Kuinka Karl Marx tavataan

Suomi on kuollut

Useimmat meistä kuvittelevat että totaalinen yhteiskunnallinen romahdus olisi jokin erityisen dramaattinen tapahtuma, jokin luononkatastrofin kaltainen, tulivuortenpurkausten vulkaanista voimaa purkava, maanjäristysten tapainen, raunioita jälkeen jättävä, sotien hävitystä ja hirveyksiä muistuttava, räjähdyksenomainen, kertakaikkinen kuolemaa ja tuhoa kylvävä, siis jokin maailmanloppu. Mistään sen kaltaisesta ei yhteiskunnan hajoamisessa kuitenkaan ole kyse, vaan melkeinpä jostain aivan päinvastaisesta.

Kun yhteiskuntamme katoaa, se vain lakkaa olemasta. Yhteiskunta ei lopultakaan ole muuta kuin joukko ajatuksia -- joukko jatkuvuuden ja luottamuksen tuntoja -- korviemme välissä. Kun nämä ajatukset ja tunnot hajoavat, yhteiskunta lakkaa olemasta. Maa autioituu ympäriltämme -- kansallinen sielunmaisema kasvaa enää henkistä rikkaruohoa.

Kuten T S Eliot toteaa kuuluisassa runossaan, maailma ei lopu paukahtaen vaan kitisten. Sitä kitinää meillä on nyt yltympäriinsä. On niukumista ja naukumista tulonjakokysymyksissä, periaatekärhämää säästöistä ja päästöistä, riitelyä tyhjänpäiväisistä sukupuolikysymyksistä. Henkiset siltarummut kumisevat. Outo korviketodellisuuden onttous kovertaa meitä sisältä käsin tyhjiksi. Maa autioituu -- kohta kuihtuvat viimeisetkin katkerot, ne joista yritimme miltei epätoivoisesti vielä viimeiset elämän pisarat tiristää.

Juuri näin meille on nyt käymässä. Emme ehkä huomaa vielä, että häviämässä on nimenomaan yhteiskunta. Uskomme yhä, että toistaiseksi meillä "menee tosi huonosti" vain asioissa, joissa kaikilla muillakin mailla menee huonosti. Ne ovat noita isoja asioita, jotka nousevat aktuelleina esiin: euron kriisi, velkakriisi, rahatalouden kriisi, talouskriisi. Globaalisti, Eurooppaa koskien, Suomessa, kansantaloudessa, valtiontaloudessa. Ajattelemme, että ne ratkeavat, jos yleensä ratkeavat, jossain päätöksenteon ylätasanteilla, huipputasolla, huippukokouksissa. Sijoitus on vaistomaisesti oikea, paitsi etteivät ne ratkea.

Tai sitten kiinnitämme kaiken huomiomme poliittisen elämämme arkisten valtataistelujen tasolle. Kiivailemme esimerkiksi siitä, onko maan jakautuminen hallitus-Suomeen ja perussuomalais-Suomeen vain jonkinlainen avuttoman kansanosan toivoton protesti. Ettei siinä ole kyse mistään asiallisista asioista -- ettei asiallisia asioita voi hoitaa muulla tavalla kuin millä "vastuullisuutta" tunteva yhteiskunnan osa niitä nyt hoitaa. Protestejahan tulee ja menee, ne hajoavat aina omaan mahdottomuuteensa ja protestoijien keskinäisiin riitoihin. Niin se varmaan käy nytkin? Siitä varmaan vain on kysymys nytkin?

Mutta entäpä jos ei käykään? Jos tämä nykyinen jakauma onkin oire jostain paljon syvemmällä olevasta, todellisesta yhteiskuntamme lopun alusta? Entäpä jos sanoisin, että itse asiassa Suomi on jo kuollut, tosiasiassa ja peruuttamattomasti?

Ja sanoisin sen vieläpä painottaen sitä, ettei tällä yhteiskuntamme kuolemalla ole mitään tekemistä puoluepoliittisen elämämme tai edes sellaisten sinänsä viimeistä itsenäisyytemme niittiä merkitsevien sinettien kanssa kuin viime perjantaina eduskunnassa tehty päätös EU:n toimivallan laillistamisesta avoimella valtakirjalla yli oman perustuslakimme. Jos sanoisin, että Suomi on kuollut sisältämme jo kauan sitten -- ja että esimerkiksi se, ettei perustuslain muutos jaksanut herättää juuri minkäänlaista mittavampaa kansalaiskeskustelua, kertoo yksinkertaisesti siitä, ettei kukaan enää oikeastaan välitä.

Että asiat ovat kaikenkaikkiaan ja laajalla rintamalla jo siinä pisteessä, että kyynisyys on realismia. Että kukaan ei enää usko mihinkään, ei mitään mistään -- ei mistään, ei hyvää, eikä edes tarpeeksi pahaa. Että keskustelua käydään enää lapsentasolla: "Onko markkinavoimilla sinun kasvosi?" "Alkaako finanssitalouden kriisi näkyä jo reaalitaloudessa?" "Onko ilmainen moottoritie sosialismia?"

Suomi ei kuollut sodissa, eikä menettänyt itsenäisen valtion ominaisuuksiaan YYA-aikana. Päinvastoin. Mutta juuri silloin kun politiikkamme irtautui ja sai vapauden itänaapurin romahtaessa, meidän olisi pitänyt ottaa kansallinen kohtalomme omiin käsiimme. Kukaan ei sitä ottanut, vaan korkein päätösvalta annettiin taloudelle, rahalle, josta piankin kasvoi kasvoton kaikki ehdot saneleva totalitaristinen ajatuskoneisto. Yhteiskunnan romahtaminen muutamassa vuosikymmenessä on lopulta seuraus siitä että talous syrjäytti politiikan. Talous sai vahvuutensa kansainvälisestä kehityksestä, rahaekspansiosta ja globalisaatiosta, eurooppalaisesta integraatiosta, kun taas politiikkamme sai heikkoutensa siitä että "kansallinen etumme" on kahtiajakautuvassa yhteiskuntatodellisuudessamme aina ollut vain yksien puoluepukareiden lyömä-ase toisia puoluepukareita vastaan.

Ja nyt siis ollaan tilanteessa, jossa kaikkialla järjettömäksi muuttunut talous kohtaa oman kansallisen politiikkamme sen hajoamispisteessä. Maailmantalous -- niin dollarin kuin euronkin talous -- on vain suunnatonta irrationaalista harhaa, jossa mikään ei enää ole kenenkään hallinnassa. Kasvottoman kaikkivoivan rahan totalitarismi on pitkän historiallisen kehityksen tulos, eikä sille tule löytymään mitään tehokasta vastalääkettä minkään nykyisen talousajattelun tai -järjestelyn piiristä.

Tässä älyllisesti sietämättömässä tilanteessa me vain panemme päämme pensaaseen ja jäsennämme asiat kuten ne olemme ennenkin jäsentäneet: että se-ja-se maa -- nyt siis Kreikka -- on "Euroopan sairas mies" -- vaikka tosiasiassa sairas on itse Eurooppa ja sen sairas idea, euroraha. Tämä on taudin nimi. Kun emme halua tunnistaa ja tunnustaa tartuntalähdettä, tauti tulee väistämättä leviämään kaikkialle -- yksikään yhteiskunta ei tule siltä säästymään. Nyt jos koskaan tarvittaisiin vahvaa yhteiskuntapolitiikkaa, joka säilyttäisi ihmisten yhteisöt ehjinä ja työkykyisinä. Se olisi nyt kaikkein tärkeintä, vain se olisi tärkeää. Sellaista ei ole oikein missään. Mutta ei varsinkaan meillä.

Suomi on tosiasiassa jo kuollut. Poliitikot toistelevat tyhjiä älyttömiä talousfraaseja, joilla ei ole enää mitään kosketuspintaa mihinkään reaalimaailman tapahtumiseen. Kaikki kuitenkin jollakin lailla tajuavat totuuden -- sen ettei mistään "Euroopan Uniosta" ole minkään sen enempää taloudellisen kuin poliittisenkaan totaaliongelman ratkaisijaksi -- että koko tuo byrokraattinen näennäisdemokraattinen koneisto on suuruudenhullu mutta turha ja toimimaton molokki. Sille kaikki ovat voineet siirtää omat vastuunsa, kunnes kukaan ei enää omien korviensa välissä pysty mitään ehjää yhteiskuntavisioita muodostamaan. Siellä on nyt jäljellä vain tyhjää. Juuri siinä tilanteessa nyt ollaan. Hyvien ajatusten lisäksi kaikki alkeellisetkin ajatukset korviemme välissä ovat hävinneet. Vain rikkaruhot enää kasvavat. Kysymys kuuluu: miksi itsepetos jatkuu?

Miksi pääministeri, valtiovarainministeri, hallitus, eduskunta, korkeat virkamiehet ja niin sanotut asiantuntijat eivät myönnä vallitsevaa tilannetta? Siis sitä, ettei kenelläkään, toistan tämän: ei kenelläkään, ei talousasiantuntijalla, ei poliitikolla, ei sen enempää kansainvälisissä kuin kotimaisissa talouskuvioissa, ole mitään käsitystä siitä miten nykyiset tähtitieteellisissä summissa liikkuvat talousmahdottomuudet voitaisiin voittaa. Että talous on niin harhainen ajattelun laji, ettei kenelläkään edes teoriassa voi olla imaginaaristen harhojen seurauksena kasvaneiden ja käsiin räjähtävien sijoitus- peli- ja velkasummien hallintaa. Mikä estää tunnustamasta tätä? Se on tosiasia.

Kun itsepetos jatkuu -- on jatkunut -- tarpeeksi kauan, politiikan luonne muuttuu. Se on sen sairauden nimi, tai sen vakavin oire. Ollaan tyhjän päällä, ja kaikista ratkaisuista tulee yrityksiä säilyttää edes jonkinlainen uskottavuus. Koska kyseessä on nimenomaan itsepetos, uskottavuus täytyy säilyttää ensin omissa silmissä ja siltä pohjalta sitten huijata muita. Näin eletään yhteisessä valheessa, josta kaikki ehkä jossain määrin vaistoavat sen valheellisuuden, mutta kukaan ei tohdi sanoa mitään ääneen.

Tekopyhyys päinvastoin oikeutetaan sillä, että aavistetaan kaikkien muidenkin olevan samalla lailla jokseenkin yhtä voimattomia oikeiden ongelmien edessä. Niin käydään poliittista taistelua ajatuskulisseissa, jotka on tarkoitettu enemmän propagandantekoon kuin ajattelemiseen. Kotimaan politiikassa ei sen enempää hallitus-Suomella kuin perussuomalais-Suomella ole tarjottavanaan mitään todellista konkreettista ohjelmaa sille miten nykyisistä talousvaikeuksista päästäisiin -- saati sitten sille miten paluu takaisin yhteiskuntapolitiikan priorisoimiseen voisi onnistua. Kumpikin osapuoli syyttelee toistaan samasta synnistä: ettei ole "kunnollista ohjelmaa".

Tähän asetelmaan sisältyy tietysti se riski, että jompikumpi osapuoli sortuu "konkretisoimaan" ohjelmallisia toimenpiteitä saavuttaakseen siten puuttuvaa uskottavuutta niin omissa kuin vastapuolen silmissä. Herra varjele tässä tilanteessa meitä poliitikoilta jotka julistavat: "Nyt tarvitaan tekoja, ei puheita!" Kaikkien kuolemantuomiosta innostuneesti keskustelevien pitäisi siirtyä puhumaan siitä miten politiikassa parhaiten tuomitaan ajattelu kuolemaan. Sen jälkeenhän niitä päitä on yleensä historiassa alkanut putoilla.

Politiikasta itsepetoksen tauti siirtyy yleisesti yhteiskuntaelämään, josta muodostuu puhumattomuuden kulttuurin uusi paljonpuhuva muoto. Se on lojaalisuutta yhteiselle valheelle, se on eliitin kiertoilmauksissa kehittyneiden väistöliikkeiden ja fraasien tunnustuksellista toistelua. Kaikki vaistoavat että kaikki valehtelevat, mutta kukaan ei uskalla myöntää tilannetta. Korviketodellisuus ja tyhjänpäiväiset merkityksettömät mutta mieltäkiihottavat kiistakysymykset valtaavat areenat. Oma yhteiskuntamme on nyt tosiasiassa aivan samassa tilassa, jossa N-liitto oli ennen sortumistaan. Romahdus pinnan alla on jo tapahtunut. On enää ajan kysymys milloin koko konsensuspuheen pinta romahtaa. Suomi on kuollut. Suomi on kuollut.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (63 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Älä nyt masenna, täällähän käydään vilkasta keskustelua kuolemanrangaistuksesta ja minihameista. Handelsblattin mukaan Brysselin neuvotteluissa odotellaan läpimurtoa. Mikä olisi sinun mielestäsi oikea perustuslain ensimmäisen pykälän sanamuoto?

Tony Kunnari

"Vain elämällä on merkitystä." Tästä jatketaan. =)

Markus Lehtipuu

Loistava kirjoitus, rehellisyydessään vertaansa vailla!

Juuri näin näyttää tapahtuneen. Mutta toistan oman sloganini

Itsenäisyys otetaan!

Me kannamme ideaa itsessämme, hiiteen "viranomaiset", hiiteen luuserihallituksen luuseripuolueiden luuseriministerit!

Me kannamme vastuun, kun valuutat ja pyramidihuijaukset romahtavat.

Me emme edes käy sytyttämässä roviota, jolla petokseen syyllistyneet jyrkikataiset ja juttaurpilaiset surmattaisiin syyllisinä.

Me keskitymme jo tulevaan, josta nousee uusi yhteiskunta. Ei ismeihin tai ideologioihin perustuen, vaan jokaisen yksilön summasta.

Mitä? Emme tiedä vielä. Tiedämme vain vastuumme.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Sinäkään et ota tätä vakavasti. Kuolema on kuolema.

http://heikkihyotyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/8...

EDIT: Nyt mennään syvän kautta. Perussuomalaisetkaan eivät uskalla nyt sanoa totuutta: kun koko euroaika on pidetty kasvua yllä lainarahalla, tervehdyttäminen ja kuplien puhkaiseminen on tavattoman kipeä prosessi. - Mutta suomalaiset ovat kyllä aina selvinneet, ehkä se kipinä kuitenkin vielä on olemassa?

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Jos nyt Juttis ja Jykkis kuitenkin sanoisivat Brysselissä että tilulii ...

Sanokaa se!

Muuten se menee viimeinenkin moraali.

http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/10/2...

a s

Hieno puhe, ja onnittelen itseäni siitä, että jaksoin kerrankin lukea blogisi kokonaan yhtä soittoa alusta loppuun. Jos vain tajuaisimmekin itsepetoksemme mittasuhteet, niin silloin luultavasti kuolisimme järkytyksestä ja häpeästä.

Tuomas Hako

Niin ei valtaa anneta ihan tyhjän takia pois. Tai kansalaisoikeuksia oteta. Kyllä meidät nyt selkeästi aiotaan ryöstää ja kiihtyvällä vauhdilla ajaa maa totalitarismiin. On vain ajan kysymys, koska revisionistiset kirjat poltetaan ja hallussapito on rangaistus. Ihmisiä joutuu jo nyt mielisairaalaan ja on oikeastaan esim. USA:ssa aina joutunut poliittisista syistä.

Käyttäjän nilsaslak kuva
Jukka Kaulanen

Britanniassa niukka enemmistö kannattaa jo koko EU: sta eroamista. Siellä aiotaan äänestää parlamentissa mahdollisesta uudesta kansanäänestyksestä: nykyinen EU, vai pelkkä taloudellinen liittouma.

Meillä kaikki EU- kriittisyys tuomitaan heti impivaaralaisuutena, sulkeutumisena, rasismina ja vihapuheena. Äänestin aikoinaan EU: n puolesta ja sehän olisi voinut olla hyväkin sellaisena kuin se silloin oli.

Nyt kaikkien ptää ruveta vaatimaan meille samanlaista kansanäänestystä kuin Britanniasa suunnitellaan: vain puhdas talousliitto ja pois turha byrokratia ja 100. 000 (?) turhaa virkamiestä. Suomi on ainoana noudattanut jokaista tuhansia miljoonia maksavaa direktiiviä ja lakia orjamaisesti, mutta muut eivät ole välittäneet niistä vähääkään.

Tosin jäsenyytemme on jo perustuslaissa, vähän kuin jos jokin siirtolaisperhe olisi aikoinaan sitonut itsensä uppoavan Titanicin ankkuriköyteen.

Markku Kanniainen

Sveitsissä kansanpuolue on saamassa historiallisen vaalivoiton. Skotlannissa itsenäisyyden kannatus kasvaa. Vastaavaa kehitystä on tapahtumassa ympäri Eurooppaa. Perussuomalaiset taitaa olla Suomessa se edistyksellinen puolue ja eurooppalaisen kehityksen kärkipäässä, hyvässä ja pahassa. Muilta vain kestää oman aikansa hyväksyä tämä.

Ben Kaergin

Äänestin aikoinaan itse EU:ta vastaan,sillä näin sen riskit Suomea koskien huomattavasti uskoteltuja etuja suurempina ja todennäköisempinä.

Viimeistään nyt nämä riskit ovat eittämättä realisoitumassa silmiemme edessä.Se,että valtaeliitti epätoivon vimmalla toisin propagoi,ei asiaa muuksi muuta.

On todellakin koittanut eräs aamuöinen hetki Pohjois-Atlantilla huhtikuussa 1912.
Päättäjillemme ei tosin -R.M.S. Titanicista vastuussa olleista poiketen- näytä riittävän se,ettei pelastusveneitä ole varattu riittävää määrää,vaan on katsottu tarkoituksenmukaiseksi puhkoa kirvein pohjat varmuuden vuoksi myös niistä vielä olemassa-/kyydissä olevista.

BK

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Mutta sehän on vain helpotus minusta. Kun päästään ideasta nimeltä "Suomi" irti, nähdään taas maailma sellaisena kuin se on, ei jonkun hyvinvointi-illuusion edessä murenevan kansallishökötyksen läpi. Olen melko varma, että kaikki saavat osansa. Juuri sen mitä tilasivat.

Tony Kunnari

Vanha sanontahan sanoo, että "sitä saa mitä tilaa" joten näin on. =)

Ben Kaergin

Mutta kun läheskään kaikki eivät ´tilanneet´.

BK

Tony Kunnari

Kyllä he tilasivat. Vaikka sie et tiedä mitä haluat tilata niin saat sitäkin. Sotkun nimittäin. Tämä riippuu vain siitä, kuin suppeasti tai laajasti tilauksesi määrittelet. =)

Tony Kunnari

Tämän voi todistaa menemällä esimerkiksi McDonald's ravintolaketjun ravintolaan. Mene tiskille ja odota siinä hetki aikaa, kunnes sua tullaan palvelemaan. Asiakaspalvelija ei voi palvella sua ellet sie anna tilausta. Taakse kasautuva jono ei voi pyytää sua päättämään nopeasti, koska sulla on oikeus olla niin hidas päätöksissäsi, kuin haluat. Jono pitenee ja asiakaspalvelija hermostuu. Sie et välttämättä huomaa tätä, koska olet tilaamassa, mutta toiset huomaavat. Voimme vain neuvoa mitä kannattaa ottaa, mutta sie teet päätöksen loppujen lopuksi itse.

Elämä menee tätä rataa ympäri ja ympäri, kunnes tulee jokaisen vuoro tilata omalla vuorollaan. Siun itsesi kannalta on vain hyvä, että miettisit valmiiksi mitä haluat tilata samalla, kun jonotat, koska olethan jonossa. Voit toki tehdä kaikkea hyödytöntä siinä tai keskittyä siihen mitä haluat, koska loppujen lopuksi sie päätät itsellesi sen mitä tilaat, etkä toiselle. Totta kai voit tilata jotain myös toiselle, mutta tämä ei välttämättä ole aina hyvä asia, koska sie et ole se toinen ihminen ja sie et tiedä mistä hän oikeasti pitää ellei hän kerro. Mikäli aivan välttämättä tahdot niin sullahan on aikaa tuossa jonossa eikö vain? Kysy siis takanaolijaltasi, että mitä hän haluaa niin voit tilata molemmat nopeasti samalla kertaa. Voit myös tarjota hänelle aterian, jos tahdot. Kunhan vain ensin kysyt mitä toinen haluaa. Sitä mitä sie tilaat on myös sitä mitä sie voit jakaa. Jos et tiedä mitä tilaat niin et voi sitä myöskään jakaa. Ainoa tässä tilanteessa mitä tulet jakamaan on epätietoisuutta siitä mitä tilata.

Mitä dynaamisemmaksi liikkeeksi tätä tilausjonoa saadaan sitä nopeammin asiat ratkaistaan. Pitää vain muistaa, että "elämän tilausjonossa" ei maksuvälinettä ole olemassa. Sun tarvitsee vain tilata. (^____^)

Jouko Piho

Seppo Oikkonen kirjoitti: "Kasvottoman kaikkivoivan rahan totalitarismi on pitkän historiallisen kehityksen tulos, eikä sille tule löytymään mitään tehokasta vastalääkettä minkään nykyisen talousajattelun tai -järjestelyn piiristä."

Talousdemokratia on tehokas vastalääke. Luotonanto ja koronkiskonta yksityispankeilta pois ja kaikki rahan liikkeellelaskemisoikeus vain valtioille ja kunnille.

Kyse on vain siitä, että talousdemokratiaan ei löydy vielä tarpeeksi poliittista tahtoa ja voimaa, mutta täytyy toivoa, että tilanne muuttuu lähivuosina ja Suomi irtaantuu sekä EU:sta, eurosta että yksityispankkien velkaorjuudesta.

Suomi ei ole kuollut. Virallinen ja vallassa oleva Suomi on sen sijaan sokea ja horroksessa eivätkä sen edustajat näe muita vaihtoehtoja kuin kulkea lauhkean lampaan tavoin sinne minne rahavalta vie.

Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Suomessa on yhä enemmän valveutuneita ihmisiä, jotka näkevät asioiden todellisen tilan ja sen, että vaihtoehto on olemassa. Vaihtoehto on Suomen täysi itsenäisyys myös rahapolitiikan osalta.

Toinen asia on sitten se, miten tämä olemassa oleva toisinajattelu voisi konkretisoitua poliittiseksi muutosvallaksi.

Käyttäjän uskap kuva
Pasi Kortesuo

Ei ole Oikkosen pistänyttä, mutta Oikkonen pistää näkemään - jos on edes pieniä edellytyksiä siihen - mutta tuskaa tuo tuottaa.

No tietää ainakin olevansa elossa eikä virtuaalipelin osa. Sitten kun tuskakin poistuu, niin tietää olevansa vain bittejä, vaikka luulee muuta ;-D

Martti Viitanen

Hyvä vaikkakin kovin pessimistinen blogi. Mutta eiköhän näistä kriiseistä jotenkin selvitä, itse ainakin uskon niin. Olis kiva nähdä tulevaisuuteen, minkälainen on maailmamme vaikka parinsadan vuoden päästä. Luulen, että parempi kuin tänään.

Käyttäjän matiasriiho kuva
Matias Riiho

Rooman valtakunnan hävittyä tulivat barbaarit ja pysyivät siellä monta sataa vuotta.

Käyttäjän Vastakarva kuva
Olavi Aromaa

Perjantaina henkinen pahanolon möykky kasvoi moninkertaiseksi. Taloudelliseen umpikujaan ajetuilla ei ole enää edes isänmaata pidäkkeenä, niinpä tämä petos tulee purkautumaan varkauksina ja väkivallantekoina vähäosaisimpien keskuudessa ja sieltä se leviää vähitellen koko yhteiskuntaan.
Nämä itsensä ylentäneet maanpetturit vastaavat koventamalla otteitaan ja aika pian kuka tahansa voidaan leimata terroristiksi ja vapaasti metsästettäväksi saaliiksi jenkkilän tapaan.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Oikkonen:

Jos näin on, niin mikä on mielestäsi järkevä tapa toimia?

1) Itsari?

2) Toivottaa uusi maailma tervetulleeksi ja liittyä siihen?

3) Taistella vastaan?

4) Joku muu, mikä?

Tony Kunnari

4) Keksi uusi maailma. Jacque Frescon sanoja lainaten: "Jos et ole tyytyväinen siihen järjestelmään, jota edustat niin luo uusi tilalle." (^___^)

Käyttäjän Syvari kuva
Juho Syväniemi

Kovaa tekstiä..

En tiedä mikä on tilanne kehä kolmosen sisällä, mutta ainakin täällä pohjanmaalla yhteiskunta on voimissaan. Pitää kai perustaa oma valtio tänne (?) Kun ei noita somalejakaan ole jaloissa pyörimässä niin yhteisö toimii jotenkin yhteen.

Jokin on tuhonnut suomalaisten yhteishengen. Itse syytän maahanmuutto- ja rahapolitiikkaa. Ja kepun mullemullejamullekanstukia -politiikkaa myös.

Markka takas ja Suomi suomalaisille, jumalauta ":D"

Käyttäjän SamaVene kuva
Aki Järvinen

Kovaa tekstiä, kyllä - totuus on usein sellaista.

Miten siis eteenpäin? On lähdettävä pienemmistä piireistä - kunnista, kaupungin osista, raiteista - alettava ottamaan vastuuta itse. Ylhäältä päin ei ole odotettavissa mitään muuta kuin kuolleessa systeemissä roikkumista - yksinkertaisesti siksi, ettei nykyjohdolla ole "elämää" nykysysteemin ulkopuolella.

Oletko puhunut naapureiden, kaverien, sukulaisten kanssa? Sieltä se lähtee - ei helposti, ei kivuttomasti, mutta vaihtoehdot ovat sen verran huonoja, että edessä on isot valinnat.

Kuka maailmanvaltiota ennakoi, niin siitä ei ole pelkoa. Imperiumien ylläpito on erittäin energiaintesiivistä ja maailmalla on energiatarjonta/kansalainen ollut laskussa jo 30v.

Edessä on pirstaloitumisen aika, suuri kaaos aikakirjojen mukaan. Mutta historiankirjoittajat ovat olleet aina isojen valtioiden, kirkkojen jne. pomoja, joten tietenkin heidän historia on ollut noina aikoina pelkkää vinkumista. Sitä vastoin tavan kansalaisilla on itse asiassa usein koittanut huomattavasti paremmat ajat, kun ei ole sitä ylhäistä rautahanskaa ollut niskassa. Tämä ei kyllä tarkoita, että olisi helppoa tai kivaa - kaikki on suhteellista.

Ole hyvä - tai ole onnekas. Muille taitaa tulla multaa päälle.

Tony Kunnari

Kuinka vähän ihminen yksinään antaakaan siitä suuremmasta kuvasta, jota yhdessä maalataan tähtiin.

Jyrki Suomalainen

Aki on todennäköisesti oikeassa. Ei maailma enää mene yhteisöllisempään suuntaan, vaan vastareaktio on jo alkanut. Tätä pidemmälle EU ei enää mene käytännön tasolla, vaan todennäköisesti EU ja jopa Yhdysvallat hajoaa.

Muutenkin tässä oli erittäin hyvä pointti: jos ei meno miellytä (eikä sen pitäisi), tehkää jotain! Äänestämällä ei voi vaikuttaa, mutta omaan elämään voi vaikuttaa jopa melko radikaalilla tavalla muutoin. Itse olen muuttamassa maalle ja opettelemassa uuden ammatin. Maalla on vielä yhteisöllisyys voimissaan. Siellä voi käydä naapurien kanssa kauppaa tai vaikka ihan vaan keskusteluja. En tee sitä siksi, että maailmanloppu olisi tulossa. Olen vain kyllästynyt maailmanmenoon ja haluan kääntää aikakirjoja hieman taaksepäin omalla kohallani. Jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee.

Jos ette ole tyytyväisiä elämäänne, muuttakaa se. Ei kenenkään tarvitse kyhjöttää siellä kerrostaloluukussa eläen virtuaalielämää tai elää elämäänsä iPad:ssa.

Se on ihan sama onko meillä Suomi vai EU, elämä on kuitenkin ihan omissa käsissä. Itse olen kääntänyt selän jo valtiolle, ei sillä ole mitään tarjottavaa. Vallankumous on jokaisen omassa päässä.

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

"Maalla on vielä yhteisöllisyys voimissaan. Siellä voi käydä naapurien kanssa kauppaa tai vaikka ihan vaan keskusteluja."

Nuori ystäväperheeni kolmine lapsineen muutti pari vuotta sitten pieneen kyläyhteisöön kun esikoinen aloitti koulun. Toiminta tuntuu keskittyvän koulun ympärille ja siinä on yli 100 lasta, vanhemmat ovat painostaneet kunnan nykyaikaistamaan koulun energiaratkaisut ekologisiin ja halvempiin. Kanteletunnit ja muut perinteet voivat jonkun ääliön mielestä olla sisulaisuutta, mutta ihan tervettä traditioiden ylläpitoa se on.

Ja kaikkia muitakin hyviä uutisia kantautuu, kuten se että kasvihuoneista haetaan tomaatit ja merkataan listaan tai vahdetaan ruisleipään ja muuta normaaalimmasta kanssakäymisestä viestivää, että olen varma ettet pety vaihtaessasi metropolin landeen.

Käyttäjän ReiskaRopponen kuva
reino ropponen

Jep, mennyttä on.
Useinhan sitä vitsaillaan että pitäisi vaihtaa maisemia kun jokin yhteiskunnallinen piirre ei miellytä. Nyt kannattaisi ilmeisesti miettiä ihan oikeasti valmiiksi henkilökohtainen varasuunnitelma B. Maailma vain on nykyisin niin pieni paikka.

Järjestelmää voidaan tekohengittää tulevaisuudessa aseellisella järjestyksenpidolla vielä jonkin aikaa, mielipiteenvapauden rajoittaminen ja manipulointihan on jo tovi sitten alkanut.
Laajempiin väkivaltaisuuksiin on enää askel - sitten kun riittävän suurella joukolla on nälkä. Nyt niillä on jo paha mieli.

Anne Pylkkönen

Kun Oikkonen sanoo että "Suomi on tosiasiassa jo kuollut", niin minusta siihen ei liity mitään pessimismiä. Pessimismin aika oli ja meni, jo aikoja sitten.

Libyassa Gaddafi on kuollut. Toivon mukaan suomalaisille ei koita sen kovemmat ajat kuin libyalaisillekaan omassa post-mortem -tilanteessaan.

Libyassa vallankumoukselliset nousivat epätoivoisesta alakynnestä sotilaallis-poliittiseen voittoon(?), ja kaiken kauheuden keskellä on ollut syytä tuntea myös iloa siitä että yhteiskunta edistyy ainakin jonnekin suuntaan.

Suomi sen sijaan riippuu pelokkaana ja vailla tulevaisuudenuskoa EU:n löysässä hirressä, eikä siinä vakautusmekanismit paljon riemastuta kun euronuora kaulan ympärillä sallii varpaiden yltävän vain juuri ja juuri maankamaralle...

Käyttäjän partalainen kuva
Reijo Kamula

Kyllä meille tulisi riittää kansainvälisessä vastuussa (kanssakäymisessä) se, että pitäisimme oman tonttimme kunnossa!
Maailmanlaajuiset ongelmat eivät ole kenenkään yksityisenvaltion hallittavissa! Tästähän voisi tulla myös esimerkinomainen malli, muillekkin kansallisvaltioille!
Sopeutuminen olisi helpompaa, kun tietäisimme, että kansallisvaltion etu, sitä vaatii! Nythän meiltä edellytään sopeutumaan kansakuntana, kun eu:n ja euron etu sitä vaatii!

Jari Jakonen

Itelläni on tekninen (rakentaminen) koulutustausta, mutta se ei ole antanut oikeastaan minkäänlaisia eväitä kysyä, miksi rakennusala on nykymuodossaan piittaamattomuuden, ammattitaidottomuuden, ihmiskaupan ja rikollisuuden pelikenttä: kokeneet maalarit laitetaan vetämään maalia märän betonin päälle, Turun telakalla laivat rakennetaan ihmiskaupan voimin, Helsingin kantakaupungin arvokiinteistön kattoremontissa katto puretaan ja jätetään suojaamatta sateiden armoille 'säästön ja aikataulun' vuoksi, ydinvoimaloidemme hitsisaumoja vedetään 2 € tuntipalkalla, ...

Sain kansakoululaisena viettää maalla ja sen maatöissä kesälomat hämäläisten osaavien ja taitavien miesten opissa. Kun suomenmestari kultasepän poikana ajattelen enoani, ja hänen isäänsä ja veljeään niin voin vaan todeta, että tämä nykyinen sudentekemisen meininki ei olisi silloin tullut kysymykseenkään: elämme radikaalia kvartaalirimanalittajien vallankumousaikaa. Touhukkaat lörpöttelijät ja loruilijat - kaiken maailman 'hyvät tyypit' ja 'talousasiantuntijat', jotka kuulevat vain osakkeenomistajaa ja vastaavat vain osakkeenomistajalle, lallattavat nimittäin meitä suohon omaan pussiinsa pelatakseen.

Koitin sanastella viime vuoden kesäkuussa tätä juuri rakennusalalla kovin konkreettisesti ilmenevää suunnattomuuden ja mielettömyyden tilaamme eli länsimaisen yhteiskuntamme rahatragediaa. Mikä Maailmaa Liikuttaa radio-ohjelmamme jakson "Talousmetafysiikkaa ja katupoikien lauluja" http://liikuttaa.ning.com/page/katupoikien-lauluja yhteyteen ilmaantui kirjoitelmani "Ihminen tavarataivaansa G-pisteen laella- saavutti hekumahuipun pyhittämällä jätevuorensa tuotanto-opin!"

Lainaan sanasteluni alkutaivalta tähän - sanatapailuni palaa ja lähtee liikkeelle antiikin Kreikasta, sillä kuten koulussa olemme oppineet, länsimainen sivistys ja yhteiskunta juontavat juurensa tuosta ajasta!

"Antiikin poliksen alueella vallitsi tuima kilpailuhenki ja kamppailu. Kansalaiset halusivat näyttäytyä muiden silmissä ainutkertaisin teoin ja saavutuksin politiikan, kirjallisuuden, runouden, teatterin, urheilun ja filosofian saralla. Julkinen oli varattu yksilöllisyydelle, jossa ihmiset saattoivat julkeasti näyttää toisilleen, keitä he todella ja ainutkertaisesti olivat. Ja Sokrates, Aristoteles, Platon, Sofokles, Hippokrates ja Eukleides näyttivätkin. Klassinen tyyli kaikissa muodoissaan on valtaapitäville aina kelvannut.

Omassa yksityisyydessä yhteisen maailman ulkopuolella vietettyä elämää pidettiin idioottimaisena (idion). Jo yksityisyyttä ilmaisevalla privatiivisuus sanalla oli antiikissa menettämistä ilmaiseva ominaislaatu. Ihmisten edesottamusten alue polis sulki tiukasti ulkopuolelleen kaiken pelkästään tarpeellisen ja hyödyllisen. Kaikki taloudellinen rajattiin tiukasti yksityisen eli kotitalouden kirjanpitosääntöjen piiriin. Ihmisten yhteisten edesottamusten alueella eli maailmassa kilvoiteltiin velvollisuudentunteen ja loisteliaan suuripiirteisyyden säännöillä, koska kunniantunto ja ihmisen arvokkuus vaativat sitä.

Ihminen näyttäytyi olevana, joka puhuu. Tämä ei tarkoita, että ihmisellä on mahdollisuus äänelliseen ilmaisuun, vaan että kreikkalaisen ihmisen olemisen tapa oli olla julkisissa otteluissa sanan säilän kera toisten kanssa. Vapaat miehet olivat liikkeellä vastatakseen toisilleen samalla mitalla takaisin ilman että raha olisi manannut heidät liikkeelle. Poliksen seuduilla tilinteon hetket eivät olleet tilinpäätöskalenterin mukaisia tai saati sitten kalenteriaikamme tuolla puolen."

Kiitos kirjoituksesta - jaoin Facebookissa.

t. JJ

Radio-ohjelma Mikä Maailmaa Liikuttaa (Kuusela/Sjöstedt/Jakonen)
http://liikuttaa.ning.com/

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Asia olisi kovin yksinkertaista,jos vain näkisimme itsessämme sen vian..mutta se ei olekkaan niin helppoa,vaikka ei mahdotontakaan.

Tapio Suhonen

Yhteisten tavoitteiden kadotessa, myös sivilisaatio lakkaa olemasta; yhteiskunta kuolee siis omaan tarkoituksettomuuteensa - tämä lienee Sepon kirjoituksen tarkoitus.
Sivilisaation kirstunnauloja on lyöty lautaan, varovaisesti, yksi kerrallaan, siten että muutosvastarinta ei ole herännyt puuttumaan asioiden kulkuun: kysymys lienee Huxley:n ideasta, mukauttamisesta.
Taloudelliset etuoikeudet voidaan perustella politiikkana, yhteisten asioiden hoitona.
Kansalainen voi olla hiljaa, ja seurata pitkämielisesti tapahtumien kulkua, puuttumatta väärinkäytöksiin.
Maan hiljaisen käytös antaa tilaa psykopaattisnarsistiselle poliitikolle tai virkamiehelle tulkita tilannetta omaksi edukseen. Nämä omat edut voivat olla: ilmaisia taksimatkojaa tai lounaita, eduskunnan harrastekerhoja ja kymppitonnien kielikurssimatkoja....
Ne voivat olla myös - virkamiehistön myöntämiä - liliusbonuksia. Jokainen tietää, että hullu apinakin voi ostaa kannattamattomia voimalaitoksia Venäjältä, vain valitut voivat saada siitä kymmenien miljoonien palkinnon. Kataisen kaksi miljardia voikin olla kolmekymmentä miljardia: mutta nämä ovatkin "vaikeasti ymmärrettäviä asioita".

Perusteettomat tulonsiirrot "valituille": eläkepomoille, valtion firmojen johdolle, poliitikoille, virkamiehille ja "varsinaisille maahanmuuttajille" ajaa Suomen kuolemaan. Poliitikko ja virkamies uskoo tunnustuksellisesti harhaiseen globalisaatioajatukseen, suomalaisraunioiden hiilloksesta syntyvään Fenix lintuun. Heille se on stubbimaisen hienoa ja välttämätöntä.
Oma lukunsa on tietysti, kansalaisia aliarvioivat näytösoikeudenkäynnit, joissa propaganda on saatettu neuvostoliittolaisgöbbelsiläiseen äärimmäisyyteensä: Usko, tai saat rangaistuksen, Suomen kuolemankin uhalla.

Matti Palviainen

"Kaikkien kuolemantuomiosta innostuneesti keskustelevien pitäisi siirtyä puhumaan siitä miten politiikassa parhaiten tuomitaan ajattelu kuolemaan. Sen jälkeenhän niitä päitä on yleensä historiassa alkanut putoilla."

"Vuoden 1793 vallankumouksessa Ranska siirtyi totaaliseen ateismiin, missä evoluutio, jääkausi ja aurinkokunnan kehittyminen pölypallosta olivat tieteellisiä tosiasioita. Uskonnot oli kielletty lailla ja Raamatut poltettiin julkisesti.

Aloitettiin uusi uljas ajanlasku vuodesta 1 ja viikosta tehtiin kymmenen päiväinen, missä kymmenes päivä oli omistettu huvituksille ja Jumalan pilkalle. Notre Damen tuomiokirkossa alettiin palvomaan erästä näyttelijätärtä järjen jumalattarena. Tässä ote erään vallankumouksen arkkitehdin puheesta: "Jumala, jos sinä olet olemassa, kosta loukattu nimesi. Minä haastan sinut taisteluun! Sinä vaikenet. Et uskalla lennättää ukonnuoliasi. Kuka tämän jälkeen enää uskoo olemassaoloosi."

Tämän ns. Järjen aikakauden aikana henkinen uneliaisuus ja siveellinen turmelus valtasivat maan. On arvioitu, että maassa oli tuolloin yli 200 000 kerjäläistä ja Pariisi oli muuttunut suureksi köyhäin taloksi. Jo vuonna 14 eli 1807 Napoleon palautti normaalin ajanlaskun maahan ja tunnusti Jumalan olemassaolon. Ihmiskunta olisi voinut ottaa tästä opikseen, mutta niin se ei halunnut tehdä." - Nimim Aadam

Käyttäjän alttisalomaki kuva
Altti Salomäki

Entä jos lopputulos olikin vääjäämätön? Että yhteiskunnat kuolevat diktaattorien mukana?

Maailmanhistoria on edennyt hirmuvallasta toiseen, mitä kautta on tultu vallankumous vallankumoukselta länsimaiseen nykyisyyteen, joka on kansalaistensa enemmistölle tarpeeksi hyvä.

Tällöin yhteiskunta olikin vain suunta ja liikkeen nopeus; tulevaisuudenkuva, jota ei enää ole.

Kun vallasta tulee tarpeeksi abstrakti, valtaa ei voi enää kaataa. Ja sitähän maailmanlaajuinen konsensus ja demokratia lopulta on.

Tapio Suhonen

Valta on abstraktio, ei se tule siksi, se on aina ollut....

Käyttäjän Taksari kuva
Jani Pulkki

Tarkoittanet kun vallanhaltija on tarpeeksi abstrakti.
Nyt tarvitsisi selvittää vain näiden muutamien maailmankauppaa hallitsivien yritysten ja esim FED:in omistajat, sekä heidän suhteensa..Jostain luin että yksi pankki on lainnannut maailmantalouteen yli maailman vuotuisen BKT:n verran. Siis yksi ainoa yhtiö.
Kenen leipää syöt sen lauluja laulat. Velalla maailmaa hallitaan, sen tiesi jo vanhatestamenttikin. Todellinen, taloudellinen, valta on jo niin abstrakteilla tasoilla ettei se siitä ihmeellisemmäksi voine enää muuttua.

Kyynisyys ja välinpitämättömyys ovat vallalla olevia arvoja. Ne ovat rakkauden ja välittämisen vastakohtia. Viha ja rakkaus käyvät käsikädessä, niissä on elämä ja tunne, kun tilalla on apaattisuus ollaan terminaalissa.
Suomessa puhutaan vihasta vaarallisena, minusta viha on terve ja hyvä asia, kyynisyys ja tunteettomuus ovat elämänhalun menettämisen merkkejä.

Eliitti haluaa viedä päätöksentekoa kaikin tavoin kauemmas yksilöistä, haluttaisiin muodostaa suurkuntia-vahvistaa euroopan integraatiota- kaikki kansanvallan vastaisia tavoitteita. Katainen sanoi että on hyvä ettei EU ole diktatuuri, ei ole ei. Mutta ei se kyllä ole demokratiakaaan, Kiinan kommunistinen puoluekin on demokraattisempi kuin EU:n hallinto. Kannattaa muistaa, että Kiinassakin paikallisvaalit ovat kohtuullisen demokraattisia, saman tyylistä mallia tännekin ajetaan, keskushallinto Brysselissä, sitten alue ja paikallishallinto kohtuullisen demokraattisesti valittuja, mutta alisteisia keskushallinnolle.

Käyttäjän AnttiMikkola kuva
Antti Mikkola

"
Suomi ei kuollut sodissa, eikä menettänyt itsenäisen valtion ominaisuuksiaan YYA-aikana. Päinvastoin. Mutta juuri silloin kun politiikkamme irtautui ja sai vapauden itänaapurin romahtaessa, meidän olisi pitänyt ottaa kansallinen kohtalomme omiin käsiimme. Kukaan ei sitä ottanut, vaan korkein päätösvalta annettiin taloudelle, rahalle, josta piankin kasvoi kasvoton kaikki ehdot saneleva totalitaristinen ajatuskoneisto. "

+++ Tämä oli seurausta Suomen integraatiosta länsimaailmaan kylmän sodan jälkeen. Kun meillä nähtiin neukkulan kauhut läheltä, monet uskoivat länteen kiinnittymisen olevan pelkkää onnelaa. Nyt näemme, että kaikissa systeemeissä on omat ongelmansa.

Erästä henkilöä siteeratakseni sanoisin kuitenkin "Huhut Suomen kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja". Erilaisia tuomiopäivän profeettoja on ollut maailman sivun, mutta silti sitä tuomiopäivää ei ole näkynyt, joten en usko sen nytkään tulevan. Vaikeistakin ajoista tavallisesti kasvaa jotain hyvää.

Aira Joki

Jotain perää tuossa kirjoituksessa eittämättä on mutta perusongelma on se että Suomella menee vieläkin liian hyvin ja vaikerretaan turhista asioista.Sitäpaitsi, täytyy mennä pohjalle ennenkuin matka takaisin valoon voi alkaa. Suomessa vallalla olevissa ideologioissa on järkyttävää nihilismiä ja elämää ymmärtämätöntä kovaa asennetta. Noita kun liikaa lukee ei ole ihme että alkaa toivottomuus iskeä kuten nyt blogistilla.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Perusongelma on se että Suomessa joillakin menee aivan liian hyvin, ja joillakin aivan liian huonosti. Ja kyllä ne jotkin ovatkin jo menneet aivan pohjalle.
En tiedä mitä ideologioita tarkoitat, kyllä minusta kapitalismissa on hyvätkin puolensa. Minusta blogisti vain totesi tilanteen, toivo ei voi kasvaa isoksi kuin tosipohjassa.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Kun kirjoitin esikoisromaaniani 2000-luvun puolivälissä, se sisälsi samankaltaisen näkemyksen Suomesta - yhdelle sen loppupuolen luvuista annoin jopa nimeksi "Suomi on kuollut". Taloustotalitarismi, joka iskee kansakunnan psyykeen, teurastaa koko Suomen omalla, brutaalilla tavallaan.

Tyrmistykseni oli melkoinen kun ensimmäinen kustantaja (Otava) ei halunnut kertoa näin kylmästä maailmasta lukijoilleen. Vaikka seuraava kustantaja ei suhtautunut nihkeästi kirjan sisältöön, arvostelijoiden vastaanotto oli valtamediassa nihkeä: ei tällaista voi tapahtua, tämä on liioittelua ja katteetonta pessimismiä. Marginaalimediassa ja useiden lukijoiden keskuudessa kirjan vastaanotto oli sen sijaan hyvä, jopa ylistävä - synkästä tulevaisuuskuvastaan huolimatta.

Nyt, muutamaa vuotta myöhemmin kun yksi jos toinenkin Vapaus-romaanin tapahtuma ja ilmiö on käynyt tai käymässä toteen, en aio mitenkään ylpeänä rehvastella oikeassaolemisestani, vaan päin vastoin olen erittäin pettynyt siihen että näin on todella käynyt ja käymässä.

Oikkonen on luopunut kokonaan toivosta, minkä ymmärrän hyvin, mutta oma hentoinen toivonkipinäni kytee siinä, että jos hyvin käy, meille käy niin huonosti, että joudumme (tai oikeammin jälkeläisemme joutuvat) aloittamaan kaiken alusta.

Panu Ojala

Suhtauduin hivenen skeptisesti "mainostamiseen" täällä Oikkosen blogin kommenttipalstalla mutta olihan tuo kirja kuitenkin pakko lainata lähilainastosta. Töiden jälkeen sitä tuossa äsken aloittelin. Yhtäkkiä sitten havahduinkin siihen että kello on lähes kymmenen ja olen lukenut kirjasta noin puolet.

Toiseen osaan asti olen jo selvinnyt ja en voi muuta kuin todeta että kirja on tähän asti ollut aivan mahtava. Jo ensimmäisessä osassa huomaa että kirjailija on selvästi Arto Salmisensa (lempikirjailijani) lukenut. Tokasta ja kolmannesta osasta en osaa vielä sen enempää kommentoidakaan. Odotan joka tapauksessa innolla. Mäyrä yllätti, katsotaan mihin tämä vielä johtaa. Arvostelujen perusteella luvassa on jotain samantyyppistä kuin Maarit Verrosen Karsintavaiheeessa.

Myös surullisena, tosin lähes tragikoomisuudesta huvittuen luin Hesarin kirja-arvostelun.

"Jostakin syystä Vapaus ei vakuuta, vaikka romaani perustuu täysin pohdituille ja toimiville ratkaisuille. Se hajoaa osiinsa varsin nopeasti: lukeminen muuttuu väärällä tavalla työlääksi. Tarina laahaa. - - Kumpikin aihio vie kirjailijan mukanaan. Ne venähtävät auttamatta liian pitkiksi. - - kaikkea on liikaa."

Siinä on tainnut kriitikolle jäädä musiikkivideomoodi päälle. Itse arvostan aitoa proosakerrontaa, ja ainakaan tähän mennessä en ole pettynyt. Ne mainostamani Arto Salmisen kirjat tuppaavat olemaan ajoittain vähän liiankin lyhyitä.

Tällä kertaa en ehkä kommentoi blogikirjoitusta sen enempää, vaikka sekin on toki täyttä rautaa Oikkosen totuttuun tyyliin. Kiteyttää sanomisen arvoisen nykytilanteesta. Sekä blogistille että Janne Kuusin kirjalle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Aleksi Laine

Minä taas veikkaan aikani kuluksi päinvastoin, että vaihteeksi heiluri heilahtaa yksilöstä ja yksilön haluista yhteisöllisempään suuntaan.

Suuremmassa kuviossa kyseinen heiluri tekee kuitenkin pientä liikettä. Maailmanlaajuinen trendi on toivottavasti markkinatalouden, demokratian ja vapauden laajeneminen. Muuten maailma on kusessa erityisesti väestönkasvun kanssa.

Suomi voi heikentyä, mikä olisi sääli mutta toivottavasti ei mikään korvaamaton vahinko. Silloin yhteisöllisyys siirtyisi toisaalle.

Ja sitten pari muotisanaa mukaan: luottoekspansio toivottavasti jatkuu eli luottamus taloudessa lisääntyy ja korvaa osittain muuten hidastuvan talouskasvun. Suomihan tarvitsee lisää rahaa ja järkevää kulutusta, jos ei ajateltu siirtyä maakuoppiin kuolemaan.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

No huh..en keksi muuta sanottavaa :)

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen
Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Tulihan se sieltä...

Aamupäivällä selailin vanhoja blogikirjoituksia ja ajattelin, että jonkun osaavan henkilön, olisi hyvä nyt nostaa tikunnenään tarkkailtavaksi, poliittisten päätöksentekijöiden sekä kansalaisten avuttomuus läpeensä mädän rahatalouden edessä. Meillä nöyristellään, mutta muualla maailmassa on ryhdytty vastarintaan ja otettu käyttöön kansalaistottelemattomuuden keinoja.

Muuta keinoa järjestelmän muuttamiseksi tuskin löytyy. Jos sitäkään.

Jouko Koskinen

Suomi nousee ylös kolmantena päivänä ja käärii yltään sosialismin haisevat käärinliinat.

Markus Lehtipuu

"Viranomaiset" vauhdissa, alleviivaukset minun:

Viranomaistiedote: Helsingin alueelle
julkaistu tänään klo 23:33
Helsingin Konalan alueella tapahtuneesta tulipalosta ei aiheudu _enään_ vaaraa lähiympäristön asukkaille. Palopaikalla on siirrytty raivausvaiheeseen ja savunmuodostus on vähäistä. Lähiympäristöön annettu ikkunoiden ja ilmastoinnin _sulkemiskekoitus_ puretaan.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Kiitos kirjotuksesta, Suomi on kuollu, osanottoni meille kaikille ja mie en linkitä yhtään höntityslinkkiä enkä typerää viranomaislausuntoa.

Yksilöllistynheet ja yhä yksilöllisemmät
ja ihan omalla päällä aattelevat
ja omilla silmillä kattovat suomalaiset,
met emmä ole kohta ennään pideltävissä,
met alama ihan itte porukalla,
emmäkä siis kenenkkään nokasta veettynä laumana,
vaan itsellisinä vappaina ihmisinä toinen toista tukien
ja ihan pienestä ja yksinkertasesta alkaen,
met alama itte tekkeen,
tekkeen niinko meile ittele parasta on.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Kiitokset kaikille kirjotusta kommentoineille. Tavoistani poiketen en ole osallistunut keskusteluun, koska koen, että kyseessä on asia, jonka suhteen olemme kaikki yhtä voimattomia. Voimme määritellä suhteemme talouden järjettömyyteen, mutta keskinäisellä väittelyllä emme pysty sitä miksikään muuttamaan. Voimme tuntea yhteenkuuluvuutta sitä kautta, että meillä on kaikilla sama ylivoimainen järjettömyys edessämme.

Anne Pylkkönen taisi ensimmäisenä mainita, ettei tässä ole kyse pessimismistä. Se on totta -- tässä ei olla minkään asennevalinnan edessä. Enemmänkin kyse on siitä, että meidän pitäisi pystyä näkemään maailma oikein. Jos sen voisimme jotenkin tehdä, tilanne voisi muuttua. Juttu ei ole asenteista kiinni, ei ainakaan sellaisista asenteista joita meillä on valittavanamme.

Millaisista asioista sitten pohjimmiltaan on kyse? Palautetaan mieliin Stanley Milgramin 60-luvulla tekemä ja klassikoksi tullut "tottelevaisuuskoe", josta muuten on monissa viime aikojen tv-dokumenteissa taas ollut puhetta. Milgram lavasti tutkimuslaitokseen tilanteen, jossa yhden koehenkilön oli määrä opettaa toiselle sanapareja. Kokeen tarkoitukseksi oli selitetty tutkia sitä miten rankaiseminen vaikuttaa oppimiseen, ja niinpä "opettajan" tuli antaa aina vahvempia sähköiskuja näkymättömissä olevalle suljetussa kopissa tuoliin sidotulle "oppilaalle", ellei tämä muistanut annettua sanaparia.

Todellisuudessa kokeenjohtaja ja "oppilas" olivat näyttelijöitä, ja oppilaan parahdukset tulivat nauhalta. Kokeen tarkoituksena oli katsoa miten vahvan sähköiskun koehenkilö oli valmis antamaan. Kun "oppilas" vastaili väärin, aste asteelta jännitteet kasvoivat. Volttimäärät sekä iskun voimakkuutta kuvaava sana olivat nappuloissa. Tuskanhuudon lisäksi "oppilas" alkoi pyytää että koe lopetettaisiin. Jos koehenkilö epäröi, kokeenjohtaja sanoi vain: "Teidän on jatkettava." Eräässä vaiheessa "oppilas" lakkasi vastaamasta, tuli aivan hiljaista. Siitä huolimatta koetta jatkettiin, ja sähköiskuja vahvennettiin. Viimeisessä nappulassa luki "hengenvaarallinen". Järkyttävää kyllä, noin kaksi kolmasosaa kokeessa testatuista aivan tavallisista ihmisistä antoi tuon viimeisenkin iskun.

Milgramia mietitytti kysymys siitä miksi aivan tavalliset ihmiset saadaan sodissa tekemään hirmutekoja -- ei vain sotimaan, vaan esimerkiksi toimimaan keskitysleirien vartijoina, jne. Koe antoi tähän vähän vastausta -- tietynlaisissa olosuhteissa, kun joku auktoriteetti "ottaa vastuun", ihmiset luopuvat omasta arvostelukyvystään ja luottavat "asiantuntijaan". Näin vaikka kaikki nähtävillä olevat "tiedot" ja "tosiasiat" riittäisivät kertomaan miten mielettömästä toiminnasta on kyse.

Jokin tällainen tilanne vallitsee maailmassa nyt "talousasiantuntemuksen" suhteen. Me tavalliset ihmiset voimme tietää ja tajuta aivan selvästi että "koejärjestely" ympärillämme on pelkkää mielettömyyttä -- ettei kukaan meistä arkityötä tekevistä ole millään lailla osallinen saati syyllinen siihen tapaan, jolla tähtitieteellisiä sijoitus-, peli- ja velkakuplia maailmaan on rakenneltu. Silti "asiantuntijat" vaativat meitä vain jatkamaan tätä merkillistä ihmiskoetta. He ovat tehneet maailmastamme todellisen tutkimuslaboratorion, ja poikkeuksena Milgramiin heillä ei ole edes mitään tieteellisiä motiiveja koettaan oikeuttamaan.

Meidät on ikään kuin pantu antamaan toinen tosillemme kierros kierrokselta vahvistuvia sähköiskuja -- maailmantaloudessa jokainen rahakuplien romahdusta seuraava lama on aina edeltäjäänsä syvempi ja vaatii aina "kovemmat" reaalitalouden leikkauslääkkeet -- ja vakavalla naamalla meille taloudellispoliittisen eliitin taholta uskotellaan, että "koetta on vain jatkettava". Ja mehän tottelemme auktoriteettejamme. Tämä on se tilanne, joka tosiasiassa on edessämme. Tässä ei siis optimismilla tai pessimismillä ole mitään roolia. Kyse ei ole mistään senkaltaisesta.

Nykyinen maailmantalouden sairas vaihe, eli rahatalouden irtoaminen reaalitaloudesta, rahaohjasteisuus ja rahaekspansio, saivat vahvan sysäyksen Reaganin ja Thatcherin "monetaristisesta" talouspolitiikasta, ja kummallakin näistä "kokeenjohtajista" oli talousopillisena neuvonantajanaan, auktoriteettinaan sama mies, ääriliberalisti Milton Friedman. Elämänkertakirjan mukaan Reagan oli jo ensimmäiselle kaudelle lähtiessään niin todellisuudentajuton, että sekoitti taannoiset elokuvaroolinsa ja todellisuuden, ja Thatcher oli taas viimeisinä aikoinaan niin hysteerisesti valtaistuimeensa liimautunut, että hänet oli puoluetoveriensa toimesta revittävä irti väkisin.

Friedman puolestaan surkutteli elämänsä loppuvaiheessa vain yhtä asiaa, sitä ettei hän ehtinyt näkemään miten liberalistiset opit vaikuttaisivat "Venäjän koelaboratoriossa". Se olisi kiinnostanut häntä kovin, hän piti sitä yhtenä ihmiskunnan kaikkien aikojen suurimpana kokeena.

Anne Pylkkönen

Oikkosen yllämainittu tähän mennessä ainokainen kommetti olisi ollut tavallaan oiva loppukaneetti tälle ansiokkaalle blogille ja sen kommenttiketjulle. Anteeksi tyylirikko, sillä haluaisin ihan pienesti vielä jatkaa.

Tapio Suhonen kommentoi 23.10.2011:"Yhteisten tavoitteiden kadotessa myös sivilisaatio lakkaa olemasta, yhteiskunta kuolee siis omaan tarkoituksettomuuteensa".

Eli jos joku miettii, että jos "Suomen" idea on nyt siis kuollut ja siihen littyvä yhtenäiskulttuurinen kansallinen projekti kollektiivisesta selviytymisesta ei ole enää uskottava, niin so what?

Nekrofiilit poliitikot niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla repivät hajoavasta yhteiskuntaruumiista mehukkaita paloja vielä tovinkin aikaa, ja mitä todennäköisemmin lehahtavat raadon kaluttuaan seuraaville vihreille oksille uusissa vallan lehviköissä - mutta toisaalta tämä tarinahan on varmaan toistunut toistumistan ihmisyhteisöjen historiassa sen aamuhämäristä alkaen, joten ei sen enempää siitä.

Mutta mitä oikeastaan on menetetty, kun yhteisen yhteiskunnan idea on mädäntynyt ja globaalin rahataloususkonnon hengiltä kuristama?

Jani Jansson kirjoitti erääseen Oikkosen blogiin 6.8.2011 klo 23:38 näin, ja minusta siinä on selvin sanoin pohdittu yhteisöllisyyden merkitystä nimenomaan ihmisille yleensä:
(6.8.2011 23:38 Jani Jansson .7 pistettä)
"Yksilö, jolla on alitajuinen aavistus siitä, että hänen lajitoverinsa auttavat häntä, uskaltaa ottaa suurempia riskejä. Jos tilanne olisi toinen ei kukaan ihmisen päättelykyvyllä varustettu ottaisi tarvittavaa riskiä ja koko porukka jäisi ilman tiikerinlihaa ja -taljoja. Yksilön menestyminen on kiinni lauman menestymisestä, mutta myös päinvastoin."

Suomi-neidon aikainen poismeno globaalifinanssitalouden näivetystaudin kourissa tuhoaa "suomalaisen" tulevaisuuden. Millä se korvautuu, jää nähtäväksi.

Hm. :/
Pieni nostalgiapitoinen laulu sen muistoksi:
http://www.youtube.com/watch?v=FvmNC_lBbw0

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"Yksilö, jolla on alitajuinen aavistus siitä, että hänen lajitoverinsa auttavat häntä, uskaltaa ottaa suurempia riskejä. Jos tilanne olisi toinen ei kukaan ihmisen päättelykyvyllä varustettu ottaisi tarvittavaa riskiä ja koko porukka jäisi ilman tiikerinlihaa ja -taljoja. Yksilön menestyminen on kiinni lauman menestymisestä, mutta myös päinvastoin"

Vaihtotalouden aikaan, ihmispopulaatioiden pääasiallinen ravinnon lähde oli keräily ja siihen osallistuivat kaikki heimon jäsenet. Metsästyksestä saatu liha oli ainoastaan ravinnon lisä. Vaeltavat alkuperäiskansat eivät olisi selvinneet hengissä totaalisessa hasarditalouden epävarmuudessa.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Äskettäin näin tv:ssä Milgramin kokeen ranskalaisen uusversion, joka herätti kauhean ajatuksen: kun tappavia sähköiskuja antavat testihenkilöt tietämättään osallistuivat koetta varten rakennettuun tv-viihdeohjelmaan, vaikutti siltä, että he ulkoistivat oman vastuunsa fiktiolle. Hiukan samaa oli ilmassa Milgramin alkuperäisessä kokeessa, joka toteutettiin USAssa, jo tuolloin viihteen ja fiktion ihmemaassa.

Ei tämä ole totta, näytti pyörivän useimpien mielessä tappaviakin sähköiskuja antaessaan, mutta ei varmaankaan pelkkien kokeen omien puitteiden takia, vaan koko viihteellistyneen ja fiktioituneen maailman, jonka media ja myyntitoiminta saavat käyttövoimansa draamasta, useimmiten fiktiivisestä draamasta.

Olemmeko jo niin draaman kyllästämiä, kun sitä eri muodoissa tungetaan meihin joka aukosta, että reaalielämä on muuttumassa tai jo muuttunut jonkinlaiseksi metaelämäksi? Tarkoitan että toisinaan näyttää siltä kuin fiktio ja todellisuus olisivat vaihtaneet keskenään osia.

Jos ja kun näin on käynyt, olemme saaneet luvan luopua kaikesta vastuusta oman ja muiden elämän suhteen, koska tämä elämä ei ole totta, vaan muka-elämää. Tosielämä on muualla - missä, sitä päähämme yrittää päntätä taloustietäjien giganttinen armada.

Tuollainen kollektiivisen psyyken häränpylly olisi aivan looginen ilmiö siksikin, että se on täysin analoginen talouden kanssa, sen talouden joka vaikuttaa elämäämme tällä hetkellä armottomalla volyymilla. Taloudessa on samaan aikaan käynyt samoin: finanssi- eli fiktiivinen talous on peitonnut reaalitalouden jo lähes kokonaan. Näkisin näillä asioilla on vaikutusyhteyden, koska draamalla ja fiktiolla, joilla meitä raiskataan päivittäin, on keskeinen merkitys myös taloudessa.

Olemme olleet aina helppoja saaliita, mutta nykyään vasta helppoja olemmekin.

anna lampi

Suomea Häkämies On YLE TV1 tiedon mukaan muuttamassa EU:n YDINaseteollisuiuden ykkösmaaksi! TVO/ Posiavat kumppaneineen haluaa ylettömällä poliisisen suroinneillaan varmistaa, että maamme tulleen muutamaan koko EU:n ydinasetehtailun tunkioksi.

Tällaisen edessä ei ole järjen hiventäkään tälle tuhottavalla kansallamme, joka mukisematta suostuu tappamaan maansa jalkojensa alta. Jotta Heksingin muutama ökyrikas porho saisi siitä verirahaa itselleen. Juu Suomi tosiaan on nyt HENKISESTI kuollut, kun ei puolusta pahaa vastaan. Ja on sitä TVO/ Posivoiden toimista kuollut myös fyysisesti kohta Häkämiesten avulla...!(

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Kansallisvaltio Suomi on tällä hetkellä sellaisessa kehitysvaiheessa kuin on. Osana kehittyvää Eurooppaa, kritiikkinsä kautta etsimässä paikkaa sen ytimestä. (Eikä se "ydin" ole jokin parempi paikka, jossei huonompikaan. Kaikkein eniten "ytimessä" ovat Saksa ja Kreikka.)

Onko kansallisvaltio Suomi, sellaisena kuin se on joskus ollut, tavoiteltava asiantila? Meneekö "itsenäisyys" kuinka korkealle, kun tavoitteita määritellään. Henkilötasolla ja politiikassa? Sata vuotta sitten itsenäinen kansallisvaltio oli tosi iso ja tärkeä juttu - miten nykyään?

Jouni Jokela

"Mutta entäpä jos ei käykään? Jos tämä nykyinen jakauma onkin oire jostain paljon syvemmällä olevasta, todellisesta yhteiskuntamme lopun alusta? Entäpä jos sanoisin, että itse asiassa Suomi on jo kuollut, tosiasiassa ja peruuttamattomasti?"

Helkatin hyvä kirjoitus, ja tosta kohdasta tuli pistämättömästi mieleen tämä;

http://www.americanrhetoric.com/MovieSpeeches/movi...

"This company is dead. I didn't kill it. Don't blame me. It was dead when I got here. It's too late for prayers. For even if the prayers were answered, and a miracle occurred, and the yen did this, and the dollar did that, and the infrastructure did the other thing, we would still be dead. You know why? Fiber optics. New technologies. Obsolescence. We're dead alright. We're just not broke."

Jouni Jokela

Nyt sain luettua kommentitkin läpi. Nostan esiin tämän Oikkosen ainoan;

"Milgramia mietitytti kysymys siitä miksi aivan tavalliset ihmiset saadaan sodissa tekemään hirmutekoja -- ei vain sotimaan, vaan esimerkiksi toimimaan keskitysleirien vartijoina, jne. Koe antoi tähän vähän vastausta -- tietynlaisissa olosuhteissa, kun joku auktoriteetti "ottaa vastuun", ihmiset luopuvat omasta arvostelukyvystään ja luottavat "asiantuntijaan". Näin vaikka kaikki nähtävillä olevat "tiedot" ja "tosiasiat" riittäisivät kertomaan miten mielettömästä toiminnasta on kyse."

,,,kun joku auktoriteetti "ottaa vastuun", ihmiset luopuvat omasta arvostelukyvystään,,,,

,,,kun joku auktoriteetti "ottaa vastuun", ihmiset luopuvat omasta arvostelukyvystään

,,,kun joku auktoriteetti "ottaa vastuun", ihmiset luopuvat omasta arvostelukyvystään

,,,kun joku auktoriteetti "ottaa vastuun", ihmiset luopuvat omasta arvostelukyvystään

Kommentoin tällä kertaa omalla naamallani ja äänelläni;

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detail...

Arhi Kuittinen

Eniten hajoamista ovat edistäneet nostalgiset oikeistokonservatiivit.

Nojaudutaan hyvin kapeisiin nostalgisiin sanoihin, tapoihin ja käsitteisiin menneisyydestä ja niin unohdetaan vasemmiston ja humanistien hurja urakka vaatia tasa-arvoista yhteiskuntaa 100 vuoden ajan.

Kun nojaudutaan menneisyyteen, nykyhetki jätetään ilman poliittista vastuuta ja analyysiä.

Hyvin oudolla tavalla oikeistolaiset ovat kaapanneet tämän nostalgisesti ladatun "hyvän, reilun" Suomen.

50 - ja 60 -luku oli vielä kauheaa eriarvoisuuden ja yhteiskuntarasismin aikaa. Köyhät pidettiin yliopistosta eri tavoin poissa.

Oikeistolaisille on ollut poliittisesti hyödyllistä ihannoida 50-lukua reiluna aikana vaikka suurteollisuuden eliitti puski markkinoille alihintaan tuotteita ja tyläisten palkat olivat surkeita Ruotsiin verrattuna.

Suurteollisuussuvut rikastuivat ja kaupan päälle vielä kiersivät veroja ja lahjoivat poliitikoita mm. huorilla luomaan verohelpotuksia ilman kansantaloudellisia perusteita. Nämä samat verohelpotukset ovat vieläkin voimassa hyvin monimutkisesti kätketyillä säännöksillä - mm. verrattuna Saksaan ja Ruotsiin.

Nostalgisten sanojen ja äärioikeistolaisten talvisota-iskulauseitten varjolla on tuettu aika suoraan Suomen ääriliberalistista purkamista.

"Tämä on meidän talvisotamme" on mitä törkein ja kauhein oikeistolainen kaappaus purkamisen turvaamiseksi.

A-Studiossa on esimerkki, kuinka pankit toteuttavat yhä monopoliyhteistyötä suurrakennusfirmojen kanssa ja estävät yhteisöjen rakennusprojektit.

http://areena.yle.fi/video/1320264706030

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset