*

Kuinka Karl Marx tavataan

Asioiden nurja puoli

1.

EU-vaalien lähestyessä kiihtyy myös kaikenlainen periaatekeskustelu itse EU:sta ylikansallisena järjestelmänä. Onko EU yhä selvemmin realisoituvine integraatiosuunnitelmineen verrattavissa historiassa jo toteutuneisiin liittovaltiomuodostelmiin, sellaisiin kuin USA tai edesmennyt Neuvostoliitto? --

Tätä keskustelua käydään sellaisten yleiskäsitteiden kuin esimerkiksi "historia", "demokratia", "talousjärjestelmä", jne, pohjalta, ja keskustelulle on ominaista, etteivät keskustelijat pysähdy miettimään miten mielipide-erojen merkittävimmät tekijät sisältyvät jo noiden lähtökohtaisten käsitteiden syvämerkityksiin.

Käsitteitä käytetään leimoina. Esimerkiksi: "EU:iin liittymisestä päätettiin demokraattisella kansanäänestyksellä." Siis riittää että johonkin lätkäistään päälle leima: "Demokraattinen!" -- Se missä määrin leima hautaa näkyviltä täysin päinvastaisia sisältöjä, jää käsittelemättä.

Yleiskäsitteillä on helppo noitua ymmärrys. Siellä missä todellisuus on jo puettu yleiskäsitteiden kaapuihin, siellä on enää turha keskustella siitä mistä todellisuudessa on kyse.

2.

Jos haluaisimme käsitteellistää todellisuuden oikein, meidän pitäisi käyttää jokaista lähtökohtaista käsitettämme rinnakkain ja sisäkkäin sille vastakohtaisten merkitysten kanssa.

Yleiskäsitteiden luonteesta pitäisi puhua enemmän. Emme oikein helposti ymmärrä, että mielessämme kaikki käsitteet muodostuvat oikeasti kaksikomponenttisina -- vastakohtapareina, tiettyä todellisuudenhahmottamisellemme ominaista kaksijakoisuutta kuvastaen. Jokainen määre sisältää vastamääreensä, suuruus edellyttää pienuuden, valoa vastaa aina jokin varjo. Emme tietäisi mikä on hyvää ellei maailmassa olisi vastaavaa pahaa.

Ja sitten se vaikea, kaikkea lähtökohtaista käsitteenmuodostusta koskeva asia. Vastakohdat eivät ole koskaan todellisuudessa kaukana toisistaan, vaan samaa, maailmaa käsitteellisesti kiinteyttävää akselia, jopa osin aina toisiinsa sisäänrakennettuina.

3.

Ei ole olemassa "demokratiaa" jossa eivät vaikuttaisi myös se sama valtamagia ja ne voimat, jotka vaikuttavat "totalitarismissa". "Demokratia" ei ole "hyvän" synonyymi, eikä "totalitarismi" vain "pahan valtakunta". Käsitteet kytkeytyvät toisiinsa pintaa syvemmillä tavoilla.

Annan esimerkin siitä miten yleiskäsitteet historian mittaan kiinteytyvät ja päätyvät aivan tiettyihin käyttöyhteyksiin. "Kansallisvaltio" ja "demokratia" kutoutuivat alkujaan keskenään samaan eurooppalaisen uuden ajan ajatushistoriaan -- ja tosiasiassa ne liittyvät yhä todella elimellisesti toisiinsa -- kun taas nykyisin niin muodikas ylikansallisuus, "internationalismi", sen sijaan kietoutuu "totalitarismin" historiaan. --

Emme kuitenkaan osaa ajatella että nationalismi on osin synonyymi demokratialle, ja kansainvälisyys puolestaan on totalitarismeille ominaisten maailmanvalloituspyrkimysten osakomponentti.

 

4.

Kansalaiskeskustelussa kannanottomme muodostuvat yksinomaan vahvistamaan omia käsityksiämme -- omaksumiamme leimaavia käsitteellistyksiä -- moraalisesta hyvästä ja moraalisesta pahasta. Siksi "demokratia" on meille yleensä moraalisen hyvän synonyymi, ja kaiken moraalisen pahuuden me projisoimme käsitteeseen "totalitarismi".

Se että moraalisella painotuksella on tiedollisesti jäsentävässä käsitteellisessä ajattelussamme niin suuri rooli, se voisi olla ensimmäinen läksy joka meidän tulisi oppia -- jos kunnollista kansalaiskeskustelua haluaisimme. Mutta luultavasti emme halua. Haluamme että oman ajattelumme tunnustukselliset ominaisuudet hautautuvat näennäiseen käsitteelliseen pätevyyteen ja yleisesti hyväksyttyihin "perusteluihin".

5.

Niinpä emme mitenkään pysty käsittämään, että kaikkea avoimuutta, kansainvälisyyttä, suvaitsevuutta, monikulttuurisuutta ja jopa rationaalisuuttamme ja muita moderneja arvojamme edustava EU voisi joiltain -- ellei peräti olennaisilta -- osin olla puhdas totalitarismi. Että se on todellisuudessa vain julma taloustotalitarismi. Että uudessa modernissa maailmassamme eniten vaikuttava tunnustuksellisen ajattelun laatu on talousajattelu -- taloususkonto -- ja että EU on tämän uuden valtamagian, taloususkonnon, toimintakulissi. Että EU on taloususkonnolla pyhitetty taloustotalitaristinen koneisto.

6.

Taloususkonto on uskontoa siinäkin mielessä että sillä on tuo tunnustuksellinen pyhityksensä. Talous ei suinkaan ollut vain marxilainen virallinen tieteellinen oppisisältö edesmenneen itäblokin koulutusjärjestelmässä, vaan se elää nyt nykyisessä länsimaisessa valtamaagisessa ajattelussa yhä virallisempaa legitimaatiota nauttien. Jokainen joka ymmärtää historiaa ja mekanismeja, jolla ihmismielessä moraalinen hyvä ja paha aina ovat toisiinsa elimellisesti kietoutuneita, ei voi olla järkyttymättä siitä tavasta jolla kaikkein valistunein eurooppalainen ajattelu nyt vuorostaan omaksuu kantaakseen itäblokkia rasittaneen tunnustuksellisen taloususkonnon perinteen.

7.

Se on pikkuhiljaa hivuttautumassa kouluopetukseen ihan virallisena oppiaineena. Isät ja äidit on saatu sen kannattajiksi. Tavallaan EU:n idealistisessa kannattamisessa onkin karseinta se, että taloustotalitarismillakin on kuuliaiset mallioppilaansa. On järjestelmän hyvyyteen aidosti uskovat ja järjestelmän hyväksi periaatteellista propagandatyötä tekevät "sosialismin rakentajat" -- on oppineet priimusmaisterit ja kiltit kielitaitoiset kulttuuritietoiset "kympin tytöt", joiden koko ajattelu on tunnustuksellista ja opittuja auktorisoituja totuuksia toistelevaa.

8.

He ovat ottaneet omikseen ja sisäistäneet ne käsitteellistykset joilla ylikansallisen talouden valtajärjestelmä on oman valtamagiansa legitimoinut, ja näihin lähtökohtaisiin käsitteellistyksiin he palauttavat kaiken järjestelmää vastaan kohdistetun kritiikin. He tulkitsevat toisinajattelun joko asiatasolla harhaiseksi, moraalisesti yhteiskunnanvastaiseksi tai sitten peräti mielenvikaiseksi -- aivan kuten puolueuskolliset kunnon kansalaiset sosialistisessa totalitarismissa tekivät. Nimittäisitkö tätä näennäistä "asiallisuutta" avaramielisyydeksi vai suljetulle järjestelmälle ominaiseksi tunnustuksellisuudeksi?

9.

He osaavat vastata hyvin niihin kysymyksiin joiden käsitteelliset lähtökohdat he ovat itse asettaneet. Uusia lähtökohtaisia käsitteitä ei hyväksytä -- ne eivät edusta sen enempää auktorisoitua oppisivistystä kuin "realismiakaan". He eivät tunnista omaa konformismiaan tai omien käsitteellisten perustelujensa ontologisia kehiä -- he ovat omasta mielestään oikealla asialla ja kokevat vain puolustavansa totuutta. Nimittäisitkö näitä asenteita "demokratian" vai "totalitarismin" järjestemään kuuluviksi?

10.

Niin paljon kuin näissä "kansalaiskeskusteluissa" erilaisia käsitepinnoille leviteltyjä väitteitä esitetäänkin, ja niin paljon kuin käsitteitä näissä merkitysverkoissa viritelläänkin, juuri kukaan ei juuri koskaan todellisuudessa muuta omaa pohjimmaista ajatteluaan. Se tosiasia järkyttää minua päivä päivältä enemmän. Ainoa mitä nykyisissä kilometrikansalaiskeskusteluissa tapahtuu on, että väitteisiin joskus opitaan kehittämään uusia vastaväitteitä.

Mistä tämä "keskustelun" täydellinen hyödyttömyys kertoo? Nähdäkseni siitä, että lähtökohtaiseen käsitteenmuodostukseen ei edes haluta päästä käsiksi. Riittää että "oikea" ajattelu tunnistetaan, että sille annetaan oma tuki ja tunnustus. Onko tällainen ryhmävahvistautuminen demokratian vai totalitarismin ominaisuus?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset