Tarvitsemme moniarvoisuutta, emme monikulttuurisuutta
Moniarvoisuus on yksilön kannalta etäisyyttä, jonka hän on
saavuttanut suhteessa omaan kasvukulttuuriinsa -- etäisyyden
saavuttamiseksi täytyy yksilöllistymiskehityksessä päästä pitkälle.
Moniarvoisuus on käytännössä mahdollista vain maallistuneiden,
ei-tunnustuksellisesti ajattelevien ihmisten kesken. Tällaisille
yksilöille vain ihminen ja elämä ovat korkeimmat arvot, eikä mikään
tunnustuksellinen yhteisöarvo nouse ihmiselämän ja yksilön pyhittämisen
yläpuolelle.
Moniarvoinen demokratia, josta niin paljon
puhutaan, on yhteisöllinen kehitysaste, jossa vallan voimaviivat
kulkevat "alhaalta ylöspäin", yksilöistä yhteisön suuntaan. Demokraatti
muodostaa mielipiteensä itse, tuntee empatiaa ja omantunnonetiikan
mukaista kohtalonyhteyttä kanssaihmisiinsä, eikä elä
ulkoaohjautuvasti normimoraalin määräämissä kunnian- ja häpeäntunteissa.
Nyt
tulee vaikea kohta monille muillekin kuin persuille. Moniarvoista
demokratiaa ei voida asein puolustaa. Moniarvoinen yhteiskunta nimittäin
regressoituu välittömästi takaisin tunnustukselliselle asteelle mikäli
aggressioon sorrutaan. Samoin moniarvoinen demokratia ei pysty
sulattamaan piiriinsä ensimmäistäkään omiin, ihmistä ja elämää
suurempiin tunnustuksellisiin arvoihin vihkiytynyttä "kulttuuria".
Moniarvoisuus voi toteutua vain yksilöllisesti pitkälle eriytyneiden
ihmisten keskuudessa.
Itse asiassa monikulttuurisuudesta, sen
rikkaudesta tai köyhdyttävyydestä, ei pitäisi puhua ollenkaan, ellei
samassa yhteydessä otettaisi ensin kantaa kysymykseen moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden suhteesta.
Moniarvoisuus
voi perustua vain sille että ihmisarvo kohotetaan selvästi ja
eksplikoidusti kaikkien muiden arvojen yläpuolelle. Yksikään
moniarvoinen demokratia ei voi sulattaa piiriinsä yhtäkään
tunnustuksellisesti ajattelevaa ryhmää.
Olen kuitenkin aika varma
siitä, että monikulttuurisuudella tarkoitetaan yleisesti sitä että
maahantulijoiden omat tunnustukselliset tunnot otetaan lähtökohtaisesti
legitimoituina, ja kulttuurin tuella tarkoitetaan sellaisten
ryhmäidentiteettien tukemista, jotka ovat moniarvoiselle demokratialle
myrkkyä.
Kysymys moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden suhteesta
on liian kipeä käsiteltäväksi. Siksi ainoa tapa ratkaista se on
ollut sortuminen kulttuurirelativismiin. Tämä merkitsee käytännössä
arvonkieltämistä -- ja moniarvoisuus on nimenomaan arvojen arvo.
Meidän
pitäisi yhä selvemmin eksplikoida puheissamme ero moniarvoisuuden ja
monikulttuurisuuden välillä. Ne eivät ole vain eri asioita, vaan ne ovat
toisensa pois sulkevia vastakohtia. Jos emme opi tätä eroa
tekemään, yhteiskuntamme sortuvat tunnustuksellisesti kokevien ja
ajattelevien ihmisten ja ryhmien kyvyttömyyteen omaksua ihmisoikeusihanteita.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mutta jos moniarvoisuuskin muuntuu "kaikki käy" -arvoisuudeksi, niin eikös se olekin silloin sama kuin arvottomuus? Siis moniarvoisuus on arvon negaatio?
Kulttuurirelatismi on ollut se mihin on jo sorruttu kun käsitteellistä selvyyttä ja eroa moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden välillä ei ole osattu tehdä.
Demokratia sellaisena kuin se meille eurooppalaisen uuden ajan kasvateille näyttäytyy on historiallinen ilmiö. Se on syntynyt ja kehittynyt aivan tiettyyn aikaan aivan tietyssä paikassa aivan tietynlaisten ajattelun paradigmojen vaikutuksesta.
Demokratialla on ehtonsa ja edellytyksensä -- sellaisia ovat kognitiivisella puolella esimerkiksi luku- ja kirjoitustaito, edustuksellisuuden idean tajuaminen, kyky muodostaa mielipiteitä, ja yhteiskunnan taholla esimerkiksi läpinäkyvyys, niin että kansalaiset voivat tietää mistä missäkin asiassa on oikeasti kyse.
Arendtilaisesti ajattelen, että aidossa demokratiassa "vallan voimaviivat" kulkevat alhaalta, kansasta, ylöspäin, edustuksellisen vallan käyttäjiin.
Moniarvoinen demokratia on mielestäni demokratian korkein aste. Se kuitenkin edellyttää nimenomaan yksilöllisesti pitälle eriytyneitä ihmisiä. Se ei ole mahdollista ryhmäsidonnaisissa yhteisöissä, joissa ajattelu on tunnustuksellista ja "totuudet" ryhmävahvistamista.
Moniarvoisuus on siis jonkinlainen arvojen arvo. On puhuttu siitä, etteivät maailman demokraattisimmat maat ole sotineet eivätkä tule sotimaan toistensa kanssa. Luulen, että tämä pitäisi yleisemmin ymmärtää. Moniarvoista demokratiaa ei voida asein puolustaa.
Ilmiö tunnetaan Doylen lain nimellä. Se kertoo yksinkertaisesti, että moniarvoisuudella on tietty ihmisen ja elämän ehdottomana kunnioittamiseen kytkeytyvä arvosisältönsä.
Kulttuurin ei tarvitse välttämättä pitää sisällään ehdotonta aatemaailmaa, vaan kulttuurin tunnusmerkkejä saattavat olla vain tietynlainen pukeutuminen, tietty hiusmuoti, tietyt ruokatavat, äidinkieli, y.m. Ja tietysti jokaisella yksilöllä on oikeus omaan uskontoonsa.
Jos kaikki sitoutuvat noudattamaan maan tai yhteisönsä lakeja, en näe esittämääsi ristiriitaa monikulttuurisuuden ja moniarvoisuuden välillä.
Mutta "kulttuuri" ei silloin tarkoita mitään aatemaailmaa.
Jos esimerkiksi etniset suomalaiset Kanadassa saunovat mökillään lauantaisin, niin se on suomalaisen kulttuurin tunnusmerkki monikulttuurisessa maassa. Mutta en näe kuinka se voisi olla este moniarvoisuudelle.
Tuollainen Lauri Grönille tyypillinen kommentti ("höpöti") on yksi tapa väistää kannanottoa.
Väitän edelleenkin, ettei suomalainen saunakulttuuri missään maassa estä moniarvoisuuden toteutumista.
Suomalainen saunakulttuuri ei välttämättä estä, mutta kulttuurillinen etnosentrismi voi estää. Esim. ranskalaiset ovat verrattain ylpeitä omasta maastaan ja kulttuuristaan, joka voi joskus näkyä suurena itsevarmuutena ja etnosentrisminä. Tällöin voi olla vaikeaa ulkopuolisen päästä mukaan sisäpiiriin, jossa on paljon ranskalaisia.
Myös juutalainen kulttuuri voi olla usein sisäänpäin lämpeävä, vaikka mukana ei olisikaan uskontoa. Juutalaisessa kulttuurissa on tietääkseni paljon pieniä yksityiskohtaisia tapoja ja myös tulkintoja asioista, jotka saattavat vaikeuttaa luottamuksellisten suhteiden muodostumista. Tietenkään kaikilla juutalaisilla asia ei ole näin, vaan on olemassa juutalaiseen kulttuuriin vähemmän sitoutuneita juutalaisia, kuten on olemassa suomalaiseen kulttuuriin vähemmän sitoutuneita suomalaisia.
Yritän tulkita miksi Seppo ei sano sinulle enempää kuin "höpö höpö". Se on ehkä vähän sama kuin miksi zen-mestari sanoo noviisille vain "mu".
Aito moniarvoisuus edellyttää edustajiltaan henkistä kypsymistä, ihminen ei kasva siihen automaattisesti (niin kuin kasvaa omaan "tavalliseen" kulttuuriinsa fiksattuine arvoineen). Niin kauan kuin "valaistuneita", asian sisäistäneitä, on vain yksilöinä, ei moniarvoinen kulttuuri voi onnistua, vaan se suistuu relativismiin. Vasta kun ymmärrys on koko yhteisön läpileikkaava juonne, voidaan siirtyä yhteiskunnassa "ylemmälle tasolle" (mistä taas mikä tahansa kosketus reaalimaailmaan (muihin kulttuureihin) sen romahduttaa). No, vaikka aidosti moniarvoinen kulttuuri on vain haavekuva (omasta mielestäni), jokaisen yksilön kannattaa omalta osaltaan pyrkiä siihen - oivallukseen pyrkiminen on avain täyteen elämään.
Niin kauan kun sanot että kulttuuri=hiusmuoti, sinulle sanotaan "mu". Mieti sitä.
Vihje (luokitus "ensimmäinen harjoitus"). Hiusmuoti on vain pinnallinen heijastuma alla olevista enemmän tai vähemmän eksplikoitumattomista tottumuksista ja ambitioista; vaikka vaihdat muotia, alla olevat mallit siitä, kuinka vuorovaikutat ympäristösi kanssa, säilyvät samoina. Ja kulttuuri on tällaisten mallien kollektiivisesti "sovittu" joukko. - Jos siis esimerkiksi jonkin kanadansuomalaisen saunominen on tämän yksilön yksityinen harrastus, eikä tule "kytkeytyneeksi" vuorovaimutukseksi muiden kanukkien kanssa, ei voida mielestäni puhua kulttuurista: kulttuuri on aina systeeminen, yhteisöllinen, yksittäisen yksilön käyttäytymismalleja "emergentimpään" kokonaisuuteen liittyvä käsite.
Vihje 2 (varoitan): Höpö höpö (vrt. zen).
... Selventäisikö seuraava (tai ota lootus-asento ja ala miettiä):
Sanotaan, että kun olet unohtanut kaiken mitä koulussa olet oppinut (edellyttäen että tosiaan olit oppinut ne asiat silloin joskus), se, mitä jää jäljelle, se on SIVISTYS. - No, vastaava asia systeemin tasolla on nimeltään KULTTUURI.
Miten estät kahden tai useamman kulttuurin esiintymisen Suomessa? Miten rajaat kulttuurin?
Kuinka itse ajattelit estää historiallisen tai yksilöllisen kasvun ja kehityksen?
Kun ei voi vastata, on kysyttävä.
Vastustat monikulttuurisuutta, mutta et kykene erottamaan yhtä kulttuuria toisesta. Panee epäilemään, että monikulttuurisuuden vastustamisessa on kyse pelkästä impivaaralaisuudesta lähinnä rasistisin ja xenofobisin vaikuttein.
Islam
""Panee epäilemään, että monikulttuurisuuden vastustamisessa on kyse pelkästä impivaaralaisuudesta lähinnä rasistisin ja xenofobisin vaikuttein""
Juu, sovitaan niin. Ole oikeassa ja hykertele tyytyväisenä.
Ei kai sitä ole tarkoituskaan estää. Monikulturismi on oppi, jonka mukaan kulttuurit pitää saada "kohtaamaan", jotta
a) se tukisi arvorelativismia -- että kaikki ovat samanarvoisia
b) se tukisi polylogismia -- että todellisuus kaikkine lakeineen riippuu etnisestä taustasta.
Monikulturismi on itse tunnustuksellinen ismi ja se odottaa kokoavansa yhteen vain muita tunnustuksellisia ismejä, jotka ovat kaikki yhtä aikaa yhtä oikeassa.
Se on siis tiedonfilosofinen käsite siinä missä moniarvoisuus, joka on ennemmänkin tunnustukseton filosofia, ts. objektiivinen ja järkiperäinen. Moniarvoisuus on individualistinen tieto-ilmiö, monikulturismi kollektivistinen oppi. (En tiedä, millä sanalla kuvata oppia, joka ei ole oppi, kehitin sille siksi sanan tieto-ilmiö.)
En usko, että historiallinen moniarvoistumiskehitys on kuitattavissa "tiedonfilosofisena käsitteenä".
Mitä vahvempi on varhaislapsuuden symbioottinen perusturva, sitä pidemmälle menevän yksilöllisen eriytymisen se myöhemmässä elämässä mahdollistaa. Siinä ei ole kysymys tiedonfilosofisesti muotoillusta opista.
Väittäisin, että moniarvoisessa yhteiskunnassa kulttuuri-sana voidaan heittää romukoppaan sen subjektiivisen, kollektiivisen ja mystisen painolastin takia. Sen sijaan kulttuurilliset ominaispiirteet tulevat korvatuiksi käsitteellä nimeltä 'elämäntyyli'; niitä mahtuu samaan maahan miljoonia. Tämä käsite sisältää esimerkiksi murteet/slangin, pukeutumisen, asumistavan, perhekäsitteen, ruokakulttuurin, kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin.
Suihkonen
""Väittäisin, että moniarvoisessa yhteiskunnassa kulttuuri-sana voidaan heittää romukoppaan sen subjektiivisen, kollektiivisen ja mystisen painolastin takia...""
Vrt.:
""Moniarvoisuus on yksilön kannalta etäisyyttä, jonka hän on saavuttanut suhteessa omaan kasvukulttuuriinsa -- ""
Huomaatko eron opillisesti muotoilevan ja "ryhmäpsykologisen" näkökulman välillä?
En ymmärrä miten "ryhmäpsykologinen" selitys voi olla vähemmän "opillinen", kuin mikään muukaan selitysmalli, jolla on identiteetti. (Ja ollakseen jotain, sillä jollain on identiteetti.)
Suihkonen
Huomasitko etten puhunut ryhmäpsykologisesta selitysmallista, vaan näkökulmasta.
Kyse on lähtökohdista, myös lähtökohtaisesta käsitteenmuodostuksesta. Selitys tapahtuu sitten jo opillisella tasolla.
Kaksi toisistaan poikkeavaa konservatiivista yhteisöä ei helpolla tule keskenään toimeen, koska konservatiivisuuden keskeinen piirre on koheesio ja ulkopuolisten vaikutteiden vastustaminen. Ainoastaan kahden toisistaan poikkeavan liberaalin yhteisön elämät voivat nivoutua yhteen.
Muslimeissakin on vähemmän legalistisia, liberaaleja muslimeja, jotka voivat tulla helposti toimeen länsimaisessa maailmassa. Konservatiiviset muslimit sen sijaan kokeavat länsimaisen ja kristillisen yhteiskunnan epäpuhtaana ja pyrkivät ottamaan etäisyyttä. Jos tulee intressiristiriitoja ympäröivien kulttuurien kanssa, konfliktien todennäköisyys kasvaa.
""Kaksi toisistaan poikkeavaa konservatiivista yhteisöä ...""
Juuri tällaisissa muotoiluissa mielestäni meidän pitäisi käyttää erilaisia käsitteitä. On eroa sillä puhummeko konservatiivisista yhteisöistä vai ryhmäsidonnaisista yhteisöistä.
Konservatiivisuudesta puhuminen johdattaa meidät helposti opillisen selityksen piiriin. Ikään kuin tietyt poliittiset opit ja asenteet olisivat yhteisöä leimaavia tekijöitä. Kuitenkin yhteisön sosiaalinen sidonnaisuus voi olla suurta riippumatta siitä millaisia tai minkänimisiä opillisia ajatuksia siinä tunnustetaan.
Totalitarismit ovat olleet yhtä hirveitä ovatpa ne olleet sitten äärioikeistolaisia tai äärivasemmistolaisia. Islamin nimissä tehdyt julmuudet ovat samanlaisia kuin vuosisatoja sitten kristinuskon nimissä tehdyt julmuudet.
Taantuessaan yhteisöt muuttuvat samanlaisiksi -- eivät "kulttuurisesti" erilaisiksi. Primitiivisissä yhteisöissä ei ole mitään hienoa tai säilyttämisen arvoista. Kun tarpeeksi alas yhteisöasteissa mennään, edustuksellinen valta muuttuu voimaan nojaavaksi, ja lopulta raa'aksi väkivallaksi.
Väkivalta on aivan samanlaista kaikkialla maailmassa. Se ei edusta "kulttuuria".
"Primitiivisissä yhteisöissä ei ole mitään hienoa tai säilyttämisen arvoista. Kun tarpeeksi alas yhteisöasteissa mennään, edustuksellinen valta muuttuu voimaan nojaavaksi, ja lopulta raa'aksi väkivallaksi."
Tuolla perusteella primitiivisiä yhteisöjä tyypillisimmmillään ovat olleet kaikki sosialistiset yhteiskunnat.
Sen sijaan se, mitä yleensä käsitetään primitiivisyydeksi, vaikkapa Amerikan intiaanien entinen elämä, afrikkalaiset heimot rituaaleineen, j.n.e. on mitä suurimmassa määrin säilyttämisen ja vaalimisen arvoista.
Haluatko, että koko maailma muuttuu yhtenäiskulttuuriseksi McDnoalds/Burger King alueeksi?
Gagarin
Yhtenäiskulttuuri on ryhmäsidonnaisuuden aste.
Sillä ei ole tekemistä kapitalismin, sosialismin, mcdonaldsin tai burger kingin kanssa.
Eikö myös maantieteellisen arvokoheesion merkitystä voisi nähdä tärkeänä. Mielestäni vieraantuneisuus kanssaeläjistä ja yhteiskunnasta on eräs keskeinen ongelma nyky-yhteiskunnassa. Jos maakunnilla, kaupungeilla tai kunnilla olisi oikeus säätää omia lakejaan, voisi se johtaa erilaisten arvojen maantieteelliseen keskittymiseen, jolloin jokainen voisi hakeutua sellaiselle paikkakunnalle asumaan, jonka arvot tuntee lähimmäksi omia arvojaan.
Kyllä se vaan niin on, että äärikonservatiivi tuskin tuntee oloaan mukavaksi hippileirillä tai punavihersosialisti itseään toivotuksi markkinaliberaalien kauppakeskustaivaassa. Henkinen vieraantuminen on ahdistavaa ihmisille.
Jos taas moniarvoisuus yhdellä maantieteellisellä alueella on joillekin arvo, he voisivat aivan hyvin aseuttautua asumaan kuntaan, jossa on monenlaisilla arvoilla varustettuja ihmisiä. Jotkut suuret kaupungit olisivat varmaankin soveltuvia tällaisiksi paikoiksi.
Taha-islam:
Kulttuurin tunnuspiirteitä ovat jaetut arvot, traditiot, symbolit, tarinat, tavat, tulkinnat ja koettu identiteetti kulttuuriin kuuluvien jäsenten kesken. On osittain tulkinnallinen kysymys, kenet katsotaan kuuluvaksi esim. suomalaiseen, länsimaiseen tai islamilaiseen kulttuuriin.
Esim. sinussa varmaan risteytyy paljon suomalaisen kulttuurin piirteitä, mutta myös islamilaisen kulttuurin piirteitä. Periaatteessa voitaisiin tehdä jonkinlainen pisteytysjärjestelmä, jonka pohjalta määriteltäisiin, kuinka moni prosenttisesti kuulut suomalaiseen kulttuuriin ja kuinka moni prosenttisesti islamilaiseen kulttuuriin.
Siis (kulttuurirelativistinen) monikulttuurisuuden suosinta on samalla moniarvoisuuden vastustamista. Onko se sitä vain silloin, kun joku tai jotkut kulttuurit pyrkivät tavalla tai toisella tukahduttamaan toisia?
Toisaalta onko moniarvoisuuden kannattaminen automaattisesti monikulttuurisuuden vastustamista? Vai onko se sitä vain silloin, kun vastustetaan expansiivisia ja itselleen vieraita arvoja sortavia kultturimalleja?
Näen kysymyksen kysymyksenä yhteisöllisistä kehitysasteista, en opillisina vaihtoehtoina.
Syihin, jotka estävät meitä omaksumasta tätä näkökulmaa, viittasin edelläolevissa kommenteissa. Emme ole hyviä ryhmäpsykologiassa. Sen sijaan opillis-ideologiset kannanotot ovat meille kovasti houkuttelevia.
US-Puheenvuorossa on nyt kirjoitettu sata blogia joissa käsitellään Norjassa tapahtunutta väkivallantekoa. Ensimmäisenä aihetta ehätti käsittelemään Raimo Myöhänen, eikä loppupäätä jauhannalle näy.
Sanon "jauhannalle", koska kirjoittelu on ollut miltei yksinomaan ideologista vääntöä siitä minkäniminen politiikka tai oppi on ikään kuin "vastuussa" tapahtuneesta.
Jokainen joka kahlaa nämä blogit läpi voi todeta miten valtava on opillisen kannanoton ja todistelun tarve. Vaihtoehtoja sille näyttää löytyvän pääasiassa yksi: yleishumaani ympäripyöreä vihan tuomitseminen.
Emme osaa puhua tapahtuneesta muuten kuin liittämällä siihen poliittisia tai ideologisia merkityksiä ja selityksiä. Tämä on meissä yhteistä teon tekijän kanssa. Hänkään tuskin kertoo muista kuin omista ideologisista vaikuttimistaan.
Puhumme näistä asioista, koska emme osaa puhua asioista.
Hän tuskin kertoo muusta kuin omasta jaloudestaan ja oikeamielisyydestään, jota me muurahaiset emme tajua ja siksi meidät pitäis kaikki, vittu tappaa.
Pitäis kai miettiä mitkä ovat ne instituutiot jotka tukevat moniarvoisuutta ja mitkä taas vähentävät.
Tällaiset keskustelufoorumit ainakin tukevat, edellyttäen että ihmiset ovat saaneet jonkinlaisen yhteisen kielen ja normiston jossa keskustelut voivat kellua.
Muuten Ukkosen blogi on poikkeus kun siinä ei hakata ideologiakepeillä vaan se on jonkinlainen raportti siitä miten shokki pistää ihmisen miettimään arvojaan ja paljastaa kipeitä kohtia tai jotain sellaista.
Monikulttuurisuus on tietyllä tavalla moniarvoisuutta. koska juuri kulttuurissa arvot toteutuvat. Mutta jos monikulttuurisuus saatetaan saman yhteisön sisään, niin kohta meillä on yksikulttuurisuus vallalla. Erilaiset kulttuurit suodattuvat toisiinsa. Kaupallinen tai, sanokaamme amerikkalainen, kulttuuri on siitä hyvä esimerkki.
Jos haluamme säilyttää ihmiskunnan monikulttuurisuuden, kansalliset valtiot on silloin säilytettva ainakin tietyssä määrin historian määrämässä muodossa. Ne jotka nyt rintarottingilla puhuvat monikulttuurisuuden puolesta, ne haluavat tuhota monikulttuurisuuden hajottamalla ne eri valtioiden sisään ja saattamalla ne kilpailemaan keskenään.
Ei ole olemassa mitään yleistä mekanismia jolla kulttuurit liukenisivat toisiinsa. Voi tapahtua aivan päinvastoin: sulautumisen sijasta kulttuurit lukittautuvat tai peräti provosoivat toistensa pahimmat ominaisuudet pintaan.
Ajallisella perspektiivillä ei tässä ole väliä. Melkein tuhat vuotta jatkuneesta rinnakkain- ja sisäkkäinelosta huolimatta suomalaiset ovat yhä ruotsinkielisten alistama kansa, joka on myrkyttänyt mielenmekanisminsa pysyvillä dualismeilla.
Moniarvoisuus on mahdollista yhteisössä jossa yksilöt ovat yksilöllisesti pitkälle eriytyneitä. Tällöin he ovat saaneet tarpeellisen välimatkan omaan kasvukulttuuriinsa. Tällaiset yksilöt eivät voi "puolustaa" ajatteluaan, koska "puolustautuminen" edellyttää yhteisöllisten rintamalinjojen vahvistamista.
Monikulttuurisuus on yhteisöllinen tragedia. Ihmisen ainoa mahdollisuudet kehittyä ihmisenä ovat siinä että hänen oma kulttuurinsa tarjoaa hänelle sisäisen perusturvallisuuden jonka varassa hän voi kasvaa irti oman kulttuurinsa ryhmävahvistuksen asteelta.
Emme osaa noteerata moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden vastakohtaisuutta, koska olemme huonoja ryhmäpsykologiassa. Kaiken lisäksi näyttää siltä, että tällä hetkellä ryhmäpsykologinen ymmärryksemme on vähenemään päin. Individualistinen sokeus kasvaa, emmekä pysty arvioimaan ihmisiä ryhmäsidonnaisina olentoina.
"Monikulttuurisuus on yhteisöllinen tragedia. Ihmisen ainoa mahdollisuudet kehittyä ihmisenä ovat siinä että hänen oma kulttuurinsa tarjoaa hänelle sisäisen perusturvallisuuden jonka varassa hän voi kasvaa irti oman kulttuurinsa ryhmävahvistuksen asteelta. "
Pidätkö kaksikielisiä perheitä ongelmatapauksina?
Jos se onkin niin että nyt pärjää elämässä ne jotka ovat saaneet monikulttuurisen mallin lapsuudesta.
Jos suomenruotsalaisuus (ja heidänmeidän hyvä asema) on meidän perusmyrkkymme niin mitä asialle pitäisi tehdä?
Selvää on että olet oikeilla jäljillä tässä blogissa esim tuo:"provosoivat toistensa pahimmat ominaisuudet pintaan".
Itse olen entinen ruotsinsuomalainen ja myös suomenruotsalaisuus on minulle läheinen vaikkei mitenkään syntyperäinen.
stella varis
""Jos se onkin niin että nyt pärjää elämässä ne jotka ovat saaneet monikulttuurisen mallin lapsuudesta.""
Lapsen kannalta on olemassa vain yksi "minuuden" -- ihmis- ja itseidentiteetin -- eheys. "Monikulttuurinen identiteetti" on siltä osin käsiteharhaa.
Kysymys pärjäämisestä on kysymys sopeutumisesta ja kyvystä hyödyntää. Omat pohdiskeluni koskevat lähinnä sen yhteisöllisyyden vammoja, joiden keskellä yksilön sitten pitäisi "pärjätä".
Must täällä palstalla on muodostunut jonkinlainen yhteisöllisyys ja suoraansanomisen kulttuuri, joka on sentään jotain vaikka puoliagressiivista. Nyt on jotain viitteitä sensuurista.
Äsken tuossa pihassa täällä lähiössä oli mies White power-paita päällä, ja minä heti aukomaan että tosi sopimaton just nyt jne. no se sai palautetta jos se vaan sitä haki niin ok,tarjoan houkan roolin. toisaalta mietin että jos kaikki mentäis whitepower paidoissa senaatintorille niin vastustettais sensuuria. No tää oli nyt mun omaa sekoilua ja irtos keskustelun puitteista.
stella varis
""Nyt on jotain viitteitä sensuurista.""
Palstalla on kai poisteltu joitakin blogeja ja kommentteja.
Se on tietysti vielä pientä, joskin oireellista. Paljon pahempi juttu on kautta koko hallitus-Suomen leviävä vaino "vihapuheita" vastaan. Tämä vaino tulee niittämään kaikkea maahanmuuttokritiikkiä, varsinkin siitä pätevimmästä eli vaarallisimmasta päästä.
Arhinmäet, jaakonsaaret, tuomiojat, kokoomuskristityt ja suvaitsemisvihreät -- se koko remmi tulee tekemään kaikkensa, jotta kaikki maahanmuuttokritiikki leimautuisi "vihapuheeksi" eikä esimerkiksi sellaisia perustavanlaatuisia käsitteenmuodostuksia kuin moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden vastakohtaisuus tulla nostamaan esiin.
Olemme nyt mitä todennäköisimmin suuren Puhdistuksen edessä. Se vähä, minkä intellektuellit edes periaatteessa nykyisessä kriisiyhteiskunnassa voisivat tehdä -- eli kritiikki ja lähtökohtaisen käsitteenmuodostuksen pätevyydestä huolehtiminen -- tullaan nyt tekemään mahdottomaksi.
Ei ole enää mitään tehtävissä. Ne, joilla on valtaa enemmän kuin ymmärrystä, ovat jo voittaneet. Eli olemme kaikki hävinneet.
Öhh. Jos olet vajoamassa epätoivoon ... sinullakin henkinen prosessi on vielä kesken.
Ole onnellinen. Mikään aiempi sukupolvi, kukaan menneiden vuosisatojen filosofi, ei ole saanut nähdä tällaista luonnonvoimien myllerrystä ... kun elämä, jota on yritetty padota, murtautuu vapaaksi niin taloudessa kuin yhteiskunnassakin. - Luuletko että jotkin ajatusten patoamisyritykset voivat pysäyttää irralleen päässeen dynamiikan?
... Ja vielä tällainen koukku sinulle. Yliopistofilosofit ovat jämähtäneet tutkimaan sitä "mitä Wittgenstein on sanonut Aristoteleen sanoneen luonnosta" (olen ollut kuuntelemassa tällaista esitelmää). - Sinulla on nyt mahdollisuus eturivin luonnonfilosofiksi: sinun täytyy nähdä kaikki mullistukset universaalin elämän ilmenemismuotoina. Kellään aiemmalla mietiskelijällä ei ole ollut yhtä rikasta mittausdataa käytettävissään päätelmiensä pohjaksi.
Vihje sinulle: Vitalismi tulee takaisin, elämän ymmärtämiseen ei enää riitä pelkkien rakenteiden ja mekanismien (miten?) selvittäminen, vaan täytyy pureutua syvällisempiin, mekanismiriippumattomiin kysymykseen (miksi?). - Niin, tämä ei ole tiedettä - ainoastaan luonnonfilosofi saa miettiä tällaisia.
Mä oon enemmän ja enemmän ruvennut kokemaan tän tilanteen aivan suomalaisten sisäisenä ruutitynnyrinä jossa mamuja käytetään verukkeena.
Siis meiltä mamuhyysäreiltä puutuu välineet puuttua mamujen "häiriökäyttäytymiseen" esim liian hitaaseen kotoutumiseen, naisvihaan ja muuhun takaperoisuuteen. Sitten provosoidumme suunnattomasti kun meidän mielestä naisvihaiset ja takaperoiset tyypit ottavat raiskaustilastonsa yms ja huitelevat niillä.
Tää on nyt rehellinen tilitys mun kokemuksesta ja omasta dilemmasta. Mun on helpompi hyväksyä ulkomaalaisten pimeä käytös kuin omieni.
Sit mä myös luulen et nää hallituspuolueet ovat äimänä kun eivät saa omaa vihaansa ulos siitä että suomuilla on ikäänkuin aloite ja imu. Siks ne uhoo vihapuheista. Mulla ei sitä ongelmaa ole kun jotenkin viihdyn suomukeskusteluissa vaikka jatkuvasti provosoituneena.
Mamut tuntuu nyt viimeaikaisten tapahtumien jälkeen saaneen neutraalin aseman mikä vaan parantaa niiden oloa kun taas me suomalaiset olemme lukkiutuneet asetelmaan, joka ehkä on joku ihmiskuvakysymys enemmän kuin oikeisto vasemmistokysymys.
Must sun roolisi tässä on just mitä kaivataan. Molemmissa "leireissä" pitäisi olla aate- ja ajatushistoriallisesti sivistyneitä ihmisiä, jotka liittäisivät riidanaiheet sellaiseen kontekstiin jossa meuhkaamalla/vaikenemalla/demonisoimalla ei taistella.
stella varis
Yhteiskunnallispoliittisen keskustelun taso on Norjan tapahtumien jälkeen romahtanut. Ilmeisesti meillä tilanne on pinnanalaisesti ollut koko vaalienjälkeisen ajan hyvin kireä, ja jako hallitus-Suomeen ja perussuomalais-Suomeen lisää jännitteitä koko ajan. Nyt yilyöntejä tapahtuu keskustelun kaikilla tasoilla päivittäin.
Perussuomalaisten valtava vaalivoitto perustui siihen paljon myönnettyä yleisempään kielteisyyteen ja varauksellisuuteen jota Suomessa tunnetaan maahanmuuttajia kohtaan. Maahanmuutto ei ole vain yhteiskunnallisen hajoamisen indikaattori vaan myös sen katalysaattori.
Tautalla on historiallisesti alistetun kansan taipumus jakautua aina verisesti kahtia. Kriisiytyessään tämä kansakunta kaivaa alistajan ja alistetun roolit asennearsenaalistaan ja käy toinen toisensa kimppuun tuhoamistarkoituksessa.
Niin sanotun "suvaitsevaiston" sensuurivaatimukset tulevat yhä yltymään. Yhä useamman keskustelufooruminen ylläpito tulee myymään moniarvoisen demokratian ihanteet arvottoman ja harhaisen monikulttuuripropagandan hinnalla.
Perustavanlaatuinen käsitesekaannus -- moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden tosiasiallinen toisensa pois sulkeva vastakohtaisuus -- jätetään selvittämättä. Keskustelu muuttuu yhä tunnustuksellisempien ismien käsitteistöillä tapahtuvaksi näennäisyyksien keskinäissuhteiden määrittelyksi.
Niin se on. Suomesta on tullut kehitysmaa. Me suomalaiset olemme taas taantuneet hedelmättömään asemasotaan. Henkilökohtaisesti aion vielä yrittää pysyä keskusteluissa mukana ja samalla puolustaa keskustelevaisuutta. Mielummin kissa pöydällä kuin sisuksia repimässä.
Kulttuurien sisäiset elementit suodattuvat tietenkin eritavalla, mutta sosiaalisen vuorovaikutuksen mekanismit tehtävän suorittavat. Kantaväestö ja maahanmuuttajat eivät kuitenkaan voi loputtomasti koteloitua toisistaan erilleen.
Kieli kokonaisvaltaisena rakenteena suodattuu hyvin hitaasti jos ollenkaan. Lopulta se vaihtuu koulutusjärjestälmän vaikutuksesta muutaman sukupolven aikana valtakulttuurin kieleksi. Kielen vaihtuminen vaikuttaa myös ajattelutapaan.
Tapakulttuuri ja sosialisaatiota (kasvatusta) toteuttavat elementit ovat myös pitkäikäisiä, mutta yhteisöstä (yhteiskuntarakenteesta) yksilöön suuntautuva vaikutus (jos se on voimakasta) nopeuttaa muutosprosessia. Uskonnot ja sen kaltaiset ideologiat puolestaan hidastavat muutosta, mutta yhteiskunnallisen tajunnan vaikutus esim. uskontojen muuttumiseen, vaikuttaa takaisin yksilön tapakulttuurin muuttumiseen.
Suomessakin on ollut useita etnisiä kulttuureja historiansa aikana (kuten Romanikulttuuri), jotka ovat hävinneet Romanikulttuuria lukuun ottamatta. Ruotsalaiskulttuuri on kieltä lukuun ottamatta suodattunut varsin pitkälle, mutta ruotsalaisten alistava asema suomalaisiin johtuu taloudellisesta ylivallasta.
Suomen rikkaikkmat suvut ovat ruotsinkielisiä nimeltään. Pääomien kasaantuminen ei noudata kulttuurien yhteen sulautumisen lakeja. Taloudellista valtaa käyttävä kultturi aiheuttaa tuota mainitsemaasi koteloitumista hyvin tehokkaasti.
Neuvostoliiton historia on varmasti hyvä havaintoaines erilaisten kulttuurien sulautumisesta tai suodattumisesta toisiinsa. Kielten ja kulttuurien häviäminen ja Iso-Venäläisen kulttuurin vahvistuminen tapahtui ilmeisesti ylhäältä alas enemmän kuin alhaalta ylös.
Asiasta ei liene kovin kattavia tutkimuksia olemassa. Valtio-omisteinen talous tarjoaisi mielenkiintoisen näkökulman kulttuurien sulautumiseen tai koteloitumiseen.
""Kantaväestö ja maahanmuuttajat eivät kuitenkaan voi loputtomasti koteloitua toisistaan erilleen.""
En tiedä mitään syytä mikseivät voisi. Se on teoriassa aivan mahdollista, ja lukkuituneita tilanteita on käytännössä silmiemme edessä monessa maailman paikassa. Eikä mikään estä kokonaisia kulttuuripiirejä vajoamasta tuhatvuotisiin tai vaikkapa ikuisiin joukkomittaisiin regressioihin.
Suomessakin on ollut useita etnisiä kulttuureja historiansa aikana (kuten Romanikulttuuri), jotka ovat hävinneet Romanikulttuuria lukuun ottamatta.
Nyt kyllä tarvittais Seppo Oikkosen jonkinlaista yhteenvetoa. Toivottavasti nämä analyysit jatkuvat tässäkin tilanteessa.
Menemme näinä päivinä niin pahasti analyyseissamme harhaan, ettei synteeseja edes kannata ajatella. Edessä on paljon todennäköisemmin pelkkää ideologisella tasolla poukkoilevaa käsitekaaosta kuin edellytyksiä ensisijassa tarvittavien analyysien tekoon.
Yleisesti ottaen luulen, että "hallitus-Suomi" tulee onnistumaan vapaan keskustelun suitsimisessa ja uuden -- eli itse asiassa vanhan jo osin yhtenäiskulttuurin myötä selätetyn -- puhumattomuuden kulttuurin elvyttämisessä.
Kun henkinen hajoaminen tapahtuu, keskustelu käy mahdottomaksi.
Seppo, arvostaisin mielipidettäsi seuraavasta:
http://heikkihyotyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/79166-rekistereihin-paa...
Yhteisön hahmottaminen toimijasubjektina on muuan yritys ratkaista tapa jolla yhteisö määrää yksilöä. Nämä käsitteet eivät ymmärtääkseni tyhjene toisiinsa, joten tarvitaan jokin "hyppy" sosiologisesta näkökulmasta psykologiseen.
Näiden kahden tiedonalan väliin ratkenneen kuilun olen selittänyt ajankohdalla, jolloin psykologia autonomisoitui sosiologiasta. Tieteen itsenäisyys oli ilmeisen kovassa kurssissa, ja niin psykologiasta tuli "nuori tiede jossa vallitsee yhtä aikaa empiirinen metodi ja käsitesekaannus" (Wittgenstein). Kuvaavaa on, että joukko- tai ryhmäpsykologian ensimmäisinä tutkimuskohteina olivat rikolliset, joiden huomattiin käyttäytyvän liigassa eri tavoin kuin tehdessään samoja rikoksia yksin.
Selitysmalli ja painotus oli siis psykologinen, ja joukkopsykologian ensimmäinen "sävy" määritteli ryhmäkäyttäytymistä yksilöpsykologian regressiivisenä muotona. LeBon ajatteli, että joukon käyttäytymisessä pääsee yksilöiden pimeä puoli irti. Alitajunta on siis tuhon voima freudilaisen "mielen yläsaleissa laulavat enkelikuorot ja kellarissa ulvovat sudet" -näkemyksen mukaisesti.
Käsitys ryhmäsidonnaisuudesta ja regressiosta ei ole väärä vaan yksipuolinen. Ihminen on lajityypillisesti sosiaalinen eläin, ja ryhmät ovat olleet myös selviytymisen ja henkiinjäämisen mahdollistanut tekijä. Koko kulttuurievoluutio on sosiaalisuuden tuotetta. Historiallinen muutos ryhmäsidonnaisuuden asteessa on hidasta siksi että kulttuurievoluutio on keskeinen selvitymiskeinomme.
Oman aikamme yhä suhteellisen ryhmäsidonnaisia yhteiskuntia on nimitetty mm. "yhtenäiskulttuureiksi". Yhtenäiskulttuurit voivat katsoa toisiaan peilistä, ne voivat harrastaa ystävällisiä suhteita tai sotia -- olla toisiinsa "monikulttuurisessa" suhteessa. Pitemmälle jatkuva yksilöllinen eriytyminen muuttaa yhteisöllistä todellisuutta niin että voidaan puhua "moniarvoisuudesta" tai "moniarvoisesta demokratiasta". Moniarvoiset demokratiat eivät sodi keskenään (Doylen laki), mutta ne eivät myöskään voi elää sisäkkäin minkään yhtenäiskulttuurisen ryhmäsidonnaisen yhteisön kanssa.
Paradoksit, jotka tässä yhteydessä tulevat esiin, ovat: yksilön kohdalla raudanluja symbioottinen varhaislapsuuden perusturvallisuus mahdollistaa myöhemmässä elämässä pitkälle menevän yksilöllisen eriytymisen, ja: yhteisön suhteen perustavanlaatuisen yhteisöllisen eheyden olemassaolo mahdollistaa yksilöllisen erilaisuuden. En ole varma millainen kuva voisi parhaiten esittää tilanteen, ehkä jokin sellainen jossa yhteisö näyttäytyisi yksilön syvärakenteena. Vitalismi on tällainen syvyssuuntainen kytkentä tai voima.
Minulla on se käsitys, ettei yksilöllinen eriytyminen ja henkilökohtainen kasvu irti omasta kasvukulttuurista todellakaan ole mahdollista muualla kuin omien joukossa. Tämän voisi ottaa "kulttuurin" määritelmäksi: kulttuuri on se mistä yksilö voi kasvaa moniarvoisuuteen. Tämä määritelmä sulkisi siis pois mahdollisuuden kasvaa kulttuurista monikulttuurisuuteen.
Olen samaa mieltä kanssasi kielen erityisestä asemasta kulttuurin tai yleensä yhteisöllisen eheyden tekijänä. Kielessäkin olennaisimpia ovat syvärakenteet, esimerkiksi erilaiset "lokatiiviset" jäsennykset, joita on miltei mahdotonta jäljittää ja kaivaa käsitteenmuodostuksen tasolle. Ehkä ajatushistoria auttaa juuri tällaisen tuntuman saavuttamisessa -- kun huomaamme miten perustavanlaatuisesti eri tavoin eri aikoina ihmiset ovat maailmansa hahmottaneet, saamme tuta miten monenlaisia potentiaalisia mahdollisuuksia ajattelulla on.
Jos tämä kuitenkin johtaa meidät relativismiin, olemme ymmärtäneet tilanteen väärin. Relativismi on falski opillinen asenne. Kehityksen tosiasia on olemassa, ja kaikista ihmistä kuvaavista määreistä kehitys luonnehtii lajiamme parhaiten (Fromm).
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 46 kommenttia