Kuinka Karl Marx tavataan

"Vallan" tajunnalliset alkiot

  • Hypnoosi-ilmiöstä löytyy myös hyvää yleistajuista tietoa
    Hypnoosi-ilmiöstä löytyy myös hyvää yleistajuista tietoa
  • Reima Kampman teki maailmanlaajasti uraauurtavaa tutkimustyötä ns. sivupersoonailmiöstä
    Reima Kampman teki maailmanlaajasti uraauurtavaa tutkimustyötä ns. sivupersoonailmiöstä
  • "Järjellä on monia muotoja, ja myös se erityinen järjen muoto, joka on saanut ilmauksensa tieteessä, on ollut muuttuva"
    "Järjellä on monia muotoja, ja myös se erityinen järjen muoto, joka on saanut ilmauksensa tieteessä, on ollut muuttuva"

Jos joku sanoo "ihminen", sielumme silmiin piirtyy mielikuva yksilöstä.

Tällainen mielikuva on oman aikalaisjärkemme mukainen, historiallista ikää sillä on noin seitsemänsataa tai neljäsataa vuotta riippuen siitä, millaiset kriteerit "yksilöä" määrittävät. Jos takarajan taakse, keskiajan puolelle mennään, yksilöminuus hukkuu outoon depersonalisaation uneen. Eurooppa eli tuhat vuotta tajunnantilassa, jossa minää ei enää koettu olemassaolon, paikan ja ajan koodinaattien keskipisteenä, vaan ajan parhaiden älyjen oli mahdollista epäillä jopa omaa olemassaoloaan.

Keskiaikaa voidaan ajatella suurimittaisena historiallisena kehitystaantumana. Tapa, jolla Rooman valtakunnassa jo olemassa olleet kognitiiviset kyvyt, esimerkiksi lukutaito, katosivat maailmasta, kertoo ennen muuta siitä, ettei ihmisen kulttuurievolutiivinen kehitys ole mikään aikakirjoihin raamitettu välttämättömyys saati väistämättömyys. Päinvastoin. Kehityksellä on ollut monenlaisia mahdollisuuksia ja malleja, ja myös suurimittaisen historiallisen taantuman mahdollisuus on aina ilmassa.

Jos ikuista ihmistä jäljitetään, ihmisen alkuperäinen lähtökohtainen lajityypillinen sosiaalisuus on se tosiasia johon kaikki kehityksen variaatiot ja asteet voidaan palauttaa. Ihminen on alunalkaen sosiaalinen laumaolento, olemuksellisesti kollektiiviolento, hyvin tiiviissä symbioottisessa keskinäisyhteydessä elänyt ja olemassaolon taisteluistaan toistaiseksi selviytynyt. Jos tätä varhaisinta "ihmisyyden laatua" meistä kaikkien kehityskerrosten läpi jäljitetään, päädytään suunnilleen sellaiseen tajunnantilaan jota nykyisin nimitämme "hypnoosi-ilmiöksi". Siinä esimerkiksi sellaiset nykyiset käsitteemme kuin "valta" ja "tahto" sulavat yhteen ja vaikuttavat kollektiiviominaisuuksina koko laumaa läpäisten ja ohjaten.

Hypnoosista on paljon vääriä käsityksiä, jotka perustuvat lähinnä hypnoosinäytöksiin, estradiviihteen taikatemppuihin. Monet kuvittelevat että hypnoosi on jonkinlainen tajunnallinen kuriositeetti-ilmiö, manipuloimalla aikaansaatu häiriö tai jokin niksnaks-oikosulku aivoissa -- mutta on juuri päinvastoin: hypnoosi on tajunnantiloistamme alkuperäisin ja perustavanlaatuisin. Siitä kertoo esimerkiksi se, ettei hypnoottista tajunnantilaa voida oikeastaan erottaa aivotutkimuksessa. Aivomme toimivat mitä normaaleimmalla tavalla myös hypnoosiin vaivutettuina -- oikeastaan ne siinä palaavat varsinaiseen kotiinsa.

Tulkitsemme hypnoosi-ilmiötä väärin, koska katselemme sitä yksilömielikuvien vallassa ja varassa -- vaikka juuri hypnoosi edustaa kokonaan toisenlaista, alkuperäistä ihmisyyden kerrosta. Koska näemme vain yksilöitä, meille syntyy esimerkiksi se väärinkäsitys, että hypnoosissa olisi kyse valta- tai alistussuhteesta. Hypnoositila kuitenkin syntyy vain kollektiiviminuuden "sopimuksellisella" tasolla. Kukaan ei vaivu syvään transsiin tahtomattaan, eikä edes syvimmässä hypnoosissa pystytä määräämään koehenkilöä tekemään mitään mikä sotisi hänen moraaliaan vastaan. -- Hypnoosi palauttaa yksilön alkuperäiseen kollektiivitahdon tilaan, ja koska hypnoosi elvyttää nimenomaan kollektiivia suojelevat ominaisuudet, altruismi on vaikuttava tosiasia.

Niin sanottujen "Mantsurian kandidaattien" tapauksessa yritettiin sotavankeja kiduttamalla synnyttää erityinen suojareaktio, "pakominuus", "sivupersoona", jota olisi voitu manipuloida posthypnoottisilla suggestioilla suorittamaan surmatöitä vapautumisen jälkeen. Se ei onnistunut.

Yksilöminuuden roolista ihmisyytemme koko kehitysasteikossa saamme kuitenkin hätkähdyttävän kuvan kun syvähypnoosissa voimme luoda ihmiselle kokonaan uuden "minuuden" -- uuden olemassaolon koordinaatiston, uuden henkilöhistorian ja psyykkiset resurssit ja raamit, niin että persoonallisuustesteillä tällainen luotu "minuus" voidaan todella todeta eri henkilöksi. -- Mutta tässä tulemme sitten niihin rajoituksiin jotka lajityypillisen sosiaalisuutemme kultuurievolutiivinen kehityshistoria asettaa.

Suuret kulttuurit ovat varhaisessa vaiheessa tehneet kognitiivisesti ohjaavia valintoja, joiden yli mikään yleisinhimillinen mekanismi ei pääse. Esimerkiksi kulttuurisen kuvakiellon ja siitä seuraavan visuaalisten kykyjen amputaation piiristä emme voi millään keinolla siirtää yksilöä kokonaan toisenlaiset kognitiiviset perusratkaisut omaavan kulttuurin ja siinä vallitsevan ihmisyyden ja "järjen" piiriin. Kulttuurit ovat kovia kognitiivisia tosiasioita, ja eriperusteiset kulttuurit voivat vain tuhota toisensa -- yhteisön ja yksilön sosiaaliset sidoslangat, "vallan" ja "moraalin" alkiot, ja myös, mikä on varmaan vaikeinta ymmärtää, "järjen" ja "tiedon" alkiot.

Emme voi myöskään siirtää kehittymättömästä yhteisöstä tulevaa yksilöä kehittyneeseen yhteisöön ja kuvitella, että yksilöminuudelle kaikki alkuperäiset rakennusainekset antava sosiaalinen raami muuttuisi toiseksi.

Oman kulttuurinsa artefaktina yksilö saattaa kuitenkin hypnoosissa liikkua hämmästyttävän rajattomasti ja hyödyntää suunnattomat määrät eri kehitysvaiheissa kerääntynyttä tietoa. Kokeet joissa esimerkiksi taannutetaan koehenkilöitä tiettyyn ikäkauteen kertovat siitä millaiset kulttuurikognitiiviset kyvyt ovat missäkin kehitysvaiheessa emergoituneet. Ihmismieli näyttää yleisesti ottaen hyvinkin kerroksellisesti rakentuneelta.

Se suuri opetus, jonka hypnoosi-ilmiö voi meille antaa, on ihmiskuvan muutos. Nykyinen historiallisen individualismimme muodostama kuva yksilöllisyydestä on täydellisesti väärä. Itse asiassa se on pelkkää käsitteellistä sekaannusta -- käsiterealismia -- jonka vallassa emme pysty muodostamaan todellisuudentajuista käsitystä sen enempää yhteisöllisestä "vallasta" kuin yksilöllisestä "tahdosta". Kuvittelemme että yhteisöllinen "valta" on jokin yksilöiden välillä vaikuttava suhde, ja että yksilöllinen "tahto" omaa ratkaisevan roolin kun teemme sosiaalisissa tilanteissa valintojamme.

Kuvittelemme esimerkiksi että kaikki "valta" yhteisössä palautuu yksilöihin. Että jokaisessa yhteisössä on "vahvoja" vallankäyttäjiä, "johtajia" ja "johdettavia". -- Mutta näiden ikuisten sosiaalisten roolien olemassaolo kertoo ennemminkin nimenomaan sosiaalisten voimien olemassaolosta kuin yksilöiden ominaisuuksista. Durkheimilaisittain jokaisessa yhteisössä syntyy tiettyjä itseään täydentäviä rooleja ihan siitä riippumatta millaisia ovat yksilöiden ominaisuudet. -- Nimenomaan vallan kollektiiviset, jatkuvuutta takaavat "auktorisoivat" ominaisuudet luovat tietynlaiset valtahierarkiat ja roolit.  Roolit ovat durkheimilaisittain sosiaalisia vakioita, jotka jatkavat olemassaoloaan samanlaatuisina ja suhteellisesti samansuuruisina vaikka populaatio uusiutuisi tai muuttaisi kokoaan. ---

Esimerkiksi eurooppalaisella keskiajalla valtahierarkiat olivat paikallisia ja konkreettisia, mutta vallan "kaikkiallisuudessa" on kyse siitä tavasta jolla valta tajunnallisesti auktorisoituu. Sitä teokratia tarkoittaa -- siinä yhteisöllinen valta on kaikkiallista -- se ei paikallistu eikä aktualisoidu missään fokuksessa, vaan vaikuttaa läpi koko depersonoituneen tajunnallisen todellisuuden.

Teokraattisen kaikkiallisen vallan maailmassa myös ihmisjärki on erilaatuista. Hämmästyttävän historiallisen havaintoesimerkin tästä tarjoaa raha-ajattelumme kehitys -- yhtäältä keskiajan teologian pyhittämä mysteeri, ehtoollistoimitus ja transsubstantio-opit, ja toisaalta maagien alkemiaharrastus tuottivat ne ajatusmuodot, jotka uudella ajalla kartesiolaisen heräämisen, Subjektin sekä todellisuuden Objektivaation myötä siirsivät "rahan" uusien erityistieteiden mallin mukaiseksi suureiden ja mittayksiköiden järjestelmäksi. -- Vasta kartesiolaisen järjen maailmassa "rahasta" varsinaisesti tuli mittayksikkö mittayksiköiden joukkoon. --

Mutta mitään kartesiolaista heräämistä tai valistusaikaahan ei islamin maailmassa ole koskaan koettu. Siellä kaikki "järki" on edelleenkin teokraattisella kannalla. --

Euroopan keskiajan historiassa noitaoikeudenkäyntien hirvittävät näytelmät ovat kaikkiallisen vallan käsittämättömästä tajunnantilasta ja järjen laadusta opettava esimerkki: niissä niin syyttäjät, suuri rahvas kuin syytetty saattoivat kaikki yhdessä itkeä oikeudenkäynnin lopputulosta -- mutta kukaan ei mahtanut sille mitään. -- Aivan vastaavalla tavalla nykypäivän teokraattisessa järjestelmässä -- fundamentalistisen islamin maailmassa -- kunniamurhan tai terroriteon tekijä ei itse tosiasiassa voi mitään sille minkä täytyy tapahtua. -- Kun ajatollah langettaa kirjailija Rushdielle tappokäskyn, kaikkiallisesti auktorisoituvan vallan legitimaatio takaa että joku jossain ennemmin tai myöhemmin panee sen täytäntöön. --

Totalitarismi on taantunut järjestelmä, jossa jo vaikuttavat samanlaiset kollektiivitahdon ominaisuudet jotka historiallinen teokratia puhtaana omaa. Myöskään totalitarismin oloissa yksilöt eivät enää ole täysimääräisen "vallan" tai "tahdon" haltijoita, vaan asiat alkavat yksinkertaisesti "vain tapahtua". On siis harhaista yrittää selittää yksilöpsykologialla sitä miksi totalitarismeissa "arkipäivän banaalin pahuuden" kierrettä ei pystytä pysäyttämään. -- Se johtuu itse järjestelmän ominaisuuksista, "vallan" ominaislaadusta.

Omassa individualistisessa maailmassamme me emme enää näe näitä kollektiivisen "vallan" ja "tahdon" mekanismeja, vaan yritämme epätoivoisesti selittää kaiken tulkitsemalla skolastisia opillisia "totuuksiamme", tai selittelemällä esimerkiksi terroritekoja päämäärärationalismin puitteissa, tai katsoen ne seuraukseksi syrjäytymisestä, tms. -- Näissä yksilölähtöisissä selittelyissämme olemme niin totaalisesti harhassa kuin mikään järki ikinä olla voi.

Asioiden pitäisi olla toisin päin. Jos joku sanoo "ihminen", meidän pitäisi välittömästi nähdä silmissämme laji ja yhteisöt, kollektiivivoimat, kollektiiviominaisuudet ja kollektiivi-ilmiöt, kulttuuriset perusratkaisut ja jatkumot.

 

 

 

---------

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset