Kuinka Karl Marx tavataan

Tarvitsemme moniarvoisuutta, emme monikulttuurisuutta

Moniarvoisuus on yksilön kannalta etäisyyttä, jonka hän on saavuttanut suhteessa omaan kasvukulttuuriinsa -- etäisyyden saavuttamiseksi täytyy yksilöllistymiskehityksessä päästä pitkälle. Moniarvoisuus on käytännössä mahdollista vain maallistuneiden, ei-tunnustuksellisesti ajattelevien ihmisten kesken. Tällaisille yksilöille vain ihminen ja elämä ovat korkeimmat arvot, eikä mikään tunnustuksellinen yhteisöarvo nouse ihmiselämän ja yksilön pyhittämisen yläpuolelle.

Moniarvoinen demokratia, josta niin paljon puhutaan, on yhteisöllinen kehitysaste, jossa vallan voimaviivat kulkevat "alhaalta ylöspäin", yksilöistä yhteisön suuntaan. Demokraatti muodostaa mielipiteensä itse, tuntee empatiaa ja omantunnonetiikan mukaista kohtalonyhteyttä kanssaihmisiinsä, eikä elä ulkoaohjautuvasti normimoraalin määräämissä kunnian- ja häpeäntunteissa.

Nyt tulee vaikea kohta monille muillekin kuin persuille. Moniarvoista demokratiaa ei voida asein puolustaa. Moniarvoinen yhteiskunta nimittäin regressoituu välittömästi takaisin tunnustukselliselle asteelle mikäli aggressioon sorrutaan. Samoin moniarvoinen demokratia ei pysty sulattamaan piiriinsä ensimmäistäkään omiin, ihmistä ja elämää suurempiin tunnustuksellisiin arvoihin vihkiytynyttä "kulttuuria". Moniarvoisuus voi toteutua vain yksilöllisesti pitkälle eriytyneiden ihmisten keskuudessa.

Itse asiassa monikulttuurisuudesta, sen rikkaudesta tai köyhdyttävyydestä, ei pitäisi puhua ollenkaan, ellei samassa yhteydessä otettaisi ensin kantaa kysymykseen moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden suhteesta.

Moniarvoisuus voi perustua vain sille että ihmisarvo kohotetaan selvästi ja eksplikoidusti kaikkien muiden arvojen yläpuolelle. Yksikään moniarvoinen demokratia ei voi sulattaa piiriinsä yhtäkään tunnustuksellisesti ajattelevaa ryhmää.

Olen kuitenkin aika varma siitä, että monikulttuurisuudella tarkoitetaan yleisesti sitä että maahantulijoiden omat tunnustukselliset tunnot otetaan lähtökohtaisesti legitimoituina, ja kulttuurin tuella tarkoitetaan sellaisten ryhmäidentiteettien tukemista, jotka ovat moniarvoiselle demokratialle myrkkyä.

Kysymys moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden suhteesta on liian kipeä käsiteltäväksi. Siksi ainoa tapa ratkaista se on ollut sortuminen kulttuurirelativismiin. Tämä merkitsee käytännössä arvonkieltämistä -- ja moniarvoisuus on nimenomaan arvojen arvo.

Meidän pitäisi yhä selvemmin eksplikoida puheissamme ero moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden välillä. Ne eivät ole vain eri asioita, vaan ne ovat toisensa pois sulkevia vastakohtia. Jos emme opi tätä eroa tekemään, yhteiskuntamme sortuvat tunnustuksellisesti kokevien ja ajattelevien ihmisten ja ryhmien kyvyttömyyteen omaksua ihmisoikeusihanteita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

J. Gagarin

Kulttuurin ei tarvitse välttämättä pitää sisällään ehdotonta aatemaailmaa, vaan kulttuurin tunnusmerkkejä saattavat olla vain tietynlainen pukeutuminen, tietty hiusmuoti, tietyt ruokatavat, äidinkieli, y.m. Ja tietysti jokaisella yksilöllä on oikeus omaan uskontoonsa.

Jos kaikki sitoutuvat noudattamaan maan tai yhteisönsä lakeja, en näe esittämääsi ristiriitaa monikulttuurisuuden ja moniarvoisuuden välillä.
Mutta "kulttuuri" ei silloin tarkoita mitään aatemaailmaa.

Jos esimerkiksi etniset suomalaiset Kanadassa saunovat mökillään lauantaisin, niin se on suomalaisen kulttuurin tunnusmerkki monikulttuurisessa maassa. Mutta en näe kuinka se voisi olla este moniarvoisuudelle.

J. Gagarin

Tuollainen Lauri Grönille tyypillinen kommentti ("höpöti") on yksi tapa väistää kannanottoa.

Väitän edelleenkin, ettei suomalainen saunakulttuuri missään maassa estä moniarvoisuuden toteutumista.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Suomalainen saunakulttuuri ei välttämättä estä, mutta kulttuurillinen etnosentrismi voi estää. Esim. ranskalaiset ovat verrattain ylpeitä omasta maastaan ja kulttuuristaan, joka voi joskus näkyä suurena itsevarmuutena ja etnosentrisminä. Tällöin voi olla vaikeaa ulkopuolisen päästä mukaan sisäpiiriin, jossa on paljon ranskalaisia.

Myös juutalainen kulttuuri voi olla usein sisäänpäin lämpeävä, vaikka mukana ei olisikaan uskontoa. Juutalaisessa kulttuurissa on tietääkseni paljon pieniä yksityiskohtaisia tapoja ja myös tulkintoja asioista, jotka saattavat vaikeuttaa luottamuksellisten suhteiden muodostumista. Tietenkään kaikilla juutalaisilla asia ei ole näin, vaan on olemassa juutalaiseen kulttuuriin vähemmän sitoutuneita juutalaisia, kuten on olemassa suomalaiseen kulttuuriin vähemmän sitoutuneita suomalaisia.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Yritän tulkita miksi Seppo ei sano sinulle enempää kuin "höpö höpö". Se on ehkä vähän sama kuin miksi zen-mestari sanoo noviisille vain "mu".

Aito moniarvoisuus edellyttää edustajiltaan henkistä kypsymistä, ihminen ei kasva siihen automaattisesti (niin kuin kasvaa omaan "tavalliseen" kulttuuriinsa fiksattuine arvoineen). Niin kauan kuin "valaistuneita", asian sisäistäneitä, on vain yksilöinä, ei moniarvoinen kulttuuri voi onnistua, vaan se suistuu relativismiin. Vasta kun ymmärrys on koko yhteisön läpileikkaava juonne, voidaan siirtyä yhteiskunnassa "ylemmälle tasolle" (mistä taas mikä tahansa kosketus reaalimaailmaan (muihin kulttuureihin) sen romahduttaa). No, vaikka aidosti moniarvoinen kulttuuri on vain haavekuva (omasta mielestäni), jokaisen yksilön kannattaa omalta osaltaan pyrkiä siihen - oivallukseen pyrkiminen on avain täyteen elämään.

Niin kauan kun sanot että kulttuuri=hiusmuoti, sinulle sanotaan "mu". Mieti sitä.

Vihje (luokitus "ensimmäinen harjoitus"). Hiusmuoti on vain pinnallinen heijastuma alla olevista enemmän tai vähemmän eksplikoitumattomista tottumuksista ja ambitioista; vaikka vaihdat muotia, alla olevat mallit siitä, kuinka vuorovaikutat ympäristösi kanssa, säilyvät samoina. Ja kulttuuri on tällaisten mallien kollektiivisesti "sovittu" joukko. - Jos siis esimerkiksi jonkin kanadansuomalaisen saunominen on tämän yksilön yksityinen harrastus, eikä tule "kytkeytyneeksi" vuorovaimutukseksi muiden kanukkien kanssa, ei voida mielestäni puhua kulttuurista: kulttuuri on aina systeeminen, yhteisöllinen, yksittäisen yksilön käyttäytymismalleja "emergentimpään" kokonaisuuteen liittyvä käsite.

Vihje 2 (varoitan): Höpö höpö (vrt. zen).

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Selventäisikö seuraava (tai ota lootus-asento ja ala miettiä):

Sanotaan, että kun olet unohtanut kaiken mitä koulussa olet oppinut (edellyttäen että tosiaan olit oppinut ne asiat silloin joskus), se, mitä jää jäljelle, se on SIVISTYS. - No, vastaava asia systeemin tasolla on nimeltään KULTTUURI.

Taha Islam

Miten estät kahden tai useamman kulttuurin esiintymisen Suomessa? Miten rajaat kulttuurin?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Kuinka itse ajattelit estää historiallisen tai yksilöllisen kasvun ja kehityksen?

Taha Islam

Kun ei voi vastata, on kysyttävä.

Vastustat monikulttuurisuutta, mutta et kykene erottamaan yhtä kulttuuria toisesta. Panee epäilemään, että monikulttuurisuuden vastustamisessa on kyse pelkästä impivaaralaisuudesta lähinnä rasistisin ja xenofobisin vaikuttein.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Islam

""Panee epäilemään, että monikulttuurisuuden vastustamisessa on kyse pelkästä impivaaralaisuudesta lähinnä rasistisin ja xenofobisin vaikuttein""

Juu, sovitaan niin. Ole oikeassa ja hykertele tyytyväisenä.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Ei kai sitä ole tarkoituskaan estää. Monikulturismi on oppi, jonka mukaan kulttuurit pitää saada "kohtaamaan", jotta
a) se tukisi arvorelativismia -- että kaikki ovat samanarvoisia
b) se tukisi polylogismia -- että todellisuus kaikkine lakeineen riippuu etnisestä taustasta.

Monikulturismi on itse tunnustuksellinen ismi ja se odottaa kokoavansa yhteen vain muita tunnustuksellisia ismejä, jotka ovat kaikki yhtä aikaa yhtä oikeassa.

Se on siis tiedonfilosofinen käsite siinä missä moniarvoisuus, joka on ennemmänkin tunnustukseton filosofia, ts. objektiivinen ja järkiperäinen. Moniarvoisuus on individualistinen tieto-ilmiö, monikulturismi kollektivistinen oppi. (En tiedä, millä sanalla kuvata oppia, joka ei ole oppi, kehitin sille siksi sanan tieto-ilmiö.)

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

En usko, että historiallinen moniarvoistumiskehitys on kuitattavissa "tiedonfilosofisena käsitteenä".

Mitä vahvempi on varhaislapsuuden symbioottinen perusturva, sitä pidemmälle menevän yksilöllisen eriytymisen se myöhemmässä elämässä mahdollistaa. Siinä ei ole kysymys tiedonfilosofisesti muotoillusta opista.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Väittäisin, että moniarvoisessa yhteiskunnassa kulttuuri-sana voidaan heittää romukoppaan sen subjektiivisen, kollektiivisen ja mystisen painolastin takia. Sen sijaan kulttuurilliset ominaispiirteet tulevat korvatuiksi käsitteellä nimeltä 'elämäntyyli'; niitä mahtuu samaan maahan miljoonia. Tämä käsite sisältää esimerkiksi murteet/slangin, pukeutumisen, asumistavan, perhekäsitteen, ruokakulttuurin, kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Suihkonen

""Väittäisin, että moniarvoisessa yhteiskunnassa kulttuuri-sana voidaan heittää romukoppaan sen subjektiivisen, kollektiivisen ja mystisen painolastin takia...""

Vrt.:

""Moniarvoisuus on yksilön kannalta etäisyyttä, jonka hän on saavuttanut suhteessa omaan kasvukulttuuriinsa -- ""

Huomaatko eron opillisesti muotoilevan ja "ryhmäpsykologisen" näkökulman välillä?

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

En ymmärrä miten "ryhmäpsykologinen" selitys voi olla vähemmän "opillinen", kuin mikään muukaan selitysmalli, jolla on identiteetti. (Ja ollakseen jotain, sillä jollain on identiteetti.)

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Suihkonen

Huomasitko etten puhunut ryhmäpsykologisesta selitysmallista, vaan näkökulmasta.

Kyse on lähtökohdista, myös lähtökohtaisesta käsitteenmuodostuksesta. Selitys tapahtuu sitten jo opillisella tasolla.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Kaksi toisistaan poikkeavaa konservatiivista yhteisöä ei helpolla tule keskenään toimeen, koska konservatiivisuuden keskeinen piirre on koheesio ja ulkopuolisten vaikutteiden vastustaminen. Ainoastaan kahden toisistaan poikkeavan liberaalin yhteisön elämät voivat nivoutua yhteen.

Muslimeissakin on vähemmän legalistisia, liberaaleja muslimeja, jotka voivat tulla helposti toimeen länsimaisessa maailmassa. Konservatiiviset muslimit sen sijaan kokeavat länsimaisen ja kristillisen yhteiskunnan epäpuhtaana ja pyrkivät ottamaan etäisyyttä. Jos tulee intressiristiriitoja ympäröivien kulttuurien kanssa, konfliktien todennäköisyys kasvaa.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

""Kaksi toisistaan poikkeavaa konservatiivista yhteisöä ...""

Juuri tällaisissa muotoiluissa mielestäni meidän pitäisi käyttää erilaisia käsitteitä. On eroa sillä puhummeko konservatiivisista yhteisöistä vai ryhmäsidonnaisista yhteisöistä.

Konservatiivisuudesta puhuminen johdattaa meidät helposti opillisen selityksen piiriin. Ikään kuin tietyt poliittiset opit ja asenteet olisivat yhteisöä leimaavia tekijöitä. Kuitenkin yhteisön sosiaalinen sidonnaisuus voi olla suurta riippumatta siitä millaisia tai minkänimisiä opillisia ajatuksia siinä tunnustetaan.

Totalitarismit ovat olleet yhtä hirveitä ovatpa ne olleet sitten äärioikeistolaisia tai äärivasemmistolaisia. Islamin nimissä tehdyt julmuudet ovat samanlaisia kuin vuosisatoja sitten kristinuskon nimissä tehdyt julmuudet.

Taantuessaan yhteisöt muuttuvat samanlaisiksi -- eivät "kulttuurisesti" erilaisiksi. Primitiivisissä yhteisöissä ei ole mitään hienoa tai säilyttämisen arvoista. Kun tarpeeksi alas yhteisöasteissa mennään, edustuksellinen valta muuttuu voimaan nojaavaksi, ja lopulta raa'aksi väkivallaksi.

Väkivalta on aivan samanlaista kaikkialla maailmassa. Se ei edusta "kulttuuria".

J. Gagarin

"Primitiivisissä yhteisöissä ei ole mitään hienoa tai säilyttämisen arvoista. Kun tarpeeksi alas yhteisöasteissa mennään, edustuksellinen valta muuttuu voimaan nojaavaksi, ja lopulta raa'aksi väkivallaksi."

Tuolla perusteella primitiivisiä yhteisöjä tyypillisimmmillään ovat olleet kaikki sosialistiset yhteiskunnat.

Sen sijaan se, mitä yleensä käsitetään primitiivisyydeksi, vaikkapa Amerikan intiaanien entinen elämä, afrikkalaiset heimot rituaaleineen, j.n.e. on mitä suurimmassa määrin säilyttämisen ja vaalimisen arvoista.

Haluatko, että koko maailma muuttuu yhtenäiskulttuuriseksi McDnoalds/Burger King alueeksi?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Gagarin

Yhtenäiskulttuuri on ryhmäsidonnaisuuden aste.

Sillä ei ole tekemistä kapitalismin, sosialismin, mcdonaldsin tai burger kingin kanssa.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Eikö myös maantieteellisen arvokoheesion merkitystä voisi nähdä tärkeänä. Mielestäni vieraantuneisuus kanssaeläjistä ja yhteiskunnasta on eräs keskeinen ongelma nyky-yhteiskunnassa. Jos maakunnilla, kaupungeilla tai kunnilla olisi oikeus säätää omia lakejaan, voisi se johtaa erilaisten arvojen maantieteelliseen keskittymiseen, jolloin jokainen voisi hakeutua sellaiselle paikkakunnalle asumaan, jonka arvot tuntee lähimmäksi omia arvojaan.

Kyllä se vaan niin on, että äärikonservatiivi tuskin tuntee oloaan mukavaksi hippileirillä tai punavihersosialisti itseään toivotuksi markkinaliberaalien kauppakeskustaivaassa. Henkinen vieraantuminen on ahdistavaa ihmisille.

Jos taas moniarvoisuus yhdellä maantieteellisellä alueella on joillekin arvo, he voisivat aivan hyvin aseuttautua asumaan kuntaan, jossa on monenlaisilla arvoilla varustettuja ihmisiä. Jotkut suuret kaupungit olisivat varmaankin soveltuvia tällaisiksi paikoiksi.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Taha-islam:

Kulttuurin tunnuspiirteitä ovat jaetut arvot, traditiot, symbolit, tarinat, tavat, tulkinnat ja koettu identiteetti kulttuuriin kuuluvien jäsenten kesken. On osittain tulkinnallinen kysymys, kenet katsotaan kuuluvaksi esim. suomalaiseen, länsimaiseen tai islamilaiseen kulttuuriin.

Esim. sinussa varmaan risteytyy paljon suomalaisen kulttuurin piirteitä, mutta myös islamilaisen kulttuurin piirteitä. Periaatteessa voitaisiin tehdä jonkinlainen pisteytysjärjestelmä, jonka pohjalta määriteltäisiin, kuinka moni prosenttisesti kuulut suomalaiseen kulttuuriin ja kuinka moni prosenttisesti islamilaiseen kulttuuriin.

Mikko Mäkinen

Siis (kulttuurirelativistinen) monikulttuurisuuden suosinta on samalla moniarvoisuuden vastustamista. Onko se sitä vain silloin, kun joku tai jotkut kulttuurit pyrkivät tavalla tai toisella tukahduttamaan toisia?

Toisaalta onko moniarvoisuuden kannattaminen automaattisesti monikulttuurisuuden vastustamista? Vai onko se sitä vain silloin, kun vastustetaan expansiivisia ja itselleen vieraita arvoja sortavia kultturimalleja?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Näen kysymyksen kysymyksenä yhteisöllisistä kehitysasteista, en opillisina vaihtoehtoina.

Syihin, jotka estävät meitä omaksumasta tätä näkökulmaa, viittasin edelläolevissa kommenteissa. Emme ole hyviä ryhmäpsykologiassa. Sen sijaan opillis-ideologiset kannanotot ovat meille kovasti houkuttelevia.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

US-Puheenvuorossa on nyt kirjoitettu sata blogia joissa käsitellään Norjassa tapahtunutta väkivallantekoa. Ensimmäisenä aihetta ehätti käsittelemään Raimo Myöhänen, eikä loppupäätä jauhannalle näy.

Sanon "jauhannalle", koska kirjoittelu on ollut miltei yksinomaan ideologista vääntöä siitä minkäniminen politiikka tai oppi on ikään kuin "vastuussa" tapahtuneesta.

Jokainen joka kahlaa nämä blogit läpi voi todeta miten valtava on opillisen kannanoton ja todistelun tarve. Vaihtoehtoja sille näyttää löytyvän pääasiassa yksi: yleishumaani ympäripyöreä vihan tuomitseminen.

Emme osaa puhua tapahtuneesta muuten kuin liittämällä siihen poliittisia tai ideologisia merkityksiä ja selityksiä. Tämä on meissä yhteistä teon tekijän kanssa. Hänkään tuskin kertoo muista kuin omista ideologisista vaikuttimistaan.

Puhumme näistä asioista, koska emme osaa puhua asioista.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Hän tuskin kertoo muusta kuin omasta jaloudestaan ja oikeamielisyydestään, jota me muurahaiset emme tajua ja siksi meidät pitäis kaikki, vittu tappaa.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Pitäis kai miettiä mitkä ovat ne instituutiot jotka tukevat moniarvoisuutta ja mitkä taas vähentävät.
Tällaiset keskustelufoorumit ainakin tukevat, edellyttäen että ihmiset ovat saaneet jonkinlaisen yhteisen kielen ja normiston jossa keskustelut voivat kellua.
Muuten Ukkosen blogi on poikkeus kun siinä ei hakata ideologiakepeillä vaan se on jonkinlainen raportti siitä miten shokki pistää ihmisen miettimään arvojaan ja paljastaa kipeitä kohtia tai jotain sellaista.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Nyt kyllä tarvittais Seppo Oikkosen jonkinlaista yhteenvetoa. Toivottavasti nämä analyysit jatkuvat tässäkin tilanteessa.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Menemme näinä päivinä niin pahasti analyyseissamme harhaan, ettei synteeseja edes kannata ajatella. Edessä on paljon todennäköisemmin pelkkää ideologisella tasolla poukkoilevaa käsitekaaosta kuin edellytyksiä ensisijassa tarvittavien analyysien tekoon.

Yleisesti ottaen luulen, että "hallitus-Suomi" tulee onnistumaan vapaan keskustelun suitsimisessa ja uuden -- eli itse asiassa vanhan jo osin yhtenäiskulttuurin myötä selätetyn -- puhumattomuuden kulttuurin elvyttämisessä.

Kun henkinen hajoaminen tapahtuu, keskustelu käy mahdottomaksi.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Yhteisön hahmottaminen toimijasubjektina on muuan yritys ratkaista tapa jolla yhteisö määrää yksilöä. Nämä käsitteet eivät ymmärtääkseni tyhjene toisiinsa, joten tarvitaan jokin "hyppy" sosiologisesta näkökulmasta psykologiseen.

Näiden kahden tiedonalan väliin ratkenneen kuilun olen selittänyt ajankohdalla, jolloin psykologia autonomisoitui sosiologiasta. Tieteen itsenäisyys oli ilmeisen kovassa kurssissa, ja niin psykologiasta tuli "nuori tiede jossa vallitsee yhtä aikaa empiirinen metodi ja käsitesekaannus" (Wittgenstein). Kuvaavaa on, että joukko- tai ryhmäpsykologian ensimmäisinä tutkimuskohteina olivat rikolliset, joiden huomattiin käyttäytyvän liigassa eri tavoin kuin tehdessään samoja rikoksia yksin.

Selitysmalli ja painotus oli siis psykologinen, ja joukkopsykologian ensimmäinen "sävy" määritteli ryhmäkäyttäytymistä yksilöpsykologian regressiivisenä muotona. LeBon ajatteli, että joukon käyttäytymisessä pääsee yksilöiden pimeä puoli irti. Alitajunta on siis tuhon voima freudilaisen "mielen yläsaleissa laulavat enkelikuorot ja kellarissa ulvovat sudet" -näkemyksen mukaisesti.

Käsitys ryhmäsidonnaisuudesta ja regressiosta ei ole väärä vaan yksipuolinen. Ihminen on lajityypillisesti sosiaalinen eläin, ja ryhmät ovat olleet myös selviytymisen ja henkiinjäämisen mahdollistanut tekijä. Koko kulttuurievoluutio on sosiaalisuuden tuotetta. Historiallinen muutos ryhmäsidonnaisuuden asteessa on hidasta siksi että kulttuurievoluutio on keskeinen selvitymiskeinomme.

Oman aikamme yhä suhteellisen ryhmäsidonnaisia yhteiskuntia on nimitetty mm. "yhtenäiskulttuureiksi". Yhtenäiskulttuurit voivat katsoa toisiaan peilistä, ne voivat harrastaa ystävällisiä suhteita tai sotia -- olla toisiinsa "monikulttuurisessa" suhteessa. Pitemmälle jatkuva yksilöllinen eriytyminen muuttaa yhteisöllistä todellisuutta niin että voidaan puhua "moniarvoisuudesta" tai "moniarvoisesta demokratiasta". Moniarvoiset demokratiat eivät sodi keskenään (Doylen laki), mutta ne eivät myöskään voi elää sisäkkäin minkään yhtenäiskulttuurisen ryhmäsidonnaisen yhteisön kanssa.

Paradoksit, jotka tässä yhteydessä tulevat esiin, ovat: yksilön kohdalla raudanluja symbioottinen varhaislapsuuden perusturvallisuus mahdollistaa myöhemmässä elämässä pitkälle menevän yksilöllisen eriytymisen, ja: yhteisön suhteen perustavanlaatuisen yhteisöllisen eheyden olemassaolo mahdollistaa yksilöllisen erilaisuuden. En ole varma millainen kuva voisi parhaiten esittää tilanteen, ehkä jokin sellainen jossa yhteisö näyttäytyisi yksilön syvärakenteena. Vitalismi on tällainen syvyssuuntainen kytkentä tai voima.

Minulla on se käsitys, ettei yksilöllinen eriytyminen ja henkilökohtainen kasvu irti omasta kasvukulttuurista todellakaan ole mahdollista muualla kuin omien joukossa. Tämän voisi ottaa "kulttuurin" määritelmäksi: kulttuuri on se mistä yksilö voi kasvaa moniarvoisuuteen. Tämä määritelmä sulkisi siis pois mahdollisuuden kasvaa kulttuurista monikulttuurisuuteen.

Olen samaa mieltä kanssasi kielen erityisestä asemasta kulttuurin tai yleensä yhteisöllisen eheyden tekijänä. Kielessäkin olennaisimpia ovat syvärakenteet, esimerkiksi erilaiset "lokatiiviset" jäsennykset, joita on miltei mahdotonta jäljittää ja kaivaa käsitteenmuodostuksen tasolle. Ehkä ajatushistoria auttaa juuri tällaisen tuntuman saavuttamisessa -- kun huomaamme miten perustavanlaatuisesti eri tavoin eri aikoina ihmiset ovat maailmansa hahmottaneet, saamme tuta miten monenlaisia potentiaalisia mahdollisuuksia ajattelulla on.

Jos tämä kuitenkin johtaa meidät relativismiin, olemme ymmärtäneet tilanteen väärin. Relativismi on falski opillinen asenne. Kehityksen tosiasia on olemassa, ja kaikista ihmistä kuvaavista määreistä kehitys luonnehtii lajiamme parhaiten (Fromm).

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset