*

Kuinka Karl Marx tavataan

Eväitä nykyiselle ja tulevalle presidentille

Kiekkokullan voittaminen toi mukanaan MM-turnauksen jälkinäytöksen, joukkueen kotiinpaluun, julkisesti kosteat alkoholinhuuruiset voitonjuhlat, ja aivan hirvittävän suomalaiskansalle hyvin tyypillisen kahtiajakautumisen.

Tiedotusvälineiden ja kansalaiskeskustelun vauhdittamana syntyi yhdessä päivässä sisällissota, jossa osapuolet jakautuivat  niihin, jotka "juopuivat" konkreettisesti voitosta kiekkoleijonien rinnalla, ja niihin, jotka huomasivat tilaisuutensa pahastumiseen tulleen, jotka kokivat loukkaantuvansa joukkueen julkijuopottelusta, nostivat moraalisen närän joukkueen "impivaaralaisista" juomatavoista.

Satatuhatta ihmistä Helsingin kauppatorille koonneissa voitonjuhlissa vieraili myös presidentti Halonen, jonka rooli kansallisena "arvojohtajana" ehkä koki hienoisen kolhun protokollan kastuttua ja puhetekstien irrotessa hieman epäluontevasti paperista. Presidentti puhui äidilliseen sävyyn pojista, jotka pelaavat hyvin maailmalla. Leijonamies Mikko Koivun halaukseen presidentti näytti vastaavan hyvin sydämellisesti.

Mielestäni Tarja Halosen olisi juhlatilaisuudessa pitänyt tehdä oikealle arvojohtajalle sovelias ele. Sellainen joka osoittaisi tilanne- ja todellisuudentajua, ja sellainen joka erottaisi oikean arvojohtajan kaikista keskinkertaisuuksista. Ja se ele olisi ollut se, että Halosen olisi pitänyt kääntyä joukkueen puoleen ja kysyä: "No pojat, kenen taskussa on pullo? Antakaapas tänne, myös minä otan pienet tämän voiton kunniaksi." Viimeistään tällainen ele olisi erottanut presidenttimme kaikista ruotsalaisista mamselleista.

Suomalainen johtajuus on aina ollut parhaimmillaan silloin kun se tapahtuu jermujen omalta tasolta. Kuten Aleksis Kivi eli veljeksiensä elämää sisäistäen, ja kuten Koskela johti joukkoaan tasaveroisuuden asenteilla vastakohtana kaikkien Lammioiden turhantärkeilevälle päällepäsmäröinnille, samoin pitäisi Suomen presidentin arvojohtajana sisäistää suuren rahvaan mielialat ja nostaa sieltä esiin se mikä kussakin  tilanteessa toimii mielenylennyksenä parhaiten.

Poliittisella näyttämöllä aletaan vähitellen virittäytyä presidentin vaihtumiseen. Hypoteettisista ehdokkaista eniten julkisuuden suosiossa on tähän mennessä paistatellut Sauli Niinistö, joka tosin ei ole omaa sanaansa mukaanlähdöstä vielä esittänyt. Päätöksensä hän on kuulemma asiasta tehnyt, mutta vaikenee toistaiseksi. Sen sijaan hän ei ole säästellyt sanojaan arvostellessaan Kataisen ja Kokoomuksen nykyjohdon talouspolitiikkaa -- Niinistön taholta on repäisty selvä talousopillinen kuilu nykyisen valtiovarainministerin edustamaa rahataloudellista nuoleskelusuuntausta vastaan.

Pari viikkoa sitten Niinistö uskaltautui puhumaan jopa rahatalouden ja reaalitalouden yhteensovittamattomuudesta. Iltalehden uutisten mukaan ex-puhemies ei voi sietää taloustermiä "sofistikoitunut finanssi-instrumentti".

Niinistö kertoo uutisessa oppineensa ""vihaamaan tätä sanaparia jo Luxemburgissa (Euroopan investointipankissa), se ei koskaan luvannut hyvää. -- Näillä sofistikoituneilla instrumenteilla on luotu keinotekoinen määrä hyvinvointia ja rahaa. Ja kun se on keinotekoista, se ei perustu todelliseen talouden kasvuun - ja se purkautuu jollakin tavalla.""

Eduskunnan suuren valiokunnan julkiseen kuulemiseen euroalueen vakausjärjestelyistä osallistunut Niinistö käytti kriisistä termiä sairaus. ""Perussairaus on keinoraha, joka luotiin erilaisilla johdannaisilla ja johdannaisten johdannaisilla pitkin tämän vuosituhannen alkua.""

Koska tulevalla presidentillä saattaa olla arvojohtajuuden lisäksi tehtävänään myös antaa valistuneita ohjeita maan kurssin löytämiseksi yleiseurooppalaisessa tai globaalissa talouskriisitilanteessa, jossa keinotekoisesti kyhätyt rahatalouden baabelintornit sortuvat ja suurpankkien kivitalojen tiilet alkavat sataa niin vanhojen eurooppalaisten kansojen kuin myöskin pienen ja piskuisen jääkiekkomaa Suomen niskaan, kannattaisi presidenttiehdokas Niinistön ehkä jo asioiden tässä vaiheessa miettiä mitä hän mahdollisena kansanjohtajana kansalleen sitten sen kansalaiskokemuksen tasolla kriisitilanteessa tulee sanomaan.

Tuota tulevaa ja aika todennäköistäkin roolia voisi tässä vaiheessa pedata parhaiten kieltäytymällä asettumasta nykykokoomuksen ehdokkaaksi. Minulla on se käsitys, että Niinistöä pyydettäisiin ehdokkaaksi myös muulta taholta kuin Kataisen velkatakausporukoista -- joten itse kysymykseen ehdokkuudesta ei Kokoomukselle annettava kielteinen vastaus vaikuttaisi. Se olisi vain oikeanlainen askel pois rahatalouskeinottelijoiden tukirenkaista kohti koko kansan presidenttiyttä.



Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Risto Koivula

Dollarin ja euronyhteinen inflaatio on vyörynyt viime aikoina kaksinumeroisena:

http://ristokoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/69212...

Tuula Hölttä

Oikkonen: "Mielestäni Tarja Halosen olisi juhlatilaisuudessa pitänyt tehdä oikealle arvojohtajalle sovelias ele. Sellainen joka osoittaisi tilanne- ja todellisuudentajua, ja sellainen joka erottaisi oikean arvojohtajan kaikista keskinkertaisuuksista. Ja se ele olisi ollut se, että Halosen olisi pitänyt kääntyä joukkueen puoleen ja kysyä: "No pojat, kenen taskussa on pullo? Antakaapas tänne, myös minä otan pienet tämän voiton kunniaksi." Viimeistään tällainen ele olisi erottanut presidenttimme kaikista ruotsalaisista mamselleista."

Olen samaa mieltä. Tarja Halonen ei kuitenkaan tuota "oikean arvojohtajan" elettä tehnyt - ja joskus 70-luvun loppupuolella yhdessä Tarja Halosen ja hänen keskellämme barbie-nukeilla leikkineen lapsensa kanssa Suomi tulevaisuudessa -seminaariin saman taksin takapenkillä matkustaneena uskon, että hänkään ei todella halunnut aivan sitä poliittista todellisuutta, mikä meillä on nyt.

Risto Koivula

Mauno-pölvästi ja hän sen kuitenkin ovat silkkaa typeryyttään sekä puolueensa karmaisevaa historiaa pimitelläkseen tuottaneet enemmän kuin ketkään muut.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Presidentin onkin viisainta etääntyä kantapuolueestaan, oli se mikä puolue tahansa. Kokoomus on faktisesti johtanut tätä rahaohjasteista hallitustamme, eikä sen arvoihin Niinistön ole kovin viisasta nojautua, varsinkaan kun hänelle on vanhoilla päivillään nähtävästi valkenemassa, mistä rahataloudessa on kysymys.

Voin kuvitella, että Niinistöä kiusaa kansansuosikin asema siksi, että se enimmäkseen ei perustu siihen mitä hän ajattelee, vaan mielikuviin, joita kokoomus on ikävästi hämmentämässä. Kokoomuksen ei kannattaisi kovastikaan samastua Niinistön mielipiteisiin, jos aikoo jatkaa nykyisellä kovan markkinatalouden linjallaan. (Jollei, suon sen sille mieluusti)

Siksi minunkin mieleeni on juolahtanut se, että Niinistön pitäisi oikeastaan kieltäytyä kokoomuksen presidenttiehdokkuudesta. En myöskään usko että pesti häntä kovinkaan kiihkeästi kiinnostaa. Suostuisiko hän jonkun muun puolueen ehdokkaaksi, epäilen.

Suostuu Niinistö presidenttiehdokkaaksi tai ei, soisin hänen jatkavan aloittamansa polkua, joka merkitsee irtiottoa kokoomuksen nykypolitiikasta.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Puolueistamme se, jonka mitä pikimmin pitäisi sisäisesti hajota kahtia, on nimenomaan Kokoomus.

Kookoomuslaiset tosin ovat niin huonoja talousajattelijoita, ettei heidän sisäinen ristiriitaisuutensa heitä itseään juuri haittaa. He ovat kuin tunnustukselliset uskovaiset ainakin -- vaikka jokaisella on ihan oma tapansa uskoa, eikä ulkopuolinen voi millään käsittää mikä heitä oikein keskenään yhdistää, heille itselleen riittävät samat falskit yleiset taloususkonnon kliseet.

Kuin uskovaiset jotka kukin ovat vetäneet päähänsä mustan säkin ja vakuuttelevat toisilleen: "Älä pelkää veli, tässä me olemme samassa pimeässä huoneessa kaikki."

Kokoomuksen pitäisi jakautua yhtäältä rahataloudellis-kapitalistiseen siipeen, siis kataislaiseen herraklubiin, joka nuoleskelee kansainvälisiä pankkiireja ollirehnien opastuksella, ja toisaalta reaalitaloudellis-markkinataloudelliseen puoleen, joka kantaisi aidosti huolta siitä mitä todellisuudessa tapahtuu.

Tämä jako heijastelee tämän ajan yleistä "ideologista" kahtiajakoa rahatalousajattelun ja reaalitaloustoiminnan välillä.

Jos kokoomuslaiset olisivat älyllisesti vähän skarpimpia he eivät huijasi itseään kuten nyt tapahtuu. Samassa puolueessa on kahden toisensa poissulkevan talousperiaatteen edustajia, jotka jostain syystä välttelevät näkemästä totuutta itsestään ja toisistaan.

Risto Koivula

Pressanvaalien ensimmäisellä kierroksella voi olla jopa viisi suhteellisen tasavahvaa ehdokasta: Kokoomuksen, Kepun, Demarien, Persujen ja vasemmiston/antifasistien ehdokas.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset