Kuinka Karl Marx tavataan

Säätäkää päätänne -- siellä on todellisuus

  • Subjektin ja Objektin sijoittuminen korvien väliin tai todellisuuteen on kartesiolainen ongelma
    Subjektin ja Objektin sijoittuminen korvien väliin tai todellisuuteen on kartesiolainen ongelma
  • Pieni kylä Pyreneillä, kansanelämää perinpohjin kuvaavat inkvisition kuulustelupöytäkirjat 1200-luvulta
    Pieni kylä Pyreneillä, kansanelämää perinpohjin kuvaavat inkvisition kuulustelupöytäkirjat 1200-luvulta
  • Kun fyysikko siteeraa raamattua, hän tarkoittaa mitä sanoo
    Kun fyysikko siteeraa raamattua, hän tarkoittaa mitä sanoo


1.

Kieli on talo jossa elämme. Talon rakentajan nimi tiedetään, se on historia. Rakentamisen alkuhetki häipyy historian primitiiviseen hämärään, siellä jossain peruskivi liukenee maahan josta olemme kaikki tulleet. Kerroksia on päällekkäin paljon. Eikä talo tule kai koskaan valmiiksi, saattaa pikemminkin sortua Baabelin tornin tavoin. Maaksi olet jälleen tuleva. Tämä toteamus on muuten poimittu Stephen Hawkingilta.


2.

Yksin tätä ei kukaan olisi tehnyt. Kieli on paitsi historiallinen, myös sosiaalinen muodoste. Yksityinen kieli on mahdottomuus. Intersubjektiivinen kieli käsitekoneistoineen elää kuin eräänlainen pilvi ihmisten päiden yläpuolella, vain vähitellen muuttuen, ja muodostaa sen ajatusilmaston jossa sukupolvet maailmansa kokevat ja elämänsä elävät. Kieli on talo jossa elämme.


3.

Kieli historiallisena ja sosiaalisena muodosteena dokumentoi sen, että ihminen on olemuksellisesti yhteisöolento. Se on meille eurooppalaisen uuden ajan individualismin sokaisemille ihmisille vaikea asia tajuttavaksi. Siis että jokainen elimistössämme viriävä tunne on lajityypillinen, ja jokainen päässämme kehittyvä  ajatus aikasidonnainen. Kirkkaimmatkin älylliset oivallukset ovat kulttuurisidonnaisia.

Jos ymmärtäisimme että aikalaisajattelumme rajat määrittää käytettävissämme oleva ja historiallisesti muodostunut kieli käsitekoneistoineen, tietäisimme että talomme ikkunasta näkyisi vain se säätila mikä sisällä vallitsee.


4.

Laskea luukut, sulkea silmäluomet. Et voi avata niitä ja odottaa näkeväsi maailman ilman mitään, siis ilman mitään, mitään merkityksiä. Sinut on aika rakentanut ja juuri niistä merkityksistä. Ne odottavat sinua, merkitykset. Historia on ne lastannut.

Maailmassa kaikki on aina jonkin, siis jonkin järjen mukaan paikalleen asettuvaa ja jäsentyvää. Meillä ei ole ikkunaa josta näkisimme maailman vailla mitään sinne istuttamaamme järkeä.

Olemme oman järkemme vankeja, se mikä on sisällä, on ulkona. Päivät seuraavat toisiaan, ja historiassa me kyllä muutumme niin, että eri aikoina olemme nähneet siellä ulkona aivan erilaisen maailman. Raja "minän" ja "maailman" välillä ei kuitenkaan koskaan ole valittavissamme, vain aika asettaa sen.


5.

Kieleni rajat ovat maailmani rajoja, sanoi nuori Wittgenstein. Mamsellien muunnos tästä kuuluu, että ruotsin kieli on ikkuna suureen maailmaan. Sitä ei voi perusasioita enempää väärin käsittää.

Hauskaa on, mutta nauru saa luvan olla armeliasta. Nämä ovat aivan tavattoman vaikeita asioita. Niitä ei ymmärrä edes moni oikeasti älykäs, siis sitä miten kielen tikapuille kiivetään. Inhimillisen kielen ymmärtämiseksi on muodostettava käsitteillä ajatuksia joilla toisessa potenssissa paljastuu käytettyjen käsitteiden merkitys. On jotain joka ilmenee, ei määrity täsmentämällä. Sille kielen näköalapaikalle päästyään voi heittää tikkaat menemään.


6.

Kaikki olevainen on vain vertausta, sanoi Goethe. Hän oli sitä mieltä, että maailman ilmiöitä on katsottava läheltä ja tarkkaan -- siten saattaa silmille aueta jokin olennainen, "alkuilmiö", merkitystä sisältävä seikka, joka paljastaa mistä ilmiössä pohjimmiltaan on kyse.

Goethen tutkijaeetoksen sisäistänyt Spengler totesi, että jokaiseen kieleen sisältyy oma metafysiikkansa. Kieli ei ole vain sanasto ja kielioppi, vaan historian ratkaisu ajattelun koherenssin ongelmiin. Kieli muodostaa kansan ja kannattelee historiallista kohtalonyhteyttä.

Lause "Kieli on talo jossa elämme" taitaa olla kotoisin Heideggerilta. Vaikka Wittgenstein ilmoitti yhdeksi vaikuttajakseen Spenglerin, hänen filosofiansa ei poimi opillisia väitteitä, mutta häntä voi tulkita fenomenologisen ajatteluperinteen jatkumossa. Nämä nimet ovat tärkeitä, jos haluamme tietää mitä päässämme tapahtuu.


7.

Yksi eurooppalaisen uuden aallon elokuvan suurimmista nimistä, sveitsiläis-ranskalainen ohjaaja Jean-Luc Godard, jonka estetiikka on vaikuttanut alan ammattilaisiin aivan tavattomasti -- jopa ainoaan toistaiseksi maailmalla menestyneeseen suomalaiseen cineastiin Aki Kaurismäkeen -- loihti 60-luvun jälkipuoliskolla valmistuneessa filmissään "Kaksi tai kolme asiaa jotka tiedän hänestä" valkokankaalle kahvikuppiin sijoittuvia kosmisia tähtisumuja ja sietämättömän rätinän, jossa tuhatkertaistui tupakan hehkuvassa päässä roihahtava auringonpurkaus.

Elokuvassa rakennettiin asuntolähiöitä, nostokurkien nokat kääntyilivät, suihkukoneet jylisivät yläilmoissa, ja laatikkomaisissa uusissa elementtikerrostaloissa asuvat toimeentulovaikeuksien kanssa kamppailevat kotirouvat kävivät bordellissa lisäansiota hankkimassa. Kun äiti laittoi lastaan illalla nukkumaan, iltasadun keskeytti poika joka kysyi: "Äiti, mitä on kieli?" Ja hetken hiljaa mietittyään äiti vastasi: "Kieli on talo jossa elämme."


8.

Sana "talous" tulee suomenkielessäkin "talosta", ja eurooppalaisessa historiassa koko keskiajan feodaalinen talous rakentui paikallisesti maatilan, "talon", ympärille. Emmanuel Le Roy Ladurie, ranskalainen ihastuttavan antroposentrisellä tyylillä kirjoittava mikrohistorioitsija, kertoo keskiaikakuvauksissaan näistä taloista.

Me tiedämme miten taloudelle kävi sitten keskiajan jälkeen, kun kartesiolainen järki -- eriytyvä Subjekti ja Objektivoituva todellisuus -- alkoi jäsentää sitä mitä ikkunasta näkyi.

Talousajattelusta tuli täydellinen epäsikiö. Se apinoi luonnontieteille ominaista suureiden ja mittayksiköiden maailmaa, mutta onnistui tuottamaan vain uuden version ptolemaiolaisesta maailmankuvasta, jossa kirjanpidollinen nollapiste on talousmaailmankaikkeuden keskus. "Raha" yrittää olla yhtä aikaa sekä suure että mittayksikkö, mutta siinä elää vain pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma.


9.

Talousajattelu on valtamagiaa, nykyajan uusi valtauskonto, taloususkonto. Todellisuuden objektivaatiosta ajatuskulissiksi omaksuttu numeerinen näennäiseksaktius noituu tehokkaasti ymmärryksen niin että talousajattelu luo "pätevyyden" illuusion.

Tosiasiassa mikään ei ole epämääräisempää kuin taloudellinen raha-arvonmuodostus. Mikään ei historiassa ole mahdollistanut vastaavaa valtamaagista hirmuhallintoa, jota rahatalouden keinottelijat nyt edustavat. He ovat totisesti onnistuneet irrottamaan "talouden" "talosta".

Le Roy Ladurien niin inhimillisten tilojen tilalle rahanvaihtajat ovat rakentaneet paitsi laatikoita myös arkkitehtonisessa mauttomuudessaan totaalisen guggenheimilaisia pankkisaleja. Rahatalouden voisi vetää alas talon vessasta ja palata menneisyyteen.


10.

Mutta tietenkin "talouskin" on vain kieltä, vain vertausta, symbolijärjestelmä. Yksityinen raha on yhä mahdoton ajatus kuin yksityinen kielikin, sillä symbolimerkityksiä kukaan ei voi omistaa.

Raha kuten kielikin, se saa kaikki toimivat ominaisuutensa siitä ettei se ole yksityistä. Eurooppalaisen individualismin sokaiseva vaikutus on kuitenkin niin vahva, että illuusio yksilöstä ja yksityisestä rahasta on yhtä lailla oman aikamme maailmankuvaan sementoitu kuin mitä oli ptolemaiolainen maailmanjäsennys keskiajalla.

Filosofit ovat nyt pätevämpiä puhumaan rahasta kuin talousmiehet. En tarkoita tässä Pekka Himasta ja Jyrki Kataista, heitä pidän yhtä pätemättöminä puhumaan mistä tahansa. He ovat nimiä jotka saa unohtaa.



Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset