*

Kuinka Karl Marx tavataan

Eurooppalaisuus kunniaan -- alas EU!

1.

Euroopan Unionista puhutaan usein juhlapuhetyyliin, ikään kuin kyseessä olisi jokin historiallinen suursaavutus, eurooppalaisen kulttuurin elinvoimaisuuden ja eteenpäinmenon viimeisin triumfi, rauhanliitto, puitteet kansojen väliselle ystävyydelle ja yhteistyölle, pohja taloudelliselle kukoistukselle, solidaarisuuden ja avunannon projekti, Uljas Uusi Eurooppa, tie vaikeuksien kautta voittoon, itse asiassa välttämättömyys Euroopan kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi, talouskurin ja tiukkojen budjettien tie, hyvinvointivaltion säilyttämiseksi tehtävien välttämättömien uhrausten tie, hyvinvointivaltion säilyttämiseksi vaadittavan hyvinvointivaltion purkamisen tie.

Noinhan se suunnilleen menee, alusta loppuun. Korulauseista rujoon todellisuuteen. Mitä korkeammat EU-herrat puhuvat, sitä alhaisempi moraali puheisiin sisältyy. Kansalaistasolla voidaan vain ihmetellä miten pokka pitää -- kukaan korkean tason toimija ei koskaan mainitse sanaa "keinottelu", ei sanaa "korruptio", ei sanaa "valtapolitiikka". Kuitenkin kaikki tajuavat että juuri sellaisista asioista korkeimmalla tasolla loppujen lopuksi on kysymys. Pankkiirien katteettomien raha-arvopelien laillistamisesta, euroopanmittaisista pyramidihuijauksista, veronmaksajien työllä lunastettavista keinotteluvoitoista.


2.

Mutta huikean juhlapuhetyylin ja raadollisen moraalikadon vastakkainasettelu ei ole ominaista vain korkean tason toimijoille. Myös kansalaiskekustelujen tasolla ilmenee sama rintamajako. Jos jonkinlaiset parempiosaisiin samaistuvat kirjoittelijat ja sananjulistajat kuuluttavat Euroopan suurta kunniaa ja loistavaa tulevaisuutta. Heidän äänesävynsä ovat kaksijakoisia -- yhtäältä välttämättömyydet nähdään hyveinä, toisaalta rahvaaseen otetaan etäisyyttä muistuttamalla miten "yli varojensa eläneet" joutuvat katkeran velanmaksun aikaan nielemään omat kalkkinsa.

Kuvitella, se uppoaa johonkin osaan kansasta aivan täydestä. Vaikka se itsessään sisältää ristiriidan, todellisen moraalisen hasardin. Siinä vapautetaan rahakriisin aiheuttaneet vastuusta ja sälytetään epäonnistuneen keinottelun seuraukset viattomien kansalaisten maksettaviksi.

Se on lainakauppiaan ikuinen moraali -- lainakauppias ei koskaan ole syyllinen. Ei vaikka syöttäisi sietämättömän suuria summia pussittamilleen asiakkaille, ei vaikka tietäisi nämä maksukyvyttömiksi. Rahapelien lunnaat on aina jonkun maksettava. Ja maksaja, ainoa mahdollinen maksaja, on se joka reaalitaloudessa tekee jotain reaalista. Hänen elämällään rikkaat pelinsä pelaavat.

Rahakaupassa ei ole ylintä moraalista raha-auktoriteettia -- taivas varjelkoon, siinä ei ole edes minkäänlaista raha-auktoriteettia -- ja niinpä on mahdollista reaalitaloudesta irrottaa tai muuten vaan luoda ihan katteettomia rahasummia, joilla voidaan käydä lainakauppaa josta tiedetään, ettei sijoitussummia reaalitaloudessa kukaan koskaan pysty lunastamaan takaisin.

Oikeastaan millään raha-ajattelulla ei pitäisi ihmisten mielissä olla minkäänlaista arvoa tai pyhitystä, mutta käytännössä tilanne on täsmälleen päinvastoin. Ne jotka joutuvat pelivelkoja todellisuudessa lunastamaan uskovat kaikkein hartaimmin taloususkonnon pyhyyteen.

Mistä sellainen johtuu? Kaikissa yhteiskunnissa jokseenkin kaikki ihmiset pyrkivät elämässään johonkin parempaan -- ja se merkitsee asennetasolla samaistumista sosiaalisesti ylöspäin. Näin ollen jokseenkin kaikki ihmiset, tai ainakin enemmistö ihmisistä samaistuu paitsi paremman elämän ulkoisiiin statuksiin myös paremmalle väelle ominaisiin mielipiteisiin. Ja jos ihmiseltä, joka on elämänihanteissaan ulkoaohjautuva ja mielipiteissään auktoriteetteihinsa samaistuva kysytään, onko Euroopan Unioni hyvä asia, mitä luulette hänen vastaavan?


3.

Sanonpa nyt yhden asian jota harvempi on tainnut tulla ajatelleeksi. EU ei ole ollenkaan eurooppalaisuuden tuote vaan keskiajan jatke.

Eurooppalaisuudessa nimittäin eurooppalaista on eurooppalainen historiallinen uusi aika kartesiolaisine paradigmoineen -- oikeastaan kaikki mistä nyt puhumme kun puhumme "eurooppalaisuudesta" tarkoittaa nimenomaan ja vain kartesiolaisen paradigman pohjalta noussutta ajattelua. Sen ajattelun lähtökohta-asetukset sijoittuvat ajatushistoriassa tuonne noin neljänsadan vuoden takaiseen aikaan, jolloin syntyi uusi "minätietoisuus", eli niin sanottu "kartesiolainen Subjekti", joka ajattelun perusjäsennyksissä asettui tarkkailemaan Objektivoituvaa todellisuutta.

Tämä niin sanottu "kartesiolainen rationaalisuus" on ollut maailmanhistoriallisesti aivan erityinen, kaikesta muusta poikkeava aika, mikä havainnollisesti näkyy esimerkiksi siitä, että nimenomaan kartesiolaisen järjen -- empirismin, luonnontieteiden, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin -- vaikutuksesta maailma on nyt muutaman viime vuosisadan aikana muuttunut tuhatkertaisesti enemmän kuin mitä se muuttui koko ihmissuvun aiemman miljoonan vuoden aikana yhteensä. Meidän ei pitäisi millään lailla väheksyä tai mitätöidä euroopplaisen uuden ajan kartesiolaisen rationaalisuuden merkitystä.

Filosofi Descartesin oivallus "Ajattelen, siis olen" ei ollut vain keskiaikaisten, oman itsensäkin olemassaoloa epäilleiden skeptikkojen väitteiden kumoamista, vaan kokonainen uuden ajattelun perusjäsennyksen merkki. Keskiajan ihminen ei ollut edes tiedostanut yksilöminuuttaan kunnolla, hän eli eräänlaisessa depersonoituneessa maailmassa, jossa hän koki ympäröivän todellisuutensa muodostuvan "Jumalan tahdosta". Tästä depersonalisaatiosta kartesiolainen järki teki lopun. Uusi, uuden ajan "minä" teki ympäröivän todellisuuden tarkastelujen kohteeksi, Objektiksi. Keskiajan ihmiselle koko maailma oli ollut jonkinlainen jumalallinen toimijasubjekti.


4.

Oli ollut keskiajan ihmiselle luontaista kokea olevansa jumalallisen maailmanjärjestyksen ympäröimä, ja ptolemaiolainen, maakeskeinen maailmankuva oli tämän perusjäsennyksen mukainen "totuus".

Kun maailmaa tarkkaileva minäsubjekti sitten syntyi, se suuntasi katseen myös tähtitaivaalle ja totesi, ettei maapallo ollutkaan kaiken keskus, vaan aurinkoa radallaan kiertävä sivuroolin esittäjä. Mielikuvaan sisältyi vihjaus siihen suuntaan että ihminen ja maapallo voisivatkin olla Jumalan avaruuteen hylkäämiä syrjäseutuja, ja tietysti kirkko koki koko auktoriteettinsa uhatuksi. Inkvisitio marssitti Galilein vihjailevasti kidutuskammion kautta oikeuden eteen, missä hän viisaana miehenä myönsi erehtyneensä arvioissaan.

Me tiedämme nyt, että Galilei oli oikeassa, mutta yleisesti emme toistaiseksi ole tajunneet missä kaikessa hän oli oikeassa. Kokonainen ajatusvallankumous, paradigmaattinen ajatusvallankumous, jota hän edusti -- jossa hän oli oikeassa -- ei ole edes meille neljäsataa vuotta kartesiolaisuuden siunauksista nauttineille ihmisille mikään selvä juttu.

Me edelleenkin sekoitamme keskenään joukon asioita, jotka yhtäältä kuuluvat keskiaikaisiin mielenmaisemiin, toisaalta taas edustavat sitä kartesiolaista ajatusperintöä joka uudella ajalla syntyi. Esimerkiksi talousajattelumme toistaa keskiaikaista teokraattista ja ptolemaiolaista ajattelua, kun taas kansallisvaltiot ovat uuden ajan individualismin tuotetta.


5.

Kartesiolainen paradigma, eriytyvän Subjektin ja Objektivoituvan todellisuuden vastakkainasettelu, tuotti uudella ajalla Subjektin puolella lisääntyvän individualismin, yksilöoikeudet ja -vapaudet sekä demokratian, Objektivoituvan todellisuuden puolella vastaavasti empirismin, luonnontieteet, tekniikan sekä teollisen hyvinvoinnin. Huomatkaa, että talousajattelu ei kuulu uuden ajan ajatusvoittojen joukkoon.

Itse asiassa talous oli uuden ajan uusista rationaalisuuden muodosta ainoa, joka jo lähtökuopissaan jäi ptolemaiolaisen perusjäsennyksen varaan. Talousajattelussa "realiteetit" asetetaan talousmaailman keskipisteestä, niin sanotusta "taloudellisesta toimijasta" käsin, ja toimijan näkökulma määrää mikä on plussaa mikä miinusta, mikä syytä ja mikä seurausta.

Näin "talous" muodostaa jonkinlaisen toimijaa ympäröivän maailmanjärjestyksen -- aivan vastaavanlaisen kuin teokratia muodosti keskiajan ihmiselle. Nykyinen talousteokratian maailmanjärjestyksessä elävä ihminen kokee elävänsä todellisuudessa joka muodostuu "taloudellisista realiteeteista" aivan vastaavalla tavalla kuin keskiajan ihminen koki elävänsä maailmassa joka muodostui "Jumalan tahdosta".

Talousajattelu toki yritti apinoida kehittyviä luonnontieteitä ja niille ominaisia ajatusjakoja esimerkiksi suureisiin ja mittayksiköihin. Tämän pohjalta nousi kuvitelmakummajainen "rahasta" jonkinlaisena "yleisen arvon" mittana.

Mutta todellisuudessa mitään "yleistä arvoa" ei voi irrottaa reaalimaailmasta, mitata, säilöä ja varastoida, ikuistaa tai siirtää sitä "rahan" muodossa kaupasta toiseen. Raha ei voi olla yhtä aikaa sekä suure että mittayksikkö -- ja tosiasiassa "rahassa" jäikin elämään vain keskiaikaista perua oleva ja pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma. Koemme että mitä ei rahalla saa, sitä ei sitten saa millään muullakaan. Usko aineellisen tarpeentyydytyksen loputtomaan lisääntymiseen on taloususkonnollinen vastine iankaikkisuudelle.


6.

Keskiaikaisen teokratian kartanokeskeinen hallintomalli oli pohja jolle kuninkaiden hovit ja monarkia perustuivat. Vaikka läpi koko keskiajan kirkon ja maallisten valtiaiden valta kilpailivat keskenään, kumpikin noista valtalegitimaatiosta siirtyi yhä selvemmin kuninkaille uuden ajan alussa.

Kun kartesiolainen yksilöajattelu laajeni, kuninkaiden pohjimmiltaan uskonnolliselta vallalta katosi legitimaatio. Individualismi ja tasa-arvoisuus ovat saman mitalin eri puolia, ja koko uuden ajan ajattelun mahtava kantoaalto, lisääntyvä individualismi, oli ajatusparadigmojen pohjalta nouseva uusi legitimaatio jolla kuninkaanvalta kumottiin ja kansallisvaltio synnytettiin.

Meidän pitäisi ymmärtää ja pitää mielessä muutama kansallisvaltiota ja sen hallitusmuotoa, demokratiaa, koskeva tosiseikka. Ensinnäkin tietysti se, että kansallisvaltio on nimenomaan individualistisen yksilöidentiteetin projektio kokonaisen kansan tasolla. Havainnollisesti tämä nakyy esimerkiksi tavassa jolla valistusfilosofi Rousseau puhui "Yhteiskuntasopimuksessaan" valtiosta eräänlaisena suurena elimistönä, suurena ruumiina, orgaanina, jolle on ominaista esimerkiksi sen oma tahto, erityinen "yleistahto".

Toiseksi meidän tulisi muistaa, että demokratia sellaisena kuin se meille näyttäytyy ei ole pelkästään hallintomuoto, vaan historiallinen ilmiö, nimenomaan eurooppalaiselle udelle ajalle ominainen ajatusmuoto, jossa hallintojärjestelmä on vain pintaa ja todellisena sisältänä ovat individualistiset yksilöoikeudet ja -vapaudet sekä tasa-arvoisuus. Näitä sisällöllisiä tekijöitä, todellisia arvosisältöjä, ei pitäisi milloinkaan järjestelmän nimissä mitötöidä. Kansallisvaltio ja demokratia ovat nimenomaan historiallinen yksilöoikeuksien manifestaatio

Kolmanneksi meidän tulisi muistaa ja tajuta että demokratia oli aluksi laiton kapinaliike sääty-yhteiskunnassa vallinneita syntyperään perustuvia erioikeuksia ja epätasa-arvoa vastaan. Yksilönvapaudet ja -oikeudet eivät suinkaan ole langenneet kansalaisille minään luojan lahjoina, vaan vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä uhmaamalla ja vallankumouksellisen toiminnan kautta.

Tämän historiallisen perspektiivin pitäisi antaa meille todellisuuden- ja suhteellisuudentajua sen suhteen, miten oikeuksistamme ja vapauksistamme on pidetty ja pitäisi edelleen pitää kiinni.


7.

Mikä näitä individualismiin pohjautuvia yksilöoikeuksiamme ja -vapauksiamme sitten tänä päivänä eniten uhkaa?

Sanoisin että suurin uhka on nyt kansallisvaltioiden hajoamiskehitys. Olemme menettämässä kansallisvaltion ja sille ominaisen demokratian, koska pohjimmiltaan keskiaikainen ja uskonnolllinen järjestelmä, talous, on vahvistanut uskonnollista peruslaatuaan, kasvanut ylikansalliseksi globaaliksi taloustotalitarismiksi, jossa kasvoton kaikkivoipa raha alistaa ihmiset talousajattelun ptolemaiolaiseen orjanrooliin.

Eurooppalainen uusi aika on sallinut ptolemaiolaisen talousajattelun elävän sulassa sovussa kaiken aidon tieteellisen kehityksen ja edistyksen lomassa. Kuten keskiajalla kaikki mitä maailmassa tapahtui kirjattiin Jumalan nimiin, sama on saanut jatkua uudella ajalla niin, että jopa kaikki tieteellis-tekninen kehityskin on kirjattu talouden vaikutukseksi ja nimiin.

Tässä suhteessa meillä ei ole ollut kovinkaan paljon todellisuudentajua. Voisi luulla, että järkevät ihmiset eivät enää uskoisi siihen että kaikki mitä keskiajalla tapahtui oli ihan oikeasti vain seurausta "Jumalan tahdosta", eivätkä ainakaan kaikkein järkevimmät enää uskoisi siihenkään, että "Talouden tahto" olisi aikaansaanut luonnontieteellisiä oivalluksia ja teknisiä keksintöjä.

Mutta uskottava se on. Keskuudessamme on yhä ihmisiä jotka uskovat että kaiken takana on Jumala. Tai että kaiken takana on Talous. Ja kuten inkvisitio aikanaan, nyt myös taloususkonto ottaa maallisesta vallasta -- demokraattisista kansallisvaltioista -- mittaa, ja oletettavaa on, että inkvisitio tulee tälläkin kerralla pelotteluillaan, uhkauksillaan ja kiduskammioihinsa viittaamalla ottamaan niskalenkin edustuksellisesta demokratiasta.


8.

Summataan. Eurooppalainen keskiaika palaa taas kartanonherrojen -- suurpankkiirien -- uusissa muodoissa keskuuteemme, ja Euroopan Unioni uutena taloususkonnon kirkkovaltiona hajottaa kansallisvaltiot ja upottaa niiden kansalaiset harhaisen raha-ajattelun lainakauppasuohon.

Talouden -- taloususkonnon -- pohjalle ei kuitenkaan edes kansallisvaltion toimintaa voida perustaa, sillä taloudellisen kilpailun vastapainoksi valtion on nimenomaan omattava demokraattinen, tasa-arvoa varjeleva ominaisuus. Kaikkein tolkuttomin mahdollinen idea on yritys perustaa kilpailutalouden varaan mannermittainen liittovaltio, jollaista nyt siis hamutaan lainakauppiaiden muodolliseksi toimintakulissiksi.

Uuden ajan projektit nousivat kartesiolaisuuden pohjalta. Vain talous jäi ptolemaiolaiselle pohjalle. Kansallisvaltiot olivat individualismin projektioita joukkotasolla, ja kielellis-kulttuurisina muodosteina ne ovat luonnollisia yhteisöjä. Sen sijaan talousajattelussa vaikuttavan sokean individualismin ja uskonnollisen valtalegitimaation varaan rakennettava liittovaltio ei ole ihmisyhteisö, vaan talousajattelun sairauden terminaalivaihe.


9.

Kaksikymmentä vuotta sitten parhaat ajattelijat alkoivat oivaltaa, että sortunut itäblokki oli sekin perustunut historiallisen liberalismin käsitteenmuodostukselle, ja että sortuminen oli itse asiassa seurausta siitä että tämä käsitteenmuodostus on lähtökohtaisesti pätemätöntä ja perustuu numerouskoon -- siihen että numeroiden avulla voitaisiin hallita todellisuutta.

Niinpä itäblokin viisivuotissuunnitelmat menivät menojaan, irtosivat reaalimaailmasta kunnes koko ajatusjärjestelmä romahti. Seuraava ajatus on pelottava: nyt on oma raha-ajattelumme irtoamassa reaalitodellisuudesta. Romahdus odottaa, voi aktualisoitua koska tahansa.

Sosialismin ja kapitalismin näennäisen vastakkainasettelun taustalta paljastui historiallisesti paljon pitempään ajatuskehitykseen sisältyvä ajatusharha, jossa numeroiden näennäiseksaktius noituu ihmisen ymmärryksen. Vain vaivalloisesti onnistumme kuitenkaan toistaiseksi hahmottamaan mammuttimaiset ajatusharhamme.

Ennen olivat vastakkain sosialismi ja kapitalismi, nyt historia paljastaa todelliset kasvonsa, joissa vastakkain asettuvat autonomisoituva puhtailla raha-arvoilla operoiva rahatalous ja ihmisten työhön perustuva reaalitalous.

Tämänkin vastakohta-asetelman ajatteleminen tuottaa monille vaikeuksia. Miten olisi sitten mahdollista syventää ajatushistoriallista tietämystä niin, että nähtäisiin tapa jolla yhtäältä todellinen uuden ajan eurooppalaisuus ja toisaalta EU ovat toistensa totaalisia vastakohtia?


10.

Eurooppalaisuuden paras projekti toteutettaisiin nimenomaan kansallisvaltioiden ja vapaakaupan puitteissa. Se edustaisi eurooppalaisuutta, sen uuden ajan mukaisia ajatteluparadigmoja.

Näiden yksilöoikeuksia ja -vapauksia sekä demokratiaa varjelevien paradigmojen puolustamiseksi eurooppalaisuus tarvitsisi myös entistä selvempää irtisanoutumista ei-eurooppalaisista individualistisia yksilöoikeuksia mitätöivistä kulttuureista. Tähän eurooppalaisen ihmisoikeusajattelun puoleen ei edelleenkään kiinnitetä oikealla tavalla huomiota.

Nyt nouseva, tarkoituksella, jopa palkattujen propagandistien toimesta nostatettu möly "EU-eurooppalaisuuden" ympärillä pitäisi pystyä jättämään omaan arvoonsa. Emme me eurooppalaiset ihmiset ansaitsisi näitä poliittisia europopulisteja puhumaan läpiä päähänsä asioista joista he eivät mitään ymmärrä. Heidän suunsa jauhaa toisesta poskesta EU:n ylistystä, toisesta poskesta väitettä että kaikki tehdään Suomen edun nimissä.

Kumpikaan suun puoli ei puhu totta. Mitään eurooppalaista suurta valtiohanketta ei oikeasti kannata ajaa -- siitä syntyy vain kuolemaa, demokratiavajetta ja demokratian kuolemaa. Eurooppalainen liittovaltio on vain rahamanipulaation tarvitsema yhteisvaluutan keinottelukulissi. Suomen etu ei ole kansallisvaltion hajoaminen eikä yleensäkään se, että ylikansallinen talous ajaa mennen tullen maan rajojen yli.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

21Suosittele

21 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (50 kommenttia)

Raimo Haapasalo

Niimpä, Eurooppa on ollut jo pitkään olemassa. Miksi siis meidan pitäisi enemmän Eurooppalaistua valtavan velkataakan kanssa.
Hyvä kirjoitus!

. suvituuli

"Eurooppalaisuuden paras projekti toteutettaisiin nimenomaan kansallisvaltioiden ja vapaakaupan puitteissa. Se edustaisi eurooppalaisuutta, sen uuden ajan mukaisia ajatteluparadigmoja.

Näiden yksilöoikeuksia ja -vapauksia sekä demokratiaa varjelevien paradigmojen puolustamiseksi eurooppalaisuus tarvitsisi myös entistä selvempää irtisanoutumista ei-eurooppalaisista individualistisia yksilöoikeuksia mitätöivistä kulttuureista. Tähän eurooppalaisen ihmisoikeusajattelun puoleen ei edelleenkään kiinnitetä oikealla tavalla huomiota."

***

Mielestäni Oikkonen on taas palannut vanhaan perisyntiinsä ja alkaa sekoilemaan näillä keskia-aikaisilla matroilla erilaisita paradigmoista ja menee siinä sitten pieleen.

Mutta ei hätää - ympäri käydään yhteen tullaan!

Nimittäin tuo yllä siteeraamani osuus Oikkosen kirjoituksen loppupuolelta ei voisi olla enempää totta. Jos minulta kysyttäisiin, kirjoituksen voisikin supistaa siihen.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Ihmisjärki on merkillinen juttu. Mitään ylihistoriallista järkeä ei ole. Jopa se "järki, joka on saanut ilmaisunsa niin sanotussa "tieteessä", on ollut aikojen varrella muuttuvaa" (Georg Henrik von Wright).

Vaikka katselemmekin menneisyyteen näillä yksillä, nykyisillä silmillämme, tosiasia on, ettemme oikeasti ymmärrä miten erilaatuista eri aikojen ajattelu -- mukaan lukien rationaalisuus -- on ollut.

Jotain sentään voimme ymmärtää. Voimme esimerkiksi lähestyä oman aikalaisjärkemme tyypillisiä virheitä jäljittämällä niiden historiallisia juuria. Näin päädytään ajattelemaan esimerkiksi liberalistisessa talousteoriassa esiintyvää "taloudellista toimijaa" ajatushahmona, joka nousee suoraan keskiaikaisen ptolemaiolaisen maailmanjäsennyksen pohjalta.

"Taloudellinen toimijahan" sai "vapaan toimijan" ominaisuuden valistuksen aikana, silloisen yli-ihanteellisen ihmiskuvan vaikutuksesta. Valistus uskoi, että ihminen on ihan syntyjään täysin vapaa, ja että oikein fiksu ihminen voisi vaikka kasvattaa ihan itse itsensä vauvasta aikuisikään antamatta minkään ennakkoluulon tai järjenvääristymän sekoittaa aivoja.

Rousseau kirjoitti tuosta kirjankin, "Emilen", avasi sillä tien kokonaiselle tieteenhaaralle, kasvatusopille. No, kasvatustieteessä kaikki Emilet on jo aikapäiviä hylätty, mutta liberalismissa "vapaan toimijan" illuusio yhä elää ja voi hyvin.

Nähdäkseni me välttämättä tarvitsemme kriittisen järjen panosta kun mietimme miksi taloudessa jokin aivan perustavanlaatuinen on mennyt pieleen. Tosiasia, että raha-ajattelu on autonomisoitunut ja menettänyt otteensa reaalimaailmaan, on ilmeinen. Miten on siis mahdollista, että kaikesta "järjestämme" huolimatta olemme voineet luoda maailmaan sata- tai tuhatkertaisesti enemmän velkaa kuin kukaan pystyy koskaan maksamaan?

Ja millaista "järjen valtakuntaa" me nyt olemme EU-liittovaltion muodossa kyhäämässä kokoon. Minkä "järjen" puolustamiseksi se tapahtuu? Ja mitä siitä tulee todellisuudessa seuraamaan? Jokin nykyistä vinosuuntautuneisuutta, raha-ajattelun autonomiaa, korjaava liike? Vai mammuttiluokan uusi Eurostoliitto, omaan mahdottomuuteensa hajoava, mutta sitä ennen sietämätöntä inhimillistä kärsimystä tuottava taloustotalistaristinen koneisto?

Minä vain kyselen, en minä mitään totuuksia julista. Totuuksien julistajat ovat tänä päivänä EU:n palkkaamia propagandisteja.

. suvituuli

Tämä viime kädessä poliittiseksi häkkyräksi tarkoitettu Euroopan Unioni tulee hajoamaan sen sisäisen talousjärjestelmän toimimisen - mutta onneksi saavuttamattomien ja poliittisesti mahdottomien - edellytysten törmäämiseen vallitsevaan kylmään todellisuuteen.

Johan Lom

Kyllä klassisen vapaakaupan lisäksi tavaroiden täydellisen vapaa liikkuminen kuin kotimarkkinoilla konsanaan yhdistettynä yhteisvaluuttaan antaa suunnattomasti tehokkuutta Euroopalle nykyisessä globalisoituvassa kehityksessä, jossa on pakko pitää puoliaan niin Amerikkoja kuin Aasiaakin vastaan.

Talouttakaan ei voi kokonaan unohtaa kansakuntien onnen perustana.

Yhteisvaluutta väkisinkin edellyttää sitten yhteistä budjettipolitiikkaa ja Euroopan keskuspankkia.

Muut "liittovaltiodirektiivit" voivatkin sitten olla aika joutavia.

. suvituuli

Ja pask*t!

Mihin - valheeseen - perustuu tämä harhainen näkemys siitä, että tarvittaisiin jonkinlainen EU-linnoitus pärjäämään Aasian ja Amerikan kanssa?

Konkreettisesti, mitä EU - olisi-voinut / voisi / pitäisi-tehdä - sen eteen, että Nokia pärjäisi Applelle tai Samsungille?

Vastaan puolestanne - ei yhtään mitään!

Johan Lom

Kyse ei ole yhdestä Nokiasta, vaan siitä, että on olemassa dynaaminen yhteismarkkina-alue, joka antaa monensadan miljoonan kansalaisen sisämarkkinat kaikille perustettaville yrityksille. Jos otat Y-tunnuksen itsellesi, niin saat saman tien 400 miljoonaa ihmistä käsittävän markkinan sen sijaan, että se olisi vain viisi miljoonaa.

Yhteismarkkinat helpottavat yritysten sijoittumisen optimointia ja mahdollistavat tehokkaat raaka-aine- ja komponenttitoimitukset, siis sitä kautta tehostavat yritysten toimintaa ja kilpailukykyä globaalisti. Tämä ei ole mitätön asia.

. suvituuli Vastaus kommenttiin #8

Ei tietenkään ole kysy "yhdestä Nokiasta"!, vaan tuhansista ja tuhansista Nokioista.

Sisämarkkinat ovat täysin mahdolliset ilman minkäänlaista EU-linnoitusta. Eikä siihen tarvita pienintäkään elementtiä mistään yhteisestä politiikasta, talous-sellaisesta yhteispolitiikasta puhumattakaan.

Globaalissa kilpailussa pärjäävät ne, jotka pärjäävät globaalissa kilpailussa.

Siinä ei paljoa Ranskan presidentin julistama tullimuuri auta, kuten kerta toisen jälkeen olemme nähneet ja tulemme näkemään vast'edeskin.

Johan Lom Vastaus kommenttiin #11

Aidot yhteismarkkinat edellyttävät yhteistä valuuttaa.

Toteamus "Globaalissa kilpailussa pärjäävät ne, jotka pärjäävät globaalissa kilpailussa" on merkityksetön, koska sillä ei ole sen enempää sanoma-arvoa kuin jos sanoisi, että punainen on punaista.

Sen sijaan voi analysoida kuinka siinä globaalisssa kilpailussa on mahdollista pärjätä ja silloin tulemme teollisen toiminnan kohdalla juuri aiemmin mainitsemiini optimointikysymyksiin. Komponentit voidaan valmistaa yhtäällä, kokoonpano toisaalla, raaka-aineet hankkia kolmannesta paikasta ja rahoitusjärjestelyissä on koko EU:n finanssisektori käytettävissä.

. suvituuli Vastaus kommenttiin #12

Aidot yhteismarkkinat e i v ä t millään muotoa edellytä yhteistä valuuttaa. Itseasiassa valuuttakurssijärjestelmällä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Punainen on punaista. Aivan.

Pointti on juuri se, että globaalissa kilpailussa ei pärjää, vaikka EU rakentaisi kuinka toimivat sisämarkkinat, jos ne ovat suljettu ulkorajalla. Ja juuri tässä mielessä te yritätte väittää, että punainen onkin mustaa.

Johan Lom Vastaus kommenttiin #15

Riippuu siitä mitä aidoilla yhteismarkkinoilla tarkoitetaan, mutta yhteinen valuutta on ilman muuta saman markkina-alueen tunnusmerkki. Silloin ei ole valuuttariskejä eikä kurssispekulaatioita ja jotain ostaesssaan tietää mitä se tulee maksamaan toimitusajasta riippumatta. Vapaakauppa-alue, joka tarkoittaa vain tullimuurien poistumista on aivan eri asia.

"Pointti on juuri se, että globaalissa kilpailussa ei pärjää, vaikka EU rakentaisi kuinka toimivat sisämarkkinat, jos ne ovat suljettu ulkorajalla."

Tuota logiikkaa en ymmärrrä lainkaan. Kaikkien sisämarkkinoiden ulkorajat on jollain tavoin määritelty, niin Amerikoissa kuin Aasiassakin. Miksi Eurooppa tässä mielessä olisi huonommassa asemassa? Vai peräänkuulutatko sellaista globaalia taloutta, jossa ei olisi missään mitään tulleja? Kaikki yritykset eivät tietenkään pärjää sen paremmin globaalisssa kuin paikallisessakaan kilpailussa. Vain ne, joita johdetaaan hyvin.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #8

Miten tuo haiskahtaa käytännössä siltä, että yhteismarkkina-aluekin on jo impivaaralaisuutta ja kaukana todellisuudesta. Kaikki tulee kuitenkin idästä. Mitä helvettiä sillä y-tunnuksellisella välikädellä siinä tekee?

Olen mielenkiinnolla seurannut kryptovaluuttojen ympärillä käyvää teknologista kilpailua ja viimeisimmässä merkittävässä virstanpylväässä ensimmäisenä markkinoille kerkesi Kiinalaiset. Amerikkalaisetkin sentään osallistui kilpailuun. Eurooppalaisista ei ollut edes huhuja liikkeellä.

Me olemme rakkaan lapsen kengissä olevan valuuttamme, yhteismarkkina-alueemme ja liittovaltiokamppailumme kanssa väärällä vuosituhannella.

Johan Lom Vastaus kommenttiin #21

Jos yhteismarkkina-alue on impivaaralaisuutta, niin sitten kuitenkin huomattavan paljon vähemmässä määrin kuin tilanne, jossa yhteismarkkinoita ei olisi.

"Kaikki tulee kuitenkin idästä", ... no ei nyt sentään. Sitä paitsi tuollainen toteamus kaikessa epärealistisuudessaankin ilmaisee luovuttamista.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #22

Millä tavalla se on epärealistista? On nimittäin tälleen äkkiarvaamalla hyvin vaikea löytää mitään, missä ei lue "Made in Kaukoitä".

Luovuttamista? Mitä tekemistä sillä on luovuttamisen kanssa, että melkein jokaisessa hyödykkeessä lukee "Made in China"? Todellisuus on hyvin äkkiä kohta se, että koko maailma on yhteismarkkinaa - oikeastaan siinä määrin kuin se on mahdollista tehdä verkon avulla. Yksi ongelma on globaali maksuväline, mutta siitä on jo olemassa versioita. Toinen ongelma on vain saada hyödykkeet kotiovelle, mutta uskon, että siinäkin ihminen on lopulta byrokraattia ketterämpi.

Netissä ei rahaeliitti ja sen kynytysviritykset tai edes väkivaltakoneisto määrää.

Johan Lom Vastaus kommenttiin #28

Kyllä minä voisin luetella sivukaupalla tunnettuja tuotteita, joissa ei lue "made in Kaukoitä". Toteamuksesi on aika heppoisa heitto.

Hahmotelmasi aidosti globaalista taloudesta tehokkaine logistisine järjestelyineen ja bitcoin -valuuttoineen saattaa periaatteessa joskus toteutuakin, mutta siihen menee vielä aikaa ja sitä ennen on seuraava askel suuremmat erilliset yhteismarkkinat, kuten EU tai euroalue.

Matti Palviainen Vastaus kommenttiin #8

"Jos otat Y-tunnuksen itsellesi, niin saat saman tien 400 miljoonaa ihmistä käsittävän markkinan sen sijaan, että se olisi vain viisi miljoonaa."

Noinko helppoa onkin markkinointi!

O sancta simplicitas!

Johan Lom Vastaus kommenttiin #27

Ei se kaikille helppoa ole. On menestyviä ja vähemmän menestyviä yrittäjiä ja liikkeenjohtajia. Suuret yhteismarkkinat antavat kuitenkin paljon paremman potentiaalin.

Aki Saarikoski

Tämä usein unohdetaan.

Eurooppalaisuus on todellakin monen historian jatke ja jatkuvasti muuttuva monen eri kulttuurin, kielen ja maan yhdistelmä, joissa on hyvin vähän samaa, niin paljon maat ja kulttuurit toisistaan poikkeavat.

Eurooppalaisuus ei ole mikään EU:n myötä luotu ja sen päätöksillä ratifioitu. Yhtenäistä eurooppalaisuutta ei ole olemassakaan, EU on pelkkä jättimäinen firma josta ei Suomelle ole juurikaan hyötyä.
Se on päinvastoin heikentänyt useita maita, joilta kaikilta on viety oma valuutta ja päätösvalta asioihin.

Ja juuri Suomi on suurimpia kärsijöitä.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen
Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Haluaisin sanoa tuon vähän toisella tavalla. On olemassa eurooppalaisuus, eurooppalaisen uuden ajan ajattelulaatu, joka on koko ihmiskunnan historiassa aivan poikkeava ilmiö. Vaikka ihmisellä on erilaista tiedollista harrastusta esiintynyt kautta aikojen, vasta noin neljäsataa vuotta sitten ja nimenomaan täällä naksahtivat yhteen ne kognitiiviset tekijät, joiden vaikutuiksesta historiallinen muutos käynnistyi.

""Eurooppalaisuudessa nimittäin eurooppalaista on eurooppalainen historiallinen uusi aika kartesiolaisine paradigmoineen -- oikeastaan kaikki mistä nyt puhumme kun puhumme "eurooppalaisuudesta" tarkoittaa nimenomaan ja vain kartesiolaisen paradigman pohjalta noussutta ajattelua. Sen ajattelun lähtökohta-asetukset sijoittuvat ajatushistoriassa tuonne noin neljänsadan vuoden takaiseen aikaan, jolloin syntyi uusi "minätietoisuus", eli niin sanottu "kartesiolainen Subjekti", joka ajattelun perusjäsennyksissä asettui tarkkailemaan Objektivoituvaa todellisuutta.

Tämä niin sanottu "kartesiolainen rationaalisuus" on ollut maailmanhistoriallisesti aivan erityinen, kaikesta muusta poikkeava aika, mikä havainnollisesti näkyy esimerkiksi siitä, että nimenomaan kartesiolaisen järjen -- empirismin, luonnontieteiden, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin -- vaikutuksesta maailma on nyt muutaman viime vuosisadan aikana muuttunut tuhatkertaisesti enemmän kuin mitä se muuttui koko ihmissuvun aiemman miljoonan vuoden aikana yhteensä. Meidän ei pitäisi millään lailla väheksyä tai mitätöidä euroopplaisen uuden ajan kartesiolaisen rationaalisuuden merkitystä. ""

Mutta on muistettava, että talous ei ole osa tätä paradigmaattista uudistumista, vaan talousajattelussa vaikuttavat yhä keskiaikaiset ptolemaiolaiset perusjäsennykset täydennettyinä väärällä tavalla luonnontieteistä apinoiduilla ajatusmalleilla. Talous on uskontoa, ei eurooppalaisen uuden ajan rationaalisuuden muoto.

Ylikansallisen kilpailutalouden varaan rakennettava Uljas Uusi Euvostoliitto on jonkinlainen Taloususkonnon TalousJumalan Valtakunta, jossa numerot tulevat lihoamaan samalla kun ihmiset voivat yhä huonommin. Se on syntisen osa kaikissa uskonnoissa: maksaa syntivelkojaan, loputtomasti.

Käyttäjän harmaasusi kuva
Harmaasusi ™

Lainaan tämän:
"Ylikansallisen kilpailutalouden varaan rakennettava Uljas Uusi Euvostoliitto on jonkinlainen Taloususkonnon TalousJumalan Valtakunta, jossa numerot tulevat lihoamaan samalla kun ihmiset voivat yhä huonommin. Se on syntisen osa kaikissa uskonnoissa: maksaa syntivelkojaan, loputtomasti."

Mainitsen sinut nimeltä.


█║▌│█│║▌║││█║▌║▌║
H a r m a a s u s i ™ 2 0 1 3

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #14
Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Tätä asiaa ei voi liikaa toistaa, vaan sitä pitää jankuttaa aina vain, kyllästymiseen saakka, koska muu ei auta. Kiitos että jaksat, Oikkonen.

Olen kerran jättänyt äänestämättä, kun aina olen jonkun löytänyt, vaikka vaikeaa se on ollut etenkin viime aikoina. Jätin äänestämättä EU-jäsenyydestä, koska valittavina olivat ei-juu-vaarin housut, joista valitsin viimeisen. Ei ollut vaihtoehtoa nimeltä: tarvitsen enemmän tietoa sen megalomaanisen propagandavyöryn ohi.

En saanut lainkaan tarvitsemaani tietoa. Äänestys ei tai jaa olisi merkinnyt siis hyppyä pimeyteen, ja arvuuttelua, mitä sieltä ehkä löytyy. Nyt silloinen kauhuskenarioni jaa-puolelta näkyy toteutuneen orvaskettä myöten: EUsta ei ole tullut mikään eurooppalaisten kansojen yhteisö, vaan väline liike-elämän ja voitontavoittelun luistamiseksi liukkaammin - ja kansan kyykyttämiseksi. Kuten sanotkin, EU on merkinnyt paluuta keskiaikaan, historian pyörä on ikään kuin kääntynyt kuskaamaan meitä taaksepäin.

Ja toden totta, taloususkonto ja pankit ovat täydellinen korvike keskiaikaiselle uskonnolle ja kirkolle, joilla kansoja tuolloin hallittiin ja kuritettiin. Ruhtinaat ja kartanot ovat muuttaneet muotoaan, mutta pohja on yhä sama: raha ratkaisee ja köyhät kyykkyyn.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Hyvä kommentti Jannelta!

Itse äänestin EI. Siksi koska sitä tietoa ei ollut saatavissa. Ja sen annetun tiedon varaan en uskaltanut äänestää KYLLÄ.

Ja se annettu tieto oli erittäin puutteellista ja väritettyä. Valuutta-asia siitä puuttui kokonaan. Lipponen ja Niinistö lisäsivät sen siihen "mukaankuuluneena osana".

Vaikka Katainen tänään tivasikin; pitäisikkö meidän äänestää joka 5. vuosi, mitä valuuttaa käytämme Suomessa. Äänestämättä on ensimmäinenkin kerta!

Ja pysyy!

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Kuusi

""Jätin äänestämättä EU-jäsenyydestä, koska valittavina olivat ei-juu-vaarin housut, joista valitsin viimeisen.""

Niin. Toistetaan nyt vielä tässäkin yhteydessä -- jos joku ei olisi tätä muistutusta vielä nähnyt -- että myös yhteisesti omistamamme YLE:n toimi EY-propagandan tekijänä aika härskisti. Se palkkasi parhaat ja kansaan vetoavimmat voimansa mielipidemanipulaatiota suorittamaan:

""

Yle oli mukana salaisessa sopimuksessa, jossa mediatalot ja poliittinen eliitti sopivat, että mahdollisten negatiivisten EU-asioiden kertomista vältetään ennen kansanäänestystä.

Kyllähän tuolloin harrastettiin YLE:n toimesta niin härskiä propagandaa, että jos joku nyt kertoisi siitä terinoita, niitä ei uskottaisi. Ei esimerkiksi uskottaisi että lupsakat toimittajat lähetettiin kiertelemään Eurooppaa, puhumaan mukavia muun muassa neekeriukoista -- ihan vasiten tarkoituksella luoda yleisönsuosikkien avulla mahdollisimman positiivisia mielikuvia EU:sta. Tai EY:stä, tai mikä se nyt silloin olikaan.

Vähän jokaisessa sopivassa ohjelmassa muisteltiin toistella naiiveja propagandalauseita, kuten "Mehän olemme jo eurooppalaisia" tai "Emmekö me kuulukin länteen emmekä itään". Kansalaisille lupailtiin myös estottomasti kaikkien kuluttajahintojen halpenemista ja tavaraparatiisien porttien aukeamista.

Tuossa silloisen demari-YLE:n EU-propagandaa:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/markus_kajo_...

Ajatelkaapas mikä hirvittävä mekkala nyt niin sanotun "sivistyneistö-suvaitsevaiston" piirissä nousisi esimerkiksi noista neekeripuheista.
""

Lauri Härkä

Hyvä linkki. Kyllä pisti hymyilemään. Noinko meille tuo himmeli on myyty? Olin sillon ite monkeyn kaasarin kimpussa ja en ihan ehtiny seurata tota politiikkaa tohon aikaan.

Takaisin elävän arkiston kätköihin..

Hyvä blogi muuten taas sulla Seppo.

Pentti Järvi

Näitä piisaa Usarissakin:

"Nyt nouseva, tarkoituksella, jopa palkattujen propagandistien toimesta nostatettu möly "EU-eurooppalaisuuden" ympärillä pitäisi pystyä jättämään omaan arvoonsa. Emme me eurooppalaiset ihmiset ansaitsisi näitä poliittisia europopulisteja puhumaan läpiä päähänsä asioista joista he eivät mitään ymmärrä. Heidän suunsa jauhaa toisesta poskesta EU:n ylistystä, toisesta poskesta väitettä että kaikki tehdään Suomen edun nimissä. "

Käyttäjän hemmokoskiniemi kuva
Hemmo Koskiniemi

Numeroista puheen ollen näkisin mielelläni helmitauluja käyttäviä naisia kymmenkerroksinen kerrostalo täynnä rysselissä ja lopputuloksena olisi ylimässäkerroksessa istuvalle reenille realitalouslakelman lopulliset summat.

Näyttöpäätteellä ja exeltaulukointi on hyvin tylsää varsinkin silloin, kun taulukointi tapahtuu oikealta vasemmalle,niin kuin EU:ssa usein tehdään.

Käyttäjän oigmjiwrmwih kuva
J Makkonen

Vaikka kuinka yritätte jankata valuutta-alueen etuja niin EMU näyttää käytännössä toimiiko se vai ei. Eurooppa ei edes ole mikään yhtenäinen valuutta-alue eikä siitä sellaista tule koska EMU:n toiminnallisuuteen ei luoteta.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Tässä blogissa oli kuitenkin kysymys tavasta, jolla yhtäältä eurooppalaisuus silloin kun se käsitetään historiallisesti eurooppalaisena ajatteluna ja toisaalta talousajattelun pohjalle luotu EU ja sen mukana joidenkin suunnitelmissa muhiva Euroopan liittovaltio ovat yhteismitattomia ja edustavat aivan eri aikakausilta kotoisin olevia ja toisilleen vastakkaisiakin ajattelulaatuja.

Kysymys siitä mikä "talous" toimii milläkin ehdoilla on tavallaan turha siitä näkökulmasta, jossa näyttäytyy ettei yleensä mitään historiallista vaihtoehtoa rahataloutta autonomisoivalle ja reaalitalouden toissijaistavalle kehitykselle ole. Talous on historiallinen voima joka hajottaa eurooppalaisen uuden ajan individualismin pohjalta syntyneet luonnolliset yhteisöt, kansallisvaltiot.

Jonkinlainen kasvottoman kaikkivoivan rahan muodostama taloustotalitarismi on rahaohjasteisen talouden lopputulema. Silloin ollaan henkisesti taannuttu takaisin keskiaikaisen depersonalisaation tilaan, jossa vain "talous" on toimijasubjekti, ja inhimilliset Subjektit ovat kadonneet maailmasta -- tai ainakin epäilevät omaa olemassaoloaan.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tilanne alkaa muistuttaa jossain määrin myös kreikkalaista (nimittäin antiikin!) tragediaa, jossa ihminen uskoo voivansa hallita kaikkea, mutta ei ymmärrä, ettei kykenekään siihen.
Jumaluuden sijasta ihminen on erehtyväinen (monessakin mielessä) ja se on hänelle tuhoisaa. Hybris ajaa hänet kohti tragediaa. Mentorit hän ajaa pois...

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Käpertyminen hybrikseen on se tuhon kuva, jota von Wright mielellään käytti.

Eurooppalaisen uuden ajan henki on myös faustinen henki, jatkuvasti omat aiemmat rajansa ylittämään pyrkivän ihmisen henki. Tämä faustinen motiivi, kasvun motiivi, voi itsetarkoitukselliseksi ja itse itseään vahvistavaksi muututtuaan tuhota kaiken.

Ja siihenhän talouden numerot juuri houkuttavat, kasvuun kasvun päälle, eksponentiaaliseen kasvuun. Kun reaalitodellisuus loppuu alta, alkavat vain numerot kasvaa. Imaginaarinen kasvu koetaan todellisempana kuin toisessa vaakakupissa sen tosiasian hyväksyminen, että tarvitsemme myös taloutta jonka ei tarvitse kasvaa.

Kreikkalaista tragediaa hybrikseen jäykistynyt taloustotalitarismi muistuttaa todellakin siinä mielessä, että taannumme kohti tilaa, jolloin vain "kohtalon voimat" sanelevat sitä mitä maailmassa tapahtuu. Talousmiehet toistelevat jo hyvin luontevasti näitä fraaseja: "On välttämätöntä että...", "Ei ole vaihtoehtoa sille että...", "On oltava mukana koska..."

Ja tätä täysin määrättyä käyttäytymistä kutsutaan "vastuulisuudeksi".

Kreikkalaisillahan ei varsinaisesti ollut psykologiaa. Heidän "sisäinen" miellemaailmansa muodostui jonkinalaista todellisuuden pysäytyskuvista -- jotka esittivät yhtä lailla esineisiä kuin puhtaasti ideaisia "kohteita" -- ja heidän psyykendynamiikkansa oli lähinnä erilaisten kohtalonvoimien tai tiettyä ideaa edustavien jumalien vaikutuksen noteeraamista.

Viiniä nautittiin aina seurassa, joukossa. Silloin oli helpompaa valvoa, ettei Dionysos ottanut yksittäistä viinisieppoa valtaansa ja alkanut tehdä tämän kautta tuhotöitään. Voin kuvitella kuinka kreikkalaiset kutsuivat vahtivuorojaan. Ne olivat "vastuullisuutta". -- No, eivät tietenkään kutsuneet, ryhmäsamaistuminen ja rivien tiivistäminen on ihan ikuinen yleisinhimillinen pelkoreaktio.

Brittisosiologit ovat tutkineet sikäläistä pubikulttuuria ja todenneet, että siellä edelleenkin lasit seurueessa tyhjenevät yllättävän samaan tahtiin. Kontrolli on siis ilmeisen yleisinhimillinen joukko-ominaisuus.

Ehkä juuri se saattaa puuttua humalahakuisista kulttuureista, kuten suomalaisillta. Sillä saattaa olla tekemistä harvan asutuksen ja eristyksen kanssa, tai ulkoisen auktoriteetin kanssa -- juuri tällaiset tekijät jossain psyyken syvätasolla sanelevat sen millaiset intensiot kansansielussa sijoittuvat "minään" ja millaiset tarvitsevat ulkoista ryhmävahvistusta.

Suomalainen saattaa juoda "yksin" vaikka olisi seurassa, ja suomalaiset saattavat kiirehtää toisiaan juomaan nopeammin voidakseen näin itse juopua pikavauhtia. Siinä on jotain itsetuhoista, ja usein viinan jumalat aiheuttavat myös ulkoista tuhoa. Masennus ja aggressio ovat ehkä kansansairauksina tätä sukua.

Tapio Suhonen

Propaganda on voima, jonka kaikkivoipaisuudesta mm. N.Chomsky on mainion kirjasensa "Mediakontrolli" kirjoittanut.
Asia on ikivanha, mutta näyttää siltä, että modernin psykologian teesit sekä Pavlovin huomiot ehdollistumisreaktioista rohkaisivat mm. Creelin komission ottamaan suggeroivan mantran käyttöönsä ensimmäisen maailmansodan aattona.
Leninin ja Hitlerin kautta on tultu tähän päivään.

Mitä hallituksemme intellektuellit käyttävät "hämmentyneen lauman" ohjaamiseen, on havaitsijan havainto - luultavasti melko harvalukuisen sellaisen...
Karkea esimerkki on työllisyyspropaganda: hallituksen jäsenet nyökyttelevät innostuneesti päätään ja kehuvat tekemisiään ongelman korjaamiseksi; mutta eivät tee mitään, paitsi kosmeettisia tukitoimikulisseja. Kaikki todellinen jää tekemättä, koska ongelma on yhteiseurooppalainen: eihän Suomessa, jos ei muuallakaan...

Jos joku kysyy, kuinka suuri prosentti maailman väestöstä omistaa sen 90% maailmasta; suuromistajien ei tarvitse avata suutaan: hämmentyneestä laumasta nousee aina se rutipummien kannattajajoukko, joka leimaa kysyjän kommunistiksi.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Propaganda on propagandaa suhteessa johonkin, ja historiallisesti kehittyneen talourationaalisuutemme ongelma on, ettei mitään "oikeata" ja hallinnan mahdollistavaa teoriaa ole. Näin ollen propagandallekin kehittyy ominaisuuksia jotka ovat yhtä "todellisia" kuin parhaat kuvaukset talouden toimintamekanismeista.

Suuri yhteinen valhe, historiallisesti kehittynyt ja käsitetasolla hyvin sementoitunut. Juuri kukaan ei katsele tätä tralfamadorelaista ajatustoukkaa vuosisataisesti levittyvänä niin että näkisimme miten keskiaikaisen Suuren Tilikirjan lehdille kirjataan Merkantilismi, ja kun kirkko Kristuksen ruumiina maallistuu, Talous muuttuu fysiokraattiseksi Orgaaniksi, Raha Kansantalouden Verenkierroksi, kuinka Näkymätön Käsi järjestelee hinnanmuodostuksia, tai kuinka Vapaan Toimijan aivonesteissä Puhtaan Rahan numeromaagiset Sofistikoidut FinanssiJärjestelmät huojuvat aikajanalla toisiinsa takertuneina kuin mutalammikon lumpeet, lausesammakoita lehdillään kannatellen.

Yhteinen valhe on niin yhteinen että se koetaan totuudeksi. Jokaiselle joka tilanteen tajuaa näky on jokseenkin sietämätön. Ministeri avaa suunsa ja itse "ajatuksistaan" aivan vakuuttuneena suoltaa suustaan silkkaa mielettömyyttä -- täydellistä käsitehöttöä, itsestäänselvyytenä omaksuttua järjettömyyttä. "Rahasta" puhutaan ikään kuin se todellakin olisi jonkinlainen kaikkea määräävä ToimijaSubjekti -- ja samaan aikaan pitäisi kyselemättä nielaista tosiasia, että "rahalle" on ominaista vain ja nimenomaan se, että se on aina jonkun rahaa -- eikä ole olemassa mitään ei-kenenkään rahaa, rahaa joka voisi olla Subjekti.

Voisiko joku kuvitella ministerin joka sanoisi esimerkiksi: "Kaikki mitä tässä höpötän on täydellistä järjettömyyttä, silkkaa propagandaa. Tätä me kaikki puhumme päivittäin, ammusta iltaan. Meitä ei huoleta se että maailma muuttuu koko ajan mielettömämmäksi -- kukaan meistä ei ole siitä henkilökohtaisesti vastuussa. Henkilökohtaisesti me vain nostamme palkkamme. Jos minä en tekisi tätä, tilalleni tulisi joku toinen joka tekisi ihan saman."

Näinhän keskitysleirin vartijakin työtänsä puolusteli. Ei taloustotalitarismi siinäkään suhteessa mikään uusi tilanne ole.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Euroopan erikoisuus ja vahvuus on aina ollut diversiteetti, ei ole syytä matkia Yhdysvaltoja.

Ei tarvita uutta politiikan tasoa tekemään samaa kuin mitä kansalliset parlamentit tekevät paremmin. Aidosti ylikansallisen tason päätöksiä olisivat vaikkapa:

- Päätös alkaa kehittää eurooppalaista ohjelmistoalustaa Microsoft-pohjaisen tilalle (helppo).

- Haastava: Päätös ottaa käyttöön uusi keinotekoinen kieli ylikansalliseen yhteistyöhön. Loppujen lopuksi tällainen neutraali kommunikointityökalu tulisi todennäköisesti leviämään esimerkiksi tieteen kielenä nopeastikin.

- Kaikkein haastavinta olisi tietenkin nähdä, mitkä asiat eivät ansaitse suurta panostusta ... kuinka esimerkiksi olisi ajoissa nähty, ettei ilmastonmuutoshössötys ansaitse nykyisenkaltaista panostusta?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Enpä tiedä voivatko "päätökset" oikeasti olla ylikansallisia. Yhdessä päättäminen on aina kansallis-kulttuurinen prosessi, joka voi nousta vain kansallis-kulttuurisen yhteisyyden pohjalta.

Vain reaalitodellisuudesta numeromagian tasolle irronnut "talous" on ajatusalue, jolla voidaan tehdä ylikansallisia päätöksiä. Mutta tämä "talous" on vain hallinnan illuusio, se voi hajottaa kansallisvaltiot, purkaa ihmisyhteisöiltä niiden edellytykset tuntea sisäistä yhteisyyttä, murskata kansantaloudelliset rahankierrot -- yksinkertaisesti: hajottaa luonnolliset systeemit.

Huomaa, että inhimillinen kieli on luonnollinen systeemi. En usko että sen korvaaminen keinotekoisella muodosteella voisi toimia. Keinotekoisella kielellä voisi hallita keinotekoisia elementtejä, ehkä tekniikkaa, mutta kyseessä ei olisi tällöinkään kieli, vaan tekninen nimikkeistö.

Se mitä ylikansallinen talous tekee on anteeksiantamatonta. Tarkoitan lähinnä sitä, että se on historiallinen erehdys, historiallisesti anteeksiantamatonta. Luonnolliset ihmisyhteisöt voidaan helposti hajottaa -- esimerkiksi tuhatvuotista keskiaikaa voidaan pitää suunnattomassa mittakaavassa toteutuneena rajuna henkisenä regressiona -- mutta resurssiemme uudelleen virittäminen on sitten myös vuosisadoissa mitattava urakka.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Tuo keinotekoinen kieli ... se tekisi eri maiden ihmiset aidosti tasa-arvoisiksi. Se olisi ylevä yritys: EU:stakin jäisi jäljelle Tarina.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #47

Yrityksen ylevyydestä en tiedä, koska ko. kieli olisi tuomittu epäonnistumaan. En usko että mikään ajattelun alkuhahmo olisi ilmaistavissa keinotekoisella, "kaikille yhteisellä" kielellä. Voimme kääntää mielteitä elävästä kielestä toiselle elävälle kielelle, mutta emme voi kääntää mielteitä keinotekoiselle kielelle.

Näin se on ainakin freudilais-wittgensteinilaisesta näkökulmasta. Kaikki ajattelun -- ja kieli ja ajattelu ovat siis yksi ja sama asia -- "korkeat" kerrokset ovat toki kerroksia, mutta toimiakseen ne edellyttävät jatkuvia yhteyksiä ihan kaikkein "syvimpiin" energiamoottoreihin saakka.

Ajatukset voivat olla kuin tähtikuvioita, mutta oikeasti tähdet sijoittuvat todellisessa ajatusavaruudessa syvyyssuuntaisesti paljon kauemmas toisistaan kuin mikä niiden välimatka on jos tarkastelu tapahtuu yläpinnan tasolla. Sekin magia mikä liimaa pinnan tasolla tähdet kuvioksi, nousee sieltä hyvin primitiivisestä alkuhämärästä jossa kaikki oli vielä yhtä.

Tällaisista syistä emme voi koskaan konstruoida keinotekoista kieltä. Meillä on vain yksi kieli, se jonka varassa olemme kasvaneet alkusymbioosista tietoisiksi ja lopulta autonomisiksi aikuisiksi. Ja "tasa-arvoisuus" voidaan saavuttaa vain jos tämä kasvu on ollut eheää ja yksilöllinen eriytyminen jatkunut niin pitkälle että tietoisuus voi ottaa etäisyyttä omiin kasvuvaiheisiin ja omaan kasvukulttuuriin.

Blogissa puhuin mm. siitä että tasa-arvoisuus on demokratian sisään rakennettu projekti. Niin sanottu "moniarvoinen demokratia" yhteiskuntaihanteena on mahdollinen vain yksilöllisesti pitkälle eriytyneiden ihmisten yhteisössä. Tällainen demokratia ei pysty sulattamaan piiriinsä ensimmäistäkään tunnustuksellisesti kokevaa ja ajattelevaa, omiin "totuuksiinsa" käpertynyttä sisäänlämpiävää ja ryhmävahvistautumisesta turvallisuutta saavaa "kulttuuria". Moniarvoisuus ja monikulttuurisuus ovat siis toisensa pois sulkevia vastakohtaisuuksia.

Tasa-arvoisuutta ei voida saavuttaa minkään keinotekoisen kielen mekanismilla. Siinä on kyse näennäisestä, mekaanisesta tasa-arvoisuudesta. Todellinen tasa-arvoisuus ja moniarvoisen demokratian toteutuminen edellyttää yksilöitä joiden koko kehitys on voinut tapahtua ideaalisella tavalla. Tällaiselle kehitykselle puitteita antavat varhaislapsuuden vahva symbioottinen perusturva, itsetietoisuuden syntyminen ja kasvu autonomiaan oman kulttuurin piirissä, ja oman kulttuurin kyllin korkea "kulttuurinen vedenpinta" niin ettei kulttuurinen ryhmävahvistautuminen estä yksilöllistymiskehitystä.

EU:sta jää toki jäljelle keinotekoisella kielellä -- talouden numeroilla -- kerrottu tarina. Siinä on pitkä viiva miinuksia. Kysymysmerkkejä ei siinä kielessä tunnettu.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Eurooppalaisen talousajattelun historiassa, fysiokratismin peruina myös liberalismissa, talousruumis-tyyppinen metafora on näytellyt aika keskeistä roolia. Yksi ääriliberalismin vääristyneimmistä muunnelmista on valtion kokeminen jonkinlaisena Suurena Roistona, joka riistää yksilöiltä kaikki näiden vapaudet. Se on todellinen joulupukkisatu, erilaisilla etumerkeillä.

Anna-Leena Nieminen

No tarkastellaanpa onko valtio Suuri roisto vai ei?

"Valtiolla on päätöksenteon monopoli?"

Totta vai ei?

"Valtiolla on verotuksen monopoli"

Totta vai ei?

"Ristiriita 1 valtio on lakia rikkova lain suojelija"

Totta vai ei?

"Ristiriita 2 valtio on pakkolunastetun omaisuuden suojelija"

Totta vai ei?

"Verotuksen monopoli tulee aina pyrkimään maksimoimaan menojensa suojelua ja samalla minimoimaan tosiasiallisen tuotannon suojelua."

Totta vai ei ?

"Valtio on virasto joka voi yksipuolisesti (lopullisena tuomarina) määrätä hinnan millä sen sovellukset(kohteet) on maksettava valtion palveluksessa"

Totta vai ei?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #50

Kysymyksissä "valtio" on toimijasubjektiharha, joka mahdollistuu kun "rahakin" hahmotetaan toimijasubjektina. Tällaisia harhoja historia asettaa väärän käsitteenmuodostuksen muodossa päähämme.

Oikeasti "valtio" ei ole yksikkö eikä monikko. Valtio on esimerkiksi kieli ja sen käsitteenmuodostus -- yksityinen kieli on mahdottomuus.

Kielen yksikkö ja monikko ilmenevät yksilönä ja yhteisönä. Yksilö voi olla sisäisesti ristiriitainen, samoin yhteisö, mutta kieli on se joka hahmottaa harmonian tai ristiriidan. Liberalismin kärpäspullosta on pitkä matka ylös taivaaseen.

Lauri Korhonen

Rauha Euroopassa perustuu sopimuksiin joita ei noudateta. Se siitä ja sen kestävyydestä.

Juhani Piironen

Minä suosittelin kirjoitustasi, vaikken nyt ihan yhdykään mielipiteisiin talouden osalta.

Suosittelin siksi että siinä oli näitä perusteluja (liikaakin :)), joita tuntuu puuttuvan kaikilta esim. EU:ta ylistäviltä.

"epäonnistuneen keinottelun seuraukset viattomien kansalaisten maksettaviksi" Sinänsä kaikkien kansalaisten pitäminen viattomina tässä asiassa on pikkaisen liioittelua. Suomalaisten kohdalla siinä on enemmän perää.

Tosiasiassa esimerkiksi Kreikassa koko talousjärjestelmän romahdus aiheutui suurelta osin siitä että nämä "viattomat" kansalaiset huijasivat yhteiskuntaa niin paljon kuin pystyivät.

Kaikenlaisten tukian ja tukiaisvirkojen kalastelusta tuli Kreikassa niin suurta kansalaishuvia, että se syrjäytti pyrkimyksen rehelliseen työntekoon.

Tietysti aina voidaan syyttää järjestelmää ja huijaripankkeja ja politikkoja, jotka järjestivät tämän sirkuksen, mutta esimerkiksi koko Kreikan kansan näkeminen viattomana uhrina ei mene läpi.

Tosiasiassa systeemi mädäntyy sisältä päin. Ei se paha pankkiiri saanut vastakaikua esimerkiksi täältä Suomesta.

Samat pankkiirit tarjosivat samaa lääkettä kaikille, mutta kaikki eivät tarttuneet lääkkeeseen.

Pankkitoiminnan luonteeseen sinänsä kuuluu tarjota rahaa. Ongelma oli siinä että yhdessä vaiheessa rahaa oli liikaa ja sille ei löytynyt ottajia. Silloin pankkiirit ryhtyivät ehdottelemaan epärehellisiä keinoja, joilla huonoista velallisista tehtiin hyviä velallisia (esim. tilastojenh ja luottokelpoisuuden väärennöksiä).

Mutta vaikka ne pankkiirit ehdottelivatkin, niin kyllä ne velalliset itse laittoivat nimen sinne paperiin, politikot maansa puolesta ja kansalaiset omasta puolestaan.

Tilaisuus teki varkaan.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Talouden tapahtumisesta saadaan erilaisia kuvauksia riippuen siitä mikä on tarkasteluperspektiivi ja millaisia käsitteitä käytetään. Oman roolini olen kokenut lähinnä ajatushistoriallisen näkökulman esiintuojana. Talousajattelu on ollut historiallisesti muuttuvaa, eikä siinä ilmenevä "järki" ole koskaan muodostunut suhteessa olemassaolevaan todellisuuteen, vaan suhteessa kulloinkin vallitsevaan aikalaisrationaalisuuteen.

Talousajattelu on todellakin kaikista eurooppalaisella uudella ajalla kehittyneistä rationaalisuuden muodoista ainoa, joka jo lähtökuopissaan jäi keskiaikaiselle "ptolemaiolaiselle" kannalle. Tästä täysin järjettömästä lähtökohta-asetuksesta seuraa esimerkiksi se, että voimme ilman mitään rationaalisuusharhaa tunnistamatta puhua "rahasta" yhtä aikaa kuin se olisi toimijasubjekti ja kuin se kuitenkin aina olisi jonkun rahaa -- eihän mitään ei-kenenkään rahaa ole olemassa.

Pitkässä historiallisessa perspektiivissä näemme raha-ajattelun vallan kasvavan ja rahalouden muuttuvan autonomiseksi talouden operaatioalueeksi. Se mitä pankit ovat eri aikoina tehneet toteutuu tässä historiallisten rationaalisuusharhojen johdonmukaisesti kumuloituvassa kuviossa.

Rahatalouden autonomisoituminen ja irtoaminen reaalitaloudelliselta pohjalta ei siis ole mikään olemassaolevan talouden toimintahäiriö, vaan se on historiallisesti kehittynyt tilanne. Siksi sille ei myöskään ole mitään toimivaa ratkaisua -- toimiva ratkaisu edellyttäisi meiltä kykyä astua kokonaan aikalaisajattelun ulkopuolelle, mikä taas on aivan mahdotonta.

Yksi aikalaisharha on juuri tuossa kuvitelmassa "vastuunjaosta" lainanantajan ja "ottajan" välillä. Kukaan ei kysy, missä on se raha-auktoriteetti jonka toimenkuvaan kuuluisi esimerkiksi sanoa miten paljon kunkin reaalitalouden toimintaympyröistä voidaan irrottaa rahaa sijoitusrahaksi menettämättä kyseisen talouden toimintaehtoja. Kysymys on sama, vaikka tosiasiassa ei olisi kyse rahan irrottamisesta vaan sen luomisesta tuotto-odotuksia vastaavasti.

Emme mieti raha-auktoriteetin ongelmaa, vaan janoamme jatkuvaa kasvua. Masinoimme arvelematta taloutta rahalla ja sitten kohauttelemme olkapäitämme kun systeemi sortuikin eikä lainoille löytynytkään maksajaa. Siinä vaiheessa kysymykset syyllisyydestä ovat kipeitä, ja tietenkin ne kaadetaan lainanottajien niskaan. "Tekö muka tähän kaikkeen jotenkin muka syyttömiä! Itsehän te nämä lainat otitte, oikein kerjäsitte!" -- Mutta tämä vastuunjako ja syyttely eivät kuitenkaan ratkaise numerotilien ongelmaa, jota ratkaisemaan sitten valjastetaan myös varmasti viattomien veronmaksajien joukko.

Kysymys sijoitusrahan legitimaatiosta palautuu kuitenkin aivan samaan rationaalisuusharhaan kuin käsitys rahasta toimijasubjektina ja omistajan aina omistamana "valtana". Lainakauppias masinoi systeemiä toimijana, ja hänen vastuunsa pitäisi olla toimijan vastuu. Hän kuitenkin katsoo nauttivansa omistajan oikeuksia ja "valtaa". -- Tällaiset käsitepinnan alla elävät tosiasialliset "ajatusrealiteetit" ovat historiallista muodostetta, eikä niihin päästä käsiksi pohtimalla käytännön tasolla velanantajan ja -ottajan syyllisyyskysymyksiä.

Käyttäjän Creap kuva
Vesa Nikkanen

Ei haihattelua eikä tunteen paloa, vaan asiaa. Hyvä kirjoitus! Nostan peukkua.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Kirjoitus sisältää kaiken olennaisen siitä, missä olemme menossa. Tulee väistämättä mieleen historian syklisyys, vaikkei se ole mikään luonnonlaki, niin kuin ei ole talouskaan. Feodalismi on tulossa takaisin. Aikoinaan sen kukisti porvaristo ja teollinen vallankumous. Tietyt uskomusrakenteet ovat ihmisten tapa toimia, aina rakennetaan jokin uskomusjärjestelmä.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Tämän taloususkonnon toteuttaman feodaalisen maailmanjärjestyksen kartanoita ovat pankit. Keskiajalla katosi se lukutaito, joka Rooman valtakunnassa oli jo ollut olemassa -- aivan samoin journalismimme nyt on menettämässä asiatekstin ja korvaamassa sen kuvilla ja muilla imagoilla.

YLE on juuri käyttänyt miljoonia uudistaakseen uutistoimituksensa "visuaalisen ilmeen". Uudistusta esitellään tajuamatta miten pohjattomasta kognitiivisesta rappiosta siinä on kyse.

Keskiajan rahvas istui hartaana kirkossa, ja raamatun kertomuksia lukutaidottomille havainnollistavia kuvia oli maalattu seinille. Niissä ei esiintynyt perspektiiä, vaan niin sanottu "arvoperspektiivi", jossa tarinan kannalta tärkeät henkilöt oli kuvattu isoina, sivuroolit pienempinä.

Aivan vastaavalla tavalla talousteokratian uskovainen menettää kykynsä tajuta aikaa ja historiallisia perspektiivejä. Otamme ne vähät käsitteet joita ymmärrmme ja käytämme kuin ne olisivat olemassa vain tässä ja nyt. Reagoimme annettuihin käsitteisiin.

Keskiaikainen käsiterealismi tulee takaisin. Nimittely ja leimaaminen korvaavat ajattelun. Noitaoikeudenkäynneissä käsitteitä väärin käyttäneet harhaoppiset -- yhteiskunnanvastaiset "vihapuhujat" ja "rasistit" -- saavat tuomionsa. Ryhmävahvistautuminen ja yhdenmukaisuuden paine palaavat.

Kyllä, olet oikeassa. Se kaikki on tulossa takaisin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset