Kuinka Karl Marx tavataan

Kokoomuksen kahtiajakautuminen olisi suotavaa

Kun nyt säätytalossa -- hups, meinasin kirjoittaa vahingossa säätytasossa, freudilainen lipsahdus -- kulissien takana salaisissa neuvotteluissa ollaan tositositosidemokraattisten puolupukareiden voimin puuhastamassa maalle uutta hallitusta, voitaisiin täällä rahvaan keskuudessa aivan avoimesti ruveta miettimään jo sitä seuraavaa hallitusta. Ihan vain sen takia, että käytettäisiin vähätkin mahdollisuudet korjata niitä puoluepoliittisen elämämme rakennevirheitä, jotka saavat kansalaiset vaaleissa aina äänestämään jonkun mielestä väärin.

Puoluekartalle kannattaa nyt ehdottaa sellaisia rakennemuutoksia ja uusjakoja, jotka jotenkin tulevaisuudessa aukaisisivat niitä umpisolmuja joihin puolueparlamentarismimme vähitellen tulee ajautumaan, elleivät ihmiset sitten kertakaikkiaan väsy äänestämään.

Sehän tietysti olisi monelle nykypoliitikolle ihannetilanne. Vain ne äänestäisivät, joiden kannatus on varmaa eikä heilahtele, ja käytännössä silloin aina samat poliitikot tulisivat valituiksi ja jatkaisivat hamaan harmaantumiseensa saakka. Joskus kaukaisina vuosikymmeninä heitä sitten poimittaisiin homehtuneina ja muumioituneina eduskunnan vessoista tai komeroista, joihin dementoituneina saattuivat lopulta eksymään ja unohtumaan.

Olennaisin uudistus suomalaisella puoluekartalla koskisi mielestäni Kokoomusta. Se on puolue jonka olisi jo aikapäiviä pitänyt hajota kahtia. Sen pitäisi tehdä se pikimmiten.

Mehän elämme kylmän sodan jälkeisessä maailmassa, jossa aiempi kapitalismin ja sosialismin ideologinen vastakkainasettelu on lauennut. Tilalle on tullut toinen, vielä perustavanlaatuisempi, historiallisesti pitempään ja vahvempaan ajatusdynaamiseen kehitystrendiin pohjautuva ja paljon ideologista kahtiajakoa pahempi vastakohta-asetelma. Se on jako rahatalouden ja reaalitalouden välillä.

Nyt eivät enää maailmassa ole vastakkain kapitalismi ja sosialismi, vaan kapitalismi ja markkinatalous.

Kapitalismi, siis rahatalousajattelu on sitä, että raha koetaan kaikkivoivaksi, että koko maailma nähdään talouden merkityslaajentumana, ja kaikkea ohjataan rahan voimalla. Rahan kaikkivoipaisuus luo autonomisen rahataloudellinen operaatioalueen, joka lopulta  irtoaa reaalitalouden pohjalta. Juuri tällaista historiallista näytöstä parastaikaa todistamme. Rahataloustoimintaan keskittyvät talouden parhaat älyt, jotka muutamassa vuosikymmenssä ovat luoneet kymmenentuhatta erilaista finanssi-instrumenttia, joilla rahaa onnistutaan keinosiementämään sillä itsellään.

Rahatalous on taloutta jossa keskitytään rahalla itsellään suoritettaviin kauppoihin. Miltei sata prosenttia maailman kaikista rahaliikkeistä on tällä hetkellä tällaisia raha-arvojen tasolla käytäviä liiketoimia. Rahatalous on näin sulkeutunut omaan maailmaansa, se on ikään kuin kohonnut omaan sfääriinsä tai säätyynsä, ja reaalitalous on sille enää vain kulissi, joka toimii "oikein" silloin kun ja jos se mahdollistaa rahalla rahataloudessa suoritettavat operaatiot.

Vaikka rahatalouden autonomisella operaatioalueella voidaankin päästä tuottoihin joita mikään, toistan tämän: mikään reaalinen kasvu ei voi vastata, silti tai paremminkin juuri sen takia rahatalous on sairasta taloutta. Globaalimittaan kasvaneet ja tähtitieteellisiä velkasummia puhaltavat rahakriisit ovat seurausta nimenomaan historiallisesta rahaekspansiosta ja rahatalouden autonomisoitumisesta. Reaalitaloudessa kasvavat enää vain romahdukset, ja jokin niistä luultavasti sitten tulee olemaan se viimeinen.

Kokoomuspuolue on vanhastaan edustanut kapitalismia ja markkinataloutta suhteessa vastapooliinsa työväenpuolueisiin, jotka ovat edustaneet sosialismia ja säätelytaloutta. Nyt, kun tilanne on historiallisesti lyhyessä ajassa muuttunut olennaisesti toiseksi, Kokoomuksen pitäisi valita millaista ajattelua se uusien jakolinjojen maailmassa edustaa. Onko se sijoittajien, keinottelijoiden ja pankkiireiden puolue, vai asettuuko se rintaman toiselle puolelle, reaalitalouden, markkinoiden, työnteon ja reaalisen hyvinvoinnin kannattajaksi.

Tämä valinta tulee joka tapauksessa kohtapuoleen todellisuudessa tehtäväksi. Ennen pitkää. Toinen vaihtoehto on vain, että maailma sitä ennen ehtii hajoata rahataloudelliseen kaaokseen. Jos sitä ei toivota tapahtuvan, kannattaa kannattaa Kokoomuksen ja sen kannattajien kahtiajakautumista uusien realiteettien pohjalta.

Jokainen kokoomuslainen voisi harjoitella tilannetta kaikessa rauhassa vaikkapa kotoisalla olohuoneen pöydällä. Esimerkiksi seuraavalla tavalla. Valmistetaan ensin jokaista kokoomuslaista kansanedustajaa esittävä paperinukke, ikään kuin reipasryhtinen korvikesakkinappula, ja sijoitellaan nämä paperiukot ja -akat pöydälle mihin tahansa päivänpolitiikkaa ilmentäviin rintamiin vähän samaan tapaan kuin upseerit kerhollaan yhä leikkivät Breitenfeldtin taistelua tinasotilaillaan. Sitten ruvetaan vain raakaa peliä käyden nostelemaan eri pinoon niitä kokoomuslaisia, jotka ymmärtävät vain rahapolitiikan eivätkä minkään reaalisen päälle.

Yksi kerrallaan. Annan alkua: Katainen, Sasi, Zyskowicz... johonkin  kohtaan tulisi sitten muodostumaan rajalinja, ja sen kohdalta sitten vaan puolue kahtia. Keinottelu-Kokoomus erikseen, se muodostakoon oman porukkansa, Markkinatalous-Kokoomus toisen, sanoisiko jalat maan pinnalla elävän ryhmittymän.

Ajatelkaa miten vesiselvät nytkin käytävät hallitusneuvottelut olisivat, jos Kokoomuksella olisi jo sen väistämätön kahtiajakautuminen takana -- jos se olisi jo reagoinut ajan  haasteisiin ja revennyt kahtia rahatalouskokoomuslaisiin ja reaalitalouskokoomuslaisiin. Luulen että reaalitalouskokoomuslaisten, demareiden ja perussuomalaisten Suuri Koalitio olisi syntynyt kitkatta, ja kaikki sairasta eurofinanssitaloutta koskevat kysymykset olisivat jääneet vain näiden päivääkään oikeaa työtä tekemättömien keinottelutalouskokoomuslaisten -- Kataisen, Sasin, Zyskowiczin, jne  -- marginaaliryhmän sisäpiirihöpötykseksi.



Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän veehoo kuva
Viljo Heinonen

Minä en näe mitään hyvää siinä, että puoluekenttämme sirpaloituisi lisää. Ne kokoomuksen jäsenet, jotka eivät aatteeellisesti hyväksy nykyistä puoluettaan, voivat vapaasti siirtyä johonkin jo olemassa olevaan puolueeseen, vaikka sitten Itsenäisyyspuolueeseen, jolla tosin ei eduskunnassa ole yhtään edustajaa.

Voi olla, että kaikkea en huomaa. Tiedosani ei kuitenkaan ole, että Kokoomus puolueena olisi hajoamassa senkään vertaa kuin Vasemmisto, josta Mustajärvi parhaillaan pyristelee omaksi ryhmäkseen.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Demaripuolueen monille historiallisille kahtiajaoille on kai aina ollut sama jakolinja: enemmistörungon ovat muodostaneet regormistit, jotka periaatteessa ovat sisäistäneet kulloisetkin hyvinvointi-ihanteet, ja eroavan ryhmän ovat muodostaneet enemmän yhteiskunnavastaiset voimat.

Eli lohkeaminen on aina tapahtunut puoluekartalla "vasemmalle" päin.

Viime aikojen vakaus on tavallaan ollut sosialidemokraattisen aatemaailman loppulaukkaa, jonka ovat uranneet Kalevi Sorsan, Mauno Koiviston ja Paavo Lipposen tapaiset oikeistopoliitikot.

Muistelen miten sinipunan pöhöttyneimpinä aikoina pääministeri Holkeri poseerasi viikkolehden kansikuvassa Lapissa erämaakämpän saunanverannalla höyryävänä ja sanoi: "Elämällä on paljon annettavana." Samaan aikaan toisaalla Kalevi Sorsa kertoi miten Euroopassa voi menestyä vain yritys, ei valtio.

Jokaisessa rahamarkkinoiden vapauttamiseen tähtäävässä paperissa luki alla Mauno Koiviston nimi. Siitä piti tulla menestystarina. Siitä tuli menetystarina.

Holkerin jälkeen seuraavasta hallituksesta neuvoteltiin pitkään. Menestystarinan todellisuus paljastui hallitusneuvottelijoille. Vain joku tarpeeksi vasemmistovihainen, ay-vihaaja, kovaluonteisimman oikeistopolitiikan sokaisema ihminen saattoi lähteä "selvittämään" kuplataloussotkua. Se oli Iiro Viinanen.

Mutta tosiasiassahan hallituksessa ei liene siinä vaiheessa enää istunut ketään. Maata hallitsivat kansainväliset lainakauppiaat. Jo silloin siirryttiin uuteen demokratian jälkeiseen hallitusmuotoon, valtionvelkaan.

Eikä enää auttanut, että Lipponen voitti seuraavat vaalit. Valtiovarainministerinä jatkoi edelleen IMF, anteeksi Iiro.

Tuossa vaiheessa demaripuolueen olisi ehkä pitänyt jakautua sisäisesti selvemmin kahtia, ja vasemmistosiiven olisi pitänyt irrottautua Lipposen linjalta. Se jäi tapahtumatta. Se johti siihen että demarit menettivät uskottavuutensa. Jos joku halusi äänestää demareista vasemmalle, seuraavana sinnepäin olisivat olleet kokoomuslaiset.

Nyt jää nähtäväksi, onnistuuko uusi nousu. Sanoisin, että politiikkamme on kuitenkin tätänykyä kaikkea muuta kuin omissa käsissämme. Kysymys on enää kulisseista. Onnistuvatko demarit nyt luomaan itsestään enemmän ihmiskasvoiset kulissit kuin Lipposen aikana?

Jää nähtäväksi.

Torbjörn Liimatainen

Eiköhän nämä korkeammalla päätetä. Katainen on kuunteluoppilaana Brysselissä, kun sinne tuodaan päätöskehyksiä Frankfurt-London City-Wall Street-akselilta. Väittääkö joku, että Katainen olisi edes pätevä haastamaan isoja poikia finanssitalouden asioissa. Asiaosaaminen ei yksinkertaisesti riitä hakea rooseveltmaisia, reaalitaloutta tukevia ratkaisuja. Rohkeus esittää niitä olisi sitten jo ihan toinen juttu.

John Jarvz

Kokoomuksen koti-uskonto-isänmaa -siipihän on ollut vittuuntunut Kataisen-Stubbin ääriliberaaliin, sosialistiseen, politiikkaan jo vuosia. On vain ajan kysymys milloin tämä siipi alkaa loikkia kohti persuja tai krisuja. Näen kokoomuksen hajoamisvaaran etenkin siinä kohtaa suurena, jos Eurooppa alkaa kaatua käsiin jatkuvasti tulevien uusien velkamaiden myötä.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

Kokoomus on jo hajonnut, vaikka lopullinen pesänselvitys on vielä tekemättä. Puolue on hajaantunut Kataisen kaltaisiin rahanperässä hiihtäjiin ja Ulla Puolanteen kaltaisiin arvokokoomuslaisiin. On väärin sanoa, että Kokoomus olisi rikkaiden puolue, pikemmin se on leimallisesti köyhien puolue, jos jäsenistöä ja sen kannattajakuntaa tarkastellaan. Tässä mielessä Kokomuksen ennuste on sama kuin Neuvostoliiton, jolle aate oli keino hankkia ystäviä ja vaikutusvaltaa; samoin Kokoomukselle ei tule riittämään ystäviä ja vaikutusvaltaa ilman aatetta - eikä aatetta ole. Pankit, EU ja NATO eivät ole aate ellei sitten omalle kansalle pyllistämistä pidä aatteenaan. Kohta paukkuu muualtakin kuin takapuolesta...

Ruutitynnyrin lanka on jo syttynyt...

Käyttäjän ReiskaRopponen kuva
reino ropponen

Kyllä kokoomuksen sisällissota on ollut aistittavissa jo pitkään. Jakosi on epäilemättä aivan oikea.

En pidä laisinkaan harhaisena väitettä esimerkiksi Kanervan tahallisesta ulospelaamisesta liian eurovarovaisena. Hänet korvanneen Stubbin ideologiat me kaikki jo tunnemmekin.
Iken pillureissut ovat olleet yleisessä tiedossa jo vuosikymmeniä, hömppälehtiä lukuunottamatta ne eivät ketään ole jaksaneet järkyttää.
Tuon sortin lahjusepäilyt on puolestaan perinteisesti painettu tässä maassa villaisella.

Kypäräpappisukupolvi on toki jo vanhentunut, muttei kokonaan kuopattu. Murinaa kuuluu sieltä täältä. Vanha raha on kuitenkin (ruotsinkielisten hämmästyttävän sitkeää sormiruuviotetta lukuunottamatta) menettänyt jo niin paljon vaikutusvaltaansa, että federalistikloppien ei tarvitse näemmä niistä enää välittää. Kortit on jo pelattu toivonrikkaina isompiin pöytiin.

Ruohonjuuritasoa ajatellen kokoomus onnistui häkellyttävän hyvin kaadattamaan likasangot hallituskumppaneiden niskaan ja pitämään omat varpaansa kuivina. Kokoomuslaiset(kin) tosin ovat tunnetusti sokeuteen saakka puolue- ja imagouskollisia.

Mielenkiintoista nähdä kuinka kauan kansallinen onnistuu markkinoimaan itseään samanaikaisesti vihreänä/sinisenä, liberaalina/ konservatiivisena, federaalina/kansallismielisenä-, luokkajako/tasa-arvopuolueena jne., ennekuin äänestäjät tosiaan heräävät hämmästelemään.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Tämä sukupolviristiriita on seikka, joka näin ulkopuolisen silmissä vaikuttaa juuri Kokoomuksen kohdalla täysin toivottomalta. Perinteinen patruunapolvi oli vielä jotenkin reaalimaailmassa ja reaalitaloudessa kiinni, vaikka se eristikin itsensä omalla vauraudellaan.

Nyt nuoret pyrkivät samaistamaan itsensä kaikkiin ja kaikkeen, ja ehkä juuri siksi heidän poliittinen ajattelunsa on kaventunut olennaisesti. Kosketuskohtia syntyy vain pillinohuiden putkien läpi, ja esimerkiksi talous korostuu vain siltä osin kuin sen on mahdollista olla "yhteistä".

Eli ideologisella tasolla kaikki erot häivitetään, eikä enää edes itse tajuta miten väärin ajatellaan. Ollaan yhtä persoonattomia ja ulkoisesti moitteettomia kuin puhtaat numerot ainakin, vaikka numeroiden takana on mitä suttuisin ja sotaisin todellisuus.

Ike Kanervan motorinen urheilutarmoääni veivasi ulkopolitiikkaa kuin automaatti, vaikka äijä oli niin sanotusti sisältä mätä. Stubbilainen vaihtoehto tälle on se, että imagon on oltava kuin kansikuvapojalla, ja politiikan on senkin vastattava kiiltokuvaimagoa. Ei saa ajatella niin pitkälle että tulee särmiä vastaan.

Ehkä tuo mainitsemasi nuoren kokoomuspolven kameleonttiominaisuus on todellakin pohjimmiltaan juuri sitä, että ajattelusta ovat karsiutuneet varsinaiset olennaiset pointit, eroja luovat tekijät. Niistä on tullut imago-osia, osia omaleimaisista identiteeteistä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Kokoomuksen perustivat tsaarin ja kenraalikuvernöörin saappaannuolijat, jotka myivät rahvaalle kansallishenkeä vain pitääkseen sen huomion poissa omista etuoikeuksistaan. Kokoomuslaisuuden kulta-aikaa oli sisällisodan jälkeinen kuningasseikkailu. Kovin vähän on muuttunut noista ajoista.

Kansallispankkilaisuus oli aina markkinatalouden vastakohta. Pojat Suomalaisella Klubilla päättivät, ketkä Suomessa saivat yrittää ja ketkä eivät.

Perinne jatkuu, tänä päivänä Kokoomus myy virkamiehille ja pankkien torppareille unelmaa porvarillisesta elämästä. Ja hyvin näyttää kaupaksi menevän : D

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Oikkoselta järkevä analyysi ja ehdotus.

Kokoomuksen soisi jakaantuvan vaikkapa Finanssipuolueeseen ja Markkinapuolueeseen.

J. Gagarin

Finanssi-instrumentit ovat markkinatalouden työkaluja. Niitä on kehitelty kiiitettävässä määrin viimeisten vuosikymmenten saatossa, mikä onkin mahdollistanut huikean talouskasvun ja elintason parantumisen erilaisten kannattavien sijoitusten rahoitusmahdollisuuksien parannuttua.

Jokainen euro, joka tietokoneruudun särmillä vilahtaa jostain jonnekin, on itse asiassa jo saman tien lainattu sijoitettavaksi teolliseen toimintaan. ("Teolliseen" laajassa merkityksessä).

Kun rahatalouden instrumentit ovat käyneet asioita tuntemattomille kompleksikkaiksi ymmärtää, on sukeutunut virheellinen näkemys siitä, että finanssitalous olisi jotenkin eriytynyt reaalitaloudesta ja markkinoista.

Näin ei ole asian laita!

Käyttäjän veehoo kuva
Viljo Heinonen

"Kun rahatalouden instrumentit ovat käyneet asioita tuntemattomille kompleksikkaiksi ymmärtää, on sukeutunut virheellinen näkemys siitä, että finanssitalous olisi jotenkin eriytynyt reaalitaloudesta ja markkinoista."

Rahatalouden ja reaalitalouden erkaantuminen on tosiasia, vaikka J. Gagarin ei ole sitä vielä huomannut, koska väittää erkaantumista vain näköharhaksi. Erkaantumisen mekanismi on siinä, että pankeilla on oikeus luoda rahaa tyhjästä lainoja eli maksusitoumuksia myöntämällä.

Jokainen myönnetty laina merkitään samalla panki saamisiksi, mikä onkin oikein, mutta kun tuota vielä saamatonta saamista vastaan pankilla on oikeus myöntää uusi laina ja sen jälkeen taas uusi loputtomasti niin pitkälle kuin vain lainan ottajia riittää, se on suurta huijausta. Kierre tyrehtyy vasta lainanottajien maksukyvyttömyyteen. Siitä esimerkkinä ovat kaikki Euroopan velkamaat.

Rahan luonti ja reaalinen tavaroiden sekä palvelusten tuotanto eli reaalitalous elävät omaa elämäänsä. Velkaa on maailmassa monikertaisesti reaalitalouden arvon määrä. Se on pelaamista odotusarvoilla. Tässä järjestelmässä odotukset ylittävät järkijään mahdollisuudet ja siitä seuraa lama toistuvana kierteenä.

Talous tietenkin oikaisee itsensä. Se tapahtuu inflaation kautta. Nyt on menossa se kierre. Sanotaan, että raaka-aineiden asuntojen ja esimerkiksi elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet. Varsinaisesti siinä on kysymys tuloerojen kasvusta ja omaisuuksien uusjaosta.

Kierteen kaava on pelkistettynä seuraava: lainamäärien ja talouden ripeä kasvu, lama, velkakierteen katkaisu, hintojen nousu, vakiintuminen ja taas aletaan alusta eri puolilla maailman hieman eri aikaan. Se on rahauskonnon aiheuttamaa jatkuvaa kiertoa niin kauan kuin ihmisten enemmistö joko siihen uskoo, kuten Gagarin tai kokee itsensä voimattomaksi.

Minä sen sijaan uskon, että jossain vaiheessa ihmisten enemmistö kieltäytyy uskomasta rahan kaikkivoipaisuuteen ja siirtyy pelinappulan osasta rahan hallitsijaksi. Ensimmäiseksi pankeilta pitää kieltää rahan luonti tyhjästä, eikä vain kieltää vaan säätää rikolliseksi pyramidihuijaustoiminnaksi, jota se onkin.

J. Gagarin

"Jokainen myönnetty laina merkitään samalla panki saamisiksi, mikä onkin oikein, mutta kun tuota vielä saamatonta saamista vastaan pankilla on oikeus myöntää uusi laina ja sen jälkeen taas uusi loputtomasti niin pitkälle kuin vain lainan ottajia riittää, se on suurta huijausta. Kierre tyrehtyy vasta lainanottajien maksukyvyttömyyteen. Siitä esimerkkinä ovat kaikki Euroopan velkamaat."

Jos pankit voisivat luoda rahaa tyhjästä, niitä ei menisi nurin tai ne eivät tarvitsisi pankkitukea koskaan.

Pankeilla on vakavaraisuusvatimukset ja myönnettyihin lainoihin vaaditaan pääsääntöisesti riittävät vakuudet, jotka kirjataan pankkien taseisiin. Jos vakuudettomia luottoja myönnetään, niiden yhteismäärä ei voi ylittää pankin varallisuutta kuitenkaan.

Eli pankit eivät luo rahaa tyhjästä. Esittämässäsi tapauksessa, jossa myönnetty luotto siirretään eteenpäin uudeksi luotoksi kyse on lähinnä "velkakirjan siirrosta". Kyllä se alkuperäinen vakuus pankilla pysyy ensimmäisen luoton vakuutena. Jos kyse ei ole velkakirjan siirrosta, niin pankki vaatii uudeltakin lainanottajalta omat vakuutensa.

Et voi mennä pankkiin sanomaan, että luokaapa minulle nyt rahaa tyhjästä asunnon ostoa varten. Vakuuksiahan ette tarvitse, koska serkkuni osti juuri eilen asunnon ja antoi teille vakuudet. Niin se ei mene.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Gagarin

""Jos pankit voisivat luoda rahaa tyhjästä, niitä ei menisi nurin tai ne eivät tarvitsisi pankkitukea koskaan."" ... ""... alkuperäinen vakuus pankilla pysyy ensimmäisen luoton vakuutena...""

Asia on täysin päinvastoin. Jos alkuperäinen vakuus pysyisi pankeilla ja olisi riittävä, pankit eivät menisi nurin eivätkä tarvitsisi pankkitukea koskaan.

Matti Palviainen

"Jokainen euro, joka tietokoneruudun särmillä vilahtaa jostain jonnekin, on itse asiassa jo saman tien lainattu sijoitettavaksi teolliseen toimintaan. ("Teolliseen" laajassa merkityksessä).

Kun rahatalouden instrumentit ovat käyneet asioita tuntemattomille kompleksikkaiksi ymmärtää, on sukeutunut virheellinen näkemys siitä, että finanssitalous olisi jotenkin eriytynyt reaalitaloudesta ja markkinoista.

Näin ei ole asian laita!" Gagarin

JOKAINEN EURO?

Kerro sitten esimerkiksi, miten 1000 euron turbowarranttiosto tai/ja myynti on sijoitettu teolliseen toimintaan?

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Oikkonen on katkera siitä, että vasemmisto on hajaantunut! On moniaisia äärivasemmistolaisia sirpalepuolueita! Oikkonen haluaisi Kokoomukselle saman kohtalon?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Blogin olennainen sanoma ei tainnut sinulle valjeta?

Emme enää elä Lännen ja Idän, oikeiston ja vasemmiston, kapitalismin ja sosialismin muodostamien vastakohtien maailmassa. Nämä ideologiset vedenjakajat ovat nyt auttamatta historiaa, olleet ja menneet.

Ja niiden tilalle on tullut koko ajan taustalla vaikuttanut, paljon pitempään ajatushistorialliseen kehitystrendiin palautuva kahtiajako rahatalouden ja reaalitalouden välillä.

Rahatalouden autonomisoituminen ja irtoaminen reaalitaloudesta on tapahtunut runsaan neljänkymmenen viime vuoden kuluessa. Se on ollut tapahtuma, joka on muuttanut talousajatteluamme aivan perinpohjin.

Sen eräitä ilmentymismuotoja ovat olleet esim. toimialasidonnaisten yritysjohtajien väistyminen ekonomistien tieltä, yritysvaltaukset, -pilkkomiset ja fuusiot, omistusarvoilla pelaaminen, johdannaiskaupan ekspansiivinen räjähtäminen.

Poliitiikka on myös reagoinut. Yhteiskuntapolitiikka on saanut väistyä talouspolitiikan tieltä, ja koko maailma nähdään nyt jonkinlaisena talouden merkityslaajentumana. Tämä trendi on ollut niin vahva, että se on osaltaan latistanut kaikkia entisiä poliittisia ideologioita.

On vain ajan kysymys koska kaiken politiikan pitää omaksua uusi jakolinta sen välillä, kannattavatko ne rahataloutta vai reaalitaloutta. Kyse ei siis ole enää oikeistosta ja vasemmistosta, vaan ne kumpikin joutuvat omaksumaan uudet ehdot.

Tässä blogissa uutta orientaatiota odotettiin Kokoomukselta. En itse ole minkään poliittisen agendan juoksupoika, mutta ajatushistorialliselta pohjalta voi väittää, että nimenomaan Kokoomukselle talousajattelun kriisi on kohtalonkysymys.

Siellä on tähän asti eniten huijattu itseä. On yritetty nähdä yhteistä etua kapitalismin ja markkinatalouden välillä. Päivä päivältä selvemmäksi kuitenkin käy, että rahatalouden ja reaalitalouden "edut" menevät aivan päinvastaisiin suuntiin.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Seppo

Varmaan tiedät sen, että joissakin maassa demokratiassa pärjätään huomattavasti vähäisemmälläkin puolueiden määrällä!? Jopa demokraattisesti?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Lukkala

Ei, en tiedä. En näe yhteyttä puolueiden määrän ja demokratian toteutumisen välillä.

Tai jos näen, niin pidän kaksipuoluejärjestelmään demokratian sisällöllisen toteutumisen kannalta kaikkein huonoimpana vaihtoehtona.

Ja edelleen voin nähdä, että kansan laajaa ja vilpitöntä luottamusta nauttiva presidentti voi olla demokraattisempi instituutio kuin puoluepukareiden ylläpitämä puolueparlamentarismi, jollaisessa nyt elämme.

K Veikko

Miksi puolueet eivät hajoa?

Monet puolueet ovat olleet olemassa ja vaikuttamassa lähes sata vuotta. Kuitenkin yhteiskunta ympärillä on muuttunut ja sitä myöten näiden puolueiden politiikka.

Jos valta olisi äänestäjillä, puolueen odotettavissa oleva ikä olisi enintään muutaman kymmenen vuotta. – Aikojen muuttuessa kansa olisi äänestänyt uuteen aikaan sopivampaa puoluetta, vanha olisi kuihtunut pois ja uusi tullut tilalle. – Edustajien määrä eduskunnassa olisi silti edelleen 200.

Nyt iänikuiset puolueet ovat ottaneet vallan kansalta ja yrittävät maksimoida voittonsa, korjaan: äänimääränsä, muuttamalla mielipidettään sen mukaan miten saisi eniten ääniä.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

J. Gagarin:

Finanssi-instrumentit ovat markkinatalouden työkaluja. Niitä on kehitelty kiiitettävässä määrin viimeisten vuosikymmenten saatossa, mikä onkin mahdollistanut huikean talouskasvun ja elintason parantumisen erilaisten kannattavien sijoitusten rahoitusmahdollisuuksien parannuttua.

Onko syntynyt talouskasvu ollut laadukasta? Jos ajatellaan, että nykyaikainen rahatalous sai aikansa ensin Nixonin irroitettua dollarin kullasta ja sitten Reaganin tullessa valtaan, niin keiden elintaso on parantunut ja millä tavalla ja millä mittareilla? Onko talouskasvu ja elintason parantuminen sinusta ollut merkittävämpää 1950-1980, vai 1980-2010 ja keiden kohdalla?

Yksi mistä vähemmän puhutaan on talouskasvun laatu. Käytetäänkö esim. maailman öljy- ja metallimalmivarat nopeasti hajoavaan krääsään, vai pitkän elinkaaren omaaviin laadukkaisiin käyttötavaroihin?

Jokainen euro, joka tietokoneruudun särmillä vilahtaa jostain jonnekin, on itse asiassa jo saman tien lainattu sijoitettavaksi teolliseen toimintaan. ("Teolliseen" laajassa merkityksessä).

Suuri velkatarjonta johtaa suureen velkaantumiseen, joka taas johtaa holtittomaan kulutuskäyttäytymiseen. On todella käsittämätöntä, että maailmantalouden veturina pidetään amerikkalaisten kuluttamista – velalla!

Kun rahatalouden instrumentit ovat käyneet asioita tuntemattomille kompleksikkaiksi ymmärtää, on sukeutunut virheellinen näkemys siitä, että finanssitalous olisi jotenkin eriytynyt reaalitaloudesta ja markkinoista.

Kun asiat menevät yhä useamman kansalaisen kannalta liian monimutkaiseksi, tulee rahoitussektorin vallankäytön valvominen ja systeemikriisien ennustaminen entistä haastavammaksi. Nythän on jo ilmiselvää, etteivät esim. poliitikot ymmärrä kovinkaan itsevarmasti rahoitus- ja pankkisektorin kommervenkkejä, joka on johtanut siihen, että pankkilobbarit voivat sanella politiikkaa. Esim. Timothy Geithner Obaman kabinetissa valtiovarainministerinä, kun sama äijä oli aitiopaikalla näkemässä ja tukemassa finanssikriisiin johtanutta rahapolitiikkaa New Yorkin FED:issä.

Minusta nykyisestä pankki- ja rahajärjestelmästä ja rahapolitiikasta ei ole juuri muille hyötyä kuin rikkaimmille. Hyvinvointia ei ole erityisemmin länsimaissa rakennettu vissiin 80-luvun jälkeen, paitsi viihde-elektroniikan halventumisen myötä, joka taas on osaltaan mahdollisesti tuhonnut sosiaalista pääomaa. Kehittyvissä talouksissa kieltämättä on tapahtunut edistystä, joskin sielläkin aika kovalla kouralla.

Ihminen tarvitsee ruokaa, asumuksen, terveyden huoltoa, sivistystä ja sosiaalista pääomaa. Suuri määrä talouskasvusta on ohjautunut muualle kuin näiden asioiden tuottamiselle niille, ketkä sitä eniten tarvitsevat. Miten näkisit, J. Gagarin, voisiko kapitalismi nykyisillä luonnonvaroillamme ja väestömäärällä johtaa siihen, että mahdollisimman monella olisi perustarpeet planeetallamme tyydytettyinä?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset