Kuinka Karl Marx tavataan

Juhannustanssit

Sosiologi Erik Allardt esitti aikoinaan, että suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee joukko perusvastakohtaisuuksia, joista varsinkin kuilu valtaapitavän "herraeliitin" ja "tavallisen kansan" välillä on suuri. Omasta mielestäni selitys tälle kuten myös muille taipumuksillemme kahtiajakoihin löytyy historiastamme.

Olemme vuosisataisesti olleet alistettua kansaa, ja kahden yhteiskuntakerroksen, kahden totuuden, kahden vastakohdan -- ylimalkaan kaikkea kahtiajakavat -- ajatusmallit ovat muokanneet meistä varsin varauksellisia, pinnalta nöyriä ja kuuliaisia, mutta samalla kättä taskussa nyrkkiin puristavia ja syvällä sisimmässämme mustan sapen myrkyttämiä ihmisiä.

Myös kuilu julkisen ja yksityisen elämän välillä on perinteisesti Suomessa ollut suuri. Olen itse sitä ikäpolvea, joka vielä hyvin muistaa yhtenäiskulttuuri-Suomen, jossa koti, uskonto ja isänmaa olivat pyhiä ja hartaudella varjeltuja arvoja. Vielä viisikymmenluvulla radiosta kuunneltiin yhtä kanavaa, jossa rukouspäivisin lähetettiin vain harrasta musiikkia. "Lauantain toivottujen levyjen" tunnin mittaisen ohjelman viimeiset soittokappaleet olivat kevyttä musiikkia, se odotetuin soi usein viimeisenä.

Yhtenäiskulttuuri on sosiaalisesti sitova, tunnustuksellista ajattelua varjeleva yhteiskuntamuoto. Ihmiset siinä elävät ulkoaohjautuvaa elämäänsä normimoraalin sääteleminä, vahvan itsekontrollin rajoittamina ja kunnian ja häpeän tunnoilla toisiinsa reagoiden. Mikä tahansa erilaisuus on yhtenäiskulttuurissa "kiellettyä", se joutuu torjunnan kohteeksi, sitä pilkataan ja ivataan, tarpeen vaatiessa väkivaltaisesti tuhotaan. "Mikä sinä oikein luulet olevasi", on yhtenäiskulttuurin tunnuslause. Sosiologinen laki sanoo, että mitä tiukempi on yhteisön ryhmäsidonnaisuus, sitä pienemmät poikkeamat yleisesti hyväksytyistä normeista siinä koetaan uhkana.

Varsinainen vapautuminen yhtenäiskulttuurin yhdenmukaisuuspaineen alta käynnistyi Suomessa yleismaailmallisen nuoriso- ja arvovallankumouksen seurauksena 60-luvulla. "Sex and Drugs and Rock and Roll" murensi suomalaisenkin yhteiskunnan. Konservatiiviset perhearvot, harrashenkinen kirkkouskovaisuus ja militaari-isänmaallisuus jäivät yhä selvemmin vain virallisen Suomen ritualistiseksi "uskonvahvistukseksi" -- silloinen opiskelijasukupolvi meni menojaan. Opiskelijapiireissä puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin, ja se oli tietysti tavaton asia maassa, jossa puhumattomuus oli ollut likimain kansalaishyve.

Hannu Salaman "Juhannustanssit" -kirja taisi olla viimeinen naula yhtenäiskulttuurin ruumisarkkuun. Kirjaa vastaan nostettu jumalanpilkkasyyte kääntyi julkisfarssiksi, jossa valtiokirkollista pyhyyttä viimeiseen saakka varjelleet fariseukset lopulta itsekin häpesivät omaa tekopyhyyttään ja vetäytyivät toisiaan syytellen vastuusta oikeusprosessin käynnistäjinä. Tilanne oli todella kuin häränpyllyä heittävä impivaaralainen körttiläisparvi tuvanlattialla painimassa. Siinä kunniat ja häpeät ottivat mittaa toisistaan ja itsestään, ja kaikilta oli jo turvallinen koti, uskonto ja isänmaa kadoksissa.

Mutta ajatushistoriassa muutokset tapahtuvat hyvin hitaasti, useammin vuosisatojen kuin vuosikymmenten perspektiivissä, eikä yhtenäiskuttuuri-Suomi ole edelleenkään syvältä joukkosielumme sisäkammioista mihinkään hävinnyt. Olemme edelleenkin kaikkea kahtiajakava, toinen toisiamme vahtiva ja kaltoin kohteleva kansa. Kiusaamme toisiamme työpaikoilla noin kaksi kertaa enemmän kuin muut eurooppalaiset ihmiset. Kunnian ja häpeän tunnot ovat keskeinen osa normaaleina pitämiämme elämäntuntoja. Muodostamme mielellämme rintamalinjoja, ja saamme vahvistusta kuuluessamme toisten samoin ajattelevien joukkoon.

Mietin, miten tyylipuhtaasti esimerkiksi nyt nimitetyn hallituksen muodostamisessa tämä syvältä historiastamme kumpuava kaiken kahtiajakava voima toteutui. Jako hallitus-Suomeen ja perussuomalais-Suomeen toteuttaa nimittäin saman ikiaikaisen suomalaisen yhteiskunnan perusvastakohtaisuuden, kuilun, joka hallitsevan eliitin ja tavallisen kansan välillä on aina meillä ollut erityisen syvä. Kun hallitusrintama puhuu yhteishengestään, siinä henkii yhä yhdensuuntainen, yksiarvoinen yhtenäiskulttuuri-Suomi. Sen sisäinen ryhti syntyy siitä "kunniasta" eli "vastuullisuudesta" jota se kokee ja sanoo edustavansa.

Niinpä nyt todistamme oikeastaan jälleen yhtä toisintoa niistä ikiaikaisista juhannustansseista joita kansakuntana näköjään jaksamme aina valssata. Politiikan foorumilla tanssahtelee väkeä joka haluaa olla salonkikelpoista -- ja jos joku nyt kuvaa heitä kaikessa siinä raadollisuudessa ja rujoudessa joka heille tosielämässä on ominaista, odotettavissa on jälleen syytetoimia. Torjunta on hurjaa, aggressiota on ilmassa.

Ehkä vielä tulemme näkemään senkin jälkinäytöksen. Se voi esimerkiksi tapahtua vihervasemmistolaisen uussuvaitsemattomuuden -- eli siis tekopyhien omassa kielenkäytössä "suvaitsevuuden" -- vaikutuksesta, ja tällä kertaa syytettyjen penkille saattaa joutua joku joka uskaltaa ääneen sanoa ettei "vieraissa kulttuureissa" ole mitään hienoa tai ihaltavaa, etteivät ne ole "rikkaus", vaan että keskimäärin maahanmuuttajat ovat vielä suvaitsemattomampia ja omaan yhtenäiskulttuurinsa käpertyneempiä kuin suomalaiset kenties koskaan ovat olleet.

Näitä oikeusjuttuja saattaa olla tulossa. Yhtenäiskulttuurin väkevimmän yhteishengen herättelemiseksi kehitellään jo loukkaantumisherkkyyttä -- yritetään näin tietoisesti taantua mitä primitiivisimmän yhteisreaktion asteelle. Eli ruokitaan kaikkein pahinta projektiivista asetta, jolla vastustajia voidaan leimata ja heidän tuhoamisensa oikeuttaa.

Oman yhteiskunnallisen kehityksemme kannalta otamme nyt takapakkia. Jälleen jättiharppauksia taaksepäin, normimoraalin, kuriyhteiskunnan, virallisten hyveiden ja puhumattomuuden, puhumattomuuden, puhumattomuuden Suomeen. Mutta ehkä sitten taas tapahtuu kuten jumalanpikkaoikeudenkäynnissäkin. Syytteitä tehtailleet tahot havahtuvat omaan tekopyhyyteensä, käyvät keskinäistä kunnian ja häpeän sylipainiaan toisiaan syytellen, ja lopulta vetäytyvät itsekukin siitä paljonpuhutusta vastuustaan väittäen, etteivät he koskaan ketään ole vankilaan tahtoneet heittää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (47 kommenttia)

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

""uskaltaa ääneen sanoa ettei "vieraissa kulttuureissa" ole mitään hienoa tai ihaltavaa, etteivät ne ole "rikkaus", vaan että keskimäärin maahanmuuttajat ovat vielä suvaitsemattomampia ja omaan yhtenäiskulttuurinsa käpertyneempiä kuin suomalaiset kenties koskaan ovat olleet.""

Tämä ajatusrakenne pitää sisällään sen olettaman, että vain suvaitsevaisuus voi olla hienoa tai ihailtavaa. Uussuvaitse-vaisten/mattomien voisi kuvitella ajattelevan näin. Mutta uskaltaisin väittää muuta. Pohdiskelen itseään suvaitsevaisena pitävän silmälaseilla katsoen...

Henkilöt jotka ajavat suvaitsevaisuutta, haluavat suvaitsevaisuudesta oman erityispiirteensä. Halutaan olla henkilötasolla kuten New York kaupunkina - vastaanottavainen kaikille kulttuureille. X:llä on aivan ihana ruokakulttuuri, Y:llä mitä mainioin musiikki, Z:sta saamme pikajuoksijoita jne. Meillä on tämä suvaitsevaisuus, joka mahdollistaa monipuolisen ja rikkaan kokonaisuuden tulla tykömme.

Suvaitsevaisuus on kuitenkin piirteenä hieman hankalampi kuin ruoka, musiikki tai urheilu. Voimmeko ajatella olevamme suvaitsevaisia, mutta emme edellytä sitä muilta - eiväthän hekään edellytä meiltä ruuanlaitto-, soitto- tai pikajuoksutaitoja?

Jos edellytämme suvaitsevaisuutta myös muilta, menetämme sen erityispiirteenä. Jos emme edellytä, saattaa käydä niin ettei suvaitsevaisuus säily vallitsevana ajatustapana.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Oman näkemykseni näistä kysymyksistä olen esittänyt esimerkiksi tuossa:

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom...

En siis usko siihen, että yhteisöllinen tarkastelu ja yksilön ominaisuudet olisivat millään lailla yhteismitallisia.

Yhteisöistä puhuessamme pitää pidättäytyä sosiologisissa vakioissa. Ne eivät jäännöksettömästi siirry yksilöön. Yksilön ominaisuutena suvaitsevuus ei koskaan takaa yhteisöllistä suvaitsevuutta.

Olemme sokeita individualisteja -- eli ihmiskuvamme on vajaa. Emme pysty käsitteellistämään ja käsittämään ihmistä ryhmäsidonnaisena olentona. Siksi maahanmuutto-ongelmatkin putoavat eräänlaiseen ihmiskuvassamme olevaan aukkoon.

Itselläni ei juuri ole poliittisia intohimoja. Maahanmuutto-ongelmaakin ajattelen vain tyypillisenä aikamme ajatusongelmana. Ymmärrän hyvin maahanmuuton vastustuksen. Se että asioista puhumista tullaan "suvaitsevaiston" taholta tulevina aikoina varmasti vainoamaan ja rajoittamaan, on mielestäni ikävää.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Esitinkin näkemyksiä, jotka itseään suvaitsevaisena pitävä ihminen saattaa kohdata ajatellessaan, että suvaitsevaisuus on yksilöominaisuus ja siitä tulee yhteisöllinen piirre, kunhan tarpeeksi moni toimii "oikein".

Maahanmuuttoa minun on jotenkin vaikea ajatella ongelmana. En kyllä näe siinä mitään suuria mahdollisuuksiakaan. Ainoastaan maahanmuuton rajoittaminen tuntuu jotenkin ahdistavalta ajatukselta.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Jansson

""Maahanmuuttoa minun on jotenkin vaikea ajatella ongelmana.""

Huomaa, että minäkin näen siinä lähinnä suomalaisuuteen sijoittuvan ongelman. Kannanottoni koskee ikään kuin sitä, että suomalaisten tulisi antaa itselleen mahdollisuus kehittyä kansana ja yhteiskuntana.

Perussuomalaisten kannatuksen nousu on vahva indikaattori siitä, että olemme tehneet jotakin aivan väärin. Otamme tätä nykyä takapakkia -- enkä usko, että jako hallitus-Suomeen ja perussuomalaisuus-Suomeen on kenenkään etu.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

""...suomalaisten tulisi antaa itselleen mahdollisuus kehittyä kansana ja yhteiskuntana. ""

Olen samaa mieltä. Kehittyminen ilman läheistä kontaktia ulkomaailmaan ei ole nykyisin mahdollista. On siis kehityttävä muun maailman läsnäollessa. Tällä läsnäololla voi olla kehityksen kannalta positiivisia vaikutuksia.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Jansson

""Kehittyminen ilman läheistä kontaktia ulkomaailmaan ei ole nykyisin mahdollista.""

Meillä on selvästi erilainen mielikuva siitä mikä ja millainen kehittyvä yksikkö on ja miten kehitys tapahtuu.

Kansallinen historia sanelee ne ehdot joilla kunkin kansakunnan kehitys tapahtuu. Meillä nuo ehdot ovat historiallisesti alistetun kansan ehtoja.

Olemme hyvin poikkeava kansa. Vahva projektiivinen taipumuksemme tulee esiin kaikissa niissä suhteissa joissa poikkeamme muista eurooppalaisista. Venäläisvihassamme, aggressiivisuudessamme, humalahakuisuudessamme, kiusaamisilmiössä.

Tarvitsisimme kansallista psykoanalyysia, ja sen pohjalta voisi etsiä "hoitokeinoja". Niistä voi jo tässä vaiheessa sulkea pois siedätyksen maahanmuuttajilla, sillä se katalysaattorin tavoin vain kiihdyttää käynnissä olevaa sisäistä hajoamista.

Käyttäjän Kansine kuva
Kaisa Kansine

Jollain tavalla tämänhetkinen räikeä kahtiajako on ollut mielestäni jopa innostavaa - kaipa se ruokkii jotain pimeitä primitiivisiä patoutumiani.
Toisaalta se on kuitenkin masentavaa ja hyvin turhauttavaa. En voi sietää vaihtoehdottomuutta (etenkään näennäistä sellaista, jota se lähes aina on), ja kahteen rajoittuva valinnanvara on kyllä varsin vaihtoehdotonta.
Kaiken lisäksi nyt (kuten aina!) tuntuu, etten todella pysty samaistumaan kumpaankaan "rintamaan". Tavallaan ikäänkuin ulkopuolisena ja "toistaiseksi" samaistun EU:ta vastustaviin tahoihin, koska vastustan EU:ta itsekin, mutta olo on melkein kuin jonkin urheilujoukkueen kannustajalla - itse en ole mukana joukkueessa. Ja jos olisinkin, olisin vain jonkinlainen tuuraaja.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Rakennat itsellesi kauniin nelinkentän.

Innostunut - masentunut. Samaistuva - ulkopuolinen.

Tarkkailijan rooli voisi olla myös masentunut samaistuja.

J. Gagarin

Vaikka Suomessa vihataan "herroja" ja voidaan sanoa, että rahvaan ja herrojen välinen juopa on syvä, niin pohjimmiltaan Suomi ei kuitenkaan ole mikään luokkayhteiskunta. Ehkäpä tuo suomalainen herraviha johtuukin juuri siitä, että suomalaisilla ei ole äidinmaidosta imettyä luokkayhteiskunnan hyväksyntää, kuten esimerkiksi englantilaisilla. Englannissa vallitsee huomattavasti suurempi ero yläluokan ja rahvaan välillä niin taloudellisen aseman, sivistyneen käyttäytymisen, puhekielen, harrastusten ja kaikkien elämän puitteiden suhteen kuin Suomessa.

Myös byrokratia on Suomessa vähäisempää ja mutkattomampaa kuin Keski-Euroopan maissa. Tämä kuvastaa niin ikään edellä mainitsemaani faktaa luokkayhteiskunnan perusteiden puuttumisesta. Asiat voidaan hoitaa pragmaattisesti, jos sellaiseen on tarvetta.

En siis pidä tuota esitettyä "kahtiajakautumista" leimallisesti kovinkaan suomalaisena ilmiönä, sitä esiintyy kaikkialla ja yleensä selvemmässä sfäärissä.

Käyttäjän Kansine kuva
Kaisa Kansine

"Myös byrokratia on Suomessa vähäisempää ja mutkattomampaa kuin Keski-Euroopan maissa."

Oletko ihan varma tuosta? Huh, en sitten uskalla kuvitellakaan, millaista byrokratia on muualla, kun täälläkin se on niin naurettavan massiivista! Mutta ainakin olen kuullut jotain sellaista, että täällä olisi verrattain todella paljon virkamiehiä?

J. Gagarin

Niin Saksassa, Ranskassa, Italiassa kuin Espanjassakin kytätään kaikkiin virallisissa yhteyksissä esitettäviin paperihin asianmukaisia leimoja ja sinettejä eri viranomailta. Jos joku leimoista puuttuu, niin se pitää hankkia ennen kuin asia menee eteenpäin. Tämä koskee aivan arkipäivän asioita, suurinpiirtein suomalaiseen asumistukianomukseen verrattavia sellaisia.

Samoissa maissa muuten vallitsee ehdoton teitittelykulttuuri. Olisi mahdotonta kuvitella, että viranomainen sinuttelisi luukulla asioivaa asiakastaan.

Kyseessä on siis jollain tavoin "vanhanaikainen" byrokratia ja toimintamalli.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Gagarin

""Vaikka Suomessa vihataan "herroja" ja voidaan sanoa, että rahvaan ja herrojen välinen juopa on syvä, niin pohjimmiltaan Suomi ei kuitenkaan ole mikään luokkayhteiskunta. ""

Nämä ovat aivan eri asioita, eri kategorian ilmiöitä.

Kaksinapaiset projektiiviset mielenmekanismit ovat kansallis-kulttuurinen ominaisuus. Alistettu kansa on kokonaan erilainen yksikkö kuin alistettu luokka. Luokkayhteiskunta voi olla sosiaalisesti eheä, ja siinä on jokaisen mahdollista kokea toimivansa omalla paikallaan kokonaisuuden puitteissa.

Erottelukykysi näissä kysymyksissä on jokseenkin olematon. Ymmärrystä on sitten turha perätä.

J. Gagarin

Vastauksesi olisi mitä parahin pallon takaisin heitto käymässämme mielenkiintoisessa dialogissa ilman tuota viimeistä lausetta, joka ilmaisee taipumusta kategoriseen tyrmäämiseen kaikissa ilmaisemissani asioissa. Tunnevaltaisuus ei tietenkään ole vieras ilmiö filosofillekaan.

Mainittakoon nyt kuitenkin, ettei ensisijainen tarkoitukseni suinkaan ollut kyseenalaistaa sanomaasi, vaan elaboroida sen ympärille lisää ulottuvuuksia asioista, jotka ilman muuta ihmisten mielissä nivoutuvat samaan kokonaisuuten, kuten luokkayhteiskunta ym.

Analyysisi näiden käsitteiden erosta ja syistä niihin eroihin ei välttämättä tarvitsisi sisältää naljailevaa asennetta.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Gagarin

""Vastauksesi olisi mitä parahin pallon takaisin heitto käymässämme mielenkiintoisessa dialogissa ilman tuota viimeistä lausetta, joka ilmaisee taipumusta kategoriseen tyrmäämiseen ...""

Kyseessä ei ole kategorinen tyrmääminen, vaan syvästi omaksumani käsitys ajattelusta holistisena koherenttisena kokonaisuutena, jonka joku jo vastaavalla tavalla asioita ajatellut voi ymmärtää ja ottaa vastaan, mutta joka ei kerta kaikkiaan aukea kokonaan toisenlaisilla aallonpituuksilla ajattelevalle.

En usko dialogiin kahden tyystin erilaisen holismin välillä. Dialogi olisi vain näennäistä, ikään kuin jokin lause voisi kuljettaa ymmärrystä yhdestä maailmasta kokonaan toiseen. Ymmärrys ei kuitenkaan tiettyjen rajojen yli välity. Voin olla pahoillani, että koen näin, mutta se ei auta asiaa.

Käyttäjän Olympos kuva
Antti Papinniemi

Suomalaiset on vähän pattitilanteessa. Vanha hallinto on todennäköisesti sotkettu meneillään oleviin tapahtumiin jo pitkällä aikavälillä. Ne ei pysty meitä pelastamaan. Puolueiden sisäiset portinvartijat on suodattanu sopivia henkilöitä johtotehtäviin, eikä niillä ole intressiä(tai mahdollisuutta) nousta vastustamaan omia tukiryhmiä ja saavutettuja etuja.

Kansan ainoa pelastus olis pöydän putsaaminen, mutta ei taida löytyä tahtoa ennen, kuin näkyvät ongelmat on ovella. Maailmalla pyörii nyt isot rattaat, mut suomalaisia pidetään ruususen unessa. Meitä vastaan on aloitettu hienovarainen hyökkäys, jonka vaikutukset tulee realisoitumaan lähitulevaisuudessa.

Ylimääräiset kertausharjoitukset ja kriisivalmiuden parantaminen tulis tarpeeseen, mutta Kokoomusjohtoinen hallitus on selkeästi ajamassa meitä NATO:n syliin. Se taas olis Suomen kansan vapaudelle ja turvallisuudelle huonoin mahdollinen vaihtoehto.

Saa nähdä, mitä syksy tuo tullessaan... Suomen sisäinen tilanne luultavasti purkautuu presidentin- ja kunnallisvaalien kautta. 2-vuoden päästä meillä toivottavasti on hallitus, joka pystyy kääntämään laivan keulan kohti myrskyä.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Yhdyn näkemykseesi siitä, ettei nykyinen hallinto saata kestää pitkään. Se on tavallaan itsensä uhkaama -- voisi sanoa niinkin että ne asiat, jotka pöydältä on pyyhitty ja siirretty ikään kuin pöydän alle, tulevat kaatamaan sen pöydän.

Ruususen uni saattaisi tarkoittaa sitäkin ettei meillä oikeastaan keskustella varsinaisista ongelmista, jotka kytkeytyvät maailman valuuttoihin ja euron kamppailuun asemastaan. Ne ovat mitä suurimmassa määrin yksityisiä taisteluita, mutta meillä eletään ikään kuin "vastuun" kantaminen niistä kuuluisi "valtioille".

Käytännössä se sitten kuuluu puoluekoneistollemme. Näköjään ainoa osa joka ei mitä ilmeisimmin yksityisestä suunnasta ohjattuun puolueparlamentarismin koneistoon sovi, on Perussuomalaisten puolue.

Voihan se tietysti olla niinkin, että nykyinen koalitio pysyy pystyssä siksi, että sitä pidetään pystyssä. Ollaan ikään kuin jatkuvassa kriisitilanteessa, poikkeustilanteessa, kansallisessa hätätilassa, jossa mahdollisesti kaikenlaiset poikkeusjärjestelytkin voivat tulla kyseeseen.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Kejo

Rahajärjestelmä -- pankkijärjestelmä -- voi romahtaa piankin.

Taloususkonnon suhteen tilanne on toinen. Se on valtavan hyvin meihin historiallisesti istutettu. Se ei voi kokea samanlaista romahdusta kuin rahajärjestelmän käytännöt.

Sanotaan että sosialistinen järjestelmäkin -- kaikkine ideologisine "totuuksineen" -- romahti jokseenkin yhdessä yössä. Ihmiset eivät kuitenkaan omaksu mitään uusia totuuksia yhdessä yössä. Käymistilat vaativat aina aikaa. Tietyt pohjimmaiset ajatusmuodot -- ehkä ne kaikkea ajatteluamme ratkaisevimmin määräävät -- eivät muutu juuri ollenkaan.

Niissä tapahtuvat muutokset ovat joka tapauksessa hyvin hitaita.

Dari-anne Suomalainen

Raamatusta löytyy vastaus tähänkin propleemaan:

"Katso kaikkia Korkeimman tekoja, ne ovat kaikki kaksittain, toinen toisensa vastakohta. "

Jos ei ole toista, ei toista voi määritellä, koska ei ole mihin verrata.

Olenkin tässä miettinyt, mikä olisi MARKKINAVOIMIEN vastakohta, vai onko sillä iteseisarvo olemattomuudessa, koska en ole niitä koskaan nähnyt, en ole kuullut niitä moitittavan ja tottelemattomuuden seuraus on lama ja se taas näkyy, jos on näkemässä.

Suvaisevaisuuden vastakohta on suvaitsemattomuus, niissä on molemmissa negaatio eivätkä ole tavoittelemisen arvoisia.
Suvaitsevaisuuden ylikorostus johtaa välinpitämättömyyteen, kuten ylenpalttinen armo, kun taas suvaitsemattomuus, johtaa ylikorostuneeseen tuomioon ja itsekontrolliin, jos aikoo toteuttaa samaa suhteessa itseensä, mitä vaatii muilta.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

""Suvaisevaisuuden vastakohta on suvaitsemattomuus""

Sanoisin, että tässä on nyt kuitenkin kyse enemmänkin yksilöllisen suvaitsevuuden ja yhteisöllisen suvaitsemattomuuden vastakohtaisuudesta.

Yksilö, mikä hänen perusturvallisuutensa on vahva, voi hyvinkin suvaita melkein mitä tahansa. Sensijaan hyvin ryhmäsidonnaisessa yhteisössä yksilöt eivät pysty suvaitsemaan juuri mitään, eivät edes pientä poikkeavuutta.

Dari-anne Suomalainen

Jos markkinavoimilta otetaan voimat pois, syntyy tietysti vastapari, markkinavoimattomuus.

Mitä se sitten tarkoittaa ? Onko se yhtä kuin lepo...kaikille pienille miehille jotka suurissa saleissa juoksevat hätääntyneen näköisinä näytöltä toiselle seuraamassa numeroita ja pilkkuja nähdäkseen kuinka markkinavoimat voivat ja reagoivat.

Missä me olemme mielemme kanssa, voi meitä ? :)

Käyttäjän salvator kuva
Elo Kemppainen

"Hannu Salaman "Juhannustanssit" -kirja taisi olla viimeinen naula yhtenäiskulttuurin ruumisarkkuun. Kirjaa vastaan nostettu jumalanpilkkasyyte kääntyi julkisfarssiksi, jossa valtiokirkollista pyhyyttä viimeiseen saakka varjelleet fariseukset lopulta itsekin häpesivät omaa tekopyhyyttään ja vetäytyivät toisiaan syytellen vastuusta oikeusprosessin käynnistäjinä."

Koskahan nämä "illmannit" ja "kalskeet" ymmärtävät saman kuin nuo "fariseukset" silloin Urkin ollessa vallassa, Kekkonen tyrmäsi silloiset lainoppineet armahtamalla Salaman, tuskin samaa voisi odottaa nykypresidentiltä...

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Kekkonen todella jotenkin syvästi ymmärsi tämän kansallisen kahtiajakautumisemme, ja piti elämäntehtävänään kansallisen sovun rakentamista.

Hänellä oli myös hyvä taju siitä, ettei sopua saada aikaan yhtenäiskulttuuria vahvistamalla. Tässä varmasti vaikutti taustalla sekin, että hän oli omien kokemustensa kautta oppinut inhoamaan sotilaita.

Hänen taustavaikuttamisensa sekä Linnan että Salaman tapauksissa kuin myös yhtenäiskuttuurin ja puhumattomuuden vastaista reporadiota masinoitaessa oli vahvaa ja ehdotonta.

Mistä saisimme nyt samanlaisen presidentin? Kekkosen jälkeen valtaan astui rahatalouteen hurahtanut Koivisto, joka käynnisti rahamarkkinoiden vapauttamisen. Voiko kukaan kuvitella Koiviston koskaan lukeneen yhtään kaunokirjallista teosta?

Martti Ahtisaari oli sunnilleen yhtä intellektuelli kuin hänet markkinoinut viihde- ja juorukirjailija Lasse Lehtinenkin. Kuka voi kuvitella moisia miehiä toisinajattelijoiden suojelijana?

Tarja Halonen on pelkuri, jolle ihmisoikeuskysymykset ovat lähinnä sukupuolten tasa-arvoa koskevia feministiteorioita.

En nän tulevien ehdokkaiden joukossa toistaiseksi ainoatakaan joka omaisi mitään Kekkoseen verrattavaa visionäärisyyttä tai rohkeutta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Haastattelija:Oletko kokenut niin kuin minäkin, että olen ns. hyvä ihminen, omasta mielestäni, en tee kenellekään mitään pahaa, tahdon ajatella kaikkea hyvää ja olen, kuten luulen, totuuden mukainen jne, mutta kun tekee tiliä itsensä kanssa, niin jää kysymään, missä onkaan se hyvä ihminen, joka luulin olevani?"

"Y. K: Täsmälleen oikea havainto. Ajattelumme muodostuu ajatuskategorioista. Meillä on hyvä ja paha, oikea ja väärä, koko dualistinen maailmankuvamme, vastakkaisuuksista rakennettu ja siinä me valitsemme ja etsimme. Kun totuudellisuus alkaa vaikuttaa, niin nuo kategoriat raukeavat, eikä enää ole kysymys siitä, olemmeko hyvä vai paha, vaan samoin kuin ystävällisyys ja myötäelämisen kyky, on sekin luonnollista. Kaikki muuttuu kuin jollakin tavoin itsestään selväksi, spontaaniksi. Bhagavad Gita tähdentää alituisesti karmajoogan (toiminnan tien) perusoppia. On opittava toimimaan kuten ne, jotka toimivat kunnianhimosta, päämääriä tavoitellen ja kuitenkin kunnianhimoa ja päämäärää vailla. Zen-buddhismissa ja buddhismissa yleensä puhutaan niistä, jotka toimivat ilman vaikutinta ja ilman päämäärää. Sitä selostaa myös Dhammapada-teos. Sanotaan, että on yhtä vaikeata ymmärtää niiden ihmisten toimintaa, jotka toimivat vailla motiivia ja päämäärää, kuin on ymmärtää lintujen lentoa ilmassa. Hehän toimivat: aivan kuin toisessa maailmassa. Siellä raukeavat kaikki inhimilliset arvostuskategoriat. Olenko minä itsekäs vai enkö ole, sehän on vain unitilan synnyttämä kysymys."

Noh..kun tiedostaa maailmankuvamme ongelmat,yleisen käyttäytymisen ja lähes muuttumattoman ajatushistorian. Niin olisiko ehkä aika katsoa jo aivan toisella tapaa asioita.Eikö jo oltaisiin hakattu päätä seinään tarpeeksi kauan todetaksemme,että kaikki toimet mitä yhteiseksi tehdään ovat jotenkin kiusoittelemista sodan kanssa,kumma kyllä?!

Tosin tähänkin on syy..ainainen kilpailu mikä on muodostunut jollakin tapaa elinehdoksi talouden saralla,vaikka siihen ei varsinaista aihetta edes ole olemassa,Mutta kun se palveleen tiettyjen piirien etuja,niin aihe ja syy on olemassa.

Mutta edelleen pitää paikkansa järjestys:Sodan jälkeen on ollut rauhantilaa,jossa ihmiset muodostaa yhteisöjä jotka rakentaa tulevaisuutta.Sitten alkaa politiikka ja nämä yhteisöt alkavat kilpailla eturyhmiensä johdatuksella kohti voittoa..kun voittoon päästään vain loogisesti voittamalla muut,niin taisto on valmis alkamaan. Näin olemme tehneet vuosisatoja ja jostain syystä taidamme jatkaa tekemään näin jos ei perusteellista muutosta tapahdu ajatustottumuksissamme ja sitä kautta myös vastakkainasettelussa.

Käyttäjän Kansine kuva
Kaisa Kansine

"On opittava toimimaan kuten ne, jotka toimivat kunnianhimosta, päämääriä tavoitellen ja kuitenkin kunnianhimoa ja päämäärää vailla."

Kuinka voi toimia kunnianhimosta, päämääriä tavoitellen ja samalla juuri päinvastoin (kunnianhimoa ja päämääriä vailla)?

"Zen-buddhismissa ja buddhismissa yleensä puhutaan niistä, jotka toimivat ilman vaikutinta ja ilman päämäärää."

On vaikea kuvitella, että joku toimisi ilman edes tiedostamatonta (alitajuista) motiivia. Miksi ylipäänsä toimisi ollenkaan, jos mitään motiivia, edes esim itsensä hengissä säilyttämistä, ei olisi?

"Olenko minä itsekäs vai enkö ole, sehän on vain unitilan synnyttämä kysymys."

Tuo on kieltämättä melko turha kysymys. Kun kaikki ovat itsekkäitä.

"Noh..kun tiedostaa maailmankuvamme ongelmat,yleisen käyttäytymisen ja lähes muuttumattoman ajatushistorian. Niin olisiko ehkä aika katsoa jo aivan toisella tapaa asioita."

Toki. Onko sinulla itselläsi jokin tarkempi ajatus, kuinka asioita tulisi nyt katsoa?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Jos nyt vaikka ihan oikeasti otettaisiin opiksi historiasta,eikä vain anneta sen jäädä omaan arvoonsa. Ihmistä ja ihmisen ongelmia monta ratkaistaisiin tällä.

Asioita tulisi katsoa ja päättää sen mukaan mikä on kaikille hyvä..siis aivan kaikille ja unohtaa kilpailu ja eturyhmien edut. Muuten asiat toistavat aivan samaa kaavaa.Jos jokin asia on jollekkin huono niin miksi lähteä toimimaan siten.Meillä ihmisillä kun on kaikki mahdollinen valta omaan elämäämme tällä pallolla nii eikös olisi jo korkea aika alkaa elämään sen mukaan ja ottaa myös vastuu sen mukaan tekemisistämme.

Aika maailmanparannusta tämäkin teksti,mutta olemme sellaisessa vaiheessa nyt,että joko parannusta tai todella paljon ihmisen elämän kurjistamista harvojen ehdoilla.

Jouko Koskinen

Tutkija, nobelisti K Senin yhdistää tasa-arvon ja monimuotoisuuden
suomalla huomiota erilaisille hyvinvointikokemuksille. Jokaisen
henkilökohtainen onni ei ole rahasäiliössä piehtarointi.

Käyttäjän Kansine kuva
Kaisa Kansine

"Jokaisen
henkilökohtainen onni ei ole rahasäiliössä piehtarointi."

Tarvitaanko tuon toteamiseen nobelisti? :D No joo...

Jouko Koskinen

Sori - en nähtävästi luota omaan arvovaltaani - ehkä pitäisi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hyvinvointitaloustiede Amartya K Senin
Aihe ei ole niitä kaikkein helpoimpia ..... ;)

R J Shiller ei kai ollut Nobelisti - googlaa: Zeitgeist

---------------------------------------------------------------------------

EDIT:
Ei se mitään, kaikillahan meillä on aukkoja, mulla päässä jopa 8 reikää ;))

Shilleriltä:
Vaiston varassa: miten ihmismieli ohjaa maailmanlaajuista kapitalismia, Gaudeamus, kääntänyt Timo Soukola. ISBN 978-952-495-113-5

Alkuperäisteos Animal Spirits: How Human Psychology Drives the Economy,
and Why It Matters for Global Capitalism, George A. Akerlof ja Robert J.
Shiller, Princeton University Press (2009), ISBN 978-0-691-14233-6.

The Subprime Solution: How Today's Global Financial Crisis Happened, and What to Do about It Robert J. Shiller, Princeton University Press (2008), ISBN 0691139296.

The New Financial Order: Risk in the 21st Century, Robert J. Shiller, Princeton University Press (2003), ISBN 0691091722.

Irrational Exuberance, Robert J Shiller, Princeton University Press (2000), ISBN 0691050627. Toinen painos (2005) ISBN 0-691-12335-7

Macro Markets: Creating Institutions for Managing Society's largest
Economic Risks Robert J. Shiller, Clarendon Press, New York: Oxford
University Press (1993), ISBN 0198287828.

Market Volatility, by Robert J. Shiller, MIT Press (1990), ISBN 026219290X.

EDIT II:
Wikipedia - Zeitgeist-liike on maailmanlaajuinen ruohonjuuritason
kansanliike, joka pyrkii ajamaan resurssipohjaista taloutta.

Käyttäjän Kansine kuva
Kaisa Kansine

"R J Shiller ei kai ollut Nobelisti"

En ole kuullut koko nimeä... Mihin se liittyy?

"googlaa: Zeitgeist"

Miksi?

Tuomas Hako

"Wikipedia - Zeitgeist-liike on maailmanlaajuinen ruohonjuuritason
kansanliike, joka pyrkii ajamaan resurssipohjaista taloutta."

Juujuu. Kaikki valta neuvostoille. Tämä neuvostojuttu on kyllä tällä kertaa selkeästi jostain thinktankista synnytetty ja USA:sta Suomeen tiputettu villitys. Resurssipohjausuus on tietysti kova juttu, joten kaikki näin ajattelijat tulee myös kaapata CIA:n siipien suojiin eli kontrolliin.

tourette '

"ja tällä kertaa syytettyjen penkille saattaa joutua joku joka uskaltaa ääneen sanoa ettei "vieraissa kulttuureissa" ole mitään hienoa tai ihaltavaa, etteivät ne ole "rikkaus", vaan että keskimäärin maahanmuuttajat ovat vielä suvaitsemattomampia ja omaan yhtenäiskulttuurinsa käpertyneempiä kuin suomalaiset kenties koskaan ovat olleet. " Mika Illman, ollaanko hereillä?

Tuomas Hako

Suvaitsevaisto kasvoi myös nuista 60-luvun radikaaleista. Useimmat olivat marxilaisia ihan avoimesti eli kaadereita, jotka olivat osa oikeastaan maailmanlaajuista yhdenmukaisuutta elo siis vielä jotain paljon yhdenmukaisempaa yhtenäiskulttuuria. Vapaus ei ollut ajatella eikä ole eikä myöskään vähemmän ahtailla, sillä suurin osa oli marxilaisia hekin ja osa taas vain vastaavaa, mutta samoihin ajatuskuluihin kahlittua massaa.

Koko juttu (murros) oli ilmeisen hallittu juttu ja suunniteltu. Ihmiset haluttiin muuttaa ja kaikki mullistaa tietyllä tavalla. Kaikki kulkee kohti uutta maailmanjärjestystä vakaaseen tahtiin.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

60-luvun opiskelijaradikalismi politisoitui ja esimerkiksi merkillinen stallari-ilmiö oli yksi lopputulema. Stallarit ovat ainoa poliittinen ryhmä, jonka taholta itse olen joutunut kampitusyritysten kohteeksi.

Mutta älä unohda ettei 60-luvun liikehdinnän koko merkitys supistu poliittiseen radikalismiin. Yhtenäiskulttuurin murtuminen oli koko yhteiskuntaa läpäisevä tapahtuma. Kansakunnan historiassa sellainen on kertaluonteinen. Tai sen pitäisi olla.

Älä myöskään unohda että ns. suurten ikäluokkien keskuudessa esimerkiksi tuloerot ovat kai suuremmat kuin minkään muun ikäryhmän kohdalla. Luulen, että myös ajatteluerot.

Näiden ikäluokkien eläessä nuoruutensa kapinavaihetta maailma oli sillä lailla uusi, ettei sitä tai sen muutosta voinut kukaan etukäteen suunnitella. Stallarit sitten tottakai olivat poliittisessa ohjauksessa, mutta he eivät koskaan saavuttaneet edes enemmistöä omassa puolueessaan.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Sitä olen miettinyt, mitkä ovat puhumattomuuden seuraukset. Puhumattomuushan ei tee asioista olemattomia. Jos yhteisön terapiasta puhutaan, puhumattomuushan - pakotettu tai vapaaehtoinen - vie lopulta tekoihin, kipukohdat jäävät rationalisoimatta ja purkamatta. Suhteettomuus kasvaa, koska se jää vaille haastajaa, vaikenemisen muurin taakse, vääristyen kohti horisonttia. Kukaties sitä juuri halutaan. Se ei voi johtua siitä, että asiaa ei ymmärretä. Se ei ole monimutkaista. Kuvaamasi normimoraali ajaa ehkä ohi, sumentaa selkeät syy-seuraussuhteet määrittämällä ne itseensä sopiviksi.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Puhumattomuuden seuraukset yksilön kannalta ovat tuhoisat.

Puhumaton yhteisö epää samalla yksilöltä puhumisen mahdollisuudet. Esim. hyvin fundamentalistisissa uskonnollisissa yhteisöissä ei ole mitään mahdollisuutta käsitellä kipeitä henkilökohtaisia ongelmia.

Koska kieli on sosiaalinen muodoste, ei ole edes käsitteitä, joilla omaa psyykkistä kipua kuvattaisiin. Kieli on ikään kuin varattu tunnustuksellisen yhteisöllisyyden tarpeisiin.

Me voimme vain ihmetellä esimerkiksi tällaisisssa yhteisöissä vallitsevaa sukupuoliseparaatiota. Sukupuoliasioiden käsittelemättömyys vääristää koko elämän. Se vääristää myös moraali- ja oikeusnäkemykset, ihan kaiken.

Uskontojen tragedia noin yleisesti ottaen on, että ne saattavat tarjota heikoista heikoimmille lohtua ja turvaa, ja samalla ne kuitenkin tarjoavat vahvoista vahvimmille keinon vääristää todellisuutta ja pitää ihmisiä vallassaan.

Juuri tuollaiset asiat korostuvat yksiarvoisissa yhtenäiskulttuureissa, itse asiassa kulttuuriantropologia poimii kaikkien kulttuurien kipukohdiksi mm. aikuistumisen ja parisuhteen, uskonnonrituaalit ja sotimisen. Ei siis turhaan puhuta kolmiyhteyksistä "koti, uskonto ja isänmaa" vs. "sex, drugs and rock and roll".

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Mutta eikös puhumattomuutta ole käytetty myös ilmentämään sitoutumista, asialle omistautumista. Jotenkin minulle on muodostunut kuva, että ihmiset, jotka ovat jossakin asioissa suorastaan nerokkaita, ovat myös erittäin vajaita toisaalla. Jos mitään vajautta ei sinäänsä ole, voiko sen luoda esimerkiksi puhumattomuudella? Vai onko puhumattomuuteen sitoutuminen aina oire vajaudesta?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Ukkonen

Luulen, että puhumattomuus ilmeliikkeenä tai valintana on eri asia.

Näin joskus venäläisen elokuvan, jonka nimestä tai ohjaajaajasta minulla ei ole aavistustakaan, mutta tarina keroi miehestä joka oli keksinyt liiman jolla liimataan metalleja. Keksintöä ei juuri arvostettu, ja jouduttuaan pilkan kohteeksi keksijä heittäytyi täysin puhumattomaksi.

Hänen tiensä kulki kohti epäsosiaalista erakoitumista, ja hän taisi lopulta joutua hoitoonkin. Jossain vaiheessa hän kiintyi samassa rappukäytävässä asuvaan pikkutyttöön, jolla oli lemmikkinä papukaija. Tyttö yritti opettaa papukaijaa puhumaan, mutta lintu oli uppiniskainen. Lopulta tyttö taisi suutuksissaan päättää ettei puhu papukaijalle enää koskaan mitään, minkä kuullessaan keksijä ensimmäistä kertaa vuosikausiin herkesi puhumaan.

Hän selitti ja selitti tytölle, ettei puhumattomaksi saa heittäytyä, että on hirvittävän tärkeää että ihmiset puhuvat keskenään. Puhumattomuudesta ei seuraa mitään hyvää, se tuhoaa kaikki ihmisen mahdollisuudet.

Tämän kohtauksen jälkeen taisimme tavata miehen seuraavan kerran sairaalassa, jossa psykiatri kyseli kollegoiltaan, voiko metalleja liimata. "Kaikkihan nykyään niin tekevät, sitä varten on aineet", oli vastaus. Tämä ei kuitenkaan enää auttanut keksijää. Hän oli sulkenut itsensä omaan kipeyteensä, sielunmaisemiinsa, horjui elävän ja kuoleen, merkityksen ja merkityksettömyyden välimaastossa.

Loppukohtaus oli dramaattinen. Mies istui osastolla ikkunalaudalla silminnähden nauttien ulkoa tulevasta raittiista ilmasta. Sairaanhoitaja saapui huoneeseen ja ehti juuri varoittaa miestä putoamisesta. Reaktio oli juuri päinvastainen: yrittäessään korjata asentoaan keksijä horjahti ikkunasta ulos. Ehdimme nähdä hänen ilmeensä, jossa silmissä hämmästys ehti vaihtua pelkoon ja sitten luopumiseen, ja samassa hän hävisi näkyviltä.

Tarinan pikkutyttö ansaitsee erityiskiitokset. Hän mursi viattomuudellaan puhumattomuuden muurit, ja antoi opetuksen. Hän opetti, että maailmassa on jotain mitä millään ilmeellä tai ilmeettömyydellä ei saa murskata: pienten lasten optimismi. Vaikka vanhemmilla olisi vaikeaa, lasten luontainen optimismi on saatava säilymään.

Jouko Koskinen

Stallarit - Tiedonantaja -lehti sai huomattavaa rahallista tukea
emopuolueeltaan kuriiripostina. Osa aivan julkista ja laillista.
Vastapoolia rahoitti CIA - kunnes kuriirit kärysivät ikävästi.

Kun rahavirta loppui, kaatui Kulttuuritalo, Koitto, Kansa -yhtiöt.
Elantokin pelastettiin jollain jipolla - nimi ainakin jäi henkiin.
Kun kommunistinen työläisensuojelu torjuttiin työmailla Stallarit
vaihtoivat eläisuojeluun. Vapautettiin minkit suojelemaan linnunpesiä,
yhtä mainioin tuloksin. Varmaan joku minkki nauttikin aluksi vapaudestaan.
Vapautus työn orjuudestakin voi olla hauskaa aluksi.

Käyttäjän hemmokoskiniemi kuva
Hemmo Koskiniemi

En lukenut kommenteja, joita oli kertynyt vaativaan tekstiin yllättävän paljon.

Suuri ymmärrys joka aatemaailmastasi kumpuaa on on hienoa ja vielä se, että se on välitöntä tässä ja nyt. Suomalaisen yhteiskunnan selittäminen ei ole helppoa mutta joilekki se käy. Hienoa.

Eettisyys ja näkemys.

Ville-Sakari Honkamaa

Itsekin jo kouluaikana ihmettelin/mietin lauseita kuten, "minä olen maahan ja maa minuun...". Ihan kuin olisi ollut jokin foorumi, missä kansan yleistä mielipidettä asioihin olisi kysytty tai miten/missä luku- tai kirjoitustaidottomalla kansalla olisi ylipäätänsä ollut mahdollisuutta ilmaista mielipiteensä? "Pietari Raahe" olisi voinut tappaa puolet kansasta ja silti lähtiessään tokaista jotain samansuuntaista (ja jäädä historiaan muiden voittajien tapaan)...

Luokkayhteiskunta marxin tapaan on (ehkä?) sittenkin vähän harhaanjohtava (tässä tapauksessa). Brittiläinen luokkayhteiskunta on arvoiltaan yllättävän vähän "taloudellinen" eikä "alistetun kansan" ryhmäkään toimi talouden ehdoilla (rikaskin neekeri on silti vain...). Tarkoitan, että yhtenäiskulttuuri on ennenkaikkea arvokulttuuri, jossa yhteiset arvot nousevat rahankin edelle. "Alistetulla kansalla" on sittenkin hyvin vähän pelimerkkejä ryhmänsä ulkopuolella, joten se kääntyy sisällepäin, luoden arvoilla (kun ei muutakaan ole), ryhmän tarvitseman yhtenäisyyden eli tasa-arvon ja ennenkaikkea sisäisen (arvoilla) palkitsemisjärjestelmän. Arvoilla luodaan tasa-arvoa ryhmän sisälle. Dualismi, me ja he, on siten sisäänrakennettu, eikä tähän tarvita edes "herrojen" mielipidettä, yhtenäiskulttuuri palkitsee ja hallitsee itse itsensä.

Johonkin on uskottava ja arvomme haemme vaikka väkisin... Itsekontrolli on tasan niin tiukka kuin ryhmää uhkaava kuviteltu/todellinen väkivalta. Ja jos näin on, niin me suomalaiset olemme yhtenäiskulttuurimme perusteella olleet todella suuren väkivallan kohteena, joskus, jossain?

Ihan mielenkiinnolla odotan esim. etelä-afrikkassa, milloin yhteiskunta on todella tasa-arvoinen. Kysymys on silti taloudellinen, en sitä kiellä, mutta myös ryhmän sisäinen (esim. romaanit). Jos "arvoihin" on todellakin turvattu useamman sukupolven ajan, ei raha välttämättä yhtä ryhmän sukupolvea muuta. Onko siis nykyisellä yhteiskunnan dualismilla mitään tekemistä talouden kanssa vrt. kateus? Vai onko kyseessä "alistetun kansan", pienen lapsen ikuinen perinnön odotus, jolloin katsotaan kuka oli sisaruksista rakkain? (Vanhempana toimii sitten Jumala tai valtio tai esimies/esivalta??? ja sisaruksia olemme me, jotka huutavat rakasta minua, tein kaiken oikein, eiku minua, olin parempi, se olinkin minä täällä...)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Minusta juuri tässä yhteydessä on vähän rajua mitätöidä Halosta presidenttinä. Hän ei ole kyllä lisännyt kahtiajakoisuutta vaikka on ollut hieman estynyt esiintuloissaan. Onhan sillä valtava merkitys että maassa on naispresidentti. Jollei täytyy kirjoittajan olla sitä mieltä että se että puolet väestöstä saa kerrankin iloita oman sukupuolensa menestyksestä ja, anteeksi sana, vastuullisuudesta, olisi vähäpätöistä kansaa voimaannuttavana tekijänä.

Arhi Kuittinen

Halonen on ollut äärioikeistolaisen politiikan alleviivaajana ja tuastatukena monin tavoin. Se, joka ei kyseenalaista ja aktiivisesti vastusta, tukee.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

stella varis

Ensinnäkään en usko, että Halosen kannattajat ja vastustajat jakautuisivat samassa suhteessa kuin naiset ja miehet.

Ehkä Halonen iloitsi Anneli Jäätteenmäen noususta pääministeriksi, mutta kun tosipaikka tuli, ja "oman" puolueen kaunapoliitiikka kosti Jäätteenmäelle, tuki loppui siihen paikkaan. Lipponen, joka oli tunaroinut ankarasti Bush-nuoleskeluissaan, sai pitää kunniansa, mutta naispääministeri loattiin niin viimeisen päälle että.

Toiseksi Halonen on ollut huomattavan aktiivinen kansainvälisissä ihmisoikeuskysymyksissä mutta hiljaa kuin kusi sukassa mitä tulee omiin köyhiin kansalaisiimme tai esimerkiksi suomalaiseen militaarihenkeen, jonka vaikutuksesta mm. siviilipalvelujärjestelmämme on rangaistusluonteinen ja on saanut jatkuvasti huomautuksia ihmisoikeusjärjestöiltä.

Ylimalkaan siihen, että kansallinen historiankirjoituksemme ja -tulkintamme varjelee yhä sotilaskunniaamme ja on vääristynyttä, Halonen ei ole uskaltanut puuttua.

Jo ulkoministerinä ollessaan hän jätti käyttämättä esim. venäläisten lentokonekaappareiden tarjoaman tilaisuuden esittää kansainvälisesti noteerattavia kannanottoja militaarimielettömyyttä vastaan.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

En väittänyt että Halosen kannattajat ja vastustajat jakautuisivat sukupuolen mukaan. Mutta se että Kallion kasvatti ja nainen pääsi presidentiksi on tuottanut iloa ja ylpeyttä suurelle määrälle ihmisiä ja sillä tavalla estänyt sitä kahtiajakoisuutta mikä kai oli kolumnin teema.
Loput pointit voin hyväksyä perusteltuina vastalauseina suhteessa Haloseen noin yleensä.Jäätteenmäen kohtelu oli kauheaa.(viimeinen lentokonekaapparijuttu oli minulle tuntematon).

Arhi Kuittinen

Yhtenäiskulttuurin tärkein voimavara on häpeä, erilaisuuden pelko.

Sovittautumisen palkkiona yhteniskultuurissa (oli se valtio tai lahko) on sitten vapaa viha erilaisia kohtaan ja sen suoma ylemmyyden tunto.

Koulukiusaaminen on sallittua, jos miellytät ensin opettajaa ja olet opettajan silmissä menestyvä sympaatikko, joka et uhkaa aikuisten hierarkiaa.

"Valkoisen" yhtenäiskulttuuri-Suomen suurimpia viimeaikaisia paradokseja oli se, että hyvinvointi, veroprogressio ja tasa-arvo oli vasemmistolaisten humanistien ja työläisten taistelun tulosta 70-luvulla mutta oikeistolainen yhtenäiskulttuurijengi omi sen itselleen ja oikeistolaisti senkin yrittäen leimat sen vain ahkeruuden ansioksi. Samoin on kirkko ominut humanistien tasa-arvotaistelun ja armollisuuden periaatteet itselleen, vaikka on aina taistellut tasa-arvoa vastaan.

Uusi paradoksi on se, että ihmisiä käsketään sopeutumaan varakkaiden verohelpotuksiin vanhanajan kylätalkoohengellä, suomalaisella sisulla.

Yhtenäiskulttuuri on aina vahva ideologia, joka kieltää olevansa ideologia itsestäänselvyytenä tai edes keskusteltava aihe arvojen määrittelijänä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tunnistan monta esilletuomaasi kuvausta todellisuutta vastaavaksi. Valta kai aina yrittää integroida vastustajansa tai mitä se, sanottiinko sitä repressiiviseksi toleranssiksi. Itsekin sanoin että Halonen ollut estynyt esiintuloissaan, siis laimea omien eturyhmiensä äänen kuulumisessa. Olen kuitenkin sitä mieltä että hän alkuaikoina oli onnenpotku Suomelle.

Arhi Kuittinen

Herrakansan yhtenäiskulttuuriprojekti idässä.

Dokumenttiprojekti:
Suur-Suomen toiset kasvot

Suomalaiset miehittivät Itä-Karjalaa 1941 - 44 ja rakensivat keskitysleirejä venäläisille. Dokumenttielokuvassa entiset leirilapset kertovat kohtalostaan.

Areena

http://areena.yle.fi/video/1308516321594

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset