Kuinka Karl Marx tavataan

Maahanmuuttokeskustelun pullonkaula -- moniarvoisuus vs. monikulttuurisuus

Kyvyttömyydellemme ymmärtää tosiasiaa, että moniarvoisuus ja monikulttuurisuus eivät ole sama asia, vaan toisensa pois sulkevia vastakohtia, on hyvät ja syvät syynsä. Ne nousevat suoraan eurooppalaisen uuden ajan ajatushistoriasta, jota on hallinnut jatkuvasti lisääntyvän individualismin kantoaalto.

Tämä individualismi on lopulta kasvanut sokeuden asteelle, niin että nykyisin näemme selvästi vain yksilön -- emme enää yksilöä oman kulttuurinsa, elämänmuotonsa ja oman henkilöhistoriansa tuotteena. Esimerkiksi ihmisoikeudet määrittelemme tyypillisesti nimenomaan yksilöoikeuksina, emmekä juurikaan osaa asettaa kysymyksiä siitä, millaisia ehtoja yhteisön olisi täytettävä jotta yksilönvapaudet ja -oikeudet voisivat toteutua.

 

1.

Nyt varoitus: seuraavaksi ladellaan sarja ajatushistoriallisia faktoja, jotka jokaiselle näitä asioita harrastaneelle ovat uskoakseni triviaa, mutta jotka luultavasti pyyhkivät reippaasti kaikkein fanaattisimpien maahanmuuttokeskustelijoiden, niin "maahanmuuttokriitikoiden" kuin "kukkahattuhumanistienkin" hilseen yli. Kuitenkin ajatushistoriallinen petaus on tarpeen, jos oikeasti haluamme ymmärtää miksi keskustelu on niin tunnevaltaista kuin se on.

Reilut neljäsataa vuotta on eurooppalainen "järkiajattelumme" perustunut pohjimmiltaan ns. kartesiolaiseen paradigmaan. Sillä tarkoitetaan maailmanhahmottamisen perusjäsennystä, jossa maailmaa tarkkaileva "Subjekti" ja tarkastelun kohteena oleva "Objektiivinen" todellisuus hahmottuvat vastakkaisina. Tältä eriytyvän Subjektin ja Objektivoituvan todellisuuden vastakkaisuuden pohjalta ovat sitten vuosisatojen mittaan kehittyneet Subjektin puolella lisääntyvä individualismi, yksilönvapaudet ja -oikeudet sekä demokratia, ja Objektivoituvan todellisuuden puolella ovat vastaavasti kehittyneet empirismi, luonnontieteet, tekniikka ja teollinen hyvinvointi.

On aika vaikeaa omaksua tosiasia, että esim. luonnontieteet ovat eurooppalaiselle uudelle ajalle sijoittuva historiallinen ilmiö. Niin ne kuitenkin ovat. Vaikka ihmisellä on kautta aikojen ollut erilaista tiedollista harrastusta, vasta Euroopassa uudella ajalla naksahtivat yhteen ne ajattelun kognitiiviset komponentit, jotka mahdollistivat luonnontieteiden kehittymisen.

Tämän kehityksen päästyä vauhtiin ihmiselämä on muutamassa viime vuosisadassa muuttunut puitteiltaan tuhatkertaisesti enemmän kuin koko edeltävän miljoonavuotisen historian aikana. Eurooppalaisen uuden ajan rationaalisuuden ratkaisevaa roolia ei mitenkään kannata sivuuttaa, ja luulisi, että jokainen meistä olisi kiinnostunut tietämään enemmän siitä millainen tarkalleen ottaen on se meihin jokaikiseen korvien väliin istutettu ajatteluperintö, joka määrää sen mitä näemme "järkevänä".

Kartesiolaisen ajatteluperinteen tunteminen olisi tärkeää myös siksi, että siihen implikoituu vakavia ajatusharhoja -- esimerkiksi "taloudeksi" kutsumamme pohjimmiltaan uskonnollislaatuisen valta-ajattelun muoto, joka näinä päivinä kokee täydellistymisensä ja sotkeutuu omaan näppäryyteensä. Myös kyvyttömyytemme hallita ekologisia tekijöitä on ajatusvirhe, joka juontuu historiallisesta "järjestämme".


2.

Mutta myös tavat, joilla miellämme  "demokratian" ovat eurooppalaisen ajatushistoriamme tuotetta. Kuten tieteet, myös demokratiamme on historiallinen ilmiö.

Historiassa uudet totuudet muodostuvat usein vastakohtina edeltäjilleen, ja "demokratia" oli syntyessään laiton kapinaliike sääty-yhteiskunnassa vallinneita erioikeuksia vastaan. Nykyisin helposti unohdamme, että demokratialla on välttämättömänä edellytyksenä tällainen tasa-arvosisältö, ja ymmärtämättömyyttämme idealisoimme demokratian valtataisteluissa voittaneiden vallaksi.

Tomiakseen demokratia edellyttää yksilöiltä tiettyjä kognitiivisia kykyjä: luku- ja kirjoitustaitoa -- ne ovat kognitiivisia edellytyksiä "edustuksellisuuden" idean ymmärtämiselle -- riittävän pitkälle menevää yksilöllistä eriytymistä, suhteellisen hyvää yleissivistystä, kykyä hankkia tietoa ja muodostaa omia mielipiteitä, jne. Yhteiskunnalta demokratia edellyttää suhteellisen tasa-arvoisuuden, koulutuksen ja kansalaisvapauksien lisäksi mm. läpinäkyvyyttä, jotta kansalaisilla on mahdollista tietää mistä missäkin asiassa on pohjimiltaan kyse.


3.

Sanoisin asiayhteyteen valikoidusti ja sopivasti, että demokratian alkeisaste on ns. totalitaristinen demokratia (Talmon), ja seuraava vaihe yksiarvoinen yhtenäiskulttuuri, jossa vallan voimaviivat eivät vielä kulje selvästi alhaalta ylöspäin (Arendt). Suomi eli neljännesvuosisadan Kekkosen vahvassa johtajuudessa totalitaristisen demokratian kautta, ja valtiokirkollinen yhtenäiskulttuurimme alkoi rakoilla vasta 60-luvulla yleismaailmallisen nuoriso- ja arvovallankumouksen vaikutuksesta.

Korkein aste on moniarvoinen demokratia. Sen edellytyksenä ovat kyllin pitkälle yksilöllisesti eriytyneet ihmiset, jotka ovat kasvaneet irti oman kasvukulttuurinsa ryhmäsidonnaisuudesta ja pystyvät suhtautumaan omiin "arvoihinsa" etäisyyttä ottaen ja varauksellisesti. Moniarvoinen demokratia toteutuu vain kaikesta ryhmäsidonnaisesta "tunnustuksellisesta" ajattelusta vapautuneiden yksilöiden ehdoilla. Moniarvoiselle demokraatille vain ihminen ja elämä ovat korkeimmat arvot, mikään arvo ei ole ihmistä ja elämää suurempaa.

Moniarvoinen demokratia ei pysty sulattamaan piiriinsä ensimmäistäkään omaan ryhmäsidonnaisuuteensa ja omiin, usein ihmistä ja elämää suurempiin tunnustuksellisiin arvoihinsa käpertynyttä "kulttuuria". Yksilöajattelulle perustuva moniarvoinen järjestelmä ja yhteisösidonnaisuudelle perustuva yksiarvoinen järjestelmä eivät voi kohdata. Tästä syystä moniarvoisuus ja monikulttuurisuus ovat toisensa pois sulkevia vastakohtia.


4.

Mutta vielä on  käsittelemättä kysymys, miksi meille on niin vaikeaa käsittää ja nähdä selvästi tätä tosiasiaa. Maahanmuuttokeskustelu on täynnä yhtäältä vaistomaista tunnevaltaista "primitiivisten" kulttuurien torjuntaa, ja toisaalta yhtä tunnevaltaista ihanteellisten yksilöoikeussilmälasien läpi nähtyä suvaitsevuusideologista sulosointulaa.

Tämä kyvyttömyys ei ole omaa syytämme, vaan senkin juuret juontuvat uuden ajan ajatushistoriaan. Ne palautuvat tapaan, jolla erityistieteet syntyivät, erityivät ja kehittivät kukin omat suure- ja mittajärjestelmänsä. Yleistä vahvaa lisääntyvän individualismin kantoaaltoa seuraten ihmistieteistä ensin syntyi valtio-oppi, sosiologia, ja vasta sitten psykologia. Tämä marssijärjestys on se, joka viime kädessä vaikuttaa niin että emme nyt pysty käsittelemään maahanmuutto-ongelmiamme oikeanlaisissa puitteistuksissa.

Noin  satakunta vuotta sitten psykologia alkoi irrota lopullisesti sosiologiasta, ja tällöin sen ja sosiologian väliin jäi aukko, jota sosiaalipsykologia on vain auttavasti pystynyt paikkaamaan. Monet sellaiset ilmiöt, joiden käsitteellistäminen ja käsitteleminen edellyttäisi ihmiskuvaa, jossa yksilö näyttäytyisi ryhmäsidonnaisena olentona -- kuten esim. hypnoosi-ilmiö -- ovat meiltä yhä selittämättä. Individualistinen ihmiskuvamme on tällaisten ryhmäpsykologisten ilmiöiden edessä voimaton -- näemme yksilön liian autonomisena, atomistisena, ydinpisteenä, johon kaikki selityslangat johtavat.

Jos meillä olisi järkiajattelussamme hieman todellisuudentajuisempi ja terveempi ihmiskuva, meillä olisi myös käsitteellisiä eväitä käsitellä maahamuutto-ongelmia. Niissä on nimittäin keskeisesti kysymys siitä ettemme pysty näkemään yksilöä ryhmäsidonnaisessa yhteydessään.

Vielä viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä muutamat ajattelijat tekivät yrityksiä ryhmäsidonnaisen ihmiskuvan hahmottamiseksi. Esimerkiksi, Krapotkin, Le Bon ja Freud olivat tällaisia. Freudin tuotannosta on vihdoin tänä syksynä ilmestynyt suomennos kirjoitelmasta vuodelta 1921, Joukkopsykologia ja ego-analyysi, ja vaikka se on kovin keskenjäänyt kehitelmä, siitä saa hyvän kästyksen kysymyksistä, jotka psykologian itsenäistyessä jäivät sitten ihmistieteiden mustaan aukkoon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

K Veikko

Jos ryhmäkäyttäytyminen voitaisiin ottaa huomioon käytännön elämänohjeissa, laeissa, joita viisaimmat yksilömme antavat ohjeeksi tyhmille, jotta näiden elämä tulisi paremmaksi, olisi moni näistä viisaista elämänohjeista säädettävissä yksinkertaiseen muotoon nykyisen lakiviidakon sijasta.

    Käytännön esimerkkinä vaikka tieliikenne. Lainsäädännön lähtökohta on, että tieliikenteeseen roiskaistaan miljoona yksilöllisesti ajattelevaa ja toimivaa autoilijaa, jotka sitten tarkasti pykäliä noudattaen muodostavat olemassa olevalle tieverkolle optimaalisesti eri tilanteissa sujuvan ja tehokkaasti etenevän liikennevirran.
Erland Salo (nimimerkki)

Eläpä sinä kirjoita yhtään noin fiksuja tänne tai muualle. Se on aivan turhaa. Ei meillä Suomessa todella asioihin vaikuttavat ihmiset eli poliitikot ymmärrä sinunkaan kirjoituksista yhtään mitään.

Ministerit Thors ja Wallin ovat hyviä esimerkkejä viimeaikaisista keskusteluista. He antoivat julkisuuteen huippupoliitikkojen raskaansarjan mielipiteet, joihin ei ole vastaansanomista. Kun luet ne tarkkaan tiedät mitä mieltä olla.

Siis rakas Suomemme seuraa muita eurooppalaisia maita esim. Ruotsia parinkymmenen vuoden takalähdöllä. Malmön ja Hollannin sekä Ranskan ym mellakat koemme 15 - 20 vuoden kuluttua. Ei ihan kivaa katsoa kusisissa vaipoissa yli kahdenkymmenen henkilön huoneessa.

perussuomalainen ukko (nimimerkki)

maahanmuutto lopetetaan piste!

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Oppineisuuteni ei välttämättä riitä tämän jutun kommentointiin, mutta hei, tämähän on Uusi Suomi.

Kauppa se on, joka kannattaa. Talous ei ole uskonnollisen valta-ajattelun muoto vaan sen vastakohta, rahaan ja maallisiin velvoitteisiin perustuvaa kanssakäymistä. Moniarvoinen demokratia on kehittynyt vauraudesta, joka on puolestaan kehittynyt taloudellisen toiminnan eli kaupankäynnin ja markkinoiden vapaudesta.

Ajatus ryhmäsidonnaisesta yksilöstä on eristävä, erotteleva ja mielestäni vahingollisella tavalla uskonnollinen tapa kuvata yhteiskunta me-muut ryhminä yhtenäisyyden sijasta. Maahanmuuton ongelmista puhutaan, sillä lasi on toisille puoliksi tyhjä, ja toisille puoliksi täysi.

Valtiotakaan ei kannata erottaa taloudesta. Yhden määritelmän mukaan valtio on lähtökohtaisesti vain kirjanpitoyksikkö eli kustannuspaikka.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Ryhmäsidonnaisuus seuraa suoraan siitä että ihminen on sosiaalinen laji. Olemme selviytyneet ja selviydymme, sikäli kun yleensä selviydymme, olemassaolontaistelusta vain lajina ja yhteisöinä, emme yksilöinä.

Viimeisen kilpailijamme evoluutiossa, neandertalin ihmisen, voitimme koska keskimääräinen laumakokomme oli suurempi ja keskinäinen kommunikaatiomme runsaampaa, mikä mahdollisti monipuolisemman kielen kehityksen.

Koko ihmisen kulttuurievoluutio on perustunut ns. sosiaalisiin muodosteisiin, kieleen ja käsitteelliseen ajatteluun, tiedon keräytymiseen ja ajatteluperinteiden mahdollistamaan todellisuudenhallintaan.

Ajatus, että yhteisö muodostuisi atomistisista yksilöistä -- ja tämän ajatuksen pitkälle viety versio, jonka mukaan olemassaolontaistelussa olisi kyse yksilöiden keskinäisestä kilpailusta, jossa vahvat voittavat heikot, on ajatushistoriassamme hyvin myöhäsyntyinen. Sanoisin että se on yksi muoto sokeuden asteelle kasvaneen uuden ajan individualismin harhaa.

Ajatus ryhmäsidonnaisesta yksilöstä ei ole erotteleva, eikä se johda asetelmaan me-muut. Tämä on itse asian väärinymmärtämistä.

Kysymys yksilöllisessä eriytymisessä ei ole kysymys kasvukulttuurin nimestä, ei ismistä, vaan nimenomaan siitä miten pitkälle yksilöt keskimäärin yksilöllisesti eriytyvät. Historian mittaan yksi ja sama -- samalla nimellä kulkenut -- kasvukulttuuri on voinut elää kaikki kehitysvaiheensa miltei symbioosinomaisesta perhe-, suku-, lauma- ja yhteisösidonnaisuudesta pitkälle yksilönvapauksia arvostavaan suuntaan.

Meitä kauhistuttavat nyt uutiset jossain rangaistuksena käytetystä raajojen amputaatiosta. Neljäsataa vuotta ajassa taaksepäin me itse samalla lailla silvoimme toisiamme ja tervasimme kädentynkiä.

Ajatus siitä että ihmisen pahuus olisi jonkin ismin, jonkin opin ominaisuus ja tarttuisi ihmiseen jonkin opillisen ajatuksen kautta, on sanomattoman harhainen. Jos niin olisi, tarvitsisimme vain oikean opin ja muuttuisimme kaikki sillä siunaamalla hyviksi.

Pahuus on kehittymättömyyttä. Se on primitiivinen jäänne meistä jokaisen mielessä, hirviö sisällämme. Sitä hallitaan vain kehityksen keinoin.

Mitä ismeihin tulee, tunnustuksellisinta ja tuhoisinta voi tällä hetkellä olla markkinafundamentalismi. Se luo uskottavimmat kulissit ja uskottavimman "kehittyneen" legitimaation sosiaalisen julmuuden -- pahuuden -- harjoittamiselle.

Kuten Soros sanoo, markkinafundamentalismi on maailmalle pahempi uhka kuin mitä olivat fasistinen ja kommunistinen totalitarismi. Taloususkonto -- maailman nykyinen tunnustuksellinen valtauskonto -- on ehdottomasti maailman suurin uhka tässä ja nyt.

Soros on koulutukseltaan filosofi. Hän on käsiteanalyysiin tottunut, ja tänä aikana filosofit ovat pätevämpiä puhumaan rahasta kuin raakoja markkinoita palvovat talousmiehet.

Mutta Soros tietää asian myös omasta kokemuksestaan. Hän on unkarilaissyntyisenä itse elämässään joutunut kokemaan niin natsivallan kuin neuvostototalitarismin.

Käyttäjän juhamakinen kuva
Juha Mäkinen

Juuri näin. Mm. professori Juha Siltala on todennut, että jos edistymme tai edistyimme - edistyimme yhdessä. Näin ei viimeisen 20 vuoden markkinafundamentalismin voittokulun aikana ole tapahtunut.

Vieras (nimimerkki)

"Moniarvoinen demokratia ei pysty sulattamaan piiriinsä ensimmäistäkään omaan ryhmäsidonnaisuuteensa ja omiin, usein ihmistä ja elämää suurempiin tunnustuksellisiin arvoihinsa käpertynyttä "kulttuuria". Yksilöajattelulle perustuva moniarvoinen järjestelmä ja yhteisösidonnaisuudelle perustuva yksiarvoinen järjestelmä eivät voi kohdata. Tästä syystä moniarvoisuus ja monikulttuurisuus ovat toisensa pois sulkevia vastakohtia."

Johtopäätöksenä edellisestä: Päivi Räsänen on siis aivan oikeassa. Suomeen tulisi ottaa ensisijaisesti kristittyjä pakolaisia.

Pahiten yhteisösidonnainen järjestelmä on islam. Mutta sitä ovat enemmän tai vähemmän kaikki kolmannen maailman järjestelmät. Yhteisösidonnaisia järjestelmiä voidaan kutsua myös sisäpiiri-ideologioiksi. Niille on ominaista kahdet moraalikoodit: meille ja niille ulkopuolisille.

Mutta myös kolmannen maailman kristityt tunnustavat vain yhden universaalin moraalin, joka pätee kaikkiin.

Kuten jo kirjoitin. Johtopäätös on siis: Päivi on oikeassa. Kun kaikkia vainottuja ja hädänalaisia ei maahan voi ottaa, ottakaamme ensisijaisesti kristittyjä vainottuja ja erityisesti naisia. Ja heitä riittää islamilaisissa maissa. Kristityt naiset ovat usein niissä vapaata riistaa. Raiskaukset ovat yleisiä ja oikeutta ei saa. Jos kristitty nainen nostaa syytteen raiskaamisestaan, normaalisti oikeuskäsittelyssä raiskaaja(t) alkavat syyttää naista viettelystä. Naimisissa olevan naisen tapauksessa tämä johtaa syytteeseen aviorikoksesta ja kivittämisuhkaan.

Vieras (nimimerkki)

""Moniarvoinen demokratia toteutuu vain kaikesta ryhmäsidonnaisesta "tunnustuksellisesta" ajattelusta vapautuneiden yksilöiden ehdoilla. Moniarvoiselle demokraatille vain ihminen ja elämä ovat korkeimmat arvot, mikään arvo ei ole ihmistä ja elämää suurempaa.""

Pitääkö vapautua myös perheryhmäsidonnaisuudesta? Isän ja äidin sekä lasten keskeinen rymäsidonnaiosuus historian roskatynnyriin!

Entäpä yhteiskunnan jäsenten keskinäinen yhteekuuluvuus, josta seuraa hyvin toimiva - korruptioresistenssi valtio - , jota myös kansallisvaltioksi kutsutaan. Historian roskatynnyriin?

Ennenkuin heität kansallisvaltion sinne, lue tämä:http://www.halla-aho.com/scripta/itsenaisyydesta.html

Jaassu (nimimerkki)

Mielenkiintoinen analyysi jossa olisi pohjaa vaikka uudelle peruskoulun ylemmillä luokilla opetettavaksi oppiaineeksi.

Olet mielestäni tiivistänyt oleellisen seuraaviin kahteen osaan:

------------------------------------
Korkein aste on moniarvoinen demokratia. Sen edellytyksenä ovat kyllin pitkälle yksilöllisesti eriytyneet ihmiset, jotka ovat kasvaneet irti oman kasvukulttuurinsa ryhmäsidonnaisuudesta ja pystyvät suhtautumaan omiin "arvoihinsa" etäisyyttä ottaen ja varauksellisesti. Moniarvoinen demokratia toteutuu vain kaikesta ryhmäsidonnaisesta "tunnustuksellisesta" ajattelusta vapautuneiden yksilöiden ehdoilla. Moniarvoiselle demokraatille vain ihminen ja elämä ovat korkeimmat arvot, mikään arvo ei ole ihmistä ja elämää suurempaa.

Moniarvoinen demokratia ei pysty sulattamaan piiriinsä ensimmäistäkään omaan ryhmäsidonnaisuuteensa ja omiin, usein ihmistä ja elämää suurempiin tunnustuksellisiin arvoihinsa käpertynyttä "kulttuuria". Yksilöajattelulle perustuva moniarvoinen järjestelmä ja yhteisösidonnaisuudelle perustuva yksiarvoinen järjestelmä eivät voi kohdata. Tästä syystä moniarvoisuus ja monikulttuurisuus ovat toisensa pois sulkevia vastakohtia.
-----------------------------------

Kirjoitat aika raskasta asiaa, mutta asiaa. Noiden kahden osan merkityksen ymmärtäminen on yhteikunnallisessa mielessä mielestäni erittäin tärkeää.

S A (nimimerkki)

Yleensä ottaen maahanmuuton pitäisi olla mahdollisimman hidasvauhtista, jolloin olisi edes jonkinlaisia edellytyksiä sopeuttaa muuttajat Suomen kulttuuriin ja tapoihin. Näin teoreettisesti muuttaja voi "ammentaa" itselleen uusia arvoja eli muuttaa lähtömaansa arvoja ja tapoja, mutta se ei tapahdu silmän räpäyksessä. Suuria massamuuttoja samasta arvomaailmasta pitää välttää, jotta sopeutuminen tänne voi ylipäätään toteutua. Suurten ryhmien kohdalla tapahtuu usein sulkeutuneisuus omiin piireihin. Näin heille jää lähtömaan arvot ja kulttuuri yksinomaan.

Katson ettei uskonnolla ole kuitenkaan sellaista merkitystä kuin mitä esimerkiksi Räsänen sanoi. Maahanmuuttajat on saatava heti kontaktiin,siis kanssakäymiseen valtaväestön kanssa, jolloin on pieni mahdollisuus luoda pohja muuttaa lähtömaan arvoja ("huonoja" Suomessa laittomia) ja tapoja. Ehdottomasti tärkein ensi vaihe on VAATIMINEN kielen opiskeluun ja kielikokeen järjestäminen.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Olet mielestäni oikeassa siinä että maahanmuuton olisi tapahduttava tavattoman hitaasti. Tätä hitautta on käytännössä mahdotonta toteuttaa, jos esim. perheenyhdistämisten linjalle lähdetään.

Toinen seikka jonka olemassaolo tulisi tunnustaa on oman kulttuurimme paha keskenkasvuisuus ja kasvukriisi. Olemme hädin tuskin itse selviämässä omasta valtiokirkollisesta yhtenäiskulttuurivaiheestamme, ja kaikenkaikkiaan olemme aika lailla historiallisesti rasitettu kansa.

Alamaisasenteet, dualistiset kaikkea kahtiajakavat perusjäsennykset ja niihin liittyvä projektiivisuus uhkaavat nousta pintaan pienistäkin ärsykkeistä.

Meillä suhteellisen pienet tekijät aiheuttavat antagonismien elpymisen, ja yhteiskuntamme lukkiutuu usein sisäisiin rintamalinjoihin.

Maahanmuuttoa kannattaisi toppuutella ja antaa itsellemme aikaa selvitä omasta yhtenäiskulttuuristamme. Se on pitkä historiallinen prosessi, ja lähtökohtamme ovat totisesti paljon paljon paljon toivottomammat kuin mitä ne ovat eurooppalaisilla vanhoilla sivistyskansoilla.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Maahanmuutossa uskonnosta näyttää sykeytyneen keskustelua eikä syyttä. Me peräti maallistuneet ja osin uskonnottomat suomalaiset emme näytä ymmärtävän sitä, kuinka uskonto voi olla todella sitkeä liima, joka liittää ihmiset yhteen. Uskontoa ei ole syytä aliarvioida ollenkaan. Pikemminkin on niin, että uskonnon merkitystä ei voi yliarvioida, koska se on erittäin monille tärkein asia maailmassa.

Ilmeisesti Suomessa tapahtuu sama kehitys kuin muissa Euroopan maissa esim. Tanskassa, Ruotsissa, Hollannissa, Ranskassa ja jne. On typerää ajatella, että täällä kävisi jotenkin toisin. Miksi kävisi? Olemmeko niin paljon parempia kuin muissa Euroopan maissa?

Maahanmuutosta on oikeus sanoa vain joko täysin hyväksyvää tai täysin kielteistä. Kirjoitan nyt kuitenkin mielipiteen, joka lyönee otsaani siitä lähtemättömän jäljen.

Euroopan maissa kerätystä kokemuksesta käy selvästi ilmi, että saman yleensä kristillisen perinteen omaavat siirtolaiset sopeutuvat huomattavasti paremmin kuin vaikkapa muslimit tahi puhdasta luonnonuskontoa kannattavat ihmiset. Asiahan on itsestään selvä, mutta eihän sitä saa herra jumala sanoa ääneen.

Voidaan sitä ajatella toisinkin päin. Suomalaiset menestyivät ihan kohtuullisesti protestanttisessa Ruotsissa ja kristillistä uskoa tunnustavissa Kanadassa sekä USA:ssa. Muslimimaihin ei suomalaisia muuttanut. Miksi muslimien odotetaan sopeutuvan Suomeen ilman ongelmia?

Onko meidän tiemme Tanskan tie? Tanskassa aletaan hajoittaa muslimighettoja. Mitä tapahtuu Helsingin Vuosaaressa Mogadishuavenuelle kymmenen vuoden kuluessa? Onko meilläkin muuttajia kuten Tanskassa, joiden ainoa yhteys yhteiskuntaan on kuukausittain luukusta putoava ilmoitus tilille tulleista rahoista?

Hyi. Hyi. Ei tuollaista saa pohtia edes pienessä päässään ihan hiljaisesti saati sanoa sitä julki. Eihän kukaan muu kuin täys-idiootti-rasisti tee tollaista.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Ajatus, että uskonto olisi jonkinlainen ryhmäsidonnaisuuden liima, on mielestäni hyvä. En korostaisi sitä että erinimiset uskonnot tässä sosiaalisen funktionsa suhteessa mitenkään ratkaisevasti eroaisivat toisistaan.

Antropologia tietää kertoa, ettei maailmasta mistään ole löytynyt ihmisyhteisöä, jossa ei esiintyisi jonkinmuotoista uskonnollisuutta. Näin ollen täytyy lähtökohdaksi ottaa se että magia on pikemminkin jokin alkuperäinen ajattelulaatu kuin mikään "opillinen" sisältö.

Feuerbach toteaa osuvasti, että ihmisen ensimmäiset yleiskäsitteet olivat jumaluuksia. Primitiivinen ihminen näki vuoren siellä, toisen täällä, ja kun hän näki oikein suuren vuoren -- vuoren jossa oli vuoren ominaisuuksia moninverroin -- hän koki sen Vuorten Vuorena, VuoriHallitsijana, VuoriJumalana.

Yleistävän käsitteenmuodostuksen kautta maaginen valta-ajattelu nivoi yhteen sekä sosiaalisen vallan että todellisuutta hallitsevan tiedollisen vallan. Yhä vieläkin kaikkein korkeimpienkin älyllisten abstraktioimme taustalla kuuluu maaginen pohjasointu.

Uskontoja meidän pitäisi edelleen ajatella ajatuslaatujen ja -muotojen kannalta, ei niiden näennäiseen "opilliseen" sisältöön keskittyen. On huomattava, että tunnustuksellisuus itsessään -- ryhmävahvistamisen tarve -- kertoo olennaisemman asian kuin se millaisia opinkappaleita hoetaan.

Samannimisellä uskonnollisuudella tai nimellisesti samalla ismillä voi olla erilaisissa historian vaiheissa tai eri yhteiskunnissa ja tilanteissa erilainen rooli -- ne saattavat palvella kapinaa ja edistystä, tai niillä voidaan oikeuttaa pysähtyminen ja etuoikeudet.

Toimituksen poiminnat