*

Kuinka Karl Marx tavataan

Demokratia on luottamuksen muoto

  • Juutalaissyntyinen Arendt seurusteli Heideggerin kanssa ja analysoi totalitarismia, valtaa ja väkivaltaa
    Juutalaissyntyinen Arendt seurusteli Heideggerin kanssa ja analysoi totalitarismia, valtaa ja väkivaltaa
  • Kekkosen rooli suomalaisen demokratian kehittämisessä ei ole yksiselitteinen
    Kekkosen rooli suomalaisen demokratian kehittämisessä ei ole yksiselitteinen
  • Charles Taylorin monumentaalinen teos kartoittaa yksilöminuuden muodostumista uudella ajalla
    Charles Taylorin monumentaalinen teos kartoittaa yksilöminuuden muodostumista uudella ajalla

1.


Olen kirjoittanut paljon siitä miten moniarvoisuus ja monikulttuurisuus eivät suinkaan ole käsitteinä synonyymeja, vaan itse asiassa toisensa pois sulkevia vastakohtaisuuksia. Esimerkiksi tässä, tässä ja tässä. Nyt yritän kartoittaa sitä miksi demokratia ja monikulttuurisuus sulkevat toisensa pois.

Moniarvoinen demokratia on mahdollista yksilöllisesti pitkälle eriytyneiden yksilöiden yhteiskunnassa, jossa moniarvoisuus muodostuu eräänlaiseksi arvojen arvoksi. Jokaisessa ihmisyhteisössä vallitsee eräänlainen sosiaalisen sidonnaisuuden vedenpinta, ja yhteisölle ominainen sosiaalisen sidonnaisuuden aste määräytyy sen mukaan miten ratkaiseva osa yksilöistä voi nostaa päänsä sosiaalisen vedenpinnan yläpuolelle ja ajatella niin sanotusti omilla aivoillaan. Ryhmäsidonnaisissa yksiarvokulttuureissa ajattelu on tunnustuksellista ja tarvitsee ja hakee jatkuvasti vahvistusta ryhmäsamaistumisesta -- silloin aito demokratia on mahdotonta.

Demokratia sellaisena kuin me sen miellämme perustuu eurooppalaisen uuden ajan individualismiin. Eurooppalainen uusi aika on ihmisen historiassa jotain aivan erityistä ja poikkeavaa, ja tämä erityisyys perustuu siihen "kartesiolaiseen ajatteluparadigmaan" joka noin reilut neljäsataa vuotta sitten syntyi vastavaikutuksena koko tuhatvuotisen keskiajan vallinneelle, yksilön ja minäpersoonan hukuttaneelle oudolle depersonalisaatiolle.

Kartesiolainen maailmankokemus, todellisuuden perusjäsennys jossa hahmonmuodostuksen lähtökohtana on jako eriytyvään Subjektiin ja Objektivoituvaan todellisuuteen, on vaikuttanut niin että erityvän Subjektin puolella ovat kehittyneet individualismi, yksilöoikeudet ja -vapaudet sekä demokratia. Vastaavasti Objektivoituvan todellisuuden puolella ovat kehittyneet empirismi, luonnontieteet, tekniikka ja teollinen hyvinvointi.

Ymmärrämme kartesiolaisen ajatteluparadigman valtavan vaikutuksen parhaiten kun ajattelemme sitä faktaa, että uuden ajan ajattelu on nyt muutaman viime vuosisadan aikana muuttanut maailmaa -- ihmisen elinehtoja ja elinympäristöä -- tuhatkertaisesti enemmän kuin mitä ne muuttuivat ihmisen aiemman miljoonan vuoden lajihistorian aikana yhteensä.


2.

Kartesiolainen paradigma on demokratiankin taustalla. Oma demokratiamme kutoutuu elimellisesti muihin uuden ajan ajattelun tuotteisiin -- sellaisiin kuin edustuksellisuuden tajuaminen ja kansallisvaltio yksilön yhteisöprojektiona. Esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon omaksumisella saattaa olla paljonkin tekemistä "edustuksellisuuden" kognitiossa. Mm. Emmanuel Toddin kokoamat tilaston yhteydestä joka kehittyvissä maissa on havaittavissa lukutaitoprosentin kohoamisen ja liikasyntyvyyden vähenemisen täsmälleen toisiaan vastaavassa suhteessa, ehkä kertovat jotain siitä miten ratkaiseva askel elämänhallinnan suhteen lukutaito saattaa olla.

Moniarvoisuus ja monikulttuurisuus ovat toistensa vastakohtia, mutta ehkä ei ole tarpeeksi puhuttu siitä tavasta jolla demokratia ja monikulttuurisuus sulkevat toisensa pois. Kun puhumme tässä demokratiasta, on selvää että tarkoitamme nimenomaan eurooppalaisella uudella ajalla kehittynyttä ja sen koko ajatusympäristöön uppoutuvaa edustuksellista demokratiaa, jossa yksilön ja yhteisön suhde on aivan erityinen. Kuten todettu, tällainen demokratia on ajatushistoriallinen tuote, eikä se luontevasti voi ilmetä missään muualla kuin siellä missä länsimainen ajattelu luo ajattelun hahmonmuodostukselliset pohjat.

Aidon demokratian parhaiten läpiajatellut tunnusmerkit tulevat Hannah Arendtilta, joka monista syistä oli herkistynyt tutkimaan totalitarismeja. Hän ymmärtää parhaiten mistä demokratiassa on kyse. Aidon demokratian olennaisin attribuutti on luottamus, ja olennaisin demokratiaa määrittelevä rakennekuva kuvaa vallan voimaviivoja, joiden aidossa demokraattisessa yhteiskunnassa tulee kulkea "alhaalta ylöspäin". -- Demokratia on vastakohta yhteiskunnalle jossa vallasta taistellaan ja valtaa "otetaan" -- demokratiassa valta perustuu vallanhaltijoita kohtaan tunnettuun luottamukseen ja valtaa "annetaan" alhaalta ylöspäin.

Niin oudolta kuin se ensi kuulemalta tuntuukin, aidon demokratian sisältö ei ole riippuvainen esimerkiksi siitä annetaanko luottamus yhdelle vallanhaltijalle vai kahdellesadalle vaaleissa valitulle edustajalle. Yksi vallankäyttäjä joka nauttii kansalaisten aitoa luottamusta voi toteuttaa demokratian idean paremmin kuin puolueparlamentaristinen puoluepukareista muodostunut ja vallasta keskenään taisteleva näennäisdemokraattinen koneisto.


3.

Jos sitten demokratian edellyttämän luottamuksen sisältöjä tarkastellaan lähikuvassa, olennaista on huomata että luottamuksen ehdot ovat samat kuin  yleensä yhteisöllisyyden ehdot. Aidoimmin luotamme läheisiimme. Se sosiaalinen yhteisö joka ajattelee samalla tavalla -- joka voi tarjota ryhmävahvistautumista -- voi toimia luottamuksen alustana. Kieli ja ajattelu ovat jokaisen yhteisön sosiaalinen liima-aine.

Eurooppalaisella uudella ajalla syntynyt ja kehittynyt kansallisvaltio on individualismin ja psykologian yhteistuote -- se on yksilön projektio yhteisötasolla. Kun kuvittelemme yhteiskuntaa, näemme senkin elävänä olentona, suurena orgaanina, jonka monet ratkaisevat toiminnot kuvataan elimistöllisten toimintojen malleilla. Puhumme esimerkiksi talouselämästä, rahavirroista, kasvusta, hyvinvoinnista, jne. Nämä ja muut vastaavat ajatus- ja käsitehahmot ovat tyypillisiä yksilön omien tuntojen projektioita yhteisötasolla.

Kieli ja ajattelu -- aivan samat tekijät jotka ovat olleet uudella ajalla muodostuneiden kansallisvaltioiden olennaisia tekijöitä -- ovat välttämättömiä myös aidon demokratian toteutumisessa. Kieli luonnostaan on sosiaalista ja historiallista muodostetta -- yksityinen kieli on mahdottomuus. Yhteinen kieli merkitsee yhteisiä hahmon- ja käsitteenmuodostuksen perustuksia, jotka ovat yhteisössä syntyneet satojen vuosien historiallisen kehityksen tuotteena. Niiden varassa voidaan aitoa luottamusta tuntea.


4.

Meillä ei ole näistä hahmon- ja käsitteenmuodostuksen perustasoilla vaikuttavista ihmisyhteisössä määräävistä perusvoimista -- sellaisista jotka kietoutuvat jo lähtökohtaisiin yhteisöä muodostaviin voimiin, sellaisiin kuin "valta" ja "tahto" -- oikein selviä mielikuvia. Se johtuu siitä että individualismi on historiallisesti ollut niin voimakasta että esimerkiksi yhteisöilmiöitä tutkiva tiedonala, ryhmäpsykologia jäi silloin syntymättä kun sosiologia ja yksilöpsykologia irtautuivat toisistaan. Tästä johtuen emme osaa vieläkään selittää eräitä keskeisiä joukkoilmiöitä, kuten sitä "kollektiivista tahtotoimintoa" jolla yksilöllinen tahto siirtyy hypnoositilassa ihmiselta toiselle.

Voimme vain kyhätä erilaisia näennäisselityksiä ja päämäärärationalismia kulissina käyttäviä "järkiselityksiä" syiksi esimerkiksi sille miksi monen vanhan eurooopplaisen kaupungin kaduilla maahanmuuttajataustaiset nuoret joukkosuggestion vallassa polttavat autoja. Mikään oman historiallisen yhteiskuntamallimme puitteissa "järkevistä" selityksistä ei kuitenkaan onnistu kuvaamaan sitä kielen ja ajattelun -- kulttuurin -- syvätasoa joka tuollaisessa itsetuhoisessa käytöksessä tulee esiin.

Jos jokin attribuutti kuvaa maahanmuuttajamellakoita ja autonpolttamisia, niin se on epäluottamus. Mitään aitoa luottamussuhdetta kantaväestön kulttuurin ja maahanmuuttajakulttuurien välille ei ole muodostunut. Sellaiset yhteisölliset tekijät tarvitsisivat satojen vuosien yhteisen historian.


5.

Voisimme näin esittää demokratiaa koskevan faktan: aito luottamukseen perustuva demokratia ja monikulttuurisuus sulkevat toisensa pois. Tämä on yhteisöllinen tosiasia. Emme pääse siitä yli emmekä ympäri. Aidon demokratian on perustuttava hyvin syvissä mielen kerroksissa koettuihin perustuntoihin -- kansalaistuntoihin -- joita voidaan kokea vain "omien" joukoissa. Ne ovat aivan perustavanlaatuisia yhteisön sosiaalista eheyttä muodostavia tekijöitä, joiden loukkaamattomuudesta meidän tulisi osata kantaa paljon nykyistä paremmin huolta.

Niiden loukkaaminen nimittäin hajottaa koko yhteisön. Loukatut kansalaistunnot ovat juuri syy historiassa tapahtuneisiin vallankumouksiin. Kun nyt kantaväestön keskinäisyhteyttä kuitenkin aivan tietoisesti murennetaan suosimalla pintavärikästä maahanmuuttoa, kuinka meidän tulisi suhtautua ihmisiin jotka myyvät yhteisöllisen eheyden monikuttuurisuuden hedonismille? He eivät siis ymmärrä että moniarvoisuus ja monikulttuurisuus sulkevat toisensa pois, he eivät ymmärrä että demokratia ja monikulttuurisuus sulkevat toisensa pois, he eivät ymmärrä mitä sosiaalinen eheys edellyttää. Miten tällaisia ihmisiä tulisi nimittää?

Tällaisilla ihmisillä on rumia nimiä maahanmuuttokriitikoille ja monikulttuurisuuden vastustajille: haisevat impivaaralaiset, ksenofoobikot, rasistit, vihapuhujat, jne. Mikä nimitys kuvaisi parhaiten heidän omaa näennäissivistyneisyyttään, heidän hedonistista vieraiden kulttuurien ihannointiaan, heidän suoranaista pahansuopuuttaan "alemmiksi" ihmisiksi luokittelemiaan "impivaaralaisia" kohtaan? -- Minä en keksi. Ei ehkä ole olemassa niin rumia sanoja joilla näitä rasistijahtaajia ja vihapuhevainoajia voisi nimittää.


Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (50 kommenttia)

Veikko Penttinen

"-- Minä en keksi. Ei ehkä ole olemassa niin rumia sanoja joilla näitä rasistijahtaajia ja vihapuhevainoajia voisi nimittää."

Kuinkas olisi viides kolonnalaiset. Hehän näyttävät hurskailta ja omilta, mutta murentavat yhteisöllisyyttämme aina kun siihen on tilaisuus. Pakkoruotsia kannattava monikulturisti on lajinsa mallieksemplaari.

Suomalainen vähän parempi väki taitaa pitää kärkisijaa maailman demokraattisten maiden joukossa oman maansa halveeraamisesta ja haukkumisesta.
Ilmiö on varsin omalaatuinen ja varsin paljastava. Minuutensa kanssa kamppailevalle ns. sivistyneistölle ei enää riitäkään isänmurha vaan sitä pitää ryydittää vielä isänmaan murhalla.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Niin. Tuo nimittelyasia tuli jotenkin liian raakana kasvoille "Pressiklubi"-klipissa, jonka Merja Heikka on upottanut blogiinsa:

http://merjaheikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143168...

Se raaka tapa jolla Leif Salmen ohjelmassa nimittelee on jotain jokseenkin järkyttävää. Järkyttävää nimenomaan epä-älyllisyydessään, täydellisessä sivistymättömyydessään ja ylimielisyydessään.

On jokseenkin kammottavaa että tällaiset asenteet näyttävät olevan yhteiskunnassa ei vain sallittuja, vaan yleisesti hyväksyttyjä -- jopa YLE:n katsojilleen kyseenalaistamatta syöttämiä. Propagandaa, propagandaa, propagandaa.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

"järkyttävää"
"Järkyttävää"
"kammottavaa"
"Propagandaa, propagandaa, propagandaa."

En tiedä kuinka monta kertaa Oikkonen pystyy pöyristymään suosikkioikeistolaistensa puolesta, vaikka tietääksemme Halla-aho ei ole vauva ja tuntee myös Salménin tyylin. Pitää myös pintansa hyvin Salménin tyyliin nähden. Ei tällaista vauvapaapomista tarvitse.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #10

Ei minulla ole mitään erityistä kiinnitystä Perussuomalaisiin, jos sellaista yrität esittää. En ole esimerkiksi lukenut ainoatakaan Halla-ahon kirjoitusta, ellei KKO:n tuomiolauselmaa sellaiseksi katsota.

Oma ajatteluni on, hmmm, mitenkähän tämän nyt sanoisi, kehittynyt hieman pitemmässä perspektiivissä ja ihan eri lähteistä vaikutteensa saaneena kuin mikään mikä voi liittyä Perussuomalaisiin tai Halla-ahoon.

Mutta toki saat katsella näitä kirjoituksia sieltä oman putkesi läpi. Ei minulla ole siihen mitään sanottavaa. Ymmärryskuilut ovat valtavia, mutta niin ne ovat kovin monen muunkin ihmisen kohdalla.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #12

Minä en ole puhunut Perussuomalaisista mitään. Minä puhun siitä epäoikeudenmukaisuuden tuskasta, joka raastaa blogistin sydäntä, aina kun jokin tiukan vinkkelin oikeistolainen joutuu televisiossa puolustamaan kantojaan. Seppo, se on ihan normaali asia. Se on normaali asia, että mielipiteistä keskustellaan, normaali asia että mielipiteitä haastetaan. Se olisi epänormaalia, jos joku vaiennetaan mielipiteittensä vuoksi. Emme elä sellaista fantasiaa täällä.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #13

"" ... raastaa blogistin sydäntä, aina kun jokin tiukan vinkkelin oikeistolainen joutuu televisiossa puolustamaan kantojaan... ""

Minä en ole puhunut puolustamisesta mitään. Miksi minä ketään puolustaisin? Siitä minä olen järkynnyt että tämä hyökkäys on niin järjetön.

Se on noitaoikeudenkäynnin peruskuvio. Kun syyte on järjetön, siihen ei ole mahdollista vastata järkeen vetoamalla. Jos järjellä olisi jokin rooli, mitään syytettä ei olisi kyetty nostamaan.

Ja nämä syytteet edustavat sitä mikä yhteiskunnassamme on legitiimiä. Mikä on yleisen ajattelun, yleisen hyväksynnän ja YLE:n ohjelmapolitiikan mukaista. Se on minusta järkyttävää.

En minä erityisesti edes täsmennä kuka järjettömyyden seuraavaksi uhriksi joutuu. Se voin olla minä, mutta se voisit ihan yhtä lailla olla sinä. Ei järjettömyydellä ole mitään opillista nimeä -- se voi olla se-ja-se ismi, mutta yhtä hyvin täysin vastakkainen se-ja-se ismi.

Olen ehkä sanonut tämän ennenkin, mutta toistan tässä: mielipidevainoa ei voi ymmärtää kukaan joka ei sellaisen kohteeksi ole koskaan joutunut. Se on niitä asioita, joiden ymmärtämiseksi tarvitaan omakohtainen kokemus. Sen jälkeen siitä ei enää puhu fantasiana.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #15

Meillä on olemassa sellainen asia kuin keskusteluohjelmat. Keskusteluohjelmissa etenkin provokatöörit laitetaan provokatöörien käsittelyyn, jotta saadaan kuulla perusteluja ja kunnon debattia. Tähän ei pidä katsojan sotkea henkilökohtaisia tunteita. Provokatööri pääsee kyllä esittämään mielipiteensä, ja aina paremmin jos häntä haastetaan. Näin kuuluu ollakin. On aivan turha jankuttaa noitaoikeudenkäynneistä, kun oikeissa noitaoikeudenkäynneissä ei "noidalla" ollut mitään sanomista.

"Olen ehkä sanonut tämän ennenkin, mutta toistan tässä: mielipidevainoa ei voi ymmärtää kukaan joka ei sellaisen kohteeksi ole koskaan joutunut. Se on niitä asioita, joiden ymmärtämiseksi tarvitaan omakohtainen kokemus. Sen jälkeen siitä ei enää puhu fantasiana."

No joo, esimerkiksi jos esittää mielipiteen siitä, että pakkoruotsin vastustus on saanut jo älyttömät mittasuhteet suhteessa asian ongelmallisuuteen - kuten olen tehnyt - olen saanut kuulla että "Kyse on projisoinnista. Svekko vihaa itse menestyneitä suomenkielisiä. Sairaassa häiriintyneessä mielessään epämuodostunut degeneroitunut mulkosilmä hevosnaama olettaa muidenkin toimivan kuten hän. Tämä johtuu svekkoo psykon pahasta narsismista." Lisäksi minun painoani, ikääni, ulkonäköäni arvostellaan kovin sanoin ja joku nimetön uhkailija on myös luvannut pistää nimen talteen. Kenties jonkinlaista mielipidevainoa siis olen saanut kohdata, mutta suhtaudun siihen EVVK-meiningillä. Heilläkin on sananvapautensa. Oikkosella on varmaankin joku hieno selitys tällekin ilmiölle.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #18

"" Oikkosella on varmaankin joku hieno selitys tällekin ilmiölle. ""

Antaa olla.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #19
Susanna Kinnunen Vastaus kommenttiin #13

Eikö siinä ole jotain erikoista että tahditon Salmén otetaan Yleen huutamaan päälle? Ketä toiminta palvelee? Propagandaahan se on, paksua propagandaa.

Toiset näkee läpi, toisia ei mikään auta, koska heidän ajattelunsa on konsistentisti rakentunut tuon propagandan kanssa.

Nils Torvalds ei teloittaisi enää poliittisia vastustajiaan, Salmènista en ole ihan varma. Demokratiaa moinen jäärä ei ainakaan edistä.

Veikko Penttinen

No Leif-parka on (onneksi) reliikki. Mies oli terässä silloin hyvin kauan sitten, kun minäkin olin nuori mukavihainen mies. Hänelle se vain jäi päälle ilman muka -liitettä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

USA ei siis ole demokratia? Ilmeisesti ei Kanadakaan? Entäs Ranska ja Englanti?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Mikä on "USA"? Kansallisvaltioko? Mikä on kansallisvaltio? Se on historiallinen ilmiö. Entä mitä on demokratia? Se on historiallinen ilmiö. Onko mitään mieltä kysyä "onko USA demokratia"? Eikö meidän tule ymmärtää historiallisia ilmiöitä eikä muodostaa lähtökohtaisesti jo kiinteiksi olettamiemme käsitteiden varassa kysymyksiä? Kuinka ymmärrystämme lisää se että sanoisimme "ei, ei USA ole demokratia", tai että "juu, kyllä USA on demokratia"?

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Kun Yhdysvaltoja aina kehutaan onnistuneena esimerkkinä monikulttuurisuudesta - no pian saamme ehkä nähdä totuuden, kun he joutuvat maailmanlaajuisesti altavastaajiksi. - Kun hyvin menee, niin silloin kyllä kaikki käy.

Arto Granlund

Salmenin taustahan on tunnettu, Nallen kanssa vähemmiökommunisteja. Ymmärtääkseni hänen uransa A-studiossa päättymisen syy oli ilkeys haastateltäviä kohtaan johti siihen,ettei hän hän ei enää saanut haastateltivia ohjelmaan. Halla-ahon kirjoitukset ovat niin syvltä menneisyydestä,että on pakko kysyä, mitä hänelle on joskus tapahtunut jonkun maahanmuuttajan toimesta, kyllä hänen kannattaisi harkita ammatti-auttajan apua. Saarikoski oli ohjelmassa omalla tasollaan, kuten aina.

Veikko Penttinen

Arto, joko et ole lukenut Halla-ahon juttuja, tai siten olet vielä syvemmällä vastakkaisessa näkökulmassa.

Katselipa sitten maailmaa sinun tai Halla-ahon vinkkelistä, niin teilaat vastakkaisen näkemyksen parilla sanalla, mutta et perustele omaasi millään. Tähän syyllistyi Leif Salmen, niin kuin leegio muitakin tuon näkökulman kannattajia syyllistyy jatkuvasti.

Halla-ahon kanssa saa ja pitää olla erimieltä, mutta perustelut pitäisi olla edes pikkuisen samalla tasolla

Johannes Kytö

Kiitos hyvistä kirjoituksista.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Olenkohan tullut maininneeksi,että toisaaltaan ymmärrän tämän monikulttuurisuuden ottamisen hampaisiin. Mutta sitten taas toisaalta meillä tuntuu olevan ihan "omankin" kansan sisällä paljon epäluottamusta ja toki näitä syviä juopia syvennetään pitämällä ulkomaalaisia ns. keppihevosina.

Toisaalta toinen osapuoli iloitsee ja repii kaiken hyödyn maahanmuuttajien tilasta missä periaatteessa ovat veitsi kurkulla täällä työelämässä tai sitten varma paluu "rappiolliseen" maailmaan eli kotimaahansa.

Toisaalta sitten taas toinen osapuoli koittaa jotenkin sättiä jostakin rasismista minkä kokevat olevan se koko homman ydin.Koittavatko tällä sitten osoittaa omaavansa korkeaa moraalia tms. Kuitenkin täysin unohtaen,että korkeaa moraalia tarvitaan vain voidakseen tehdä pahaa hyvällä omallatunnolla ja niinhän asia tuntuu menevän..jälleen.

En silti millään tahdo uskoa,vaikka suljettaisiin rajat niin silloin kaikki asiat paranisi.Oletkin silti todennut asiasta,että meidän oma kansallinen eheytyminenkin jäi kesken.. (näin siis muistaisin). Toisinsanottuna emme edes tiedä mitä olisi odotettavissa.

Edit: sen verran lisäisin,että itseasiassa tarkemmin ajatellen kummatkin osapuolet käyttävät juuri tuota korkeaa moraalia verukkeenaan.Näin ollen oikeastaan mikään ei ole muuttunut..

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Syyt sille miksi monikultturisuus on hampaissa löytynevät niistä syvistä kytkennöistä jotka tekevät eurooppalaisen uuden ajan ajattelusta niin erityislaatuista. Monikulttuurisuus on siis eurooppalaisen ajattelun kriisi.

Tämä lähestymistapani on hieman erilainen -- en ajattele enkä kirjoita "opillisesti" tai "ideologisesti". En käytä valmiita, lähtökohtaisesti kiinteitä käsitteitä -- sellaisia jotka sopivatkin parhaiten vain leimailemiseen: "Se-ja-se on fasisti! Se-ja-se on rasisti!" (Vrt.: "USA on demokratia!") -- Yritän kysyä: millaisia mielikuvia ja ajatusliikkeitä päässämme tapahtuu kun sorumme ajatteluun annetuilla käsitteillä.

Ja nämä asiat sijoittuvat monelle tasolle ja ovat vaikeita: on yleisinhimillinen lajihistoriallinen perspektiivi, historiallisten aikakausien ja ajattelulaatujen perspektiivi -- ja sitten päällimmäisenä vielä tämä oma yhteiskuntamme, joka historiallisista syistä -- alistettuna kansana -- omaa ihan omat pahan kahtiajakautumisen ongelmansa, jotka alkavat nyt sitten koitua sen elämän- tai kuolemankysymyksiksi.

---------

"" Suorat ja käyrät miekat olivat sotineet, puhkoneet ja halkoneet eriuskoisia. Kristittyjen viha juutalaisia kohtaan oli syvää ja jatkuvaa. Sitten tulivat tiedoksi maailman pakanat, jotka piti käännyttää taikauskoistaan ainoaan oikeaan uskontoon. Mitä se kaikki oli ellei rasismia? Eriuskoisten, erinäköisten, erirotuisten ihmisten keskinäistä väkivaltaa ja vihanpitoa?

Uudella ajalla individualismi valtasi ihmisten mielet. Silloin se kaikki mikä aiemmin oli ollut vain rasismia muuttui yksilöä koskevaksi. Historiassa tuli mahdolliseksi olla rasisti. Uuden ajan suurin yksilöllisyyden julistaja, filosofi Nietzsche, ylevöitti yli-ihmisen ja suhtautui massoihin vain ylikäveltävänä mattona. Se oli rasismin uusi ajatusmuotorakenne. Kansan halveksiminen.

Tieteen puolella kehiteltiin rotuoppeja osana biologiaa ja ihmistieteellistä ihmiskuvaa. Niihin sisältyi arvovarauksia, mutta ne olivat aikansa legitiimiä tiedettä. Biologia, kansatiede, yhteiskuntatiede ja psykologisten ominaisuuksien määritteleminen elivät vielä eriytymättöminä ja toisiaan tukien. Rasismi oli osa biologian ja ihmiskuvan tieteellistä liittoa.

Yhtä hyväksytty kuin oli biologian ja rasismin opillinen kytkentä, yhtä laillinen oli Hitlerin valtaannousu. Kolmas valtakunta oli uuden ajan kansallisvaltion täydellistymä. Se oli psykologisen ihmiskuvan ruumiillistuma -- yksi suuri orgaani, vahva ja virheetön. Kuin atleetti, jolla oli nietzschelainen yli-ihmisen tahto ja muiden kansojen matto tallattavanaan.

Rivisaksalaisetkin antoivat tukensa natsivallalle. Vasta sodan jälkeen paljastunut rasistinen joukkotuhonta kauhistutti kaikki ihmiset. Siitä lähtien kaikella pahuudella on ollut vain yksi nimi -- "Hitler" -- ja tämän nimen demonisoiminen vapautti kaikki rivikansalaiset vastuusta.

Maailmanhistorian hirvittävintä rasistista tuhontaa seurasi syyllisten -- suuren enemmistön -- syyllisyyden täydellinen poispyyhkiminen ja viattomuuden laillistaminen. Tapahtui sellainen tajunnallinen taikatemppu, että rasismi, joka kautta historian oli ollut enemmistöjen harjoittamaa vähemmistöjen vainoa, metamorfoitui enemmistön itsepuolustuskeinoksi, ulkoistukseksi, sormella osoittamiseksi, kun yksi Paha Paholainen noituu kansan populismillaan ja tuhoaa viattomia rotuja.

Toisen maailmansodan jälkeen kirjoitettiin YK:n Ihmisoikeuksien Yleismaailmallinen Julistus, jossa kaikki huomio fokusoitiin puolustettavaan yksilöön, jonka perustavanlaatuisia vapauksia ja oikeuksia määriteltiin. Se merkitsi uuden ajan yksilöihanteellisuuden huippua. Yksilö käsitettiin ja käsiteltiin täydellisesti omaehtoisena ja itseriittoisena -- eikä lainsäätäjää ollenkaan askarruttanut, kuinka tämä yksilö sitten käytännössä saa oikeutensa toteutumaan yhteiskunnassa, joka muodostuu yhtä itseoikeutetuista ja oikeuksiaan vaativista yksilöistä.

Tässä julistuksessa niin juridinen muotoilu kuin yksilöpsykologinen ihmiskuva alkavat pettää. Ihmisoikeuksien Julistus sijoittaa abstraktin yksilön jonkinlaiseen absoluuttiseen sosiaaliseen tyhjiöön.

Kun yhteisö lakkasi mielikuvatasolla kokonaan olemasta, enemmistö ei enää voinut olla rasisti. Vähemmistökään ei nyt voinut olla rasisti, koska vähemmistöt muodostuvat vähistä yksilöistä, joita pitää suojella. Mistä sitten löydetään Paha Pahuus, joka uhkaa viatonta enemmistöä populismillaan? Pahuus jolle ei pidä antaa pikkusormeakaan, ettei se vie koko kättä ja vedä lopulta itseään häpeävää syyllistä kokonaan esiin.

Nyt rasistin löytämiseksi tarvitaan erityistä rasistijahtia. Vain niin voidaan oikeaoppisuutta ja oikeassaolemista puolustaa. Tarvitaan konkreettista näyttöä ja esimerkillisiä oikeustapauksia uskottavuuden saavuttamiseksi. Rasistijahdit ovat nykyajan noitaoikeudenkäyntejä. ""

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom...

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Melko selkeä historiallinen kokonaiskuva on siis tiedossa ja tiedostettu,mutta millaisen jatkumon tarjoat?

Mikälti toteat tilanteen olevan melko lohduton niin missä asioissa näet kuitenkin toivoa?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #21

Olen kyllä aika pessimistinen. Olen puhunut kansallisesta psykoanalyysista mutta tuskinpa sellaista koskaan tullaan tekemään. On ehkä pieni lohtu jos tietää mistä on isossa mittakaavassa kyse, mutta en tiedä lohduttaisiko tieto sitten enää siinä vaiheessa jolloin ihmiset alkavat toden teolla raaistua.

Ehkä en itse tule näkemään pahimpia aikoja. Ne jäävät teidän nuorempien silmille, sitten.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #24

Eikös se mene vähän niin,että vaikka ymmärtäisi isomman mittakaavan ja koittaisi siitä puhua niin ne puheet ymmärretään vasta aikojen päästä..

Sitäkin ennen on pitänyt ymmärtää jotain tosiasiallista. Kuten että ihminen kuolee,jos ei saa ruokaa ja sekään ei vielä riitä kuin mekaanisen ihmisen elossapitämiseen ja sellaista ei -vielä- ole. Minusta tällaisetkin totuudet ovat katoamassa taloudellisen ajattelun jalkoihin..

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #25

"" ... vaikka ymmärtäisi isomman mittakaavan ja koittaisi siitä puhua niin ne puheet ymmärretään vasta aikojen päästä... ""

Olen tavallaan ihmisenä onnellisessa asemassa siinä, että olen mielestäni tehnyt yhden elämäntyön pasifismin tuomisessa Suomeen, ja olen elänyt niin kauan että olen nähnyt miten meillä monet vaikuttajayksilöt, presidentin poika tai kansankirkkomme arkkipiispa ovat voineet kieltäytyä aseista.

Sitä ei silloin 60-luvulla osannut mitenkään kuvitella. Olimme jossain vaiheessa aika yksin ajatuksinemme ja ehdottomine asenteinemme. Nyt kuitenkin siviilipalvelus on jo jokseenkin neutraali valinta, ja maassa on jo keskikokoisen kaupungin väkiluvun verran asevelvollisuutensa sivarina suorittaneita.

Näiden nyt esiin nousevien isojen ongelmien -- taloususkonnon jossa rahatalous irtoaa reaalitaloudesta, hallinta katoaa ja kaaos valtaa maailman, ja kulttuurien kohtaamisen, jossa kansallisvaltiot ja niille ominainen demokratia tulevat murenemaan monikulttuurisuuden rapauttaessa yhteisöä koossapitävät moraalivoimat -- suhteen en siis varmaankaan tule näkemään olinko niissä oikeassa.

Teillä tulee kuitenkin varmasti olemaan vaikeuksia. Jokapäiväisestä leivästä tulee taistelu, ihmiset tulevat raaistumaan kun yhteiskuntien eheys on menetetty.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #29

"...kansallisvaltiot ja niille ominainen demokratia..."

Höpöt.

Tietenkään kansallisvaltio ja demokratia eivät ole historiallisesti toisistaan täysin riippumattomia ilmiöitä, mutta ei niiden tarvitse tulevaisuudessa kehittyä samaan suuntaan. Eivätkä kehitykään. Euroopan liittovaltio on sadan vuoden kuluttua yhtä demokraattinen kuin mikä tahansa Pohjois-Euroopan maa nyt.

Itse päätin kieltäytyä aseista vuonna 1967 ja kävin siviilipalveluksen väsyneenä maisterina 1983-84, kun ikäraja uhkasi täyttyä. Moni silloinen "ajatushistorian harrastaja" selitti, että demokratia on yhtä kuin perinteinen pohjoismainen talonpoikaisarmeija.

Saattaa olla, että Näkövammaisten ammattikoulussa tapaamieni namibialaisten sotasokeiden itsenäisyyshaaveet tuntuivat kaukaisilta, mutta aika varmana pidin jo silloin tätä Suomessa sittemmin tapahtunutta asevelvollisuusilmiön kehitystä.

Mikä hiton "menetetty" "kansallinen" "yhteisyys". Puistattava ajatuskin. Tervemenoa sellaisille yhteisyyksille.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #30

Pistänpä nyt oman vastineen tähän väliin, "koska jokaisen mielipide on tärkeä", mutta jatkakaa toki keskustelua tästä huolimatta.

"Euroopan liittovaltio on sadan vuoden kuluttua yhtä demokraattinen kuin mikä tahansa Pohjois-Euroopan maa nyt."

Jos ja kun se luottamus (toisiin ihmisiin, ihmisryhmiin, yhteiskuntaan yleensä) on demokratiassa kulmakivenä, en oikein usko tuota. Tästähän oli blogissa kyse, luottamuksesta. Ei minulla ole kovin suurta luottamusta E-Euroopan maihin. Eikä tunnu olevan suomalaisilla yleensäkään, pelastuspakettien suosiosta päätellen.

(Toisaalta voisi kysyä: miksi jättää "liittovaltiokehitys" pelkästään Eurooppaan, miksi ne rajat pitää kulkea juuri Euroopan ulkorajoilla (mitkä ei edes ole yksiselitteisesti määriteltävissä)? Vaikuttaa kovin mielivaltaiselta tämä mainitsemasi "Euroopan liittovaltio". Miksi ei samantien tehdä koko maapallosta yhteistä liittovaltiota?)

Jos Tukholman mellakat otetaan kuvaan, niin tuskin näillä melakoijilla on kovin suurta luottamusta länsimaiseen yhteiskuntaan. Luuletko että he pitävät tästä systeemistä ja kokevat suurta luottamusta länsimaiseen demokratiaan?

Kun luottamuksesta puhutaan, niin pitää aina muistaa nimi Robert D. Putnam.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #30

"" Tietenkään kansallisvaltio ja demokratia eivät ole historiallisesti toisistaan täysin riippumattomia ilmiöitä, mutta ei niiden tarvitse tulevaisuudessa kehittyä samaan suuntaan. Eivätkä kehitykään. Euroopan liittovaltio on sadan vuoden kuluttua yhtä demokraattinen kuin mikä tahansa Pohjois-Euroopan maa nyt. ""

Tämä on tietysti paitsi tietämättömyyttä, historiallisten ilmiöiden ymmärtämättömyyttä, historiallisesti kehittyneen väärän ihmiskuvan mukanaan tuomaa harhaa, pinnallista ideologisen käsitteenkäytön mahdollistamaa propagandaa ja viimekädessä kyvyttömyyttä ymmärtää millaisia tekijöitä kieli ja ajattelu niin yhteisö- kuin yksilötasollakin ovat, myös ihan muotoiluna sisäisesti äärimmäisen ristiriitainen "väite".

Kansallinen eheys on yhteisölle yhtä välttämätöntä kuin yksilölle varhaislapsuuden vahva perusturvallisuus. Jos se murenee, mitään edellytyksiä mihinkään yhtenäisyyttä hyödyntävään käsitteelliseen hallintaan ei synny.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #34

Tuolla alempana toteat, että itsensä analysoiminen on vaikeaa ja repivää ... oletko itse siihen valmis? - Seuraava on sinulle jotta pysyisit luovassa epävarmuuden tilassa!

Olet rakentanut minäsi yksilöä suojelevan pasifismin perustalle. Olet kuitenkin päätynyt korostamaan kansallista eheyttä ja yhteisöllistä itsesuojelua. - Voidaanko näitä kahta sovittaa yhteen?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #38

Psykoanalyysi on tosiaan "vaikeaa ja repivää", eikä se ole mahdollista ellei analysoitavalla itsellään ole sairaudentuntoa ja halua "parantua".

On kaksi mahdollisuutta: joko elätä elämäsi yhteisöllisen vedenpinnan alla, jolloin elämästäsi tulee yksi suuri identiteettikriisi, tai sitten otat vastaan sen "analyysin". Omat vaikuttajayksilöni -- esimerkiksi Freud, Einstein ja Wittgenstein -- ottivat analyysin kohteeksi niin itsensä, yhteisön kuin myös ulkoisen todellisuuden.

Käsityksesi siitä että pasifismi olisi "yksilöä suojelevaa" on väärä. Ei pasifismissa ole kyse mistään mikä ei lähtisi lajin ja lajityypillisen sosiaalisuuden perustalta. Kyllä analyysin kohteena aina ovat niin itse, yhteisö kuin koko todellisuus.

Omat kokemukseni toki ovat aikaan sidottuja. Ne liittyvät yksilön taisteluun järjestelmää vastaan -- ja siinä taistelussa jo varsin varhaisessa vaiheessa piti tehdä ratkaisu siitä minkä hinnan itse on valmis maksamaan jonkin yleisen, yleistä hyvää ja yhteisöllistä muutosta tavoittelevan päämäärän puolesta.

Niitä virkamiehiä, jotka silmät vihaa leimuten ovat vannoneet haluavansa itse olla mukana mahdollisen sotatilan sattuessa siinä teloitusryhmässä joka aloittaa rivin toisesta päästä ja haluaa nähdä miten pitkälle yksilön pasifistinen vakaumus kestää, niitä on kohdallani ollut. Olen sisäistänyt hyvin, ettei kuoleminen "omien" toimesta -- finninaamaisten nuorukaisten teloittamana -- ole yhtään sen pelottavampaa tai rohkeampaa kuin se että rintamalle mennään kuolemaan.

En edelleenkään näe mitään yhteyttä militarismin ja yhteisöllisen hyvän välillä. Militarismi on yhtä primitiivinen yhteisöominaisuus kuin mitä se on yksilöominaisuutena. Ryhmäsidonnaiset yhteisöt ovat kuriyhteisöjä tyypillisine primitiivisine ominaisuuksineen -- hierarkioineen, normimoraaleineen, sukupuoliseparaatioineen, jne. En minä näe tässä primitiivisyydessä mitään säilyttämisen arvoista.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #39

Ismi kuin ismi. Mutta maanpuolustus ei ole ismi.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #41

Ihminen on lajityypillisesti sosiaalinen olento, ja kehitys on tosiasia. Sotilaallista turvallisuutta tavoitellessaan suurvallat rakensivat niin paljon ydinaseita, että olisipa ne räjäytetty missä päin maapalloa tahansa, niiden ilmakehään aiheuttama säteily olisi riittänyt tappamaan jokaisen ihmisen 16 000 eri kertaan. Eikö osoitakin hienoa todellisuudentajua sen suhteen miten "todellisena" militaariajattelu otetaan? -- Siinä militarismi-ismin oppi ja opetus.

Todellisuudentajuttomuus on ymmärtääkseni samaa todellisuudentajuttomuutta joka ilmenee esimerkiksi siinä että nyt elämme keskellä imaginaarisia tähtitieteellisiä rahasummia, velkaa, jota kukaan ei koskaan pysty maksamaan kennellekään. Mutta jokainen yhteisön tukea tarvitseva köyhä tullaan tappamaan 16 000 eri kertaa jotta velkaa voitaisiin edelleen ajatella "todellisena".

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #42

Reaalitalouden suhde rahatalouteen on vähän kuin maanpuolustuksen suhde militarismiin ja asevarusteluun. Toinen on välttämätöntä mutta toinen on kai systeemisesti vääjäämätöntä, dynamiikkojen päästyä ylikierroksille. Ehkä paluuta aiempaan ei ole. Kummassakaan tapauksessa ei taida olla epäselvyyttä lopputuloksesta, myös talouden neutronipommi säästää rakenteet mutta tappaa elämän.

Miksi et aja "taloudestakieltäytymistä"?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #45

Siis reaalitaloudella ja maanpuolustuksella on yhtä vähän välttämättöntä yhteyttä keskenään kuin mitä rahatalous ja militaristinen asevarustelu todellisuusilluusionsa varjelemiseksi toisiaan tarvitsevat.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #46

Mielestäni ne molemmat (reaalitalous ja maanpuolustus) ovat yhteiskunnan (ja sen kulttuurin) fyysistä perusrakennetta, elinehtoja? - Mutta antaa olla, emme saa toisiamme vakuuttuneiksi.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #50

Juu, "antaa olla" on hyvä, pasifistinen toteamus. Vakuuttuminen on regressiota, ja minähän uskon inhimilliseen kehitykseen. En tosin usko mihinkään pinkerilaisiin parempiin enkeleihin, sikäli kun niiden tulkitaan kuiskivan korviin multikultin ihanuuksia.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #34

"Kansallinen" on asia, joka ei tietenkään ole minkäänlaiselle yhteisölle tai yhteisöllisyydelle välttämätöntä. Ohimenevä parin vuosisadan tuulahdus. Uskonnollinen poliittinen pakkomielle.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #40

"" Ohimenevä parin vuosisadan tuulahdus. ""

Ei. Kieli ja ajattelu ovat sosiaalista ja historiallista muodostetta, ja ne ovat kaiken kulttuurievoluution perustekijät. Ne eivät ole mikään ohimenevä tuulahdus. Kansallisvaltio on luonnollinen muodoste, liittovaltio ei ole.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #43

Kielestä, ajattelusta ja kulttuurievoluutiosta kiinnostuneiden kannattaa tutustua Robin Dunbarin tuotantoon:

http://en.wikipedia.org/wiki/Robin_Dunbar

Vain kieli tekee ylipäänsä mahdolliseksi yli 150 hengen yhteisöt. Niiden joukossa "kansallis"valtiolla ei ole minkäänlaista erikoisasemaa. Kiina, Sveitsi ja USA ovat vakaimpia valtioita.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #44

"" Niiden joukossa "kansallis"valtiolla ei ole minkäänlaista erikoisasemaa. Kiina, Sveitsi ja USA ovat vakaimpia valtioita. ""

-- Tämä nähdäkseni voi olla vain pelkkää käsitesekaannusta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #47

Käsitesekaannus ja kokeellinen metodi, niinpä niin. Mikä voisi olla suurempi käsitesekaannus kuin kansallisvaltion kutsuminen "luonnolliseksi". Huomaa kysymysmerkin puuttuminen.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #48

"" Mikä voisi olla suurempi käsitesekaannus kuin kansallisvaltion kutsuminen "luonnolliseksi". ""

Se ei ole käsitesekaannus, vaan käsitemäärittely. Ja huomaa, että se ei ole kulttuuriantropologian opilliselta pohjalta tehty käsitemäärittely, vaan varsin pitkään harrastetun wittgensteinilaisen tiedonfilosofian pohjalta tehty käsitemäärittely. Siinä filosofiassa kysymysmerkit ovat tärkeitä.

En anna lukusuosituksia. Ihminen on lähempänä kuin kirjan sivu.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #44

Luin Dunbarista tuon artikkelin ja siellä sanottiin

"Proponents assert that numbers larger than this generally require more restrictive rules, laws, and enforced norms to maintain a stable, cohesive group." .. Eli yli 150.

Eikö luottamus ylipäätään kuulu tuohon samaan joukkoon noiden laws, enforced norms jne. lisäksi?

Ilmari Pietilä

Asian voi nähdä niin, että kysymyksessä on kahden suomalaisen ryhmän välinen eturistiriita, jossa panoksena on poliittinen vaikutusvalta. Silloin vain jäävät huomaamatta ne "ulkomaalaiset keppihevoset" sekä suuri osa suomalaisista, jotka eivät aktiivisesti asetu kummallekaan puolelle. Nämä kummatkin maan hiljaisethan ovat ne, jotka tosielämässä pistävät kummankin riitapukariosapuolen väittämät koetukselle.

Ongelma keskustelussa on varmaankin siinä, että sitä käydään aika ruohonjuuritasolla, päinvastoin kuin esimerkiksi tässä Oikkosen blogissa, jossa mittasuhteet ovat historialliset, jopa ajatushistorialliset. Kyllä varmaan jokainen tuntee jonkun tummaihoisen päiväkodin hoitotädin, maahanmuuttajakollegan töistä tai on syönyt maahanmuuttajan paistaman pitsan. Jos kuitenkin peilaamme keskustelua koko monikulttuurikysymyksestä niihin kahden yksittäisen ihmisen välisiin kohtaamisiin arkielämässämme, emme varmaankaan saa kovin paljon kritiikkiä aikaiseksi, riippumatta siitä olemmekko ylä- vai alakerran väkeä.

Mitä rajojen sulkemiseen tulee, niin uskoakseni pelkkä perspektiivin muuttaminen tässä asiassa hoitaisi monta kärpästä samalla iskulla, koska tiettyjen yhteisöllisten elementtien tiedostaminen monikulttuurisuusasiassa auttaisi näkemään kipukohtia myös omassa kansallisessa psyykeessä. Nähdäkseni kaikenlaiset radikaalit "käytännön" ratkaisut ovat juuri niitä spektaakkelihakuisten yksilöiden fantasioita, kuin edes ratkaisuja ollenkaan. Jonkinlainen henkinen kasvuprosessi ja hidas, rauhassa mutusteltu, mielellään lähes perinteisenä kirjeenvaihtona käyty vuoropuhelu tämän asian tiimoilta olisi paras.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

"" ... tiettyjen yhteisöllisten elementtien tiedostaminen monikulttuurisuusasiassa auttaisi näkemään kipukohtia myös omassa kansallisessa psyykeessä. ""

Niinpä. Ehkä liian monet asiat kietoutuvat yhteen kun ajattelua laajennetaan kokonaisten koherenssien mittaiseksi. Ymmärtäminen on sitä vaikeampaa mitä kokonaisemman käsityksen ajasta ja ilmiöistä yritämme saada. -- Mutta juuri tämä on se erityinen lähestymistekniikka joka itseäni kiinnostaa. Jos jokin ilmiö nähdään monen tiedonalan käsitteistöllä kartoitettuna ja monen näkökulman valossa, silloin se mikä jää käteen on uskoakseni todempaa kuin minkään yksittäisen tiedonalan ja yksittäisen kysymyksenasettelun puitteissa tapahtuva tarkastelu. (Tämä oli "Narkissos-esseiden" lähtökohta.)

Historiallinen perspektiivi on yksi. Toinen, jota tässäkin yhteydessä on käsitelty liian vähän, on ero yhteisöilmiöiden ja yksilöilmiöiden välillä. Siitä olen viime aikoina yrittänyt erityisesti kirjoittaa, lähtien liikkeelle ihan siitä mieltä järkyttävästä havainnosta että Suomessa on mahdollista olla ministeri, sanomalehden päätoimittaja tai jopa yhteiskuntatutkija omaamatta sisäistettyä näkemystä sosiologian perusasioista.

Yhteiskunnallisen keskustelun kannalta ollaan aika toivottomassa tilanteessa kun esimerkiksi hiljattaisia Tukholman maahanmuuttajalähiöiden mellakoita yritetään kuvata ja selittää joillakin päälleliimatuilla päämäärärationalisoivilla ajatuskulisseilla. Ihminen on kuitenkin sekä yhteisöolento että yksilöolento, ihminen on sekä järkevä että epäjärkevä -- ja mitä arvoa on selityksillä joista yhteisöilmiöt ja epäjärkevyys pyyhitään kokonaan ulos?

Maahanmuuttokysymyksiä tulisi tarkastella kokonaan erilaiselta pohjalta kuin mitä nyt tapahtuu. Nythän keskusteluja tosiaan käydään jossain "oletko tuntenut henkilökohtaisesti montakin maahanmuuttajaa" -kysymysten tai pizzojen ja etnomusiikin, yms, ajatuslavasteissa. -- Kuinka keskustelua voitaisiin käydä todellisiin ongelmiin keskittyvissä puitteissa, kun eivät edes sivistyneimmät päättäjämme ymmärrä sosiologian saati ryhmäpsykologian perusasetuksia?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Tulipa mieleen juuri tuosta "Nähdäkseni kaikenlaiset radikaalit "käytännön" ratkaisut ovat juuri niitä spektaakkelihakuisten yksilöiden fantasioita, kuin edes ratkaisuja ollenkaan." tuo ihmisoikeuksien julistus mistä Seppo tuossa kirjoittikin. Siinä kaikuu juuri jokin tällainen.

Nyttemminhän maahanmuutto on siirtymässä taloudellisesti "pakolliseksi" ja koska talouttahan ei kyseenalaisteta niin minkäänlaista rajojen sulkemista ei ole tapahtumassa.

Ongelmia tosiaan keskustelussa on..ne kumpuavat jo valmiiksi alla kytevistä riidoista.

Arhi Kuittinen

Demokratia on ennenkaikkea vallan muoto.

Se syntyi yhdelle idealle:

Eliitin vallan neutralisoimiselle ja hillitsemiselle;

Vapaat miehet kieltäytyivät enää neuvottelemasta ja anomasta armoa aristokraattisten klaanien kanssa.

Demokratia ei neuvottele rikkaiden kanssa vaan laittaa eliitin järjestykseen yleisen edun nimissä niin että lahjonta estetään kaikin mahdollisin keinoin.

Luottamus synnytetään pakolla ja enemmistön vallalla.

Tätähän suomalainen oikeistoeliitti sosiaalidemokraateissakin pelkää.

Virkamieskoneistomme on nyt kokoomuksen salaliittojen korruptoima ja demaritkin ovat siinä marssijärjestyksessä mukana.

Eliitti pelottelee nyt kansaa valtamedian avustamana

- eikä kansa pelottele uskottavasti eliittiä ieologisesti ja polittisella tahdolla.

Ihmiset eivät ymmärrä korruption määrää ja alistumisen suuntaa transatlanattisen pankkiiriklaanin ruyöstävän liittovaltion alaisuuteen koska eivät sitä tiedä median usvan ja "vakuuksien" läpi.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Jos maassa ei ole viitteitä minkäänlaisesta itsekorjauksesta esim masennuksen tai kiusaamisen suhteen, niin turha luulla että ne jostain putkahtaisivat rajat sulkemalla.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

"Tällaisilla ihmisillä on rumia nimiä maahanmuuttokriitikoille ja monikulttuurisuuden vastustajille: haisevat impivaaralaiset, ksenofoobikot, rasistit, vihapuhujat, jne. Mikä nimitys kuvaisi parhaiten heidän omaa näennäissivistyneisyyttään, heidän hedonistista vieraiden kulttuurien ihannointiaan, heidän suoranaista pahansuopuuttaan "alemmiksi" ihmisiksi luokittelemiaan "impivaaralaisia" kohtaan? -- Minä en keksi. Ei ehkä ole olemassa niin rumia sanoja joilla näitä rasistijahtaajia ja vihapuhevainoajia voisi nimittää. "

Todella lapsellista tekstiä jossa kirjoittaja lietsoo kuviteltuja ryhmiä ja kostofantasioita, fantasioita siitä että toiset alistavat, ja miten itse tekisi mieli kostaa ja haukkua vielä enemmän. Kirjoittaja ei pysty käsittelemään mielipideilmastoa sellaisenaan vaan pistää omia tinasotilaitaan riviin ja puhuu niiden äänellä.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Lauseessani se "jne" tarkoitti juuri kaikkia tuollaisia hekumallisia attribuutteja: "lapselliset", "kostajat", "fantastit", "haukkujat", "pystymättömät", "tinasotilaat", --

jne.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Olet toistellut tuota monikulttuurisuuden ja moniarvisuuden vastakohtaisuutta aika vuolaasti, ja tottahan se on, ajatus on aivan looginen.

Mutta tekee mieli kysyä: entä sitten? Tarkoitan, entä tosielämän käänteissä, kun varsinkin vähemmän sanomastasi ymmärtävät käsittävät sen yllytykseksi maahanmuuttajia, siis yksittäisiä erivärisiä ja erikulttuuriperäisiä ihmisiä vastaan.

En ole päässyt ihan perille siitä, miten sinusta tosielämässä pitäisi toimia, jotta moniarvoista demokratiaa voitaisiin edes lähennellä. Kirjoituksistasi saa helposti suomalaisten koteloonsa käpertymistä suosittelevan vaikutelman, ja niin niitä usein näkyy tulkittavankin. Kärkesi on sojottanut usein päin "kukkahattuja" ja "suvaitsevaisia", mutta myös ihan järkevä suvaitsevaisuus valuu kerkeästi pesuvetesi mukana viemäriin - ainakin kun kommentteja kirjoituksiisi lukee.

Älä käsitä väärin, pidän sinua tärkeimpänä blogistina tässä joukossa. Juuri siksi haluan tarkennuksia ja myös asettaa kiperiäkin kysymyksiä varsinkin kirjoitustesi suhteesta todellisuuteen, lihaan ja luuhun.

Mitä tehdä maahanmuuton väistämättä kiihtyessä? Sulkea rajat? Ottaa vain taloudellisesti hyödyttävät ja/tai koulutetut maahanmuuttajat ja jättää muut muiden huoleksi? Kieltää islam ja muutkin uskonnot?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Kyllä se ajatus jostain koordinoidusta kokonaisesta tutkimushankkeesta, kansallisesta psykoanalyysista, olisi yksi niistä ihan päällimmäisistä käytännön tehtävistä. Se on siis käytännön tehtävä.

Mutta psykoanalyysi edellyttäisi edes jonkinlaista todellisuudentajua ja sairaudentuntoa. Edes sitä meillä ei toistaiseksi ole.

Kuinka pystyisimme sitten käymään läpi sellaisen yhteiskunnallisen keskustelun, joka koskisi kaikkea sitä mitä toistaiseksi vain haluamme varjella itsessämme -- kahtiajakautumista, identifioitumista kielteisestä käsin, kompensatiivista omanarvontuntoa, näennäissivistyneisyyttä, uhreja "elämän kovuuden" alttarille?

Kun torjunta on niin vahvassa roolissa kuin se meillä yhä on, kuinka psykoanalyysi voisi olla mahdollinen? -- Psykoanalyysi on aika raaka menetelmä -- ihmiselle itsensä kohtaaminen on elämän rankin kriisi, eikä ole ihme että sitä ihan viimeiseen saakka vältellään -- ja edes jotain ehjää pitäisi kansanpsyykessä olla jotta analyysista selvittäisiin.

Mitä maahanmuutto-ongelmiin tulee, käsittelen niitä todellakin yhteisöilmiöiden tasolla -- avainkäsitteitä ovat esimerkiksi nuo tässäkin yhteydessä käytetyt "sosiaalinen sidonnaisuus" tai "ryhmävahvistautuminen", jne -- ja olen sitä mieltä, ettei maahanmuuttoa joka mahdollistaa maahanmuuttajaryhmien synnyn pitäisi ollenkaan sallia.

Mikään demokratia ei pysty sulattamaan piiriinsä ensimmäistäkään omiin ryhmäsidonnaisiin tunnustuksellisiin "totuuksiinsa" käpertyvää "kulttuuria". Saati sitten me, joilla itsellämme on yhä käsittelemätön niin kipeä kansallinen historia kuin kansalla vain olla voi, ja joilla oman kansallisen eheyden ja edes alustavasti keskustelevan moniarvoisemman demokratian kehittyminen on edelleen pahasti, pahasti, pahasti kesken.

Toistaiseksi poliittinen keskustelu ei ole edes pystynyt ottamaan esille maahanmuutto-ongelmia oikeiden käsitteiden määrittelemänä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset