Kuinka Karl Marx tavataan

Mitähän Wikileaks mahtaa paljastaa?

Muutaman tunnin kuluttua vuotosivusto Wikileaks paljastaa suuren määrän ilmeisesti myös Irakin sotaa käsitteleviä diplomaattiviestejä ja muuta dokumentaatiota. USA on uutisten mukaan varoittanut omaa ulkoministeriötämme siitä, että mukana saattaa olla aineistoa, joka koskee Suomea.

Koska moni ei varmaan enää muista mitä kaikkea tapahtui noina USA:n hyökkäystä edeltäneinä kuukausina -- ajalla syksystä 2002 juhannukseen 2003, jolloin Jäätteenmäki erosi pääministerin tehtävistä -- on ehkä syytä hieman verestää muistijälkiä ja koota tiivistelmä siitä miltä tapahtumaketju uutistietojen pohjalta tehtyjen johtopäätelmien valossa näytti.

Syksyllä 2002 presidentti Bushin hallinto alkoi valmistella sotaoperaatiotaan, ja tätä pohjustamaan julkaistiin uutta ulkopoliittista virallista linjaa julistava ohjelmapaperi,
"Kansallisen turvallisuuden strategia". Se aiheutti tavattoman laajan keskustelun maailmalla  kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden keskuudessa. Paperi oli varmasti maailman keskustelluin asiakirja noina viikkoina.

Ohjelmapaperissa Bushin hallinto käytännössä irtisanoutui YK:n peruskirjasta ja julisti ottavansa omankädenoikeuden suorittaa ennaltaehkäiseviä iskuja kohteisiin jotka se itse määrittelee turvallisuusuhkiksi. Myös termi "koalitio" sai määrityksensä tässä ohjelmajulistuksessa, eli USA ilmoitti yrittävänsä ensisijaisesti toimia YK:n kanssa yhteistyössä, mutta ellei tämä onnistu, se toimii yksin tai yhdessä "samanmielisten maiden koalition" kanssa.

Näin ollen sekä Suomen hallituksella että USA-vierailuun valmistautuvalla Lipposella piti olla aivan vesiselvä näkemys siitä että "koalitiolla" tarkoitettiin nimenomaan vaihtoehtoa, joka tulee kysymykseen vain siinä tapauksessa ellei USA pääse yhteistyöhön YK:n kanssa.

Silti Lipponen päästi joulukuun 2002 vierailullaan neuvottelussa nimenomaan Irakista puhuttaessa Bushin kiittämään Suomen hallitusta koalitioon liittymisestä. Tämä käy ilmi myöhemmin ilmitulleesta muistiosta. Kyseisenä ajanhetkenä suomalaiset kuitenkin saivat tv-ruuduistaan katsella kuinka hörähtelevä pönäkkä pääministeri kätteli Bushia Valkoisen talon portailla ja vakuutteli: "Suomen kansa tukee politiikkaanne."

Yksi ja toinen suomalainen taisi sinä hetkenä tuntea pääministerin myyneen maansa. Samoihin aikoihin tehdyn kyselytutkimuksen mukaan nimittäin kahdeksan kymmenestä suomalaisesta ilmoitti vastustavansa USA:n aikeita hyökätä Irakiin.

Koalitiossa oli siis kyse ihan siitä nimenomaisesta sotakoalitiosta. Samasta koalitiosta, josta Suomen suurlähettiläs Valtasaari vielä hyökkäyspäivän aamuna pantiin varmistamaan, ettei Suomi vain enää esiintynyt listalla. Tämä varmistusasia kävi ilmi Jäätteenmäen oikeudenkäynnin esitutkintamateriaalista.

Suomessa Irak-kysymys muodostui poliittiseksi paikallisotteluksi demareiden ja Jäätteenmäen väille, ja ilmeisesti puhtaasti lippospuolustelun tarkoituksiin kehittyi keskustelussa oppi "monista eri koalitioista", yms. Nämä sekoilut ehkä kannattaa jo tässä vaiheessa unohtaa. Ne kertovat vain siitä hämärtämisestä ja epäselvyydestä johon asiat kietoutuivat ja jonka läpi hallituksen kuin varsinkaan Lipposen todellista roolia oli mahdoton nähdä.

Emme vieläkään tiedä, mitä diplomaattisissa kulisseissa noina viikkoina ja kuukausina oikein tapahtui. Vaikka Suomi ei lipposlaisella innolla koalitiolistalle halunnutkaan, se osallistui tuon koalition ohjeistamistilaisuuteen, ns. Grossman-briefingkokoukseen. Siellä ilmeisesti sovittiin mm. "Uhkaava taivaanranta"-operaatiosta, eli irakilaisdiplomaattien kiristämisestä ja karkoittamisesta. Karkoitusasiasta ei ole myöhemminkään annettu selvitystä.

Kansalaiset saivat tv-uutisia katsellessaan jälleen kerran ihmetellä, miten Petri Sarvamaan aihetta koskenut raportti oudosti hävisi kuvaruudun särinään ennen kuin arkaluontoiseen kohtaan päästiin.

Vielä EU-huippukokouksessa huhtikuussa Kreikassa Suomea edustanut Lipponen antoi lehdistötilaisuudessa käsittämättömän epäselvän lausunnon siitä, kuuluuko Suomi USA:n sotakoalitioon vai ei. "Ei kuulu, Suomi on tässä muuttanut linjaansa", Lipponen ensin töksäytti.

Sitten televisio-uutisten kuvassa näkyi miten hänen käteensä työnnetään jostain sivusta pieni paperilappu, jota hän jää hieman hölmistyneenä tavaamaan. "Eeeei... siis ei ole muuttanut kantaansa...", Lipponen tavaa. Ja sitten käsittämättömiä naurunhöröhdyksiä päälle.

Suomen hallitus antoi myöhemmin USA:n sotakoalitiolle tukea mm. kouluttamalla sotilaspoliiseja ja antamalla Helena Rannan asiantuntemus -- josta aiemmin oltiin erittäin tarkkoja, että hänen valtuutuksensa tuli vain YK:lta -- suoraan sotakoalition käyttöön.

Näillä Irak-asioilla ei käsittääkseni ole välttämättä tekemistä tapaus Jäätteenmäen kanssa. Siinä saattoi olla kyse todellakin vain poliittisen paikallisssarjan valtataistelusta. Jäätteenmäki  toimi viestintuojana jonka kautta ensimmäiset tiedot Suomen linjan epäselvyyksistä vuotivat lähestyvien eduskuntavaalien vaalikeskustelussa julkisuuteen. Ehkä hän joutui koston kohteeksi.

Irak-politiikan kannalta kysymys oli ennen muuta hallituksen täysin epämääräisestä linjasta ja Lipposen henk. kohtaisesta USA-mielisyydestä ja mahdollisesta törttöilystä.

Jäätteenmäen todellisista motiiveista on aika mahdotonta sanoa mitään. Kysymys hänen kunniasa palauttamisesta on asia erikseen -- kenties joskus vielä saadaan tietoa siitä miten puhtailla aseilla vaiko vain vaalitaktisilla tempuilla hän taisteli.

Maan hallitukssen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta UTVA "täsmensi" neljä kertaa Irak-kysymystä koskevia lausuntojaan, joten mitään selvää linjaa ei oikeastaan asiaan saatu missään käänteessä. Emmekä edelleenkään tiedä millaista peiteltyä yhteistyötä on tehty USA:n laittoman sotahankkeen kanssa.

Ehkä nämä nyt sitten ovat asioita joista me suomalaiset joskus saamme enemmän tietoa -- sikäli kun sellaista sitten esim. Wikileaksin tapaisten toimijoiden kautta tulee esille. Saa nähdä. Kohta tiedämme mitä nyt julkisuuteen vuotavien dokumenttien varassa on mahdollista arvailla.

Jos jotain käy ilmi, on pelättävissä, että paperit kertovat yhden järkyttävän historian sivun siitä vähästä järjestä jolla meitä on hallittu. Ehkä hallitaan tänäkin päivänä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Vieras (nimimerkki)

Jos Jäättenmäki kuitenkin joutui eroamaan, vaikka minun mielestäni ei olisi ollut syytä, tiedon takia, että koaliitiosta puhuttiin ja olen itse nähnyt TVstä Bushin kiittävän Lipposta, jonka ilme jäi mieleeni ja minua hävetti. Pikkupoika, joka ei tiennyt mitenpäin olla. Mutta tällaisiahan mallikansaoppilaita kun ollaan niin kärsitään sitten joukolla näistä poliitikkojemme lapsimaisuuksista ja "ytimiin" hinkumisista. Rahasta väliä, sanotaan kansalle vain että "ei ole resursseja". Ja taas on rahaa mitä viedä "koalitioiden" tarpeisiin ym.

Harri Rautiainen

"Jos Jäättenmäki kuitenkin joutui eroamaan, vaikka minun mielestäni ei olisi ollut syytä, tiedon takia, että koaliitiosta puhuttiin.."

Ei Jäätteenmäen ero johtunut mistään mahdollisesta koaliitiosta. Kyse oli siitä, että pääministerinä ei voi toimia henkilö, joka jäi kiinni valehtelemisesta. Luottamus meni omilta ja muilta.

Kansan ääni (nimimerkki)

Jäätteenmäki joutui eroamaan, koska paljasti ex-pääministeri Lipposen halun "päästä istumaan niihin pöytiin, joissa asioista päätetään".

Lipponen yksinkertaisesti halusi päästä mukaan isojen poikien piiriin, hinnalla millä hyvänsä. Sama se, vaikka Suomi joutuisi mukaan sotaan.

Kuten puheenvuorossa esitettiin, Lipponen ei voinut mitenkään olla ymmärtämättä, että vierailukutsu Valkoiseen Taloon oli esitetty vain niille, jotka haluavat olla mukana "sotakoalitiossa".

Eikö tämä ole päivänselvää ?

Jäätteenmäki halusi vain kertoa tämän kaikille.
Kysymys kuuluu, miksi tätä asiaa ei tuotu esille jo mediassa ?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset