Kuinka Karl Marx tavataan

Väärät vastakohta-asetelmat: kapitalismi ja sosialismi

Elämme väärien vastakohtien maailmassa. Tarkemmin: näemme maailmassa väärät vastakohdat. Emme hahmota todellisia vastakohta-asetelmia, niitä jotka historia on rakentanut ajatteluumme, tai niitä, jotka itse syystä tai toisesta jätämme käsittelemättä tai hautaamme itsellemme mieluisempiin, näennäisiin vastakohta-asetelmiin.

Vastakohdat ovat jotain perusinhimillistä. Kun pienen lapsen silmä aukeaa, se näkee valoja ja varjoja, hahmottaa isoja ja pieniä asioita, kokee miellyttäviä ja epämiellyttäviä elämyksiä. Kun maailmasta myöhemmin saadaan parempaa tietoa, sekin jäsentyy vastakohtien varassa.

Kuvaamme ja selitämme maailmaa käsitteellisten vastakohta-akselien puitteissa aivan kehityksemme alusta kaikkein korkeimpiin älyllisiin  abstraktioihimme asti. Loogikko Willard Van Orman Quine määritteli jopa olemassaolon käsitteen tämän perusteella: "Olemassaolo on sijoittumista arvona variaabelille." Ei siis loppujen lopuksi ole mikään ihme, että myös suurimmat älylliset virheemme ovat olemukseltaan nimenomaan väärien vastakohtien hahmottamista.

Historiassa uudet totuudet muodostuvat usein vastakohtina edeltäjilleen, joten aina tietyssä historiallisessa tilanteessa omat "totuutemme" ovat ennen muuta totuuksia suhteessa johonkin menneeseen aikaan. Välttämättä se, mitä totena pidämme, ei ole yhtään sen oikeampaa kuin se taannoinen vastakohta, jonka vaikutuksesta omaksuimme uudet näkemykset.

Historiallisesti harhaisin näennäistotuus on ollut maailmaa kylmän sodan ajoilta kahtiajakanut ideologinen tunnustautuminen yhtäältä läntisen markkinaliberalismin, toisaalta itäblokissa omaksutun sosialismin leireihin. Tarvitaan jonkin verran ajatushistoriallista perehtymistä sen tosiseikan selvittämiseen, ettei marxilainen ajattelu todellakaan ollut kuin yksi opillinen oksanhaara liberalistiselle käsitteenmuodotukselle perustuvassa eurooppalaisen uuden ajan talousajattelussa.

Liberalismin perinteen ajatushistoriallinen teesi oli fysiokraattisten ideoiden pohjalle syntynyt smithiläinen vapaakauppa terveen talousruumiin "näkymättömine käsineen". Antiteesi oli laissez faire -kapitalismin vastakohtana marxilainen työväenliike. Synteesi oli keyneslaisuus, jossa yksityisen ja yleisen intressin etuja pyrittiin yhdistämään.

Mutta kaikkien näiden toinen toisistaan muodostuneiden vastakohtien taustalla on vaikuttanut koko uuden ajan mittaan täydellistyvä rahaan liittyvä kaikkivoipaisuuskuvitelma, joka lopulta on meidän päivinämme muodostanut autonomisen rahatalouden. Se irtoaa nyt reaalitaloudellisesta kytkennästä. Monille on vain yhä tavattoman vaikeaa tajuta, ettemme enää elää kapitalismin ja sosialismin ideologisen vastakohtaisuuden aikaa, vaan paljon pitemmän taustahistorian omaavaa rahatalouden ja reaalitalouden vastakkainasettelun aikaa.

Voidaan sanoa että vielä äsken maailmassa olivat vastakkain kapitalismi ja kommunismi, nyt ovat vastakkain kapitalistinen rahatalous ja reaalityötä tekevä markkinatalous.

Ajatushistoriallisten näennäisvastakohtien -- väärien vastakkainasettelujen -- lisäksi ajattelullamme on taipumus rakentaa psykologisesti vääriä vastakohta-asetelmia. Kun meille on ominaista torjua todellisia ja vaikeita asioita ja nähdä maailma enemmän sellaisena kuin sen haluaisimme olevan, myös opillisille totuuksillemme on tunnusomaista, että julistamme kannattavamme nimenomaan sellaisia arvoja joita tosiasiassa meiltä juuri puuttuu.

Siellä missä ihanteellisuus on suurinta, siellä raadollisuus on todellisuutta. Kun joku julistautuu vaikkapa ääriliberalistisen "vapauden" kannattajaksi, ei tarvita suurta eläytymiskykyä sen huomaamiseksi, että asianomainen on syystä tai toisesta psyykkisesti tavalla tai toisella poikkeuksellisen rasitettu.

Samoin esimerkiksi kristityt ovat nimenneet itselleen kymmenen käskyä, joita he eivät käytännössä tosiasiassa noudata. Eikä ole kuin näennäisesti paradoksaalista, että rauhanuskonnoksi itsensä nimeävän opin nimissä tehdään terroritekoja.

Näin myös psykologiset tekijät varmistavat, että olemme vastakohta-asetelmissamme kaksinverroin väärässä. Ajattelumme pyrkii pikemminkin väistämään todellisuutta kuin paljastamaan oikeat vastakohtaisuudet. Siellä missä selityksemme ovat aatteellisia, teoreettisia tai arvopsykologisia, ne ovat tyypillisesti harhaisia. Siellä missä julistus on paatoksellisinta, siellä ollaan suurimman tekopyhyyden vallassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Jukka-Pekka Vasara

"laissez faire -kapitalismi" tuottaa monopoleja ym. erittäin haitallisia ilmiöitä ihmisille. Nykysysteemi Länsi - Euroopassa on juuri poliitikkojen ja raha-aateliston yhteistyötä monopolien tuottamiseksi ja samanaikaista kansansuosion ostamista sosialismilla joka rahoitetaan massiivisella velanotolla.

Tuloksena on tilanne jossa puolet ihmisistä ei omista mitään muuta kuin valtion heille ottamaa velkaa, eikä puhuta mistään pikkusummista vaan kymmenistä tuhansista euroista per kansalainen. Ja tässä ovat mukana kakkarat, eläkeläisett, työnvieroksujat, varkaat, sairaatt ja tietysti myös Huutavan Työvoimapulan Värikkäät Poistajat.

Minä voin kertoa kaikille että tämä resepti ei toimi.

Vieras (nimimerkki)

Seuraavissa vaaleissa tuleekin iso osa kansalaisista äänestämään tuntemuksiensa mukaan, siitä mikä on oikein ja mikä on väärin.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Onko ongelma, että ajattelun kohde ja sisältö ovat vääriä, vai onko ongelmana ajattelu itse? Voisiko maailma eheytyä kohdistamalla ajattelu oikeisiin ongelmiin, vai pitäisikö itse ajattelusta luopua?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Ajattelu voi eheytyä kohdistamalla se oikeisiin ongelmiin. Maailmasta en tiedä, onko sillä enää mitään toivoa.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Minkälaiset ongelmat ovat oikeanlaisia?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Rahaan liittyvä pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma ja rahatalouden autonomisoituminen ovat oikeita, todellisia ongelmia.

Ne ovat johdonmukaisen ajatushistoriallisen kehityksen ilmiöitä, joten niitä voidaan ajatella ehjän kokonaisnäkemyksen puitteissa. Ne ovat kuitenkin laadultaan sellaisia, ettei nille mahda juuri mitään.

Mutta kun eräänä päivänä musta aurinko nousee, tietää mistä on kyse.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

"Rahaan liittyvä pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma ja rahatalouden autonomisoituminen ovat oikeita, todellisia ongelmia."

Pitäisikö ajattelu siis kohdistaa niihin, vai kohdistaa niistä pois?

Vieras (nimimerkki)

Ei ole mitään ajatushistoriaa, vaan sivistyshistoriaa.

Eli sivistyshistoria on ihmiskunnan kehittymistä pois kaiken sorttisista sosialismeista.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Vakavasti ottaen: ajatushistoria ei ehkä ole paras sana, mutta voi olla ettei parasta olekaan.

Ajatushistoria poimii esiin jotain jota termi aatehistoria ei tuo mieleen. Aatteet ymmärretään opillisina tunnustuksina.

Toisaalta historiassa ei ole kyse yksittäisistä ajatuksista, vaan kunkin ajan aikalaisajattelusta. Termi ajatteluhistoria voisi olla hyvä, jos sillä tarkoitettaisiin historiassa vaihtelevia ajatuslaatuja.

Ajatukset voivat muodosta erilaisia kokonaisuuksia, Piaget sanoisi assimilatiivisia koosteita tai akkommodatiivisia rakenteiden kulmakivien asetuksia. Aikalaisajattelulle on ominaista rakentuminen tietyn paradigman varaan.

Uudelle ajalle ominainen paradigma on kartesiolaisen Subjektin eriytyminen ja ulkoisen todellisuuden Objektivaatio. Sen varassa olemme oppimme muodostaneet.

Myös ne sen sortin sosialismit. Ne eivät ole ollenkaan kaikki mikä on niitä rakennuspalikoita käyttäen mahdollista.

Sivistys viittaa joko yleiseen kulttuurievoluutioon tai jonkinlaiseen valikoituun tietoon. Edellinen on hyvä käsite, jälkimmäinen kertoo siitä millä lailla rajoittuneita ollaan.

Visitor (nimimerkki)

"Historiallisesti harhaisin näennäistotuus on ollut maailmaa kylmän sodan ajoilta kahtiajakanut ideologinen tunnustautuminen yhtäältä läntisen markkinaliberalismin, toisaalta itäblokissa omaksutun sosialismin leireihin."

Kapitalismi ja idän reaalisosialismi/kommunismi ovat molemmat liberalistisia "lahkoja" ja olleet samalla puolella jakaen varallisuutta harvojen käsiin, liberalismi on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että voidaan alkaa puhumaan Spenglerin mainitsemasta rahan diktatuurista.

Niiden vastapoolina on ollut markkinatalous ja demokratia, jota Korten hyvin kuvaa kirjoituksissaan, mutta jotka valitettaasti eivät voi toimia nykymallisessa globaalissa kapitalismissa.

Kapitalismi - reaalisosialismi/kommunismi, ei ole koskaan ollut se todellinen jako. Todellinen jakolinja on aina kulkenut rahatalouden ja reaalitalouden, eli kapitalismin ja markkinatalouden välillä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oswald_Spengler

"Saattaa kuulostaa paradoksaaliselta, mutta vaihtoehto on demokratia ja markkinatalous"

-Korten-

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Jokaisen pitäisi lukea Spengler.

Yrjö Massan suomennoksessa ei ole olennaista, rahan historiaa ja monimuotoisuutta käsittelevää lukua. Ei, vaikka se luo mahtavan pohjan "Länsimaisessa perikadossa" esitetylle viimeiselle taistolle, "rahan ja veren" vaihtoehdolle.

Luulen, ettei Massa yksinkertaisesti ole ymmärtänyt rahaa koskevaa lukua.

Korten on myös hyvä, varsinkin jos häntä lukee yleisesti vallalla olevan talousajattelun kriitikkona, ei niinkään reformistina.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Tuo Spenglerin kulttuurimääritelmä on prikulleen sama kuin Canettilla ja hänen joukkoillaan.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Canetti jostain syystä vihasi Freudin ajattelua, ainakin tutkielmaa "Joukkospsykologia ja ego-analyysi", jonka suomentaja lienee suomentanut myös Canettin.

Tuo Freud on minulle ollut pitkään tärkeä, ja tuntui mukavalta että sekin saatiin vihdoin suomeksi. Tutkielman paha keskeneräisyys näkyy suomennoksessa paremmin kuin luettaessa englanninkielisenä versiona.

Suomentaja Markus Lång yrittää jälkipuheessaan kertoa Canettin tuntemasta antipatiasta. En ole Canettin teosta lukenut, joten en osaa sanoa enempää tekijöiden suhteesta.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Canettin Joukko ja valta on minusta nerokas. Siinä kuvaillaan niin käsittämättömällä tarkkuudella ja innolla erilaisia joukkoja ja yksilön suhdetta niihin. Freud kai ei hänen mielestään ajatellut tarpeeksi isoa kuvaa, vaan pyöri yksilön ympärillä, vaikka todellinen valta on aina ollut joukoissa, joihin yksilö niin mielellään häviää.

Toimituksen poiminnat