Kuinka Karl Marx tavataan

Maahanmuuttokritiikin alkeet persuille

Perussuomalaiset ovat gallupeissa saatujen kannatuslukujen haltioittamina nyt voimiensa tunnoissa, ja yhtenä vaalipropagandan teemana näillekin palstoille naulataan maahanmuuttovastaisia teesejä. Perussuomalaisten perustelut eivät kuitenkaan ole järin perusteellisia, joten ajattelin auttaa heitä esittämään pätevämpää maahanmuuttokritiikkiä.

Pätevä kritiikki voisi alkaa hetkestä jolloin yksilö syntyy tähän maailmaan. Jokainen syntyy jo olemassaolevaan elämänmuotoon ja kielimaailmaan -- eli siis kulttuuriin, jos laveasti puhutaan. Yhteisössä vallitseva sosiaalisen sidonnaisuuden aste määrää, minkä otteen tämä valmiina "annettu" todellisuus yksilöstä ottaa ja saa.

Siellä missä yhteisön sosiaalinen sitovuus on suurta, siellä yksilöiden ajattelusta tulee tunnistavaa ja toistavaa, eli laadultaan tunnustuksellista. Tällöin yksilöt jatkuvasti tarvitsevat ja saavat toisiltaan vahvistusta omalle "ajattelulleen". Yksilöt ovat ulkoaohjautuvia, ja he elävät normimoraalin, kunnian- ja häpeäntuntojen määräämässä maailmassa. Tällainen yhteisö ei siedä erilaisuutta eikä muutosta -- ne ahdistavat ja nostattavat torjuntatarvetta, joka kasvaa helposti aggressioksi.

Nyt tulee perussuomalaisille vaikea paikka. Esimerkiksi suomalainen valtiokirkollinen yhteiskunta eli sosiaalisesti sitovaa yhtenäiskulttuurivaihettaan jonnekin 60-luvulle saakka, jolloin vasta vapautuminen pääsi ratkaisevasti käyntiin. Tuolloin yleismaailmallisen nuoriso- ja arvovallankumouksen vaikutteet virtasivat myös Suomeen, ja koti-, uskonto- ja isänmaa -tunnustuksellisuus alkoi ratkaisevasti rakoilla.

Voi kuvitella, mitä tällainen murros kulttuurille merkitsee. Ikään kuin olisi jokin kulttuurinen vedenpinta, ja kun tarpeeksi monet yksilöt ovat onnistuneet nostamaan päänsä tämän vedenpinnan yläpuolelle, yhteisöä määräävä sosiaalinen sidonnaisuus yhtäkkiä menettää auktorisoivan otteensa ja ratkaisevan roolinsa, ja yksilölliset ominaisuudet alkavat merkitä enemmän kuin sosiaaliset siteet.

Jos joku perussuomalainen haikailee vielä sumean tunnustuksellisen yhtenäiskulttuurin aikoihin, ja jos hänen aggressiivisen maahanmuuttokriittisyytensä motiivina on paluu impivaaralaiseen suomalaisuuteen, hänen kannattaisi ensin muuttaa menneisyydestään nykyaikaan ja vasta sitten orientoitua uudelleen monikulttuurisuuden mukanaan tuomiin ongelmiin.

Moniarvoisuus on yksilön kannalta etäisyyttä, jonka hän on saavuttanut suhteessa omaan kasvukulttuuriinsa -- etäisyyden saavuttamiseksi täytyy yksilöllistymiskehityksessä päästä pitkälle. Moniarvoisuus on käytännössä mahdollista vain maallistuneiden, ei-tunnustuksellisesti ajattelevien ihmisten kesken. Tällaisille yksilöille vain ihminen ja elämä ovat korkeimmat arvot, eikä mikään tunnustuksellinen yhteisöarvo nouse ihmiselämän ja yksilön pyhittämisen yläpuolelle.

Moniarvoinen demokratia, josta niin paljon puhutaan, on yhteisöllinen kehitysaste, jossa vallan voimaviivat kulkevat "alhaalta ylöspäin", yksilöistä yhteisön suuntaan. Demokraatti muodostaa mielipiteensä itse, tuntee toki empatiaa ja omantunnonetiikan mukaista kohtalonyhteyttä kanssaihmisiinsä, mutta ei elä ulkoaohjautuvasti normimoraalin määräämissä kunnian- ja häpeäntunteissa.

Nyt tulee vaikea kohta monille muillekin kuin persuille. Moniarvoista demokratiaa ei voida asein puolustaa. Moniarvoinen yhteiskunta nimittäin regressoituu välittömästi takaisin tunnustukselliselle asteelle mikäli aggressioon sorrutaan. Samoin moniarvoinen demokratia ei pysty sulattamaan piiriinsä ensimmäistäkään omiin, ihmistä ja elämää suurempiin tunnustuksellisiin arvoihin vihkiytynyttä "kulttuuria". Moniarvoisuus voi toteutua vain yksilöllisesti pitkälle eriytyneiden ihmisten keskuudessa.

Itse asiassa monikulttuurisuudesta, sen rikkaudesta tai köyhdyttävyydestä, ei pitäisi puhua ollenkaan, ellei samassa yhteydessä otettaisi ensin kantaa kysymykseen moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden suhteesta.

Moniarvoisuus voi perustua vain sille että ihmisarvo kohotetaan selvästi ja eksplikoidusti kaikkien muiden arvojen yläpuolelle. Yksikään moniarvoinen demokratia ei voi sulattaa piiriinsä yhtäkään tunnustuksellisesti ajattelevaa ryhmää.

Olen kuitenkin aika varma siitä, että monikulttuurisuudella tarkoitetaan yleisesti sitä että maahantulijoiden omat tunnustukselliset tunnot otetaan lähtökohtaisesti legitimoituina, ja kulttuurin tuella tarkoitetaan sellaisten ryhmäidentiteettien tukemista, jotka ovat moniarvoiselle demokratialle myrkkyä.

Kysymys moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden suhteesta on liian kipeä käsiteltäväksi. Siksi ainoa tapa ratkaista se on sortuminen kulttuurirelativismiin. Tämä merkitsee käytännössä arvonkieltämistä -- ja moniarvoisuus on nimenomaan arvojen arvo.

Meidän pitäisi yhä selvemmin eksplikoida puheissamme ero moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden välillä. Ne eivät ole vain eri asioita, vaan ne ovat toisensa pois sulkevia vastakohtia. Jos emme opi tätä eroa tekemään, yhteiskuntamme sortuvat tunnustuksellisesti kokevien ja ajattelevien ryhmien kyvyttömyyteen omaksua ihmisoikeusihanteita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Erland Salo (nimimerkki)

Hieno pohdinta, jos minä yksinkertaisena ihmisenä ehkä siitä jotain ymmärsin. Sivistyssanojen saattoi olla käsityskykyni ylittävä.
Moniarvoisuus ja monikulttuurisuus on aina pidettävä mielessä.

turunen (nimimerkki)
Heikki Kosalainen

http://www.vaalimanifesti.fi/

Lue toi läpi. Yleensä kannattaa kirjoittaa asioista, jotka tuntee. Ainakin itse tykkään lukea sellaisia mieluummin.

Vieras (nimimerkki)

"Siellä missä yhteisön sosiaalinen sitovuus on suurta, siellä yksilöiden ajattelusta tulee tunnistavaa ja toistavaa, eli laadultaan tunnustuksellista."

Tällaiset ihmiset ovat ns. tynnyrissä kasvaneita. Pään lyöminen tynnyrin sisäpintaan on toistuvaa ja kyllä sen tunnistaa.

Älä kerro lisää tynnyristäsi, vaan koputtele sitä, että voisin tunnustella sen täältä ulkopuoleltakin.

Vieras (nimimerkki)

Kun aiheesi opin Maahanmuuttokritiikin alkeet, miksi et vetänyt selvää johtopäätöstä: maahanmuutto on pahasta yhteiskunnista, "missä yhteisön sosiaalinen sitovuus on suurta". Suurinta se on kehitysmaissa ja kaikkein suurinta muslimimaissa.

Suomi maksaa lentoliputkin noista maista muuttaville oleskeluluvan saaneille perheen/suvun jäsenille tarkistamatta "perheenjäsenen" taustaa.

Maahansyntyneet monikulttuuriset yhteisöt ovat niin sitovia, että ääritapauksessa isä tappaa tyttärensä, joka seurustelee "väärin".

Suomen kyky kotouttaa tämän tyyppiset henkilöt on nollan luokkaa. Esimerkkinä olkoot mustalaiset. Romaniunaisilla on esimerkiksi velvollisuus käyttää ääriepäkäytännöllistä mustalaispukua aina. Myös työpaikalla. Eipä siis ihme, että yhtään romaninaista ei ole työssä niitä lukuunottamatta, jotka ovat (moni)kulttuurisuudestaan livenneet.Harvat ovat livenneet.

Harri Tirronen

Millä tavalla se puku haittaa esim. tuolilla istumista.

Vieras (nimimerkki)

Löysin täältä toisaalta erinomaisen kirjoituksen maahanmuuttokriittisyydestä, joka tekstin mukaan on reviiripuolustuksen kalpeampi ja tunnetumpi nimitys:

http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/40634-p...

veV

Kaija Kuopila (nimimerkki)

Suomeen maahanmuutto poikkeaa muista EU maista. Itse asun enimmäkseen EU maassa, jossa mma kerjääminen ja kaupustelu on kielletttyjä ja rikollisuutta 5 kertaa vähemmän kuin Suomessa. Asun aidosti kansainvälisellä alueellä, en missään pakko-muslimitetussa Suomessa.
Kannattaa pohtia miksi Suomi toimii niin kuin toimii.

Lampinen (nimimerkki)

Hieno kirjoitus! En ymmärtänyt sanaakaan.

VierasTuttu (nimimerkki)

Tää on taas niin tätä, selvää tarkoituksenhakuisuutta haukkua suomalainen rasistiksi hienoilla sanoilla ja lauseilla. Miksi suomalainen on se paha ja nurkkakuntainen, olisiko historialla jotain tekemistä asian kanssa? Miksi suomalainen peräkammarin poika on saatanasta, mutta vastaava maahanmuuttaja on ihqu?

Harri Tirronen

Eihän siinä niin sanottu. Siinä sanottiin, että kannattaa käyttää omaa päätään eikä juosta lauman mukana tai valmiiden oppirakennelmien perässä.

Vee (nimimerkki)

No joo, yritin kyllä ymmärtää.

Niin että maassa maan tavalla, mutta Jussi-paitaa ei tarvitse silti pitää: voit käyttää kimonoa tai kilttiä, kunhan ymmärrät että toisin pukeutuvat ovat yhtä tärkeitä ihmisinä hekin.

Hölmölän luuloälykkö (nimimerkki)

Pikkasen hankala saada maahantulon kustannuksista selvää kun niitä tietoja piilotellaan tietoisesti. Nyt joku virkamies uskalsi nimettömästi paljastaa jotain ettei menetä työtään.

En kyllä paljoa ymmärtänyt kirjoituksesta kun liikaa hienoja sanoja. Heh..professorin näköinen heppu niin ihmekkös tuo.

James Hirvisaari

Erinomaista tekstiä. On erittäin ilahduttavaa lukea noin täsmällistä ja syvälle pureutuvaa, loppuun asti ajateltua analyysiä, järjen ääntä.

Eräs toinen (tosin varsin kansantajuisesti kirjoittava) älykkö-ajattelija vertasi monikulttuuria akvaarioon: Akvaariossa on kaikki hyvin, kunhan yksikään kala ei ole hauki.

Moniarvoisuus ja siihen liittyvä ystävällinen suvaitsevaisuus ja ihmisarvon pyhyys on mielestäni länsimaisen sivistyksen (pyramidin) kulmakivi.

Primitiivikulttuurit ovat helposti varsin kaukana moniarvoisuudesta. Lisäksi ne ovat usein vastoin länsimaista oikeuskäsitystä, vastoin sananvapautta, vastoin tasa-arvoa, vastoin demokratiaa, vastoin naisten asemaa, vastoin ihmisoikeuksia ja suvaitsevaisuutta, vastoin seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, vastoin uskonnonvapautta (ja myös vapautta uskonnoista) sekä vastoin eläinten oikeuksia.

Liiallista maahanmuuttoa primitiivikulttuureista pitää näin ollen hillitä.

"Suvaitsemattomia ei pidä suvaita"
"Armottomille ei armoa"

Vieras (nimimerkki)

James Hirvisaarelle.

Eivätkö monet alkuasukkaat ottaneet valkoisen miehen vieraanvaraisesti vastaan? Yleensä tulokas sitten tuhosi paikallisen kulttuurin. Ja otti rahaa tuottavan omaisuuden.
Että ei tässä kolonialismissa tai sotien käynnissä hurraamista ole vuosisatojen mittaan.
Ei lähipiirissäkään.

Valkoisen miehen lahja idiooteille (nimimerkki)

Kyllä nuo terroristit nykyään riehuu kun valkoinen vie niiden öljyt. Saddamin pentelekin pisti öljyt palamaan kun nato tuli hakemaan öljyjä jossa myöskin oli paljon miinoja. Saddami vain hyökkäsi Kuwaitiin kun ne pumppasi suurilla pumpuilla sieltä öljylähdettä joka oli suurimmaksi osaksi Irakin puolella.

Mitä noissa maissa ole kuin suurin osa köyhiä ja sitten on sheikkejä öljylähteineen joilla on kaikki mersun mallit jne. Kyllä se sheikki voisi tyytyä siihen mihin ne muutkin köyhät siellä eli kamelin taluttamiseen.

Sotaisia hulluja asteekit ainakin olivat olleet sillä amerikan mantereella että ihan oikein että sivistyneempi valkoinen näytti että tekniikka on se millä voitetaan ja etenkin taudit. Kultaa tuli paljon jolla espanjalaiset rikastuivat.

Pohjois-amerikan inkkareille kävi toki huonosti kun valkoiset halusivat laajentaa valtakuntaansa ja inkkarien oli parempi siirtyä syrjään, mutta saavatpahan perustella nykyään kasinoita.

Valkoinen on tuonut aina kehityksen mukanaan ja paremman sadun.

Silurus (nimimerkki)

Kirjoitat järkeä -- ainoa kyseenalainen asia on siinä, pitäisikö individualismista ja järjestä käyttää lainkaan termiä moniarvoisuus, koska se sekoittuu niin helposti arvorelativismiin, polylogismiin ja monikultturismiin, joka on rasismin uusi muoto.

spärrä (nimimerkki)

Vai niin...Saksalaiset,liittokanslerinsa Merkelin johdolla tekivät juuri 180 asteen käännöksen tässä asiassa koska totesivat että saksalaisten vuosikymmeniä jatkunut yksipuolinen rakkaus ei ole saanut vastakaikua...

Lisäksi Angela Merkel toteaa...

“Our culture is based on Christian and Jewish values and has been for hundreds of years, not to say thousands.”

...joten hän ei ole tässä asiassa yksin vaan myös Jumalan kanssa...

Jaassu (nimimerkki)

Tykkään takertua teksti-osasaan kerrallaan, joten tarraan tähän.

"Nyt tulee vaikea kohta monille muillekin kuin persuille. Moniarvoista demokratiaa ei voida asein puolustaa. Moniarvoinen yhteiskunta nimittäin regressoituu välittömästi takaisin tunnustukselliselle asteelle mikäli aggressioon sorrutaan."

Mielestäni voi, silloin kun moniarvoista yhteiskuntaa uhataan on joskus tarpeen vastata uhkaan väkivallalla, sen jälkeen kun uhka on kukistettu voidaan palata takaisin normaaliin tilanteeseen. Kyseessä on puhtaasti käytännön toimiva ratkaisu uhkaan joka edetessään saattaisi uhata moniarvoisen yhteiskunnan arvoja.
Mielestäni tuolloin ei sorruta tunnustukselliselle asteelle ellei sitten moniarvoisuutta pideta tunnustuksellisena.

"Samoin moniarvoinen demokratia ei pysty sulattamaan piiriinsä ensimmäistäkään omiin, ihmistä ja elämää suurempiin tunnustuksellisiin arvoihin vihkiytynyttä "kulttuuria". Moniarvoisuus voi toteutua vain yksilöllisesti pitkälle eriytyneiden ihmisten keskuudessa."

Näin pääsosin asia on. Nuo ovat sen verran erilaisia arvomaailmoja.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Minulla on erilainen käsitys militariaggressioon sortuneen yhteiskunnan kyvystä palata moniarvoisuuden tilaan.

Näkemykseni nousee historiallisen harrastuksen pohjalta -- eräs kaikkein suurimpia historian antamia opetuksia on, miten hitaita kaikki ajattelun valtavirtojen muutokset ovat.

Kehitys on vähemmistövetoinen prosessi, muutokset tapahtuvat enemmänkin sukupolvien vaihtumisen myötä kuin uusien aatteiden välittömänä lanseerautumisena kansan keskuudessa.

Aggressio merkitsee aina regressiota. Kokemukset kaikilta maailman sotarintamilta kertovat, että normaalit nuoret miehet voivat koviin paikkoihin joutuessaan taantua ja elukoitua varsin nopeasti niin, että kiduttavat ja nöyryyttävät seksuaalisesti sotavankeja, raiskaavat naisia ja tappavat lapsia.

Regressio ei vaadi kahta vuotta, ei kahta kuukautta -- kaksi viikkoa saattaa riittää. Toipumista ei kuitenkaan varsinaisesti edes voi tapahtua.

Yhteiskuntien kanssa on ihan sama juttu. Vasta uudet sukupolvet mahdollistavat toipumisen sotatraumoista. Niitäkin tarvitaan useampia, kuten oman kansamme kokemukset osoittavat.

Ihmisen tragedia on se, että vaivalloinen evolutiivinen kehitys voidaan hetkessä pyyhkäistä pois ja joukkomittaisestikin taantua depersonoituneelle puolustusreaktioiden asteelle. Korkeat kulttuurit ovat kadonneet maan päältä sitä tietä.

Ihmisyyden varjeleminen itsessämme on humanismin ylin pyrkimys. Se on aika rankka urakka, eikä sillä ole mitään tekemistä minkään älyllisen pehmoilun kanssa.

Regressio uhkaa aina, ja taantuminen on helppoa. Sen mekanismit ovat meissä kehityshistorian sisäänrakentamina ja valmiina odottamassa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset