Kuinka Karl Marx tavataan

Jättäydyn syrjään

  • Kafka: Der Prozess. Totalitarismi on kuin yksi suuri oikeudenkäynti, joka automotorisesti etenee kohti kaikkien syyllisyyttä
    Kafka: Der Prozess. Totalitarismi on kuin yksi suuri oikeudenkäynti, joka automotorisesti etenee kohti kaikkien syyllisyyttä
  • 1984 tuli jo. Totalitarismimme Valvova Silmä on Kupla, Suuri Yhteinen Valhe
    1984 tuli jo. Totalitarismimme Valvova Silmä on Kupla, Suuri Yhteinen Valhe
  • Douglas Murray avaa kirjansa viittaamalla Stefan Zweigiin. Niin Eurooppaa ymmärtävä tekee
    Douglas Murray avaa kirjansa viittaamalla Stefan Zweigiin. Niin Eurooppaa ymmärtävä tekee
  • Poliitikot ja toimittajat manipuloivat ihmisiä syyllisyyttä hyväksikäyttäen (kuva em. kirjan sivulta)
    Poliitikot ja toimittajat manipuloivat ihmisiä syyllisyyttä hyväksikäyttäen (kuva em. kirjan sivulta)
  • Murray lopettaa Houellebecqin menestysromaaniin Euroopan itsemurhasta -- vaiettu tiskin alle Suomessa
    Murray lopettaa Houellebecqin menestysromaaniin Euroopan itsemurhasta -- vaiettu tiskin alle Suomessa

Pykälät "kansanryhmää vastaan kiihottamisesta" ja "uskonrauhan rikkomisesta" ovat käsitteellisiltä sisällöiltään epäselviä, mutta niiden säätämisen tarkoitus on ollut kummassakin tapauksessa selvä. Kyse on olennaisesti niiden suojelemisesta jotka on koettu tai kuviteltu suojelua tarvitseviksi. Ryhmiä suojellaan ilmeisesti ikään kuin ne olisivat yksilöitä, ja puhuessaan "uskonrauhasta" lainsäätäjä on tosiasiassa halunnut suojella yhteiskuntarauhaa.

Koska kyse on paljolti samanlaatuisista tarkoituksista ja asioista, laeista voidaan puhua rinnakkain. Kun pykälät puhuvat "kansanryhmästä", ryhmiksi ymmärretään ei vain esimerkiksi etnisiä, vaan mm. uskonnolliset ryhmät. Kun puhutaan "uskonrauhasta", suojellaan erityisesti jonkin uskonnon nimeä kantavaa ryhmää.

Kuten entisen apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalskeen lausunnosta voi päätellä, keskuudessamme elää uskonnollisia ryhmiä, joiden "pyhien arvojen" loukkaaminen saattaisi aiheuttaa väkivaltaisia vastareaktioita. -- Näiden aggressiivisten ryhmäominaisuuksien olemassaolo on siis tavallaan otettu ja legitimoitu lähtökohtaisena realiteettina, ja rangaistuksella uhataan sitä joka provosoi tällaisiin reaktioihin taipuvaisia ryhmiä.

Syytteen nostamiseksi tai tuomituksi tulemiseen ei tarvita sitä että todellisuudessa tapahtuisi jotakin. Riittää että syyttäjä arvioi jonkin lausuman tai julkituodun tiedon teoriassa sellaiseksi, että se saattaisi halventaa kohdettaan, tms, tai aiheuttaa jonkin ryhmän piirissä loukkaantumista. Kukaan yhteiskuntakriittinen kirjoittaja ei täten voi etukäteen tietää esimerkiksi millaisen jotain etnistä ryhmää koskevan tiedon julkituomisen katsotaan saattavan ryhmän niin sanotusti huonoon valoon. Esimerkiksi keskustelu etniseltä pohjalta laadittujen rikostilastojen keräämisestä ja julkisuudesta on kohta meilläkin -- kuten se on jo Ruotsissa -- toivottomalla tolalla. --

Asiat ratkaistaan tapaus kerrallaan oikeudessa. Eikä syytetyn auta esittää mitään eriäviä määrittelyperusteita sille mitä syyttäjä mielipiteenään sanoo. Jos syyttäjä tulkitsee lain pykäliä niin, että julkisaatettu tieto uhkaa suojelun kohteena olevaa ryhmää tai on loukkaava, sitä se silloin on. Oikeus toimii tosiprozessuaaliselta pohjalta. Tuomari tuskin omaa omaa linjaansa suhteessa syyttäjään. --

Näin ollen ko. lainsäädäntö mahdollistaa syyttämisen ja tuomitsemisen, mutta ei sitä että syytetty olisi voinut ennalta varoa tekemästä rikosta tai voisi jälkikäteen puolustautua syytteen muodostavia tulkintoja vastaan. -- Nämä lait ovat käytännössä todellakin vain mielipideinkvisition työkaluja, joilla ei de facto voi olla muuta tarkoitusta kuin rajoittaa sananvapautta ja lisätä yleistä sensuurimielialaa ja pelkoa puhua tietyistä asioista. Syytetty, eli tuomittu -- sillä nämä ovat de facto sama asia -- voi korkeintaan ihmetellä hiljaa mielessään, miten on mahdollista, että oikeusvaltioksi kuvitellussa Suomessa saattaa tällainen lainsäädäntö olla mahdollista.

Mutta ei tässä kaikki. Tämä lainsäädäntö on vain yksi osa sitä yhteiskunnassa kehittyvää ja jatkuvasti vahvistuvaa totalitarismin ilmapiiriä, joka on tekemässä ja jo tehnyt kaikesta yhteiskunnallisesta keskustelustamme täysin kelvotonta -- täysin tabujen hallitsemaa.

Sensuurimielialan vallitessa kasvatamme jatkuvasti vahvistuvaa poliittisen korrektiuden ilmapiiriä, jossa jokainen postmodernin maailman identiteettiongelmainen yksilö ja ryhmä saa jatkuvasti kehittää ja vahvistaa omaa loukkaantumisherkkyyttään -- sillä taustalla vaikuttavat juuri nuo käsitteellisesti epäselvät mutta määrätietoisesti sovelletut lainsäädännöt, joita tosiasiassa on käytetty vain ja nimenomaan mitä merkillisimpien mukamas "heikossa asemassa" olevien ryhmien "suojeluun". --

Kukaan ei todellakaan ole kunnollisia käsitteitä käyttäen koskaan kysynyt kansalta, kuinka moni todellakaan pitää taipumuksia väkivaltaisiin vastareaktioihin uskonnollisina "pyhinä arvoina".

Asioiden ollessa kuten ne ovat, arvelen paremmaksi, ettei kriittinen ihminen tässä maassa enää avaa suutaan. Ei mistään asiasta, ei aiheesta eikä aiheen vierestä. Ei mistään. On lainsäätäjän suuren viisauden mukaan mitä ilmeisimmin toivottavinta, etteivät kriitikot enää kritisoi.

On siis vain pantava suu suppuun. Lopetettava tämä kirjoittelu. Ihan kokonaan ja niin pitkäksi aikaa kuin lait ovat voimassa ja totalitarismille ominainen kontrollipolitiikka ja ilmiantokulttuuri vallalla.

Ja tästä tulee pitkä tauko.

Blogisti Tuula Komsi kirjoitti juuri poliittisesta korrektiudesta tapauksessa, jossa YLE oli ilmeisesti ihan yksittäisten puolestaloukkaantujien vaatimuksesta lopettanut ja siirtänyt suositun lastenohjelman syrjään Areenasta, ikään kuin nurkan taakse Elävään arkistoon. Syynä oli erään musiikkiryhmän jäsenen etninen intiaanipäähine.

Tällaisessa itsesensuurieleessä heijastuu ja kiteytyy jälleen kerran meitä -- jo koko yhteiskuntailmapiiriämme -- nykyisin vaivaava ja kasvava poliittisen korrektiuden tragedia. -- Kyse näissä ei enää ole vain "yksittäistapauksesta toisensa jälkeen", vaan aivan kaikkea ajatteluamme ja käyttäytymistämme yhä enemmän määräävästä loukkaantumisherkkyydestä ja sen myötä kehittyvistä tabuista. Kaikki ajattelu tulehtuu, terveitä kohtia ei enää ole.

Poliittinen korrektius on yhteiskunnallinen syöpä, joka vähitellen syö järjen aivoistamme. Siellä ei pian ole enää jäljellä juuri muuta kuin ammottavia valkoisia aukkoja. -- Komsi kirjoitti näin: "Ainoa keino vastustaa tätä poliittisen korrektiuden terroria on olla alistumatta itsesensuuriin, kaiken uhallakin." -- Mutta miten voidaan ajattelun valkoisten aukkojen, puhumattomien alueiden jatkuvaa kasvua vastustaa? Meiltä puuttuu jo koko joukko lähtökohtaisia käsitteitä. Elämme jo ajatustotalitarismissa -- ajattelemme vain sallittujen käsitteiden varassa. Ja koko ajattelumme perustuu pelkkään torjuntaan -- se on pelkkää älyllistä väistöliikettä. Miten koko ajan syvenevää järjettömyyttä voidaan järjellä vastustaa?

Lakipykälät "kansanryhmää vastaan kiihottamisesta" ja "uskonrauhan rikkomisesta" ovat olleet viime kädessä se inkvisitio, jota totalitarismille ominainen, olemukseltaan automotorinen Herra Poliittinen Korrektius käyttää valtuuksiensa oikeuttajana -- siis toteuttaakseen yhä mekaanisempaa maailmankuvaansa, jossa orwellilaisittain toiset ovat aina tasa-arvoisempia kuin toiset. Nämä pykälät ovat olleet taustavoimana kun totalitarismille ominainen kahtiajakautuminen, siihen liittyvä projektiivisuus ja viholliskuvien vahvistuminen, leimaaminen ja ilmianto- ja irtisanoutumiskulttuuri ovat koko ajan vahvistuneet. --

Nyt päivittäin uutisiin nousevat täydelliset mielettömyydet, intiaanipäähineen tapaiset todellisuuden- ja suhteellisuudentajuttomat järjettömyydet. Ne kertovat vain siitä, ettemme enää saa reaalitodellisuudesta minkäänlaista suhteellisuudentajuista otetta.

"Kansanryhmää vastaan kiihottamista" ja "uskonrauhan rikkomista" koskevat lakipykälät pitäisi mitä pikimmin uudistaa niin, että esimerkiksi kaikki kuvitelmat niin sanotusti "heikoista, suojelua tarvitsevista vähemmistöistä" saataisiin oikaistua ja vastaamaan todellisuutta. Kuinka esimerkiksi väkivaltaisia provosoitumistaipumuksia omaavat uskonnot voivat olla mitään heikkoja suojeltavia vähemmistöjä?

Mutta kuka uskoo ja kuvittelee että poliittista korrektiutta kaiken järjen kustannuksella tunnustavat poliitikot tai journalistit mistään kriittisten ihmisten vastarinnasta välittäisivät saati järkiintyisivät?

Eikö siinä käy täsmälleen päinvastoin? Hehän ovat ne nimenomaiset toimijatahot, jotka ovat kehittäneet nuo ylivertaiset älylliset väistöliikkeet ja poliittisen korrektiuden kiertoilmaisut. He ovat kollektiivisesti luoneet uskottavan kuplan, Suuren Yhteisen Valheen. Juuri he tarvitsevat ylihistoriallisilla, ylikulttuurisilla, ylikansallisilla, yliyhteisöllisillä yleiskäsitteillä muotoiltuja ihmisarvo- ja -oikeusideologioita, joita jokaista vaaditaan tunnustamaan kuten kaikki totalitarismit ovat yli-ihmisihanteita tunnustaneet. Siis niin hartaassa hengessä, ettei kukaan vain kyseenalaistaisi mitään eikä sanoisi ainoatakaan todellisuudentajuista kriittistä sanaa. --

Mitä täydellisemmin poliitikot ja journalistit älylliset väistöliikkeensä saavat sementoitua, sitä pätevimmiltä he omissa ja kannattajiensa silmissä näyttävät. Ei heillä ole varaa ajatella.

Kuka kuvittelee, että presidentti, pääministeri, muut ministerit, korkeat virkamiehet, tai edes ne joiden pitäisi olla kansan edustajia -- saati sitten jo lähtökuopissaan normimoraaliin pitäytyvät juristerit tai journalistit, jotka ylenkatseellisessa narsistisessa valistajanroolissaan ovat ehkä vähiten tositietoa vastaanottamaan kykenevä ammattikunta -- joskus viisastuisivat ja ottaisivat lusikan kauniiseen käteensä. Kysyisivät itseltään esimerkiksi: "Miksi me koko ajan puhumme "turvapaikoista", vaikka kyseessä on tulevalla vuosisadalla satojen miljoonien suuruusluokkaan kasvava kansainvaellus?" --

Järjettömyyden journalistisista kukkasista voisi tehdä valtakunnallisen kilpailun. Kuka toimittajista onnistuu kirjoittamaan vuoden monikulttuuriystävällisimmän ostoskeskus- ja kahvilaraportin? Kuka laatii traagisimman henkilökuvan turvapaikanhakijasta? Kenen ohjelmassa esiintyy eniten kiintiötoiskulttuurisia? Kuka arvostelee halveksivimmin rasisteja ja vaatii ankarimmin nollatoleranssia? Kuka osaa laatia eniten uutisen näköisen uutisen rahaa ja kännyköitä ryöstelevistä maahanmuuttajanuorten jengeistä mainitsematta yhtään vihjettä rikoksentekijöiden etnisestä taustasta?

Poliitikot ja toimittajat ovat kumpikin ammattikuntia, joissa ammattiasenteena on halu vaikuttaa. Myös halu vaikuttaa viisaammalta -- siis "olla asioista paremmin perillä" -- kuin kannattaja- ja lukijakunta. Katettahan tällaiselle ei läheskään aina ole, ja siksi vaikuttamisen varsinaisiksi kohderyhmiksi valikoituvatkin ne joita on vaivattominta johdatella. Tätä manipulointitarkoitusta palvelevat parhaiten niin sanotut Suuret Yhteiset Valheet, joista "ilmastonmuutos" ja "ihmisoikeudet" on sementoitu niin perusteellisesti, ettei niitä pura kukaan eikä mikään.

Suurten Yhteisten Valheiden murentaminen on jokseenkin mahdotonta. Ne voivat vain pikkuhiljaa yhdeltä laidalta sulaa ja muuttua vaivihkaa toisiksi. Muutosprosessit eivät koskaan lähde liikkeelle poliitikoista tai toimittajista -- nämä ammattikunnat muuttavat ajatteluaan vain pakon edessä. -- Tosin vaalit ovat instituutio, jonka yhteydessä pienet mielipiteenmuutokset ovat mahdollisia. Puolueiden uudet ohjelmajulistukset ovat siten merkki siitä että ollaan oltu jo niin pahasti pielessä että on pakko hieman rukata Suurta Yhteistä Valhetta.

Vanha sanonta vaatii näkemään metsän puilta. Sen voisi päivittää koskemaan myös poliitikkoja ja journalisteja: puhukaa asioista, ei ihmisistä. Nähkää asiat sosiologian, ei yksilöpsykologian silmillä. Yhteiskunnalliset päätökset -- ja myös yhteiskuntaa koskeva kuvaus ja selitys -- on tehtävä yhteiskuntatieteiden, ei tunteisiin vetoavien kasvokuvien perusteella.

En kerta kaikkiaan jaksa uskoa enää järjen voittoon. Päivä päivältä jokainen kriittisesti ajatteleva kansalainen tulee lakien valtuuttamalla järjettömyydellä jyrätyksi, jälleen, jälleen, jälleen. Sen tekevät poliitikot, sen tekevät uutiset. Kehityksellä on vain yksi suunta: kohti totalitarismia. Kysymys itsesensuurista on näissä oloissa jo toiselta planeetalta. Valtakunta on pannut päänsä pensaaseen, eikä ympärillä ole enää muuta kuin pimeää. Vaikutusyrityksiä on turha jatkaa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

51Suosittele

51 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset