietoa tässä avoimuutta ja julkisuutta korostavassa yhteiskunnassamme, ja olisikin siten paikallaan, että Hallitus ministeriöineen julkaisisi viime vuosina luultavasti teettämiään tutkimuksia ko. aiheesta niin pääsisimme kaikki viimein eteenpäin näissa maahanmuuttokeskusteluissa.
Kokonaiskustannusten salaaminen kertoo minusta siitä miten asianomaiset vallanpitäjät vaistomaisesti ymmärtävät miten kipeistä -- ja kestämättömistä -- asioista maahanmuuttokritiikittömyydessä ja -kriittisyydessä on kyse.
On merkillepantavaa, ettei mielipide-eliitti tässä kohden vaadi demokraattista avoimuutta -- vaikka se sitten tosissa yhteyksissä huutaa suoraa huutoa kaikenlaisissa tasa-arvokysymyksissä.
Joku kirjoitteli tänne aikaisemmin, että hän pelkää jos Haavisto valitaan niin hän nimittää liikaa tärähtäneistön edustajia virkoihin. Haaviston puoluetausta on myös todellinen rasite, tottakai puoluetausta on rasite myös Niinistölle.
Itse kuitenkin haluan uskoa, että Haavisto on aidosti suvaitsevainen ihminen ja sillanrakentaja. Jos Haavisto tulisi valituksi näkyisi tämä myös virkanimityksissä.
Minäkin siitä taisin mm. mainita. Minusta on varsin outoa, että esimerkiksi James Hirvisaari ylistää Haavistoa. Presidentillä on suuri valta esimerkiksi oikeuslaitoksen nimitysasioissa. Hirvisaarta vainonneet syyttäjät ovat suoraan jatkumoa esimerkiksi Halosen nimityspolitiikasta. Ja noiden tahojen ydin on näissä vaaleissa Haaviston takana. Oletan, että entisellä hovioikeudenneuvos Niinistöllä olisi tässä suhteessa neutraalimpi ja tasapainoisempi linja kuin Haavistolla.
Näköjään on mennyt ohi korvien, että iso osa perussuomalaisista on jo sanoutunut irti homovastaisuudesta.
Mutta jos sen huomaisi, ei tietenkään enää voisi joka päivä vaatia perussuomalaisia irtisanoutumaan homovastaisuudesta.
Pyydän anteeksi sitä etten todella ole hyvin perehtynyt siihen miten mielipiteet perussuomalaisten keskuudessa tosiasiassa jakautuvat. En ole ylimalkaan kovin poliittinen henkilö. Mutta toisaalta tämä juttu oli suunnattu myös yleisemmin -- halusin nostaa esille kysymyksiä koskien myös maahanmuuttokritiikittömyyttä ja -kriittisyyttä ja niiden perusteita.
Tuo on tuollaista akateemista epätoivoista pyörittelyä, joka ei pure peruspersuihin lainkaan. Peruspersun ajattelumaailma on se, että "kikkarapäälle kuonoon ja homot Ahvenanmaalle".
J. Gagarinin kaltaisen ultraääritalouskonservatiiviuuslibelaarin ja kaltaistensa espoolaisten peruskokomustien finanssiuskovaisten mielestä kielitaidottomia kikkarapäitä voi ottaa kotiorjiksi ja junanvessansiivojiksi nälkäpalkalla.
Gagarin, älä saivartele, sinä vastustat kaikkien ihmisten tukemista yhteiskunnan varoista, erityisesti ulkomaalaisten. Kaytät rasismikorttia ilman perusteita "kilpailijan" leimaamiseen. Halla-ahon, nuivien, sinun näkemyksiäsi "inhimillisemmätkin" kannat ovat rasismia, omasi pelkästään järkiperäisiä. Et vastusta uskontojen levittämistä ja maahantuontia(?), etenkään ns. vieraita mutta olet valmis estämään homoja ja naisia alistavien ajatusten maahantuonnin. No, rivien välit.
Onko sinusta kannssaihmisesi todella niin tyhmiä että heihin on ohjelmoitunut tyhmyyttään tuollainen oletettu rasistinen asenne ja ajatus?
Kylläpä jaksat olla ilkeä.
Anteeksi, että laitan sanoja suuhusi, mutta jos muistin jotain mielipiteitäsi väärin niin olen vilpittömästi pahoillani. Minusta olet fiksu kirjoittaja, usein melkein jaan näkemyksesi, ainakin ymmärrän vaikka olisinkin eri mieltä.
Olen huono kehumaan, mutta...
Todellakin! Virkanimityksissä olisi eroa, jos ne suorittaisi aidosti "suvaitsevainen" henkilö. Hänen toimintaperiaatteensa eivät perustu sukupuoliseparatistisiin - vahoilliskonservatiivisiin - asenteisiin, vaan valinnat kattaisivat jokaisen yksilön tarpeet lain edessä.
Niinistö vastustaa (muun muassa) samaa sukupuolta olevien yhtäläisiä oikeuksia lain edessä.
Lait säätää nykyäänkin eduskunta, eikä presidentti voi enää edes paljoakaan vaikuttaa siihen. Haaveesi saada presidentti, joka nimittää virkoihin henkilöitä, jotka vedättävät valtaansa sinulle mieleiseen suuntaan (muissakin kuin samaa sukupuolta olevien asioissa), on hyvin paljastava. Juuri sitähän täälläkin kysellään. Miksi persut äänestäisivät sellaista henkilöä presidentiksi?
"Haaveesi saada presidentti, joka nimittää virkoihin henkilöitä, jotka vedättävät valtaansa sinulle mieleiseen suuntaan (muissakin kuin samaa sukupuolta olevien asioissa), on hyvin paljastava."
Kyllä minä todellakin haluaisin presidentin, joka haluaa toiminnallaan vaikuttaa esimerkiksi lainsäädäntöön, joka ilman kategorisointia on tasapuolinen jokaiselle yhteiskuntamme jäsenelle. Siis presidentin, joka ymmärtää sukupuolisegregaation monitasoisen merkityksen.
Perussuomalaiset voisivat sanoutua myös irti Tossavaisen lakialoitteesta pestä Suomen natsisidonnaisuus veren ruskeasta lumivalkoiseksi. Ehkä tuo seksuaaliseparaatio ja natsimyönteisyys liittyvät ideologisesti jotenkin yhteen. Pusa varmaan tietää, onko näin?
Lähinnä olen havainnut Heikki Typöllä pyrkimystä pestä kommunistien rikokset "veren ruskeasta lumivalkoiseksi". Muuten aihe menee tietojeni ulkopuolelle.
Pusalle
Minä en ole vastuussa Venäjän porvarillisten vallankumousten veriteoista, joihin stalin syyllistyi. Niissä meni minunkin sukulaisia. Ne löytyvät täältä: http://lists.memo.ru/index.htm
Tossavaisen ja Pusan natsipyykki on ehdottomasti torjuttava. Suomi natsi-Saksan liittolaisena on syyllinen sekä interventiosotiin, Neuvostoliittoa sodalla uhkaamiseen ja toisen maailman sodan aloittamiseen.
Ja muista vielä se kertomuksesi, jonka mukaan joku oli kuullut jonkun nähneen aliupseerikoulun vessan ikkunalaudalla karttoja, jotka todistivat Suomen aloittaneen talvisodan :)
Vieläkään Typpö ei ole sanoutunut irti NL:n desanttiterroristien rajanpinnassa tapahtuneisiin siviilien teloituksiin. Typpö on vain kiemurrelut sanoen, että sota-aikana on kaikkea tapahtunut. Koska aiot Typpö selkeäsanaisesti tuomita nuo teloitukset?
Harri Lehtimäelle
Nämä sinun ja Valkoisen Suomen vallanpitäjät liittoutuivat natsi-Saksan ja Hitlerin kanssa, synnyttivät toisen maailmansodan ja veivät Suomen kansan sotaan naapurimaata vastaan. Neuvostodesanttien terrorismi oli Suomen herrojen terrorismia, julmaa kuten aina. Suomi teki samanalaisia terrori-iskuja. Minä olen sanoutunut sodan lietsojista, punavihan ylläpitäjistä, natsirikollisista ja myös Stalinin poliittisesta terrorista irti. Sitä löytyy täältä: http://lists.memo.ru/index.htm
Sinä Harri taidat edelleen tuntea sympatiaa punavihaa ja natsisympatiaa yllä pitäviin esi-isiisi?
Poliittiset esi-isäsi teurastivat ennen toista maailmansotaa ja Talvisotaa vuonna 1918 25 000 antautunutta punakaartilaista keskitysleireihin. Hitler otti juuri suomalaisista suojeluskuntalaisista oppia.
Milloin teet kohdallasi asiat selväksi?
Ne taisivat kyllä kuolla pääasiassa tauteihin. Loput kyllä teurastetiin hieman myöhemmin. Teurastaja oli nimeltään toveri Stalin.
Oikkonen jäsentää älykkäästi ja käyttää lahjakasta kieltä. Järkevää analyysiä jälleen.
Kiitokset itsellesi. Nämä ajatukset olivat kokonaan kirjoituksesi inspiroimia. Tavallaan vain jatkoin siirtämällä käsittelyä poliittiselta käsitekentältä enemmän yleisinhimilliselle kentälle.
James. Osaatko vastata edellä olevaan kysymykseeni? Miksi haluat äänestää Haavistoa? Hänen takanaan ovat voimat, jotka ovat järjestäneet virkoihin mm. sinua mielipiteistäsi hätistelleet syyttäjät. Ja yksi heidän ilmeisistä motiiveistaan kannattaa Haavistoa on pyrkimys säilyttää entinen linja nimityksissä?
Pusa: "Hänen takanaan ovat voimat..."
Äänestätkö ehdokkaan takana olevia voimia? Jos, niin mitkä ovatkaan ne Niinistön takana olevat voimat?
Ks. http://kyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/95466-%C3%A4%C3%A4nest%C3%A4tk%C3%B6...
Oletan, että Niinistön välit kokoomuksen johtoon ovat paljon viilemmät kuin Haaviston taustaansa. Onneksi.
"Kysymys kuuluu: voisiko se että perussuomalaiset ilmoittaisivat kannattavansa Haavistoa, selkiyttää sekä perussuomalaisten omia kannanottoja että asettaa mukasuvaitsevaiston ja -sivistyneistön sellaisen perussuomalaispeilin eteen, että myös he voisivat paremmin nähdä miten virheellisesti heidän "ihmisoikeusihanteensa" asettuvat?"
Valitsemalla Haavisto, n:on 2, olisi perussuomalaisilla tuhannen taalan paikka näyttää todeksi se aito suvaitsevaisuus, kaikkia kohtaan ja samalla romuttaa se yleinen käsitys, perussuomalaisten ns. ei-suvaitsevaisuudesta mm. homoja ja lesboja kohtaan.
On itsestään selvää, että samaa sukupuolta olevien liitot tulevat saamaan tulevaisuudessa yhä suuremman ymmärtämyksen kansalaisten keskuudessa, sillä jo lähes jokaisen tuttavapiirissä tai sukulaisessa on joku lesbo tai homo, aivan kuin lähes jokaisen ihmisen lähipiirissä on joku vammainen tai mieleltään järkkynyt, jotka on hyväksyttävä, muuten ei hyvä seuraa.
On typerää fantasiointia, että maailmasta poistusi jotkut asiat vain vastustamalla niitä.
Kehotan kaikkia lukijoita äänestämään Haavistoa yllä kuvatuista syistä johtuen tai niistä huolimatta.
Entäpä, jos persut ajattelevat asiaa niin, että heitä nuoleskellaan vain äänien saamiseksi? Kun vaalit ovat ohi, vanha meno jatkuu. Olisivat vain itse pujottaneet silmukan kaulaansa. Ja eiköhän nimenomaan aika ole sellainen, että tuollaisen vetoomuksen uskottavuus on pieni? Vaalin jälkeen olisi uskottavampi hetki palata asiaan.
Jompaa kumpaa on kai äänestettävä, saadakseen mieleisensä, nyt on tarjolla nämä kaksi ja minun ehdotus on Haavisto.
Onko Kokoomuksella jotain annettavaa Perussuomalaiset-puolueelle.?.
Soini voisi vedota Haaviston puolesta, saaden samalla mukasuvaitsevaisten sympatiat, jos ei, niin tämä suvaitsevaisto astuu omaan miinaan.
http://www.hs.fi/politiikka/Soini+Suvaitsevaiston+fasismi+kukkii/a130555...
Muutama pointti.
- Vaikka nyt ollaan olevinamme niin uuden ajan kynnyksellä, homous on yksi niistä asioista, jossa ei ole mitään uutta. Ja aina sen yleinen hyväksyminen on ollut kulttuurin luhistumisen ennusmerkki.
- Tämä on esikuvan valinta kansakunnalle eikä mikään suvaitsevaisuustesti. Mikä voidaan sallia yksityiselle ihmiselle, sitä ei sallita presidentille.
- Mitä enemmän rupeat ajattelemaan omia arvojasi ja miettimään mitä sinun ehkä pitäisi ajatella, sitä syvemmälle päädyt peliteorian ongelmiin.
- Äänestämällä tarjottuja vaihtoehtoja alistut vääriin kategorisointeihin ja sitä mopeammin ajaudut osaksi pysähtyneisyyttä.
Miksi sinä Seppo muuten muita neuvot äänestämisessä? Ethän itse äänestänyt lainkaan. :o)
""Tämä on esikuvan valinta kansakunnalle eikä mikään suvaitsevaisuustesti""
Hmmmm. Olen ehkä ymmärtänyt jotain väärin? Minusta esikuvan valinta kansalle voi nimenomaan olla suvaitsevuustesti. Siltä on minusta näyttänyt.
Neuvomaan ei ollut tarkoitus ruveta. Käsitteellistin kyseessä olevan asetelman ja kyselin mitä vaihtoehdot merkitsevät. Yleensäkin kyselin. Jos luet blogin viimeisen kappaleen, siinä kysymys kuuluu.
Muistutan, että itse olet sanonut että "Suomi on kuollut". - Mutta entä jos vain osa Suomesta on vasta kuollut? Kun osa on henkisesti kuollut, ei korjauskeinona ole asioiden sovitteleminen, tai "ultrasuvaitsevaisuus": jos osa ruumiista on kuoliossa, ei laastari auta, täytyy tehdä kipeitä toimenpiteitä. Jos jotkin ajatukset ovat systeemisesti kestämättömiä, niistä on sanouduttava irti. - Ja homous ei tosiaan tässä ole se pääpointti.
Tämän esikuvan tehtävänä pitäisi olla herättää ihmiset, läpsiä hereille ne monadit jotka vielä ovat pelastettavissa.
- Tässä nyt menevät asiat hieman sekaisin ... ongelmana ei ole äänestäjien suvaitsevaisuus vaan Haaviston suvaitsevaisuus. Siis, onko hän vain tehnyt välttämättömyydestä hyveen? Onko hän suvaitseva pelkästään sen vuoksi että itse on homo? Mistä muista periaatteista hän on joutunut tinkimään? Onko hänellä enää periaatteita (muita kuin se arvorelativismi, "minulla ei ole periaatteita")?
Hyötyniemi
Tunnustan, ettei minulla ole vahvaa uskoa ihmisyyden voittoon, ei järjen voittoon, eikä Suomen selviytymiseen. Ainoa joka voittaa on toinen näistä ehdokkaista, eikä se oikein liikuta. Kumpikaan niistä tuskin koskaan tulee päästämään suustaan mitään mistä voisi jotain oppia.
Tämä epäkohtien metsästyskin taitaa olla jonkinlaista oheistoimintaa, sormiharjoituksia aivojenkokoiselle orkesterille -- yhtä hyvin voisin ruveta ratkomaan sanaristikkoja, opetella puhelinluetteloa ulkoa, tai kunnostamaan sitä zen-moottoripyörää. Tai mitä tahansa.
Niinpä. Minä olen niin perus-suomalainen, että haluaisin johtajaksi valitun näyttävän tietä - ja kumpikaan näistä ehdokkaista ei uskalla ottaa vastuuta.
- Suosittelen sinulle zen-moottoripyörää!
Ottamatta nyt mitään kantaa siihen, kumpi heistä on sopivampi tai pätevämpi Suomen presidentiksi, niin muutaman huomion sanoisin blogistasi.
Ensinnäkin onneksi Suomessa on mielipiteen vapaus eikä suomalaisten tarvitse suvaita kaikki asioita, ml. seksuaalista poikkeavuutta. En pidä seksuaalisen poikkeavuuden suvaitsemattomuutta heikkoutena tai vajavaisuutena, vaan pikemmin osoituksena siitä, että ko. henkilö noudattaa jonkinlaista moraalista tai eettistä koodistoa, mikä on lähtökohtaisesti hyvä asia -lyhyesti sanottuna.
Mainitsemasi "maahanmuuttajien fundamentalismin ja homokammoisten Persujen" rinnastaminen toisiinsa ikään kuin perustuen samansisältöisiin ajatusrakennelmiin ei kyllä toimi, sillä nämä ovat eri konteksteissa ja ympäristöissä eivätkä siten ole yhteismitallisia ja vertailukelpoisia asioita: maahanmuuttajat asuvat täällä Suomen ja suomalaisten hyväksyminä ja kustannuksella, jonka perusteella on myös suotavaa ja odotettavaa, että he noudattavat myös suomalaisen yhteiskunnan sääntöjä ja tapoja.
Mikäli maahanmuuttajat rikkovat suomalaisen yhteiskunnan sääntöjä ja tapoja vedoten entisen kotimaansa yhteiskuntansa sääntöihin ja tapoihin, niin tällaisen käytöksen moittimisessa/tuomitsemisessa ei ole mitään moraalisesti tai eettisesti väärää; Suomessa noudatetaan suomalaisen yhteiskunnan sääntöjä eikä muita normistoja tai tapoja. Maahanmuuttokritiikissä on usein nimenomaan tästä asiasta kyse. Maahanmuuttajien kotimaan kulttuuriin perustuva normisto on aina alisteinen Suomen lainsäädännölle ja tapakulttuurille, esim. kunniamurhaa ei saa tehdä edes oman talonsa sisällä Suomessa.
Mikäli suomalainen ei arvojensa perusteella hyväksy homoseksuaaleja Suomessa, niin se on aivan eri asia kuin maahanmuuttajan "maahantuomiin arvoihin" perustuva ja Suomen sääntöjen ja tapojen vastainen toiminta täällä. Suomalainen saa omassa maassaan olla mitä mieltä tahansa edellyttäen, että hän noudattaa Suomen lakia ja perinteisiä käytöstapoja. Näin ollen kun homouden vastustaminen ei ole laissa rangaistavaksi säädetty teko Suomessa, niin sen vastustaminen että hyväksyminen ovat aivan yhtä arvokkaita näkemyksiä - myös eettisesti.
""... "maahanmuuttajien fundamentalismin ja homokammoisten Persujen" rinnastaminen toisiinsa ikään kuin perustuen samansisältöisiin ajatusrakennelmiin ei kyllä toimi...""
En sanoisi "samansisältöisten" vaan "samanmuotoisten". Ja tämä muoto ei siis ole vain maahanmuuttajien tai perussuomalaisten ajatteluominaisuus, vaan hyvinkin yleisinmhimillinen -- sellaisilla ihmistieteiden termeillä kuin esimerkiksi "sosiaalinen sidonnaisuus", "projektio", jne, kuvattavissa oleva asia.
On jossain määrin yleisesti asenne- ja mielipidetasolla täsmentymätöntä miten pitkälle maahanmuuttajien "omia" kulttuureja ja niihin sisältyviä oikeuskäsityksiä tai muita käyttäytymisnormeja pitää "ymmärtää". On helppo sanoa, ettei esim. "kunniamurhia" hyväksytä, mutta se miten asiaan liittyvät ryhmäpsykologiset ja psykologiset seikat käsitteellistetään -- edes se ei ole selvää.
P. Pulkkanen "Mikäli suomalainen ei arvojensa perusteella hyväksy homoseksuaaleja Suomessa, niin se on aivan eri asia kuin maahanmuuttajan "maahantuomiin arvoihin" perustuva ja Suomen sääntöjen ja tapojen vastainen toiminta täällä. Suomalainen saa omassa maassaan olla mitä mieltä tahansa edellyttäen, että hän noudattaa Suomen lakia ja perinteisiä käytöstapoja. Näin ollen kun homouden vastustaminen ei ole laissa rangaistavaksi säädetty teko Suomessa, niin sen vastustaminen että hyväksyminen ovat aivan yhtä arvokkaita näkemyksiä - myös eettisesti."
Tiedoksesi, että homous ei ole Suomessa rikos. Sairaus se ei ole koskaan ollut. Sukupuolinen suuntaus, samoin kuin hiusten tai silmien väri, on geneettinen ominaisuus. Samoin kuin hiusten tai silmien eri värejä, tiettyjä piirteitä esiintyy useammin ja tiettyjä harvemmmin.
Jonkin tietyn sukupuolisen suuntauksen vastustamisessa ei näin muodoin ole oikein nähtävissä hyötyjä, sillä esimerkiksi homoseksuaaleja on tietty prosentti heteroseksuaaleista vanhemmista syntyvistä vauvoista. Ehkä siksi homouden vastustamista ei ole erikseen kriminalisoitu, vaan se sisältyy syrjinnän kieltäviin muihin lakeihin.
Homokammo ei muuten ole arvo, se on vain kammo. Ja suomalaisiin perinteisiin käytöstapoihin, joihin vetoat, ei kai kuulu ihmisten lähtökohtainen tuomitseminen? Itse olen ainakin oppinut olemaan kohtelias ja antamaan kaikille arvoa, ei kammoa.
Forrest Gumpin äitiä lainatakseni: Stupid is as stupid does.
Seppo Oikkonen,
Mahdatkohan olla loppunut asti miettinyt kritiikkiäsi kaksinaismoralismista? Pystytkö todella johdattelemaan ketään havaitsemaan omaa suvaitsemattomuuttaan, kun itse olet täysin jumittunut suvaitsemattomuuteesi?
Kirjoitat:
"vaikka suvaitsemattomuuden tulisi kohdistua todella kritiikin ansaitseviin tosisuvaitsemattomiin, eli esimerkiksi ylläpitämässään sukupuoliseparaatiossa muuttumiskyvyttömiin ja -haluttomiin fundamentalistisiin maahanmuuttajaryhmiin."
Eli olet sitä mieltä, että kuuluu olla suvaitsematon maahanmuuttajia kohtaan. Suvaitsemattomuuden kuulua mielestäsi johtua siitä, että jollakin maahanmuuttajaryhmällä ei ole kykyä muuttaa tapojaan ja asenteitaan, eli ei ole kykyä sopeutua ja suvaita.
Jos maahanmuuttajisssa on tällaisia ryhmiä, mikä panee sinut olettamaan, etteivät persufundamentalistit olisi samanlaisia? Eikö Haaviston äänestäminen sillä perusteella, että mukamas voitaisiin leimata maahanmuuttajia, olisi valheellista mukasuvaitsevuutta? Eikö olisi pelättävissä, että vaalien jälkeen löydettäisiin vielä lisää ryhmiä, joita voitaisiin alkaa vihata sillä perusteella, että voitaisiin saada lisää ääniä omalle ryhmälle ja lisää perusteita mukasuvaitsevuudelle?
Leimailua ja vihaamista täällä on yltäkyllin -- sitä materiaalia riittää, ei minun tarvitse sitä itse kehittää. Minä vain käsitteellistin kysymyksiä yhdellä tavalla. Yritin tavoittaa sen kaksoisstandardin joka yleistä ajatteluamme vaivaa. Se tavoitetaan kun yhteisö ja yksilö asetetaan toistensa kantimiin, ja yritetään kuvata yksilöä ryhmäsidonnaisena olentona. Silloin tarvitaan sellaisia käsitteistä joita käytin. Muusta tässä ei ole kyse. Ne jotka etsivät lisää ääniä omille ryhmilleen eivät löydä niitä täältä.
Kyllä kyllä, mutta miksi lähdet tuollaiseen halla-aholaiseen argumentointiin ryhmistä, jotka ovat integraatiokyvyttömiä, ikään kuin tuollainen arvio olisi kiistämätön totuus - eihän se missään tapauksessa sitä ole.
Härkönen
""... miksi lähdet tuollaiseen halla-aholaiseen argumentointiin ryhmistä, jotka ovat integraatiokyvyttömiä... ""
Halla-aholaisuudesta en tiedä mitään. En ole hänen kirjoituksiinsa perehtynyt enkä luultavasti tule perehtymäänkään.
Integraatiokyvyttömyydessä minua kiinnostaa lähinnä se kyvyttömyys -- mitä se inhimillisesti ottaen on. Se on ihmisoikeuksien -- yksilöoikeuksien ja -vapauksien -- toteutumisen este. Siis ei vain tässä yhteiskunnassa, vaan nimenomaan heidän omassa piirissään. Hehän näissä ihmisoikeuskysymyksissä keskuudessaan ovat kaikkein takapajuisimpia.
Mielin kielin.
Heti kun äänestyspaikkojen ovet suljetaan, on sinullakin toinen ääni kellossa.
Oikkonen
Ketkä nimenomaan ovat takapajuisimpia? Jos joku on takapajuinen, tarkoitatko todella, että heitä kohtaan pitäisi asennoitua "torjunnalla, suvaitsemattomuudella ja tuhoamistarpeella"?
Minusta pitäisi antaa kaikille maassamme oleskeluluvan saaneille mahdollisuus elää ja tehdä työtä, noudattaa lakejamme ja vähitellen kasvaa maamme kansalaisiksi. Tuollainen ennakkoasenne, että ei voi sopeutua, koska kulttuuri on erilainen, on ikävä.
Takapajuisimpia yhteisöjä ovat ne joissa sosiaalinen sidonnaisuus on vahvinta. Sellaisissa ihmisoikeudet eivät voi toteutua, koska niissä sisäiset normipaineet estävät kasvun aikuisiksi autonomisiksi yksilöiksi. Niissä kunnian- ja häpeäntunnot ohjaavat ihmisten käyttäytymistä, ja torjunnalla, suvaitsemattomuudella ja tuhoamistarpeilla on iso rooli.
Se millaisia mahdollisuuksia "me" annamme on se ja sama. Ryhmäsidonnaiset, omiin tunnustuksellisiin, usein ihmistä ja elämää suurempiin "totuuksiinsa" käpertyneet yhteisöt sulkeutuvat sisäänpäin ja hakevat vain mahdollisuutta vahvistautua tunnustuksellisuudessaan.
Kyse on siis ryhmäpsykologisista tosiasioista, ei mistään "erilaisesta kulttuurista". Se että olemme aika kehnoja ryhmäpsykologiassa ei muuta miksikäänm tosiasiaa, että kyseessä ovat yleisinhimilliset kokemisen ja käyttäytymisen lait.
Eli tarkoitat, että homoja äänestämällä persut voisivat irtisanoutua uskonnollisista ryhmittymistä, vaikkapa lestadiolaisista? Mitä hyötyä persuilla siitä olisi?
En tehnyt kysymystäni hyötymoraalin mielessä, vaan pyrkimyksessä sellaiseen käsitteelliseen selvyyteen, joka auttaisi vapautumista kaksinaismoraalista.
Tai sitten vain yrität keksiä selityksiä, joilla houkuttelet persuja äänestämään Haavistoa?
Pusa
Tavallaan siis kyllä, mutta nimenomaan ja vain siksi, että vallitsevat kaksinaismoralistiset asetelmat paljastuisivat. Se voittaako Niinistö vai Haavisto on minusta ihan yks lysti -- kumpaakaan en ajattelijana noteeraa.
Kumpikaan ei ajattelijana ole Oikkosen luokkaa,
minun valintani ratkaisee yksinkertainen seikka;
Paratiisinkin pahis oli VIHREÄ käärme.
Härkönen: "Jos joku on takapajuinen, tarkoitatko todella, että heitä kohtaan pitäisi asennoitua "torjunnalla, suvaitsemattomuudella ja tuhoamistarpeella"?"
Tätä dikotomiaa, joko-tai asennetta en ymmärrä, myös Sinnemäki julisti ek-vaalikampanjassa "suljettu vai avoin Suomi" ja "rajat auki tai rajat kiinni". Eikö ole mitään muuta välimuotoa kuin torjua tai hyväksyä?
Olisi ensin syytä ymmärtää, että "takapajuiset" maahanmuuttajat tulevat äärimmäisen paternalistisesta, rankaisevasta holhouskulttuurista ja joutuvat toiseen äärimmäisyyteen, maternalistiseen hoivakulttuuriin naisten holhottaviksi. Kulttuurishokkiin menee jo vähemmästäkin, enkä ihmettele näiden ihmisten syrjäytymistä kun alusta pitäen holhouskoneisto passivoi suoraan sos.turvan armoille.
Tässä suhteessa Haavisto on oikeilla jäljillä, hän sanoo, että Somalian kriisi on ratkaistava, jotta somalipakolaiset voivat palata kotiin, ja paras keino olisi auttaa pakolaisleireillä, sillä emme osaa kotouttaa. Haaviston mukaan vain YK:n välityksellä tulevat pakolaiset tulisi hyväksyä. Aivan samaa politiikkaa, mitä muukalaiskammoiseksi leimattu Muutos-puolue esittää maahanmuutto-ohjelmassaan, ja lisäksi ehdottaa pakolaiskiintiön nostamista, mutta kun suvaitsevaisto ei kykene itsereflektioon, keskustelu on lukossa.
Sen sijaan positiivinen syrjintä on niin vakava asia seurausvaikutuksiltaan, että olisi kiinnostavaa tietää, miksi Haavisto sitä kannattaa, onko hän joutunut taipumaan yleisen mielipiteen painostuksesta, vai eikö hän ole sen tarkemmin miettinyt kuinka eri asia on syrjiä yksilöä positiivisesti, johtuen tämän elämäntilanteesta tahi synnynnäisestä poikkeavuudesta, verrattuna kokonaisiin etnisiin ryhmiin tai yksilöön tämän etnisyyden takia.
Onhan tässä itua. Kaksiajakautuminen lamaannuttaa Suomen. Esim kaikki me jotka roikumme täällä netissä kaksiajakautumassa, miten paljon asioita tuleekaan laiminlyödyksi normaaleja hyvän elämän perusasioita, siivous, kyläily jne.
Sitäkin sietää ajatella että jyrkimmin toistensa kimpussa roikkuneet hävisivät ykkösvaalit, eli PS, Rkp ja demarit.
Nyt vaan kaupankäyntiin. Unohdetaan Freudenthalmitalit ja ruvetaan tappelemaan siitä kenen nimeen uudet mitalit lyödään
a. Pim Fortuenin
b. Niklas Herlinin
c. Veikko Hurstin
En lukenut kommentteja, mutta joku on jo varmaankin linkittänyt tähän: Wali Hashi: "Miksi muslimi äänestää homoa?" (TS, Mielipide 2.2.2012)?
Muslimeissa on sekä vapaamielisiä että ahdasmielisiä, aivan kuin meissä kantasuomalaisissakin. Ei pidä siis yleistää puhumalla sen enempää "muslimeista", "mukasuvaitsevaisista" kuin "perussuomalaisistakaan" yhtenä yhtenäisenä ryhmänä.
JUSTIINSA NII . . - entäs kun muslimit, juutalaiset , homot, femakot vasurit, vihreät . . . .
katsovat oikeudekseen hallita maailma yhtenäistämällä sen mieleisekseen ??????????????????
"... muslimit, juutalaiset , homot, femakot vasurit, vihreät ..." Vitsi on juuri siinä, että moniarvoisessa yhteiskunnassa tuota listaa voi jatkaa loputtomiin. Kyllä me "etniset kristityt" tai uskonnottomat heterotkin joukkoon mahdumme, samoin kuin katolilaiset, hindut, porvarit, jne. jne. Se on sitä moniäänistä demokratiaa.
Räsänen
Näissä blogeissa yritetään katsoa ihmistä ryhmäsidonnaisena olentona, mutta nimenomaanomaan ei niin että tietty viiteryhmä merkitsisi tiettyä ominaisuutta -- siksi en oikeastaan koskaan nimeä mitään "ismiä" minkään tietyn ominaisuuden, enkä varsinkaan joko inhimillisen hyvyyden tai pahuuden kantajaksi.
Tältä kannalta esimerkiksi lause "miksi muslimi äänestää homoa" on täysin tyhjä. Emme pääse käsitteelliseen selvyyteen -- tai ylimalkaan ajattelussamme eteenpäin -- selittämällä että "muslimeita on erilaisia, on sellaisia-ja-sellaisia, ja myös aivan toisen-ja-toisenlaisia".
Sensijaan kehittämällä käsitteistöjä, joilla esimerkiksi yleisinhimilliset ryhmäsidonnaisuuden ominaisuudet nousevat kuvauksen ja selityksen keskiöön, voimme paremmin tavoittaa käyttäytymistä säätelevät tunnustukselliset tekijät.
Jos sanon, että hyvin ryhmäsidonnaisille yhteisöille on ominaista vahva sukupuoliseparaatio, ja että suhde homoseksuaalisuuteen tulee tätä kautta monelta puolelta korostuneeksi, mielestäni näin muotoiltu "totuus" on kestävämmällä pohjalla kuin jonkin tunnustuksellisen yhteisön "sisältä" kerrotut kannanotot.
"Ismejä" -- olivatpa ne tunnustuksellisia uskontoja, poliittisia ideologioita, tai opillisia "totuuksia" -- ei voi koskaan kyseenalaistaa niiden "sisältä" käsin. Ne ilmaisevat kaiken omilla käsitekiinteyksillään, eivätkä niiden "ajatukset" voi nousta irti siltä maaperältä jossa ne käsitteellisesti muotoutuvat.
Tiedonfilosofiassa puhutaan ontologisista sitoumuksista -- niin kysymysten kuin vastaustenkin on täytettävä samat loogisuusehdot, ja itse asiassa jo kysymysten muotoiluun implikoituu tapa jolla vastaukset ylipäänsä ovat mahdollisia. Esimerkiksi uskonnot ovat hyviä vastaamaan ongelmiin, joita ne käsitteenmuodostuksellaan ovat olleet itse luomassa.
Kysymys näiden "ryhmien" ja esimerkiksi "ryhmäsidonnaisuuden" käsittelyssä ei siis ratkea toteamalla ettei yleistäminen ole järin älykästä. Sen pitäisi olla selviö. Kun ryhmänimien ja opillisen pinnan alle päästään, jäljellä ovat todelliset kysymykset siitä miksi tietyt inhimilliset ominaisuudet lankeavat yhteen. Sellaiset kuin esimerkiksi mainittu vahva sosiaalinen sidonnaisuus ja sukupuoliseparaatio.
Tämä keskustelu on vaikeaa, ja ymmärryskuilut kuuluvat sen kuvaan. Rasitteena on mm. tuo mainittu "tunnustuksellisen" ajattelun ominaisuus, joka tekee opillisten totuuksien kyseenlaistamisen mahdottomaksi oppien "sisältä" käsin. Samoin törmäämme siihen, että ratkaisevat käsitteet ovat kehitysominaisuuksia, jolloin ymmärtämisen asetelma on aina yksisuuntainen.
Aikuiset voivat ymmärtää lapsia, mutta lapsi ei voi koskaan ymmärtää täysikasvuista aikuista.
Näen vastauksessasi useita ongelmia, enkä oikein näe millaisesta filosofisesta positiosta teesejäsi voisi uskottavasti perustella. Minulle on jokseenkin käsittämätön väite, jonka mukaan tietty ryhmä ei kykene itsearviointiin, itsekritiikkiin ja sisältä käsin tapahtuvaan muutokseen. Tällainen ajatus on yksinkertaisesti kestämätön. Enkä näe, miten ontologisen sitoumuksen käsite kytkeytyisi näihin esittämiisi varsin vahvoihin teeseihin.
Tämäkin hämmästyttää: "Aikuiset voivat ymmärtää lapsia, mutta lapsi ei voi koskaan ymmärtää täysikasvuista aikuista." Saattaa pitää jossain mielessä paikkansa, olkoonkin että näkisin ymmärtämisen pikemminkin jatkuvana hankkeena ja päämääränä kuin totalisoivana "kertatapahtumana". En kuitenkaan oikein näe miten tämä liittyy puheena olevaan aiheeseen, siis määrättyjen ryhmien ymmärtämiseen ja mahdolliseen itseymmärrykseen. Tunnustuksellinen yhteisö on siis ikään kuin lapsi ja ulkopuoliset arvioijat ikään kuin aikuisia? Hatara analogia.
SO, kiitokset että jaksat yksityiskohtaisesti selittää blogiasi.
Viime aikoina on noussut esiin perinteisten polittiisten jakolinjojen siirtyminen vasemmisto - oikeisto -väliltä konservatiivien ja liberaalien rajalle tai niihin, jotka haluavat nähdä maailmansa tietyn (aina saman) laisena ja niihin, jotka sekä ymmärtävät että myöntävät, että maailma ei ole pysyvä. Onko tämä malli sovellettavissa käyttämiisi käsitteisiin ryhmäsidonnaisuudesta ja käyttäytymistä säätelevistä tunnustuksellisista tekijöistä?
"... niihin, jotka haluavat nähdä maailmansa tietyn (aina saman) laisena ja niihin, jotka sekä ymmärtävät että myöntävät, että maailma ei ole pysyvä"
Hmmm ... minä olen ensimmäisenä myöntämässä että maailma muuttuu - ja silti väitän, että jotkin asiat silti ovat muuttumattomia. Vaikka olen ehdoton, en näe maailmaa mustavalkoisena.
Glantz
Oikeisto-vasemmisto -jaon projisoiminen eurooppalaisen uuden ajan ajatushistoriaan tuottaa kyllä aika monenlaisia opillisia oksanhaaroja ja rönsyjä. Esimerkiksi talousajattelun suhteen aatteellinen jatkumo on ollut erikoinen: talousrationaalisuus jäi lähtökuopissaan keskiaikaisen prolemaiolaisen lokatiivisen jäsennyksen varaan, ja siksi "rahassa" jäi elämään pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma.
Tästä johtuen talousajattelumme on laadultaan uskontoa, ei siis verrattavissa mihinkään muuhun uudella ajalla kehittyneeseen "tieteellisen" rationaalisuuden muotoon.
Liberalismi sai opilliset muotoilunsa valistusajalla, jolloin talouden oppirakennelmiin kirjattiin mielikuvat "vapaiden toimijoiden" sopimista kaikkia osapuolia hyvödyttävistä kaupoista. Tällöin jo fysiokratiosmissa vaikuttaneet ihmis-mielikuvametaforat "talousruumiin" verenkierrosta saivat täydennyksekseen talouden dynaamista "elämää" säätelevän "näkymättömän käden", jne.
Laissez faire -henki johti teollistumisvaiheessa kaupunkikurjaliston syntyyn, ja nuori Marx koki yksilön näin menettäneen ihmisyytensä ja lajityypillisen sosiaalisuutensa perustan, yhteisöllisen työn, ja siksi hänen myöhemmät talousteoreettiset julistuksensa perustivat kaiken vahvaan joukkovoimaan.
Individualismin ja kollektivismin siemenet ovat historiallisen aatedialogin, teesien ja antiteesien tuotosta. Ehkä Hyötyniemi viittauksellaan "pysyviin" elementteihin tarkoittaa juuri tuollaisia historiassa toistuvia kuvioita, kuten se, että uudet totuudet usein muodostuvat vastakohtina edeltäjilleen.
Talousajattelussa pitkänä johdonmukaisena linjana on ollut rahaan alunperin jääneen uskonnollislaatuisen kaikkivoipaisuuden vahvistuminen. Tavallaan teoriat -- niin liberalismin kuin sosialisminkin teoria -- on ollut yritystä hallita kaikkivoipaisuuskuvitelmien täydellistymistä. Nyt on selvästi nähtävillä, että tällainen hallinta on jäänyt tavoittamatta, ja kasvoton kaikkivoipa raha on luomassa taloustotalitaristista koneistoa, jonka rattaiksi tai rattaisiin kaikki ihmiset joutuvat.
Miten sitten konservatiivisuus-liberaalisuus -akseli sijoittuu tähän suureen uudella ajalla täydellistyneeseen talousrationaalisuuden harhaan? Luulen, että varsin monella tavalla, ja myös erilaatuisten sisältöjen kautta. Konservatiivisuus asenteena saattaa olla haluttomuutta tai kyvyttömyyttä myöntää muutoksen todellisuus -- tai se voi aivan päinvastoin olla hyvinkin dynaamista yritystä säilyttää jokin toimiva pohjarakenne ja varmuus uhkaavan kaaoksen torjumiseksi.
Meidän pitäisi nykyisin katsoa "konservatiivia" hyvin läheltä ja tarkkaan, ennenkuin saattaisimme nähdä millaisessa opillisten ajatusten kentässä hän yrittää orientoitua, ja mikä hänen vastauksensa muutoksen haasteeseen on. Myös opilliset sisällöt ovat nykyisin hyvin pirstoutuneita, ja voivat itsekunkin konservatiivin mielessä luoda mitä erilaisimpia kytkentöjä.
Ehkä "liberaalin" kohdalla henkilökuva on vieläkin pirstaleisempi. Siinä on mukana historiallisesti täydellistyneitä harhaisia talousaatteita, ja myös sokeuden asteelle kasvanutta individualismia. Sen enempää aatteiden katteettomuutta kuin yksilöllisen kokemuksen ja ajattelun sosiaalisia juuria ei enää nähdä eikä ymmärretä. Sokea individualisti elää autonomiansa harhassa.
Mutta ihminen on pohjimmiltaan lajityypillisesti yhteisöolento, ja lajityypillinen yhteisöllisyytemme on mahdollistanut meille ne sosiaaliset muodosteet jotka ovat aikaansaaneet koko kulttuurievoluutiomme. Kieli ja käsitteellinen ajattelu ovat tällaisia -- yksityinen kieli on mahdottomuus.
Koska kieli ja ajattelu ovat olemukseltaan yhteisön ominaisuuksia, ja koska jokainen yksilö voi kasvaa ihmiseksi vain oman yhteisönsä piirissä, näillä yhteisillä muodosteilla on myös yksilöllisyyttä määräävät tekijänsä. Jokaisessa yhteisössä esimerkiksi on jonkinlainen "yhteisöllinen vedenpinta", joka säätelee sitä yksilöllisen eriytymisen määrää joka yksilölle on mahdollista yhteisönsä puitteissa saavuttaa.
Sanon tuollaista yhteisöominaisuutta "ryhmäsidonnaisuudeksi". Se on mielestäni asia, jonkalaisia meidän pitäisi nykyisessä ajatushistoriallisessa tilanteessa vähitellen oppia hahmottamaan ja hallitsemaan. Juuri sellaisia kuitenkin uuden ajan sokeuden asteelle kasvanut individualismi tekee meidät kyvyttömiksi näkemään.
Isossa mittakaavassa ajattelen ryhmäsidonnaisuutta inhimillisenä kehitysominaisuutena. Uskon että alkuyhteisöt ovat jossain olennaisessa mielessä olleet hyvinkin sosiaalisesti sitovia, ja yksilöllinen eriytyminen on kehitystuote. Samoin uskon, että yksilön kasvu aivan varhaislapsuuden symbioottisesta tilasta hyvin pitkän lapsuusajan läheisriippuvuuden kautta autonomiseksi aikuiseksi on kehitystapahtuma.
Jostain syystä emme kuitenkaan arvioi ihmisyhteisöjä sen mukaan miten "kehittyneitä" ne yhteisöinä ovat. Eli miten pitkälle ne mahdollistavat piirissään yksilöiden eriytymisen. Lapsen kasvua aikuisuuteen osaamme katsella paljon terveemmin. Siinä arvioimme jatkuvasti omaa ja muiden "aikuisuuden" astetta.
... Aivan totta, "pysyvillä" asioilla viittasin muuttumattomiin periaatteisiin. Jotka kestävinä tosiasioina lopulta (jos jonkinlainen dynaaminen tasapaino taas tavoitetaan) heijastuvat ihmisten arvoihinkin. Tällaisia periaatteita ovat esimerkiksi juuri tuo (yleistetty) kuhnilainen teesi-antiteesi -vastakkainasettelu uusien vapauksien kasvualustana, kehityksen mahdollistajana; toinen periaate on tämä myös mainitsemasi systeemiluonne, ryhmäkäyttäytymisen ensisijaisuus yksilökäyttäytymisen sijaan; no kolmantena perushavaintona voisi tuoda esiin asioiden pohjimmanlaatuisen syklisyyden. - Ja ajattelun "värikkyydellä" viittaan siihen, että asioita pitäisi arvottaa lähinnä "sisäisen kauneuden" kriteereillä, niiden mahdollistaman fyysisen ja psyykkisen "fraktaalisen elämän" määrällä!
Pinta muuttuu alati, muutoksen luonne säilyy. - Tää kaikki on niin Herakleitosta ...
... Ja tulkoon vielä näin vaalipäivänä sanotuksi (ja palataksemme alkuperäiseen teemaan): maailma on kyllä melko kumollaan. Kun arvojen pitäisi olla sitä muuttumattominta, kestävintä ajattelun pohjalla olevaa mallirakennetta, nyt "arvoksi" tarjotaan jonkinlaista anti-arvoa: hylätkää vanhat ajattelun periaatteenne, olkaa suvaitsevaisia! Kun nyt (muiden erojen puuttuessa) tärkeimmäksi presidentin valinnan kriteeriksi on noussut "näytä ennakkoluulottomuutesi, äänestä homoa"!
Hyötyniemi
""... muiden erojen puuttuessa) tärkeimmäksi presidentin valinnan kriteeriksi on noussut "näytä ennakkoluulottomuutesi, äänestä homoa"...""
Pitäisi varmaan joskus pohdiskella perusteellisemminkin noita suhteuttamisvirheitä, joita syntyy kun luodaan ajattelun muotoja siinä missä pitäisi pysyttäytyä sisällöissä. Esimerkiksi kiintiöajattelu taitaa olla tällainen virhe.
Sukupuolikiintiöt, kielikiintiöt, maahanmuuttajakiintiöt, homokiintiöt -- tällaisessa "kiintiösuvaitsevuuden" maailmassa me nyt elämme. Jos avaat television, jokaisessa ohjelmassa taitaa roolituksena olla tietty kiintiö tiettyjen kiintiöryhmien edustajia.
Että tällaisella muodollisella kiintiöajattelulla ei ole mitään sisällöllistä tekemistä esimerkiksi ajattelun "ennakkoluulottomuuden" kanssa, sitä ei yleisesti ymmärretä. On niitä, joille kiintiöajattelun kritisoiminen merkitsee suvaitsemattomuuden pimeintä ydintä.
Yleisemminkin taitaa olla niin, että maalitolppien siirtelemisen, tai pelikenttien ja -sääntöjen muuttelemisen vaikutuksia itse peliin ei haluta noteerata. Jos kilparata on arvostettu, ja kilpailu halutaan muuttaa kiintiöperiaatteella toimivaksi, seurauksena saattaa olla vain kilpa-areenan arvostuksen romahtaminen.
Presidentivaalitaistossa taitaa käydä niin, että voittipa kumpi tahansa, presidentti-instituutio menettää arvovaltaansa. Kumpikin ehdokkaista on niin omiin erityisiin "kiintiö-ominaisuuksiinsa" rajoittunut. Niinistö itsetarkoituksellisen rahaohjasteisen talouskasvun kiintiöön, Haavisto tähän itsetarkoitukselliseen homo-suvaitsevuuskiintiöön.
HH ja SO, voiko olla niin, että arvo- ja kilparata-ajattelu onkin se jakolinja? Tällöin on tietysti määriteltävä uudelleen, mitkä ovat keskustelussa kulloinkin mainitut "arvot". Sianlihakielto esimerkiksi on jossain "arvo", kun se tieteellisen tutkinnan pohjalta voi olla aikaansa ja aikansa hygieniatasoon sidottu terveysmääräys siinä missä käsienpesuohjekin.
Samoin lienee vaikkapa homouden kanssa. Sukupuolinen suuntaus on nykytiedon mukaan geneettinen ominaisuus kuten pigmentti, hiusten tai silmien väri ja vähemistöjä on jokin prosentti populaatiosta; homoja, albiinoja, punatukkaisia tai niitä, joilla on eriväriset silmät. Aiemmin näitä vähemmistöjä on vainottu tai pidetty erityisinä tähtien asennosta tai hirven maksan pilkuista riippuen, mutta nyt tieto on lisääntynyt.
Silti jotkut esim homoasiassa vetoavat "arvoihin" ja joihinkin vanhoihin uskonnollisiin teksteihin, joiden tieteellinen nykymerkitys on enintään filosofinen.
"Arvo" tuntuu olevan tarveharkintainen käyttönimi kunkin oman maailmankuvan peloille ja itsekkyydelle ja tällä käyttönimellä pyritään hämärtämään tavoitteita, jotka eivät itsessään ole kovin "arvokkaita". SO:n mainitsema taloususkonto on tästä räikein esimerkki. Mediatilaa helpolla saavat talousvaikuttajat puhuvat työn ja omistamisen arvosta, kun he tarkoittavat, että muiden työn tulisi keinottelun kautta kartuttaa heidän omistuksiaan.
Vielä 10 vuotta sitten Yhdysvaltain pankkipiireissä kehuttiin, miten silloinen asuntoluottojärjestelmä loisi maahan "ennennäkemätöntä vaurautta". Johdannaiskaupojen epäonnistumisten ja Lehman Bros:in konkurssin jälkeen tämä olikin totta: muutama investointipankkiiri ja bonusjärjestelmissä mukana olleet sijoituspankkien työntekijät ansaitsivat miljardeja, jotka maksatettiin yhdysvaltalaisilla asuntovelallisilla ja veronmaksajilla. Maahan saatiin elinikäisvelallisia ja 20 miljoonaa työtöntä, noin 10 miljoonaa koti meni vasaran alle.
Finanssisektori keskittyi samalla entisestään ja lamasykli kiihtyi. Nyt olemme jo uudessa maailmanlamassa, mutta senkään pysäyttämiseen tai hillitsemiseenei ole halua niillä, joilla on välineet: lainsäätäjillä ja rahoitusjohtajilla.
Sitten kiintiöihin: kovin vaikea olisi ollut samalta viivalta ponnistaa aikanaan tähän yhteiskuntaan, ellen olisi saanut opetusta äidinkielelläni, joka ei ole suomi. Tasa-arvon toteutumisen yksi väline on kiintiöt. Kiintiöthän eivät sinällään takaa minkään asian toteutumista, mutta ne mahdollistavat, että vähemmistöjen tai vallattomien ääni tulee kuulluksi esimerkiksi päätöksenteossa. Vähemmistöjen tasa-arvon - joka muuten ajan mittaan vahvistaa yhteiskuntaa ehkäistessään syrjäytymistä - kannalta koulu- ja opiskelukiintiöt, ammattikiintiöt, edustuskiintiöt jne tuovat kaikille foorumeille lisää resursseja, eivät vähemmän.
Esimerkkinä: mitä lisä-arvoa tuo valtio-omisteisen pörssiyhtiön hallitukseen vielä yksi karriäärimiesjohtaja? Nais- ja työntekijäjäsenet sen sijaan saattavat tuoda tuorettakin näkökulmaa. Kuten todettua, tätä ei voi taata, mutta näin se edes mahdollistuu. Lähtökohtaisestihan edustuselimiin ei valita epäpäteviä.
Yleisessä keskustelussa käytetään aina joitakin ajanmukaisia "kiinteitä" yleiskäsitteitä, siis juuri tuollaisia "tarveharkintaisia käyttönimiä", joihin muuten julkilausumattomat arvovaraukset kiinnitetään niin että ne ikään kuin liukenevat asia-argumentaatioon.
Luulen että populaarissa keskustelussa myös käsitettä "geeni" käytetään jonkinverran tarveharkintaisesti pätevöittämään muuten hataralta tuntuvaa kannanottoa. -- "Sen täytyy olla jo geeneissä." -- On ikään kuin "geenit" voisivat tarjota selitykselle hyvän päätepisteen silloin kun selitystä ei muutoin löydy.
Luulen, että geeniteknologia ja -manipulaatio saattaa tuoda mukanaan vähän enemmän selvyyttä, mutta myös yllätyksiä, ehkä epämieluisiakin. Kukaan ei kai toistaiseksi osaa vastata kysymykseen onko viisasta suorittaa valintoja, joita luonto ei itse koskaan tekisi. Kukaan ei kai osaa vastata kysymykseen mikä "elävän" aineen erottaa "kuolleesta" aineesta -- emmekä siis tiedä, mitä rakenteisiin -- esimerkiksi "geeneihin" -- on tarkalleen ottaen koodattu.
Kiintiöt saattavat suojata vähemmistöjä, mutta enemmistön asenteiden manipuloimisessa ne ainakin minulle tuottavat juuri tarkoitukselleen päinvastaisen reaktion: jos tv-draamassa käsikirjoittajan on pakosti sovitettava mukaan maahanmuuttajakiintiön mukainen rooli, jokin ontuu ja pahasti.
Hei!
Tv-draamassa, joka siis on fiktiota, kiintiöhahmo onkin kökkö, jos se on ympätty sekaan väkisin eikä istu kokonaisuuteen. Hyvässä fiktiossa kiintiöhenkilöt eivät nouse esiin vaan ovat luontevasti mukana kuljettamassa tarinaa, kuten tosielämässäkin, jonka kiintiöitä siksi kannattaa katsella avoimin mielin.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 103 kommenttia